SUOMESSA EI ASEITA KANNISKELLA

Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi perustuslain takaavan kaikille oikeuden kantaa ampuma-asetta, eikä tätä oikeutta voi paikallisin päätöksin rajoittaa. Suomalaista keskustelua varten on syytä selventää eräitä käsitteitä, sillä Yhdysvaltain aselainsäädäntö poikkeaa suuresti Suomen ja yleensäkin europpalaisten maiden laeista.

Suomessa myönnetään ampuma-aseisiin hallussapitolupa. Sellaisia kantolupia, kuin Yhdysvaltain KKO tarkoittaa, ei Suomessa myönnetä lainkaan.Varsinaisia kantolupia on lähinnä poliisilla, tullimiehillä ja vastaavilla viranhaltijoilla, mutta siviileille niitä myönnetään vain hyvin harvoin. Nämä poikkeukset voivat olla esimerkiksi rahakuljetuksia hoitavat vartijat, mutta eivät tavanomaista vartijantyötä tekevät. Tarpeella suojella itseään ei Suomessa saa kantolupaa muuhun kuin kaasuaseeseen.

Hallussapitolupa oikeuttaa tietenkin kuljettamaan aseen sinne, missä sitä käytetään siihen tarkoitukseen mihin lupa on myönnetty, mutta lataamattomana ja suojuksessa. Ladattua asetta saa kantaa esimerkiksi metsästäessä tai urheiluampuja ampumaradalla. Lataamattominakaan aseita ei ole lupa kanniskella tarpeettomasti mukanaan - se johtaa helposti aseluvan menettämiseen. Siksi näitä säädöksiä noudatetaan tarkkaan.

Mediassa on tavan takaa uutisia "asemiehen etsinnästä" tai "asemiehen piirittämisestä". Poliisihallituksen mukaan kukaan ei ole koonnut kunnollista tilastoa siitä, kuinka suurella osalla "asemiehistä" on ollut tosiasiassa lelupyssy, mutta siitä on kysymys ainakin 9 / 10 tapauksista.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Henkirikoskatsaus 2009 kertoo, että vuosina 2002-2008 Suomessa selvitettiin 803 henkirikosta (henkirikosrekisterissä ovat vain selvitetty tapaukset). Uhreista tapettiin teräaseella 307, nyrkeillä 183, astalolla ym. 156, laittomalla ampuma-aseella 75, luvallisella ampuma-aseella 64. Luvallisten ampuma-aseiden osuus on siis pieni,vaikka juuri tällä jaksolla keskiarvoa nostivat Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhat.

Mikko Niskasaari
toimittaja

Lisätietoa esim. Wikipedian "Aseenkanto"-artikkelista tästä linkistä.

Harvinaisen nuhteetonta porukkaa

Miten pitäisi arvioida poliisin massiivista operaatiota, jossa satojen tuhansien aseluvan haltijain rikostaustojen tutkiminen johti 940 henkilön aseluvan peruuttamiseen? Toukokuun viimeisenä päivänä jakamansa tiedotteen mukaan poliisihallitus näyttäisi pitävän peruutusten määrää merkittävänä. Tämä kertonee enemmän siitä paniikkitunnelmasta, jolla 2,5 vuotta kestäneeseen tarkistusoperaatioon ryhdyttiin Kauhajoen joukkomurhan jälkeen.

Suomessa on 670 000 aseluvan haltijaa, joista 0,14 prosentilta lupa on tässä operaatiossa peruutettu. Yksityiskohtaiseen syyniin oli otettu 40 000 henkilöä, joiden määrästäkin laskien peruutusprosentti on vain 2,35.

Tällä perusteella on vaikea väittää, että lupia on myönnetty löysästi ja vääränalaisille henkilöille. Millä muulla hallinnonalalla oikeudet / etuudet pystytään jakamaan 99,86 prosenttisesti oikein? Ei millään.

Poliisihallitus otsikoi tiedotteensa "Poliisi on perunut lähes tuhat aselupaa". Rehellisempi otsikko olisi ollut "Aseenomistajilla erittäin vähän rikkeitä", mutta se ei tietenkään olisi vastannut siihen asevastaiseen sensaationnälkään, jonka vallassa poliisijohto olettaa tiedotusvälineiden olevan.

Tuloksen perusteella kai pitäisi onnitella poliisia hyvin suoritetusta lupaharkinnasta. Poliisipiirejä voi onnitella myös siitä, ettei suhteellisuudentaju pettänyt uusharkintaa tehtäessä, vaikka ainakin alkuvaiheessa vaikutti siltä, että poliisin ylijohto ja asehallinto loivat paineita ylilyönneille. Todennäköisesti enemmistö peruutuksista on ollut aiheellisia, mutta aivan ilman kyseenalaisia päätöksiä ei selvitty. Tästä pari esimerkkiä Pirkanmaalta. Molemmissa lupa on peruttu keväällä 2010.

Ensimmäisessä henkilön tilillä oli poliisin mukaan ajoneuvon luovuttaminen juopuneelle maaliskuussa 2005 (yksityiskohdat puuttuvat), törkeä rattijuopumus kesäkuussa 2007 ja lisäksi poliisi on ottanut hänet kiinni juopumuksen vuoksi huhtikuussa 2008.

Toisessa tapauksessa henkilö on jäänyt kiinni rattijuopumuksesta helmikuussa 2007, sekä törkeästä rattijuopumuksesta huhtikuussa 2008.

Luvat on siis molemmissa tapauksissa peruutettu yli kaksi vuotta viimeisimmän tapauksen jälkeen.

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden mukaan useampi rattijuopumus, tai törkeä rattijuopumus voi olla luvan peruuttamisen syy. Toisaalta uutta aselupaa voi hakea kahden vuoden kuluttua törkeästä rattijutusta. Toisen henkilön kohdalla rattikärystä oli jo liki kolme vuotta, viimeisin tapahtuma oli kahden vuoden takainen juopumuspidätys, käyttääkseni vanhentunutta termiä.

En osaa pitää oikeudenmukaisena hallinnollista rangaistusta, joka annetaan vuosia rikoksen jälkeen, ja vieläpä siinä vaiheessa, jossa henkilö voisi poliisin omien ohjeidenkin mukaan saada uusia lupia, jos hän olisi aikoinaan luvat menettänyt.

Toinen seikka, johon on pakko kiinnittää huomiota, koska poliisi on nykyään ajankäytössään niin kustannustietoinen, että vakaviakin pahoinpitelyjä jätetään tutkimatta, kun työtunnit pitää priorisoida tärkeämpiin asioihin.

Tarkistus tehtiin ajamalla ristiin ampuma-aserekisteri ja poliisin rikosilmoitusrekisteri. Näin asia kerrottiin, mutta näinhän se ei mennyt. Ristiin ajolla ei saada aikaiseksi muuta kuin erittäin pitkä lista tarkistettavia asioita.

Poliisin ampuma-aserekisteri ei ole vieläkään ajan tasalla, vaan siellä on edelleen ainakin kahteen kertaan rekisteröityjä aseita. Vuoden 1998 a-aselakia säädettäessä poliisin rekisterissä oli 2,1 miljoonaa asetta. Nyt niitä on alle 1,6 miljoonaa. Ei aseiden määrä ole romahtanut, on vain poistettu tupla- ja triplakirjauksia rekisteristä. On myös mahdollista, että aserekisterissä on henkilöitä, joilla ei ole enää lainkaan ampuma-aseita.

Vielä pahempi ongelma on poliisin rikosilmoitusrekisteri. "Nimen löytyminen siitä rekisteristä ei merkitse yhtään mitään", tokaisi poliisiylitarkastaja Robin Lardot, kun kevättalvella haastattelin häntä asiasta.

Rekisteriin kirjataan kyllä huolellisesti jokainen kansalaisesta tehty rikosilmoitus (paitsi poliisista tehtyjä ilmoituksia, niitä jätetään lain vastaisesti kirjaamatta), mutta ei sitä, mihin ilmoitus johti. Siellä on siis runsaasti aiheettomia ilmoituksia, vaille näyttöä jääneitä tapauksia, syyttämättä jätettyjä ja oikeudessa hylättyä syytteitä.

Rekistereiden vertaaminen ei paljoa auttanut, vaan jokainen poliisin tiedostoon merkityn rikosepäilyksen kohtalo oli tutkittava käsipelillä. Tämä lienee aiheuttanut suurimman vaivan ja selittää 2,5 vuoden työn. Olisi mukavaa kuulla, montako miestyötuntia tähän kului.

Mielipide Eero Iloniemen kirjoitukseen liittyen

Kokoomuksen äänenkannattaja NYKYPÄIVÄ, toimituspäällikkö Eero Iloniemi tänään 12.3.2010:

”Meillä aseharrastajat vastustavat vimmatusti puoliautomaattisten pistoolien täyskieltoa. Heidän mielestään kielto on mahdoton, koska se kajoaisi perustuslain takaamaan omistusoikeuteen.
Tuo argumentti on kestämätön. Kun poliisi järjestää ratsian, se kajoaa monen autoilijan perustuslaillisiin oikeuksiin. Itse pysäytys on ”laiton”, koska se kohtelee autoilijaa epäiltynä ilman mitään perusteltua syytä. Puhallus on ”laiton” koska siinä viranomainen kajoaa fyysiseen koskemattomuuteen ja loukkaa yksityisyyttä, jonka piiriin autokin kuuluu.
Tästä huolimatta olemme päättäneet, että rattijuopoista tuleva uhka on niin suuri, ettei kansalaisten perusoikeuksista tarvitse välittää. Saman päätöksen voi eduskunta tehdä käsiaseistakin.
Mitä itse omistusoikeuteen tulee, sekin on suhteellista. Espoo pakkolunasti tontistani kulman, eikä siinä olisi auttanut vaikka Smith&Wesson olisi ollut juristina.
Käsiasekielto on ensisijassa tunneasia. Pistooli on hyvässä ja pahassa viimeisiä itsenäisyyden symboleja korporatistisessa holhousyhteiskunnassa. Se on voiman talisma, joka saa ihmisen tuntemaan riippumattomuutta, koska se kaivertaa yhteiskunnan väkivaltamonopolia.
Järkeni sanoo, että pyssyt olisi kiellettävä, mutta yhteiskunta, jossa järki ohittaa aina tunteen, ei sekään houkuta”.

Näin kirjoittaa hallituspuolue kokoomuksen toimituspäällikkö Nykypäivässä.
Onko Iloniemi tulkittava siten, että mikäli ajat autoa humalassa ja jäät kiinni, otetaan auto ja ajokortti sinulta pois. Edelleen, mikäli aseen omistaja käsittelee asettaan humalassa, tulee häneltä ottaa ase ja aselupa pois.

Kannatan auton ja aseen sekä ao lupien poisottamista rattijuopolta sekä asejuopolta.
Vastustan autojen takavarikoimista ja ajokorttien poisottamista sekä aseiden ja aselupien poisottamista, mikäli perusteena on, että autoilla ja aseilla voi surmata ihmisiä.

Perutaanko aselupia iän perusteella?

Pääkaupunkiseudulla on epäilty poliisin peruuttelevan aselupien kelvottomin perustein, kuten omistajan iän perusteella. Helsingin poliisilaitoksen epäillään kiristäneen asiakkaita, vaatineen heiltä etukäteen sitoumuksen olla valittamalla määräaikaisista luvista.

Espoon tapaus
Espoossa epäillään poliisin peruuttelevan aselupia yksinomaan henkilöiden korkeahkon iän perustella. Tukea epäilyksille on antanut ampujia edustavien järjestöjen haltuun saatu, 11.11.2009 päivätty kirje, jossa iäkäs henkilö määrätään tulemaan Espoon poliisilaitokselle
"kuultavaksi tilaisuuteen jossa käsitellään ampuma-aselupianne. Ampuma-aseet on otettava mukaan".

Omaisten mukaan aseenomistaja ei ollut syyllistynyt rikoksiin, eikä törmäillyt juovuksissa, joten kirje paitsi ällistytti, myös loukkasi. Edelleen omaisten kertoman mukaan tämä nimenomainen tapaus päättyi onnellisesti, kun asianajaja otti yhteyttä poliisin ja vaati selvitystä. Kutsu oli todettu aiheettomaksi, työtapaturmaksi ja peruutettiin.

Toisaalta julkisuudessa on edelleen väitetty, että vastaavia kirjeitä on lähetetty yksin Espoossa useita kymmeniä (Länsiväylä 7.12.2009).

Epäluuloja lisäsi Yle, jonka radiouutisissa toisteltiin 1.12.2009 väitettä: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta". Jos väite olisi tällaisenaan tosi, Ylellä olisi ollut käsissään todella kova uutinen, mitä toimittaja ei tosin näy käsittäneen.

Uutisessa ennakoitiin tarkistusten johtavan tuhansien aselupien peruuttamiseen.

Espoon poliisilaitoksen lupakanslian esimies Pirkko Pihlström kiistää ikärasismin
"En ole tällaisesta kuullut, ja minusta kriteeri kuulostaa suoraan sanoen oudolta".

Myös laitoksella aseluvista vastaava ylikomisario Jyrki Kallio kiistää jyrkästi lupien peruuttamisen iän perusteella: "Se ei pidä paikkaansa. Olen kuullut tästä väitteestä ja itsekin ihmetellyt, mistä se voi olla peräisin". Kalliolla on tarjolla myös mahdollinen selitys:
"Takana on KRP:n tekemä ns. aserekisteriselvitys, jossa on käyty läpi luvanhaltijoita ja toisaalta selvitetty rikostietoja. Selvityksessä on löytynyt henkilöitä, joilla on sekä aseita, että rikoksia ja heidän osaltaan on sitten lähdetty selvittämään asiaa eteenpäin".

Espoon kutsutut olisivat siis henkilöitä, joiden tililtä on löydetty rikoksia, usein ilmeisesti aselupien myöntämisen jälkeen. Siitäkin huolimatta on syytä kysyä, voiko kyseessä olla tilaisuus, jossa henkilöä aidosti kuullaan, kun ampuma-aseet määrätään ottamaan mukaan. Eikö se osoita, että päätös aselupien peruuttamisesta on tehty jo etukäteen?
"Päätöstä ei varmaan ole tehty," ylikomisario Kallio arvioi.

Alussa mainitussa, onnellisesti päättyneessä kutsukirjeessä ei ollut mainintaa, minkä lain perusteella aseita pitäisi kuljetella mukana, joten määräys ei ollut laillinen. Määräys vaikuttaa muutoinkin ylimitoitetulta, sillä jos kyseessä on akuutti vaara ampuma-aseiden käyttämisestä väärin, poliisilla on valta ottaa aseet talteen.

Se lienee kuitenkin uskottavaa, ettei kutsuja ole lähetetty pelkän iän perusteella, vaan toiminta perustuu Kallion mainitsemaan selvitykseen.

Rekistereiden ristiinajo
Keskusrikospoliisi ajoi aiemmin syksyllä, sisäministeriön toimeksiannosta ristiin toisaalta aserekisterin, toisaalta poliisin rikosilmoitusrekisterin. Siltä osin kuin näin löytyi henkilöitä, joilla oli sekä aseita että rikoksia, tapaukset lähetettiin poliisipiireihin selvitettäväksi. Ajatus voi olla hyvä, mutta se ei ole ongelmaton.

Ensinnäkin poliisin rikosilmoitusrekisteri ei kerro eikä todista mitään henkilön syyllistymisestä mihinkään rikokseen. Rekisteriin merkitään tunnollisesti jokainen jostain henkilöstä tehty rikosilmoitus (tai tutkintapyyntö), samoin kaikki jonkin kansalaisen tekemät rikostutkintapyynnöt.
Lopputuloksesta, onko asiasta edes tehty esitutkintaa, nostettiinko syyte, hylättiinkö se vai tuomittiinko, rekisteriin kirjataan hyvin harvoin tietoja. Erityisesti kun epäilys on jäänyt vain epäilykseksi tai väitteeksi. Sen, oliko epäilyksissä siteeksikään perää, joudutaan tutkimaan käsityönä, tapaus kerrallaan.

Toisekseen, vastoin nykyisen, vuonna 1998 voimaan tulleen ampuma-aselain nimenomaista tarkoitusta poliisi ei ole kyennyt luomaan valtakunnallista, ajantasaista aserekisteriä. Nykyistä lakia valmisteltaessa SM arvioi ampuma-aseita olevan noin 2,2 miljoonaa. Eduskunnassa olevaa lain muutosesityksen perusteluissa aseita arvioidaan olevan vajaat 1,6 miljoonaa. Aseiden todellinen määrä ei kuitenkaan liene laskenut, ei ainakaan neljänneksellä. Vain päällekkäiset rekisteröinnit ovat vähentyneet.

Kolmanneksi, likikään kaikki rikokset eivät edellytä aselupien harkitsemista uudelleen. Ylinopeus ei ole peruste peruuttaa aseluvat (vaikkakin onkin ehkä ajateltavissa, että lyhyin ajoin toistuvat törkeät liikenteen vaarantamiset voivat osoittaa niin suurta piittaamattomuutta, että olisivat peruste). Jos satunnainen rattijuopumus olisi peruste peruuttaa aseluvat, meillä olisi virassa kymmeniä poliiseja, joilla ei ole oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Tällaisia aseettomia poliiseja ei taida laitoksilta montaa kappaletta löytyä.

Joku raja pitäisi olla myös sillä, paljonko teosta on aikaa. Kuinka vanhoja rikosjuttuja sisäministeriö etsii?
"Emme me ole kiinnostuneita 40 vuotta vanhoista jutuista", vastaa ylikomisario Tarmo Lamminaho SM:stä.

Entä mitä rikoksia selvitys koskee?
"Sellaisia joilla voi olla merkitystä aselupien kannalta", Lamminaho muotoilee.

Pitikö paikkansa Ylen uutinen: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta"? Sehän tarkoittaisi, että pelkäksi epäilyksi jääneistä tapauksista tulisi tai voisi tulla seuraamuksia hallinnollisin keinoin?
"Se oli epätarkasti muotoiltu. Pelkkä epäilys ei voi olla peruste peruuttaa aseluvat".

Jos saa kutsun tuollaiseen puhutteluun kuin ainakin Espoossa on lähetetty, ja jos katsoo olevansa kohtuullisen viaton, lienee paras ottaa asiamies, tarvittaessa asianajaja. Poliisilta pitää vaatia etukäteen tieto mistä on kysymys, eikä kuulemistilaisuuteen pidä mennä yksin.

Jos taas on äskettäin hakannut naapurinsa sairaalaan, on paras luovuttaa aseet pois vapaaehtoisesti.

Helsingin selitykset
Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön virkamiehet ovat marras-joulukuun taitteessa vuoroin vahvistaneet ja vuoroin kiistäneet tiedon, jonka mukaan käsiaseluvan hakijoita kiristetään laitoksella. Lupahakemus käsitellään vain, jos hakija sitoutuu olemaan valittamatta, mikäli lupa myönnetään vain määräaikaisena. Ellei anna sitoumusta, hakemus hylätään. Menettely on sekä laiton että ylipäänsä törkeää.

Mahdollisesti alaistensa virkamiesten kovin vaihtelevat selitykset saivat Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikosen astumaan julkisuuteen. Hän vakuutti Ylen uutisissa 10.12, että lupayksikössä noudatetaan lakia, aselupia myönnetään aivan normaalisti ja toisaalta niitä peruutetaan vain hyvin maltillisesti. Viime vuonna peruutettiin Riikosen mukaan 110 aselupaa, tänä vuonna tähän mennessä 140, luvuissa ovat mukana kaasuaseet.

Riikosen kertoma on aivan hyvä uutinen, mutta se ei ole koko totuus Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön turvaryhmän toiminnasta. On vahvat perusteet epäillä, että laitoksella on kiristetty sitoumuksia, joskin se on kiireesti kiistetty, kun laittomuuksien perään on kysytty.

Lupien peruuttaminen puolestaan saatiin normaalitasolle vain erikoistoimin. Turvaryhmän nykyisen päällikön Jukka Kasken aloittaessa peruutukset nousivat jyrkästi, yli 400 vuodessa, mikä johti siihen että lokakuussa 2007 häneltä otettiin pois oikeus peruuttaa tai evätä aselupa. Tehtävä siirrettiin koko lupayksikön päällikölle, rikoskomisario Sakari Harjulle.

Kaiken lisäksi lupayksikön eräät virkamiehet tekivät ainakin vuosina 2005-2008 vääräksi tietämiään rikosilmoituksia, valehtelivat esitutkinnassa todistajina kuultuna, väärensivät asiakirjoja. He pyrkivät lavastamaan syyttömiä syylliseksi. Väärien rikosilmoitusten perusteella esitutkintaa tehneet poliisit Keskustan poliisipiirissä eivät ole puuttuneet kollegojensa rikoksiin, vaan peitelleet niitä. Myös Helsingin poliisilaitoksen johto, mukaan lukien poliisipäällikkö Jukka Riikonen, ovat tietoisia näistä rikoksista, mutta eivät ole vieneet niitä esitutkintaan.

On siis pitkä matka siihen, että voisimme sanoa Helsingissä kaiken olevan hyvin.

Mikko Niskasaari

toimittaja

Lue lisää toimittaja Niskasaaren aiheeseen liittyviä tekstejä tästä linkistä.

Aselupia peruutetaan mielivaltaisesti

Viime viikolla julkistettujen tietojen mukaan ampuma-aseiden hallussapitolupia on peruutettu tänä vuonna jo yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä. Vuoteen 2007 verraten aselupien peruutukset ovat lisääntyneet noin 50 prosenttia.

Ammunnan harrastajat kannattavat aseluvan peruuttamista huume-, väkivalta- tai ampuma-aserikoksiin syyllistyneeltä henkilöltä. Ne ovat lain mukaisia perusteita. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että aseenomistajien tällaiset teot olisivat lyhyessä ajassa lisääntyneet 50 prosentilla. Aselupien peruutetaan myös keinotekoisilla syillä, perusteilla joita voimassaoleva laki ei tunne. Vaikka laki antaa lupaviranomaiselle huomattavan paljon harkintavaltaa, se ei anna oikeutta mielivaltaan. Osa vääristä päätöksistä johtuu sisäministeriön syksyllä 2008 antamista ohjeista, jotka sisältävät lainvastaisia määräyksiä.

Helsingissä aselupien peruutuksia on perusteltu esimerkiksi ylinopeusakoilla. Turussa on paljastunut tapaus, jossa iäkkään henkilön aseluvat peruutettiin, koska hän ei ollut maksanut tämän metsästysvuoden riistanhoitomaksua. Maksua ei kuitenkaan ole pakko maksaa joka vuosi, jos metsästyksessä on välivuosi, eikä maksujen seuranta kuulu poliisille. Turun poliisilaitos oli myös hankkinut henkilöstä, tämän tietämättä, lääkärinlausunnon. Lääkärin mukaan lupien peruuttamiselle ei ollut mitään aihetta, mutta ne peruutettiin silti.
Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys ampuma-aselain muuttamiseksi laajentaisi suuresti poliisin oikeutta hankkia kansalaisten salassa pidettäviä terveystietoja. Perusoikeuksia vakavasti loukkaava esitys johtaisi todennäköisesti viranomaisten yhä laajempaan mielivaltaan.

Lisätietoja ampumajärjestöjen edustajilta:
Timo Huikkala (Asekauppiaiden Liitto ry) p. 0400 632 088
Runo Kurko (NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry) p. 045 126 6952
Jari Mäkinen (Suomen Asehistoriallinen Seura ry) p. 050 52 48 466