Poliisin uudet ohjeet 2010

Poliisihallituksen (POHA) lupahallintoyksikön asehallinto on lopultakin korjannut aikaisemmin Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön (AAHY / Lehtonen & Laiho) antamia aselupakäytäntöihin vaikuttavia sekavia ja suurilta osin myös lainvastaisia ohjeita. Taustalla lienee useat hallinto-oikeuksian ratkaisut, joissa poliisilaitoksen lainvastaiset päätökset ovat kaatuneet.

Jo olisi aikakin, että jatkossa kaikki lupahallinnossa työskentelevät virkamiehet yhtenäisesti noudattaisivat lakia, eikä lain kanssa ristiriidassa olevia ohjeita. Yksittäisten kansalaisten valitusten lisäksi yhtenä asiaa edesauttavana tekijänä voi olla myös järjestöjen kirjelmöinti OKa:lle. Kun tekojaan joutuu selittämään, saattaa itsekin havaita ettei kaikki ole kunnossa?

Asia oikeastaan kiteytyy yhteen kappaleeseen eli näin ollen kyseiset ohjeet mitätöivät kaiken aikaisemman sekoilun lisäksi myös itse itsensä...

"Ampuma-aselupia koskevien päätösten on aina perustuttava ampuma-aselakiin ja ne on perusteltava hakemuksen käsittelyn yhteydessä tulleilla tosiseikoilla. Hallussapitoluvan hylkäämistä tai määräaikaisuutta ei tule perustella pelkästään annetuilla ohjeilla."

Paniikkinappulalle hyppäämisillä, poliittisella pelillä ja epäpätevien virkamiesten kynäilemillä ohjeistuksilla on ollut ainakin työllistävä vaikutus - kaikkialla muualla paitsi alan elinkeinonharjoittajien parissa.

POHA ohjeita 2010 [pdf]:
| Aselupakäytännön yhtenäistäminen |
| Aseen hallussapito |
| Aseen muuntaminen |

Ampuma-aselautakunnan tilanteesta

Ampuma-aselautakunta uinuu

Sisäasiainministeriön alainen ampuma-aselautakunta ei ole antanut toistaiseksi yhtään lausuntoa ristiriitaisen vastaanoton saaneesta ampuma-aselakiesityksestä, joka on eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Ei ole tiedossa, että se olisi lausumassa siitä lähitulevaisuudessakaan. Syy lautakunnan passiivisuuteen on, ettei sitä ole olemassakaan. Edellisen lautakunnan toimikausi päättyi 31.12.2009 eikä uutta lautakuntaa ole nimetty. Ei myöskään ole tiedossa milloin nimitys tapahtuu.

Sisäasiainministeriö nimitti lautakunnan syksyllä 2009 vain muutamaksi kuukaudeksi, sen toimikausi päättyi 31.12.2009. Syyksi lyhyeen toimikauteen asettamispäätöksessä kerrottiin poliisin hallinnon uudistaminen. Poliisihallitus aloitti 1.1.2010, josta lähtien lautakunta toimii Poliisihallituksen yhteydessä. Edellisessä asettamispäätöksessä luvattiin nimittää uusi lautakunta 1.1.2010 alkavalle toimikaudelle. Tätä ei ole tapahtunut. Helmikuun 12. päivä arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) edustaja Liisa Timonen kertoi, että asiasta vastaavalle poliisijohtaja Anne Aaltoselle on laadittu luonnos uudeksi lautakunnaksi, "mutta sitä ei ole Poliisihallituksen syntykiireissä ehditty vielä esitellä".

Viivyttely on oudoksuttavaa jo yksin siksi, että ampuma-aselautakunta on lakisääteinen elin, sitä edellyttää nykyisen ampuma-aselain 117a §, joka lisättiin lakiin vuonna 2001. Se oli osa valtion virallista politiikkaa, jossa korostetaan kansalaisten ja näiden järjestöjen mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon jo asioiden valmisteluvaiheessa. Edellisen lautakunnan jäsenistä enemmistö edusti kansalaisjärjestöjä ja ammattipiirejä.

Aselain muutoksen käsittely on eduskunnassa jo pitkällä, valiokuntien lausuntojen odotetaan valmistuvan keväällä. Uhkana on, että lautakunta, jonka tehtävänä on lausuntojen antaminen aselakiin liittyvistä asioista, ei ehdi ennen eduskuntakäsittelyä lausumaan laista eikä siihen liittyvästä asetusluonnoksesta, jonka laadinta on ilmeisesti loppusuoralla. Sisäministeriö ei ole suostunut kertomaan asetuksen sisällöstä mitään, vaikka aselain muutoksessa siirrettäisiin monia keskeisiä asioita säädettäväksi asetuksella.

Deaktivointiohjeet ohi lautakunnan

Ampuma-aselautakunta kokoontui viimeksi 8.12.2009 ja käsitteli muun muassa AAHY:ssa valmisteltuja ampuma-aseiden deaktivointiohjeita. Lautakunnan päätti äänestyksellä, äänin 5-2, asiantuntijajärjestöjen kannattaessa ja AAHY:n edustajien vastustaessa, että lautakunta haluaa sisäministeriön pyytävän siltä lausunnon ampuma-aseiden uusista deaktivointiohjeista, jotka olivat tuolloin AAHY:ssä pitkälle valmistellut.

Vastoin päätöstä lautakunnan lausuntoa ei pyydetty eikä odotettu, vaan sisäministeriö antoi uudet ampuma-aseiden deaktivointiohjeet 14.1.2010. Alan asiantuntijajärjestöt ja niiden edustajat aselautakunnassa olivat kritisoineet ohjeita, koska ne johtaisivat historiallisesti arvokkaiden esineiden tuhoamiseen ja siksi todennäköisesti lopettavat ihmisten halun deaktivoida aseet, joita ei enää tarvita, tai jotka eivät sovellu metsästykseen tai urheiluammuntaan.

Samaan aikaan ilmeni, ettei lautakunnan päätöstä oltu kirjattu edes lautakunnan kokouksesta laadittuun pöytäkirjaluonnokseen. Pöytäkirjan kuitenkin tulee antaa oikea tieto kokouksen kulusta ja päätöksistä; erityisen tärkeää on että lakisääteisen lautakunnan pöytäkirjaan merkitään oikein tehdyt päätökset.

Valtioneuvoston demokratiatavoitteet

Vanhan lautakunnan sivuuttaminen asiassa, jossa se nimenomaan on halunnut lausunnon antaa, samoin kuin uuden lautakunnan jättäminen nimeämättä sopii huonosti valtioneuvoston viralliseen linjaan lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Oikeusministeriön tiedotteessa 4.2.2010 todetaan:

"Demokratian toteutuminen edellyttää julkista kansalaiskeskustelua asioiden valmistelun ja päätöksenteon yhteydessä. Tarkoituksena on jatkossa toteuttaa hallituskausittain kansalaisten laaja tulevaisuuskeskustelu. Vuorovaikutusta kansalaisten, päätöksentekijöiden sekä asioita hallinnossa valmistelevien kesken parannetaan ja kansalaisten kuulemismenettelyä ministeriöissä vahvistetaan".

Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa löytyy pdf-tiedotteena oikeusministeriön verkkosivuilta www.om.fi

Mikko Niskasaari

Toimittaja

******************************

LIITE: HE 110/2000 - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ampuma-aselain muuttamisesta

Verkossa: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2000/20000110

117 a §. Ampuma-aselautakunta.

Pykälässä säädettäisiin, että sisäasiainministeriön yhteydessä toimisi ampuma-aselautakunta, joka antaisi ministeriön pyynnöstä lausuntoja tämän lain soveltamisalaan kuuluvista asioista. Lautakunnalla tulisi olla laaja mahdollisuus antaa lausuntoja sellaisista asioista, joissa ministeriö katsoisi lautakunnan lausunnon olevan hyödyllinen. Kuitenkin tässä laissa säädettyjen lupapäätösten ratkaiseminen on siinä määrin viranomaistoimintaa niihin liittyvien yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymistä korostavien seikkojen vuoksi, ettei lautakunnalla tulisi olla yleistä lausunnonantovaltaa niitä koskevien lupahakemusten osalta. Tämä ei kuitenkaan estäisi ministeriötä pyytämästä lausuntoa lautakunnalta myös jonkin yksittäisen lupa-asian ratkaisemiseen liittyvästä seikasta, jos ministeriö katsoisi sen hyödylliseksi asian käsittelyssä. Tällöin tulisi kuitenkin korostetusti ottaa huomioon se, että 113 §:n 2 momentissa säädetään ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevat lupahakemukset, ennakkosuostumukset, suostumukset ja asekeräilijälle annettavaa hyväksyntää koskevat hakemukset sekä asiassa annetut päätökset salassa pidettäviksi asiakirjoiksi. Ministeriö voisi siten pyytää lausuntoja niitä koskevista asioista vain yleisellä tasolla siten, ettei yksittäisten hakemusten ja päätösten sisältö yksilöidysti paljastuisi. Tällöin esimerkiksi asekeräilijän hyväksyntää koskevan hakemuksen liitteenä olevan keräilysuunnitelman sisällöstä voitaisiin tarvittaessa pyytää lautakunnan lausunto, jollei keräilysuunnitelmaa suoraan liitettäisi lausuntopyyntöön ja lausuntopyynnöstä ei mitenkään voitaisi yksilöidä hakijaa henkilötietojen, paikkakunnan tai muiden vastaavien seikkojen perusteella. Tarkoitus ei kuitenkaan olisi se, että ministeriö ennen sen ratkaistaviksi säädettyjen lupapäätösten tekemistä säännönmukaisesti aina pyytäisi lautakunnalta lausunnon, vaan lausunto olisi syytä pyytää vain periaatteellisista kysymyksistä, joilla olisi yleisempää merkitystä. Päätöksen lausunnon pyytämisestä tekisi aina sisäasiainministeriö.

Tarkemmat säännökset lautakunnan toiminnasta, kokoonpanosta, jäsenten määräämisestä ja nimittämisestä sekä toimikaudesta ja kokoontumisesta annettaisiin asetuksella.

MYYTTEJÄ JA MIELIKUVIA MURTAMASSA

Aselain muuttamisen tarvetta perustellaan myyteillä ja mielikuvilla, joilla ei ole katetta elävässä elämässä. Suosittu myytti on suomalaisten poikkeuksellisen suuri ampuma-aseiden määrä, mikä saman tarinan mukaan selittäisi Suomen korkeat henkirikosluvut. Myytti ei pidä paikkaansa, mutta silti sitä on levittänyt myös sisäministeriö, erityisesti asiassa on ahkeroinut ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen (sd).

Väitteen mukaan Suomessa olisi ampuma-aseita asukasta kohden neljänneksi eniten maailmassa, Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen. Väitteen kelpaaminen jopa viranomaisten tiedotukseen on oudoksuttavaa, sillä se tiedetään myös sisäministeriössä vääräksi, ja väärän tiedon lähde tunnetaan.
Virheellinen tieto on peräisin sveitsiläisestä tutkimuksesta "Small Arms Survey 2007". Siinä väitetään Suomessa olevan yksityishenkilöillä luvallisia ja luvattomia aseita yhteensä 2,1 – 3,6 miljoonaa, mikä tarkoittaisi 41 - 69 ampuma-asetta jokaista 100 asukasta kohden. Haarukka on kovin suuri, erityisesti kun puhutaan valtiosta, jossa on tiukka aselaki.

Tosiasiassa aserekisterissä on vajaat 1,6 miljoonaa ampuma-asetta. Sveitsiläistutkijat olettivat Suomessa olevan lisäksi 1-2 miljoonaa luvatonta asetta. Oletus ei perustu mihinkään. Suomalaisarviot luvattomista aseista liikkuvat muutamasta kymmenestä tuhannesta enintään 100 000 kappaleeseen.
Vielä kesällä 2007 sisäministeriö oikaisi tutkimuksen virheen heti, kun sai siitä tiedon. ”Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden”, kerrotaan ministeriön tiedotteessa 29.8.2007.

Kaksi vuotta myöhemmin sama ministeriö kirjasi aselain muutosesityksen perusteluihin saman sveitsiläistutkimuksen saman perättömän väitteen Suomesta neljänneksi aseistetuimpana maana. Olisi mielenkiintoista kuulla, oliko se vahinko vai tahallinen teko. Toki lain perusteluista löytyy myös oikea luku, Suomen asetiheys on 30 luvallista asetta sataa asukasta kohden.
Suomen lisäksi 30 – 35 ampuma-asetta 100 henkilöä kohden on esimerkiksi Itävallassa, Kanadassa, Kreikassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa. Olemme hyvässä seurassa.

Ryhmässä myös näkyy, ettei ampuma-aseiden määrä korreloi henkirikosten määrään. Suomessa tehdään 2,5 - 3 tappoa ja murhaa 100 000 asukasta kohden. EU:ssa vähiten surmataan Saksassa, suhdeluku on selvästi alle 1, vaikka asetiheys on sama kuin Suomessa.
Korrelaation puute näkyy myös maissa, joissa aseita on vähän. Venäjällä aseita on 9 kappaletta sataa asukasta kohden, mutta henkirikoksia kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Luvalliset aseet eivät ole Suomessa tavallinen, vaan pikemminkin poikkeuksellinen tappoväline. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen pitkän aikavälin tilastojen mukaan noin kuusi (6) prosenttia henkirikoksista tehtiin luvallisella ampuma-aseella; lisäksi luvattomilla tehtiin noin joka kymmenes tappo. Ajanjaksolla 2002-2008 osuus oli hieman korkeampi, henkirikoksista 17 prosenttia tehtiin ampuma-aseilla, niistä puolet luvallisilla aseilla. Jaksoon sisältyvät Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhat.

Kun myytit murretaan, aselain muuttamiselle jää kovin vähän perusteita.

Mikko Niskasaari
toimittaja

Lue myös 'Suomen asetiheys on tavanomaista tasoa' -artikkeli tästä linkistä.

Aseesi eivät enää jatkossa ole minkään arvoisia!?

Sisäasiainministeriön alainen asehallintoyksikkö laittomilla ohjeillaan ja hallituksemme poliittisine aselakilinjauksineen ovat päässeet yhteen avaintavoitteeseensa; kaikkien aseiden, niin uusien kuin kuin käytettyjenkin arvo on romahtanut! Puhuttiinpa sitten kansalaisten yksityisomaisuudesta tai asealan elinkeinonharjoittajien vaihto-omaisuudesta niin tulos on sama. Käytännössä ns. "yhden käden aseiden" eli pistoolien ja revolvereiden arvo lähentelee nollaa ja jos muutosta ei saada aikaan niin "pitkienkin pyssyjen" eli metsästyskiväärien sekä haulikoiden arvo alkaa olla menetetty!

Eduskunnan käsittelyssä oleva aselakiuudistus on hiljentänyt jo etukäteen alan kaupallisia markkinoita viranomaisten toivomalla tavalla.
Kun aseluvan saanti vaikeutuu ja mahdollisten aseenostajien määrä vähenee, urheiluaseiden rahallinen arvo ja jälleenmyyntimahdollisuudet sulavat nopeasti.
Vaikein tilanne on yksityisillä käsiaseiden omistajilla, jotka haluaisivat mahdollisesti luopua kalliilla ostamistaan harrastusvälineistä. Näiden laillinen myyminen on jo käytännössä miltei mahdotonta, koska ostajia ei ole. (Taloussanomat 5.11.2009) 

Lue koko artikkeli tästä linkistä. [pdf]

Tämä asia siis yhdistää meitä kaikkia niin aktiiviharrastajia kuin kerran kaudessa esim. metsästystä tai ammuntaa harrastavia henkilöitä sekä heidän perillisiään eli asia koskettaa välittömästi ja välillisesti erittäin suurta osaa Suomen kansalaisista. Lähinnä juuri em. asehallintoyksikön virkamiesten eli hallintoneuvos Jouni Laihon ja lainsäädäntöneuvos Mika Lehtosen toimet liittyen AYO:n sekä lupahallintoa koskevin lainvastaisiin ohjeisiin ovat hyvin tehokkaasti ja nopeasti tuhoamassa perinteisen asealan elinkeinon Suomesta. On todella uskomatonta, että kaikki tämä on tapahtunut jo nyt lakiin koskematta. Edelleen kentällä ja harrastajapiireissä kuitenkin ollaan autuaan tietämättömiä ja jotkut tahot edelleen ajattelevat ettei nykyiset määräykset ja/tai tulevat lakimuutokset tule koskemaan meitä? Näin ajattelevat metsästäjät ja urheiluampujat sekä reserviläisemme ovat pahasti väärässä - nyt vihdoinkin tämä tulisi kaikkien ymmärtää lajista, harrastuksesta tai asemastaan riippumatta!

Alan elinkeinonharjoittajat ovat etulinjassa nähneet mitä markkinoilla on tapahtunut alkaen 29.9.2008 annettujen ampuma-aseiden hallussapitolupien antamista sekä peruuttamista koskevien ohjeiden jälkeen. Kaikki ovat nähneet kuinka on käynyt käsiaseille kun lupia ei myönnetä tai lupaprosessi on tehty niin byrokraattiseksi, että harva edes yrittää hakea hankkimislupaa ja hankkia laillista asetta. Käsiaseiden arvo on romahtanut, niitä myydään "deaktivoituna" ties minne ja tämä sama tulee tapahtumaan hyvin pian myös kaikille pitkille käyttö- ja arvoaseille. Ainoa harrastajaryhmä mihin kalikka ei todennäköisesti kalahda on "suomen ylimystö" eli korkealta kartanoistaan alas katselevat "wahlroossit" jotka harrastavat muun sikariportaan kanssa "elämysjahteja" ja kiillottelevat muutaman sadan tuhannen euron arvoisia rinnakkaispiippuisia korujaan. Tavallisilta "työläisiltä" ja oikeilta metsä- ja erämiehiltä harrastusmahdollisudet ja/tai pienimuotoinen sijoittaminen harrastusvälineisiin kuitenkin tapetaan täysin.

Toivottavasti myös tulevaisuudessa aseharrastajamme voivat todeta, että; "raudassa ei ole raha hukassa" vaikkakin tähän tietoon tilanne näyttää erittäin pahalle. Jos tilanne ei muutu niin asekaupat eivät voi jatkossa hyvittää vaihdossa tarjottavista mitään eikä myöskään maksaa myyntiin tarjottavista aseista. Myös ne jotka eivät harrasta tai omista aseita voivat miettiä mitä kansalainen tuumaa jos harrastustoimintaa varten vuosien saatossa hankittu tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen arvoinen omaisuus muuttuu romuraudaksi vain siksi, että harrastusvälineet demonisoidaan ja luvan myöntämisprosessia vaikeutetaan kohtuuttomasti?

Edelleen on tietenkin niitäkin lupaviranomaisia, jotka noudattavat lakia mutta valtaosa kuitenkin toteuttaa laajaa harkintavaltaansa, lukee voimassa olevaa ampuma-aselakia kuin piru raamattua ja toimeenpanee virassaan AAHY:n sekä oman lääninsä poliisijohdon kiertokirjeitä. On huomioitavaa, että tämänkään kirjoituksen tarkoitus ei ole arvostella "ruohonjuuritason" viranomaisia tai saada potentiaalinen harrastaja luopumaan ajatuksesta hakea hankkimislupaa koska lupia kuitenkin kaikesta huolimatta edelleen myönnetään jos luvansaannin perusedellytykset täyttyvät = 1. harrastus ja 2. paikka/yhteisö jossa harrastaa. Kaikki asealan asiantuntijat ovat kuitenkin erittäin  huolestuneita kuinka tämä kaikki edellä ja myöhemmin mainittu tulee vaikuttamaan aseturvallisuuteen Suomessa?

Se mitä ei onneksi vielä suuremmassa määrin nähdä on laittoman asekaupan ja kanslaistottelemattomuuden vaikutukset yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Kun hallittu ja laillinen harrastaminen sekä aseen omistaminen tehdään lähes mahdottomaksi luodaan samalla iso kasa uusia ongelmia. On sanomattakin selvää, että ajamalla laillinen asekauppa nurkkaan loppupelissä voittajaksi selviytyy järjestäytynyt rikollisuus ja laiton asekauppa. Vaikkei maalattaisikaan mitään uusia suuria asekätkennän uhkakuvia seinille niin onhan se selvää, että jos kansalaisten yksityisomaisuudella ei ole jatkossa mitään arvoa laillisilla markkinoilla niin suuri osa ennen laillisesti omistetuista ja rekisteröidyistä harrastusvälineistä voi päätyä viranomaisvalvonnan ulkopuolelle.

Tämän lisäksi rajamme ovat auki Eurooppaan ja Venäjälle joten laiton tarjonta alkaa varmasti hyvin pian kohtaamaan laittoman kysynnän. Puhumattakaan rikollisista aineksista jos aivan tavallinen kansalainen haluaa silloin tällöin ampua pari haitta-/riistaeläintä tai poksutella hiekkamontulla niin miksi vaivautua hankkimaan aseeseen lupaa kun välineitä on runsaasti saatavilla muutenkin? Tai tuleeko tulevina vuosina Suomessa kummallisesti "katoamaan" suuri määrä aseita kun harrastajajoukot ja harrastajien perilliset lopultakin huomaavat, että luvaton aseen hankkija on huomattavasti maksuvalmiimpi kuin kukaan muu? Luovutetaanko vaikkapa edesmenneen sukulaisen arvokkaat aseet poliisille sulatettavaksi ilman korvausta vai törmääkö lupaviranomaiset entistä enemmän toteamukseen;  "ettei niitä nyt vain jostakin kumman syystä enää mistään löydy"?

On aivan aiheelista mennä itseemme ja kysyä, että missähän tosiaan tulevaisuudessa liikkuvat ennen lailliset ja rekisteröidyt (käsi)aseemme? Tai kuinka paljon lisää laittomia aseita virtaa markkinoille nyt tehtävien toimien johdosta? Kävelevätkö ne virkaansa hoitavaa poliisimiestä ja meitä itseämme vastaan vaikkapa kadulla? Näin ainakin briteissä tapahtuu ja englantilaisiinhan me haluamme itseämme vertailla ainakin jokaisessa aselakiesityksen vaiheessa? Ottakaa hyvät poliitikkomme ja kansalaiset viimeistään nyt järki käteen näissä aselakiin liittyvissä asioissa. Ei mielenterveysongelmia hoideta tai rikollisuuteen puututa huonoja aselakeja laatimalla - varsinkaan kiireessä ja ilman minkäänlaista asiantuntemusta kuten nyt on tehty!

Lue myös aiheeseen liittyvät "Aselaki ja mielenterveystyö" ja "Harrastajat syyllistetään" -artikkelit. [pdf]

Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille

Asealan asiantuntijat ovat tehneet kantelun oikeuskanslerille. Kantelun kohteena on Sisäasiainministeriön hallinnonala ja erityisesti; sisäasiainministeri Holmlund, valtiosihteeri Pelttari, poliisiylijohtaja Paatero ja kansliapäällikkö Viljanen sekä asehallintoyksikön hallitusneuvos Laiho ja projektipäällikkö Lehtonen.

Asiasta annettiin seuraavanlainen lehdistötiedote 27.10.2009:

ASELAIN VALMISTELUSTA

JA LAITTOMISTA OHJEISTA

KANTELU OIKEUSKANSLERILLE

Ampuma-aselain valmistelussa rikottiin hyvää hallintotapaa, koska asiantuntijoita, kansalaisia ja heitä edustavia järjestöjä ei kuultu käytännössä lainkaan. Lakiesityksen sisältö oli jo päätetty, ennen kuin järjestöillä oli tilaisuus esittää näkemyksensä, todetaan kahdeksan ampujia edustavan järjestön viime perjantaina oikeuskanslerille jättämässä kantelussa. Sisäministeri Anne Holmlund selitti eduskunnassa 10.9.2009, ettei järjestöjen näkemyksiä voitu ottaa huomioon, koska ne poikkesivat "täysin" hallituksen iltakoululinjauksesta. Tunnustus osoittaa, ettei kansalaisia ollut tarkoituskaan kuunnella.

Edes sisäministeriön nimeämä ampuma-aselautakunta ei voinut valmisteluun vaikuttaa, sillä lautakunnan johto oli kolmen ministeriön virkamiehen käsissä. Samat virkamiehet valmistelivat  ampuma-aselain muutosesityksen. Yksi heistä jopa nimettiin edustamaan lautakunnassa kansalaisjärjestöä, Aseseppien yhdistystä, ilman yhdistyksen suostumusta. 

Kantelun toinen kohde ovat lokakuussa 2007 voimaan tulleet aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet (AYO), sekä sisäministeriön poliisijohdon 29.9.2008 antama ohje aselupien myöntämisperusteista. Järjestöt toteavat ohjeiden olevan monilta osiltaan lainvastaisia. Ne ovat johtaneet siihen, että poliisipiireissä joudutaan miettimään noudattaako lakia vai ohjeita. Lain pitäisi olla virkamiehen ainoa ohjenuora, mutta sen noudattaminen voi johtaa esimiesten sanktioihin. Järjestöt vaativat oikeuskanslerinvirastolta toimia ohjeiden kumoamiseksi.

Kantelun ovat allekirjoittaneet Asealan Elinkeinonharjoittajat ry., Asehistorian Liitto ry, Asekauppiaiden Liitto ry, Aseseppien yhdistys ry, Helsingfors Svenska Reservofficersklubb rf., NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry, Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Suomen Ilma-Aseharrastajat ry.

Lisätietoja / ytterligare information:

Jukka Sassi – Asehistorian Liitto ry
Mika Niemelä– Suomen Ilma-aseharrastajat ry
Caspar von Walzel - Svenska Reservofficersklubb rf

Tutustu kanteludokumenttiin tarkemmin tästä linkistä.

Mediasta poimittua:
Yle kotimaan uutinen: Aselain muutoksesta kanneltu oikeuskanslerille
Etelä-Suomen Sanomat: Aselaista tuli suurtaistelu [pdf]
Karjalainen: Aselaki halutaan uuteen valmisteluun
Helsingin Uutiset: Järjestöt kantelivat aselain valmistelusta oikeuskanslerille

EDIT:
OKV:n vastaus ENSIMMÄISEEN kantelukirjeeseen tästä linkistä.
TOINEN kantelukirje tästä linkistä.

Ilma-ase infoa

Suomen ilma-aseharrastajat (SIHRY) on tuottanut hyödyllisen jokamiehen ja -naisen perus-tietopaketin ilma-aseista. Vähintään tämän tasoinen tietoisuus ja ymmärrys perusasioista olisi aselakia valmistelleiden virkamiestenkin tullut hankkia esitystä valmistellessaan. Näin olisimme välttyneet lukuisista edelläkin mainituista lapsuuksista joita asiantuntematon esitys pitää sisällään.

Airsoft-aseiden (muovikuula) ja Paintball-merkkaimien (väri- tai softball) erikoisuuksia ei tässä infopaketissa käsitellä erikseen, sillä niitä rajoittavat lainalaisuudet ovat täsmälleen samoja kuin luoteja ampuvissa ilma-aseissa.

Lataa infopaketti tästä linkistä.

Lisätietoja saa SIHRY:n kotisivuilta (www.sihry.fi) tai Mika Niemelältä (p. 045 131 8440).

Viranomaiset eivät noudata lakia?

KIRJALLINEN KYSYMYS 709/2009 vp
Ampuma-aselain noudattaminen aselupapäätöksissa

Eduskunnan puhemiehelle
Voimassa olevan ampuma-aselain 119 §:ssä säädetään, että aselupia koskevaa tarkentavaa sääntelyä toteutetaan valtioneuvoston asetuksella. Ampuma-aselain mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan säätää erinäisistä lomakkeista, menettelyistä ja ehdoista. Lisäksi laissa todetaan, että sisäasiainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita deaktivoituihin aseisiin tai pysyvästi toimintakelvottomiksi tehtyjen aseiden osiin liittyvistä teknisistä seikoista sekä niiden viranomaisille esittämisessä noudatettavasta menettelystä.
Sisäasiainministeriö on kuitenkin lokakuusta 2007 lähtien antanut ohjeita aselupien myöntämisestä. 19.10.2007 sisäasianministeriö antoi arpajais- ja asehallintoyksikön johdolla valmistellun Aselupakäytännön yhtenäistämisohjeen. Sitä ovat täydentäneet 29.9.2008 annettu ohje "Ampuma-aseiden hallussapitolupien antaminen ja peruuttaminen" sekä 14.10.2008 annettu täydennysohje. Aselupia käsittelevät kihlakunnat perustelevat pääsääntöisesti kaikki kielteiset päätökset näillä ohjeilla. Jopa hallinto-oikeuksiin menneet lupa-asiat on viranomaisten puolelta perusteltu ohjeisiin vedoten aivan kuin ne olisivat noudatettavaa lainsäädäntöä.
Nyt Helsingin hallinto-oikeudessa on kuitenkin todettu, etteivät ohjeet ole laillinen peruste aselupaa koskeville rajoituksille. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen, jolla pistoolin hallussapitolupa oli myönnetty määräaikaisena.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä,
että aselupapäätöksissä noudatetaan
voimassa olevaa ampuma-aselakia?

Helsingissä 9 päivänä syyskuuta 2009
Jyrki Kasvi /vihr

Sisäasiainministeri Anne Holmlundin vastaus tästä linkistä.

HUOMIO, KATSE OIKEAAN...PÄIN!

Onhan tässä aselakiasiassa sellainenkin perustavaa laatua oleva ristiriita, että meillä on Suomessa edelleen valtion määrittelemä kansalaisen velvollisuus osallistua valtion puolustukseen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen takaamiseen. Asevelvollisemme siis menevät tälläkin hetkellä pitkin maitamme sekä mantujamme ja puolustavat ase kädessä tätäkin sutena syntynyttä (ase)lakiesitystä. Entäs kaikki reserviläiset sitten, joilla on velvollisuus pitää yllä taitojaan ja toisilla jopa halu oppia lisää. Pitääkö heidän edelleen säilyttää maanpuolustustahtonsa ja ylläpitää sitä vaikkei oma yhteiskunta enää luota heihin aseiden laillisina omistajina?

Asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta. Nyt reserviläisten syvistä riveistä on alkanut kuulumaan kommentteja, että näin huonon aselain mennessä läpi hanskat lyödään tiskiin. Yllättävää on, että aivan kaikki reserviläistoiminnan johtohahmot eivät ole kabinettipolitiikkaa harjoittaessaan kuulleet tai ainakaan kuunnelleet kenttäkelpoisten jäsentensä hätähuutoja vaan ohjaavat laivaa edelleen vastatuuleen? Harrastusta kuitenkin uhataan vakavalla tavalla ja olisi mielenkiintoista tietää moniko kansalainen on jo nyt harkinnut marssia pääesikuntaan luovuttamaan sotilaspassinsa? Mitä järkeä on osallistua minkäänlaiseen maanpuolustukseen, jos ei siviilissä ollessaan voi harjoitella ja harrastaa järkevän lain puitteissa samoja asioita?

Uskookohan meille kaikille raudalla ja verellä itsenäisyyden taistellut sekä vapaan isänmaan jälleenrakentanut tammenlehväsukupolvi pilvenreunalta katsellessaan silmiään? Harrastusvälineet, jotka ovat aina kuuluneet suomalaiseen kansanperinteeseen ja vapaa-ajankulttuuriin ollaan kiireellisen lakiuudistuksen verukkeella korjaamassa kansalaisilta asteittain kokonaan pois. Lakiesityksen tekijän tahtotila olisi ollut toteuttaa astetta radikaalimpiakin toimia, eli aloittaa keräämällä yhden käden tuliaseet pois kerta rysäyksellä. Tähän ei kuitenkaan toistaiseksi pokka tai valtiovarainministeriön budjetti riittäneet - vaikka viimeaikaiset terroriteot antoivatkin erinomaisia työkaluja, sopivan poliittisen linjauksen ja muita tekosyitä kollektiiviselle harrastajien rankaisulle. Se, että lupaprosessia vaikeutetaan kohtuuttomasti ajaa heidän mielestään kuitenkin jollakin aikajanalla saman asian - eli luvalliset aseet pois kansalaisilta. Tämän tapaisella virkamiestoiminnalla ja politiikalla voi kuitenkin olla niin demokraattisessa oikeusvaltiossa kuin muissakin yhteiskuntajärjestyksissä yllättäviä sivuvaikutuksia.

Linkki artikkeliin: Asekieltojen vaikutukset muualla - Etelä-Afrikka 2009 [pdf]

Olisi hienoa jos tämän päivän virkamiehet ja poliitikot toteuttaisivat edes pienen osan edesmenneen jalkaväenkenraali Ehrnroothin viisaista ajatuksista omassa työssänsä. Ohessa tallenteet kenraalimme ja Mannerheim-ristin ritarimme Adolf Ehrnroothin vuonna -95 antamasta haastattelusta. Ehrnrooth antoi  haastattelunsa 89 vuotiaana ja oli keskuudessamme vielä seuraavat 10 vuotta ottaen kantaa, kertoen näkemyksistään ja näin vaikuttaen myös mediassa Suomen kansan tunteisiin. Tämän kaltaista materiaalia kannattaisi kaikkien aina välillä katsoa, kuunnella ja samalla olla ylpeitä itsenäisen Suomen kansalaisia!

Osa I -

Osa II -

Osa III -

Quotes:
"Kansa joka ei tunne menneisyyttään, on köyhä. Se ei pysty rakentamaan nykyisyyttä ja suunnittelemaan tulevaisuutta."

"Minä olen aina sanonut. että on parempi kaatua kunnian kentillä kun lähteä vankina kauas kotiseudulta ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi unohdettuna."

"Se on sillä tavalla, että nämä sopimukset, paperit mitä tehdään ne on usein arvottomia. Kyllä se on paras varustautua mahdollista, jopa mahdottomia tilanteita varten. Se on niiden tehtävä, jotka kansa on valinnut kansansa johtajiksi."

"Jos kerran lähtee siihen leikkiin (politiikkaan) mukaan niin täytyy nöyrästi muistaa; minä palvelen Suomen kansaa ja Suomen kansan yhteisetuja. Yhteisvoimin tätä maata pelastettiin sotavuosina. Ei se ollut mikään puolue, ei mikään kuppikunta tai etujärjestö se oli Suomen kansa ja samaa pätee tämän jälkeenkin - se on varma asia!"

"Muistakaa tämän päivän nuoret vaikuttajat; ei kunnian kukko laula, jos jätätte meidät huonosti varustettuna, tänä aikana jollon nähdään ympär eurooppaa, sen rajojen ulkopuolella, että usein neuvottelu, se ei ole mistään kotoisin. Samalla kerralla, samaan aikaan kun neuvotellaan ja kilistetään samppanjalasilla niin ampuu tarkk'ampuja tähdätyn laukauksen ja nauraa kun hän saa hyvän osuman. "

"Suomi on hyvä maa, se on paras maa meille Suomalaisille, sen takia se on puolustamisen arvoinen!"

Lopuksi voidaan todeta, että varmuudella kaikki osapuolet - poliitikot, virkamiehet, poliisi, ampujat, metsästäjät ja loput kansalaiset - haluavat kuitenkin loppupelissa samoja asioita. Eli kaikilla on yhteinen halu lisätä aseturvallisuutta ja estää kouluampumisten tapaiset joukkomurhat sekä vastaavat terroriteot välineestä riippumatta. Päästäänkö yhteisiin päämääriin nykyisen ehdotuksen mukaisella aselailla on kuitenkin enemmän kuin epätodennäköistä!

PS. Nykyiset asehallinnon virkamiehet eivät todistettavasti kuuntele ketään, joten heidän vallassa ollessa on tärkeintä kertoa huolesi sille jota äänestit!

Kannanotto järjestäytymispakkoon

Yhdistymisvapaus on Suomalaiselle perustuslaillinen oikeus ja pyhä asia. Se tarkoittaa yksilön vapautta valita tai olla valitsematta kumppaninsa haluamaansa tarkoitukseen. Järjestäytymis- ja yhdistymispakko-asiasta on puhuttu aselakihankkeen tiimoilla laajalti. Ovatko ammunta ja metsästys todellakin sellaista salatiedettä ja paheellista toimintaa, että kaikilla on jonkinlainen leima otsassa ja kaikkien on kuuluttava johonkin yhdistykseen? Esitykseen kirjattu kahden vuoden ”harrastus-/jäsenyyspakko” tulee käytännössä lopettamaan yhden käden aseilla tapahtuvan harrastamisen erityisesti haja-asutusalueilla. Minne menee kaikki ne joiden olisi pakko yhdistyä mutta kukaan ei ota jäseneksi? Ei nykyiset ampumaseurat, metsästysseurat, asekeräilijöiden yhdistykset jne.. kuitenkaan automaattisesti ota kaikkia jäsenikseen? Totuus on, että kaksi vuotta säännöllistä ja todennettavaa harrastamista ilman omaa harrastusvälinettä on täysin mahdotonta toteuttaa!

Kaikkiin yhdistyksiin ei kuitenkaan liitytä kirjoittamalla nimi paperiin – erityisesti metsästys- ja ampumaseurat - vaan yksikin puolituttu hallituksen jäsen, jolla on jotakin uutta tulokasta vastaan voi torpata jäsenyyden ikuisiksi ajoiksi. Tasa-arvoa yhdistymisasiassa ei siis voida saavuttaa muulla tavalla kuin määräämällä hallitusvallan toimesta, että jokainen halukas on otettava yhdistyksen jäseneksi. Tämän kaltaista järjestelmää - eli tasa-arvoa - ei tulla koskaan saavuttamaan lakeja säätämällä eli yhdistymispakosta ei kannattaisi ampumaharrastuksen eikä minkään muunkaan asian yhteydessä kovin paljon keskustella?

Yhdistykset eivät voi toimia yhteiskunnassamme ”virallisina filttereinä” ikäville tapauksille ja ei toivotuille henkilöille vaikka toisaalta sillä varmasti on merkitystä. Vastuu ei kuitenkaan voi olla yhdistyksillä vaikka maalaisjärkeä käyttäen ne tämän kaltaista suodattamista koko ajan tekevätkin. Haluatko Sinäkin Veljesi vartijaksi vai elämmekö demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka on pakko sallia myös yksilön sairastuminen. Jos kansalaiset eivät nyt yhteen ääneen anna päättäjille selkeää indikaatiota siitä, että tämän kaltaiset perustuslailliset epäkohdat on korjattava niin tuskin meitä kuunnellaan myöskään tulevaisuudessa? Onko meidän jokaisen kohta pakko kuulua myös esim. ammattiyhdistykseen, opiskelijayhdistykseen jne…?

Vaikka henkilö kuuluisikin tiiviiseen yhteisöön ja olisi virallisesti jonkun yhdistyksen jäsen niin kukaan ei pysty menemään kenenkään kallon sisälle. Edellä mainittujen koulumurhaajien vanhemmatkaan eivät etukäteen tienneet mitään läheistensä päässä liikkuvista synkistä asioista. Julkisuuteen tulee koko ajan tietoa, että perheenjäsen teki itsemurhan ja kaikki olivat yllättyneitä. Eli ei edes sellaiset läheiset ihmiset, jotka ovat henkilön kanssa jatkuvasti tekemisissä voi tietää mitä yksilö suunnittelee tai päättää tehdä. Entäs yhdistyksissä sitten, joissa voi olla satoja jäseniä ja toisia nähdään mahdollisesti kerran kuukaudessa jos sitäkään? Kyllä sosiaalista kontrollia täytyisi tähän aselalupa-asiaan tulla muutakin kautta kuin pakottamalla ihmiset yhdistymään!

No kuinkas yhdistyminen toimii niissä maissa joissa se on lakiin kirjattu? Ensiksi täytyy todeta, että liiallinen muihin maihin vertailu - samoin kuin itsensä ruoskiminen - pitäisi lopettaa kokonaan. Jokaisella maalla on kuitenkin oma kulttuuriperimänsä, omat arvonsa ja omat tavat toimia. Media ja asevastaiset virkamiehet vertaavat hyvin mielellään suomea tiettyihin EU-maihin, joissa aseenomistus on radikaalisti säänneltyä. Miksei solidaarisuuden vuoksi sitten vertailtasi myös muita asioita - otetaan mukaan vaikka brittien jokamiehenoikeudet tai australialainen maahanmuuttolaki ja kysytään miksei Suomessakin hommia voida hoitaa samalla tavalla?

Otetaan tähän nyt kuitenkin esimerkki hieman lähempää eli Ruotsin malli. Tykkäämme jostakin kumman syystä vertailla itseämme rapakon takana asuviin ja heidän toimintamalleihin. Ne joilla on omakohtaista kokemusta Ruotsin mallista vahvistavat oikeusasiamiehemmekin päättelyt, eli homma ei toimi ja mopo pyrkii karkaamaan käsistä. Ruotsissa on siis pakko kuulua johonkin ampumayhdistykseen jos haluaa ampua. Suuremmissa kaupungeissa voi olla jopa 5-10 vuotta jonoa joihinkin yhdistyksiin eli uudet harrastajat ovat täysin pattitilanteessa. Lisäksi seurojen sisäinen toiminta on mennyt täydeksi politikoinniksi, koska niille on tavallaan annettu valta päättää yksilöiden hallussapitolupa-asioista.  Pieni ydinporukka päättää kuka tai ketkä omassa seurassa saavat käyttää tiettyjä harrastusvälineitä. Ja jos naama ei syystä tai toisesta miellytä niin puoltoja lupiin ei heru! Yhdistysten hallituksista on siis tullut tavallaan ”varjoviranomaisia”, jotka päättävät kuka saa ampua milläkin välineellä. Tämä on kestämätön tilanne ja johtaa siihen, että seuroja perustetaan vain siksi, että saadaan mieluisia harrastusvälineitä.  Tämän kaltaisen järjestelmän luominen luo ainoastaan ison kasan uusia ongelmia!

Myös eduskunnan oikeusasiamies on joutunut pohtimaan asiaa laajalti samassa yhteydessä kun puhuttiin koulumurhaajille myönnetyistä aseen hankkimis- ja hallussapitoluvista. Periaatteessa poliisi toimi sen aikaisten käytäntojen mukaan ja toteutti "laajaa harkintavaltaansa". Fakta on kuitenkin se, että nykyinen voimassa oleva aselakimme olisi mahdollistanut ja suorastaan vaatinut olla myöntämättä aselupia koulusurmaajille! Tästä huolimatta - mediaryöpytyksessä ja kunnallisvaalien kynnyksellä - alettiin suureen ääneen vaatia uutta - "entistä tiukempaa" - aselakia. Oheinen oikeusasiamiehen lausunto on mielenkiintoinen monessakin suhteessa. Siitä käy mm. selvästi ilmi, että AAHY:n virkamiehet luistelevat heikoille jäille yrittäessään nuijia ala-arvoisessa esityksessään läpi selviä perustuslain vastaisuuksia.

-----
(Ote oikeusasiamiehen kirjelmästä - Kohta 3.3.3 - Hyväksyttävä käyttötarkoitus)

Hallitusmuodon 10 a §:ssä turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Pelkästään jäsenyys edellä mainituissa yhdistyksissä ei muutoinkaan ole riittävä osoitus siitä, että luvan hakija todella harrastaa sellaista aseharrastuksen lajia, jossa hakemuksen kohteena oleva ampuma-ase on tarpeellinen.

Erityisesti suurimpien poliisilaitosten alueilla lupahakemuksia käsittelevillä virkamiehellä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia henkilökohtaisesti varmistua siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa aseharrastusta. Tämä on johtanut hyvinkin monenlaisten menetelmien ja käytäntöjen käyttöön ottamiseen lupaharkinnassa. Joidenkin poliisilaitosten alueella on käytännössä edellytetty kuulumista hyväksyttyyn harrastajajoukkoon. Joidenkin poliisilaitosten alueella lupaviranomainen on solminut luottamukselliset yhteydet ammunnan eri lajien vastuuhenkilöihin, kuten aktiivisiin harrastajiin, joilta sitten on saatu lisätietoa luvan hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä.

Kysymys luvan hakijan ilmoittaman harrastuksen olemassaolosta on hyvin keskeinen ja vaikeasti ratkaistavissa. Ampuma-aselain säännöksillä ei sitä voida kokonaisuudessaan ratkaista. Niissäkään maissa, joissa yhdistymisvapauden periaate ei ole estänyt edellyttämästä ampumaseuraan kuulumista edellytyksenä luvan saamiselle, ei järjestelmä ole aina toiminut moitteettomalla tavalla. Lisäksi yhdistysten puheenjohtajat ja vastaavat avainhenkilöt, jotka eivät edusta viranomaista, ovat saaneet yhdistyksen jäseniin nähden hyvin vaikutusvaltaisen aseman. Järjestelmä onkin johtanut joissakin maissa näiden yhdistysten puoliviralliseen asemaan. Tämä puolestaan saattaa johtaa kansalaisten yhdenvertaisuuden vaarantumiseen.

Linkki:Eduskunnan Oikeusasiamiehen ratkaisu Dnro 3483/4/07
-----

Toivottavasti myös perustuslakiasioihin perehtyneet kansanedustajat ovat näillä samoilla linjoilla. Loppuun voidaan todeta, että yhdistymispakko on filosofisesti väärin ja tämän lisäksi se näyttää aiheuttavan samalla myös huomattavan käytännön ongelman. Valveutuneimmat yhdistykset ovat jo kyselleet AAHY:ltä mitkä yhdistykset loppupelissä kuuluvat tuleville ”ampumisoikeus” listoille eli täyttävät yhdistyslain 4. §? Tarkempi listaus on nimittäin olemassa vain niistä yhdistyksistä jotka ovat hakeneet lupaa nykyisen aselain aikana eli vuoden -89 jälkeen. Yksikään seura tai yhdistys joka on perustettu ennen vuotta -89 ei siis täydellä varmuudella ole listalla jonka jäsenille voidaan ampumalupia myöntää. Mitään varmuutta ja vastausta asiaan ei siis ole ase-alan hallintoviranomaisilta tähän päivään mennessä saatu. Kuuluuko Teidänkin yhdistys niihin, jotka joutuvat aloittamaan erittäin monimutkaisen lupaprosessin nollasta? Löytyykö Teiltä tekijöitä, vastuunottajia, asekouluttajia, asianmukaiset harrastuspaikat jne.. vai heitetäänkö hanskat suoraan tiskiin ja kupit nurin?

EI TODELLAKAAN, PERIKSI EI ANNETA!

Alkaako tästä käsikähmä vai puolustustaistelu?

Hienoa nähdä ja kuulla, että alan asiantuntijajärjestöt ovat saaneet rivinsä järjestykseen! Kun tieto kulkee vapaasti ammunnan lajista riippumatta niin tuloksiakin syntyy helpommin. 26.8.2009 julkaistusta tiedotteesta välittyy hienosti joukkovoima ja positiivinen henki mutta samalla myös juuri teroitetut kulmahampaat paljastava hymy. Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön (AAHY) nokkamiehen Jouni Laihon, adjutantti Mika Lehtosen ja kumppaneiden on jatkossa huomattavasti vaikeampi jättää kansalaisjärjestöjen yhteistä painavaa sanaa huomioimatta. Jospa vihdoinkin koittaisi normaali aika jolloin asiantuntijoita pelkän kuulemisen lisäksi myös ihan oikeasti kuunneltaisiin?

Tärkein viesti on se, että järjestöillä ja viranomaisilla on hyvin pitkälle samat tavoitteet eli yleisen järjestyksen ja aseturvallisuuden parantaminen. Nykyisten arpajaisase-herrojen työstämä lakikötöstys ei kuitenkaan ole keino lisätä turvallisuutta vaan sillä tulisi olemaan täysin vastakkainen vaikutus. Aselakiesityksen kantavana aiheena on ampuma-aseiden valvonta, mutta huolestuttavaa on tämän tärkeän asian varjolla yhteiskuntaan ajettavat demokraattisen oikeusvaltion ja tasa-arvon vastaiset periaatteet.

Nyt eduskunnalle annettu lakiesitys on tyyppiesimerkki lakiesityksestä, jollaista oikeuskansleri on tarkoittanut aloittaessaan julkisen keskustelun huonosti valmistelluista lakiesityksistä ja johon myös Eduskunnan puhemiesneuvosto on puuttunut. Pahinta tosiaan on, että saman kaltaista vääryyttä kohdataan tänä päivänä paljon myös muilla aloilla. Esimerkkinä lukija voi itseään hauskuuttaakseen vilkaista oheista kantaa ottavaa kirjoitusta ja vaihtaa mielessään samaan kontekstiin "aselakiesityksen". Onko tällaisesta lakien säätämisestä tulossa maan tapa ja pitääkö veronmaksajien hyväksyä kaikki virkamiesten aiheuttamat vääryydet?

Aselakiuutisoinnin uusi aika!

Tämän blogin sisältöä eivät ohjaa fanaattisesti tunnepohjalta mitä sattuu huutavat tyypit - he voivat toteuttaa patoutumiaan ja mielitekojaan jossain muualla. Sen sijaan täällä kirjoittavat oikeat asiantuntijat, jotka tietävät mistä puhuvat ja jotka osaavat myös perustella (hoblofoobikoille) oman näkemyksensä reaalimaailmasta pursuavin tiedoin - ei tunnetiedolla.

Käynnissä on yksi vuosikymmenen suurimpia tavanomaista keskitasoa vastuullisempien kansalaisten ja heidän valitsemiensa kansanedustajien jymäytys - pienen joukon asevastaisten virkamiesten valmistelema erinomaisen voimassa olevan ampuma-aselakimme osittaisuudistus. Tarkoituksellisesti muka pakollisella tulipalokiireellä valmisteltu lakiesitys, siihen elämää suuremmalla medianäkyvyydellä liittynyt vakuuttelu ministeriön antamalla mediauskottavuudella kaikkien sidosryhmien kuulemisesta "laajasti" ja myös kansalaisten oman otakantaa.fi -palautekanavan hehkuttaminen - tuubaa ja soopaa ettei paremmasta väliä. Ja media kirjoitti aivan kuin absoluuttinen totuus aseasioissa olisi vihdoin löytynyt tai löytymässä! Kiistämättä sisäasiainministeriön mediataikurit tekivät palkkatyönsä hyvin.

Nyt, todellinen taistelu on julistettu avatuksi - mediataikureilla ja virkamiehillä saattaa olla vastassa oikea, sanotaanko vielä "järeillä lähes sarjatulta ja vieläpä monista eri suunnista yhtä aikaa ampuvilla luvallisilla, mutta ei hengenvaarallisilla, täsmäaseilla" -varustautunut riittävän suuri, vihainen, taitava ja erittäin monipuolinen sekä motivoitunut taistelujoukko. Olkoon tämä blogi nyt vaikka yksi näistä täsmäaseista.

"Minä en ole kuollut ja haluan elää elämääni siten, että voin nauttia siitä kaikin luvallisin tavoin vaikkapa omistamalla aseita ja käyttämällä omistamiani aseita laillisiin käyttötarkoituksiin turvallisesti ja turvallisissa paikoissa, koska en aiheuta lainmukaisesti turvallisesti säilytetyillä aseillani kenellekään toiselle ihmiselle pahaa".

Perustuslain mukainen oikeus elämään - voisiko oikeus elämään sisältää myös oikeuden nauttia elämän suomista mahdollisuuksista kuten syöminen, vessassa käynti, kirkossa käynti, koripallon pelaaminen taikka ampuma- ja metsästysharrastus?

Tästä on hyvä jatkaa - keskustelu on avattu!

Muista seurata oikeata ajankohtaista faktatietoa aselaki.info -sivustolta.

Taustaa aselakikeskustelulle

Ampuma-aselain uudistamishanke on asetettu sisäasiainministeriön toimesta ampuma-aselainsäädännön, ampumaratojen laittamista ja kunnossapitoa koskevan lainsäädännön sekä ilma- ja jousiaseita koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi on annettu eduskunnalle kesäkuussa 2009 ja se on edennyt valiokuntakäsittelyyn tämän syksyn aikana.

Aselakihankkeen perimmäisenä pyrkimyksenä on meille kaikille tärkeän yleisen järjestyksen ja turvallisuuden parantaminen. Valitettavan puutteellinen ja huonosti valmisteltu lakiesitys kuitenkin läpimennessään etupäässä huonontaa aseturvallisuutta ja vaikuttaa suoraan yli 670.000 vastuulliseen ampuma-aseiden luvanhaltijaan sekä useisiin eri intressipiireihin. Kokonaisvaikutus on tätäkin suurempi eli voidaan ajatella, että lukuisia virheitä ja perustuslaillisia epäkohtia sisältävä lakiesitys koskettaa läpimennessään myös kaikkien harrastajien perhekuntia. Näin ollen asia vaikuttaa välittömästi tai välillisesti yli kahteen miljoonaan Suomalaiseen äänioikeutettuun henkilöön.

Uuden lain tulisi olla pitkäikäinen, kestävä ja huomioida vastuulliset alan harrastajat sekä asealan sidosryhmät aina yhdistyksistä luvanvaraista elinkeinoa harjoittaviin yrityksiin. Näin ei kuitenkaan ole, koska hankkeen eri vaiheissa ei ole huomioitu asiantuntijoiden lausuntoja tai eri intressipiirien näkemyksiä. Esityksen valmistelusta on vastannut Sisäasiainministeriön alaisen arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) hallintoneuvos Jouni Laiho sekä lainsäädäntöneuvos Mika Lehtonen - joilla ei valitettavasti ole riittävää kokemusta alalta tai aselain kaltaisista erittäin laajoista lakikokonaisuuksista.

Aselaki Suomessa
Voimassaoleva ampuma-aselakimme on toimiva ja hyvin perusteltu. Nykytilanteessa ongelmia aiheuttaa lähinnä em. asehallintoyksikön sekavat, huonosti valmistellut ja monilta osin myös lainvastaiset ohjeistukset. Virkamiestyönä - ilman asiantuntija-apua - työstetyt ohjeet sekä lukuisat ohjeiden tarkennukset asettavat lupaviranomaiset erittäin hankalaan asemaan ja siirtävät pääpainon aseen ominaisuuksien tulkintaan hakijan ominaisuuksiin liittyvän harkinnan kustannuksella.

Lupaviranomaisia kuormittavat ja lain kanssa ristiriidassa olevat ohjeistukset aiheuttavat poliisilaitosten lupakanslioissa täysin subjektiivista tulkintaa. Näin ollen se asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan kotipaikkakunnasta riippuen. Tämän lisäksi vallalla oleva epätietoisuus sotkee täysin ylikuormitetun poliisin lupahallinnon normaalit rutiinit. Tässä yhteydessä on huomioitavaa, että AAHY:n valmisteleman aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO 19.10.2007) aikana on tapahtunut jo kaksi vakavaa kouluammuntaa/terroritekoa, koska ohje keskittyy aseeseen eikä hakijaan.

Esitys uudeksi aselaiksi
Ampuma-aselainsäädännön uudistamishanke on kaksivaiheinen ja se asetettiin 29.9.2008. Valitettavaa on, että hanke - kuten nykyiseen aselakiin liittyvät ohjeistukset - on valmisteltu ilman asiantuntijoita asehallintoyksikön virkamiesten voimin. Ensimmäisen vaiheen pääkohtia ovat mm. käsiaselupien luvansaannin tiukentaminen ja henkilön terveydentilan tarkempi selvittäminen. Toisessa vaiheessa keskitytään pääasiassa ampumaratoihin, ilma- ja jousiaseisiin sekä muihin tarvittaviin muutoksiin.

Lausunnot
Lainsäädäntöhankkeen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvalla lausuntokierroksella pyydettiin eri intressipiirejä lausumaan asiasta erittäin nopealla aikataululla. Jo lausuntopyynnön saatteessa mainittiin, että hallituksen esityksen luonnos on taittamaton versio ja hallituksen esityksen yleisperustelut valitettavan puutteelliset sekä keskeneräiset.

Kaikki merkittävät alan harrastajia sekä ammattilaisia edustavat tahot arvostelivat jyrkkäsanaisesti keskeneräistä ja huonosti valmisteltua lakiesitystä ja vaativat sen palauttamista uudelleen valmisteluun. Tästä huolimatta ampuma-aselakiesitys toimitettiin eduskuntaan eikä hyvin perusteltuja lausuntoja huomioitu millään tavalla.

Lisätietoja, lausuntoja ja faktaa luettavissa Aselaki-Info -verkkosivuilla.