Kysymyksiä ja vastauksia...

Eduskunnassa perussuomalaisten kansanedustaja Raimo Vistbacka teki ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitolupiin liittyvän kirjallisen kysymyksen sisäasiainministeri Holmlundille.  Kysymys ja siihen annettu vastaus on jäljennetty alla. 

Tähän on nyt Suomessa tultu.  Edes poliisit, ja arvatenkin myös puolustusvoimien henkilöstö eivät enää voi osana työtehtäviään harjoittaa työtehtäviensä ja kriisiajan edellyttämää ammattitaitoaan, jota ammattitaitoa työsopimukset ja asianmukainen viranhoito heiltä kuitenkin vaativat, puhumattakaan viran-/toimenhaltijan oman terveyden ja henkirievun säilyttämisestä ääritilanteissa.  Kakskakkosammunta on erinomaista harjoittelua palvelusaseammuntojen ohella, lisäten sekä virkamiehen että sivullisten turvallisuutta.  Näinkö vähän ministeriö poliisimiesten esimiehenä on kiinnostunut henkilöstönsä työhyvinvoinnista?  Sisäasiainministerin mukaan näiden ammattiryhmien pitää oikein "harrastaa" 22. ammuntaa saadakseen pienoispistooliin hankintaluvan.  Toisin sanoen tavallinen ammattitaidon ylläpitämiseksi tarkoitettu ammuntaharjoittelu, tai yleinen aseenkäsittelytaidon kehittäminen, kuten Holmlund asian ilmaisee ei aseluvan saamiseen riitä.  Ja kuitenkin poliisi voi kantaa 9 mm. palvelusasettaan ja säilyttää sitä kotonaan.  Samoin puolustusvoimien henkilöstö voi käsitellä vapaasti rynnäkkökiväärejä ja muita erva-aseita. 

Holmlundin perustelut aselupaohjeille ovat arvelluttavia.  Aseturvallisuuden kannalta on vähemmän merkitystä sillä kenellä on omistusoikeus valtion omistamiin ampuma-aseisiin, olennaista sen sijaan on että niitä käsittelevät oikeanlaiset henkilöt.  Perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen viittaaminen on tässä harhaanjohtavaa, sillä eri ammattiryhmiä voidaan lupa-asioissa käsitellä perustelluista syistä eriarvoisesti.  Ammattiryhmien sisällä on työntekijöitä luonnollisesti kohdeltava yhdenvertaisesti. 

Peruste kakskakkosluvalle voidaan hyvin johtaa aselain 43 § 1 mom. 3. kohdan säännöksestä: työ, jossa ase on välttämätön.  Työtehtävän menestyksekäs hoitaminen äärioloissa edellyttää poliisilta sekä puolustusvoimien henkilökunnalta riittävää ampumataitoa ja siinä kakskakkosella harjoittelu, muiden voimankäyttötaitojen ohella, on hyödyksi.

Mikäli aselaki kuitenkin on Holmlundin käsityksen mukaan esteenä poliisin ja puolustusvoimien henkilöstön aseenkäsittelytaidon kehittämiselle niin toivoa sopii, että epäkohta korjataan viipymättä.  Tai sitten sisäasiainministeriö voisi kysyä Poliisihallitusta ohjeistamaan luparajoitteet kuntoon jokerikorttinsa eli poliisilain nojalla.  Kuten jo aikaisemmin on käynyt ilmi, niin poliisilakiin nojaavalla ohjeistuksella voidaan rajoittaa ja kieltää mitä vai, jopa kieltää luvat jollekin asetyypille kokonaan (muu ase -luokka).  Näin siitä huolimatta, että eduskunnan säätämässä aselaissa muu ase -luokka on yhtä "vaarallinen" kuin muutkin asetyypit.  Demokratiassa asetyypin kiellolle tarvittaisiin eduskunnan tahto.  Muu ase -luokan totaalikiellon rinnalla poliisilain nojalla annetut aselain 43 §:n myönteiset tulkinnat poliisimiehiä ja puolustusvoimien henkilöstöä koskevassa lupapolitiikassa olisivat mitätön asia.




"Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 562/2010 vp:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nykyisten aseiden hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämiskäytäntöjen muuttamiseksi siten, että poliisihenkilöt voivat saada nykyistä helpommin ampuma-aseluvan esimerkiksi 22 kaliiberin pistoolin hankkimista varten poliisien aseenkäsittelyyn liittyvän ammattitaidon säilyttämiseksi ja tärkeän poliisiampumaurheiluharrastuksen tukemiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Ampuma-aselain (1/1998) 43 §:n 1 momentissa on lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Momentin 2 kohdan mukaan lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan antaa ampumaurheilua ja -harrastusta varten. Momentin 3 kohdan mukaan lupa voidaan antaa työhön, jossa ase on välttämätön. Valtion omistamien ampuma-aseiden hallussapito on rajattu kokonaan ampuma-aselain soveltamisalan ulkopuolelle lain 17 §:n 1 momentin 2 kohdassa silloin kun hallussapidon perusteena on valtion palveluksessa olevan henkilön tehtävien hoitaminen.

Valtion palveluksessa olevaa henkilöä, jonka tehtävien hoitamiseen liittyy ampuma-aseen kantaminen, kohdellaan ammunnan harrastajana ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvissa lupa-asioissa samoin kuin muitakin harrastajia. Ampuma-aselaissa ei ole heitä koskevia erityissäännöksiä. Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöskin osaltaan ohjaa luvanhakijoiden samankaltaiseen kohteluun.

Ampuma-aselain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp) todetaan, että ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 2 kohdassa ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Satunnaista maaliin ampumista ei kuitenkaan voitaisi pitää momentissa tarkoitettuna ampumaurheiluna ja  -harrastuksena, vaan ampumaurheilun ja -harrastuksen tulisi käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja. Poliisiampumaurheilun harrastaminen olisi laissa tarkoitettu hyväksyttävä käyttötarkoitus, yleinen aseenkäsittelytaidon kehittäminen puolestaan ei olisi. Sisäasiainministeriö on antanut 16.11.2007 aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet, joissa on ohjeistettu lupaviranomaisia. Lisäksi sisäasiainministeriö on Kauhajoen kouluampumisen jälkeen antanut kolme ohjekirjettä, joissa on muun muassa tiukennettu käsiaseluvan saamisen edellytyksiä.

Poliisihallitus on 4.6.2010 antanut asiasta uuden ohjeen, joka korvasi edellä mainitut ohjekirjeet. Poliisimiehellä on mahdollisuus saada ampuma-aseen hankkimislupa ampumaurheilua ja -harrastusta varten myös poliisiampumaurheiluun. Lupa annetaan samoin edellytyksin kuin muuhunkin ampumaurheiluun ja -harrastukseen.

Poliisi on työnantajana velvollinen vastaamaan poliisimiesten kouluttamisesta voimankäyttövälineiden turvalliseen ja asianmukaiseen käyttöön. Voimankäyttövälineiden käyttöön kouluttamisesta ja välineiden säilyttämisestä on säädetty sisäasiainministeriön asetuksessa poliisin voimakeinojen käyttämisestä (979/2004). Asetuksen 7 §:ssä on säädetty voimankäyttövälineiden säilyttämisestä. Sen mukaan voimankäyttövälineitä voidaan säilyttää perustellusta syystä muuallakin kuin poliisin tiloissa. Poliisimiehellä on ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella mahdollisuus hankkia ilman erillistä lupaa patruunoita virka-aseeseensa. Säädökset eivät siten estä poliisimiehen omaehtoista harjoittelua virka-aseellaan. Poliisilaitos voi sallia tällaisen harjoittelun.

Kuten kysymyksessäkin on mainittu, hallitus on antanut eduskunnalle hallituksen esityksen (HE 106/2009 vp), joka koskee muun muassa ampuma-aselain muuttamista. Hallituksen esitys sisältää ehdotuksia lyhyiden käsiaseiden luvansaantia koskeviksi uusiksi säädöksiksi. Käsiaseiden luvansaantia on tarkoitus merkittävästi rajoittaa. Käsitellessään asiaa ottaa eduskunta kantaa asiaan myös poliisimiesten ampumaurheilun ja -harrastuksen osalta.

Helsingissä 3 päivänä elokuuta 2010

Sisäasiainministeri Anne Holmlund" 

Sisäasiainministeriö ja "mummopykälien" tulkinta

Sisäasiainministeriö vääntää rautalangasta ulkomaalaislain "mummopykälien" tulkinnasta. Mikähän ihmeen laillisuusherätys sisäasiainministeriötä on nyt kohdannut? Viitaten esimerkiksi aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet -ohjeisiin, jotka on lain vastaisesti annettu poliisilain perusteella eikä ministeriön tai valtioneuvoston asetuksella.

Eli kukahan vinkkaisi Kataiselle ja Raville (lue viimeinen kappale), että kääntyisivät asiassa välittömästi poliisihallituksen puoleen. Poliisihallitus voisi antaa väljemmät soveltamisohjeet mummoasioissa poliisilain nojalla. Poliisilain yleisluontoiset säännökset kun näyttävät soveltuvan suomenmaassa ihan minkälaisen ohjeistuksen antamineen ihan minkälaisista asioista tahansa.

*************************
Ministeriön tiedote:
Ministeriö ei voi antaa vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia soveltamisohjeita17.8.2010 16:42
Paljon julkisuutta saaneiden isoäitien käännytystapausten jälkeen ulkomaalaislakiin toivottiin muutosta kiireellisellä aikataululla. Sisäasiainministeriön mukaan voimassa olevan lain soveltamis- ja oikeuskäytäntö on ollut varsin tiukka ja on esitetty, että lakiin tai sen tulkintaan tulisi saada muutos. Ministeriö muistuttaa, että koska vakiintunut oikeuskäytäntö on oikeuslähde, se rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa soveltamislinjaa ministeriön yleisillä soveltamisohjeilla.
Vuosina 2007-2009 ja alkuvuonna 2010 on jätetty yhteensä 287 oleskelulupahakemusta Suomen kansalaisen muuna omaisena. Oleskeluluvan on saanut 31 Suomen kansalaisen muuta omaista.


Sisäasiainministeriössä on valmisteltu ulkomaalaislakiin muutosehdotus, joka koskee oleskeluluvan myöntämistä Suomen kansalaisen vanhemmalle. Lakimuutos koskisi täysi-ikäisen Suomessa asuvan Suomen kansalaisen vanhempaa.


Nykyisin ydinperheen ulkopuoliselle perheen jäsenelle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos hän on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Nyt valmisteilla olevassa laissa ehdotetaan, että oleskelulupa voitaisiin myöntää myös henkilölle, joka tarvitsee huomattavassa määrin Suomessa asuvan sukulaisensa hoivaa ja huolenpitoa. Lisäksi Suomessa asuvalla omaisella tulisi olla käytössään asunto itseään ja omaistaan varten.
Muutosta lain soveltamiseen vai lakipykälään?
Päätöksen oleskeluluvan myöntämisestä ulkomaalaiselle tekee Maahanmuuttovirasto. Maahanmuuttovirasto myös laatii sisäisen ohjeen, miten ulkomaalaislakia sovelletaan käytännössä.


Sisäasiainministeriö ei voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta. Ministeriöllä on kuitenkin lähtökohtaisesti mahdollisuus antaa toimialansa hallinnolle lakien yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.


Oleskeluluvan myöntämisestä Suomen kansalaisen muulle omaiselle on muodostunut vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka muun muassa viime keväiset korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ovat vahvistaneet. Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.


Koska vakiintunut oikeuskäytäntö on oikeuslähde, se rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa soveltamislinjaa ministeriön yleisillä soveltamisohjeilla.


Mikäli Suomen kansalaisten muiden omaisten oleskelulupia koskeviin linjauksiin halutaan muutosta vakiintuneessa oikeuskäytännössä esillä olleiden tulkintakysymysten osalta, jää vaihtoehdoksi muuttaa lakia. Lainmuutoksen valmistelusta vastaa sisäasiainministeriö.
Oleskeluluvan saanti edellyttää turvattua toimeentuloa
Ulkomaalaislain muutoksessa on nähty riskiä, että tulevaisuudessa maassa olisi kahden tason iäkkäitä isovanhempia. Lain muutosehdotuksessa todetaan, että oleskeluluvan hakijalla on oltava riittävä toimeentulo asumiseen Suomessa.


Vaatimus toimeentulosta ei kuitenkaan ole uusi, sillä jo nykyisen lain mukaan oleskeluluvan pääsääntönä on turvattu toimeentulo. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin poikettu Suomen kansalaisen perheenjäsenen ja täysin riippuvaisten muiden omaisten osalta. Sen sijaan kolmannen valtion kansalaisen perheenjäsenellä on oltava riittävä toimeentulo jo nykyisinkin.


Oleskelulupaa ei yleensä myönnetä tai lupa voidaan peruuttaa, mikäli toimeentulovaatimus ei täyty. Toimeentulovaatimus on vahvimmillaan ensimmäistä oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa. Jatkolupien kohdalla esimerkiksi tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen ei ole luvan myöntämisen esteenä.
Taustatietoa
Valtioneuvosto tai ministeriö voi antaa tiettyä lakia tarkentavia oikeussääntöjä asetuksella, jos tällaisesta asetuksenantovaltuudesta on kyseisessä laissa säädetty (perustuslaki 80 § 1 momentti).


Lisäksi ministeriöllä on (perustuslaki 68 § 1 momentti) oikeus ja tarpeen vaatiessa jopa velvollisuus antaa lakien ja asetusten yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.


Jos yksittäinen hallintoasia on säädetty ministeriön alaisen viraston ratkaistavaksi, ministeriö ei voi pidättää päätösvaltaa itselleen, jollei tällaisesta pidätysoikeudesta ole erikseen säädetty. Ministeriö ei myöskään voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta.
*************************
Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi ovat esittäneet, että nykyinenkin ulkomaalaislaki mahdollistaa oleskeluluvissa väljemmän tulkinnan, jos sitä halutaan käyttää ja että harkintaa voidaan lisätä lain tulkintaa koskevilla hallinnollisilla ohjeilla. Siten kokoomus ei kannata muutosesitystä. Kataisen mukaan se johtaisi liian suureen maahanmuuttovirtaan.

(Kuva: www.legaljuice.com)

Alibi 8/2010 - Aselain muutos juuttui eduskuntaan

"Eduskunnassa vireillä oleva ampuma-aselain uudistus on osoittautunut vaikeasti läpivietäväksi. Uuden lain ensimmäinen osa piti astua voimaan jo kevättalvella. Lakiesitys on kuitenkin juuttunut eduskunnan hallintovaliokuntaan. Seuraava hallintovaliokunnan istunto on 9.9.2010. Valiokunnan työtä tulee sotkemaan puheenjohtaja Tapani Töllin (kesk) siirtyminen Mari Kiviniemen tilalle kuntaministeriksi. Kiistely lakiehdotuksen ympärillä on lisääntynyt kansanedustajien keskuudessa. Jotkut kansanedustajat vihjaavat, että laki jää pöydälle. Puolen vuoden päässä olevat eduskuntavaalit siirtävät ratkaisun seuraavan eduskunnan syliin."

"Nuorten metsästäjien kohdalla tapahtuisi esityksen mukaan sellainen muutos, että metsästysaseen hankkimislupa myönnettäisiin vasta 18-vuotiaalle. Tämä lainkohta hiertää hallituksen joukkoja erityisesti keskustan piirissä. Ukkoutuviin metsästysseuroihin kun kaivataan kipeästi mukaan nuoria metsästäjiä. Tuollaisen aselain puolesta äänestäminen ei maaseudulla kelpaa kansanedustajan vaalivaltiksi."

Lue koko artikkeli tästä linkistä. [pdf]