perjantai 15. tammikuuta 2010

Kun virka-ase tai nyrkit eivät riitä?

Viimeistään nyt on todistettu se, että laittomat aseet ja erityisesti laittomat pistoolit ovat koko kansan harrastus. Sodankyläläistä vanhempaa konstaapelia epäillään vaimonsa ja tyttärensä pahoinpitelyn ohella myös ampuma-aserikoksesta. Virka-aseen ja muiden aseiden takavarikoinnin yhteydessä lappilaisen konstaapelin hallusta löytyi myös yksi luvaton pistooli. Ilmeisesti konstaapelikin oli päättänyt hieman oikoa lupaprosessia kun käsiaselupien saanti on nykyään niin perin vaivalloista ja kallista?


Katso uutinen isompana (pdf) kuvana tästä linkistä.

torstai 14. tammikuuta 2010

Ampuma-aselaki ja sen todellinen vaikutus rikoksiin

[Kirjoitus julkaistu Sanomalehti Kalevassa 14.1.2010]

Espoon Sellon ampumatapauksen jälkeen on mediassa ja Kalevan pääkirjoituksessakin jälleen kerran kiinnitetty huomiota aselakiimme nimen omaan yhden käden aseiden osalta. Tosiasiallisesti aselakimme kiristettiin jo 29.9.2008 annetulla ohjeella (SMDno/2008/1009) näiden aseiden osalta tasolle, joka on ehdotettuakin aselakia tiukempi. Kuvaavaa on, etteivät edes panttilainaamot enää huoli pistooleja, koska niitä ei voi laillisesti myydä.

Tästä huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrään ja laadun (luvattomat vs. luvalliset ja asetyyppi) osalta näkyvissä ei ole muuta muutosta kuin hienoinen kasvu luvattomien pistoolien osuuden määrässä, vaikka käytännössä tiukennettu aselaki on ollut voimassa jo puolitoista vuotta.

Vuonna 2009 tehtiin ampuma-aseella noin 20 henkirikosta, mikä pitkällä aikavälillä on muodostunut ikäväksi vakioluvuksi. Muilla keinoin, pääosin teräaseella, on tapettu pitkälti toista sataa ihmistä, yleensä kännissä. 94 % Suomen henkirikoksista tehdään muilla välineillä kuin luvallisin asein.

Asejakautuma henkirikoksissa vuonna 2009 oli medialähteiden mukaan:

Yhdeksän (9) luvattomalla pistoolilla (aiempien vuosien kokemusten mukaan aseet ovat pääosin joko olleet luvattomia sodista lähtien tai ne ovat ulkomailta salakuljetettuja). Kolme (3) luvattomalla haulikolla, yksi (1) määrittelemätön "metsästysase" ja kolmessa (3) tapauksessa ampuma-asetta ei ole yksilöity.

Kahdessa (2) tapauksessa luvallisella pistoolilla oli ratkaiseva rooli, kahdessa tapauksessa tappajalla oli käytettävissään monia aseita. Luvattomat aseet olivat tekovälineitä lähes kahdessa kolmesta henkirikoksesta. Tekijöistä noin puolet edusti ns. valtaväestöä, mikä on poikkeuksellisen vähän. Yli puolella näyttäisi olevan rikollinen tausta, mikä on "normaalia", ja ikäjakauma on keski-ikäisestä vanhukseen. Nuorin tappaja on 25-vuotias.

Tiukennetusta aselupaohjeistuksesta huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrä on jopa nousussa. Luvattomien aseiden määrä on vähintäänkin entinen. Tilastollisesti alkaa olla jo todistettu, ettei ohjeella ja sen linjassa olevalla lakiehdotuksellakaan ole mitään vaikutusta henkirikoksiin. Millä sitten voisi olla?

Taparikollisuudella ei ole nähty ko. rikosten torjunnassa mitään merkitystä, eikä lukuisista aserikoksista tuomittuihin taparikollisiin ole esitetty kohdistuvaksi mitään sanktioita. Ei edes useista ampuma-aserikoksista tuomituille ja/tai laittomaan (tappo)uhkaukseen syyllistyneille, kuten Espoossakin nähtiin kohtalokkain seurauksin. Suomessa taparikollinen saa luvattomasta aseesta pääsääntöisesti sakkoja.

Ainakin seitsemässä näistä henkirikoksista tekijä olisi ollut tekohetkellä vankilassa jossain muussa maassa kuin Suomessa. Siten pelkästään oikeuskäytäntöä muuttamalla ilman minkäänlaisia lainmuutoksia näiden henkirikosten määrästä katoaisi ilmeisesti kolmannes.

Jussi Peltola
päätoimittaja
Ase-lehti



keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Itsemurhan syynäkö aseen helppo saatavuus?

Jälleen kerran ASEET saavat pääroolin kun HS päästää tuutistaan erittäin leimaavan 'uutisen' jossa esitetään mm. seuraavanlainen väite;

Aseiden helppo saatavuus kasvattaa tutkimusten mukaan itsemurhan todennäköisyyttä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen professorin Jouko Lönnqvistin mukaan on selvää, että aseiden määrä on suhteessa itsemurhien määrään. Hänen mukaansa itsemurhaa suunnittelevat eivät aseen puuttuessa suinkaan siirry johonkin toisen menetelmään.

Artikkelissa tulee esille ainoastaan ko. 'hyvinvointiprofessorin' henkilökohtainen mielipide, eikä se artikkelinkaan mukaan perustu mihinkään tutkimuksiin. Kyseisellä hyvinvointilaitoksella kannattaisi koko henkilökunnan keskittyä enemmän mielenterveyden edistämiseen tällaisten populististen toteamusten sijasta. Suurimmalla osalla kansalaisia on edelleen toimivat aivot joten tämän kaltaiset tutkimukseksi naamioidut lähdetiedottomat 'uutiset' kannattaisi Hesarinkin julkaista korkeintaan mielipidesivuilla.

Jos ei oteta ollenkaan kantaa suomalaisen itsemurhaamisen syihin vaan mietitään kylmästi itse toimenpidettä ja seuraamuksia niin olisiko parempi, että epätoivoinen henkilö toteuttaisi tekonsa toisella asetta huomattavasti helpommin saatavilla oleva keinolla? Jatkotutkimuksen aiheena voisikin olla se, että kuinka moni itsemurhaaja 'paremman puutteessa' menisi autonsa ratin taakse, jättäisi turvavyön kiinnittämättä ja ohjaisi ajoneuvon sivullisista välittämättä päin vastaantulijaa?

Lue säälittävän ja naurettavan välimaastoon sijoittuva artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.

HS vieraskynä: Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa

Sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö toteaa ajankohtaisessa kirjoituksessaan, että tilastojen perusteella väitteet maassamme vallitsevasta väkivallan perinteestä ovat vailla pohjaa.

Media lietsoo mielikuvaa Suomesta yhtenä euroopan väkivaltaisimmista maista. Helsingin Sanomat otsikoi, että "Suomessa kuollaan väkivaltaan muuta eurooppaa useammin" (31.12.). Jutussa ei tosin kerrottu millä luvuilla mitaten Suomi kuuluisi "väkivallan aiheuttamien kuolemien määrässä Euroopan kärkikaartiin".
Samankaltaisia uutisia voisi luetella monia. Suomi on milloin "vaarallinen maa naisille", milloin Euroopan häpeätahra perheväkivallan vuoksi.
Huolestuttavaa on, että uutisten takana olevat tiedot eivät aina perustu luotettaviin lähteisiin, saati tutkimustietoon.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Mielipide: Tavallisen kansalaisen on vaikea saada lupaa ampuma-aseelle

Tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessa otetaan kantaa Jukka Harjun uutisanalyysiin (HS Kotimaa 9.1.) ja pohditaan mm. sitä; "Miksi aina, kun jotain rikollista tapahtuu, tavallisen kansalaisen olo pyritään tekemään vaikeammaksi?". Tulisiko Suomen kansalaisillakin olla oikeus puolustaa itseään ja lähimmäistään? Nythän käytännössä yksilö joutuu edesvastuuseen voimakeinojen käyttämisestä kaikissa tilanteissa. Kun poliisejakaan ei saada jokaiseen kadunkulmaan seisomaan vaan päin vastoin virkoja edelleen vähennetään niin olisiko esim. (ammattitaitoinen) aseistettu kauppakeskuksen vartija tai oppilaitoksen vahtimestari pystyneet jo pelkällä olemassaolollaan ennaltaehkäisemään viimeaikaisia tragedioita tai puuttumalla tilanteeseen voimakeinoin pystyneet vähentämään kuolonuhrien määrää?

Tässä samassa yhteydessä voidaan heittää romukoppaan myös Sisäasianministeriön asehallintoyksikön johtavien virkamiesten kuten Mika Lehtosen toistamat; "ei niitä laittomia aseita niin helposti saada kuin mitä väitetään". Kuinka on sitten mahdollista, että ex. kansanedustajamme ja sekakäyttäjä Tony 'viikinki' Halme on niitä toistuvasti ja todistettavasti pystynyt hankkimaan. Häneltä on kuitenkin vuosien saatossa takavarikoitu laittomia pistooleja useaan otteeseen (ainakin 3 kappaletta), ja silti hän onnistui hankkimaan vielä yhden, jolla hän sitten ilmeisesti teki lopullisen itseään koskevan päätöksen. Huumepiireissä pyörii tunnetusti aseita ja huumeiden yleisyyden vuoksi luvattomia aseitakin luulisi olevan maksukykyisten asiakkaiden ulottuvilla uskottelipa AAHY:n 'asiantuntijat' julkisuudessa suurelle yleisölle mitä hyvänsä.

Niin surullinen kuin tämä uutinen Halmen kohtalosta onkin, todistaa se jollain tavalla sanomaa, että ongelma ei ole lailliset ampumaharrastajat, eikä ongelmaa poisteta tiukentamalla lakia - ainakaan ampuma-aselakia. Jotain sosiaalipuolen ja/tai poliisitoiminnan lakeja säätämällä ehkä saataisiin jotain nykyyhteiskunnassamme aikaiseksikin?

Lue edellä mainittu HS mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan tästä linkistä.



Keskustelu järeydestä ei ole kovinkaan järkevää

Lehtien palstoilla ja kansalaiskeskustelussa törmää aina aseasioista puhuttaessa epämääräisiin 'järeä'-määritelmiin. Mitä ikävämpi tapaus niin yleensä sitä 'järeämmäksi' asialla mässäilevien toimittajien ja samalla myös julkisuushakuisten poliitikkojen pienissä mielissä työkalut muuttuvat. Ammattitaidottomien toimittajien ja yleisen mielipidekeskustelun vanavedessä myös osa harrastajista on alkanut miettiä määritelmiä sille missä kulkee raja järeän ja ei järeän harrastusvälineen välillä.

Olisikohan kenenkään ylipäätään tarpeellista miettiä koko asiaa? Määritelmä kun on erittäin hankala toteuttaa tehdään se miten vain - toisen mielestä 'järeä' ei toisen mielestä ole 'järeää' nähnytkään. Miksi Suomessa pitää määritellä mikä on 'järeä' käsiase eli yhden käden ase eli pistooli tai revolveri? Revolvereita tai pistooleita kun ei ole määritelty nykyisessä aselaissamme tai ylipäätään missään päin maailmaa 'järeyden' perusteella. Ampumalajien säännöt (ja metsästyslaki) kertovat kaliperirajat ja jos niitä ei ole niin kaliperi valitaan yleensä käyttöön soveltuvuuden mukaan. Väärissä käsissä kaikki aseet ja kaliperit ovat kuitenkin riittävän 'järeitä' eli vaarallisia. On teknisestikin lähes mahdoton tehdä jonkinlaista luokitusta siitä, mistä 'järeä' alkaa ja mihin se loppuu. Tekniikka kuten kaliberitkin kuitenkin kehittyvät ja niitä tulee koko ajan lisää. Aseen 'vaarallisuuteen', vaikuttaa myös luodit, lataus, tulivoima jne. eli loppumaton suo on asiantuntemattomilla virkamiesraukoilla jälleen edessä.

Asia on verrattavissa siihen missä kohtaa mentiin pahasti metsään Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön taiteilemissa yhtenäistämisohjeissa eli AYO:ssa. Tässäkin kohtaa AAHY:n virkamiehet menivät oikein kunnolla takapuoli edellä puuhun. AYO:n henki kun on (tai ainakin oli?) se, että lupaprosessin aikana katsotaan sairaalloisen tarkkaan minkä näköinen, värinen, muotoinen, pituinen, makuinen jne.. 'mutka' on kyseessä ja samalla jätetään se tärkein eli luvan hakija vähemmälle huomiolle. AAHY:n virkamiesten poliisin lupahallintoon syöttämien 'esimiesmääräysten' johdosta unohdettiin lähes täysin pöydän toisella puolen istuva lupaa hakeva yksilö mikä ainakin aikaisemmin mahdollisti esim. Jokelan tai Kauhajoen tapaiset 'yksittäistapaukset' jossa harrastustaustattomalle mieleltään häiriintyneelle hakijalle myönnettiin lupa 'ei niin järeään' käsiaseeseen vähän niin kuin kokeeksi?

Määritelyongelmat tulevat vastaan myös silloin kun mietimme mitä aseita tarvitaan ampumaurheilussa ja mitä taas ei? Esim. keräilijät ja reserviläiset ampuvat kilpaa vaikkapa perinneaseilla joita on kaiken kokoisia ja näköisiä. Osa ampumaseuroista järjestää erilaisia perinteisistä kilpapistooli- ja revolveliammunnoista poikkevavia kilpailuja eri asetyypeillä, joten sieltäkin niiden rajaaminen on erittäin vaikeaa. Puhumattakaan riistanhoidosta ja metsästysharrastuksesta jossa tarvitaan runsaasti erilaisia kalibereja ja aseen toimintatapoja riistaeläimen koon ja vaarallisuuden mukaan. Lintuluodikolla kun ei pärjää karhua vastaan ja toisinpäin työkalujen käyttö ei ole kovinkaan järkevää. Toisin sanoen voidaan todeta, että kaikkia aseita tarvitaan monipuolisessa ampumaharrastuksessa eli ampumaurheilussa ja metsästyksessä.

Edellä olevaa toteamusta voidaan korjata sen verran, että ainoa aseluokka mitä kukaan ei tarvitse on nykyisen pääministerimme, Matti Vanhasen julkisuuteen lanseeraama kuolematon ampuma-aseen määritelmä; 'lähes sarjatulta ampuva ase'. Juuri tämän kaltaiset 'asiantuntijat' kirjoittelevat käsitteistöämme uusiksi, vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen ja ovat myös työstämässä tulevaa ampuma-aselakiamme. Toivottavasti Suomen kansalaiset eivät aselain kohdalla joudu todistamaan sitä, mihin ojaan ja allikkoon tämän kaltaisella täydellisellä tietämättömyydellä voidaan joutua.

Järeä tai vähemmän järeä, molemmilla saa pahviin reikiä.
Molemmat ovat myös tappavan vaarallisia väärissä käsissä.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Blokikirjoitus: Aserekisteri toivottavasti kokonaan uusiksi...

Helsingin kaupunginvaltuutettu Jarmo Nieminen kirjoittaa tuoreessa blokimerkinnässään aserekisteristä ja siihen liittyvistä uudistuksista:

”Nykyistä aserekisteriä Holmlund kuvailee aataminaikuiseksi. Lupia on kirjattu vaihtelevasti esimerkiksi pahvikorteille, joista usein puuttuu sarjanumeroita ja käyttötarkoituksia. Suurin haaste on saada vanhat aseluvat kirjatuksi uuteen rekisteriin. Suomessa on noin 1,6 miljoonaa voimassaolevaa aselupaa.”
YLE Uutiset 4.10.2010
******************************************************************
Edellä olevaa ovat asealan asiantuntijajärjestöt esittäneet jo vuosia. Myös lukuisia kanteluja on tehty lupaviranomaisen joskus jopa leväperäisestä toiminnasta. Hienoa, että asiat nyt etenevät. Tämä on myös muistutus siitä, että oikeasti viranomaisen kannattaa kuunnella alan todellisia asiantuntijoita...

Lue kirjoitus kokonaisuudessaan tästä linkistä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Kolumni: Rauhan ja asevarustelun puolesta

Ohessa lainausta ja linkkiä filosofian tohtorin ja verkkokolumnisti Jussi Halla-Ahon kirjoitukseen. Kannattaa tutustua ajankohtaiseen kirjoitelmaan jos aihepiiri yhtään kiinnostaa:

**************************
Kosovolainen Ibrahim Shkupolli, 44, ampui uudenvuoden aattona Espoossa viisi ihmistä ja itsensä. Teon syynä oli saatujen tietojen mukaan mustasukkaisuus.


Joillakin tahoilla on innostuttu siitä, että Shkupolli oli maahanmuuttaja, vieläpä nimestä ja kotomaasta päätellen muslimi. Tapahtuman nähdään todistavan jotakin joko maahanmuuttajista tai kotouttamispolitiikasta. Mielestäni teko ei todista kummastakaan mitään. Olemme nähneet suomalaistenkin tekevän joukkomurhia vastaavin tai tyhmyydeltään verrannollisin motiivein. Toisaalta yksilö voi olla sisäsyntyisesti kilahtanut, vaikka hän olisi maahanmuuttaja, ts. täysin kotouttamispolitiikan laadusta riippumatta.


Sillä tavoin Shkupollin tapaus tietenkin sivuaa maahanmuuttokysymyksiä, että hänet oli aiemmin tuomittu pahoinpitelystä, vahingonteosta ja kahdesti ampuma-aserikoksesta. Lisäksi häntä on epäilty laittomasta uhkauksesta ja petoksista, ja hänelle oli määrätty lähestymiskielto. Shkupolli oli ilmeinen taparikollinen, ja koska hän ei ollut Suomen kansalainen, hänet olisi voitu poistaa maasta. Tässä mielessä hänen tekonsa oli seurausta humaanista kriminaali- ja ulkomaalaispolitiikasta...
**************************

Lue kirjoitus kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Ammunnan ja metsästyksen harrastajat HUOMIO!!!

Orientaatioksi ote YLE:n tuoreesta uutisesta:

********************
Sisäministeriö haluaa tiukentaa aselakia entisestään. Ministeriön tarkoituksena on tehdä toinen lakiesitys keväällä sen jälkeen, kun eduskunta on ottanut kantaa jo vireillä olevaan esitykseen. Asiasta kirjoittavat Turun Sanomat, Kaleva ja Väli-Suomen sanomalehdet.


Ministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen mukaan uudessa lakiesityksessä on tarkoitus käsitellä mm. seurojen toimintaa ja aseiden käyttötarkoitusta.
********************

Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että meidän kaikkien on oltava yhdessä entistäkin aktiivisempia! Ministeriön puolelta tullaan nimittäin kiristämään kaikkia ruuveja entistäkin enemmän. Käytännössä tämä aiheuttaa sen, että reilusti yli puolet mahdollisista tulevista ammunnan harrastajista jää tulematta harrasteen pariin käytännössä mahdottomien pykälien vuoksi tai harrasteen aloittamisen liiallisen vaikeuden vuoksi. Eli tätä kautta Erkki Tuomiojan esittämä 'aseet kuuluvat vain poliisille ja armeijalle!' -tokaisut tulevat toteutumaan ja asia koskettaa kaikkia niin uusia kuin vanhojakin harrastajia! Kuriositeettina tässä kohtaa kanattaa myös huomata, että itse normikäytännön ohi nimitetty kansliapäällikkö Viljanen on nyt huolestunut siitä, ettei eduskunta olekaan enää yksimielisesti 'kieltolain' takana. Siis huolestunut pohjimmiltaan siitä, että lakeja säädettäisiin demokraattisesti?

Jos tämä kaikki olisi tapahtunut jo kymmenen vuotta sitten, ei meillä olisi ainuttakaan mitallia esim. Pekingin Olympialaisista! Puhumattakaan muista yhteiskunnallisista vaikutuksista joita ammunta- ja metsästysharrastusten 'alasajaminen' tulisivat aiheuttamaan. Joten tämä viimeisin sisäasiainministeriön (Holmlund / Viljanen) lausunto kannattaa kaikkien ottaa tosissaan, koska se tarkoittaa käytännössä perinteikkään harrasteemme näivettymistä ja kuoliniskua merkittävälle osalle suomalaista vapaa-ajankulttuuria! Valitettavaa on, että liian monen metsästäjän suusta kuuluu edelleen, ettei nämä viimeaikaiset tapahtumat ja tämä 'laki-juttu' vaikuta heihin mitenkään.... Älkää nyt enää hyvät erämiehet luulko ettei tämä koske metsästäjiä!?

*****************************
- Ministeriö haluaa tiukentaa aselainsäädäntöä. Harrastustoiminta tai metsästys eivät yksin selitä sitä, miksi Suomessa on 1,6 miljoonaa asetta, hän sanoo.
*****************************

Kansalaisia ja harrastajia on koko aselakiuudistuksen ajan viety kuin pässiä narusta. Suurinta yksittäistä harrastajaryhmää eli metsästäjiä on 'rauhoiteltu' (=heille on valehdeltu) sanomalla, ettei meneillään olevat asiat (juurikaan) kosketa heitä ja samalla salaa ministeriön kabineteissa valmistellaan lakia, joka iskee juuri heidän harrasteensa osaan erittäin salakavalasti (mm. aktiivisuus velvoite). Meneillään oleva lakiuudistus puhumattakaan tulevista toimista vievät siis myös metsästäjiltä tuhkatkin pesästä niin tehokkaalla imurilla, ettei asioihin ehditä reagoida ennenkuin on liian myöhäistä!

Jälleen kerran täytyisi kaikkien alan eturyhmien ja järjestöjen tosissaan miettiä millä aiheen parissa puuhastelevan vastuuministeriön saisi ymmärtämään, että tilastollisesti Suomen 'korkea' ampuma-ase määrä johtuu siitä, että meillä rekisteröidään jokainen ampuma-ase rekisteriin mutta suurimmassa osassa eurooppaa kertalaukeavat ampuma-aseet ja mustaruutiaseet ovat rekisteröinnin ulkopuolella. Eli direktiivin aseluokat C ja D, joiden määrä ei todellakaan ole vähäinen! Lisäksi toimimattomassa aserekisterissämme on edelleen päällekkäisyyksiä eli sama sohlo voi olla merkittymä kirjoihin ja kansiin useammalla paikkakunnalla mikä luonnollisesti vääristää tilastoja.

Yhteenvetona todettakoon että nyt kaikkien yhteinen puolustusrintama on entistäkin tärkeämpi, sillä jos joku harrastajataho ajattelee yksin ja omien lausuntojensa avulla selviävänsä tästä kurimuksesta niin kyseinen harrastajataho ei ole edelleenkään havainnut, että heille puhuneet hallinnon edustajat ovat pitäneet koko matkan ajan ketunhäntää kainalossaan! Tässä siis tarvitaan kaikkien (pienten ja suurten) järjestöjen yhteistyötä. Kova tilanne vaatii kovaa puhetta ja aktiivisia tekoja! Pelkät kabinettipuheet tai sopimukset eivät harrasteitamme pelasta, ellei sopimuksen toinen osapuoli ole tuleva pääministeri ja poliisijallituksen johtaja!

Lue 'Sisäministeriö haluaa yhä tiukemman aselain' -uutinen kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Ammattisotilaan tausta?

Espoon murhatöihin 31.12.2009 liittyen uutisoinnissa on vilahdellut sana 'ammattisotilas'.

Ampuja oli vuonna 1966 syntynyt Kosovon albaani. Silloisen Jugoslavian alueella oli käynnissä etninen puhdistus ja sotatila suunnilleen koko 80-luvun aina 90-luvun alkuun. Ampuja oli siis ainakin 80-luvun puolivälistä alkaen potentiaalinen sotilas kuten Jugoslavian alueella tuolla vuosikymmenellä olivat kaikki miehet ja itse asiassa naisetkin. Oppi ja kokemus sotimiseen, murha- sekä tihutöihin hankittiin taisteluissa kokeneempien rinnalla.

Kyseinen ampuja, oltuaan mahdollisesti sotatoimissa vuosia, taidollisesti saattoi hyvinkin olla osaavampi murhatyössään kuin vaikkapa varusmiespalvelun suorittanut, suomalainen Sellon vartija tai espoolainen konstaapeli. Jugoslavian alueella ei kuitenkaan luultavasti tuona aikana ollut yhtään varsinaista sotakoulua kouluttamassa 'ammattisotilaita', ainakaan albaanien puolella. Yksi tunnusmerkki ammattisotilaan statukselle on palkan maksu. Jugoslaviassa sotimisesta tuskin maksettiin asianosaisille muutoin kuin omalla verellä?

Näin ollen kyseisen Kosovon albanialaisen murhamiehen yhteydessä ei siis ammattitaidottomimmankaan toimittajan kannattaisi puhua 'ammattisotilaasta'. Kaikki tarmo kannattaisi suunnata vaikkapa miettimiseen, miksi tämän kaltaista yhteiskuntaamme sopeutumatonta maahanmuttajarikollista ei oltu jo aikaa sitten karkoitettu Suomesta?


Ibrahim Shkupolli

perjantai 1. tammikuuta 2010

Kaikesta huolimatta, parempaa Uutta Vuotta!

Juuri kun sosiaalipsykologian dosentti Atte Oksanen pääsi vuoden viimeisinä päivinä varoittelemasta meitä uusista terroriteoista ja koulusurmista Petri Gerdin, Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren vanavesissä niin Espoossa ulkomaalaistaustainen Ibrahim Shkupolli tappaa/murhaa 5 ihmistä ja lopettaa samalla myös omat kärsimyksensä tässä monikulttuurisessa suomenmaassa.

Sisäministerimme Holmlund ottaa osaa omaisten suruun ja kommentoi Espoon tapausta tuoreeltaan toteamalla, että laittomia aseita on liian helppo hankkia ja luvallisia aseita päätyy liian helposti rikollisten käsiin. Holmlund on kuitenkin ainakin 15 vuotta myöhässä todetessaan, että ampumakelvottomiksi tehtyjä aseita palautetaan uudelleen käyttöön sekä ulkomailla että Suomessa. Holmlund on omasta mielestään edelleen löytämässä viisastenkiveä todetessaan, että tähänkin ongelmaan puututaan uudessa aselaissa, jossa kiinnitetään aiempaa suurempaa huomiota aseiden asianmukaiseen säilytykseen kotona.

Holmlund ei ilmeisesti ymmärrä itsekään, että tässä(kin) kohtaa hän itse asiassa käsittelee ainakin kahta täysin eri asiaa samassa lauseessa ja hengenvedossa; 1. deaktivoidut ja laittomat reaktivoidut tai itserakennetut aseet, 2. laillinen aseharrastus ja laillisten aseiden eli kansalaisten yksityisomaisuuden asianmukainen säilyttäminen kotona.

Suomi ja maailma ovat tosiaan täynnä vuosien saatossa (viranomaisten määräysten mukaisesti) toimintakelvottomaksi tehtyjä - eli deaktivoituja aseita. Uudet ohjeet ja määräykset sekä minkään valtakunnan tiukkaakin tiukemmat (ase)lait eivät poista näitä välineitä ja vapailta markkinoilta. Rikolliset sekä hullut ovat ehtymätön luonnonvara ja he kyllä aina keinot keksivät esivallasta piittaamatta. Tätä dilemmaa on pohdittu blogissamme jo aikaisemminkin erittäin paljon. Nykypoliitikkojen asenne on todellakin se, että ei puututa itse ongelmin vaan painetaan pää puskaan ja koetetaan puuttua seuraamuksiin. Jos joku asia on jo lain mukaan laitonta niin tekeekö uuden (kielto)lain laatiminen siitä lopun?

Viimeaikaiset tapahtumat esimerkiksi 'Outokummun Asepajan' kohdalla ovat osoittaneet että toisille harrastus- ja toisille taas tappovälineiden sekä a-tarvikkeiden laiton tehtailu ei ole mikään ongelma. Työttömiä asiansa osaavia metalli- ja muita 'teesseitsemiehiä' löytyy varmasti kohtuullista korvausta vastaan palauttamaan toimintakelvottomia aseita takaisin toimintakuntoiseksi eli reaktivoimaan niitä tai jopa rakentamaan kokonaan itse jos em. aihioita ei olisi äärimmäisen helposti saatavilla.

Jos ja kun luvallisilla aseilla harrastaminen tehdään kohtuuttoman vaikeaksi niin muutkin kuin Kosovon albanialaiset rikolliset alkavat enenevissä määrin miettimään harrastanko luvallisella asianmukaisesti rekisteröidyllä aseella vastuullisesti ja turvallisesti vai tilaanko harrastusvälineen jostakin muualta ja maksan muutaman päiväsakon jos satun jäämään kiinni? Edellä mainitun muslimiväestöryhmän suomen alajaoston edustaja Driton Nushi kertoo pelkäävänsä, että tämä tragedia lisää ennakkoluuloja kaikkia maahanmuuttajia kohtaan. Nushin mukaan teko oli kuitenkin puhtaasti yksittäistapaus; mustasukkainen teko, joka johtui ihmissuhteista. Nushi tietää myös kertoa, että näin käy valitettavan usein myös suomalaisille miehille ja naisille.

Nushi ei huomaa tai ainakaan mainitse yhtäläisyyksistä maatamme viimeaikoina kuohuttaneiden kouluammuskelujen tai muiden laajennettujen itsemurhien sekä Espoon tapahtumien ja tekojen välillä. Terroristipommittajat ja kouluammuskelijat eittämättä kuuluvat hieman eri genreen perinteisten kotimaisten 'vaimontappajien' tai Ibrahimin kaltaisten 'toisinajattelijoiden' kanssa joiden mielestä naisilla ei ole ihmisarvoa tai oikeuksia ja miehellä on oikeus kostaa vaikkapa tyttöystävän pettäminen?

Samalla tavalla kuin koulusurmaajatkin tämän kaltaiset harkittuja murhatöitä toteuttavat yksilöt saavat taakseen omat kannattajansa. Tuskin hylsyt olivat Espoossa Prisman lattialla ennättäneet jäähtyä kun Ibrahimkin nostettiin tietyissä piireissä ja nettiyhteisöissä sankarin pallille. Tässäkin tapauksessa pitäisi kuitenkin kaikesta huolimatta nähdä metsä puilta ja käsitellä asiat asioina!

Jos esimerkiksi viimeaikaisiin kouluammuskeluluihin olisi syyllistynyt joku koulukiusattu tai muuten päähänpotkittu maahanmuuttajanuori, niin siitäkin varmasti syytettäisiin 'löysän' aselain lisäksi 'löysää' maahanmuuttopolitiikkaa ja islamia. 'Onneksi' kuitenkin Suomessa ammuskelut ovat tähän saakka hoituneet pääasiassa kotimaisin voimin. Jos lähdemme yksilöiden tekojen seurauksena leimaamaan jotakin väestö- tai harrastajaryhmiä kuten muslimeita tai ammunnan harrastajia niin tälle ei tule loppua koska kaikista ihmisryhmistä löytyy ääripäitä ja riittävästi sekopäitä tässä lintukodossamme nimeltä Suomi.

Lue Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian dosentti Atte Oksasen asiallinen artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.


Poliisit täydessä suojavarustuksessa alkavat olla liiankin tuttu näky katukuvassamme?
Jospa se helpottaa kun kerätään kansalaisilta lailliset aseet pois eikä myönnetä uusia lupia?