Taas leikkipyssy

Poliisin toimintaa ei voi moittia, on oikein ottaa ja heidän on pakko ottaa tosissaan kaikki ilmoitukset aseen kanssa kaupunkialueella liikkuvista ja varsinkin sillä osoittelevista. Vaikka etukäteen tiedetäänkin, että 9/10 on turhia ilmoituksia. Tosin tämä nimenomainen tapaus ei ollut ilmeisesti aivan turha, hän oli ilmeisesti uhkaillut muovipyssyllään.

Uutisointi näistä on kuitenkin aivan hanurista. Toimittajien täytyisi miettiä tarkkaan, kannattaako jokaiselle törpölle antaa heidän kaipaamaansa 15 minuuttia julkisuudessa. Osa näistä tapauksista nimittäin mitä ilmeisimmin on sellaisia.

Joskus viime- tai edellisenä vuonna Hgin Katajanokalla tehtiin useina päivinä useita havaintoja miehestä, joka liikkui kaduilla kivääri takkinsa alla. Alla, mutta niin että muut kulkijat sen näkivät. Kun poliisi lopulta äijän tavoitti, ilmeni jo etukäteen arvattavissa ollut asia: kivääri oli joko deko tai replika. Sellaisen kanssa kävely lienee antanut jonkinlaista vallantunnetta ja arvatenkin kiinnijääminen sopi tällekin tyypille. Näin hän oli hetken aikaa poliisin edessä Tärkeä Henkilö. Sai pikkusakon järjestyslain rikkomisesta – eihän siinä muuta rikosta ollut.

Ongelma on, miten tämän medialle selittää. Älkää julkaisko kaikkea sontaa tai ”salatkaa asiat” ei ole noin yleisesti ottaen hyvä neuvo toimittajille. Heidän intressinsä asiassa ovat kuitenkin ilmeiset. Myös poliisin tiedottamista voi pohtia. Kun kuitenkin päiväkodin lähellä on nähty ”asemies” ja tieto on levinnyt perheille ja kai koko kaupunginosaan, niin poliisilla on velvollisuus tiedottaa tapauksen selviämisestä.

Asiaa kannattaa siis miettiä, sillä höpöjututkin luovat mielikuvaa joka puolella pyörivistä ”asemiehistä”, ja vaikuttavat suuren yleisön asenteisiin. Varsinkin kun ampuma-aseella tehdyt tapot (luvallisella keskimäärin 7 per vuosi) uutisoidaan monen aukeaman jutuilla, puukotukset (keskimäärin 47 per vuosi) etusormen mittaisella pätkällä ja paljain käsin tapetut (keskimäärin 29 per vuosi) pikkurillin pituisella uutisella.

HS 28.5.2010 - Pukinmäen epäillyltä asemieheltä löytyi muovikuula-ase

 

ASEKAMMOISUUS

Moni aivan normaali ihminen kokee fobiaa. He eivät itse mitenkään koe, että heillä olisi fobia eli pelkotila. Fobia on yleensä psyyken häiriö, jota voi terveellä järjellä kompensoida. Yleensä sitä vain ei haluta tehdä. Mistä tuo ampuma-aseiden pelko eli ns. ”hoblofobia” sitten johtuu? Syitä voi olla moniakin. Tiedon puute, ulkoiset vaikuttimet, kuten elokuvat ja monet muut syyt.

Ampuma-aseet olivat alun perin valmistettu tappamiseen. Ampuma-aseita on historiassa käytetty metsästykseen, valta-aseman, omaisuuden tai koskemattomuuden tavoittelemiseen. Kun aseet olivat vielä fyysisesti käytettäviä, joihin lukeutuvat miekat ja keihäät, oli niiden käyttäjän koolla ja voimalla suuri merkitys. Kun jalkajousi kehitettiin, asetekniikka meni suuren harppauksen eteenpäin. Ase voitiin virittää ja sen ammukseen saatiin huomattavasti suurempi voima aikaiseksi samalla kun ase oli heti toimintavalmiina. Käsijousen käyttäjän tuli ensin jännittää aseensa ja tämä oli huono seikka esimerkiksi metsästyksessä koska saalis yleensä pääsi karkuun havaittuaan ampujan liikkeen. Sotilaallisessa käytössä ei ollut samanlaista tarvetta tuolle huomaamattomuuden ominaisuudella ja heiveröisempikin aseen käyttäjä pystyi kohdistamaan viholliseen samanlaisen tehon kuin suurempi kollegansa.

Myöhemmässä vaiheessa ampuma-aseita ruvettiin käyttämään yhä laajemmin myös metsästyksessä. Ihmisen luontainen kilpailuvietti sai aikaan sen, että aseilla ruvettiin kilpailemaan tarkkuudessa ja nopeudessa. Vaikka nykyaikainen urheilukäyttöön valmistettu ampuma-ase on osin jopa kömpelö, toimii se kuitenkin edelleen siinä alkuperäisessä tarkoituksessaan eli kyseisellä ampuma-aseella saa ihmiseltä otettua hengen pois.

Se, että esineessä on ominaisuus, joka monia hirvittää, ei tarkoita sitä, että noita ominaisuuksia käytetään. Hoblofootikot käyttävät argumenttinaan asekielloille sitä, mitä ampuma-aseilla voisi tehdä. Mikäli yhteiskunnassa kaikki esineet, joilla voisi tehdä jotain epämiellyttävää, kielletään, niin mitähän meille sitten jää jäljelle.

Ammunta ja aseharrastus ovat hienoja asioita. Meidän aseharrastajien ei tarvitse alistua hoblofootikoiden mielivallan alle vaan voimme edelleenkin jatkaa hienoja ja täysin laillisia harrasteitamme välittämättä siitä, mitä kaikkea mieleltään sairas ihminen keksii, että aseilla voitaisiin tehdä. Me emme muutu mielenvikaisiksi omistamiemme esineiden ominaisuuksien perusteella. Jos aseharrastajat käyttäytyisivät yhtä fanaattisesti kuin aseiden vastustajat, niin pyssythän meiltä vietäisiin pois käytöksemme vuoksi.

Asiantuntemattomuus ei saa olla pääkriteeri arvioitaessa maamme aseharrastusta. Rauhanliitto katsoo, että Suomeen tulisi perustaa aseväkivallan uhreina kuolleiden omaisten järjestö. Ikävä kyllä monikaan omainen ei varmaankaan halua olla tekemisissä tuollaisen organisaation kanssa, sillä pääosa suomessa tehdyistä henkirikoksista tehdään yksityisasunnossa syrjäytyneiden miesten kesken humalassa ja teräaseella. Tuskin omaiset haluavat tuoda esiin tällaisia seikkoja lähimmäisestään.

Suomessa surmataan luvallisilla ampuma-aseilla keskimäärin seitsemän henkeä tavallisena vuotena ja kaksi näistä pistoolityyppisellä aseella, joten luvalliset aseet eivät ole ongelma, vaikka joku niin haluaisikin väittää. Kiinasta olemme saaneet lukea ikäviä uutisia joissa lapsia on surmattu teräaseella. Kyllä tekijät keinot keksivät, kunhan yhteiskunta ajaa ”kajahtaneen” riittävän pahaan umpikujaan. Olisikohan viisaampaa ruveta hoitamaan maamme henkisesti sairaita, eikä jättää heitä hoidon ulkopuolelle tai hoitamaan jotenkin muuten kuin pelkästään avohoidossa ”säästösyistä” ?

Jukka Sassi, puheenjohtaja

Asehistorian Liitto r.y.

Valiokuntakäsittely

Maa ja metsätalousvaliokunnan annettua viimeisenä valiokuntana lausuntonsa aselakiesityksestä, on selvästi hallintovaliokunnalla edessään sellainen urakka lakiesityksen parsimisessa, ettei vertaista ole nähty aikoihin, jos koskaan. Käytännössä hallintovaliokunnalle helpoin ja samalla järkevin teko olisi esittää lakiesityksen hylkäämistä kokonaan, eikä ryhtyä parsimaan sitä lainkaan. Huonoa taloa on turha korjata jos voi rakentaa paremman vähemmällä vaivalla.

Kaikenkaikkiaan aselakiesitys on saanut joka puolelta sellaisen kylmän suihkun, että laki on kuin uitettu koira, kielikuvallisesti.

Tässä tekisi mieli sanoa, "mitäs me sanoimme!" Sormella osoittelu tai näsäviisastelu ei kuitenkaan edistä tässä tapauksessa asiaa, joten jätämme sen väliin.

Vaikka valiokuntakäsittelyssä jäi monia asioita käsittelemättä mutta selvää on se, että lakiesitys on laadullisesti surkuhupaisan ja naurettavan rajamaastossa kaikkien valiokuntien mielestä. Kaikki lausuntovaliokunnat jättivät "pallon" hallintovaliokunnalle (mietintövaliokunta), jolle jäi epäkiitollisin tehtävä aselaki-asiassa. Rehellisesti sanoen, emme kadehdi hallintovaliokunnan asemaa tämän lakiesityksen osalta.

Hallintovaliokunnalla pitäisi tämän johdosta olla selkärankaa ja esittää tämän ammattitaidottomasti laaditun lakiesityksen hylkäämistä edellä kuvatuista syistä. Aika näyttää, kumpi ratkaisee, oikeus, kohtuus ja kansalaisten kuuleminen vaiko "poliittinen valtapeli".

Itseilmaisumme epäonnistuminen ?

Me kaikki ampumisen harrastajat olemme epäonnistuneet surkeasti ilmaisemaan itseämme!

Tähän johtopäätökseen olen tullut luettuani monia kansanedustajien mielipiteitä ase-asioissa. Arkadianmäellä selvästi ja virheellisesti kuvitellaan, ettemme me ampumisen harrastajat (tarkoitan kaikkia ryhmiä) halua parantaa aseturvallisuutta!

EI! Me haluamme ehdottomasti parantaa aselakia ja aseturvallisuutta kaikin järkevin keinoin. Me haluamme parantaa tätä turvallisuutta luultavasti kiihkeämmin kuin edes eduskunta, koska emme halua harrastustamme leimattavan hämäräksi puuhasteluksi ja rikolliseksi toiminnaksi!

Tämän tosiasiallisen tahtomme ilmaisussa me olemme epäonnistuneet!

Olemme vastustaneet hallituksen esitystä HE106/2009 niin kiihkeästi, että monet kansanedustajat tai muut tahot eivät ole sisäistäneet sitä tosiseikkaa, että me haluamme turvallista harrastamista, emme viidakonlakeja, perusoikeusloukkauksia tai viranomaismielivaltaa. Vastustaessamme aselakiesitystä, olemme vastustaneet lakitekelettä, joka heikentää aseturvallisuutta olennaisesti ja simputtaa lakia noudattavia harrastajia ja heidän perusoikeuksiaan.

Analogisesti; Me vastustamme 50 vuotta vanhojen metsurin suojavarusteiden markkinointia uusina ja tehokkaina suojavarusteina. Kenelläkään säällisellä ihmisellä ei liene kanttia väittää vanhoja varusteita turvallisemmiksi kuin nyt käytössä olevia.

Lainsäädännön tulee kehittyä kuten moottoripyöräilijän suojavarusteet ovat kehittyneet. Emme me tienneet iskusta kovettuvista polymeereista pari vuosikymmentä sitten, kuten emme me pysty ennustamaan muutakaan tulevaisuutta, korkeintaan pystymme antamaa edistyneitä arvauksia tulevasta. Ken väittää ilman kypärää moottoripyöräilemisen vähentävään kallovammoja puhuu.... No, en edes viitsi sanoa mitä, sillä jokainen tajuissaa oleva kyllä ymmärtää tämän.

Tästä vanhojen asioiden uutena markkinoinnista on hyvä esimerkki Vihreiden puoluekokousaloite. He ehdottavat käytännössä kieltolakia aseasioissa ja silti he ovat itse tyrmänneet ja kiistäneet kieltolain toimivuuden päihdepolitiikassa. Ristiriitaista!
Silti me emme vastusta Vihreitä puolueena vaikka me vastustamme heidän keinojaan ase-asioissa...

Järjettömät kieltolait ovat erinomainen maaperä todelliselle lain kunnioituksen vähenemiselle, kuten historia on meitä opettanut. Tästä esimerkkinä alkoholin kieltolait Suomessa ja Yhdysvalloissa, asekieltolait Englannissa. Kaikissa näissä kieltolakien kohteissa on aina käynyt niin, että osa yksilöistä on lakannut kunnioittamasta lakia. Englannin esimerkki on tässä mielessä pelottava, vaikka lain tarkoitus oli hyvä, se epäonnistui surkeasti! Tässä historia opettaa meille taas sen, etteivät kaikki opi historiasta mitään, valitettavasti!

Tämä on se asia, jota me kaikki asealan asiantuntijajärjestöt vastustamme, epäonnistunutta lakia, emme aselainsäädännön uudistamista!


Me vastustamme menetelmää, emme itse asiaa. Toisin sanoen vastustamme asiantuntematonta, huonoa, perusoikeuksia polkevaa ja erityisesti aseturvallisuutta heikentävää lainsäädäntöä!

Olemme yksimielisiä kaikkien tahojen kanssa siitä, että vain hyvä lainsäädäntö voi edistää kehitystä!