Ei vastuuta vaan kieltolakeja?

Palataan edellä mainittuun rakettiasiaan vielä hieman. Tässä kansalaisiamme koskettavassa ilotulitehommassa on myös sinällään sama tilanne kuin aselain puolella, että muutamien idioottien ja/tai mieleltään häiriintyneiden vuoksi rajoitetaan koko kansaa.

YLLÄTYS YLLÄTYS; tässäkin on takana "direktiivimörkö" ja yli-innokkaat suomalaisvirkamiehet, jotka kirjoittelevat mielellään (ainakin nykysuuntauksen mukaan) huomattavasti EU-direktiivejä ahdasmielisempiä ja rajoittavampia lakeja.

Kuinka sitä hetki sitten 70-80-luvulla pärjättiin eikä kuoltu sukupuuttoon, kun kaikki alle 18 vuotiaatkin saivat ostaa ja paukutella papatteja milloin vain? Monet sotaleikit on varmasti aikojen saatossa suomessakin tullut leikittyä papattien keralla, tosin suurimmalla osalla "pommituksen" kohteet olivat esim. muovisia sotilasfiguureja.

Kinuja eli hieman voimakkaampia kiinalaisiakin paukkuja sai ennen ympäri vuoden mutta niitä ei kuitenkaan myyty ihan pikkupojille. Sittemmin nämä "isot kiinalaiset" kiellettiin täysin, koska joku keksi rakennella niiden mustasta ruudista pommin, joka räjähti käsiin tekovaiheessa. Eli tässäkin kävi niin, että muutaman yksilön typerät tai lainvastaiset teot vaikuttivat koko kansaan lain välityksellä!

Kieltolailla pyritään välttämään ikävää asiaa nimeltään vastuu. Kieltolaki ei estä ikäviä tapahtumia mutta se voi aiheuttaa sen etteivät vanhemmat tms. tahot huomioi asiaa ja tärkeä opetus jää antamatta. Taas "junnut" voivat ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään keksiä jotakin uutta (kuten aivan varmasti tekevät), joka aiheuttaa ikävän mediaseksikkään vahingon. Tähän sitten vastataan taas uudella kieltolailla, jolloin ympyrä sulkeutuu.

Miksi tänä päivänä lähes kaikkea yritetään säätää lailla ja ns. talonpoikaisjärjelle ei jää mitään sijaa nykysuomessa? Kuitenkaan lakiteksteissä ei voida ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tai mahdottomia tilanteita. Ainahan sitä tietenkin voi yritää ja silloin laista tulee niin iso ja monimutkainen ettei kukaan tuntisi tai ymmärtäisi sitä.

Nyt rakettikeskustelussa olleiden "roomalaistenkin" kieltämisen perimmäinen syy on siinä, että ihmiset ovat rikkoneet olemassa olevia lakeja ja ammuskelleet toisiaan ilotulituspaukkujen avulla. Tämä on luonnollisesti väärin, vastuutonta ja mainitaan nyt vielä kerran sen olevan myös vastoin jo olemassa olevia lakeja. Jokaisen hyvinkasvatetun, täysjärkisen ja vastuunsa tuntevan yksilön tulisi kuitenkin ymmärtää, että kohti paukutellessa toisen vahingoittumisen riski on erittäin ilmeinen. Aivan nuoremmille tieto tekojen vaarallisuudesta ja opetukset tulisi siirtyä aikuisilta.

Tässäkin yhteydessä voidaan siis hämmästellä kuinka lainsäätäjät kuvittelevat lain ja yleisten käytösnormien vastaisen toiminnan loppuvan kieltämällä jotkin tietyt ilotulitteet? Anologiana voi käyttää esim. Mora-merkkisen puukon täyskieltoa, jotta puukotukset loppuisivat. Vaikka Moramme kiellettäisiin lailla niin luultavasti normien ja lain vastaiset käytännöt jatkuisivat edelleen mutta uusilla välineillä.

Kategorisella kieltämisellä siis ammutaan vain omaan jalkaan, koska jo kertaalleen kielletyn kieltäminen ei muuta mitään.

Mitähän jos joukolla lahjoittaisimme tänä jouluna näille lintukotoamme rakenteleville virkamiehille runsaasti höyheniä, jotta Suomi ja maailma pelastuisivat?

Perutaanko aselupia iän perusteella?

Pääkaupunkiseudulla on epäilty poliisin peruuttelevan aselupien kelvottomin perustein, kuten omistajan iän perusteella. Helsingin poliisilaitoksen epäillään kiristäneen asiakkaita, vaatineen heiltä etukäteen sitoumuksen olla valittamalla määräaikaisista luvista.

Espoon tapaus
Espoossa epäillään poliisin peruuttelevan aselupia yksinomaan henkilöiden korkeahkon iän perustella. Tukea epäilyksille on antanut ampujia edustavien järjestöjen haltuun saatu, 11.11.2009 päivätty kirje, jossa iäkäs henkilö määrätään tulemaan Espoon poliisilaitokselle
"kuultavaksi tilaisuuteen jossa käsitellään ampuma-aselupianne. Ampuma-aseet on otettava mukaan".

Omaisten mukaan aseenomistaja ei ollut syyllistynyt rikoksiin, eikä törmäillyt juovuksissa, joten kirje paitsi ällistytti, myös loukkasi. Edelleen omaisten kertoman mukaan tämä nimenomainen tapaus päättyi onnellisesti, kun asianajaja otti yhteyttä poliisin ja vaati selvitystä. Kutsu oli todettu aiheettomaksi, työtapaturmaksi ja peruutettiin.

Toisaalta julkisuudessa on edelleen väitetty, että vastaavia kirjeitä on lähetetty yksin Espoossa useita kymmeniä (Länsiväylä 7.12.2009).

Epäluuloja lisäsi Yle, jonka radiouutisissa toisteltiin 1.12.2009 väitettä: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta". Jos väite olisi tällaisenaan tosi, Ylellä olisi ollut käsissään todella kova uutinen, mitä toimittaja ei tosin näy käsittäneen.

Uutisessa ennakoitiin tarkistusten johtavan tuhansien aselupien peruuttamiseen.

Espoon poliisilaitoksen lupakanslian esimies Pirkko Pihlström kiistää ikärasismin
"En ole tällaisesta kuullut, ja minusta kriteeri kuulostaa suoraan sanoen oudolta".

Myös laitoksella aseluvista vastaava ylikomisario Jyrki Kallio kiistää jyrkästi lupien peruuttamisen iän perusteella: "Se ei pidä paikkaansa. Olen kuullut tästä väitteestä ja itsekin ihmetellyt, mistä se voi olla peräisin". Kalliolla on tarjolla myös mahdollinen selitys:
"Takana on KRP:n tekemä ns. aserekisteriselvitys, jossa on käyty läpi luvanhaltijoita ja toisaalta selvitetty rikostietoja. Selvityksessä on löytynyt henkilöitä, joilla on sekä aseita, että rikoksia ja heidän osaltaan on sitten lähdetty selvittämään asiaa eteenpäin".

Espoon kutsutut olisivat siis henkilöitä, joiden tililtä on löydetty rikoksia, usein ilmeisesti aselupien myöntämisen jälkeen. Siitäkin huolimatta on syytä kysyä, voiko kyseessä olla tilaisuus, jossa henkilöä aidosti kuullaan, kun ampuma-aseet määrätään ottamaan mukaan. Eikö se osoita, että päätös aselupien peruuttamisesta on tehty jo etukäteen?
"Päätöstä ei varmaan ole tehty," ylikomisario Kallio arvioi.

Alussa mainitussa, onnellisesti päättyneessä kutsukirjeessä ei ollut mainintaa, minkä lain perusteella aseita pitäisi kuljetella mukana, joten määräys ei ollut laillinen. Määräys vaikuttaa muutoinkin ylimitoitetulta, sillä jos kyseessä on akuutti vaara ampuma-aseiden käyttämisestä väärin, poliisilla on valta ottaa aseet talteen.

Se lienee kuitenkin uskottavaa, ettei kutsuja ole lähetetty pelkän iän perusteella, vaan toiminta perustuu Kallion mainitsemaan selvitykseen.

Rekistereiden ristiinajo
Keskusrikospoliisi ajoi aiemmin syksyllä, sisäministeriön toimeksiannosta ristiin toisaalta aserekisterin, toisaalta poliisin rikosilmoitusrekisterin. Siltä osin kuin näin löytyi henkilöitä, joilla oli sekä aseita että rikoksia, tapaukset lähetettiin poliisipiireihin selvitettäväksi. Ajatus voi olla hyvä, mutta se ei ole ongelmaton.

Ensinnäkin poliisin rikosilmoitusrekisteri ei kerro eikä todista mitään henkilön syyllistymisestä mihinkään rikokseen. Rekisteriin merkitään tunnollisesti jokainen jostain henkilöstä tehty rikosilmoitus (tai tutkintapyyntö), samoin kaikki jonkin kansalaisen tekemät rikostutkintapyynnöt.
Lopputuloksesta, onko asiasta edes tehty esitutkintaa, nostettiinko syyte, hylättiinkö se vai tuomittiinko, rekisteriin kirjataan hyvin harvoin tietoja. Erityisesti kun epäilys on jäänyt vain epäilykseksi tai väitteeksi. Sen, oliko epäilyksissä siteeksikään perää, joudutaan tutkimaan käsityönä, tapaus kerrallaan.

Toisekseen, vastoin nykyisen, vuonna 1998 voimaan tulleen ampuma-aselain nimenomaista tarkoitusta poliisi ei ole kyennyt luomaan valtakunnallista, ajantasaista aserekisteriä. Nykyistä lakia valmisteltaessa SM arvioi ampuma-aseita olevan noin 2,2 miljoonaa. Eduskunnassa olevaa lain muutosesityksen perusteluissa aseita arvioidaan olevan vajaat 1,6 miljoonaa. Aseiden todellinen määrä ei kuitenkaan liene laskenut, ei ainakaan neljänneksellä. Vain päällekkäiset rekisteröinnit ovat vähentyneet.

Kolmanneksi, likikään kaikki rikokset eivät edellytä aselupien harkitsemista uudelleen. Ylinopeus ei ole peruste peruuttaa aseluvat (vaikkakin onkin ehkä ajateltavissa, että lyhyin ajoin toistuvat törkeät liikenteen vaarantamiset voivat osoittaa niin suurta piittaamattomuutta, että olisivat peruste). Jos satunnainen rattijuopumus olisi peruste peruuttaa aseluvat, meillä olisi virassa kymmeniä poliiseja, joilla ei ole oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Tällaisia aseettomia poliiseja ei taida laitoksilta montaa kappaletta löytyä.

Joku raja pitäisi olla myös sillä, paljonko teosta on aikaa. Kuinka vanhoja rikosjuttuja sisäministeriö etsii?
"Emme me ole kiinnostuneita 40 vuotta vanhoista jutuista", vastaa ylikomisario Tarmo Lamminaho SM:stä.

Entä mitä rikoksia selvitys koskee?
"Sellaisia joilla voi olla merkitystä aselupien kannalta", Lamminaho muotoilee.

Pitikö paikkansa Ylen uutinen: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta"? Sehän tarkoittaisi, että pelkäksi epäilyksi jääneistä tapauksista tulisi tai voisi tulla seuraamuksia hallinnollisin keinoin?
"Se oli epätarkasti muotoiltu. Pelkkä epäilys ei voi olla peruste peruuttaa aseluvat".

Jos saa kutsun tuollaiseen puhutteluun kuin ainakin Espoossa on lähetetty, ja jos katsoo olevansa kohtuullisen viaton, lienee paras ottaa asiamies, tarvittaessa asianajaja. Poliisilta pitää vaatia etukäteen tieto mistä on kysymys, eikä kuulemistilaisuuteen pidä mennä yksin.

Jos taas on äskettäin hakannut naapurinsa sairaalaan, on paras luovuttaa aseet pois vapaaehtoisesti.

Helsingin selitykset
Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön virkamiehet ovat marras-joulukuun taitteessa vuoroin vahvistaneet ja vuoroin kiistäneet tiedon, jonka mukaan käsiaseluvan hakijoita kiristetään laitoksella. Lupahakemus käsitellään vain, jos hakija sitoutuu olemaan valittamatta, mikäli lupa myönnetään vain määräaikaisena. Ellei anna sitoumusta, hakemus hylätään. Menettely on sekä laiton että ylipäänsä törkeää.

Mahdollisesti alaistensa virkamiesten kovin vaihtelevat selitykset saivat Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikosen astumaan julkisuuteen. Hän vakuutti Ylen uutisissa 10.12, että lupayksikössä noudatetaan lakia, aselupia myönnetään aivan normaalisti ja toisaalta niitä peruutetaan vain hyvin maltillisesti. Viime vuonna peruutettiin Riikosen mukaan 110 aselupaa, tänä vuonna tähän mennessä 140, luvuissa ovat mukana kaasuaseet.

Riikosen kertoma on aivan hyvä uutinen, mutta se ei ole koko totuus Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön turvaryhmän toiminnasta. On vahvat perusteet epäillä, että laitoksella on kiristetty sitoumuksia, joskin se on kiireesti kiistetty, kun laittomuuksien perään on kysytty.

Lupien peruuttaminen puolestaan saatiin normaalitasolle vain erikoistoimin. Turvaryhmän nykyisen päällikön Jukka Kasken aloittaessa peruutukset nousivat jyrkästi, yli 400 vuodessa, mikä johti siihen että lokakuussa 2007 häneltä otettiin pois oikeus peruuttaa tai evätä aselupa. Tehtävä siirrettiin koko lupayksikön päällikölle, rikoskomisario Sakari Harjulle.

Kaiken lisäksi lupayksikön eräät virkamiehet tekivät ainakin vuosina 2005-2008 vääräksi tietämiään rikosilmoituksia, valehtelivat esitutkinnassa todistajina kuultuna, väärensivät asiakirjoja. He pyrkivät lavastamaan syyttömiä syylliseksi. Väärien rikosilmoitusten perusteella esitutkintaa tehneet poliisit Keskustan poliisipiirissä eivät ole puuttuneet kollegojensa rikoksiin, vaan peitelleet niitä. Myös Helsingin poliisilaitoksen johto, mukaan lukien poliisipäällikkö Jukka Riikonen, ovat tietoisia näistä rikoksista, mutta eivät ole vieneet niitä esitutkintaan.

On siis pitkä matka siihen, että voisimme sanoa Helsingissä kaiken olevan hyvin.

Mikko Niskasaari

toimittaja

Lue lisää toimittaja Niskasaaren aiheeseen liittyviä tekstejä tästä linkistä.

Virkamiesten uusin raketti-isku

Räjähteitä koskeva lainsäädäntö muuttuu keskiviikkona ja muutokset vaikuttavat ilotulitteisiin sekä niiden käyttöön. Lakimuutosten taustalla on viranomaisten mukaan pyrkimys harmonisoida eri EU-jäsenvaltioiden ilotulitemarkkinoita. Lisäksi muutoksilla saatetaan voimaan ne vaatimukset, jotka vuodenvaihteen ilotulitusten ikävät kokemukset nostavat esille.

Vaikka rakettilakiasia onkin hieman 'off topic' tässä yhteydessä niin yhtymäkohtana aselakiasiaan on ainakin se, että tämäkin lakimuutos on erittäin hätäinen. Ilman parempaa tietoa voidaan vain arvailla kuinka suuri osa näistä 'välttämättömistä muutoksista' on EU:n sanelemaa ja missä kohtaa omat säätäjämme jälleen kerran panevat puolet lisää omasta päästään ja menevät takapuoli edellä puuhun? Säätäjämme ovat kuitenkin todistetusti mestareita säätämään lakeja, jotka näennäisesti turvaavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä tekevät meidän pumpulilla vuoratusta lintukodostamme entistäkin pörröisemmän.

Hätäinen lakimuutos vaikuttaa varmuudella tuotteiden jälleenmyyntihintoihin. Ennennäkemättömän halvat hinnat saavat ilotulitteiden väärinkäyttäjät todennäköisesti hamstraamaan kiellettyjä raketteja nurkat täyteen. Ilotulitteet pysyvät kuitenkin oikein säilytettynä käyttökelpoisena vuosikymmeniä.
Ilotuliteyritykset olisivat halunneet lain tiukennuksiin nykyistä pidemmän siirtymäajan. Lisäksi ne ovat arvostelleet lain hätäistä valmistelua. Määräysten piti astua voimaan jo tämän kuun alussa, mutta ministeriön vitkastelu lykkäsi lakia parilla viikolla. Kauppiaiden mukaan epätietoisuus on vaikeuttanut valmistautumista lyhyeen sesonkiin. (HS.fi 16.12.2009)

Lue myös aiheeseen liittyvä "Ei vastuuta vaan kieltolakeja" blogiteksti.

Poliisijohto ylittänyt toimivaltansa aselupaohjeissa

Asealan elinkeinoja edustavat järjestöt pitävät edelleen laittomina sisäministeriön poliisiosaston antamia ohjeita, jotka koskevat muun muassa aselupien myöntämisen ehtoja. Järjestöt vaativat ohjeiden kumoamista 13. marraskuusta jättämällään kirjelmällä, ministeriön lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakonen vastasi siihen viime viikolla. Pääkysymykseen, poliisiosaston toimivallan ylitykseen, sisäministeriö ei vastannut lainkaan. Vaatimuksen käsittelyn aikana ministeriö kuitenkin kumosi ohjeen joka edellytti lääkärintodistusta aina kun haetaan lupaa ns. käsiaseeseen.

Moitteet laittomista ohjeista ja toimivallan ylittämisestä koskevat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta 16.10.2007 ja sen tarkennuksia 29.9.2008 sekä 14.10.2008. Jälkimmäiset ovat allekirjoittaneet poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja hallitusneuvos Jouni Laiho.

Voimassa olevan ampuma-aselain mukaan sisäministeriön poliisiosasto ei voi antaa lain soveltamisesta tarkempia ohjeita muusta kuin ampuma-aseiden deaktivoinnista. Sisäministeriön asetuksella voitaisiin tarkentaa esimerkiksi määräyksiä aseiden hyväksyttävistä käyttötarkoituksista, mutta tällaista asetusta ei ole annettu. Aselain 119 § mukaan lupaehdoista voidaan antaa tarkempia ohjeita - kuten vaatia lääkärintodistuksia - vain valtioneuvoston asetuksella. Sisäministeriöllä ei siis ole ollut asiassa toimivaltaa.

Esimiehen lainvastainen ohje ei sido poliisimiestä, hänellä päinvastoin on velvollisuus torjua laittomat määräykset. Siitä huolimatta useat poliisilaitokset ovat ryhtyneet noudattamaan lain sijasta ministeriön ohjeita. Ohjeissa määrätään esimerkiksi eri ampuma-aseiden hyväksyttävistä käyttötarkoituksista tavalla, joka aiheuttanut suurta sekaannusta ja käytäntöjen epäyhtenäisyyttä.

Ensimmäisen kerran järjestöt jättivät ohjeiden laittomuuksista oikaisuvaatimuksen sisäministeriölle jo 13.11.2008. Myös tuolloin ministeriö kieltäytyi korjaamasta virhettään.

Lain vastaiset ohjeet ovat aiheuttaneet alan yrityksille suuria taloudellisia vahinkoja, jopa yhden konkurssin. Useat yritykset valmistautuvat jättämään vahingonkorvausvaatimuksen, joka kohdistetaan ainakin Suomen valtioon.

Oheisista linkeistä voit ladata tiedotteessa mainitut liitteet:

• Sisäasiainministeriölle osoitetttu kirjelmä
• Lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakosen vastine

LISÄTIETOJA:
Asekauppiaiden liitto ry
Mikko Hietala p. 040 357 1652
toimisto@asekauppiaat.fi

Asealan Elinkeinonharjoittajat ry
Erkki Lähdeniemi p. 03 255 7126

asekauppa@lahdeniemi.fi

Suomen Aseseppien Yhdistys ry
Jorma Lähteenmäki p. 044 755 4506

jorma.lahteenmaki@lpkky.fi

Aselakikirjoituksia uusimmassa Reserviläinen-lehdessä

Eduskunta päättää uuden aselain sisällöstä vasta ensi vuonna. Hallituksen esitys on paraikaa eduskunnan hallintovaliokunnassa. Valiokunta aloittaa sen käsittelyn maraskuun alkupuoliskolla.

Lue koko artikkeli ja erityisesti lukijoiden kommentit tästä linkistä. [pdf]

Aseesi eivät enää jatkossa ole minkään arvoisia!?

Sisäasiainministeriön alainen asehallintoyksikkö laittomilla ohjeillaan ja hallituksemme poliittisine aselakilinjauksineen ovat päässeet yhteen avaintavoitteeseensa; kaikkien aseiden, niin uusien kuin kuin käytettyjenkin arvo on romahtanut! Puhuttiinpa sitten kansalaisten yksityisomaisuudesta tai asealan elinkeinonharjoittajien vaihto-omaisuudesta niin tulos on sama. Käytännössä ns. "yhden käden aseiden" eli pistoolien ja revolvereiden arvo lähentelee nollaa ja jos muutosta ei saada aikaan niin "pitkienkin pyssyjen" eli metsästyskiväärien sekä haulikoiden arvo alkaa olla menetetty!

Eduskunnan käsittelyssä oleva aselakiuudistus on hiljentänyt jo etukäteen alan kaupallisia markkinoita viranomaisten toivomalla tavalla.
Kun aseluvan saanti vaikeutuu ja mahdollisten aseenostajien määrä vähenee, urheiluaseiden rahallinen arvo ja jälleenmyyntimahdollisuudet sulavat nopeasti.
Vaikein tilanne on yksityisillä käsiaseiden omistajilla, jotka haluaisivat mahdollisesti luopua kalliilla ostamistaan harrastusvälineistä. Näiden laillinen myyminen on jo käytännössä miltei mahdotonta, koska ostajia ei ole. (Taloussanomat 5.11.2009) 

Lue koko artikkeli tästä linkistä. [pdf]

Tämä asia siis yhdistää meitä kaikkia niin aktiiviharrastajia kuin kerran kaudessa esim. metsästystä tai ammuntaa harrastavia henkilöitä sekä heidän perillisiään eli asia koskettaa välittömästi ja välillisesti erittäin suurta osaa Suomen kansalaisista. Lähinnä juuri em. asehallintoyksikön virkamiesten eli hallintoneuvos Jouni Laihon ja lainsäädäntöneuvos Mika Lehtosen toimet liittyen AYO:n sekä lupahallintoa koskevin lainvastaisiin ohjeisiin ovat hyvin tehokkaasti ja nopeasti tuhoamassa perinteisen asealan elinkeinon Suomesta. On todella uskomatonta, että kaikki tämä on tapahtunut jo nyt lakiin koskematta. Edelleen kentällä ja harrastajapiireissä kuitenkin ollaan autuaan tietämättömiä ja jotkut tahot edelleen ajattelevat ettei nykyiset määräykset ja/tai tulevat lakimuutokset tule koskemaan meitä? Näin ajattelevat metsästäjät ja urheiluampujat sekä reserviläisemme ovat pahasti väärässä - nyt vihdoinkin tämä tulisi kaikkien ymmärtää lajista, harrastuksesta tai asemastaan riippumatta!

Alan elinkeinonharjoittajat ovat etulinjassa nähneet mitä markkinoilla on tapahtunut alkaen 29.9.2008 annettujen ampuma-aseiden hallussapitolupien antamista sekä peruuttamista koskevien ohjeiden jälkeen. Kaikki ovat nähneet kuinka on käynyt käsiaseille kun lupia ei myönnetä tai lupaprosessi on tehty niin byrokraattiseksi, että harva edes yrittää hakea hankkimislupaa ja hankkia laillista asetta. Käsiaseiden arvo on romahtanut, niitä myydään "deaktivoituna" ties minne ja tämä sama tulee tapahtumaan hyvin pian myös kaikille pitkille käyttö- ja arvoaseille. Ainoa harrastajaryhmä mihin kalikka ei todennäköisesti kalahda on "suomen ylimystö" eli korkealta kartanoistaan alas katselevat "wahlroossit" jotka harrastavat muun sikariportaan kanssa "elämysjahteja" ja kiillottelevat muutaman sadan tuhannen euron arvoisia rinnakkaispiippuisia korujaan. Tavallisilta "työläisiltä" ja oikeilta metsä- ja erämiehiltä harrastusmahdollisudet ja/tai pienimuotoinen sijoittaminen harrastusvälineisiin kuitenkin tapetaan täysin.

Toivottavasti myös tulevaisuudessa aseharrastajamme voivat todeta, että; "raudassa ei ole raha hukassa" vaikkakin tähän tietoon tilanne näyttää erittäin pahalle. Jos tilanne ei muutu niin asekaupat eivät voi jatkossa hyvittää vaihdossa tarjottavista mitään eikä myöskään maksaa myyntiin tarjottavista aseista. Myös ne jotka eivät harrasta tai omista aseita voivat miettiä mitä kansalainen tuumaa jos harrastustoimintaa varten vuosien saatossa hankittu tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen arvoinen omaisuus muuttuu romuraudaksi vain siksi, että harrastusvälineet demonisoidaan ja luvan myöntämisprosessia vaikeutetaan kohtuuttomasti?

Edelleen on tietenkin niitäkin lupaviranomaisia, jotka noudattavat lakia mutta valtaosa kuitenkin toteuttaa laajaa harkintavaltaansa, lukee voimassa olevaa ampuma-aselakia kuin piru raamattua ja toimeenpanee virassaan AAHY:n sekä oman lääninsä poliisijohdon kiertokirjeitä. On huomioitavaa, että tämänkään kirjoituksen tarkoitus ei ole arvostella "ruohonjuuritason" viranomaisia tai saada potentiaalinen harrastaja luopumaan ajatuksesta hakea hankkimislupaa koska lupia kuitenkin kaikesta huolimatta edelleen myönnetään jos luvansaannin perusedellytykset täyttyvät = 1. harrastus ja 2. paikka/yhteisö jossa harrastaa. Kaikki asealan asiantuntijat ovat kuitenkin erittäin  huolestuneita kuinka tämä kaikki edellä ja myöhemmin mainittu tulee vaikuttamaan aseturvallisuuteen Suomessa?

Se mitä ei onneksi vielä suuremmassa määrin nähdä on laittoman asekaupan ja kanslaistottelemattomuuden vaikutukset yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Kun hallittu ja laillinen harrastaminen sekä aseen omistaminen tehdään lähes mahdottomaksi luodaan samalla iso kasa uusia ongelmia. On sanomattakin selvää, että ajamalla laillinen asekauppa nurkkaan loppupelissä voittajaksi selviytyy järjestäytynyt rikollisuus ja laiton asekauppa. Vaikkei maalattaisikaan mitään uusia suuria asekätkennän uhkakuvia seinille niin onhan se selvää, että jos kansalaisten yksityisomaisuudella ei ole jatkossa mitään arvoa laillisilla markkinoilla niin suuri osa ennen laillisesti omistetuista ja rekisteröidyistä harrastusvälineistä voi päätyä viranomaisvalvonnan ulkopuolelle.

Tämän lisäksi rajamme ovat auki Eurooppaan ja Venäjälle joten laiton tarjonta alkaa varmasti hyvin pian kohtaamaan laittoman kysynnän. Puhumattakaan rikollisista aineksista jos aivan tavallinen kansalainen haluaa silloin tällöin ampua pari haitta-/riistaeläintä tai poksutella hiekkamontulla niin miksi vaivautua hankkimaan aseeseen lupaa kun välineitä on runsaasti saatavilla muutenkin? Tai tuleeko tulevina vuosina Suomessa kummallisesti "katoamaan" suuri määrä aseita kun harrastajajoukot ja harrastajien perilliset lopultakin huomaavat, että luvaton aseen hankkija on huomattavasti maksuvalmiimpi kuin kukaan muu? Luovutetaanko vaikkapa edesmenneen sukulaisen arvokkaat aseet poliisille sulatettavaksi ilman korvausta vai törmääkö lupaviranomaiset entistä enemmän toteamukseen;  "ettei niitä nyt vain jostakin kumman syystä enää mistään löydy"?

On aivan aiheelista mennä itseemme ja kysyä, että missähän tosiaan tulevaisuudessa liikkuvat ennen lailliset ja rekisteröidyt (käsi)aseemme? Tai kuinka paljon lisää laittomia aseita virtaa markkinoille nyt tehtävien toimien johdosta? Kävelevätkö ne virkaansa hoitavaa poliisimiestä ja meitä itseämme vastaan vaikkapa kadulla? Näin ainakin briteissä tapahtuu ja englantilaisiinhan me haluamme itseämme vertailla ainakin jokaisessa aselakiesityksen vaiheessa? Ottakaa hyvät poliitikkomme ja kansalaiset viimeistään nyt järki käteen näissä aselakiin liittyvissä asioissa. Ei mielenterveysongelmia hoideta tai rikollisuuteen puututa huonoja aselakeja laatimalla - varsinkaan kiireessä ja ilman minkäänlaista asiantuntemusta kuten nyt on tehty!

Lue myös aiheeseen liittyvät "Aselaki ja mielenterveystyö" ja "Harrastajat syyllistetään" -artikkelit. [pdf]

Artikkeli: "Ampumaharrastajien otsarypyt syvenevät"

"Maanpuolustuskiltojen liiton jäsenkilloissa on lukuisia ampumaharrastajia. Mitä heidän mahdollisuudelleen jatkaa harrastusta tapahtuu, jos aselakiuudistuksen esitystä ei saada uudelleen valmisteluun? - Olemme erittäin huolissamme tilanteesta. Aselakiuudistus ei missään nimessä saa mennä läpi sellaisena kuin se nyt on esitetty. Mahdollisuus ampumaharrastukseen on turvattava!" Toteaa MPKL:n liittohallituksen jäsen Marko Patrakka.

Lue koko Maanpuolustaja-lehden artikkeli tästä linkistä. [pdf]

Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille

Asealan asiantuntijat ovat tehneet kantelun oikeuskanslerille. Kantelun kohteena on Sisäasiainministeriön hallinnonala ja erityisesti; sisäasiainministeri Holmlund, valtiosihteeri Pelttari, poliisiylijohtaja Paatero ja kansliapäällikkö Viljanen sekä asehallintoyksikön hallitusneuvos Laiho ja projektipäällikkö Lehtonen.

Asiasta annettiin seuraavanlainen lehdistötiedote 27.10.2009:

ASELAIN VALMISTELUSTA

JA LAITTOMISTA OHJEISTA

KANTELU OIKEUSKANSLERILLE

Ampuma-aselain valmistelussa rikottiin hyvää hallintotapaa, koska asiantuntijoita, kansalaisia ja heitä edustavia järjestöjä ei kuultu käytännössä lainkaan. Lakiesityksen sisältö oli jo päätetty, ennen kuin järjestöillä oli tilaisuus esittää näkemyksensä, todetaan kahdeksan ampujia edustavan järjestön viime perjantaina oikeuskanslerille jättämässä kantelussa. Sisäministeri Anne Holmlund selitti eduskunnassa 10.9.2009, ettei järjestöjen näkemyksiä voitu ottaa huomioon, koska ne poikkesivat "täysin" hallituksen iltakoululinjauksesta. Tunnustus osoittaa, ettei kansalaisia ollut tarkoituskaan kuunnella.

Edes sisäministeriön nimeämä ampuma-aselautakunta ei voinut valmisteluun vaikuttaa, sillä lautakunnan johto oli kolmen ministeriön virkamiehen käsissä. Samat virkamiehet valmistelivat  ampuma-aselain muutosesityksen. Yksi heistä jopa nimettiin edustamaan lautakunnassa kansalaisjärjestöä, Aseseppien yhdistystä, ilman yhdistyksen suostumusta. 

Kantelun toinen kohde ovat lokakuussa 2007 voimaan tulleet aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet (AYO), sekä sisäministeriön poliisijohdon 29.9.2008 antama ohje aselupien myöntämisperusteista. Järjestöt toteavat ohjeiden olevan monilta osiltaan lainvastaisia. Ne ovat johtaneet siihen, että poliisipiireissä joudutaan miettimään noudattaako lakia vai ohjeita. Lain pitäisi olla virkamiehen ainoa ohjenuora, mutta sen noudattaminen voi johtaa esimiesten sanktioihin. Järjestöt vaativat oikeuskanslerinvirastolta toimia ohjeiden kumoamiseksi.

Kantelun ovat allekirjoittaneet Asealan Elinkeinonharjoittajat ry., Asehistorian Liitto ry, Asekauppiaiden Liitto ry, Aseseppien yhdistys ry, Helsingfors Svenska Reservofficersklubb rf., NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry, Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Suomen Ilma-Aseharrastajat ry.

Lisätietoja / ytterligare information:

Jukka Sassi – Asehistorian Liitto ry
Mika Niemelä– Suomen Ilma-aseharrastajat ry
Caspar von Walzel - Svenska Reservofficersklubb rf

Tutustu kanteludokumenttiin tarkemmin tästä linkistä.

Mediasta poimittua:
Yle kotimaan uutinen: Aselain muutoksesta kanneltu oikeuskanslerille
Etelä-Suomen Sanomat: Aselaista tuli suurtaistelu [pdf]
Karjalainen: Aselaki halutaan uuteen valmisteluun
Helsingin Uutiset: Järjestöt kantelivat aselain valmistelusta oikeuskanslerille

EDIT:
OKV:n vastaus ENSIMMÄISEEN kantelukirjeeseen tästä linkistä.
TOINEN kantelukirje tästä linkistä.

Aselupia peruutetaan mielivaltaisesti

Viime viikolla julkistettujen tietojen mukaan ampuma-aseiden hallussapitolupia on peruutettu tänä vuonna jo yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä. Vuoteen 2007 verraten aselupien peruutukset ovat lisääntyneet noin 50 prosenttia.

Ammunnan harrastajat kannattavat aseluvan peruuttamista huume-, väkivalta- tai ampuma-aserikoksiin syyllistyneeltä henkilöltä. Ne ovat lain mukaisia perusteita. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että aseenomistajien tällaiset teot olisivat lyhyessä ajassa lisääntyneet 50 prosentilla. Aselupien peruutetaan myös keinotekoisilla syillä, perusteilla joita voimassaoleva laki ei tunne. Vaikka laki antaa lupaviranomaiselle huomattavan paljon harkintavaltaa, se ei anna oikeutta mielivaltaan. Osa vääristä päätöksistä johtuu sisäministeriön syksyllä 2008 antamista ohjeista, jotka sisältävät lainvastaisia määräyksiä.

Helsingissä aselupien peruutuksia on perusteltu esimerkiksi ylinopeusakoilla. Turussa on paljastunut tapaus, jossa iäkkään henkilön aseluvat peruutettiin, koska hän ei ollut maksanut tämän metsästysvuoden riistanhoitomaksua. Maksua ei kuitenkaan ole pakko maksaa joka vuosi, jos metsästyksessä on välivuosi, eikä maksujen seuranta kuulu poliisille. Turun poliisilaitos oli myös hankkinut henkilöstä, tämän tietämättä, lääkärinlausunnon. Lääkärin mukaan lupien peruuttamiselle ei ollut mitään aihetta, mutta ne peruutettiin silti.
Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys ampuma-aselain muuttamiseksi laajentaisi suuresti poliisin oikeutta hankkia kansalaisten salassa pidettäviä terveystietoja. Perusoikeuksia vakavasti loukkaava esitys johtaisi todennäköisesti viranomaisten yhä laajempaan mielivaltaan.

Lisätietoja ampumajärjestöjen edustajilta:
Timo Huikkala (Asekauppiaiden Liitto ry) p. 0400 632 088
Runo Kurko (NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry) p. 045 126 6952
Jari Mäkinen (Suomen Asehistoriallinen Seura ry) p. 050 52 48 466

Yksityiskohtaiset lakiesityksen ongelmat

Tutustu ampumaharrastuksen asiantuntijajärjestöjen näkemykseen niistä ongelmista ja vaikutuksista, joita virheellinen aselakiesitys toisi läpimennessään harrastajille ja viranomaisille. Useat havaituista virheellisyyksistä ovat seurausta lakiehdotuksen valmistelijoiden erittäin huonosta asetekniikan tuntemuksesta ja lähes mitättömästä ampuma- sekä metsästysharrastuksen tuntemuksesta.

Voit tutustua dokumenttiin Aselaki-Info -verkkosivuilla tästä linkistä.

Lataa dokumentti kokonaisuudessaan tästä linkistä. [pdf]

Infotilaisuus eduskunnassa

Alan intressipiirit järjestivät kansanedustajille suunnatun infotilaisuuden Eduskunnassa 7.10.2009.
Tilaisuudessa vieraili useita kymmeniä edustajia ja heidän avustajiaan. Paikalla oli ilmeisesti myös joitain SM:n virkamiehiä.

Oheisista linkeistä voit ladata tilaisuudessa jaetun materiaalin joka on toimitettu myös kaikille kansanedustajille sähköisessä muodossa.

Lataa materiaalipaketti tästä linkistä.

Perhe on pahin?

Perhe on pahin (engl. All in the Family) oli yhdysvaltalainen ensimmäinen Suomessa esitetty saippuaoopperaparodia ja tilannekomedia [Wikipedia]. Kuten on moneen otteeseen todettu, tilannekomiikkaa ja farssia kerrakseen löytyy myös hallituksen aselakiesityksestä - sama linja näyttäisi jatkuvan myös aselakiesityksen valiokuntakäsittelyssä.

Kimmo Sasin ja Jacob Södermanin johtama perustuslakivaliokunta käsittelee hallituksen esitystä ampuma-aselaiksi 7.10.2009. Käsittelyssä perustuslakivaliokunta kuulee asiantuntijana muun muassa professori Veli-Pekka Viljasta, joka on sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljasen (sd) aviomies. Kansliapäällikkö Ritva Viljasen puoliso, oikeustieteen professori Veli-Pekka Viljanen toimii ilmeisesti Turun yliopistossa valtiosääntöoikeuden professorina ja lukuisten hakukoneosumien kautta hän on ollut erittäin käytetty asiantuntija eri ministeriöitä koskevissa hallituksen esityksissä.

Kansliapäällikkö Viljanen on virkansa puolesta ollut keskeisesti mukana ampuma-aselain valmistelutyössä.  Hän on sekä valmistelutyön kautta että julkisuuteen antamiensa lausuntojen mukaan vahvasti sitoutunut lakiesitykseen. Koska kysymys on sisäasiainministeriön kiinteässä ohjauksessa ja valvonnassa tehdystä lakiesityksestä, jonka ohjauksessa ja valvonnassa kansliapäälliköllä on ollut erittäin keskeinen asema, olisi hänen aviomiehensä professori Viljanen kansalaisten oikeustajun mukaan hieman jäävi kuultavaksi asiantuntijana (tässäkin) asiassa. Jääviyskysymyksellä on aselakiasiassa erityistä merkitystä, koska kaikkien intressipiirien käsityksen mukaan lakiesitys on ristiriidassa ainakin perustuslain 6 § (yhdenvertaisuus), 13 § (yhdistymisvapaus) sekä 124 §:n (hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle) kanssa.

Olisikohan siis aika selvittää oikeustieteen professori Veli-Pekka Viljasen ja kansliapäällikkö Ritva Viljasen keskinäiset esteellisyydet. Mielenkiintoista on myös nähdä jatkaako perustuslakivaliokunta asiantuntijoiden kuulemista vai tyytyykö se tänään keskiviikkona kuultavaan porukkaan, jossa vain Mikael Hiden ja Kauko Sipponen ovat kunnollisia perustuslakiasiantuntijoita. Jatko tai tyytyminen on esityslistan mukaan auki.

Perustuslakivaliokunnalle 6.10. lähetetty kirjelmä tästä linkistä. [pdf]

Ps. Asevastaisen sisäpiirin touhuihin ja vasemmistolaiseen käsitykseen demokratiasta viitattiin aikaisemmassa blogikirjoituksessa "Aselaki on laaja lakikokonaisuus - ei sitä näin laadita!". On muistettava, että presidenttimme (sd) on yksin suuressa viisaudessaan tiennyt - vasten valtioneuvoston mielipidettä - Viljasen (sd) parhaimmaksi henkilöksi keskeiselle hallintopaikalle kansliapäälliköksi. Hyvien ystävien tukemisen lisäksi tiedossa on myös presidenttimme puoluetovereiden puolisoita jotka mm. "naiseuteen" perustuen ovat ohittaneet selvästi pätevämpiä hakijoita. Tässä yhteydessä voidaan mainita esimerkiksi Pauliine Koskelon valinta Korkeimman oikeuden presidentiksi. Itäeurooppalaiset virkaannimitystavat näköjään kukoistavat edelleen ainakin Mäntyniemen naissaunaseurueissa.

Edit: Lue myös Rouva Viljasta sivuava hyvä blogikirjoitus "Mikä tahansa on ase väärissä käsissä"

Minne on kaikki pyssyt pantu?

Asevastaisuudestaan tunnettuun Sanoma-viestintäkonserniin kuuluva Helsingin Sanomat julkaisi tuoreimmassa kuukausiliitteessään yllättävänkin asiallisen artikkelin "Nyt puhuvat aseet" -otsikon alla. Olemassa olevan näkökulman ja julkaisun tyylilajin sekä kyseisen konsernin toimittajien asiaan perehtyneisyyden tuntien lopputulos olisi kuitenkin voinut olla lähes mitä tahansa.

Lue HS Kuukausiliitteen artikkeli tästä linkistä. [pdf]

Viranomaiset eivät noudata lakia? - Osa II

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jyrki Kasvin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 709/2009 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä,

että aselupapäätöksissä noudatetaan

voimassa olevaa ampuma-aselakia?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Esillä olevassa tapauksessa Helsingin hallinto-oikeus on kumonnut poliisilaitoksen tekemän päätöksen, jolla pistoolin hallussapitolupa oli annettu määräaikaisena. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan, ettei asiassa ole esitetty ampuma-aselain (1/1998) 53 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä ampuma-aseen hallussapitoluvan määräaikaisuudelle, minkä vuoksi poliisilaitoksen päätös on kumottava ja asia palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ampuma-aselakia koskevan hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp.) 53 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan hallussapitolupa olisi pääsääntöisesti annettava toistaiseksi voimassa olevana. Erityisestä syystä hallussapitoluvan voisi kuitenkin antaa määräaikaisena. Tämä voisi olla perusteltua muun ohella silloin, kun kyseessä on luvansaajan ensimmäinen ampuma-ase.

Helsingin hallinto-oikeus on todennut päätöksen perusteluissa, ettei sisäasiainministeriön ohjeen mainitseminen ole laissa tarkoitettu erityinen syy. Hallinto-oikeus ei siis päätöksessään ole ottanut kantaa siihen, ovatko ne syyt, jotka ovat olleet ohjeen antamisen perusteena, laissa tarkoitettuja erityisiä syitä. Kysymyksessä viitatusta hallinto-oikeuden päätöksestä ei siten ilmene hallinto-oikeuden kantaa siihen, onko sisäasiainministeriön 29 päivänä syyskuuta 2008 antama ohje ampuma-aselain 53 §:n vastainen lupien määräaikaisuutta koskevalta osaltaan.

Vaasan hallinto-oikeus on puolestaan 26.6.2009 antanut ratkaisun, jossa se on vahvistanut poliisilaitoksen päätöksen, jolla lupa oli annettu määräaikaisena. Kysymys ei ollut luvanhakijan ensimmäisestä käsiaseesta. Päätöksen perusteluissa on todettu hakemuksen kohteena olleen itselataavalla kertatulella toimivan pistoolin olevan tehokas ja tulivoimainen, minkä vuoksi sen yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuva riski on otettava huomioon.

Vaasan hallinto-oikeus on 16.9.2009 antanut kaksi uutta käsiaseluvan määräaikaisuutta koskevaa ratkaisua, jotka vastaavat edellä mainittua Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisua. Sisäasiainministeriö selvittää parhaillaan, onko edellä mainittujen päätösten johdosta tai muista syistä johtuvia tarpeita muuttaa annettuja ohjeita tai antaa lisäohjeistusta.

Helsingissä 29 päivänä syyskuuta 2009
Sisäasiainministeri Anne Holmlund

**********************************

On erittäin epätodennäköistä, että SM tulee koskaan myöntämään olleensa väärässä suoltaessaan poliisihallintoon lainvastaisia ohjeita tai ylipäätään vakavasti harkitsisi lain noudattamista? Ministeri Anne Holmlundin vastineen viimeinen kappale tarkoittanee käytänössä sitä, että AAHY:n hallintoneuvos Jouni Laiho ja lainsäädäntöneuvos Mika Lehtonen ovat parhaillaan selvittämässä minkälaisilla ohjeen tarkennuksien korjauksilla ja lisäohjeiden lisäohjeilla lain kiertämistä voidaan jatkaa. Ainahan asian käsittelemistä voidaan myös lykätä ja toivoa, että surkea aselakiesitys läpimennessään vaimentaa kyselijät ja vie samalla pohjan kaikilta kanteluilta sekä valituksilta. Luultavimmin kuitenkin poliisiylijohtaja Mikko Paateron pöydälle ilmestyy lähipäivinä jälleen uusi "kiertokirje" allekirjoitettavaksi ja toimitettavaksi poliisin lupahallintoon? Näin nokkelasti nämä "demokraattorimme" jälleen edistävät byrokratiaa ja heikentävät aseturvallisuutta. Mistä näitä poliitikkoja ja virkamiehiä oikein tulee?

Ampuma-aselain noudattaminen aselupapäätöksissa - kysymysteksti kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Ilma-ase infoa

Suomen ilma-aseharrastajat (SIHRY) on tuottanut hyödyllisen jokamiehen ja -naisen perus-tietopaketin ilma-aseista. Vähintään tämän tasoinen tietoisuus ja ymmärrys perusasioista olisi aselakia valmistelleiden virkamiestenkin tullut hankkia esitystä valmistellessaan. Näin olisimme välttyneet lukuisista edelläkin mainituista lapsuuksista joita asiantuntematon esitys pitää sisällään.

Airsoft-aseiden (muovikuula) ja Paintball-merkkaimien (väri- tai softball) erikoisuuksia ei tässä infopaketissa käsitellä erikseen, sillä niitä rajoittavat lainalaisuudet ovat täsmälleen samoja kuin luoteja ampuvissa ilma-aseissa.

Lataa infopaketti tästä linkistä.

Lisätietoja saa SIHRY:n kotisivuilta (www.sihry.fi) tai Mika Niemelältä (p. 045 131 8440).

Aselaki menossa pieleen

Tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Pääkkönen Rovaniemeltä ottaa kantaa aselakiasiaan tuoreessa Nykypäivä-lehdessä. Pääkkönen toteaa mm. että aselakihanke uhkaa suomalaista metsästysharrastusta laajojen kansalaispiirien harrastuksena ja ettei nykyisellä aselakiesityksellä olisi positiivista vaikutusta kansalaisten turvallisuuteen. Pääkkösen mielestä todennäköisempää olisi luvattomien aseiden ja pimeiden asemarkkinoiden raju lisääntyminen. Myös reserviläistoimintaan kohdistuva haitta tulisi Pääkkösen mielestä pahentamaan maanpuolustuksen kriisiä ja ajamaan alas oamehtoiseen maanpuolustustyöhön perustuvaa järjestelmäämme.

Lue koko artikkeli tästä linkistä.

Perustuslaillisia mahdottomuuksia?

Aselakiesityksen suurimmat epäkohdat kulminoituvat;
1) sen perustuslainvastaisuuteen sekä
2) käytännössä mahdottomiin tilanteisiin, joita laki tuo mukanaan.

Edellämainittujen ongelmien oikaiseminen ei onnistu pienillä pykäläviilauksilla, sillä esim. yhden pykälän sisällön korjaus voi vaikuttaa muihin pykäliin, josta syystä lain valmistelu vaatii pitkälle menevää iterointia ja keskustelua eri asiantuntijatahojen kanssa. Perustuslainvastaisuudet sekä käytännön mahdottomat tilanteet ovat korjattavissa vain kajoamalla lakiehdotuksen fundamentteihin, josta syystä lakiehdotus on tehtävä uudestaan yhteistyössä alan asiantuntijoiden ja järjestöjen kanssa.

Laki loukkaa ainakin perustuslain 13 § eli yhdistymisvapaus sekä 124 §, joka antaa rajat julkisen vallan siirrosta yksityisille toimijoille. Tätä 124 §:ää voitaisiin tässä yhteydessä käsitellä hieman tarkemmin.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Julkisten hallintotehtävien antamisvaltuuden ulkopuolelle on rajattu merkittävää julkista vallan käyttöä sisältävät tehtävät.

Perustuslaki ei siis estä julkisten hallintotehtävien ja vallankäytön antamista viranomaiskoneiston ulkopuolelle, mutta asettaa sille keskeiset oikeudelliset reunaehdot.

Tätä aihetta sivuaa vahvasti Marietta Keravuori-Rusanen väitöskirjassaan Yksityinen julkisen vallan käyttäjänä (2.2.2008). Väitöskirjan perusteella voidaan väittää, että yhdistyksen pakkojäsenyydessä on kyse vallan siirtämisestä yksityisille toimijoille olennaisessa määrin. Vaikka olennaisuus kiistettäisiinkin niin joka tapauksessa on perusteltua väittää, että ampumaseuran (rekisteröity yhdistys) päättävät elimet käyttävät julkista valtaa hyväksyessään seuraan jäseniä ja pitäessään jäseniä seurassa. Edelleen on perusteltua väittää, että ampuma-asekouluttaja käyttää julkista valtaa antaessaan todistuksia ammuntaharrastuksesta.

Yksityisen toimijan (siis yhdistyksen sekä kouluttajan) on kuitenkin julkista valtaa käyttäessään noudatettava lainsäädäntöä, siis esim. hallintolakia ja hyvän hallinnon vaatimuksia, aivan samalla tavalla kuin viranomainenkin. Jos yksityinen käyttää julkista valtaa, on hän myös saman virkavastuun alainen kuin viranomainenkin.

Hyvän hallinnon vaatimuksiin kuuluu mm. yhdenvertaisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate, objektiviteettiperiaate, suhteellisuusperiaate sekä luottamuksensuojaperiaate. Ongelmana on, että näitä periaatteita ei kuitenkaan yhdistyksen tarvitse noudattaa, vaan se voi halutessaan hyväksyä tai hylätä jäsenhakemuksen. Koska yhdistyksen ja sen toimihenkilöiden ei tarvitse toimissaan noudattaa hyvän hallinnon vaatimuksia ei lakiesitys ole sopusoinnussa perustuslain 124 §:n kanssa.

Aselaki lähetekeskustelu eduskunnassa 10. syyskuuta 2009

Erittäin aktiivisen lähetekeskustelun perusteella järjen valoa voi vihdoinkin olla aselakiasiassa näkyvissä ja järjestöjen tekemä työ vääryyksien oikaisemiseksi ei ole mennyt hukkaan. Tavoitteet ovat kaikilla suunnilleen samat vain keinot kuinka niihin päästään on harkittava huomattavasti tarkempaan kuin kyseisessä ala-arvoisessa lakiesityksessä on tehty. Puutteellisen lain valmistelun johdosta asiaa käsittelevillä valiokunnilla tulee olemaan erittäin suuri työ ja vastuu. Muutoshaluja hallituspuolueiden edustajilla on ja näin ollen tulisikin olla itsestään selvää ettei eduskunta hyväksyisi aselainlainmuutosta sellaisenaan.

Koko lähetekeskustelu on ladattavissa kirjallisessa muodossa tästä linkistä. [pdf]

"Hallituksen esitys laiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien
lakien muuttamisesta sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden  vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen  ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden  laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan  lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta."

Viranomaiset eivät noudata lakia?

KIRJALLINEN KYSYMYS 709/2009 vp
Ampuma-aselain noudattaminen aselupapäätöksissa

Eduskunnan puhemiehelle
Voimassa olevan ampuma-aselain 119 §:ssä säädetään, että aselupia koskevaa tarkentavaa sääntelyä toteutetaan valtioneuvoston asetuksella. Ampuma-aselain mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan säätää erinäisistä lomakkeista, menettelyistä ja ehdoista. Lisäksi laissa todetaan, että sisäasiainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita deaktivoituihin aseisiin tai pysyvästi toimintakelvottomiksi tehtyjen aseiden osiin liittyvistä teknisistä seikoista sekä niiden viranomaisille esittämisessä noudatettavasta menettelystä.
Sisäasiainministeriö on kuitenkin lokakuusta 2007 lähtien antanut ohjeita aselupien myöntämisestä. 19.10.2007 sisäasianministeriö antoi arpajais- ja asehallintoyksikön johdolla valmistellun Aselupakäytännön yhtenäistämisohjeen. Sitä ovat täydentäneet 29.9.2008 annettu ohje "Ampuma-aseiden hallussapitolupien antaminen ja peruuttaminen" sekä 14.10.2008 annettu täydennysohje. Aselupia käsittelevät kihlakunnat perustelevat pääsääntöisesti kaikki kielteiset päätökset näillä ohjeilla. Jopa hallinto-oikeuksiin menneet lupa-asiat on viranomaisten puolelta perusteltu ohjeisiin vedoten aivan kuin ne olisivat noudatettavaa lainsäädäntöä.
Nyt Helsingin hallinto-oikeudessa on kuitenkin todettu, etteivät ohjeet ole laillinen peruste aselupaa koskeville rajoituksille. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen, jolla pistoolin hallussapitolupa oli myönnetty määräaikaisena.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä,
että aselupapäätöksissä noudatetaan
voimassa olevaa ampuma-aselakia?

Helsingissä 9 päivänä syyskuuta 2009
Jyrki Kasvi /vihr

Sisäasiainministeri Anne Holmlundin vastaus tästä linkistä.

Perussuomalaisten kannanotto aselakiasiaan

Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pentti Oinonen vaati huonosti valmisteltua hallituksen aselakiesitystä uuteen valmisteluun. Ohessa kannanotto asiasta.
------

ASELAKIESITYS UUTEEN VALMISTELUUN

Hallitus on valmistellut eduskunnalle esityksen uudeksi ampuma-aselaiksi. Perussuomalaiset haluavat kiinnittää julkista huomiota aselain valmistelussa ja lakiehdotuksen tekstissä ilmeneviin vakaviin ongelmiin sekä puutteisiin.

Koemme erityisenä ongelmana sen, että laki on valmisteltu kiireessä - ainoana tavoitteena kiristää järjestelmällisesti mahdollisuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Lakia valmisteltaessa ei ole riittävästi kuultu asealan eri järjestöjä.

Suomessa on yli miljoona metsästyksen ja urheiluammunnan harrastajaa. Sisäministeriön olisi lain valmistelun yhteydessä pitänyt ehdottomasti kuulla ja kuunnella ase- ja metsästysharrastajien mielipiteitä.

Hallituksen tavoitteena lienee lisätä turvallisuutta ja torjua rikollisuutta. Aseharrastajien järjestöt ovat kannanotossaan 26.8.2009 tuoneet julki, että samat säädökset ja määräykset jotka lakiehdotukseen on sisällytetty, ovat jo voimassa sitovina viranomaismääräyksinä. Perussuomalaisten mielestä kyseiset muutosehdotukset ovatkin puhtaasti kosmeettisia. Ne eivät käytännössä enää lisäisi yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuutta.

Hallituksen esittämät toimet hoitavat vain pinnallisia oireita, eivätkä puutu ongelmien varsinaisiin syihin, jotka ovat aivan muualla kuin aselainsäädännössä tai aseiden hallussapidossa.

Lakiehdotukseen sisällytetty yhdistykseen kuulumisen pakko on ongelmallinen. Se on Suomen perustuslain vastainen. Se myös loukkaa kansalaisten perusoikeuksia ja oikeusturvaa. Tätä emme voi hyväksyä.

Lakiehdotus toisi mukanaan poliisille oikeuden tarkastaa aseiden säilytystiloja yksityiskodeissa. Sisäministeriö vertaa tätä palotarkastukseen, mutta tosiasiallisesti kysymyksessä on poliisin suorittama kotietsintään verrattava toimi, joka on voimassaolevan pakkokeinolain mukaan mahdollinen vain sellaisten rikosten tutkinnassa, joista rangaistuksena on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kotietsinnän rikostapauksissa.

Perussuomalaiset eivät hyväksy poliisin oikeutta sattumanvaraisiin kotitarkastuksiin aseiden omistajan kotona ilman rikosepäilyjä.

Erityistä kummastusta herättää myös kaikenlaisten asetta etäisestikin muistuttavien esineiden ja tavaroiden tulkitseminen aseeksi tai aseen osaksi. Esimerkiksi putkenpätkät tai erilaiset jousivoimalla toimivat laitteet tulisivat aselakiehdotuksen tulkinnan mukaan luvanvaraisiksi, puhumattakaan ilma-aseista. Näin laajaa lain tulkintaa ei Perussuomalaiset voi hyväksyä. Vaadimme ampuma-aseen ja sen osien määritelmien yksiselitteistä kirjaamista lakiin.

Lisätietoja:
Pentti Oinonen
Kansanedustaja
Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja
pentti.oinonen@eduskunta.fi
puh. 09-432 3131
www.perussuomalaiset.fi

Huono laki hiertää kuin kivi kengässä!

Näin toteaa Lakimiesuutiset tuoreimmassa artikkelissaan jossa otetaan kantaa paremman lainvalmistelun puolesta. Suomalaisen lainvalmistelun taso huolestuttaa asiantuntijoita ja sen suurimpina puutteina pidetään jatkuvaa resurssipulaa ja kiirettä.

Kuinka ollakkaan, kaikki artikkelissa mainitut epäkohdat sopivat myös aselakikontekstiin kuin nenä päähän. Aselakiesityksen valmistelleet - paljon parjatut - AAHY:n virkamiehet ovat tehneet anteeksiantamattomia virheitä, mutta onko perimmäinen syy kuitenkaan näiden vähillä resursseilla virassaan sähläävien "työrukkasten"? Aselain tapaan, muitakin laajoja ja erityisosaamista vaativia lainsäädäntöhankkeita tehdään kiireellä ja järjettömät aikataulut lyödään viimekädessä lukkoon poliittisella tasolla.

Oikeuskanslerin virasto joutuu puuttumaan lähes viikoittain valtioneuvoston istuntoon meneviin hallituksen esityksiin, ja myös eduskunnan valiokunnat tekevät paljon tarkastusluonteisia korjauksia lakiehdotuksiin. Esimerkiksi perustuslakikysymyksissä vastuu jää eduskunnan apulaispääsihteerin Jarmo Vuorisen mukaan pitkälti eduskunnan ja sen perustuslakivaliokunnan harteille. Lainvalmistelun vaativuus on kasvanut vuosien mittaan, eikä tätä ole asiantuntijoiden mukaan otettu riittävästi huomioon.

Oikeuskanslerin mukaan lainvalmistelun puutteeksi luetaan myös erilaisten vaikutusarviointien puuttuminen. Arviointi vaatii usein sellaista menetelmällistä tietoa ja osaamista, jota ministeriöiden käytössä ei yksinkertaisesti ole. Eri tahojen kuulemiseen annetaan liian lyhyitä määräaikoja, lisäksi asiantuntijoiden lausuntoja ja kannanottoja käytetään usein hallituksen esityksen perusteluissa yksipuolisesti, puutteellisesti tai ei ollenkaan kuten aselakiesityksessä on käynyt. Pitäisikö asialle tehdä jotakin koska näyttää, että hallitus ja virkamiehet tekevät vaalien välillä mitä lystäävät? Kansalaisten demokratiakäsitys alkaa nimittäin olla tämän kaltaisten lakihankkeiden johdosta erittäin kovalla koetuksella!

Lue koko artikkeli Lakimiesuutisten verkkosivuilta tästä linkistä.
Lataa artikkeli pdf-muodossa tästä linkistä.

Aselakiasiaa Reserviläinen-lehdessä

Suomen Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton äänenkannattaja sekä mm. Reserviläisurheiluliiton tiedotuslehti kokosi uusimpaan numeroon yhteenvetoa aselakihankkeen tilanteesta. Asiaa pohdittiin myös pääkirjoituksessa ja aiheen tiimoilta haastateltiin muutamia henkilöjäseniä.

Lue artikkelit tästä linkistä [pdf].
Lue myös aiheeseen liittyvä blogiteksti.

Lue artikkelit tästä linkistä [pdf].
Lue myös aiheeseen liittyvä blogiteksti.

Aseet eivät tapa, vaan ihmiset tappavat

NRA Kansallisen kivääriyhdistyksen varapuhenjohtaja Henri Helanto Yle-X:n Mielipidevanki ohjelmassa:

Kuuntele/lataa koko haastattelu tästä linkistä.
[mp3 - MPEG Layer 2 Audio, 9.9 Mt]

Osallistu Yle-X:n Mielipidevanki aselakigalluppiin tästä linkistä.

HUOMIO, KATSE OIKEAAN...PÄIN!

Onhan tässä aselakiasiassa sellainenkin perustavaa laatua oleva ristiriita, että meillä on Suomessa edelleen valtion määrittelemä kansalaisen velvollisuus osallistua valtion puolustukseen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen takaamiseen. Asevelvollisemme siis menevät tälläkin hetkellä pitkin maitamme sekä mantujamme ja puolustavat ase kädessä tätäkin sutena syntynyttä (ase)lakiesitystä. Entäs kaikki reserviläiset sitten, joilla on velvollisuus pitää yllä taitojaan ja toisilla jopa halu oppia lisää. Pitääkö heidän edelleen säilyttää maanpuolustustahtonsa ja ylläpitää sitä vaikkei oma yhteiskunta enää luota heihin aseiden laillisina omistajina?

Asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta. Nyt reserviläisten syvistä riveistä on alkanut kuulumaan kommentteja, että näin huonon aselain mennessä läpi hanskat lyödään tiskiin. Yllättävää on, että aivan kaikki reserviläistoiminnan johtohahmot eivät ole kabinettipolitiikkaa harjoittaessaan kuulleet tai ainakaan kuunnelleet kenttäkelpoisten jäsentensä hätähuutoja vaan ohjaavat laivaa edelleen vastatuuleen? Harrastusta kuitenkin uhataan vakavalla tavalla ja olisi mielenkiintoista tietää moniko kansalainen on jo nyt harkinnut marssia pääesikuntaan luovuttamaan sotilaspassinsa? Mitä järkeä on osallistua minkäänlaiseen maanpuolustukseen, jos ei siviilissä ollessaan voi harjoitella ja harrastaa järkevän lain puitteissa samoja asioita?

Uskookohan meille kaikille raudalla ja verellä itsenäisyyden taistellut sekä vapaan isänmaan jälleenrakentanut tammenlehväsukupolvi pilvenreunalta katsellessaan silmiään? Harrastusvälineet, jotka ovat aina kuuluneet suomalaiseen kansanperinteeseen ja vapaa-ajankulttuuriin ollaan kiireellisen lakiuudistuksen verukkeella korjaamassa kansalaisilta asteittain kokonaan pois. Lakiesityksen tekijän tahtotila olisi ollut toteuttaa astetta radikaalimpiakin toimia, eli aloittaa keräämällä yhden käden tuliaseet pois kerta rysäyksellä. Tähän ei kuitenkaan toistaiseksi pokka tai valtiovarainministeriön budjetti riittäneet - vaikka viimeaikaiset terroriteot antoivatkin erinomaisia työkaluja, sopivan poliittisen linjauksen ja muita tekosyitä kollektiiviselle harrastajien rankaisulle. Se, että lupaprosessia vaikeutetaan kohtuuttomasti ajaa heidän mielestään kuitenkin jollakin aikajanalla saman asian - eli luvalliset aseet pois kansalaisilta. Tämän tapaisella virkamiestoiminnalla ja politiikalla voi kuitenkin olla niin demokraattisessa oikeusvaltiossa kuin muissakin yhteiskuntajärjestyksissä yllättäviä sivuvaikutuksia.

Linkki artikkeliin: Asekieltojen vaikutukset muualla - Etelä-Afrikka 2009 [pdf]

Olisi hienoa jos tämän päivän virkamiehet ja poliitikot toteuttaisivat edes pienen osan edesmenneen jalkaväenkenraali Ehrnroothin viisaista ajatuksista omassa työssänsä. Ohessa tallenteet kenraalimme ja Mannerheim-ristin ritarimme Adolf Ehrnroothin vuonna -95 antamasta haastattelusta. Ehrnrooth antoi  haastattelunsa 89 vuotiaana ja oli keskuudessamme vielä seuraavat 10 vuotta ottaen kantaa, kertoen näkemyksistään ja näin vaikuttaen myös mediassa Suomen kansan tunteisiin. Tämän kaltaista materiaalia kannattaisi kaikkien aina välillä katsoa, kuunnella ja samalla olla ylpeitä itsenäisen Suomen kansalaisia!

Osa I -

Osa II -

Osa III -

Quotes:
"Kansa joka ei tunne menneisyyttään, on köyhä. Se ei pysty rakentamaan nykyisyyttä ja suunnittelemaan tulevaisuutta."

"Minä olen aina sanonut. että on parempi kaatua kunnian kentillä kun lähteä vankina kauas kotiseudulta ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi unohdettuna."

"Se on sillä tavalla, että nämä sopimukset, paperit mitä tehdään ne on usein arvottomia. Kyllä se on paras varustautua mahdollista, jopa mahdottomia tilanteita varten. Se on niiden tehtävä, jotka kansa on valinnut kansansa johtajiksi."

"Jos kerran lähtee siihen leikkiin (politiikkaan) mukaan niin täytyy nöyrästi muistaa; minä palvelen Suomen kansaa ja Suomen kansan yhteisetuja. Yhteisvoimin tätä maata pelastettiin sotavuosina. Ei se ollut mikään puolue, ei mikään kuppikunta tai etujärjestö se oli Suomen kansa ja samaa pätee tämän jälkeenkin - se on varma asia!"

"Muistakaa tämän päivän nuoret vaikuttajat; ei kunnian kukko laula, jos jätätte meidät huonosti varustettuna, tänä aikana jollon nähdään ympär eurooppaa, sen rajojen ulkopuolella, että usein neuvottelu, se ei ole mistään kotoisin. Samalla kerralla, samaan aikaan kun neuvotellaan ja kilistetään samppanjalasilla niin ampuu tarkk'ampuja tähdätyn laukauksen ja nauraa kun hän saa hyvän osuman. "

"Suomi on hyvä maa, se on paras maa meille Suomalaisille, sen takia se on puolustamisen arvoinen!"

Lopuksi voidaan todeta, että varmuudella kaikki osapuolet - poliitikot, virkamiehet, poliisi, ampujat, metsästäjät ja loput kansalaiset - haluavat kuitenkin loppupelissa samoja asioita. Eli kaikilla on yhteinen halu lisätä aseturvallisuutta ja estää kouluampumisten tapaiset joukkomurhat sekä vastaavat terroriteot välineestä riippumatta. Päästäänkö yhteisiin päämääriin nykyisen ehdotuksen mukaisella aselailla on kuitenkin enemmän kuin epätodennäköistä!

PS. Nykyiset asehallinnon virkamiehet eivät todistettavasti kuuntele ketään, joten heidän vallassa ollessa on tärkeintä kertoa huolesi sille jota äänestit!

Arpajais- ja asehallintoyksikkö tiedottaa mm. ilma-aseasioista

Tässä yhteydessä täytyy muistaa miksi ilmakivääriasia ylipäätään on mukana päivän keskusteluissa. Kaikille tuttu "mökki-ilmakko" on loistava esimerkki tämän lakiesityksen tasosta. Esityksen tekstiä ei tarvitse lukea pidemmälle kuin pykälään 2 ja olemme jo tilanteessa, että nämä mökki-imput ovat lain tarkoittamia ampuma-aseita ja siten kuuluvat luvanvaraisuuden piiriin. Se, että miljoona mökki-ilmakkoa kuuluvat esityksen piiriin jo nyt, eikä lakiuudistuksen II-vaiheessa - kuten alunperin oli rajattu - on ilmeinen vahinko. Muitakin virheitä esityksestä löytyy viljalti, mutta tämä kuitenkin koskettaa melkeinpa ketä tahansa.

Edellä mainittuun faktaan otetaan kantaa uusimmassa AAHY:n tiedotteessa. Tähän on jo alan piireissä totuttu, eli ensin pykäistään lain kanssa ristiriidassa oleva ohje tai pari, sitten ohjetta tarkennetaan uusilla entistäkin sekavammilla ohjeilla. Loppupelissä sijaiskärsijöiksi joutuvat poliisin lupahallinnossa virkaansa hoitavat henkilöt, kansalaiset ja kaikki muut jotka joutuvat paikkailemaan jälkiä. Tiedotteen kynäilleen Mika Lehtosen pitäisi myös tietää, että Sisäasiainministeriö ei ole oikea paikka tulkita lakeja. Suomessa lakeja tulkitsevat ainakin vielä toistaiseksi oikeusistuimet eli käräjäoikeus, hovioikeus ja lopuksi korkein oikeus! Jos lakiteksti on tulkinnanvarainen, niin se on silloin tulkinanvarainen, eikä tosiasia muutu AAHY:n selittelyillä. Eikös se niin mene, että ”Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa”? Kansalaisjärjestöt kertoivat oman näkemyksensä asiaan tiedotteen muodossa heti tuoreeltaan.

Löysästi ja ilman ammattitaitoa muotoiltu pykälä = ilmakivääri = lain tarkoittama ampuma-ase

Määritelmien väljyyden vuoksi ko. lakiesitys siis kattaa myös ilma-aseet mm. siksi, että nekin kestävät yhden laukauksen.  Tätä ei kannata kenenkään tehdä kotona, mutta jos joku sattuu laittamaan tipan tietynlaista kevyttä polttoöljyä jousitoimisen ilmakiväärin luodin pyrstöön, niin laukaistaessa neste syttyy paineen noustessa kuten puristussytytteisissä polttomoottoreissa ja luoti lähtee iloisesti paukahtaen liikkeelle. Toisin sanoen projektiili lähtee aseesta, vaikka itse ase tuhoutuisikin samalla vaarantaen käyttäjän! Tämä "toimintatapa" tunnetaan kansalaisten keskuudessa laajalti ja tällä tempulla toteutuu lakiehdotuksen pykälästä kohta 2: Aseen näköinen, muu räjähdys paine, ilman tietoja- tai taitoja muunnettu. Temppu on luonnollisesti vaarallinen, mutta tavallinen mökki-ilmakiväärikin voi näinkin väärin käytettynä kestää useita laukauksia. Lopulta kuitenkin männän jousi katkea paineiskujen vuoksi ja lysti loppuu lyhyeen.

Tämä virhe on todellakin vain yksi lukuisten muiden joukossa ja johtuu täysin siitä, että valmistelijat ovat ajatelleet hallitsevansa käsittelemänsä aihealueen riittävän hyvin kirjoittaakseen toimivan lain ilman yhdenkään asiantuntijajärjestön apua ja kuulemista. Heikko lain esityö ja onneton valmistelu seuraavat siis läpi koko esityksen. Viimeistään nyt pitäisi asiasta vastuussa olevien korvia alkaa punottamaan oikein kunnolla!

Kuriositeettina voidaan mainita, että Iltasanomat kertoi eilen surullisen uutisen ulkomailta kun viisivuotias englantilaispoika oli kuollut ilmakiväärin luodista. Poliisi pitää tapahtumaa onnettomuutena. Täytyy jälleen muistaa, että KAIKKI aseet ovat vaarallisia kun ne ovat väärissä käsissä. Itse väline olisi tietenkin tässäkin tapauksessa kaikkein helpoin demonisoinnin kohde. Vahinkoja kuitenkin tapahtuu varomattomien ja varsinkin lasten käsissä monilla muillakin - vähemmän mediaseksikkäillä - harrastevälineillä. Yhteiskunnan täytyy aseasioissakin tuntea vastuunsa, mutta niin myös yksilön ja heidän läheisten!

Kirjoitukseen liittyvät tiedostot:
Arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) lehdistötiedote - 27.8.2009
Metsästäjien ja ampujien lehdistötiedote - 27.8.2009 

Katso myös Iltalehden artikkeli "Aselaista syttyi kiivas sanasota" - 28.8.2009

Kannanotto järjestäytymispakkoon

Yhdistymisvapaus on Suomalaiselle perustuslaillinen oikeus ja pyhä asia. Se tarkoittaa yksilön vapautta valita tai olla valitsematta kumppaninsa haluamaansa tarkoitukseen. Järjestäytymis- ja yhdistymispakko-asiasta on puhuttu aselakihankkeen tiimoilla laajalti. Ovatko ammunta ja metsästys todellakin sellaista salatiedettä ja paheellista toimintaa, että kaikilla on jonkinlainen leima otsassa ja kaikkien on kuuluttava johonkin yhdistykseen? Esitykseen kirjattu kahden vuoden ”harrastus-/jäsenyyspakko” tulee käytännössä lopettamaan yhden käden aseilla tapahtuvan harrastamisen erityisesti haja-asutusalueilla. Minne menee kaikki ne joiden olisi pakko yhdistyä mutta kukaan ei ota jäseneksi? Ei nykyiset ampumaseurat, metsästysseurat, asekeräilijöiden yhdistykset jne.. kuitenkaan automaattisesti ota kaikkia jäsenikseen? Totuus on, että kaksi vuotta säännöllistä ja todennettavaa harrastamista ilman omaa harrastusvälinettä on täysin mahdotonta toteuttaa!

Kaikkiin yhdistyksiin ei kuitenkaan liitytä kirjoittamalla nimi paperiin – erityisesti metsästys- ja ampumaseurat - vaan yksikin puolituttu hallituksen jäsen, jolla on jotakin uutta tulokasta vastaan voi torpata jäsenyyden ikuisiksi ajoiksi. Tasa-arvoa yhdistymisasiassa ei siis voida saavuttaa muulla tavalla kuin määräämällä hallitusvallan toimesta, että jokainen halukas on otettava yhdistyksen jäseneksi. Tämän kaltaista järjestelmää - eli tasa-arvoa - ei tulla koskaan saavuttamaan lakeja säätämällä eli yhdistymispakosta ei kannattaisi ampumaharrastuksen eikä minkään muunkaan asian yhteydessä kovin paljon keskustella?

Yhdistykset eivät voi toimia yhteiskunnassamme ”virallisina filttereinä” ikäville tapauksille ja ei toivotuille henkilöille vaikka toisaalta sillä varmasti on merkitystä. Vastuu ei kuitenkaan voi olla yhdistyksillä vaikka maalaisjärkeä käyttäen ne tämän kaltaista suodattamista koko ajan tekevätkin. Haluatko Sinäkin Veljesi vartijaksi vai elämmekö demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka on pakko sallia myös yksilön sairastuminen. Jos kansalaiset eivät nyt yhteen ääneen anna päättäjille selkeää indikaatiota siitä, että tämän kaltaiset perustuslailliset epäkohdat on korjattava niin tuskin meitä kuunnellaan myöskään tulevaisuudessa? Onko meidän jokaisen kohta pakko kuulua myös esim. ammattiyhdistykseen, opiskelijayhdistykseen jne…?

Vaikka henkilö kuuluisikin tiiviiseen yhteisöön ja olisi virallisesti jonkun yhdistyksen jäsen niin kukaan ei pysty menemään kenenkään kallon sisälle. Edellä mainittujen koulumurhaajien vanhemmatkaan eivät etukäteen tienneet mitään läheistensä päässä liikkuvista synkistä asioista. Julkisuuteen tulee koko ajan tietoa, että perheenjäsen teki itsemurhan ja kaikki olivat yllättyneitä. Eli ei edes sellaiset läheiset ihmiset, jotka ovat henkilön kanssa jatkuvasti tekemisissä voi tietää mitä yksilö suunnittelee tai päättää tehdä. Entäs yhdistyksissä sitten, joissa voi olla satoja jäseniä ja toisia nähdään mahdollisesti kerran kuukaudessa jos sitäkään? Kyllä sosiaalista kontrollia täytyisi tähän aselalupa-asiaan tulla muutakin kautta kuin pakottamalla ihmiset yhdistymään!

No kuinkas yhdistyminen toimii niissä maissa joissa se on lakiin kirjattu? Ensiksi täytyy todeta, että liiallinen muihin maihin vertailu - samoin kuin itsensä ruoskiminen - pitäisi lopettaa kokonaan. Jokaisella maalla on kuitenkin oma kulttuuriperimänsä, omat arvonsa ja omat tavat toimia. Media ja asevastaiset virkamiehet vertaavat hyvin mielellään suomea tiettyihin EU-maihin, joissa aseenomistus on radikaalisti säänneltyä. Miksei solidaarisuuden vuoksi sitten vertailtasi myös muita asioita - otetaan mukaan vaikka brittien jokamiehenoikeudet tai australialainen maahanmuuttolaki ja kysytään miksei Suomessakin hommia voida hoitaa samalla tavalla?

Otetaan tähän nyt kuitenkin esimerkki hieman lähempää eli Ruotsin malli. Tykkäämme jostakin kumman syystä vertailla itseämme rapakon takana asuviin ja heidän toimintamalleihin. Ne joilla on omakohtaista kokemusta Ruotsin mallista vahvistavat oikeusasiamiehemmekin päättelyt, eli homma ei toimi ja mopo pyrkii karkaamaan käsistä. Ruotsissa on siis pakko kuulua johonkin ampumayhdistykseen jos haluaa ampua. Suuremmissa kaupungeissa voi olla jopa 5-10 vuotta jonoa joihinkin yhdistyksiin eli uudet harrastajat ovat täysin pattitilanteessa. Lisäksi seurojen sisäinen toiminta on mennyt täydeksi politikoinniksi, koska niille on tavallaan annettu valta päättää yksilöiden hallussapitolupa-asioista.  Pieni ydinporukka päättää kuka tai ketkä omassa seurassa saavat käyttää tiettyjä harrastusvälineitä. Ja jos naama ei syystä tai toisesta miellytä niin puoltoja lupiin ei heru! Yhdistysten hallituksista on siis tullut tavallaan ”varjoviranomaisia”, jotka päättävät kuka saa ampua milläkin välineellä. Tämä on kestämätön tilanne ja johtaa siihen, että seuroja perustetaan vain siksi, että saadaan mieluisia harrastusvälineitä.  Tämän kaltaisen järjestelmän luominen luo ainoastaan ison kasan uusia ongelmia!

Myös eduskunnan oikeusasiamies on joutunut pohtimaan asiaa laajalti samassa yhteydessä kun puhuttiin koulumurhaajille myönnetyistä aseen hankkimis- ja hallussapitoluvista. Periaatteessa poliisi toimi sen aikaisten käytäntojen mukaan ja toteutti "laajaa harkintavaltaansa". Fakta on kuitenkin se, että nykyinen voimassa oleva aselakimme olisi mahdollistanut ja suorastaan vaatinut olla myöntämättä aselupia koulusurmaajille! Tästä huolimatta - mediaryöpytyksessä ja kunnallisvaalien kynnyksellä - alettiin suureen ääneen vaatia uutta - "entistä tiukempaa" - aselakia. Oheinen oikeusasiamiehen lausunto on mielenkiintoinen monessakin suhteessa. Siitä käy mm. selvästi ilmi, että AAHY:n virkamiehet luistelevat heikoille jäille yrittäessään nuijia ala-arvoisessa esityksessään läpi selviä perustuslain vastaisuuksia.

-----
(Ote oikeusasiamiehen kirjelmästä - Kohta 3.3.3 - Hyväksyttävä käyttötarkoitus)

Hallitusmuodon 10 a §:ssä turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Pelkästään jäsenyys edellä mainituissa yhdistyksissä ei muutoinkaan ole riittävä osoitus siitä, että luvan hakija todella harrastaa sellaista aseharrastuksen lajia, jossa hakemuksen kohteena oleva ampuma-ase on tarpeellinen.

Erityisesti suurimpien poliisilaitosten alueilla lupahakemuksia käsittelevillä virkamiehellä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia henkilökohtaisesti varmistua siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa aseharrastusta. Tämä on johtanut hyvinkin monenlaisten menetelmien ja käytäntöjen käyttöön ottamiseen lupaharkinnassa. Joidenkin poliisilaitosten alueella on käytännössä edellytetty kuulumista hyväksyttyyn harrastajajoukkoon. Joidenkin poliisilaitosten alueella lupaviranomainen on solminut luottamukselliset yhteydet ammunnan eri lajien vastuuhenkilöihin, kuten aktiivisiin harrastajiin, joilta sitten on saatu lisätietoa luvan hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä.

Kysymys luvan hakijan ilmoittaman harrastuksen olemassaolosta on hyvin keskeinen ja vaikeasti ratkaistavissa. Ampuma-aselain säännöksillä ei sitä voida kokonaisuudessaan ratkaista. Niissäkään maissa, joissa yhdistymisvapauden periaate ei ole estänyt edellyttämästä ampumaseuraan kuulumista edellytyksenä luvan saamiselle, ei järjestelmä ole aina toiminut moitteettomalla tavalla. Lisäksi yhdistysten puheenjohtajat ja vastaavat avainhenkilöt, jotka eivät edusta viranomaista, ovat saaneet yhdistyksen jäseniin nähden hyvin vaikutusvaltaisen aseman. Järjestelmä onkin johtanut joissakin maissa näiden yhdistysten puoliviralliseen asemaan. Tämä puolestaan saattaa johtaa kansalaisten yhdenvertaisuuden vaarantumiseen.

Linkki:Eduskunnan Oikeusasiamiehen ratkaisu Dnro 3483/4/07
-----

Toivottavasti myös perustuslakiasioihin perehtyneet kansanedustajat ovat näillä samoilla linjoilla. Loppuun voidaan todeta, että yhdistymispakko on filosofisesti väärin ja tämän lisäksi se näyttää aiheuttavan samalla myös huomattavan käytännön ongelman. Valveutuneimmat yhdistykset ovat jo kyselleet AAHY:ltä mitkä yhdistykset loppupelissä kuuluvat tuleville ”ampumisoikeus” listoille eli täyttävät yhdistyslain 4. §? Tarkempi listaus on nimittäin olemassa vain niistä yhdistyksistä jotka ovat hakeneet lupaa nykyisen aselain aikana eli vuoden -89 jälkeen. Yksikään seura tai yhdistys joka on perustettu ennen vuotta -89 ei siis täydellä varmuudella ole listalla jonka jäsenille voidaan ampumalupia myöntää. Mitään varmuutta ja vastausta asiaan ei siis ole ase-alan hallintoviranomaisilta tähän päivään mennessä saatu. Kuuluuko Teidänkin yhdistys niihin, jotka joutuvat aloittamaan erittäin monimutkaisen lupaprosessin nollasta? Löytyykö Teiltä tekijöitä, vastuunottajia, asekouluttajia, asianmukaiset harrastuspaikat jne.. vai heitetäänkö hanskat suoraan tiskiin ja kupit nurin?

EI TODELLAKAAN, PERIKSI EI ANNETA!

Alkaako tästä käsikähmä vai puolustustaistelu?

Hienoa nähdä ja kuulla, että alan asiantuntijajärjestöt ovat saaneet rivinsä järjestykseen! Kun tieto kulkee vapaasti ammunnan lajista riippumatta niin tuloksiakin syntyy helpommin. 26.8.2009 julkaistusta tiedotteesta välittyy hienosti joukkovoima ja positiivinen henki mutta samalla myös juuri teroitetut kulmahampaat paljastava hymy. Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön (AAHY) nokkamiehen Jouni Laihon, adjutantti Mika Lehtosen ja kumppaneiden on jatkossa huomattavasti vaikeampi jättää kansalaisjärjestöjen yhteistä painavaa sanaa huomioimatta. Jospa vihdoinkin koittaisi normaali aika jolloin asiantuntijoita pelkän kuulemisen lisäksi myös ihan oikeasti kuunneltaisiin?

Tärkein viesti on se, että järjestöillä ja viranomaisilla on hyvin pitkälle samat tavoitteet eli yleisen järjestyksen ja aseturvallisuuden parantaminen. Nykyisten arpajaisase-herrojen työstämä lakikötöstys ei kuitenkaan ole keino lisätä turvallisuutta vaan sillä tulisi olemaan täysin vastakkainen vaikutus. Aselakiesityksen kantavana aiheena on ampuma-aseiden valvonta, mutta huolestuttavaa on tämän tärkeän asian varjolla yhteiskuntaan ajettavat demokraattisen oikeusvaltion ja tasa-arvon vastaiset periaatteet.

Nyt eduskunnalle annettu lakiesitys on tyyppiesimerkki lakiesityksestä, jollaista oikeuskansleri on tarkoittanut aloittaessaan julkisen keskustelun huonosti valmistelluista lakiesityksistä ja johon myös Eduskunnan puhemiesneuvosto on puuttunut. Pahinta tosiaan on, että saman kaltaista vääryyttä kohdataan tänä päivänä paljon myös muilla aloilla. Esimerkkinä lukija voi itseään hauskuuttaakseen vilkaista oheista kantaa ottavaa kirjoitusta ja vaihtaa mielessään samaan kontekstiin "aselakiesityksen". Onko tällaisesta lakien säätämisestä tulossa maan tapa ja pitääkö veronmaksajien hyväksyä kaikki virkamiesten aiheuttamat vääryydet?

Alan järjestöt yhteisellä asialla

Ohessa 19 eri ampuma-, metsästys-, asekeräily- ja reserviläisharrastusjärjestön allekirjoittama yhteinen lehdistötiedote koskien Eduskunnan käsittelyssä olevaa Ampuma-aselaista annettua Hallituksen esitystä 106/2009. Viimeisimmät asiaa koskevat tiedotteet on käännetty myös ruotsiksi ja englanniksi.

*****************************************************
Vain toimiva aselaki luo turvallisuutta

Pitääkö ilmakiväärin omistamiseksi olla määräaikainen lupa, kuulua ampumaseuraan ja sallia kotietsinnät? Järjestöt vaativat esityksen uudelleenvalmistelua.

Turvallinen ja monipuolinen ampumaharrastus on osa suomalaista vapaa-ajan kulttuuria samalla tavoin kuin veneily, mökkeily ja retkeily. Ampumaharrastukseen kuuluu myös erittäin suosittuja kilpaurheilulajeja, joissa Suomeen on saatu kansainvälistä menestystä. Ampumatoimintaa harrastaa noin 670 000 tavallista suomalaista. Kun mukaan lasketaan ilma-aseet, on harrastajia yli miljoona.

Viranomaisten ohella ampumaharrastuksen asiantuntijajärjestöt työskentelevät voimakkaasti etsien keinoja aseturvallisuuden lisäämiseksi. Järjestöt haluavat, että vastuullinen, turvallinen ja monipuolinen harrastus säilyy elävänä osana suomalaista kulttuuria myös tulevaisuudessa. Tähän tähtää niin vapaaehtoinen kansalaistoiminta seuroissa, kuin rakentava ja luottamuksellinen yhteistyö viranomaisten kanssa. Edellytyksenä on toimiva ampuma-aselaki, joka mahdollistaa sekä nuorten että varttuneempien harrastajien turvallisen ja vastuuntuntoisen ampumaharrastuksen ja -urheilun.

Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi (HE 106/2009) ei tue edellä mainittuja tavoitteita. Erittäin lyhyellä aikataululla valmisteltu lakiesitys sisältää merkittäviä ongelmakohtia. Käsityksemme mukaan monet ehdotuksen kohdat rikkovat olennaisella tavalla suomalaisen demokratian peruspilareita: perustuslakia, yleistä laillisuusperiaatetta sekä oikeuskäsitystä.

Suomalaisten ja kansainvälisten kokemusten mukaan laillisiin harrastajiin kohdistuvilla ampuma-aselain muutoksilla ei ole pystytty vaikuttamaan rikollisuuteen. Lakiesityksen oleelliset muutosehdotukset ovat jo voimassa poliisiviranomaista sitovien ohjeiden muodossa, eikä niillä ole havaittu turvallisuutta parantavaa vaikutusta. Toimimattomien ohjeiden saattaminen lain tasolle ei paranna turvallisuutta.

Lakiesitysten ongelmakohdat vältetään kiinteällä yhteistyöllä ja kaikkien yhteistyötahojen kuulemisella, kuten tehtiin voimassaolevan ampuma-aselain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 1998. Nyt järjestöjen asiantuntemusta ei huomioitu. Vaihtoehtoisten ratkaisujen selvittämiseen ei ole annettu aikaa, vaikka viranomaisten toimesta on tuotu selkeästi esille, ettei ampuma-aselain kiristämisellä voida vaikuttaa koulusurmien tyyppisiin tragedioihin. Hallituksen esityksen vaikutusten arviointi on lisäksi tehty erittäin puutteellisesti.

Useat lakiesityksen kohdat on määritelty epämääräisesti. Lakiesityksen mukaan melkein mikä tahansa kodin putkenpätkä voisi olla aseen osa ja miljoona mökki-ilmakivääriä tulisivat luvanvaraisiksi. Muita merkittäviä ongelmia ovat muun muassa yksityisen omaisuuden ja yksityisyyden suojan murtaminen sekä yhdistykseen kuulumisen pakollisuus.

EU:n ampuma-asedirektiivin pienten teknisten muutosten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä pitää ampuma-aselakia muuttaa vuoden 2010 aikana. Voimassa oleva ampuma-aselaki toteuttaa EU:n ampuma-asedirektiivin vaatimukset mallikelpoisesti, ja aseen omistus Suomessa on yksi tarkimmin säädeltyä koko EU:n alueella.

Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi (HE 106/2009) on tehty kiireellä ja sisältää merkittäviä lainsäädännöllisiä ongelmia. Allekirjoittaneet järjestöt vaativat, että esitetyistä ampuma-aselain muutosten vaikutuksista yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tehdään kattava selvitys sekä selvitetään samalla vaihtoehtoiset ratkaisut ja hallituksen esitys valmistellaan näiden perusteella uudelleen.

Allekirjoittaneet:
Asealan Elinkeinonharjoittajat - www.aselaki.info/AAE
Asehistorian Liitto - www.asehistorianliitto.fi
Asekauppiaiden Liitto - www.asekauppiaat.fi
Aseseppien yhdistys - www.seula.net/asesepat
Classic Old Western Society - www.cows.fi
Maanpuolustuskoulutusyhdistys - www.mpky.fi
Metsästäjäin Keskusjärjestö - www.riista.fi
NRA Kansallinen Kivääriyhdistys - www.nra.fi
Reserviläisurheiluliitto - www.resul.fi
Suomen Ampumahiihtoliitto – www.biathlon.fi
Suomen Ampumaurheiluliitto – www.ampumaurheiluliitto.fi
Suomen Asehistoriallinen Seura - www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Suomen Ilma-Aseharrastajat - www.sihry.fi
Suomen Jousimetsästäjäin Liitto - www.jousimetsastys.fi
Suomen Metsästysyhdistys - smy.sporttisaitti.com
Suomen Metsästäjäliitto - www.metsastajaliitto.fi
Suomen Reserviupseeriliitto - www.rul.fi
Svenska Reservofficersklubb - www.hsrk.fi
Vantaan Reserviläiset - www.vantaanreservilaiset.fi

Lisätietoja asiasta antavat:
Arto Pulkki – Reserviläisurheiluliitto (RESUL)
p. 040 512 1215 s-posti: arto.pulkki(ät)hrup.fi
Jukka Sassi – Asehistorian Liitto
p. 040 089 8634 s-posti: puheenjohtaja(ät)asehistorianliitto.fi
Sauli Härkönen – Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ)
p. 050 505 5635 s-posti: sauli.harkonen(ät)riista.fi

*****************************************************

Är det rimligt att begränsa de medborgerliga grundrättigheterna med haltande
hänvisningar till den allmänna ordningen och säkerheten?

Bara en fungerande lag ökar den allmänna säkerheten

Finland har en lång tradition av mångsidig jakt‐ och skyttehobby. Finland har också nått
några av sina största idrottsliga framgångar i modern tid inom just sportskytte (bland
annat Olympiskt guld i damernas lerduveskytte). Skytte i olika former idkas av över 670
000 vanliga finländare, och räknar man till luftvapenskyttarna ökar antalet till över en
miljon.

Idrotts‐ och intresseorganisationerna inom jakt‐ och sportskytte i Finland arbetar
väldigt aktivt för att upprätthålla och öka vapensäkerheten inom skyttet. Till detta
arbete hör både hanteringsutbildning, men också aktivt arbete för att befrämja säkra
attityder och förhållningssätt hos skyttarna. Organisationerna vill trygga denna säkra,
ansvarsfulla och mångsidiga hobby som en del av det levande kulturarvet också i
framtiden. Det är detta som såväl frivilligt medborgararbete inom föreningar, som
konstruktivt samarbete med myndigheterna strävar till. En grundförutsättning för detta
är en välfungerande skjutvapenlag, en lag som ger möjlighet för både yngre och nya
skyttar som för lite mognare eller längre komna utövare att fortsätta med skyttehobby
och –idrott på ett säkert och ansvarsfullt sätt.

Den finska regeringens proposition till ny vapenlag (RP 106/2009, källa:
http://www.finlex.fi/sv/esitykset/he/2009/20090109.pdf) stöder inte dessa ändamål,
utan innehåller ett antal betydelsefulla problemområden. Propositionen har förberetts
med mycket kort tidtabell och helt utan expertråd. Enligt de undertecknades
uppfattning strider propositionen på flera ställen mot den finska demokratins
grundpelare; Finlands grundlag, den allmänna laglighetsprincipen samt
rättsuppfattningen.

Både lokala och internationella erfarenheter visar att begränsande lagstiftning som
riktar sig endast mot de laglydiga utövarna inte har något inverkan på brottsligheten.
Det bör vidare noteras, att de många utav de föreslagna ändringarna redan är praxis hos
de finska polismyndigheterna, tackvare tvingande tillämpningsdirektiv från
inrikesministeriet, och att dessa inte har lett till någon som helst påvisad förbättrad
säkerhet. Att dessa icke fungerande direktiv blir lag kommer inte heller att öka den
allmänna ordningen och säkerheten.

Regeringens proposition till ny vapenlag innehåller diffusa definitioner. Bland annat
definitionen av vad som är ett skjutvapen är så bred att t.ex. samtliga luftvapen,
oberoende av funktionssätt och kaliber, skulle ses som ett skjutvapen. Vidare skulle
propositionen ge polisen rätt att göra s.k. kontrollbesök hos licensinnehavare, detta helt
utan misstanke om brott. Detta uppfattar de undertecknade som kränkning av rätten till
personlig integritet och hemfrid och heder. Det bör också noteras att denna åtgärd
riktar sig enbart till lagliga innehavare av vapeninnehavstillstånd. Den enda effekten av
en sådan lag är försättande av licensinnehavare, och framför allt deras familjer, i en
ojämlik ställning inför lagen.

Dessa problem kunde enkelt undvikas genom att utnyttja den expertis som finns inom
de olika organisationerna och förbunden inom sportskytte, jakt, frivilligt försvarsarbete
samt vapenhandel och vapensmeder. Detta gjordes då den nuvarande lagen från 1998
förbereddes, med gott resultat. Då den nuvarande propositionen förbereddes
ignorerades expertisen, och arbetet genomfördes helt och hållet av tjänstemän utan
kunskap och erfarenhet inom vapenteknologi eller skytteverksamhet. Det förberedande
arbetet har inte givits tid att undersöka alternativa lösningar. Detta trots att
myndigheterna själv klart fört fram att skärpt vapenlagstiftning inte kan påverka eller
hindra tragedier som skolskjutningar. Effekterna av regeringens proposition har också
undersökts väldigt bristfälligt.

Ägande av vapen regleras redan idag noggrannare i Finland än i de flesta länder inom
EU. För att de små tekniska ändringarna som EU:s direktiv om kontroll av förvärvande
och ägande av vapen (2008/51/EG) kräver skall blir en del av nationell lagstiftning ska
vapenlagen ändras under 2010. Finlands nuvarande vapenlag uppfyller dessutom redan
på ett exemplariskt sätt dessa direktiv.

Vi är även tvungna att med beklagan konstatera att Inrikesministeriets tjänstemän inte
känner till innehållet i regeringens proposition till ny vapenlag. I media har
representanter för ministeriet också sagt att det inte är meningen att luftvapen skall
försättas med licensplikt. Även branschorganisationerna i Finland uppfattar att detta
inte varit ministeriets mening, utan att detta är ett exempel på de misstag som skett på
grund av ett slarvigt förberett lagförslag. Detta ändrar inte på det faktum att
tillståndsplikt för bland annat luftvapen ingår i den nuvarande propositionens
formulering. Det är även värt att notera, att Inrikesministeriet inte tolkar lagen, utan att
de dåligt förberedda och vagt definierade formuleringarna kommer att belasta
domstolarna under de kommande åren.

Regeringens proposition till ny vapenlag (RP 106/2009) har förberetts hastigt och
innebär juridiska problem. De undertecknade föreningarna kräver att propositionens
påverkan på den allmänna ordningen och säkerheten utreds ordentligt, samtidigt som
alternativa lösningar undersöks och regeringens proposition omarbetas med dessa som
utgångspunkt.

Undertecknat av:
Vapenbranschens Näringsidkare ‐ www.aselaki.info/AAE/
Vapenhistoriska Förbundet r.f. ‐ www.asehistorianliitto.fi
Vapenhandlarnas förbund‐ www.asekauppiaat.fi
Vapensmedernas förening‐ www.seula.net/asesepat
Classic Old Western Society ‐ www.cows.fi
Försvarsutbildningsföreningen ‐ www.mpky.fi
Jägarnas Centralförbund ‐ www.riista.fi
NRA Nationella Gevärsföreningen r.f. ‐ www.nra.fi
Reservistidrottsförbundet ‐ www.resul.fi
Finska Skidskytteförbundet – www.biathlon.fi
Finska Sportskytteförbundet – www.ampumaurheiluliitto.fi
Finska Vapenhistoriska föreningen ‐ www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Finlands Luftvapenskyttar ‐ www.sihry.fi
Finska Bågjaktsförbundet ‐ www.jousimetsastys.fi
Finska Jaktförbundet ‐ smy.sporttisaitti.com
Finlands Jägarförbund ‐ www.metsastajaliitto.fi
Finlands Reservofficersförbund ‐ www.rul.fi
Helsingfors Svenska Reservofficersklubb ‐ www.hsrk.fi
Vanda Reservister ‐ www.vantaanreservilaiset.fi

Vidare information fås av:
Caspar von Walzel – Helsingfors Svenska Reservofficersklubb r.f. Svenska & engelska
e‐post: caspar@hsrk.fi
Arto Pulkki – Reservistidrottsförbundet (RESUL) finska & engelska
e‐post: arto.pulkki@hrup.fi
Jukka Sassi ‐ Vapenhistoriska förbundet, finska & engelska
e‐post: puheenjohtaja@asehistorianliitto.fi
Sauli Härkönen ‐ Jägarnas centralorganisation (JCO), finska & engelska
e‐post: sauli.harkonen@riista.fi

*****************************************************

Is it feasible to limit civic and constitutional rights through poor references to public order
and safety?
 
ONLY A WORKING FIREARMS LAW CAN IMPROVE PUBLIC SAFETY
 
Finland as a nation has a long history of a multitude of hunting and shooting sports and
hobbies. Some of Finland’s greatest achievements in international sporting events have
been different shooting disciplines, e.g. Olympic Gold in Trap in 2008 and several
medals in both European and World Championships in 2009. Recreational shooting in
different forms are practiced by over 670 000 Finns, if air guns are counted over a 1
Million Finns, a nation of just 5 million.

The sport‐ and hunting organisations as well as the federations for dealers and
gunsmiths etc are actively working to maintain and improve the level of safety in
shooting sports. This work is done through education in safe handling and
marksmanship, but also through actively promoting safe attitudes and manners among
recreational and competing shooters. The civic organisations want to preserve this safe
and responsible hobby as a part of the living national culture, now and in the future.
This is also the aim of the active and constructive cooperation with the national
authorities that the organisations try to maintain. However, to maintain a possibility for
both the younger and more mature to practice recreational or competitive shooting in
the future, a well functioning and well defined firearms law is absolutely necessary.

The Finnish government has issued a proposal for a new weapons law (HE 109/2009,
no English translation available). This proposal does not support aforementioned goals.
The bill has some significant problem areas. It has been prepared at a very hastily pace
and without any expert input at all. According to the organisations signed below, the bill
also violates the pillars of Finnish democracy; the Finnish Constitution and the common
concept of justice.

Both local and international experience and studies show that restrictive legislation that
targets only law‐abiding license holders and practitioners do not have any positive
effect on public safety or criminal activity. It is also worth noting, that many of the
proposed restrictions in the new bill are already in use in most police districts, through
mandatory instructions from the Ministry of the Interior. These restrictions have not
had any demonstrated effect on public safety, and making them law will not change this.

The proposed new firearms law has many ambiguous definitions and statements.
Among others, the definition of what is to be considered a firearm is so vague, that all
air powered rifles and pistols would be considered a firearm, as would most paint‐ball
and airsoft weapons (both of which are commonly considered toys). Another
remarkable issue with the bill is the proposed right for Police to make so called checkvisits
in the homes of registered gun owners. This in effect is a warrant to search the
premises of licensed owners, without any suspicion of guilt of any crime. The
organisations below feel that this is a violation of the civic rights to personal integrity,
the sanctity of the home and personal honour of the legal license holders. It places them
as well as their families in an unjust and unequal position before the law.

All of the aforementioned problems could have been avoided, had the offices that
prepared the bill taken advantage of the expertise that exists in the different hunting,
shooting and professional associations and federations. Instead the work has been done
solely by public servants at the department of lottery and weapons administration,
without enough technical knowledge or knowledge of different hunting and sporting
disciplines, and completely ignoring the expertise and their statements. Furthermore
the preparatory work has not considered any alternative solutions, nor have the effects
of the proposed bill been investigated. Remarkably, even the public authorities have
stated that restrictive or punitive weapons laws are ineffective in preventing gun
related tragedies.

Finland has one of the most tightly controlled systems when it comes to owning and
procuring weapons in the European Union today. The EU directive on acquisition and
possession of weapons (2008/51/EG), and the technical definitions required by it, is to
be adopted by the member states and their national legislation during 2010. The
Finnish legislation already conforms to the directive in a exemplary way.

We also regrettably have to note that the Finnish Ministry of the Interior apparently
does not know the contents of the proposed bill. Representatives of the ministry have
stated to the media that the intention is not to make air powered weapons licensed
firearms. The organisations below also presume that this is not the intention, but it does
not change how the proposed bill is written, regardless of what officers of the different
departments state to the media. It is another example of the effects of an ill prepared
law that was done too quickly without the necessary competence. It is also worth
noting, that it is not the Ministry of the Interior who interprets the law, and therefore it
is likely that the courts will be burdened with cases related to the bill in the years to
come.

The Finnish governments proposition for a revised firearms law has been hastily
prepared, without the required knowledge and expertise, and includes many legislative
and judicially problematic points. We, the undersigned, therefore demand that the
Finnish government withdraws their proposition from the Parliament so that the effects
of the proposition on public order and safety can be properly investigated, and so that
alternative solutions can be suitably considered, and that a new proposition for
firearms law may be given based on the findings of these actions.

SIGNEES
Finnish Arms trade organisation – www.aselaki.info/AAE/
Finnish Weapons history foundation – www.asehistorianliitto.fi
Finnish Arms dealers foundation – www.asekauppiaat.fi
Finnish Gunsmiths organisation – www.seula.net/asesepat
Classic Old Western Society – www.cows.fi
National Defence Training Association – www.mpky.fi
Finnish National Hunting Foundation – www.riista.fi
Finnish National Rifle Association NRA – www.nra.fi
Reservist Sports Federation – www.resul.fi
Finnish Biathlon Foundation – www.biathlon.fi
Finnish Shooting Sport Federation – www.ampumaurheilu.fi
Finnish Weapons history society – www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Finnish Air Gun Shooters – www.sihry.fi
Finnish Bow Hunters society – www.jousimetsastys.fi
Finnish Hunters society – smy.sporttisaitti.fi
Finnish Hunters Foundation – www.metsastajaliitto.fi
Finnish Reserve Officers Foundation – www.rul.fi
Helsinki Swedish Reserve Officers – www.hsrk.fi
Vantaa Reserve Association – www.vantaanreservilaiset.fi

Further information available from:
Caspar von Walzel – Helsinki Swedish Reserve Officers
e‐post: caspar@hsrk.fi 

Arto Pulkki – Reservist Sports Federation(RESUL)
e‐post: arto.pulkki@hrup.fi
Jukka Sassi ‐ Finnish Weapons history society
e‐post: puheenjohtaja@asehistorianliitto.fi
Sauli Härkönen ‐ Finnish National Hunting Foundation
e‐post: sauli.harkonen@riista.fi

*****************************************************