Pääkaupunkiseudulla on epäilty poliisin peruuttelevan aselupien kelvottomin perustein, kuten omistajan iän perusteella. Helsingin poliisilaitoksen epäillään kiristäneen asiakkaita, vaatineen heiltä etukäteen sitoumuksen olla valittamalla määräaikaisista luvista.
Espoon tapaus
Espoossa epäillään poliisin peruuttelevan aselupia yksinomaan henkilöiden korkeahkon iän perustella. Tukea epäilyksille on antanut ampujia edustavien järjestöjen haltuun saatu, 11.11.2009 päivätty kirje, jossa iäkäs henkilö määrätään tulemaan Espoon poliisilaitokselle
"kuultavaksi tilaisuuteen jossa käsitellään ampuma-aselupianne. Ampuma-aseet on otettava mukaan".
Omaisten mukaan aseenomistaja ei ollut syyllistynyt rikoksiin, eikä törmäillyt juovuksissa, joten kirje paitsi ällistytti, myös loukkasi. Edelleen omaisten kertoman mukaan tämä nimenomainen tapaus päättyi onnellisesti, kun asianajaja otti yhteyttä poliisin ja vaati selvitystä. Kutsu oli todettu aiheettomaksi, työtapaturmaksi ja peruutettiin.
Toisaalta julkisuudessa on edelleen väitetty, että vastaavia kirjeitä on lähetetty yksin Espoossa useita kymmeniä (Länsiväylä 7.12.2009).
Epäluuloja lisäsi Yle, jonka radiouutisissa toisteltiin 1.12.2009 väitettä: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta". Jos väite olisi tällaisenaan tosi, Ylellä olisi ollut käsissään todella kova uutinen, mitä toimittaja ei tosin näy käsittäneen.
Uutisessa ennakoitiin tarkistusten johtavan tuhansien aselupien peruuttamiseen.
Espoon poliisilaitoksen lupakanslian esimies Pirkko Pihlström kiistää ikärasismin
"En ole tällaisesta kuullut, ja minusta kriteeri kuulostaa suoraan sanoen oudolta".
Myös laitoksella aseluvista vastaava ylikomisario Jyrki Kallio kiistää jyrkästi lupien peruuttamisen iän perusteella: "Se ei pidä paikkaansa. Olen kuullut tästä väitteestä ja itsekin ihmetellyt, mistä se voi olla peräisin". Kalliolla on tarjolla myös mahdollinen selitys:
"Takana on KRP:n tekemä ns. aserekisteriselvitys, jossa on käyty läpi luvanhaltijoita ja toisaalta selvitetty rikostietoja. Selvityksessä on löytynyt henkilöitä, joilla on sekä aseita, että rikoksia ja heidän osaltaan on sitten lähdetty selvittämään asiaa eteenpäin".
Espoon kutsutut olisivat siis henkilöitä, joiden tililtä on löydetty rikoksia, usein ilmeisesti aselupien myöntämisen jälkeen. Siitäkin huolimatta on syytä kysyä, voiko kyseessä olla tilaisuus, jossa henkilöä aidosti kuullaan, kun ampuma-aseet määrätään ottamaan mukaan. Eikö se osoita, että päätös aselupien peruuttamisesta on tehty jo etukäteen?
"Päätöstä ei varmaan ole tehty," ylikomisario Kallio arvioi.
Alussa mainitussa, onnellisesti päättyneessä kutsukirjeessä ei ollut mainintaa, minkä lain perusteella aseita pitäisi kuljetella mukana, joten määräys ei ollut laillinen. Määräys vaikuttaa muutoinkin ylimitoitetulta, sillä jos kyseessä on akuutti vaara ampuma-aseiden käyttämisestä väärin, poliisilla on valta ottaa aseet talteen.
Se lienee kuitenkin uskottavaa, ettei kutsuja ole lähetetty pelkän iän perusteella, vaan toiminta perustuu Kallion mainitsemaan selvitykseen.
Rekistereiden ristiinajo
Keskusrikospoliisi ajoi aiemmin syksyllä, sisäministeriön toimeksiannosta ristiin toisaalta aserekisterin, toisaalta poliisin rikosilmoitusrekisterin. Siltä osin kuin näin löytyi henkilöitä, joilla oli sekä aseita että rikoksia, tapaukset lähetettiin poliisipiireihin selvitettäväksi. Ajatus voi olla hyvä, mutta se ei ole ongelmaton.
Ensinnäkin poliisin rikosilmoitusrekisteri ei kerro eikä todista mitään henkilön syyllistymisestä mihinkään rikokseen. Rekisteriin merkitään tunnollisesti jokainen jostain henkilöstä tehty rikosilmoitus (tai tutkintapyyntö), samoin kaikki jonkin kansalaisen tekemät rikostutkintapyynnöt.
Lopputuloksesta, onko asiasta edes tehty esitutkintaa, nostettiinko syyte, hylättiinkö se vai tuomittiinko, rekisteriin kirjataan hyvin harvoin tietoja. Erityisesti kun epäilys on jäänyt vain epäilykseksi tai väitteeksi. Sen, oliko epäilyksissä siteeksikään perää, joudutaan tutkimaan käsityönä, tapaus kerrallaan.
Toisekseen, vastoin nykyisen, vuonna 1998 voimaan tulleen ampuma-aselain nimenomaista tarkoitusta poliisi ei ole kyennyt luomaan valtakunnallista, ajantasaista aserekisteriä. Nykyistä lakia valmisteltaessa SM arvioi ampuma-aseita olevan noin 2,2 miljoonaa. Eduskunnassa olevaa lain muutosesityksen perusteluissa aseita arvioidaan olevan vajaat 1,6 miljoonaa. Aseiden todellinen määrä ei kuitenkaan liene laskenut, ei ainakaan neljänneksellä. Vain päällekkäiset rekisteröinnit ovat vähentyneet.
Kolmanneksi, likikään kaikki rikokset eivät edellytä aselupien harkitsemista uudelleen. Ylinopeus ei ole peruste peruuttaa aseluvat (vaikkakin onkin ehkä ajateltavissa, että lyhyin ajoin toistuvat törkeät liikenteen vaarantamiset voivat osoittaa niin suurta piittaamattomuutta, että olisivat peruste). Jos satunnainen rattijuopumus olisi peruste peruuttaa aseluvat, meillä olisi virassa kymmeniä poliiseja, joilla ei ole oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Tällaisia aseettomia poliiseja ei taida laitoksilta montaa kappaletta löytyä.
Joku raja pitäisi olla myös sillä, paljonko teosta on aikaa. Kuinka vanhoja rikosjuttuja sisäministeriö etsii?
"Emme me ole kiinnostuneita 40 vuotta vanhoista jutuista", vastaa ylikomisario Tarmo Lamminaho SM:stä.
Entä mitä rikoksia selvitys koskee?
"Sellaisia joilla voi olla merkitystä aselupien kannalta", Lamminaho muotoilee.
Pitikö paikkansa Ylen uutinen: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus
edes epäilty rikoksesta"? Sehän tarkoittaisi, että pelkäksi epäilyksi jääneistä tapauksista tulisi tai voisi tulla seuraamuksia hallinnollisin keinoin?
"Se oli epätarkasti muotoiltu. Pelkkä epäilys ei voi olla peruste peruuttaa aseluvat".
Jos saa kutsun tuollaiseen puhutteluun kuin ainakin Espoossa on lähetetty, ja jos katsoo olevansa kohtuullisen viaton, lienee paras ottaa asiamies, tarvittaessa asianajaja. Poliisilta pitää vaatia etukäteen tieto mistä on kysymys, eikä kuulemistilaisuuteen pidä mennä yksin.
Jos taas on äskettäin hakannut naapurinsa sairaalaan, on paras luovuttaa aseet pois vapaaehtoisesti.
Helsingin selitykset
Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön virkamiehet ovat marras-joulukuun taitteessa vuoroin vahvistaneet ja vuoroin kiistäneet tiedon, jonka mukaan käsiaseluvan hakijoita kiristetään laitoksella. Lupahakemus käsitellään vain, jos hakija sitoutuu olemaan valittamatta, mikäli lupa myönnetään vain määräaikaisena. Ellei anna sitoumusta, hakemus hylätään. Menettely on sekä laiton että ylipäänsä törkeää.
Mahdollisesti alaistensa virkamiesten kovin vaihtelevat selitykset saivat Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikosen astumaan julkisuuteen. Hän vakuutti Ylen uutisissa 10.12, että lupayksikössä noudatetaan lakia, aselupia myönnetään aivan normaalisti ja toisaalta niitä peruutetaan vain hyvin maltillisesti. Viime vuonna peruutettiin Riikosen mukaan 110 aselupaa, tänä vuonna tähän mennessä 140, luvuissa ovat mukana kaasuaseet.
Riikosen kertoma on aivan hyvä uutinen, mutta se ei ole koko totuus Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön turvaryhmän toiminnasta. On vahvat perusteet epäillä, että laitoksella on kiristetty sitoumuksia, joskin se on kiireesti kiistetty, kun laittomuuksien perään on kysytty.
Lupien peruuttaminen puolestaan saatiin normaalitasolle vain erikoistoimin. Turvaryhmän nykyisen päällikön Jukka Kasken aloittaessa peruutukset nousivat jyrkästi, yli 400 vuodessa, mikä johti siihen että lokakuussa 2007 häneltä otettiin pois oikeus peruuttaa tai evätä aselupa. Tehtävä siirrettiin koko lupayksikön päällikölle, rikoskomisario Sakari Harjulle.
Kaiken lisäksi lupayksikön eräät virkamiehet tekivät ainakin vuosina 2005-2008 vääräksi tietämiään rikosilmoituksia, valehtelivat esitutkinnassa todistajina kuultuna, väärensivät asiakirjoja. He pyrkivät lavastamaan syyttömiä syylliseksi. Väärien rikosilmoitusten perusteella esitutkintaa tehneet poliisit Keskustan poliisipiirissä eivät ole puuttuneet kollegojensa rikoksiin, vaan peitelleet niitä. Myös Helsingin poliisilaitoksen johto, mukaan lukien poliisipäällikkö Jukka Riikonen, ovat tietoisia näistä rikoksista, mutta eivät ole vieneet niitä esitutkintaan.
On siis pitkä matka siihen, että voisimme sanoa Helsingissä kaiken olevan hyvin.
Mikko Niskasaari
toimittaja
Lue lisää toimittaja Niskasaaren aiheeseen liittyviä tekstejä
tästä linkistä.