Huonoa huoltoa

"Oppilashuolto rankattiin kouluampumisten jälkeen tärkeimpien toimenpiteiden joukkoon. Lakia oppilashuollosta ei kuitenkaan ole saatu. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä odotetaan yhä vastausta oikeuskanslerin keväällä jättämään selvityspyyntöön asiasta.
Oikeuskansleri, aluehallintovirasto ja Valvira paimentavat kuntia noudattamaan lakia ja suosituksia. Kentällä on kuitenkin tehty varsin vähän ampumistapausten jälkeen."

(KSML 14.9.2011)

Toisin sanoen oppilashuolto on Suomessa retuperällä. Onneksi tällä välin toisaalla nimeltä mainitsemattomassa ministeriössä on saatu paljonkin aikaan mm. laillisen ampumaharrastuksen tuhoamiseksi kotimaastamme. Mitä seuraavien tapausten vanavedessä kielletään ja minkälaisia poliittisia linjauksia mahdolliset tulevat veriteot aiheuttavat? Se jää nähtäväksi.

Aseluvat ja korkeimman hallinto-oikeuden käytäntö

Korkeimman hallinto-oikeuden tilastojen mukaan viime vuosi oli poikkeava aselupia koskevissa valituksissa. Vuosikertomus on vielä painossa, mutta tässä KHO:sta saadut luvut: saapuneita valituksia vuonna 2010 yhteensä 72 kpl, ratkaistu 47 kpl, päätös vahvistettu 40 kpl, päätöstä muutettu 1 kpl, asia palautettu 1 kpl, muutoksenhakemus jätetty tutkimatta 3 kpl, asia rauennut 3 kpl ja vireillä vuoden lopussa 50 kpl.

Keskimääräinen käsittelyaika oli 7,2 kuukautta.

Vertailemalla vuosikirjojen sarakkeen "Ratkaistuvuoden aikana" lukuja sarakkeisiin "Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu" sekä "Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu" saadaan jonkinlainen kuva ratkaisuista. Mikäli ratkaistuja on yhtä paljon kuin päätös vahvistettu -lukuja, yksikään valituslupahakemus ei ole menestynyt tai vaikka valituslupa olisi tullutkin, ratkaisu ei ole muuttunut.

Ase-asioita koskevat tapaukset löytyvät alkupuolelta otsikon "Turvallisuus, yleinen järjestys ja eräät luvat yhteensä" alta.

Vuosikertomukset 2000-09 löytyvät osoitteesta: http://www.kho.fi/17354.htm

Aselupa-asioista on tuoretta tietoa myös Poliisin vuosikertomuksessa, josta muutama poiminta.

Lupapalvelut:
Aseiden hallussapidon peruutusten ja varoitusten määrä nousi Aselupia myönnettiin vuonna 2010 yhteensä noin 70 000, joista hallussapitolupia oli yhteensä 58 695. Asevalvonnassa hallussapitolupiin kohdistuvien peruutusten ja varoitusten määrä kasvoi yli tuhannella kappaleella vuoteen 2009 verrattuna.

Asehallinnossa käsiteltiin vuonna 2010 yhteensä 1050 ase-elinkeinonharjoittajien kaupallisiin lupiin liittyvää asiaa. Erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin sekä asekeräilijäksi hyväksymiseen liittyvia asioita käsiteltiin yhteensä 182.

Asehallinnonmaksuttomien suoritteiden määrä oli noin 2500. Lisäksi asehallinnon aseteknisellä puolella tarkastettiin vuonna 2010 yhteensä 66 379 ampuma-asetta. Laki ampuma-aselain muuttamisesta hyväksyttiin eduskunnassa 27.10.2010. Muutettu laki tulee voimaan 13.6.2011. Ampuma-aseasetuksen ja muiden muutettuun ampuma-aselakiin liittyvien asetusten valmistelua jatketaan.

Turva-ase/Rabita - rekisterihanke eteni vahvistetussa aikataulussa. Järjestelmäkokonaisuus käsittää ampuma-ase ja aseluparekisterin, turvallisuusalan luvat sekä rahankeräysrekisterin.

Myönnetyt aseluvat, kappaletta:
2006, 82 047
2007, 85 409
2008, 82 629
2009, 71 515
2010, 70 164

Lupavalvonnalliset toimenpiteen, kappaletta / Aseiden hallussapitolupiin kohdistuvat peruutukset ja varoitukset:
2008, 2510
2009, 3125
2010, 4220

Sisäinen valvonta, turvallisuus ja viestintä:
Ampuma-aseasioissa on valtionasiamiehen lausuntoja annettu hallinto-oikeuksiin 548. Poliisihallitus teki 8 valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuksien päätöksistä.

http://www.poliisihallitus.fi/poliisi/hallitus/home.nsf/pfbd/5E21793CEB2AF0F7C2257899002586A4?opendocument

Kirje kansanedustajille

Arvoisat kansanedustajat,

Hallintovaliokunnan mietintö HaVM 16/2010 vp yhdessä lakiesityksen HE 106/2009 kanssa on erinomainen esimerkki ammattitaidon pettämisestä ja siitä mitä käy kun lakia valmistellaan ilman peruslainsäädännöltä vaadittuja lainsäätämisvelvoitteita. Näin käy kun lain valmistelun tai valiokunta kuulemisen yhteydessä ollaan liian ylpeitä ottamaan "alempien kansalaisten ja asiantuntijoiden" näkemyksiä huomioon.
Kuten ennustimme, ei jo alunperin valuvikaisen lakiesityksen korjaaminen onnistunut valiokuntatyöskentelyllä.

Mikäli tämä kansalaisten perusoikeuksia rikkova sekä selviä virheitä sisältävä lakiesitys etenee eduskunnassa, tarkoittaa se sitä että KYLLÄ tai JAA nappia painaneet edustajat eivät välttämättä tule pääsemään eduskuntavaaleissa seuraavalle kierrokselle.

Tästä pitävät huolta noin 670 000 SUOMALAISTA perheineen sekä lähipiiriin kuuluvine sukulaisineen. Huonoa lainsäädäntöä vastustavat myös ei aseita omistavat kansalaiset, joten teillä kansanedustajilla on SUURI vastuu asiassa.

Nyt varmasti joku teistä kokee tämän painostukseksi, mutta kannattaa myös miettiä sitä miksi TE siellä olette. Ettehän te ole siellä sen takia että voisitte puoluekurin takia toimia kansaa vastaan, varsinkin kun tässä kyseisessä asiassa esityksen hylkäämisen puolesta puhuvat seikat ovat äärimmäisen selkeät sekä painavat. Asia ei myöskään enää parane selittämällä tai päätä silittämällä. Laki on juuri niin hyvä kun on kirjoitettu ja nyt näin ei yksinkertaisesti ole.

Kehotan kansanedustajia muistelemaan myös asian tiimoilta antamiaan vastauksia sekä julkilausumia, jotka varmasti ovat hyvässä tallessa.

Seuraavaksi purettuna lyhyttä pika-analyysiani kyseisestä mietinnöstä (puhtaaksi kirjoituksineen aikaa meni noin yksi tunti). Tästä toki puuttuu vielä paljon, mutta niihin palaamme varmasti jatkossa.

"Edellä lausutun perusteella hallintovaliokunta tähdentää, että nuorten mahdollisuudet metsästysharrastukseen kyetään turvaamaan myös vastaisuudessa. Rinnakkaislupa on voimassa siihen saakka, kunnes tällaisen tällaisen luvan haltija täyttää 18 vuotta. Myös luola- ja loukkupyynnissä voidaan käyttää pitkää asetta käytännössä nykyiseen tapaan (pienoiskivääri, osa kivääreistä)."

- Eli alle 18 vuotiaan rinnakkaislupa päättyy automaattisesti luvanhaltijan täyttäessä 18 vuotta? Mitenkäs käy jos aseen omistaja ei haluakkaan luopua aseesta?

"Valiokunta puoltaa käsiaseiden saatavuuden rajoittamista muun muassa siten, että käsiaseluvan voi saada vasta 20-vuotias henkilö. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että nykyistä korkeampi 20-vuoden ikäraja koskee helposti kätkettäviä ampuma-aseita. Uusi ikäraja on asetettu siten, että siinä iässä opiskelu toisen asteen oppilaitoksessa on säännönmukaisesti päättynyt ja miehet ovat käyneet kutsunnoissa ja saattaneet jo suorittaa asevelvollisuuden. Tällöin luvanhakijasta on usein mahdollista saada enemmän tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa henkilön sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Ikärajan nostamiselle 20-vuoteen - ja täysi-ikäisten henkilöiden asettamiseen keskenään erilaiseen asemaan - on käsiaseiden osalta perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Myös puolustusvaliokunta pitää vastaavin syin perusteltuna käsiaselupien ikärajan nostamista. "

- Kyseisessä kohdassa ei huomioida millään tavalla asealalla työskenteleviä täysi ikäisiä, mutta alle 20 vuotiaita kansalaisia, joiden oikeudet mm. ammatin harjoittamiseen on turvattu perustuslailla. Mitä tekemistä on sillä onko "opiskelu toisen asteen oppilaitoksessa säännönmukaisesti päättynyt"? Eikö se myös ole perustus- ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaista? Huomioitavaa on myös se että alle 20 vuotias täysi-ikäinen ei täten myöskään voi toimia ampuma-asekouluttajana.

"Samalla puolustusvaliokunta katsoo ikäsääntelyn olevan ongelmallinen niille henkilöille, jotka harrastavat ampumaurheilua ja kuuluvat Suomen ampumaurheiluliiton maajoukkue- ja valmennusryhmiin. Puolustusvaliokunta esittääkin lausunnossaan, että aktiivista kilpa-ammuntaa harrastavalle alle 20-vuotiaalle urheilijalle voidaan antaa jatkossa poikkeuslupana tai erivapautena rinnakkaislupa käsiaseeseen nykyisen käytännön mukaisesti. Hallintovaliokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin ilmenevällä tavalla, että erityisen painavasta syystä voidaan käsiaseeseen antaa rinnakkaislupa täysi-ikäiselle alle 20 vuotiaalle henkilölle eli 18-vuotta täyttäneelle. Tällaisella syyllä tarkoitetaan lähinnä Suomen ampumaurheiluliiton kilpa-ammunnan kansallisiin maajoukkue- ja valmennusryhmiin kuulumista. Alle 18-vuotiaiden ja muiden 18 vuotta täyttäneiden, alle 20 vuotiaiden, kilpa-ammunta ja sen harjoittelu voidaan järjestää valvottuna käyttönä."

- Oheinen kohta on perustuslain (6 §) sekä yhdenvertaisuuslain (6 §, jne), sekä myös EU:n perusoikeuskirjan vastainen. SAL julkisen tuen saajana ei ole tässä suhteessa missään perustuslaillisessa erityisasemassa?

"Tässä yhteydessä on syytä todeta, ettei satunnainen niin sanottu soramonttuammuskelu ole nykyisinkään lain tarkoittamaa ampumaurheilua tai -harrastusta. Asianmukaisen paikan lisäksi on hallussapitoluvan kannalta olennainen kysymys on, että harrastetaan aktiivisesti tiettyä hyväksyttyjen sääntöjen mukaista urheiluammuntalajia tai -muotoa. Harrastaminen ei edellytä kilpailemista."

- Omalla maallaan sijaitsevalla soramontulla voi nykyisen lain puitteissa harrastaa ammuntaa. Väittämä ei perustu muutenkaan tosiasioihin, eli mitä haittaa on siitä, jos haluaa harrastaa ammuntaa soramontulla (moni ampumarata muuten ON juuri soramontussa). Harrastuksen määritteleminen sillä että jollain lajilla on hyväksyttävät säännöt on toisaalta hyvä, sillä sääntöjen laatijaa ei ole määritelty. Tämän johdosta harrastajat voivat keksiä lajin ja sääntönsä myös itse, ilman että lajien pitää olla SAL:in tai RES:in virallisessa ohjelmassa. (ks. ilma-aseharrastajat) ja näinhän tämä myös käytännössä menee.

"Valiokunta pitää merkittävänä uudistuksena ampuma-asekouluttajajärjestelmän luomista. Säädettävän lain nojalla yhdistyslain 4 §:n tarkoittaman ampumayhdistyksen jäsen voidaan laissa säädettävin edellytyksin hyväksyä vastaisuudessa ampuma-asekouluttajaksi.Valiokunnan käsityksen mukaan esimerkiksi kunnissa, joissa ei ole ampumaseuraa, metsästysseuran on luontevaa hakea myös ampumaseuralupaa. Osa metsästysseuroista on jo nykyään myös ampumaseuroja. Hyväksymisen edellytyksenä on poliisihallituksen asettamien vaatimusten mukaisen koulutuksen suorittaminen. Ampuma-asekouluttajan harrastustodistuksille on tarkoitus antaa julkinen luotettavuus. Valiokunta ehdottaa, että vastuu koulutuksen järjestämisestä ja ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen säädetään hyväksymistä haettavan henkilön kotipaikan poliisilaitoksen poliisipäällikön tai muun tehtävään määrätyn päällystöön kuuluvan poliisimiehen tehtäväksi. Valiokunta ei pidä perusteltuna tehtävän kuulumista keskushallinnon tasolle, Poliisihallitukselle. Valiokunta katsoo, että ampuma-asekouluttajakoulutuksen tulee olla poliisin maksutonta viranomaistoimintaa."

- Kyseinen kohta pakottaa myös käytännössä monet metsästysseurat hakemaan ampumaseuralupaa, ilman että tämän kustannusvelvoitteista on säädetty erikseen. Moniko seura on tähän oikeasti valmis? Kuka vastaa ja hyväksyy ampuma-asekouluttajan koulutuksen? Mitkä ovat poliisihallituksen asettamat vaatimukset koulutuksen suorittamiselle? Saako ampuma-asekouluttaja viranomaisoikeudet sekä suojan, kirjoittaessaan julkisesti luotettavia todistuksia ja vaikuttaako tämä miten kyseisen henkilön omaan luvanhakuprosessiin? Miten ampuma-asekouluttaja pystyy jatkossa tarkistamaan todistuksen saajan taustat? Voisinko ampuma-asekouluttajana myös tarkastaa kaikkien kansanedustajien taustat lääke- ja potilastietoineen, ilman että kukaan valvoo mihin tarkoitukseen tiedonsaantioikeuttani käytetään? Suostuuko jo nyt ylityöllistetty poliisilaitoksen poliisipäällikkö (tai muu määrätty henkilö) hyväksymään kouluttajan sekä järjestämään myös varsinaisen koulutuksen, kun määrärahoja on ennestään leikattu?

Metsästäjä puolelle herätystä: ottakaapa selvää moniko jäsenseuroistanne on myös edellä tarkoitettu ampumaseura ja mitä vaatimuksia on sille että seurastanne tulisi myös ampumaseura?

"Käsiaseen luvanhaltijan on viiden vuoden välein esitettävä ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja -harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta. Valiokunta katsoo, että viiden vuoden välein ampumaharrastuksen osoittamiseksi riittää keskimäärin neljännesvuosittain tapahtuva harrastaminen määräajan päättymistä edeltävän 12 kuukauden aikana."

- Eli toistaiseksi voimassa olevista luvista tulee määräaikaisia, uhkauksella luvan menettämisestä (ks. mm. perustuslaillinen omaisuudensuoja), mutta kuitenkaan luvan menettämis seuraamuksissa ei lue mitään siitä jos harrastustodistus ei jostain syystä miellytäkään luvanmyöntäjää? Mitenkäs sitten jos ajattelen vaikka omakohtaisesti, jos itse olen oman seurani ampuma-asekouluttaja, kuka kirjoittaa todistuksen minulle itselleni? Entäs jos haluan pitää vaikka vuoden parin tauon harrastuksessani? Kelpaako selitykseksi että "ei kiinnosta juuri nyt" vai miten asia voidaan hyväksytysti sekä luotettavasti osoittaa?

"Hallituksen esityksen lähtökohtana on luvan saamiseksi käsiaseelle vähintään kahden vuoden ampumaurheilun aktiivinen harrastaminen. Tässä suhteessa valiokunta ehdottaa eräitä poikkeuksia. Poliisimieheltä, rajavartiomieheltä, sotilaalta tai muulta virkamieheltä, joka kantaa työssään palvelusasetta, ei edellytetä kahden vuoden harrastuneisuutta, vaan riittävää on esittää harrastuksesta luotettava selvitys. Aseellisen varusmiespalveluksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen osalta valiokunta ehdottaa puolestaan, että puolet palvelusajasta luetaan henkilön hyväksi kahden vuoden harrastusaikaa laskettaessa. Myös ilma-aseella, kun kyseessä on käsiase, tapahtuva harrastaminen tulee laskea hakijan hyväksi."

- Oletan että kaikilla oikeata asetta haluavilla on joskus ollut ilma-ase (jonka hankkimista, omistamista tai sillä harrastamista ei ole tarvinnut todentaa), jotta saa ihan oikean pyssyn? Kiinalaisia ilmapistooleja saa 9,90 halpaliikkeistä, muovikuula pyssyt maksavat 1e. Näin ollen ilma-aseella soramontulla räiskiminen tulee laskea hakijan hyväksi, jookos. Jälleen hieno esimerkki siitä että ammattitaidon puute johtaa tilanteeseen jossa "älli puuttuu".

"Laittomat ampuma-asemarkkinat muodostuvatkin saadun selvityksen perusteella pääosin kotoperäisistä, Suomessa asuntomurtojen yhteydessä anastetuista, ampuma-aseista."

- Mistähän tuo saatu selvitys on peräisin, sillä sellaista ei käsittääkseni ole eriteltynä asuntomurtojen yhteydessä anastettujen aseiden osalta. Poliisihallituksen edustajan (Teuvo Tiilikainen/POHA) kertoman mukaan "Tilastoissa esiintyvät luvut eivät ole täysin totuudenmukaisia, mikä johtuu lähinnä kirjavista syöttökäytännöistä eri poliisilaitoksissa.". Varastettujen ja kadonneiden ampuma-aseiden ero PATJA:n ja Aserekisterin mukaan on noin 24 153 asetta, joita ei siis ole aserekisterissä?

"Valiokunta toteaa, että ampuma-aselainsäädännön valmistelu kuuluu sisäasiainministeriölle. Valtioneuvosto on lisäksi asettanut valmistelutyölle omat linjauksensa. Harrastajajärjestöjä ja muita intressitahoja on saadun selvityksen perusteella periaatteessa kuultu normaalin säädösprosessin mukaisesti."

- "periaatteessa kuultu normaalin säädösprosessin mukaisesti", ei liene tarkoita samaa kuin kuultu normaalin säädösprosessin mukaisesti? Samoin valiokunnan tekemän mietinnön sisällön harkittu vuoto Helsingin sanomille ennen sen julkistamista ei edesauta kansalaisluottamuksen palauttamista lainsäädäntöprosessin toimivuuteen (ks. liite hs06102010). Esitetty kertoo myös sen reaalitodellisen asian lainsäädäntöprosessin todellisesta kulusta.

"Hallintovaliokunta ottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon ja ehdottaa 45 §:n 1 momentin alkuosan hyväksymistä näin kuuluvana: "Hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussaan ampuma-aseita ja aseenosia. Lupaviranomaisella on oikeus saada hakijasta lääketieteellinen arvio, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella lupaviranomaisella on syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Lupaviranomaisella on oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä saada lääketieteellisessä arviossa luvanhakijasta sellaiset terveystiedot, jotka ovat välttämättömiä lupaviranomaisen arvioidessa hakijan sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon"."

- Kuka valvoo sitä että poliisi käyttää tietoja oikein tai ylipäätänsä asian sisällön merkitys potilasturvallisuudelle sekä luottamus suhteessa asian laatuun? EOA:n mukaan eräässä tapauksessa "haastattelussa mielipiteeksi kirjattu ei ole sananvalinnaltaan erityisen onnistunut esille ottamanne ilmaisun "melkoinen välimerkkiin sekaantuja" osalta viranomaisen asiakirjoissa käytettävän kielen asiallisuusvaatimusta ajatellen.", liittyen aselupahaastatteluun. Käytännössä tuo johtaisi eräillä lupa-alueilla tahalliseen kiusantekoon, josta on jo nyt paljon esimerkkejä (mm. Turku, josta liitteenä esimerkki).

"Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisen huomautuksen johdosta hallituksen esitykseen sisältyvän 45 §:n 1 momentin loppuosan hyväksymistä näin kuuluvana: "Asevelvollisen on esitettävä selvitys suoritetusta varusmies- tai siviilipalveluksesta. Jos palvelusta ei ole suoritettu, asevelvollisen on esitettävä määräys aloittaa palvelus taikka päätös palveluksesta vapauttamisesta, palvelusajankohdan siirrosta tai palveluksen keskeyttämisestä syineen. Hankkimislupa pistoolia, pienoispistoolia, revolveria tai pienoisrevolveria taikka niiden osaa varten voidaan antaa vain 20 vuotta täyttäneelle henkilölle. Hankkimislupa ampumaurheilussa ja -harrastuksessa käytettävää 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta varten voidaan antaa luonnolliselle henkilölle vain, jos tämä esittää yhdistyslain (503/1989 ) 4 §:ssä tarkoitetun luvan saaneen (poist.) yhdistyksen ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen harrastuksestaan, jonka on oltava jatkunut aktiivisesti vähintään kaksi vuotta."

- Kyseinen velvoite asettaa luvanhakijat epätasa-arvoiseen asemaan lupaharkintaa tehdessä. Toiselle hakijalle riittää selvitys suoritetusta palveluksesta kun taas toisen pitää esittää selvitys syineen ja käytännössä myös pystyä perustelemaan esitetyt syyt. Onko esimerkiksi varusmiespalveluksesta vapauttaminen tai keskeyttäminen "erityisen tuomittava teko", niin että lupaa hakevaa tulisi rangaista takautuvasti myös myöhemmin elämässään? vrt. rikosoikeudellinen tuomion kärsiminen ja rangaistusprosessi. Lisäksi hieman ihmettelen yhdenvertaisuus näkökulmasta sitä seikka että esimerkiksi aseista aiemmin kieltäytyneen osalta esitetty on myös perustuslain 6 § sekä yhdenvertaisuuslain 6 § vastainen. Esimerkiksi myös aseistakieltäytyjällä on perustuslaillinen oikeus muuttaa mielipidettään ja käänteisesti myös aseharrastajasta voi tulla aseistakieltäytyjä, kyseessähän on ihmisen omaan vapaaseen tahtoon liittyvä asia. Vastaavasti vaatimus siitä että täysi-ikäisen hakijan tulisi olla 20v käsiaseluvan saamiseksi on myös edellä mainitun vastaista. Lisäksi tulee jo yllä esitetty perustuslain turvaama ammatin sekä työn harjoittamisen perustuslaillinen turva, josta on mainittu myös EU:n perusoikeuskirjassa.

"Hallintovaliokunta tähdentää, että ampuma-asekouluttaja antaa todistuksen henkilön aktiivisesta harrastuksesta myös toisen ampumaseuran jäsenelle tai ampumaseuraan kuulumattomalle henkilölle."

- Edellä esitetty velvoittaa käytännössä ampuma-asekouluttajan antamaan todistuksen henkilön aktiivisesta harrastuksesta ennestään tuntemattomalle toisen ampumaseuran jäsenelle tai ampumaseuraan kuulumattomalle henkilölle? Vähintään asian luotettavuus kärsii tässä tapauksessa? Eli periaatteessa yksi ampuma-asekouluttaja voi kirjoittaa todistuksen 670 000 harrastajalle, jolloin enää muuta ei tarvita (sillähän siitäkin päästiin).

"45 c §. Soveltuvuustesti.. (tekstiä poistettu)"

- Edelleenkään testin yksityiskohtaisesta tai tarkemmasta sisällöstä ei ole edes ehdotuksia?

"45 d §. Ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen....(tekstiä poistettu)Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momentissa, että ampuma-asekouluttajaksi hyväksyy kouluttajaksi haettavan henkilön kotikunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö tai muu tehtävään määrätty päällystöön kuuluva poliisimies. Tällainen tehtävä ei kuulu valiokunnan mielestä poliisin keskushallintoon, Poliisihallitukselle. Valiokunta tähdentää muutoinkin päällystön vastuuta ammattitaitoisesta lupahallintoasioiden käsittelemisestä. Lisäksi valiokunta ehdottaa muutoksen johdosta 4 momentin poistamista tarpeettomana.Valiokunta katsoo, että ampuma-asekouluttajakoulutus on luonteeltaan maksutonta viranomaistoimintaa."

- Todellisuudessa poliisin käytettävissä olevia resursseja on jo nyt vähennetty ja en oikein usko että kovin moni poliisipäällikkö tai poliisilaitoksen päällystöön kuuluva poliisimies järjestää ilmaiseksi ampuma-asekouluttajakoulutusta, jota tässä ilmeisesti vaaditaan?

"Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon ottamiseksi 97 a §:n 2 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Sotilasviranomainen saa antaa asevelvollisuusrekisteristä poliisille asevelvollisen käyttäytymistä koskevan tiedon myös oma-aloitteisesti, jos sotilasviranomaisella on perusteltua syytä katsoa asevelvollisen olevan käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussa ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Ilmoituksen tulee sisältää sopimattomuutta koskeva kannanotto perusteluineen. Poliisin on hävitettävä sotilasviranomaisen oma-aloitteisesti luovuttama tieto välittömästi, jos tietoa ei käytetä ampuma-aselaissa tarkoitetun luvan tai hyväksynnän peruuttamista koskevaan harkintaan."

- Mitenkäs menetellään seuraavassa tapauksessa: Varusmiespalvelusta suorittava henkilö omaa jotain sellaista taustaa jonka johdosta sotilasviranomainen katsoo asevelvollisen sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-asetta (jne.) ja ilmoittaa tästä poliisille. Ilmoituksen sisällöstä ilmenee "sopimattomuutta koskeva kannanotto perusteluineen", joten se sisältää myös henkilökohtaisia tietoja. Kyseinen henkilö ei ole hakenut tai edes ilmoittanut hakevansa ampuma-aseen hankkimislupaa, mutta joutuu kuitenkin näin poliisin erityiseksi "silmätikuksi" heti siviiliin päästyään? Eli periaatteessa kuka tahansa sotilasviranomainen voi niin halutessaan antaa lausunnon ampuma-aseen sopimattomuudesta, ilman että aselupaa on haettu tai aikomus hakea. Tässä mielestäni rikotaan tietosuojalakia ym. Lisäksi en ole aivan varma mitä laki sanoo siitä mitkä säännökset koskevat sotilasviranomaisen vastuuta sekä velvollisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa asiasta mahdollisesti tehtävään valitukseen tai siihen kenelle asiasta tulisi tehdä ensisijainen valitus?

Tässä on vain murto-osa niistä esitykseen liittyvistä todellisista ongelmista. Lisää tulee varmasti myöhemmin (eli postilta ja yhteydenotolta ette pysty enää välttymään, pandoran lipas on avattu).

Kannattaa tutustua myös seuraaviin sivustoihin erityisellä huolella:

http://www.aselaki.info/materiaalit/Sihry_viesti_HaVmietinto_vs_ilma-aseet_07102010.txt

http://www.peruss.fi/ajankohtaista/?issue=619

http://www.nra.fi/

ÄÄNESTÄ EI HE 106:LLE
Eduskuntavaalit 2011 ovat tulossa!

Kysymys kansanedustajalle:
1) Aiotteko äänestää he106/2009 puolesta (perustele vastauksesi)?

Terveisin,Marko Tammelin
Rekyyli-lehti

Tarkkaile mitä nappia edustajasi Arkadianmäellä painaa!

Laittomat aseet

A-studion rikostoimittajan laittomat aseet -reportaasi tukee tälläkin foorumilla useaan otteeseen todettuja aselakiuudistukseen välillisesti tai välittömästi liittyviä totuuksia/väittämiä;

• minkään valtakunnan tiukkaakin tiukemmat aselait eivät vaikuta rikollisiin tippaakaan, päinvastoin niistä on heille erityistä hyötyä
• kiellot ja jyrkät rajoitukset hyödyttävät ainoastaan järjestäytynyttä rikollisuutta
• kieltojen ansiosta laittomien aseiden markkinat kasvavat expotentiaalisesti
• käsiasekielto = lottovoitto laittomien aseiden kauppiaille; kysyntä lisääntyy, hinnat nousee, jonka johdosta maahantuonti lisääntyy jne..
• laittomia aseita on suomessa PALJON, sanoipa "mikalehtoset" ja muut jeesustelijat mitä tahansa
• laiton käsiase järjestyy n. viikossa kenelle tahansa sitä haluavalle, välineet löytyy aina jos "asiakkaan" halu ja motivaatio ovat kohdallaan
• laiton käsiase kustantaa asiakkaalle katukaupassa mallista ja merkistä riippuen (vain) n. 2-4 x enemmän kuin laillinen vastaava asekaupassa joten rahakaan ei ole este, ja jos on paljon rahaa niin asiakas saa mitä haluaa/tilaa, edes singot ja käsikranaatit eivät tuota ongelmaa
• romaanit ovat suomessa edelleen suurin/potentiaalisin laittomien aseiden asiakaskunta ja tänä päivänä heille kelpaa pääasiassa vain mahdollisimman suurikapasiteettiset isokaliberiset nykyaikaiset puoliautomaattipistoolit ts. viranomaisaseet
• jos laillinen harrastus kielletään niin kansalaistottemattomuus lisääntyy ja aikaisemmin rekisteröidyt lailliset välineet tulevat "katoamaan", näin on käynyt myös muualla, miksi Suomi siis olisi poikkeus!
• jos/kun käsiaseista tehdään lähes talismaaniin verrattavissa olevia esineitä ja luvansaanti tulee mahdottomaksi niin samalla kiinnostus niitä kohtaan lisääntyy kaikilla rintamilla

Dokumentista käy ilmi, että jopa rikolliset ymmärtävät nämä asiat ja näkevät mihin huono aselaki johtaa. Miksi siis näyttää siltä, että lain säätäjät, virkamiehet ja poliitikot eivät edelleenkään näe metsää puilta?

Katso dokumentti Yle Areenassa tästä linkistä.

   

Sisäasiainministeriö ja "mummopykälien" tulkinta

Sisäasiainministeriö vääntää rautalangasta ulkomaalaislain "mummopykälien" tulkinnasta. Mikähän ihmeen laillisuusherätys sisäasiainministeriötä on nyt kohdannut? Viitaten esimerkiksi aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet -ohjeisiin, jotka on lain vastaisesti annettu poliisilain perusteella eikä ministeriön tai valtioneuvoston asetuksella.

Eli kukahan vinkkaisi Kataiselle ja Raville (lue viimeinen kappale), että kääntyisivät asiassa välittömästi poliisihallituksen puoleen. Poliisihallitus voisi antaa väljemmät soveltamisohjeet mummoasioissa poliisilain nojalla. Poliisilain yleisluontoiset säännökset kun näyttävät soveltuvan suomenmaassa ihan minkälaisen ohjeistuksen antamineen ihan minkälaisista asioista tahansa.

*************************
Ministeriön tiedote:
Ministeriö ei voi antaa vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia soveltamisohjeita17.8.2010 16:42
Paljon julkisuutta saaneiden isoäitien käännytystapausten jälkeen ulkomaalaislakiin toivottiin muutosta kiireellisellä aikataululla. Sisäasiainministeriön mukaan voimassa olevan lain soveltamis- ja oikeuskäytäntö on ollut varsin tiukka ja on esitetty, että lakiin tai sen tulkintaan tulisi saada muutos. Ministeriö muistuttaa, että koska vakiintunut oikeuskäytäntö on oikeuslähde, se rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa soveltamislinjaa ministeriön yleisillä soveltamisohjeilla.
Vuosina 2007-2009 ja alkuvuonna 2010 on jätetty yhteensä 287 oleskelulupahakemusta Suomen kansalaisen muuna omaisena. Oleskeluluvan on saanut 31 Suomen kansalaisen muuta omaista.


Sisäasiainministeriössä on valmisteltu ulkomaalaislakiin muutosehdotus, joka koskee oleskeluluvan myöntämistä Suomen kansalaisen vanhemmalle. Lakimuutos koskisi täysi-ikäisen Suomessa asuvan Suomen kansalaisen vanhempaa.


Nykyisin ydinperheen ulkopuoliselle perheen jäsenelle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos hän on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Nyt valmisteilla olevassa laissa ehdotetaan, että oleskelulupa voitaisiin myöntää myös henkilölle, joka tarvitsee huomattavassa määrin Suomessa asuvan sukulaisensa hoivaa ja huolenpitoa. Lisäksi Suomessa asuvalla omaisella tulisi olla käytössään asunto itseään ja omaistaan varten.
Muutosta lain soveltamiseen vai lakipykälään?
Päätöksen oleskeluluvan myöntämisestä ulkomaalaiselle tekee Maahanmuuttovirasto. Maahanmuuttovirasto myös laatii sisäisen ohjeen, miten ulkomaalaislakia sovelletaan käytännössä.


Sisäasiainministeriö ei voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta. Ministeriöllä on kuitenkin lähtökohtaisesti mahdollisuus antaa toimialansa hallinnolle lakien yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.


Oleskeluluvan myöntämisestä Suomen kansalaisen muulle omaiselle on muodostunut vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka muun muassa viime keväiset korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ovat vahvistaneet. Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.


Koska vakiintunut oikeuskäytäntö on oikeuslähde, se rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa soveltamislinjaa ministeriön yleisillä soveltamisohjeilla.


Mikäli Suomen kansalaisten muiden omaisten oleskelulupia koskeviin linjauksiin halutaan muutosta vakiintuneessa oikeuskäytännössä esillä olleiden tulkintakysymysten osalta, jää vaihtoehdoksi muuttaa lakia. Lainmuutoksen valmistelusta vastaa sisäasiainministeriö.
Oleskeluluvan saanti edellyttää turvattua toimeentuloa
Ulkomaalaislain muutoksessa on nähty riskiä, että tulevaisuudessa maassa olisi kahden tason iäkkäitä isovanhempia. Lain muutosehdotuksessa todetaan, että oleskeluluvan hakijalla on oltava riittävä toimeentulo asumiseen Suomessa.


Vaatimus toimeentulosta ei kuitenkaan ole uusi, sillä jo nykyisen lain mukaan oleskeluluvan pääsääntönä on turvattu toimeentulo. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin poikettu Suomen kansalaisen perheenjäsenen ja täysin riippuvaisten muiden omaisten osalta. Sen sijaan kolmannen valtion kansalaisen perheenjäsenellä on oltava riittävä toimeentulo jo nykyisinkin.


Oleskelulupaa ei yleensä myönnetä tai lupa voidaan peruuttaa, mikäli toimeentulovaatimus ei täyty. Toimeentulovaatimus on vahvimmillaan ensimmäistä oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa. Jatkolupien kohdalla esimerkiksi tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen ei ole luvan myöntämisen esteenä.
Taustatietoa
Valtioneuvosto tai ministeriö voi antaa tiettyä lakia tarkentavia oikeussääntöjä asetuksella, jos tällaisesta asetuksenantovaltuudesta on kyseisessä laissa säädetty (perustuslaki 80 § 1 momentti).


Lisäksi ministeriöllä on (perustuslaki 68 § 1 momentti) oikeus ja tarpeen vaatiessa jopa velvollisuus antaa lakien ja asetusten yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.


Jos yksittäinen hallintoasia on säädetty ministeriön alaisen viraston ratkaistavaksi, ministeriö ei voi pidättää päätösvaltaa itselleen, jollei tällaisesta pidätysoikeudesta ole erikseen säädetty. Ministeriö ei myöskään voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta.
*************************
Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi ovat esittäneet, että nykyinenkin ulkomaalaislaki mahdollistaa oleskeluluvissa väljemmän tulkinnan, jos sitä halutaan käyttää ja että harkintaa voidaan lisätä lain tulkintaa koskevilla hallinnollisilla ohjeilla. Siten kokoomus ei kannata muutosesitystä. Kataisen mukaan se johtaisi liian suureen maahanmuuttovirtaan.

(Kuva: www.legaljuice.com)

Alibi 8/2010 - Aselain muutos juuttui eduskuntaan

"Eduskunnassa vireillä oleva ampuma-aselain uudistus on osoittautunut vaikeasti läpivietäväksi. Uuden lain ensimmäinen osa piti astua voimaan jo kevättalvella. Lakiesitys on kuitenkin juuttunut eduskunnan hallintovaliokuntaan. Seuraava hallintovaliokunnan istunto on 9.9.2010. Valiokunnan työtä tulee sotkemaan puheenjohtaja Tapani Töllin (kesk) siirtyminen Mari Kiviniemen tilalle kuntaministeriksi. Kiistely lakiehdotuksen ympärillä on lisääntynyt kansanedustajien keskuudessa. Jotkut kansanedustajat vihjaavat, että laki jää pöydälle. Puolen vuoden päässä olevat eduskuntavaalit siirtävät ratkaisun seuraavan eduskunnan syliin."

"Nuorten metsästäjien kohdalla tapahtuisi esityksen mukaan sellainen muutos, että metsästysaseen hankkimislupa myönnettäisiin vasta 18-vuotiaalle. Tämä lainkohta hiertää hallituksen joukkoja erityisesti keskustan piirissä. Ukkoutuviin metsästysseuroihin kun kaivataan kipeästi mukaan nuoria metsästäjiä. Tuollaisen aselain puolesta äänestäminen ei maaseudulla kelpaa kansanedustajan vaalivaltiksi."

Lue koko artikkeli tästä linkistä. [pdf]

Hämeensanomat 16.7.10 - "Tapettiin sitä ennenkin"

Kolme viatonta uhria saa surmansa järjettömässä veriteossa. Mies puukottaa kaksi pientä lastaan hengiltä. Humalainen nuorukainen ammuskelee haulikolla vanhempiansa, veljeänsä ja naapuriaan kohti. Tuntematon mies puukottaa kaksi naista kuoliaaksi. Mies polttaa vanhuksen asuntoonsa. Aseistautuneet vankikarkurit pakenevat halki Suomen rikoksia tehtaillen.

Karuja kertomuksia ihmisten henkisestä pahoinvoinnista vuonna 2010 vai suoraa seurausta television ja internetin väkivaltaviihteen, päättäjien arvoliberalismin ja liian löysien aselakien vaikutuksista suomalaisiin?

Ei, vaan uutisaiheita heinäkuulta 1960.

Noin 15 senttimetriä tämän kirjoituksen yläpuolella on palsta, jossa kerrotaan mistä Hämeen Sanomat kirjoitti puoli vuosisataa sitten. Jos palstalla julkaistuihin uutisiin on luottamista, niin juuri mikään ei Suomessa ole muuttunut.

Edelleen täällä juodaan viinaa, tapellaan kotona ja päästetään ryyppykaverista tai puolisosta ilmat pihalle, vaikka ei pitänyt.



Heinäkuun alussa 1960 Hämeen Sanomienkin otsikoissa olivat päivästä toiseen väkivallanteot, kuten nuo alussa mainitut Bodom-järven kolmoissurma, perheriidasta seurannut Iittalan käsittämätön lapsisurma, Kaloisten sekava haulikkomies, Tulilahden julma kaksoissurma, Hattulan murhapolttaja ja Tampereen vankikarkurit.

Siinä sivussa lehden sivuille riitti päivästä toiseen pienempiä tarinoita puukotuksista, ampumisista, pahoinpitelyistä ja ihan sattumanvaraisista väkivallanteoista, puhumattakaan varkaista ja rattijuopoista. Ihan kuin nykyäänkin.

Vain salaviinanpolttajista on vuonna 2010 hankala löytää lehtiuutisia. Heidän tilalleen ovat tulleet designhuumeiden valmistajat ja maahantuojat.



Puoli vuosisataa sitten elettiin aikaa, jolloin nostalgikkojen mielestä kaikki oli paremmin. Silloinhan ihmiset kunnioittivat toisiaan ja rikollisuus tai väkivalta olivat harvinaisia sattumuksia. Nuorisokin pukeutui siististi ja kunnioitti vanhempiaan.

Todellisuudessa Suomi oli silloin ihan yhtä vaarallinen -ellei jopa vaarallisempikin -paikka kuin nykyään. Ainakin hengestään pääsi helpommin.

Jos turvallisuutta mitataan henkirikosten määrällä, niin Suomessa ei 200 vuoteen ole ollut yhtä turvallista kuin nyt.

Findikaattori.fi -verkkopalvelun henkirikostilastojen mukaan 2000-luvulla sadastatuhannesta suomalaisesta 2-3 päättää päivänsä rikoksen uhrina. Vielä 1930-luvulla määrät olivat 4-5 -kertaisia ja uhriluvut pysyivät korkeana 1960-luvulle asti.

2000-luvulla henkirikokset ovat paljon julkisuutta saaneista joukkosurmista huolimatta jatkuvasti vähentyneet. Vuosi vuodelta Suomi muuttuu turvallisemmaksi maaksi, jossa on koko ajan epätodennäköisempää kuolla rikoksen uhrina.

Silti tänäkin vuonna 120-150 suomalaista kuolee toisen toimesta.

Aina jollakulla tulee mitta täyteen ja päässä napsahtaa. Eikä mikään laki tai valistus voi silloin estää tragediaa.

Juttu alkuperäisessä yhteydessään tästä linkistä.

Kohtaus Tampereen Ylioppilasteatterin näytelmästä; "Anteeksi että olen syntynyt!" vuodelta 1969.

Rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto?

Nyt Suomi on listattu rauhallisten maiden kärkikastiin australialaisen Institute for Economics and Peace organisaation tekemän Global Peace Index -vertailun mukaan. Helsingin sanomat uutisoi aiheesta seuraavasti: "Suomi rauhallisten maiden kärkikastia". Jostakin syystä tämä verrattain positiivinen tutkimus/uutinen ei ole kansallisella tasolla lyönyt itseään läheskään niin hyvin läpi kuin kaikki negatiiviset aihepiiriin liittyvät viimeaikaiset tutkimukset/uutisoinnit?

On tietenkin monta mittaria, jolla mitata turvallisuutta. Henkirikoksissa olemme EU:ssa 6. tilalla, globaalisti keskikastia. Pahoinpitelyjen määrä pidämme itse korkana, mutta ilmeisesti kuitenkin jäämme kauas EU:n kärkikastista? Toisaalta, jos Suomessa jossain mielenosoituksessa särkyy muutama ikkuna, sitä pidetään suurena skandaalina, jota päivitellään pitkään ja hartaasti. Pariisissa palavat kokonaisten lähiöiden autot, ja ryöstellään liikkeitä, kun hallitus esittää jotakin josta kansalaiset eivät pidä, tai kun poliisi on pamputtanut jonkun henkitoreisiin.

Tärkeintä on kuitenkin se, että ampuma-aseiden määrä korreloi henkirikosten määrään erittäin käänteisesti. Tätä ei tietenkään automaattisesti seuraa päätelmä, että aseet luovat turvallisuutta. Sen sijaan tästä faktasta on lupa päätellä, että länsimaissa aseet eivät ole ongelma ja ne ovat oikeissa käsissä.

Vision Humanity tutkimus tästä linkistä. [pdf]

YLTIÖVIHREÄÄ MAAILMANPARANTAMISTA

Kauhajoen koulusurmien jälkeen perustetun ns. Kauhajokityöryhmän loppuraportti julkistettiin 17.2. Raportin julkistamisen yhteydessä työryhmän puheenjohtaja Pekka Sauri vaati kovin sanakääntein kaikkien puoliautomaattisten pistoolien keräämistä valtion haltuun.

Vaatimusta esittäessään Sauri ei erotellut sen enempää aseita väärinkäyttäviä rikollisia, kuin maamme edustusurheilijoitakaan. Unholaan jäivät myös aktiivista maanpuolustustyötä tekevät kymmenet tuhannet reserviläiset.

Reserviäisten unohtaminen ei liene ”vihreälle” Saurille mikään sattuma, sillä tiettävästi Sauri hoiti nuoren miehen velvollisuutensa tyylikkäästi sivilipalveluksen kautta. Myöskään se ei liene sattumaa, että traagisia koulusurmia selvittelevän työryhmän puheenjohtajaksi valikoituu sivilipalvelusmies, jolla luonnollisesti on jo ennakolta erittäin kielteinen suhtautuminen aseiden hallussapitoon.

Saurin ennakkoasennetta voidaan verrata vaikkapa siihen, että perustetaan työryhmä pohtimaan huumausaineiden käytön terveysvaikutuksia ja tuon työryhmän puheenjohtajaksi nimitetään allekirjoittanut. Minun ennakkoasenteeni huumausaineisiin on vähintäänkin yhtä torjuva kuin Saurin asenne ampuma-aseisiin. Siis sitä saa mitä tilaa!

Kalliiksi tulee
Vaikka Sauri esitti pontevasti kaikkien puoliautomaattisten pistoolien keräämistä valtion varastoihin, hän ei sanallakaan maininnut kuinka kalliiksi tällainen toimenpide tulisi meille veronmaksajille.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu olennaisesti se, että yksityisen ihmisen irtainta omaisuutta ei voida noin vain ottaa ( takavarikoida ) valtion haltuun, vaan valtion on korvattava omaisuuden käypä arvo. Yleensä omaisuuden arvon määrittelee sen luovuttaja, eikä omaisuuden ottaja.

Pelkästään kerättäviä aseita on noin 200 000 kpl. Yksinomaan aseiden kerääminen ei kuitenkaan hyödyttäisi, sillä samassa yhteydessä tulisi kerätä kaikki kyseiseen aseeseen liittyvä materiaali kuten patruunat ja niiden jälleenlatauskomponentit - luodit, ruudit, nallit ja jopa hylsyt- ja aseen puhdistusvälineet ja suojakotelot.

Myös ase-elinkeinonharjoittajilta tulisi lunastaa käypään hintaan kerättävien aseiden varaosat, jotka he ovat varastoihinsa rahalla ostaneet ja joista keräyksen myötä tulisi arvottomia. Näillä varaosillakin on rahallinen arvo, eikä niitä voida nykyisen oikeuskäytäntömme mukaan pelkästään arvottomina takavarikoida.

Sisäministeriön hyvin alustavan arvion mukaan pelkkä aseiden lunastushinta olisi noin 40 milj. euroa. Kun tähän summaan lisätään aseen mukana valtion haltuun otettavan oheismateriaalin ja poliisille aseiden keräämisestä aiheutuneen lisätyön kustannukset, nousee Pekka Saurin työryhmän esittämän toimenpiteen hintalappu moninkertaiseksi. Operaation loppulasku keventäisikin veronmaksajien kukkaroa arviolta vähintään noin 150 milj.eurolla

Englannin malli
1990 -luvun puolivälissä myös Englannissa asetettiin työryhmä pohtimaan ja arvioimaan yksityisillä kansalaisilla olevien käsiaseiden vaarallisuutta. Työryhmä päätyi samaan kuin Pekka Saurin ryhmä Suomessa runsaat kymmenen vuotta myöhemmin. Ryhmän ajatusten pohjalta säädettiin laki, jolla kiellettiin yksityisiltä kansalaisilta käsiaseen hallussapito.

Tämän lain nojalla kerättiin kansalaisilta pois kaikki luvalliset käsiaseet. Aseet otettiin kruunun haltuun ja aseiden arvon määritti ottaja eikä luovuttaja. Tämä ei kuitenkaan sikäläisiä aseiden omistajia tyydyttänyt, vaan he valittivat asiasta EU tuomioistuimeen. Tuomioistuin päätti länsimaisen oikeuskäytönnön mukaisesti, että aseen hinnan määrittelee sen luovuttaja eikä vastaanottaja.
Asekäräyksen kokonaiskustannukset nousivat niin merkittävästi, että keräyksen asiapaperit julistettiin salaisiksi.

Surkuhupaisaa englantilaisten toiminnassa on se, että vaikka kansalaisilta kerättiin pois kaikki luvalliset käsiaseet ja niiden oheismateriaali, ei turvallisuus parantunut. Tilastoista käy ilmi että keräyksen jälkeen aseilla tehtyjen rikosten määrä lisääntyi merkittävästi, sillä samaan aikaan aseiden keräämisen kanssa avautuivat valtavat markkinat aseiden salakuljettajille ja muille hämärämiehille. Keräyksen jälkeen Englannin alamaailman käsissä oli automaattiaseita enemmän kuin oli ollut puoliautomaatteja ennen keräystä.

Kysymys kuuluu – kannattaako?

Reijo Hongisto
Vimpeli

Blogiteksti alkuperäisessä yhteydessään tästä linkistä.

Mielipide Eero Iloniemen kirjoitukseen liittyen

Kokoomuksen äänenkannattaja NYKYPÄIVÄ, toimituspäällikkö Eero Iloniemi tänään 12.3.2010:

”Meillä aseharrastajat vastustavat vimmatusti puoliautomaattisten pistoolien täyskieltoa. Heidän mielestään kielto on mahdoton, koska se kajoaisi perustuslain takaamaan omistusoikeuteen.
Tuo argumentti on kestämätön. Kun poliisi järjestää ratsian, se kajoaa monen autoilijan perustuslaillisiin oikeuksiin. Itse pysäytys on ”laiton”, koska se kohtelee autoilijaa epäiltynä ilman mitään perusteltua syytä. Puhallus on ”laiton” koska siinä viranomainen kajoaa fyysiseen koskemattomuuteen ja loukkaa yksityisyyttä, jonka piiriin autokin kuuluu.
Tästä huolimatta olemme päättäneet, että rattijuopoista tuleva uhka on niin suuri, ettei kansalaisten perusoikeuksista tarvitse välittää. Saman päätöksen voi eduskunta tehdä käsiaseistakin.
Mitä itse omistusoikeuteen tulee, sekin on suhteellista. Espoo pakkolunasti tontistani kulman, eikä siinä olisi auttanut vaikka Smith&Wesson olisi ollut juristina.
Käsiasekielto on ensisijassa tunneasia. Pistooli on hyvässä ja pahassa viimeisiä itsenäisyyden symboleja korporatistisessa holhousyhteiskunnassa. Se on voiman talisma, joka saa ihmisen tuntemaan riippumattomuutta, koska se kaivertaa yhteiskunnan väkivaltamonopolia.
Järkeni sanoo, että pyssyt olisi kiellettävä, mutta yhteiskunta, jossa järki ohittaa aina tunteen, ei sekään houkuta”.

Näin kirjoittaa hallituspuolue kokoomuksen toimituspäällikkö Nykypäivässä.
Onko Iloniemi tulkittava siten, että mikäli ajat autoa humalassa ja jäät kiinni, otetaan auto ja ajokortti sinulta pois. Edelleen, mikäli aseen omistaja käsittelee asettaan humalassa, tulee häneltä ottaa ase ja aselupa pois.

Kannatan auton ja aseen sekä ao lupien poisottamista rattijuopolta sekä asejuopolta.
Vastustan autojen takavarikoimista ja ajokorttien poisottamista sekä aseiden ja aselupien poisottamista, mikäli perusteena on, että autoilla ja aseilla voi surmata ihmisiä.

Tekoja ja toimintaa yhteisen asian puolesta

Samaan aikaan kun erittäin epästabiileissa ja välikohtausherkissä naapurivaltioissamme nuorille opetetaan aseenkäsittelyä oppiaineena kouluissa, kotimaiset yltiövihreät kansanparantajamme ja vasemmistolaiset nuttumummot jne.. haluavat murskata maanpuolustuskykymme sekä tahtomme lopullisesti.

Onneksi kuitenkin joiltakin alan järjestöiltä tulee kunnollisia kannanottoja ja faktaa nykyiseen aselakitilanteeseen. Esimerkkinä HKI:n Reservin Sanomat joka viimeisimmässä julkaisussaan (2/2010) käsittelee tällä hetkellä valiokuntakäsittelyssä olevaa hallituksen aselakiesitystä. Olette tuottaneet erinomaisen aselakipaketin jonka viestit toivottavasti herättävät kansanedustajiamme miettimään aselakiasiaa tavallisen ampumaharrastajan ja reserviläisen, eli loppukädessä maamme puolustuksen näkökulmista.

Tämän kaltaista järjestöjen sisäistä ja samalla ulkoista vaikuttamista olisi matkamme aikana tarvittu ja tarvitaan edelleen PALJON enemmän! Eli KAIKKI ne isot järjestöt, joilla todellakin on vaikuttamisen mahdollisuudet voisivat ottaa tuosta mallia. Tässä hetkessä viimeistään kannattaisi kaikkien omissa lehdissään, verkkosivuillaan sekä tiedotteissaan kirjoitella hieman kärkevämmin nimen omaan aselakiasiasta ja viedä samalla viestiä aktiivisesti eteenpäin päättäjillemme. Kaikkien ammuntaharrastukseen jotenkin liittyvien etujärjestöjen tulisi siis lajista riippumatta vetää päät pois puskasta ja katsoa karuja aselakiasioita silmiin. Älkää vaan jääkö tuleen makaamaan ja toivomaan, että jospa nämä asiat eivät meidän harrastusta sekä aseita koskaan kosketa - kyllä muuten koskee!

Järjestölehtien pääkirjoitukset ja artikkelit esim. "suomalaisesta liikuntakulttuurista, veikkausvaroista, apurahoista" sekä "luonnonhoitopelloista ja peltopyistä" ovat varmasti tärkeitä, mutta kuinka kauan jos ampumaharrastus/metsästys osana suomalaista vapaa-ajan kulttuuria ajetaan HE 106/2009 avulla asteittain alas? Vastapuolen silmissä vaihe 1. eli tietyn asetyypin ja toimintatavan "totaalikielto" alkaa käytännössä olla hyvin lähellä toteutumista vaikkei siihen kukaan tosissaan aikaisemmin uskonutkaan.

Eikä todellakaan tarvitse pelätä, että tämä aselainlainsäätäminen ja lupahallinnon "ohjeistaminen" jäävät tähän, jos alan asiantuntija- ja etujärjestöt vaan kaikessa hiljaisuudessa odottelevat seuraavien sekopäiden aiheuttamia tragedioita. Täysin turhia lippaallisia ja piiiitkillä makasiiniputkilla varustettuja erittäin vaarallisia urheilu- ja metsästysaseita on nurkat täynnä ja ne viedään seuraavaksi. Suurristan metsästys ja erilaiset Olympia-ammunnat onnistuvat huonosti kertalaukevilla tai suustaladattavilla aseilla.

Tutustu HRS näköislehteen ja  erityisesti ensimmäiseen aukeamaan josta löytyvät pääkirjoitus "Poliittinen vastuu" ja artikkelit "Käsiasekielto murentaisi reservin ampumataidon" sekä "Loppuuko ampumaharrastus suomesta".

Lue HRS 2/2010 näköislehti tästä linkistä.

PEKKA SAURIN HARHAISKU

Ibrahim Shkupolli viilsi uudenvuodenaattona entisen naisystävänsä hengiltä pitkällä veitsellään, jolla hän oli uhkaillut naista jo vuosikausia. Shkupolli, 43, oli sairaalloisen omistushaluinen ja mustasukkainen naisesta, joka yritti saada hänet pois elämästään rikosilmoituksen ja lähestymiskiellon avulla. Todennäköisesti ensimmäisen murha muuttui uhkailusta todeksi hetken mielijohteesta. Todennäköisesti Shkupolli ymmärsi puukotuksen jälkeen menneensä väkivaltaisuudessaan liian pitkälle, marssi naisen työpaikalle kauppakeskus Selloon, ja ampui luvattomalla pistoolillaan kostoksi neljä työntekijää, joita Shkupolli myös oli uhkaillut ja sen päätteeksi itsensä.

 

"Todennäköisesti näin ei olisi käynyt, olisi vaikeampi toteuttaa tällaisia joukkomurhia, jos ei ole saatavilla puoliautomaattisia aseita," väittää Kauhajoki-lautakunta puheenjohtajana toiminut Pekka Sauri (Ylen radio ykkönen 19.2.2010). Kaksi päivää aikaisemmin Saurin vetämä lautakunta esitti täydellistä kieltoa "kaikille puoliautomaattisille aseille, joilla voidaan ampua nopeasti peräkkäisiä laukauksia".

Esitys tulkittiin pistoolikielloksi, vaikka muotoilu kattaa myös sadattuhannet haulikot ja kiväärit.   Tosin epäselvää on, ymmärsikö lautakunta mitä esitti. On ilmeistä, että sen jäsenistä vain poliisijäsen tunsi ampuma-aseita, muiden tiedot niistä ja niiden ominaisuuksista lienevät television rosvo- ja poliisisarjojen varassa.

Pekka Sauri (vihr.) ja kumppanit niputtivat kylmästi yhteen Jokelan, Kauhajoen ja Sellon joukkomurhat. Siitä, että tekijät ja heidän motiivinsa olivat aivan erilaiset, lautakunnan enemmistö ei piitannut. Kaikkein karkeinta on Myyrmannin pommi-iskun unohtaminen.

Hauleilla vuoratun pommin valmistanut ja sen Myyrmannin kauppakeskukseen v. 2002 kantanut nuorukainen oli iältään ja elämäntilanteeltaan lähes identtinen Jokelan ja Kauhajoen tappajien kanssa. Hänellä oli myös ollut koulussa aivan samanlaisia sosiaalisia ongelmia, kuin kahdella muulla nuorukaisella. Kolmikosta varsinkin Myyrmannin ja Jokelan tappajat ovat tekijäprofiililtaan niin samanlaisia, kuin se yleensä on mahdollista. Nämä kolme muodostavat selvästi yhden ryhmän rikoksia. Niitä yhdistää myös joukkomurhan pitkäaikainen suunnittelu.

Sellon tappaja on erilainen - ja tavanomaisempi. Mustasukkaisuus on tavallinen henkirikoksen syy tai käynnistäjä. Myös luvaton ase on tavanomaista.

Miten on mahdollista, että lautakunta sivuutti Myyrmannin, ja sen sijaan kytki Jokelan ja Kauhajoen koulupojat keski-ikäisen miehen mustasukkaisuus-amokiin? Jaottelu on mielivaltainen, suorastaan väkivaltainen. Tähän ei ole uskottavaa ja samalla kunniallista selitystä.

Saurin ja kumppanien temppu ei voi olla vahinko, se ei voi johtua tiedon puutteesta. Teko on tahallinen. Lautakunnalla on ollut tarve selittää joukkomurhat välineellä. Joukkomurhat tapahtuivat, koska tekijöillä oli puoliautomaattinen ampuma-ase, haluaa lautakunta väittää. Tähän väitteeseen ei Myyrmannin kotitekoinen pommi tietenkään istu, joten Myyrmanni sai häipyä unohduksiin. Myyrmanni on kuitenkin tärkeä, jos halutaan ehkäistä tällaisia tekoja ennalta. Pommi osoittaa, että tappaja löytää kyllä keinot, jos tappamisen halu on riittävän suuri. Ongelma on, miten päästä väliin, ennen kuin halu on liian suuri.

Jos lautakunnan tarkoitus oli väittää, kuten on tulkittu, heidän pitävän nimenomaan pistoolia erityisen vaarallisina, voimme olla kiitollisia siitä, että Jokelan ja Kauhajoen tappajien asetuntemus oli yhtä surkea kuin Saurin konklaavilla. Jos he olisivat tienneet paremmin, he olisivat saattaneet  valita huomattavasti tehokkaamman välineen. Haulikon. Se on lyhyellä etäisyydellä tehokkain ase ihmistä vastaan.

Saurin lautakunta teki sikäli työtä käskettyä, että isommatkin herrat ovat halunneet selittää joukkomurhat pistooleilla. Vielä Jokelan jälkeen viranomaiset puhuivat Suomen kahdesta joukkomurhasta, Myyrmannin ja Jokelan. Kauhajoen jälkeen viranomaiset puhuivat edelleen kahdesta joukkomurhasta. Myyrmannin aktiivisen unohtamisen aloitti ensimmäisessä Kauhajoki-tiedotustilaisuudessaan pääministeri Matti Vanhanen. Siitä tuli suorastaan Suomen virallinen linja: "Me puhumme vain Jokelasta ja Kauhajoesta". Näin voidaan painaa villaisella joukkomurhia edesauttaneet keskeiset syyt, kuten terveydenhuollon, erityisesti kouluterveydenhuollon voimavarojen kuristaminen.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoista vuosilta 2002 – 2009 ilmenee, että luvallisilla pistooleilla ja revolvereilla surmataan tavanomaisena vuonna keskimäärin 1,9 henkilöä. Henkirikoksia tehdään vuosittain välillä 120 - 140, joten luvalliset pistoolit eivät voi olla ongelman ydin. Ampuma-aseet eivät ole ylipäänsä ole keskeinen tekijä suomalaisessa henkirikollisuudessa. Pitkän aikavälin tilastojen mukaan noin joka kuudes tappo ja murha tehdään ampumalla ja näistä kaksi kolmesta luvattomilla aseilla.

Jos asiat voitaisiin ratkaista sellaisilla kielloilla, kuin mihin Saurin lautakunta uskoo, pitäisi kieltää  alkoholi. Suomalaisista tappajista - kuten myös uhreista - on ¾ juovuksissa, yleensä perusteellisesti. Viina on selvästi suomalaisen henkirikollisuuden tärkein yksittäinen tekijä ja käynnistäjä. Kieltolakiin ei kuitenkaan uskone kukaan.

Mikko Niskasaari

toimittaja

Pääministeri puolustaa laillisia elinkeinoja?

Elinkeinolla ja elinkeinolla on merkitystä. Toisilla ei ole väliä mutta toisia puolustetaan oikein pääministerin voimin.

"Pääministeri totesi turkistarhauksen olevan laillinen ammatti, joka työllistää tuhansia ihmisiä. Myös suomalaiset turkikset tunnetaan maailmalla laadukkaina, Vanhanen kirjoitti. Nyt havaitut puutteet ovat hänen mukaansa korjattavissa, eivätkä ole syy kokonaisen elinkeinon lopettamiseen."

Keskustalaisen pääministerimme maatalousyrittäjien tukeminen näyttäisi olevan korkealla, mutta muut yrittäjät eivät välttämättä ole mitään. Matin mielestä turkistarhauksessa nyt havaitut puutteet ovat korjattavissa eivätkä ole syy kokonaisen elinkeinon lopettamiseen. Mitkähän Matin mielestä sitten ovat korrekteja syitä kokonaisen elinkeinon lopettamiseen. Onko esim. muutaman sekopään aseen kanssa heilumiset ja mielenterveydestä tinkiminen yhteiskunnassamme oikea syy lopettaa kokonainen elinkeino?

Lukijalle pieni vinkki, tutustu koko artikkeliin ja vaihda mielessäsi pääministeri Vanhasen puheeseen "ase-elinkeino" ja "aseet" turkistarhauksen ja turkisten tilalle. Erona turkistarhaajiin tällä tarkoin erityislailla määritellyn laillisen elinkeinon harjoittajilla on ainakin se, että asekauppiaat eivät ole mokanneet tai ryhtyneet kohtelemaan kauppatavaraansa vastoin lakia. Tämä huolimatta siitä, että alan yrittäjät ovat olleet erittäin ahtaalla ministeriön ja hallituksen toimien johdosta.

Kuriositeettina, turkistarhaus on luonut aikojensa alusta suomeenkin melkoisen ekokatastrofin. Tarhakarkulaisten ansiosta alkuperäislajejamme (kuten vesikko) on kuollut kokonaan sukupuuttoon. Noita tuholaisia vastaan metsästäjämme tarvitsisivat ehdottomasti myös lyhytpiippuisia "lopetusaseita" eli pistooleja ja revolvereja. Nythän hallussapitolupia ei ns. lopetusaseille saa oikein kirveelläkään ja vanhojakin ollaan keräämässä pois? Citykanien lisäksi Matinkin takapihalla, lautakasan alla, saattaa jatkossa asua pesue alkuperältään amerikkalaisia vihaisia minkkejä joihin ei hurskastelu ja politiikka tehoa.

Lue koko HS:n artikkeli tästä linkistä.

Kauhajoki-toimikunnan ammattitaito petti

Kauhajoki-toimikunnan enemmistön esitys kieltää kokonaan pistoolit on asealan asiantuntijajärjestöjen mielestä perin hämmästyttävä. Oudoksuttava on myös esityksen perustelu, puheenjohtaja Pekka Saurin sanoin: "Kaikki viime vuosien joukkomurhat on tehty puoliautomaattisella pistoolilla". Toimikunnan jäsenten täytyy tietää, ettei tämä pidä paikkaansa.

Toimikunnan enemmistö on sivuuttanut 2000-luvun joukkomurhista ensimmäisen, iskun Myyrmannin kauppakeskukseen vuonna 2002. Tekijä oli iältään ja elämäntilanteeltaan aivan samanlainen kuin Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien tekijät. Näiden kolmen tekijäprofiilit ovat varsin tarkkaan yhtenevät. Erona on vain Myyrmannissa käytetty kotitekoinen pommi. Aivan ilmeisesti toimikunnan enemmistö halusi sivuuttaa Myyrmannin yksin siksi, ettei sitä voi hyödyntää pistoolikielto-missiossa. Epämääräisten ideologisten pyrintöjen sekoittaminen vakavaan asiaan osoittaa toimikunnan jäsenten ammattitaidon pettäneen tavalla, jota ei voi puolustella.

Sellon tapaus eroaa noista kolmesta muusta rikoksesta. Tekijä oli sairaalloisen omistushaluinen, hänet tiedettiin väkivaltaiseksi, hän oli uhkaillut ja hänet oli tuomittu mm. ampuma-aserikoksesta ja tekovälineenäkin hänellä oli luvaton ampuma-ase. Hän tosin aloitti murhasarjansa teräaseella. Tapaus olisi voitu estää, jos viranomaisilla olisi resursseja puuttua ennakolta edes näin uhkaaviin tapauksiin.

Ainoaa poliisijäsentään lukuun ottamatta toimikunnan jäsenet eivät ilmeisesti tunne lainkaan ampuma-aseita. Kaikissa ampumistapauksissa sama tuho olisi saatu aikaan millä tahansa ampuma-aseella, useimmilla aseilla huomattavasti pahempi tuho. Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa on ensin ollut päätös rikoksesta, sen jälkeen on valittu väline. On lisäksi erikoista väittää nuoren miehen tekevän joukko- ja itsemurhan siksi, että hänellä on pistooli.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoista vuosilta 2002 – 2009 ilmenee, että luvallisilla pistooleilla ja revolvereilla surmataan tavanomaisena vuonna keskimäärin 1,9 henkilöä. Henkirikoksia tehdään vuosittain keskimäärin noin 120, joten luvalliset pistoolit eivät voi olla ongelman ydin.

Jos asiat voitaisiin ratkaista tällaisilla kielloilla, niin johdonmukaista olisi kieltää alkoholi, joka on ratkaiseva tekijä ¾ henkirikoksista. Tällaiseen kieltolakiin ei kuitenkaan uskone kukaan.

Suomessa on 670 000 ampuma-aseen omistajaa, ja on kohtuutonta syyllistää heitä aina, kun terveydenhuollon, erityisesti mielenterveystyön vuosikymmenten aikaisten laiminlyöntien seuraukset tulevat näkyviin.


Lisätietoja:
Jukka Sassi - Asehistorian Liitto ry
puh. 0400-898 634 sähköp. puheenjohtaja@asehistorianliitto.fi

Timo Huikkala - Asekauppiaiden Liitto ry
puh. 0400-632 088 sähköp. toimisto@asekauppiaat.fi

Caspar von Walzel - Svenska Reservofficersklubb rf
puh. 050-3534714 sähköp. caspar@hsrk.fi

Ampuma-aselautakunnan tilanteesta

Ampuma-aselautakunta uinuu

Sisäasiainministeriön alainen ampuma-aselautakunta ei ole antanut toistaiseksi yhtään lausuntoa ristiriitaisen vastaanoton saaneesta ampuma-aselakiesityksestä, joka on eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Ei ole tiedossa, että se olisi lausumassa siitä lähitulevaisuudessakaan. Syy lautakunnan passiivisuuteen on, ettei sitä ole olemassakaan. Edellisen lautakunnan toimikausi päättyi 31.12.2009 eikä uutta lautakuntaa ole nimetty. Ei myöskään ole tiedossa milloin nimitys tapahtuu.

Sisäasiainministeriö nimitti lautakunnan syksyllä 2009 vain muutamaksi kuukaudeksi, sen toimikausi päättyi 31.12.2009. Syyksi lyhyeen toimikauteen asettamispäätöksessä kerrottiin poliisin hallinnon uudistaminen. Poliisihallitus aloitti 1.1.2010, josta lähtien lautakunta toimii Poliisihallituksen yhteydessä. Edellisessä asettamispäätöksessä luvattiin nimittää uusi lautakunta 1.1.2010 alkavalle toimikaudelle. Tätä ei ole tapahtunut. Helmikuun 12. päivä arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) edustaja Liisa Timonen kertoi, että asiasta vastaavalle poliisijohtaja Anne Aaltoselle on laadittu luonnos uudeksi lautakunnaksi, "mutta sitä ei ole Poliisihallituksen syntykiireissä ehditty vielä esitellä".

Viivyttely on oudoksuttavaa jo yksin siksi, että ampuma-aselautakunta on lakisääteinen elin, sitä edellyttää nykyisen ampuma-aselain 117a §, joka lisättiin lakiin vuonna 2001. Se oli osa valtion virallista politiikkaa, jossa korostetaan kansalaisten ja näiden järjestöjen mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon jo asioiden valmisteluvaiheessa. Edellisen lautakunnan jäsenistä enemmistö edusti kansalaisjärjestöjä ja ammattipiirejä.

Aselain muutoksen käsittely on eduskunnassa jo pitkällä, valiokuntien lausuntojen odotetaan valmistuvan keväällä. Uhkana on, että lautakunta, jonka tehtävänä on lausuntojen antaminen aselakiin liittyvistä asioista, ei ehdi ennen eduskuntakäsittelyä lausumaan laista eikä siihen liittyvästä asetusluonnoksesta, jonka laadinta on ilmeisesti loppusuoralla. Sisäministeriö ei ole suostunut kertomaan asetuksen sisällöstä mitään, vaikka aselain muutoksessa siirrettäisiin monia keskeisiä asioita säädettäväksi asetuksella.

Deaktivointiohjeet ohi lautakunnan

Ampuma-aselautakunta kokoontui viimeksi 8.12.2009 ja käsitteli muun muassa AAHY:ssa valmisteltuja ampuma-aseiden deaktivointiohjeita. Lautakunnan päätti äänestyksellä, äänin 5-2, asiantuntijajärjestöjen kannattaessa ja AAHY:n edustajien vastustaessa, että lautakunta haluaa sisäministeriön pyytävän siltä lausunnon ampuma-aseiden uusista deaktivointiohjeista, jotka olivat tuolloin AAHY:ssä pitkälle valmistellut.

Vastoin päätöstä lautakunnan lausuntoa ei pyydetty eikä odotettu, vaan sisäministeriö antoi uudet ampuma-aseiden deaktivointiohjeet 14.1.2010. Alan asiantuntijajärjestöt ja niiden edustajat aselautakunnassa olivat kritisoineet ohjeita, koska ne johtaisivat historiallisesti arvokkaiden esineiden tuhoamiseen ja siksi todennäköisesti lopettavat ihmisten halun deaktivoida aseet, joita ei enää tarvita, tai jotka eivät sovellu metsästykseen tai urheiluammuntaan.

Samaan aikaan ilmeni, ettei lautakunnan päätöstä oltu kirjattu edes lautakunnan kokouksesta laadittuun pöytäkirjaluonnokseen. Pöytäkirjan kuitenkin tulee antaa oikea tieto kokouksen kulusta ja päätöksistä; erityisen tärkeää on että lakisääteisen lautakunnan pöytäkirjaan merkitään oikein tehdyt päätökset.

Valtioneuvoston demokratiatavoitteet

Vanhan lautakunnan sivuuttaminen asiassa, jossa se nimenomaan on halunnut lausunnon antaa, samoin kuin uuden lautakunnan jättäminen nimeämättä sopii huonosti valtioneuvoston viralliseen linjaan lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Oikeusministeriön tiedotteessa 4.2.2010 todetaan:

"Demokratian toteutuminen edellyttää julkista kansalaiskeskustelua asioiden valmistelun ja päätöksenteon yhteydessä. Tarkoituksena on jatkossa toteuttaa hallituskausittain kansalaisten laaja tulevaisuuskeskustelu. Vuorovaikutusta kansalaisten, päätöksentekijöiden sekä asioita hallinnossa valmistelevien kesken parannetaan ja kansalaisten kuulemismenettelyä ministeriöissä vahvistetaan".

Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa löytyy pdf-tiedotteena oikeusministeriön verkkosivuilta www.om.fi

Mikko Niskasaari

Toimittaja

******************************

LIITE: HE 110/2000 - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ampuma-aselain muuttamisesta

Verkossa: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2000/20000110

117 a §. Ampuma-aselautakunta.

Pykälässä säädettäisiin, että sisäasiainministeriön yhteydessä toimisi ampuma-aselautakunta, joka antaisi ministeriön pyynnöstä lausuntoja tämän lain soveltamisalaan kuuluvista asioista. Lautakunnalla tulisi olla laaja mahdollisuus antaa lausuntoja sellaisista asioista, joissa ministeriö katsoisi lautakunnan lausunnon olevan hyödyllinen. Kuitenkin tässä laissa säädettyjen lupapäätösten ratkaiseminen on siinä määrin viranomaistoimintaa niihin liittyvien yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymistä korostavien seikkojen vuoksi, ettei lautakunnalla tulisi olla yleistä lausunnonantovaltaa niitä koskevien lupahakemusten osalta. Tämä ei kuitenkaan estäisi ministeriötä pyytämästä lausuntoa lautakunnalta myös jonkin yksittäisen lupa-asian ratkaisemiseen liittyvästä seikasta, jos ministeriö katsoisi sen hyödylliseksi asian käsittelyssä. Tällöin tulisi kuitenkin korostetusti ottaa huomioon se, että 113 §:n 2 momentissa säädetään ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevat lupahakemukset, ennakkosuostumukset, suostumukset ja asekeräilijälle annettavaa hyväksyntää koskevat hakemukset sekä asiassa annetut päätökset salassa pidettäviksi asiakirjoiksi. Ministeriö voisi siten pyytää lausuntoja niitä koskevista asioista vain yleisellä tasolla siten, ettei yksittäisten hakemusten ja päätösten sisältö yksilöidysti paljastuisi. Tällöin esimerkiksi asekeräilijän hyväksyntää koskevan hakemuksen liitteenä olevan keräilysuunnitelman sisällöstä voitaisiin tarvittaessa pyytää lautakunnan lausunto, jollei keräilysuunnitelmaa suoraan liitettäisi lausuntopyyntöön ja lausuntopyynnöstä ei mitenkään voitaisi yksilöidä hakijaa henkilötietojen, paikkakunnan tai muiden vastaavien seikkojen perusteella. Tarkoitus ei kuitenkaan olisi se, että ministeriö ennen sen ratkaistaviksi säädettyjen lupapäätösten tekemistä säännönmukaisesti aina pyytäisi lautakunnalta lausunnon, vaan lausunto olisi syytä pyytää vain periaatteellisista kysymyksistä, joilla olisi yleisempää merkitystä. Päätöksen lausunnon pyytämisestä tekisi aina sisäasiainministeriö.

Tarkemmat säännökset lautakunnan toiminnasta, kokoonpanosta, jäsenten määräämisestä ja nimittämisestä sekä toimikaudesta ja kokoontumisesta annettaisiin asetuksella.

MYYTTEJÄ JA MIELIKUVIA MURTAMASSA

Aselain muuttamisen tarvetta perustellaan myyteillä ja mielikuvilla, joilla ei ole katetta elävässä elämässä. Suosittu myytti on suomalaisten poikkeuksellisen suuri ampuma-aseiden määrä, mikä saman tarinan mukaan selittäisi Suomen korkeat henkirikosluvut. Myytti ei pidä paikkaansa, mutta silti sitä on levittänyt myös sisäministeriö, erityisesti asiassa on ahkeroinut ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen (sd).

Väitteen mukaan Suomessa olisi ampuma-aseita asukasta kohden neljänneksi eniten maailmassa, Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen. Väitteen kelpaaminen jopa viranomaisten tiedotukseen on oudoksuttavaa, sillä se tiedetään myös sisäministeriössä vääräksi, ja väärän tiedon lähde tunnetaan.
Virheellinen tieto on peräisin sveitsiläisestä tutkimuksesta "Small Arms Survey 2007". Siinä väitetään Suomessa olevan yksityishenkilöillä luvallisia ja luvattomia aseita yhteensä 2,1 – 3,6 miljoonaa, mikä tarkoittaisi 41 - 69 ampuma-asetta jokaista 100 asukasta kohden. Haarukka on kovin suuri, erityisesti kun puhutaan valtiosta, jossa on tiukka aselaki.

Tosiasiassa aserekisterissä on vajaat 1,6 miljoonaa ampuma-asetta. Sveitsiläistutkijat olettivat Suomessa olevan lisäksi 1-2 miljoonaa luvatonta asetta. Oletus ei perustu mihinkään. Suomalaisarviot luvattomista aseista liikkuvat muutamasta kymmenestä tuhannesta enintään 100 000 kappaleeseen.
Vielä kesällä 2007 sisäministeriö oikaisi tutkimuksen virheen heti, kun sai siitä tiedon. ”Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden”, kerrotaan ministeriön tiedotteessa 29.8.2007.

Kaksi vuotta myöhemmin sama ministeriö kirjasi aselain muutosesityksen perusteluihin saman sveitsiläistutkimuksen saman perättömän väitteen Suomesta neljänneksi aseistetuimpana maana. Olisi mielenkiintoista kuulla, oliko se vahinko vai tahallinen teko. Toki lain perusteluista löytyy myös oikea luku, Suomen asetiheys on 30 luvallista asetta sataa asukasta kohden.
Suomen lisäksi 30 – 35 ampuma-asetta 100 henkilöä kohden on esimerkiksi Itävallassa, Kanadassa, Kreikassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa. Olemme hyvässä seurassa.

Ryhmässä myös näkyy, ettei ampuma-aseiden määrä korreloi henkirikosten määrään. Suomessa tehdään 2,5 - 3 tappoa ja murhaa 100 000 asukasta kohden. EU:ssa vähiten surmataan Saksassa, suhdeluku on selvästi alle 1, vaikka asetiheys on sama kuin Suomessa.
Korrelaation puute näkyy myös maissa, joissa aseita on vähän. Venäjällä aseita on 9 kappaletta sataa asukasta kohden, mutta henkirikoksia kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Luvalliset aseet eivät ole Suomessa tavallinen, vaan pikemminkin poikkeuksellinen tappoväline. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen pitkän aikavälin tilastojen mukaan noin kuusi (6) prosenttia henkirikoksista tehtiin luvallisella ampuma-aseella; lisäksi luvattomilla tehtiin noin joka kymmenes tappo. Ajanjaksolla 2002-2008 osuus oli hieman korkeampi, henkirikoksista 17 prosenttia tehtiin ampuma-aseilla, niistä puolet luvallisilla aseilla. Jaksoon sisältyvät Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhat.

Kun myytit murretaan, aselain muuttamiselle jää kovin vähän perusteita.

Mikko Niskasaari
toimittaja

Lue myös 'Suomen asetiheys on tavanomaista tasoa' -artikkeli tästä linkistä.

Kuinka Suomalaiset kuolevat?

Ohessa Suomalaisten yleisiä kuolinsyitä viimeiseltä viideltä vuosikymmeneltä eli vuodesta 1969 vuoteen 2008. Tilastoissa on esitetty erilaisia tapaturmaisesti kuolleita, rikoksen seurauksena kuolleita ja kuriositeettina myös HIV-kuolleita henkilöitä.

Jos seuraavia tilastoja vertaa vaikkapa luvallisella pistoolilla henkensä menettäneisiin (alle 2kpl/vuosi), poistaen viimeaikaiset 'tilastopiikit', niin kysymyksessä on hyttysen jätökset valtameressä. Siitä huolimatta näiden tilastopiikkeinä toimivien tragedioiden myötävaikutuksella ollaan ruoskimassa lähemmäs miljoonaa ammunnan harrastajaa, joilla ei ole mitään tekemistä em. henkirikosten kanssa.

Härskeimmät populistit tohtivat sotkea aselakikeskusteluun jopa korkeaa itsemurhatilastoa. Tähän selitys lienee se, että esineistä on helpompi säätää lailla kuin pitää hyvinvointiyhteiskunnassamme huolta kunnollisista mielenterveyspalveluista?

Kun tarkastellaan oheisia tilastokäppyröitä niin merkillepantavaa on se, että esim. tavalliset keittiöjakkarat ovat niin vaarallisia, ettei asekuolemat ole niiden tuhovoimaan mitenkään verrattavissa? Missä siis viipyy keittiöjakkaroiden kieltolakiesitys? Samalla voidaan myös kysyä millähän lainsäädännöllä ja aikataululla meinataan laittaa kuriin kaikki pumpulivaltakuntamme HIV-kuolleet? Liikennekuolemista ei tässä yhteydessä edes vaivauduttu kommentoimaan.

[Huom. Kuvia klikkaamalla saat ne näkymään suurempana,

takaisin pääset selainohjelman back/edellinen -toiminnolla]

Outi Mäkelä: Aselain käsittelyä odotellessa

Kokoomuksen kansanedustaja ja Nurmijärven kunnanhallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä ottaa kantaa aselakiuudistukseen tuoreessa blogikirjoituksessa.

***************
Aselain käsittelyä odotellessa

Hallintovaliokunnan pöydällä istuntokauden alkua odottava hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta on luultavasti yksi seuratuimmista lakimuutoksista tulevan kevään aikana. Näin voi ennustaa aiheesta tulleen kansalaispalautteen määrästäkin.

Aseita koskeva keskustelu näyttää kuitenkin menevän helposti ylilyönneiksi, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan. Liioittelu, ääriratkaisut tai asiattomuuksiin meneminen eivät kuitenkaan auta tässäkään asiassa ketään.

Mielestäni metsästys, ampumaurheilu ja vapaaehtoinen maanpuolustus siihen kuuluvine ampumakoulutuksineen ovat kaikki hyväksyttäviä ja jopa suositeltavia harrastusmuotoja. Niillä on myönteistä merkitystä paitsi harrastajille itselleen, myös laajemmin yhteiskunnassa. Metsästyksellä tapahtuva riistaeläinten kantojen hoito, esimerkiksi hirvenmetsästys, edistää liikenneturvallisuutta. Urheilu ja liikunta kaikissa muodoissaan ovat kansanterveydellisesti hyödyllistä toimintaa. Asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus puolestaan tarvitsee toimiakseen reservin, joka niukkojen kertausharjoitusten ohella on valmis harjoittamaan omaa toimintakykyään vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksellaan. Kaikenlainen yhdistystoiminta luo ihmisten välille sosiaalisia verkostoja, jotka ovat tärkeitä yhteiskuntaa koossa pitäviä voimia.

Vastuulliset harrastajat huolehtivat aseistaan pääsääntöisesti hyvin ja säilyttävät niitä turvallisesti, lain edellyttämällä tavalla. Aina silloin tällöin paljastuu kuitenkin laiminlyöntejä. Lisää huomiota pitäisikin kiinnittää siihen, miten voidaan nykyistä paremmin puuttua huolimattomuuteen aseiden säilytyksessä. Joissain kannanotoissa on kuitenkin esitetty jopa aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä. Vaihtoehtoisten säilytystapojen kustannukset ja keskitettyyn säilytykseen liittyvät turvallisuusriskit ovat kuitenkin niin suuret, että lopputulemaa ajatellen sellaista ratkaisua on vaikeaa pitää järkevänä.

Esillä ollut ehdotus poliisin suorittamista, ennakkoon ilmoitettavista säilytyksen tarkastuksista on kohdannut vastalauseita harrastajien taholta, mikä on aivan ymmärrettävää. Moni kokee asian niin, että harrastajat leimataan esityksellä potentiaalisiksi rikoksentekijöiksi. Kuitenkin aseturvallisuuden yksi tärkeä osa-alue on juuri säilytyksen turvallisuus. Sen varmistamista on tavalla tai toisella kehitettävä.

Aseet kuuluu saada pois sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät käyttäytymisensä tai terveydentilansa perusteella sovi pitämään sellaisia hallussaan. Tässä tavoitteessa ollaan päästy jo aimo askel eteenpäin, kun poliisi ajoi viime joulukuussa ristiin ase- ja rikosrekisterit. Myös aseluvan hakijan kattavampi arviointi ja sen kannalta tarpeellisten tietojen parempi saatavuus lupaviranomaiselle on järkevä ajatus. Se on kuitenkin realismin nimissä myönnettävä, että mikään kielto ei poista laittomien aseiden ongelmaa. Kieltoja kun tottelevat vain lainkuuliaiset kansalaiset.

Oman käsitykseni mukaan lopulta yksi suurimmista tekijöistä turvallisuuden osalta on lupaprosessi. Miten lupa myönnetään, mitä edellytyksiä vaaditaan, minkälaisilta tahoilta lausuntoja pyydetään, kuinka usein luvat pitää anoa jne. Olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksianne nykyisen lupaprosessin toimivuudesta ja näkemyksiänne mahdollisista muutostarpeista.
***************

Alkuperäinen blogimerkintä tästä linkistä.

Katso myös www.outimakela.com.