Eduskunnassa perussuomalaisten kansanedustaja Raimo Vistbacka teki ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitolupiin liittyvän kirjallisen kysymyksen sisäasiainministeri Holmlundille. Kysymys ja siihen annettu vastaus on jäljennetty alla.Tähän on nyt Suomessa tultu. Edes poliisit, ja arvatenkin myös puolustusvoimien henkilöstö eivät enää voi osana työtehtäviään harjoittaa työtehtäviensä ja kriisiajan edellyttämää ammattitaitoaan, jota ammattitaitoa työsopimukset ja asianmukainen viranhoito heiltä kuitenkin vaativat, puhumattakaan viran-/toimenhaltijan oman terveyden ja henkirievun säilyttämisestä ääritilanteissa. Kakskakkosammunta on erinomaista harjoittelua palvelusaseammuntojen ohella, lisäten sekä virkamiehen että sivullisten turvallisuutta. Näinkö vähän ministeriö poliisimiesten esimiehenä on kiinnostunut henkilöstönsä työhyvinvoinnista? Sisäasiainministerin mukaan näiden ammattiryhmien pitää oikein "harrastaa" 22. ammuntaa saadakseen pienoispistooliin hankintaluvan. Toisin sanoen tavallinen ammattitaidon ylläpitämiseksi tarkoitettu ammuntaharjoittelu, tai yleinen aseenkäsittelytaidon kehittäminen, kuten Holmlund asian ilmaisee ei aseluvan saamiseen riitä. Ja kuitenkin poliisi voi kantaa 9 mm. palvelusasettaan ja säilyttää sitä kotonaan. Samoin puolustusvoimien henkilöstö voi käsitellä vapaasti rynnäkkökiväärejä ja muita erva-aseita. Holmlundin perustelut aselupaohjeille ovat arvelluttavia. Aseturvallisuuden kannalta on vähemmän merkitystä sillä kenellä on omistusoikeus valtion omistamiin ampuma-aseisiin, olennaista sen sijaan on että niitä käsittelevät oikeanlaiset henkilöt. Perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen viittaaminen on tässä harhaanjohtavaa, sillä eri ammattiryhmiä voidaan lupa-asioissa käsitellä perustelluista syistä eriarvoisesti. Ammattiryhmien sisällä on työntekijöitä luonnollisesti kohdeltava yhdenvertaisesti. Peruste kakskakkosluvalle voidaan hyvin johtaa aselain 43 § 1 mom. 3. kohdan säännöksestä: työ, jossa ase on välttämätön. Työtehtävän menestyksekäs hoitaminen äärioloissa edellyttää poliisilta sekä puolustusvoimien henkilökunnalta riittävää ampumataitoa ja siinä kakskakkosella harjoittelu, muiden voimankäyttötaitojen ohella, on hyödyksi. Mikäli aselaki kuitenkin on Holmlundin käsityksen mukaan esteenä poliisin ja puolustusvoimien henkilöstön aseenkäsittelytaidon kehittämiselle niin toivoa sopii, että epäkohta korjataan viipymättä. Tai sitten sisäasiainministeriö voisi kysyä Poliisihallitusta ohjeistamaan luparajoitteet kuntoon jokerikorttinsa eli poliisilain nojalla. Kuten jo aikaisemmin on käynyt ilmi, niin poliisilakiin nojaavalla ohjeistuksella voidaan rajoittaa ja kieltää mitä vai, jopa kieltää luvat jollekin asetyypille kokonaan (muu ase -luokka). Näin siitä huolimatta, että eduskunnan säätämässä aselaissa muu ase -luokka on yhtä "vaarallinen" kuin muutkin asetyypit. Demokratiassa asetyypin kiellolle tarvittaisiin eduskunnan tahto. Muu ase -luokan totaalikiellon rinnalla poliisilain nojalla annetut aselain 43 §:n myönteiset tulkinnat poliisimiehiä ja puolustusvoimien henkilöstöä koskevassa lupapolitiikassa olisivat mitätön asia."Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 562/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nykyisten aseiden hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämiskäytäntöjen muuttamiseksi siten, että poliisihenkilöt voivat saada nykyistä helpommin ampuma-aseluvan esimerkiksi 22 kaliiberin pistoolin hankkimista varten poliisien aseenkäsittelyyn liittyvän ammattitaidon säilyttämiseksi ja tärkeän poliisiampumaurheiluharrastuksen tukemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ampuma-aselain (1/1998) 43 §:n 1 momentissa on lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Momentin 2 kohdan mukaan lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan antaa ampumaurheilua ja -harrastusta varten. Momentin 3 kohdan mukaan lupa voidaan antaa työhön, jossa ase on välttämätön. Valtion omistamien ampuma-aseiden hallussapito on rajattu kokonaan ampuma-aselain soveltamisalan ulkopuolelle lain 17 §:n 1 momentin 2 kohdassa silloin kun hallussapidon perusteena on valtion palveluksessa olevan henkilön tehtävien hoitaminen. Valtion palveluksessa olevaa henkilöä, jonka tehtävien hoitamiseen liittyy ampuma-aseen kantaminen, kohdellaan ammunnan harrastajana ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvissa lupa-asioissa samoin kuin muitakin harrastajia. Ampuma-aselaissa ei ole heitä koskevia erityissäännöksiä. Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöskin osaltaan ohjaa luvanhakijoiden samankaltaiseen kohteluun. Ampuma-aselain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp) todetaan, että ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 2 kohdassa ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Satunnaista maaliin ampumista ei kuitenkaan voitaisi pitää momentissa tarkoitettuna ampumaurheiluna ja -harrastuksena, vaan ampumaurheilun ja -harrastuksen tulisi käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja. Poliisiampumaurheilun harrastaminen olisi laissa tarkoitettu hyväksyttävä käyttötarkoitus, yleinen aseenkäsittelytaidon kehittäminen puolestaan ei olisi. Sisäasiainministeriö on antanut 16.11.2007 aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet, joissa on ohjeistettu lupaviranomaisia. Lisäksi sisäasiainministeriö on Kauhajoen kouluampumisen jälkeen antanut kolme ohjekirjettä, joissa on muun muassa tiukennettu käsiaseluvan saamisen edellytyksiä. Poliisihallitus on 4.6.2010 antanut asiasta uuden ohjeen, joka korvasi edellä mainitut ohjekirjeet. Poliisimiehellä on mahdollisuus saada ampuma-aseen hankkimislupa ampumaurheilua ja -harrastusta varten myös poliisiampumaurheiluun. Lupa annetaan samoin edellytyksin kuin muuhunkin ampumaurheiluun ja -harrastukseen. Poliisi on työnantajana velvollinen vastaamaan poliisimiesten kouluttamisesta voimankäyttövälineiden turvalliseen ja asianmukaiseen käyttöön. Voimankäyttövälineiden käyttöön kouluttamisesta ja välineiden säilyttämisestä on säädetty sisäasiainministeriön asetuksessa poliisin voimakeinojen käyttämisestä (979/2004). Asetuksen 7 §:ssä on säädetty voimankäyttövälineiden säilyttämisestä. Sen mukaan voimankäyttövälineitä voidaan säilyttää perustellusta syystä muuallakin kuin poliisin tiloissa. Poliisimiehellä on ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella mahdollisuus hankkia ilman erillistä lupaa patruunoita virka-aseeseensa. Säädökset eivät siten estä poliisimiehen omaehtoista harjoittelua virka-aseellaan. Poliisilaitos voi sallia tällaisen harjoittelun. Kuten kysymyksessäkin on mainittu, hallitus on antanut eduskunnalle hallituksen esityksen (HE 106/2009 vp), joka koskee muun muassa ampuma-aselain muuttamista. Hallituksen esitys sisältää ehdotuksia lyhyiden käsiaseiden luvansaantia koskeviksi uusiksi säädöksiksi. Käsiaseiden luvansaantia on tarkoitus merkittävästi rajoittaa. Käsitellessään asiaa ottaa eduskunta kantaa asiaan myös poliisimiesten ampumaurheilun ja -harrastuksen osalta. Helsingissä 3 päivänä elokuuta 2010 Sisäasiainministeri Anne Holmlund"
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raimo Vistbacka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raimo Vistbacka. Näytä kaikki tekstit
tiistai 31. elokuuta 2010
Kysymyksiä ja vastauksia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
