maanantai 21. helmikuuta 2011

ASEET JA ITSEMURHAT EUROOPASSA

Sveitsiläiset torjuivat vaatimukset poistaa rynnäkkökiväärit kodeista kansanäänestyksessä selvin luvuin, sunnuntaina 13.2.2011. Iltapäivän, ei täysin lopullisten tietojen mukaan esitystä vastaan äänesti 57 prosenttia kansalaisista ja ainakin 14 maan 26 kantonista. Voittaakseen kansanäänestyksessä on saatava enemmistö sekä äänestäjistä että kantoneista.

Sveitsin henkirikosluvut ovat alhaiset, mutta itsemurhissa väitetään käytettävän usein ampuma-asetta. Esimerkiksi Yle väitti nettisivullaan 13.2: "Sveitsissä ampuma-aseilla tehtyjä itsemurhia on enemmän kuin muissa Euroopan maissa".

EI KORRELAATIOTA
Eurostatin tilastojen mukaan ampuma-aseiden määrä ei kuitenkaan korreloi itsemurhien määrän kanssa. Niissä Euroopan maissa, joissa siviileillä on eniten aseita, itsemurhien määrä vaihtelee suuresti. Eurostatin tilastoista vertailukelpoinen vuosi on 2007, jolta löytyvät tiedot liki kaikista maista. Itsemurhia tehtiin 100 000 asukasta kohden:
Kreikka 1,5
Ranska 4,1
Ruotsi 7,3
Saksa 4,2
Itävalta 8,2
Suomi 11,2
Sveitsi 8,6

EU ka 4,5

Huippulukuja on useissa sellaisissa maissa, joissa ampuma-aseita on paljon vähemmän kuin Euroopan kärkiseitsikossa:
Latvia 8,7
Liettua 15,9
Viro 6,0 (poikkeusvuosi. Normaalitaso 12-13)
Irlanti 9,1
Puola 9,4

Kiinnitän huomiota Irlannin, Liettuan ja Puolan korkeisiin itsemurhalukuihin. Kaikki ovat voimakkaasti katolisia maita, katolilaisuus on siis myös vahva poliittinen tekijä, ja katolinen kirkko suhtautuu itsemurhiin erittäin tuomitsevasti. Eräissä muissa katolisissa maissa (Italia, Espanja) itsemurhat ovat selvästi alle EU:n keskiarvon.

Tämä, kaikkien Baltian maiden korkeat luvut ja korrelaation puuttuminen aseiden määrään kertovat, että a) itsemurhaaja löytää aina keinon ja b) itsemurhien syyt ovat kokonaan jossain muualla kuin välineessä.

SUOMI
Suomessa itsemurhaluvut ovat Euroopan kärkeä, mutta niiden määrä on viimeisen 20 vuoden aikana laskenut suuresti.

Suomessa miehet tekivät itsemurhia 1940-luvulla, vuoteen 1950 noin 500/ vuosi. Sen jälkeen ne lähtivät nousuun ja vakiintuivat 1970-luvun loppupuoliskolla tasolle n. 750 / v. Ne lähtivät 1980-luvulla uuteen, jyrkkään nousuun. Huippuvuodet olivat 1990-91, jolloin miehet tekivät n. 1200 itsemurhaa / v. Siitä ne lähtivät jyrkkään ja johdonmukaiseen laskuun ja vv. 2005-2010 taso oli 750-800 itsemurhaa / vuosi.

Miesten itsemurhat siis vähenivät kolmanneksella aikana, jolloin ainakaan luvallisten ampuma-aseiden määrä ei vähentynyt vaan hienokseltaan nousi, ja aseiden saatavuus oli kohtalaisen hyvä.

Naisten itsemurhat vakiintuivat jo 1980-luvun alussa tasolle 250-300 / v, huippuvuonna tapauksia oli n. 320.

Itsemurhien kokonaismäärä on siten pudonnut melkein saman verran, kuin miesten itsemurhat ovat vähentyneet.

Lähteet:
Tilastokeskus
Eurostat

Aiheeseen liittyvä uutinen: Kansanliike haluaa rynnäkkökiväärit pois Sveitsin kodeista

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

VAALIASEINA ASEET vai ASEVAALIT 2011?

Keskustalainen kansanedustajaehdokas Johannes Hirvaskoski Uudeltamaalta kirjoittaa blogissaan että:
"Uusi ampuma-aselaki on epäonnistunut yritys pienentää aseilla tehtävien joukkosurmien riskiä. Uudessa laissa erityisesti luvan määräaikaisuus sekä lääkärin ilmoitusvelvollisuus ovat tarkoitustaan vastaamattomia säännöksiä. - Olen kuitenkin sitä mieltä että jokin aseiden hallussapitoa kiristävä esitys sisäministerin oli tehtävä. Sivullisten nuorten henkilöiden joutuminen laajamittaisesti joukkosurmien uhriksi herätti ja herättää turvattomuutta, sekä kuohuttaa jokaisen asiaa pohtivan mieltä. Mutta parempia keinoja kuin kaikkia osapuolia rasittavia ja vaikuttavuudeltaan kyseenalaisia uusia lupaprosesseja olisi ollut löydettävissä."
Hirvaskoski mainitsee kirjoituksessaan myös että:
"Miksi Keskusta kannatti lakiesitystä vaikka se koskee Keskustan peruskannattajakunnan – metsästäjien - intressejä? Perussuomalaisten perusvastaus esimerkiksi Rekyyli –lehden sivuilla näyttää olevan ”ryhmäkuri”. Tämä on pseudovastaus, jonka pyydän aseharrastajia jättämään nielemättä.
Siitä että ampuma-aselailla ei pystytä pienentämään aseilla tehtäviä joukkosurmia, tai että luvat olisivat määräaikaisia, tai että lääkärin ilmoitusvelvollisuus olisi tarkoitustaan vastaamatonta, voimme varmasti olla samaa mieltä, mutta kuitenkin ihmettelemme sitä että esille otetaan jälleen kerran (ja juuri keskustalaisen poliitikon toimesta) pelkästään "keskustan peruskannattajakunnan", tässä tapauksessa metsästäjien intressit, ihan kun juuri metsästäjät olisivat ainoita "maalla asuvia" keskustaa äänestäviä aseen omistajia, saati äänestäviä kansalaisia?

Kyseisellä kirjoituksellaan Johannes Hirvaskoski ottaa esille Rekyyli-lehden foorumilla järjestettävät tentit, joissa aseharrastajat sekä metsästäjät pääsevät esittämään kysymyksiä kansanedustajaehdokkaille. Osassa Perussuomalaisille esitettyjä kysymyksistä sekä näiden vastauksista mainitaan mm. ryhmäkurin vaikuttaneen suuresti lain hyväksymiseen eduskunnassa. Tätä tukee myös se seikka että jo aiemmin ennen aselain hyväksymistä tekemämme gallupin perusteella aselakia pidettiin huonona.

Jos ryhmäkuri ei olisi vaikuttanut päätökseen, miksi sitten muun muassa keskusta päätyi äänestämään sellaisen lain puolesta, jota itsekin piti huonona?

Jo pelkkä vetoaminen jonkun asian huomioimatta jättämiseksi on myös käänteisverrannollista siinäkin suhteessa, että kun kerran samaa metodia tunnutaan käytettävän myös eduskunnassa, eikö kansanvaltaisessa yhteiskunnassa voisi samaa odottaa myös kansalaisilta, vaikkapa "kansalaiskurin" muodossa, jossa kansalaiset järjestäytyvät ajaakseen omia yhteiskunnallisia intressejään?

Hirvaskoski mainitsee myös että:
"Kun aseasiassa tai missä hyvänsä asiassa arvostellaan ryhmäkuria, on hyvä muistaa että ilman ryhmänä toimimista ei mitään yhteiskunnallista ohjausta saada aikaan. Ilman ryhmäkuria kansanedustajista ja heidän mielipiteistään muodostuu satunnaisia fraktioita jakolinjojen vaihdellessa asiasta toiseen. Kurinalainen toiminta on eduskuntaryhmälle yhtä tärkeää kuin mille tahansa puolijoukkueelle."
Ryhmäkuri, tai puoluekuri, on jo itsessään sinänsä hyvin erikoinen asia, että perustuslakimme 29 §:n mukaan kansanedustaja on velvollinen toimissaan noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä myös perustuslakiamme. Kansanedustajaa eivät sido muut määräykset.

Valitettavasti kuitenkin viimeaikaiset uutisoinnit mm. vaaliraha kohun myötä eivät tätä tuntuisi tukevan tavallisen kansalaisen näkökulmasta, mutta on myös kuitenkin yhtälailla selvää että nämä luovat samalla tarpeettoman leiman niiden ylle joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. - Aivan kuten nyt on käynyt koulusurmien johdosta käynnistetyn aselain uudistusprosessinkin kanssa.

Kuitenkin äänestystilanteessa tulisi äänestyskäyttäytymisen kansalaisvaltaisessa yhteiskunnassa perustua muuhun kuin rangaistusuhkaan, eli ryhmässä olisi saatava aikaan sellainen konsensus, johon jäsenet voivat sitoutua hyvällä mielellä ja vapaaehtoisesti, jolloin tällä tavoin aikaansaadusta päätöksestä syntyy myös niin sanottu puolueen linja.

On myös jokseenkin erikoista että kansalaiset joutuvat miettimään sitä että päättääkö maan asioista puolue vai eduskuntalaitos, sillä kun seurataan viimeaikaista kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä, huomaa tästä lähes jatkuvasti sen että hallituspuolueet yksimielisesti äänestävät hallitusten esitysten puolesta, riippumatta siitä kuinka heikosti kulloinenkin lakiesitys on laadittu. Tästä esimerkkinä vaikkapa jätevesiasetus.

Ehkä osin juuri tästä syystä tulevissa eduskunta vaaleissa voimasuhteet muuttuvat? - ainakin suuri osa istuvista kansanedustajista on jo ennakolta jättäytymässä pois eduskunnasta.

Hirvaskoski mainitsee kirjoituksessaan myös että:
"Kansanedustajan vaikutusvalta on sitä että hän vaikuttaa ryhmänsä mielipiteeseen. Jos riittävän moni ryhmän jäsen on samaa mieltä, edustajan mielipiteestä tulee ryhmän mielipide."
Tämän vuoksi voidaankin eräänlaisena väliyhteenvetona sanoa, että aseasioihin liittyen on nykyisten hallituspuolueiden linja selvillä, vaikka joukossa olisi yksittäisiä järkeviäkin edustajia. Elleivät yksittäiset edustajat sitten saa näkemyksiä esille omassa puolueessaan siinä määrin että nyt tehty poliittinen linjaus muuttuisi?

Parlamentaarisesti ajateltuna vaikutusvallan pitäisi myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmässä asettua siten että ryhmän jäsenet esittävät asian puolueensa hallituksen jäsenille, eikä niin että eduskuntaryhmä myötäilee hallitusta ja pahimmillaan alistetaan ryhmäkurilla hallituksen päätösten kumileimasimeksi.

Hirvaskoski mainitsee blogi kirjoituksessaan että:
"Metsästysaseet ja metsästystä varten hallussapitoluvan saaneet henkilöt tulisi kokonaan irrottaa kiristyvästä sääntelystä." ja että "Vaikka metsästysaseilla tehdään henkirikoksia paljon, ne eivät uhkaa yleistä turvallisuutta julkisilla paikoilla yhtä vakavasti kuin käsiaseet."
Käsitys on absurdi jo siinäkin mielessä ettei ampumaharrastajien, sen paremmin kuin metsästäjienkään aseita käytetä julkisilla paikoilla, ellei tämänlaisiksi sitten lueta ampumaratoja.

Luvattomien aseiden käyttämiseen ei Johannes Hirvaskoskella näytä ilmeisesti olevan haluakaan puuttua, sillä juuri nämä olisivat niitä joiden hallussapidosta julkisella paikalla tulisi säätää suurempia sanktioita nykyisen sakkokäytännön sijaan?

On kuitenkin myös huomioitava se tosiasiallinen seikka että rikollisten- tai rikollisissa tarkoituksissa käytettyjen aseiden käyttöä julkisilla paikoilla emme pysty millään käytettävissä olevalla lainsäädännöllisellä keinolla estämään.

Varsin moni keskustalainen haluaisi kuitenkin jättää juuri metsästäjät aseen omistajina lainsäätelyn ulkopuolelle, mikä taas selittyy sillä että keskusta ilmeisesti saa pää-äänen kannatuksensa juuri maalta, jossa metsästyksellä ja ammuntaharrastuksilla on pitkät vankkumattomat perinteet. Valitettavasti tässä unohdetaan samalla myös eräs kokonaisuuteen liittyvä yksityiskohta, joka koskee suoraan myös metsästäjiä. Tämä on se että ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan hintaa korotettiin alkuperäisestä 32 eurosta 72 euroon, ja se varmasti näkyy myös metsästäjien äänestyskäyttäytymisessä.

Johannes Hirvaskoski ottaa blogi kirjoituksessaan esille myös Jokelan (Tuusulan) ja Kauhajoen kouluammunnat, mutta jälleen "lajityypille" ominaiseen tapaan jättää tarkoituksellisesti täysin huomioimatta esimerkiksi Myyrmannin pommi-iskun, sekä sen, että näiden kaikkien taustalla olivat moninaiset ja usein koulukiusaamisesta alkunsa saaneet syyt.

Siinä olemme kuitenkin samaa mieltä, että kummankaan kouluampujan ei olisi koskaan edes pitänyt asettaan saada, mutta jälleen kerran jätetään huomioimatta ne surullisen kuuluisat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet, jotka saattoivat johtaa siihen, että lain noudattamisen sijaan, ohjeilla "käveltiin lain yli", kuten on käynyt nytkin. Tästä ovat todisteena ne lukuisat hallinto-oikeuksien muuttamat päätökset, jotka oli annettu ohjeistusten mukaan, vastoin voimassa olevaa ampuma-aselakiamme.

Vielä toistaiseksi voimassaolevan ampuma-aselakimme 92 §:n mukaan ampuma-ase, aseen osa, tai patruunat olisi pitänyt ottaa pois, mutta näin ei esimerkiksi toimittu Kauhajoella. Tämänkin tosiasian Johannes Hirvaskoski jättää valitettavasti täysin huomioimatta.

Jokelan (Tuusulan) ja Kauhajoen tekijäprofiilia miettiessä kannattaa tutustua myös vasta julkaistuun Suomalaisen tiedeakatemian kannanottoon, jossa todetaan tekijöiden profiloinnista seuraavaa:
"KOULUAMPUMISIA EI VOI EHKÄISTÄ PROFILOINNIN AVULLA
Koulusurmaajille yhteisiä piirteitä ovat pitkään jatkunut koulukiusaaminen, aseharrastus, mielenterveyden ongelmat, vaikeudet ratkaista ristiriitatilanteita sekä selviytyä stressistä ja turhautumisista.
Riskitekijöitä ovat myös vihaa lietsovaan kulttuuriin samastuminen, toisten epäinhimillistäminen, suuri huomiontarve sekä väkivallan ihannointi ja väkivaltaviihteen suurkulutus. Koulusurmaajilla ei kuitenkaan ole riittävästi profilointiin tarvittavia yhteisiä ominaisuuksia. Myös suuret erot perhetaustan, vertaissuhteiden, väkivaltahistorian ja koulumenestyksen suhteen vaikeuttavat profilointia.
"
Hirvaskoski toteaa blogi kirjoituksessaan myös että:
"Ei olisi mitenkään ennenkuulumatonta kohdistaa sinänsä täysi-ikäisiin ja kaikki kansalaisoikeudet omaaviin nuoriin ihmisiin ikää koskevia lisävaatimuksia." ja että: "Erityistä vastuullisuutta vaativissa asioissa voidaan nytkin edellyttää enemmän kuin täysi-ikäisyyttä." ja että: "Mielestäni järkevä asekontrolli voisi perustua ajatukseen käsiaseen hallussapidon erityisestä vastuullisuudesta, sekä sen vuoksi vielä selvästi nyt säädettyä korkeampaan ikärajaan. Sopiva ikäraja voisi olla 23 vuotta tai ehkä lapseksiottamislain mukainen 25 vuotta."
Ilmeisesti Hirvaskoski unohtaa sen, että moni äänestysikäinen kansalainen kuuluu juuri näihin nyt mainittuihin kansalaisluottamusta nauttiviin nuoriin ja kenties metsästystä tai ammuntaa harrastaviin ihmisiin. Hirvaskoski olisi vähentämässä juuri heidän itsemääräämisoikeuttaan.

Tätä vasten ajatus myös ajatus tietyn ryhmän perusteettomasta kansalaisoikeuksien rajoituksesta kuitenkin ontuu vähintään yhtä pahasti kuin käsiaseiden omistamisen vertaaminen lapseksi ottamiseen.

Erikoiseksi asian tekee myös se, että kun asiaa mietitään kansalaisluottamuksen näkökulmasta, niin minkälainen valtio on se, joka ei luota kansalaisiinsa niin paljon, että antaisi näiden päättää omista harrastuksistaan vapaasti?

Hirvaskoski toteaa myös että:
"Valittua ikärajaa nuorempi henkilö ei voisi joko lainkaan pitää hallussaan käsiaseita tai voisi pitää niitä hallussaan ampumaratasäilytyksessä."
On valitettavasti pakko todeta Matti Vanhasen (kesk) aloittaman "hoblofobisten oppien" iskostautuneen myös Hirvaskoskeen, sillä jo pelkästään ehdottaminen aseiden säilyttämisestä ampumaradalla osoittaa jälleen kenties "tulevan" yhteiskunnallisten päätösten tekijän tietämättömyyden siitä vallitsevasta tosiseikasta millaisia ampumaradat suomessa edes ovat.

Käytännössä lähes kaikki ampumaradat ovat yleensä syrjässä, jo pelkästään niistä aiheutuvan melun takia ja aseiden säilyttämiseen soveltuvia ratoja on suomessa korkeitaan viisi kappaletta. Nämäkään eivät käytännössä, saati edes teoriassa pysty säilyttämään kaikkien harrastajien omistamia aseita turvallisesti.

Koska ampuma-aseiden säilyttämisen keskittäminen syrjäisille ampumaradoille toisi väistämättömästi mukanaan myös korotetun riskin ampuma-aseiden joutumisesta luvattomille teille, aiheuttaisi tämä myös yhteiskunnallisesti vakavan sekä turvallisuutta tarpeettomasti vaarantavan tekijän, puhumattakaan tämänlaisen säilytystavan yhteiskunnallisista kuluista.

Siksi onkin todella huolestuttavaa kuulla tämän kaltaisia ehdotuksia eduskuntaan pyrkivältä kansanedustajaehdokkaalta.

Yksi asia on kuitenkin lähes varma, se että metsästäjien sekä ammuntaharrastajien suhtautuminen keskustalaiseen politiikkaan muuttuu varmasti! - ellei maalaisjärjen käyttö lopulta pelasta tilannetta?

Metsästäjillä ja ammunnanharrastajilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä Johannes Hirvaskoskelle 17.2.2011, jolloin Keskustalaiset kansanedustajaehdokkaat ovat tentattavana Rekyyli-lehden keskustelupalstalla.


Johannes Hirvaskosken blogi
http://johanneshirvaskoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60150-ampuma-aselaista-persuista-ja-ryhmakurista

Johannes Hirvaskosken kotisivut:
http://www.johanneshirvaskoski.fi/

Rekyyli-lehden ennen aselain hyväksymistä tekemä gallup:
Lue tästä

Suomen tiedeakatemian kannanotto koulusurmiin:
http://www.acadsci.fi/kannanottoja/koulusurmat/tiivistelma.pdf

Rekyyli-lehden keskustelu palsta:
http://www.rekyyli.fi/board/index.php


Kansanedustaja ehdokkaiden tentit:
Keskiviikko 9.2.2011 - Kristillisdemokraatit
Torstai 17.2.2011 - Keskusta
Perjantai 25.2.2011 - Kokoomus
Maanantai 28.2.2011 - Sosiaalidemokraatit
Torstai 3.3.2011 - Vihreät
Tiistai 8.3.2011 - Vasemmistoliitto
Perjantai 11.3.2011 - Ruotsalainen kansanpuolue

www.rekyyli.fi
Äänestävän aseharrastajan asialla!