Olisikohan kenenkään ylipäätään tarpeellista miettiä koko asiaa? Määritelmä kun on erittäin hankala toteuttaa tehdään se miten vain - toisen mielestä 'järeä' ei toisen mielestä ole 'järeää' nähnytkään. Miksi Suomessa pitää määritellä mikä on 'järeä' käsiase eli yhden käden ase eli pistooli tai revolveri? Revolvereita tai pistooleita kun ei ole määritelty nykyisessä aselaissamme tai ylipäätään missään päin maailmaa 'järeyden' perusteella. Ampumalajien säännöt (ja metsästyslaki) kertovat kaliperirajat ja jos niitä ei ole niin kaliperi valitaan yleensä käyttöön soveltuvuuden mukaan. Väärissä käsissä kaikki aseet ja kaliperit ovat kuitenkin riittävän 'järeitä' eli vaarallisia. On teknisestikin lähes mahdoton tehdä jonkinlaista luokitusta siitä, mistä 'järeä' alkaa ja mihin se loppuu. Tekniikka kuten kaliberitkin kuitenkin kehittyvät ja niitä tulee koko ajan lisää. Aseen 'vaarallisuuteen', vaikuttaa myös luodit, lataus, tulivoima jne. eli loppumaton suo on asiantuntemattomilla virkamiesraukoilla jälleen edessä.
Asia on verrattavissa siihen missä kohtaa mentiin pahasti metsään Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön taiteilemissa yhtenäistämisohjeissa eli AYO:ssa. Tässäkin kohtaa AAHY:n virkamiehet menivät oikein kunnolla takapuoli edellä puuhun. AYO:n henki kun on (tai ainakin oli?) se, että lupaprosessin aikana katsotaan sairaalloisen tarkkaan minkä näköinen, värinen, muotoinen, pituinen, makuinen jne.. 'mutka' on kyseessä ja samalla jätetään se tärkein eli luvan hakija vähemmälle huomiolle. AAHY:n virkamiesten poliisin lupahallintoon syöttämien 'esimiesmääräysten' johdosta unohdettiin lähes täysin pöydän toisella puolen istuva lupaa hakeva yksilö mikä ainakin aikaisemmin mahdollisti esim. Jokelan tai Kauhajoen tapaiset 'yksittäistapaukset' jossa harrastustaustattomalle mieleltään häiriintyneelle hakijalle myönnettiin lupa 'ei niin järeään' käsiaseeseen vähän niin kuin kokeeksi?
Määritelyongelmat tulevat vastaan myös silloin kun mietimme mitä aseita tarvitaan ampumaurheilussa ja mitä taas ei? Esim. keräilijät ja reserviläiset ampuvat kilpaa vaikkapa perinneaseilla joita on kaiken kokoisia ja näköisiä. Osa ampumaseuroista järjestää erilaisia perinteisistä kilpapistooli- ja revolveliammunnoista poikkevavia kilpailuja eri asetyypeillä, joten sieltäkin niiden rajaaminen on erittäin vaikeaa. Puhumattakaan riistanhoidosta ja metsästysharrastuksesta jossa tarvitaan runsaasti erilaisia kalibereja ja aseen toimintatapoja riistaeläimen koon ja vaarallisuuden mukaan. Lintuluodikolla kun ei pärjää karhua vastaan ja toisinpäin työkalujen käyttö ei ole kovinkaan järkevää. Toisin sanoen voidaan todeta, että kaikkia aseita tarvitaan monipuolisessa ampumaharrastuksessa eli ampumaurheilussa ja metsästyksessä.
Edellä olevaa toteamusta voidaan korjata sen verran, että ainoa aseluokka mitä kukaan ei tarvitse on nykyisen pääministerimme, Matti Vanhasen julkisuuteen lanseeraama kuolematon ampuma-aseen määritelmä; 'lähes sarjatulta ampuva ase'. Juuri tämän kaltaiset 'asiantuntijat' kirjoittelevat käsitteistöämme uusiksi, vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen ja ovat myös työstämässä tulevaa ampuma-aselakiamme. Toivottavasti Suomen kansalaiset eivät aselain kohdalla joudu todistamaan sitä, mihin ojaan ja allikkoon tämän kaltaisella täydellisellä tietämättömyydellä voidaan joutua.
Järeä tai vähemmän järeä, molemmilla saa pahviin reikiä.
Molemmat ovat myös tappavan vaarallisia väärissä käsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti