ASEKAMMOISUUS

Moni aivan normaali ihminen kokee fobiaa. He eivät itse mitenkään koe, että heillä olisi fobia eli pelkotila. Fobia on yleensä psyyken häiriö, jota voi terveellä järjellä kompensoida. Yleensä sitä vain ei haluta tehdä. Mistä tuo ampuma-aseiden pelko eli ns. ”hoblofobia” sitten johtuu? Syitä voi olla moniakin. Tiedon puute, ulkoiset vaikuttimet, kuten elokuvat ja monet muut syyt.

Ampuma-aseet olivat alun perin valmistettu tappamiseen. Ampuma-aseita on historiassa käytetty metsästykseen, valta-aseman, omaisuuden tai koskemattomuuden tavoittelemiseen. Kun aseet olivat vielä fyysisesti käytettäviä, joihin lukeutuvat miekat ja keihäät, oli niiden käyttäjän koolla ja voimalla suuri merkitys. Kun jalkajousi kehitettiin, asetekniikka meni suuren harppauksen eteenpäin. Ase voitiin virittää ja sen ammukseen saatiin huomattavasti suurempi voima aikaiseksi samalla kun ase oli heti toimintavalmiina. Käsijousen käyttäjän tuli ensin jännittää aseensa ja tämä oli huono seikka esimerkiksi metsästyksessä koska saalis yleensä pääsi karkuun havaittuaan ampujan liikkeen. Sotilaallisessa käytössä ei ollut samanlaista tarvetta tuolle huomaamattomuuden ominaisuudella ja heiveröisempikin aseen käyttäjä pystyi kohdistamaan viholliseen samanlaisen tehon kuin suurempi kollegansa.

Myöhemmässä vaiheessa ampuma-aseita ruvettiin käyttämään yhä laajemmin myös metsästyksessä. Ihmisen luontainen kilpailuvietti sai aikaan sen, että aseilla ruvettiin kilpailemaan tarkkuudessa ja nopeudessa. Vaikka nykyaikainen urheilukäyttöön valmistettu ampuma-ase on osin jopa kömpelö, toimii se kuitenkin edelleen siinä alkuperäisessä tarkoituksessaan eli kyseisellä ampuma-aseella saa ihmiseltä otettua hengen pois.

Se, että esineessä on ominaisuus, joka monia hirvittää, ei tarkoita sitä, että noita ominaisuuksia käytetään. Hoblofootikot käyttävät argumenttinaan asekielloille sitä, mitä ampuma-aseilla voisi tehdä. Mikäli yhteiskunnassa kaikki esineet, joilla voisi tehdä jotain epämiellyttävää, kielletään, niin mitähän meille sitten jää jäljelle.

Ammunta ja aseharrastus ovat hienoja asioita. Meidän aseharrastajien ei tarvitse alistua hoblofootikoiden mielivallan alle vaan voimme edelleenkin jatkaa hienoja ja täysin laillisia harrasteitamme välittämättä siitä, mitä kaikkea mieleltään sairas ihminen keksii, että aseilla voitaisiin tehdä. Me emme muutu mielenvikaisiksi omistamiemme esineiden ominaisuuksien perusteella. Jos aseharrastajat käyttäytyisivät yhtä fanaattisesti kuin aseiden vastustajat, niin pyssythän meiltä vietäisiin pois käytöksemme vuoksi.

Asiantuntemattomuus ei saa olla pääkriteeri arvioitaessa maamme aseharrastusta. Rauhanliitto katsoo, että Suomeen tulisi perustaa aseväkivallan uhreina kuolleiden omaisten järjestö. Ikävä kyllä monikaan omainen ei varmaankaan halua olla tekemisissä tuollaisen organisaation kanssa, sillä pääosa suomessa tehdyistä henkirikoksista tehdään yksityisasunnossa syrjäytyneiden miesten kesken humalassa ja teräaseella. Tuskin omaiset haluavat tuoda esiin tällaisia seikkoja lähimmäisestään.

Suomessa surmataan luvallisilla ampuma-aseilla keskimäärin seitsemän henkeä tavallisena vuotena ja kaksi näistä pistoolityyppisellä aseella, joten luvalliset aseet eivät ole ongelma, vaikka joku niin haluaisikin väittää. Kiinasta olemme saaneet lukea ikäviä uutisia joissa lapsia on surmattu teräaseella. Kyllä tekijät keinot keksivät, kunhan yhteiskunta ajaa ”kajahtaneen” riittävän pahaan umpikujaan. Olisikohan viisaampaa ruveta hoitamaan maamme henkisesti sairaita, eikä jättää heitä hoidon ulkopuolelle tai hoitamaan jotenkin muuten kuin pelkästään avohoidossa ”säästösyistä” ?

Jukka Sassi, puheenjohtaja

Asehistorian Liitto r.y.