Hämeensanomat 16.7.10 - "Tapettiin sitä ennenkin"

Kolme viatonta uhria saa surmansa järjettömässä veriteossa. Mies puukottaa kaksi pientä lastaan hengiltä. Humalainen nuorukainen ammuskelee haulikolla vanhempiansa, veljeänsä ja naapuriaan kohti. Tuntematon mies puukottaa kaksi naista kuoliaaksi. Mies polttaa vanhuksen asuntoonsa. Aseistautuneet vankikarkurit pakenevat halki Suomen rikoksia tehtaillen.

Karuja kertomuksia ihmisten henkisestä pahoinvoinnista vuonna 2010 vai suoraa seurausta television ja internetin väkivaltaviihteen, päättäjien arvoliberalismin ja liian löysien aselakien vaikutuksista suomalaisiin?

Ei, vaan uutisaiheita heinäkuulta 1960.

Noin 15 senttimetriä tämän kirjoituksen yläpuolella on palsta, jossa kerrotaan mistä Hämeen Sanomat kirjoitti puoli vuosisataa sitten. Jos palstalla julkaistuihin uutisiin on luottamista, niin juuri mikään ei Suomessa ole muuttunut.

Edelleen täällä juodaan viinaa, tapellaan kotona ja päästetään ryyppykaverista tai puolisosta ilmat pihalle, vaikka ei pitänyt.



Heinäkuun alussa 1960 Hämeen Sanomienkin otsikoissa olivat päivästä toiseen väkivallanteot, kuten nuo alussa mainitut Bodom-järven kolmoissurma, perheriidasta seurannut Iittalan käsittämätön lapsisurma, Kaloisten sekava haulikkomies, Tulilahden julma kaksoissurma, Hattulan murhapolttaja ja Tampereen vankikarkurit.

Siinä sivussa lehden sivuille riitti päivästä toiseen pienempiä tarinoita puukotuksista, ampumisista, pahoinpitelyistä ja ihan sattumanvaraisista väkivallanteoista, puhumattakaan varkaista ja rattijuopoista. Ihan kuin nykyäänkin.

Vain salaviinanpolttajista on vuonna 2010 hankala löytää lehtiuutisia. Heidän tilalleen ovat tulleet designhuumeiden valmistajat ja maahantuojat.



Puoli vuosisataa sitten elettiin aikaa, jolloin nostalgikkojen mielestä kaikki oli paremmin. Silloinhan ihmiset kunnioittivat toisiaan ja rikollisuus tai väkivalta olivat harvinaisia sattumuksia. Nuorisokin pukeutui siististi ja kunnioitti vanhempiaan.

Todellisuudessa Suomi oli silloin ihan yhtä vaarallinen -ellei jopa vaarallisempikin -paikka kuin nykyään. Ainakin hengestään pääsi helpommin.

Jos turvallisuutta mitataan henkirikosten määrällä, niin Suomessa ei 200 vuoteen ole ollut yhtä turvallista kuin nyt.

Findikaattori.fi -verkkopalvelun henkirikostilastojen mukaan 2000-luvulla sadastatuhannesta suomalaisesta 2-3 päättää päivänsä rikoksen uhrina. Vielä 1930-luvulla määrät olivat 4-5 -kertaisia ja uhriluvut pysyivät korkeana 1960-luvulle asti.

2000-luvulla henkirikokset ovat paljon julkisuutta saaneista joukkosurmista huolimatta jatkuvasti vähentyneet. Vuosi vuodelta Suomi muuttuu turvallisemmaksi maaksi, jossa on koko ajan epätodennäköisempää kuolla rikoksen uhrina.

Silti tänäkin vuonna 120-150 suomalaista kuolee toisen toimesta.

Aina jollakulla tulee mitta täyteen ja päässä napsahtaa. Eikä mikään laki tai valistus voi silloin estää tragediaa.

Juttu alkuperäisessä yhteydessään tästä linkistä.

Kohtaus Tampereen Ylioppilasteatterin näytelmästä; "Anteeksi että olen syntynyt!" vuodelta 1969.

Asevastainen lobby ja heidän faktansa

Ohessa liitteitä ja linkkejä liittyen edelliseen 'Suomen asetiheys on tavanomaista tahoa' -kirjoitukseen.

Asiantunteva lukija laittaa merkille sen, että mainittu tutkimus on jossakin määrin tarkoitushakuinen ja siksi siihen tulee suhtautua muutenkin kriittisesti kuin vain Suomen lukujen osalta. On aivan luonnollista, että asevastainen lobby on tutkimuksen kuitenkin nielaissut sellaisenaan, ja erityisesti Suomessa asevastainen lobby on saanut tästä tutkimuksesta mainion lyömäaseen, koska Suomesta esitetään siinä virheellistä ja liioiteltua tietoa.

Sisäministeriömme vastasi tutkimuksen tulokseen aikanaan tuoreeltaan, mutta tämä korjattu tieto ei tietysti kelvannut lobbylle, vaan he ovat onnistuneesti pystyneet takomaan mediaan väärää tietoa eli sen, että Suomessa on maailman kolmanneksi eniten aseita. Huvittavinta tässä on se, että HE106/2009 yleisperusteluissa arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) ansioitunut virkamies Mika Lehtonen on unohtanut tuon itse antamansa tiedotteen vuodelta 2007. Lehtonen esittää perusteluissa, että Suomessa on vähemmän aseita per capita kuin 2007 tiedotteessa mainittu 32/100 pers. (HE106/2009 = 30/100). Kuitenkin HE106/2009 perusteluissa väittää samaan hengenvetoon, että Suomi on asetiheydeltään maailman neljäs. Ojalan laskuopin mukaan 30/100 ei ole sinne päinkään neljäs mutta Lehtosen laskuopin mukaan ilmeisesti kyllä?

Jos pidetään lähtökohtana ja lähellä totuutta olevana lukuna Suomessa 32 asetta / 100 henkilöä (luvalliset ja luvattomat), niin Suomi nousisi yksityisten ihmisten omistamien aseiden tiheydeltään maailman kolmanneksi, eli Sveitsin ohi vasta jos yksityiset henkilöt hankkisivat lisää aseita n. 772 000 kpl. Mikäs siinä, ei muuta kuin lupia hakemaan niin saadaan tiedot ajan tasalle!

Cambridge: Geneva Graduate Institute of International Studies. "Small Arms Survey 2007"

Intermin: Suomen aserekisterissä on noin 1,6 miljoonaa asetta

Wikipedia: Vapaan tietosanakirjan versio samasta tutkimuksesta, jossa Suomen määrä on korjattu

Lue myös aihetta käsittelevä lyhyt artikkeli (julkaistu ESS 7.2.10) tästä linkistä.

SUOMEN ASETIHEYS ON TAVANOMAISTA EUROOPPALAISTA TASOA

Metsästäjä lehdessä 1/2010 s. 38 on ansiokas artikkeli metsästäjien metsästysomaisuudesta. Artikkelissa on ajankohtainen ja tarkennusta vaativa kohta. Kuten artikkelissa mainitaan, hallituksen esityksessä eduskunnalle HE106/2009 ampuma-aselain muuttamiseksi yleisperusteluissa on esitetty, että Suomi olisi asetiheydeltään maailman kärjessä Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen – siis neljäs. Useissa muissa lehdistössä olleissa artikkeleissa on esitetty vastaavaa tietoa siten, että Suomi on asetiheydeltään kolmantena heti Jemenin jälkeen. Edelleen HE106/2009 yleisperusteluissa esitetään: ”Asukasmäärään 31.12.2008 (5 325 600) suhteutettuna Suomessa on jokaista sataa asukasta kohden 30 ampuma-asetta.”, mikä taas on ristiriidassa samassa yhteydessä esitetyn väitteen kanssa, että Suomen asetiheys olisi maailmassa neljänneksi suurin.

Väite siitä, että Suomi poikkeaisi asetiheydeltään eurooppalaisesta muusta tasosta, on virheellinen. Virheellinen tieto on lähtöisin tutkimuksesta, joka on löydettävissä seuraavalla viitteellä: Geneva Graduate Institute of International Studies. "Small Arms Survey 2007". Cambridge. Tässä tutkimuksessa esitetään Suomessa olevan yksityishenkilöiden hallussa rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä aseita yhteensä 2,1 – 3,6 milj. kappaletta ja näin Suomen yksityisomistuksessa olevan asetiheyden 41 - 69 kpl / 100 asukasta kohden. Suomen aserekisterissä oli 29.1.2009 hieman vajaat 1,6 milj. asetta eli tutkimuksen väitteen perusteella Suomessa pitäisi olla yksityisillä henkilöillä hallussaan n. 0,6 – 1,3 milj. luvatonta asetta. Tutkimus julkaistiin 2007, mutta kahdessa vuodessa Suomen aserekisterissä olevien aseiden määrä ei ole merkittävästi muuttunut.

Sisäministeriö huomasi virheen ja oikaisi tutkimuksen tiedot tuoreeltaan tiedotteellaan jo 29.08.2007. Tiedotteessa mainitaan muun muassa: ”Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden.”

"Small Arms Survey 2007" –tutkimuksessa esitettyjen lukujen kanssa vertailukelpoinen asetiheysluku on Suomessa 30 – 32 asetta per 100 henkilöä. Suomen asemäärä ja –tiheys on tavanomainen. Suomen lisäksi muita maita joissa on 30 – 35 yksityisen hallussa pitämää asetta per 100 henkilöä ovat muun muassa Ranska, Kreikka, Kanada, Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Suomi asettuu tyypillisten demokraattisten länsimaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, joissa ylipäänsä harrastetaan metsästystä tai ammuntaa.

Antti Sukuvaara
Puheenjohtaja
Asealan Elinkeinonharjoittajat ry

Lue myös blogimerkintä 'Asevastainen lobby ja heidän faktansa' jossa asiaan liittyvät linkit ja liitteet.

HS vieraskynä: Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa

Sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö toteaa ajankohtaisessa kirjoituksessaan, että tilastojen perusteella väitteet maassamme vallitsevasta väkivallan perinteestä ovat vailla pohjaa.

Media lietsoo mielikuvaa Suomesta yhtenä euroopan väkivaltaisimmista maista. Helsingin Sanomat otsikoi, että "Suomessa kuollaan väkivaltaan muuta eurooppaa useammin" (31.12.). Jutussa ei tosin kerrottu millä luvuilla mitaten Suomi kuuluisi "väkivallan aiheuttamien kuolemien määrässä Euroopan kärkikaartiin".
Samankaltaisia uutisia voisi luetella monia. Suomi on milloin "vaarallinen maa naisille", milloin Euroopan häpeätahra perheväkivallan vuoksi.
Huolestuttavaa on, että uutisten takana olevat tiedot eivät aina perustu luotettaviin lähteisiin, saati tutkimustietoon.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Ei vastuuta vaan kieltolakeja?

Palataan edellä mainittuun rakettiasiaan vielä hieman. Tässä kansalaisiamme koskettavassa ilotulitehommassa on myös sinällään sama tilanne kuin aselain puolella, että muutamien idioottien ja/tai mieleltään häiriintyneiden vuoksi rajoitetaan koko kansaa.

YLLÄTYS YLLÄTYS; tässäkin on takana "direktiivimörkö" ja yli-innokkaat suomalaisvirkamiehet, jotka kirjoittelevat mielellään (ainakin nykysuuntauksen mukaan) huomattavasti EU-direktiivejä ahdasmielisempiä ja rajoittavampia lakeja.

Kuinka sitä hetki sitten 70-80-luvulla pärjättiin eikä kuoltu sukupuuttoon, kun kaikki alle 18 vuotiaatkin saivat ostaa ja paukutella papatteja milloin vain? Monet sotaleikit on varmasti aikojen saatossa suomessakin tullut leikittyä papattien keralla, tosin suurimmalla osalla "pommituksen" kohteet olivat esim. muovisia sotilasfiguureja.

Kinuja eli hieman voimakkaampia kiinalaisiakin paukkuja sai ennen ympäri vuoden mutta niitä ei kuitenkaan myyty ihan pikkupojille. Sittemmin nämä "isot kiinalaiset" kiellettiin täysin, koska joku keksi rakennella niiden mustasta ruudista pommin, joka räjähti käsiin tekovaiheessa. Eli tässäkin kävi niin, että muutaman yksilön typerät tai lainvastaiset teot vaikuttivat koko kansaan lain välityksellä!

Kieltolailla pyritään välttämään ikävää asiaa nimeltään vastuu. Kieltolaki ei estä ikäviä tapahtumia mutta se voi aiheuttaa sen etteivät vanhemmat tms. tahot huomioi asiaa ja tärkeä opetus jää antamatta. Taas "junnut" voivat ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään keksiä jotakin uutta (kuten aivan varmasti tekevät), joka aiheuttaa ikävän mediaseksikkään vahingon. Tähän sitten vastataan taas uudella kieltolailla, jolloin ympyrä sulkeutuu.

Miksi tänä päivänä lähes kaikkea yritetään säätää lailla ja ns. talonpoikaisjärjelle ei jää mitään sijaa nykysuomessa? Kuitenkaan lakiteksteissä ei voida ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tai mahdottomia tilanteita. Ainahan sitä tietenkin voi yritää ja silloin laista tulee niin iso ja monimutkainen ettei kukaan tuntisi tai ymmärtäisi sitä.

Nyt rakettikeskustelussa olleiden "roomalaistenkin" kieltämisen perimmäinen syy on siinä, että ihmiset ovat rikkoneet olemassa olevia lakeja ja ammuskelleet toisiaan ilotulituspaukkujen avulla. Tämä on luonnollisesti väärin, vastuutonta ja mainitaan nyt vielä kerran sen olevan myös vastoin jo olemassa olevia lakeja. Jokaisen hyvinkasvatetun, täysjärkisen ja vastuunsa tuntevan yksilön tulisi kuitenkin ymmärtää, että kohti paukutellessa toisen vahingoittumisen riski on erittäin ilmeinen. Aivan nuoremmille tieto tekojen vaarallisuudesta ja opetukset tulisi siirtyä aikuisilta.

Tässäkin yhteydessä voidaan siis hämmästellä kuinka lainsäätäjät kuvittelevat lain ja yleisten käytösnormien vastaisen toiminnan loppuvan kieltämällä jotkin tietyt ilotulitteet? Anologiana voi käyttää esim. Mora-merkkisen puukon täyskieltoa, jotta puukotukset loppuisivat. Vaikka Moramme kiellettäisiin lailla niin luultavasti normien ja lain vastaiset käytännöt jatkuisivat edelleen mutta uusilla välineillä.

Kategorisella kieltämisellä siis ammutaan vain omaan jalkaan, koska jo kertaalleen kielletyn kieltäminen ei muuta mitään.

Mitähän jos joukolla lahjoittaisimme tänä jouluna näille lintukotoamme rakenteleville virkamiehille runsaasti höyheniä, jotta Suomi ja maailma pelastuisivat?