sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

YLTIÖVIHREÄÄ MAAILMANPARANTAMISTA

Kauhajoen koulusurmien jälkeen perustetun ns. Kauhajokityöryhmän loppuraportti julkistettiin 17.2. Raportin julkistamisen yhteydessä työryhmän puheenjohtaja Pekka Sauri vaati kovin sanakääntein kaikkien puoliautomaattisten pistoolien keräämistä valtion haltuun.

Vaatimusta esittäessään Sauri ei erotellut sen enempää aseita väärinkäyttäviä rikollisia, kuin maamme edustusurheilijoitakaan. Unholaan jäivät myös aktiivista maanpuolustustyötä tekevät kymmenet tuhannet reserviläiset.

Reserviäisten unohtaminen ei liene ”vihreälle” Saurille mikään sattuma, sillä tiettävästi Sauri hoiti nuoren miehen velvollisuutensa tyylikkäästi sivilipalveluksen kautta. Myöskään se ei liene sattumaa, että traagisia koulusurmia selvittelevän työryhmän puheenjohtajaksi valikoituu sivilipalvelusmies, jolla luonnollisesti on jo ennakolta erittäin kielteinen suhtautuminen aseiden hallussapitoon.

Saurin ennakkoasennetta voidaan verrata vaikkapa siihen, että perustetaan työryhmä pohtimaan huumausaineiden käytön terveysvaikutuksia ja tuon työryhmän puheenjohtajaksi nimitetään allekirjoittanut. Minun ennakkoasenteeni huumausaineisiin on vähintäänkin yhtä torjuva kuin Saurin asenne ampuma-aseisiin. Siis sitä saa mitä tilaa!

Kalliiksi tulee
Vaikka Sauri esitti pontevasti kaikkien puoliautomaattisten pistoolien keräämistä valtion varastoihin, hän ei sanallakaan maininnut kuinka kalliiksi tällainen toimenpide tulisi meille veronmaksajille.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu olennaisesti se, että yksityisen ihmisen irtainta omaisuutta ei voida noin vain ottaa ( takavarikoida ) valtion haltuun, vaan valtion on korvattava omaisuuden käypä arvo. Yleensä omaisuuden arvon määrittelee sen luovuttaja, eikä omaisuuden ottaja.

Pelkästään kerättäviä aseita on noin 200 000 kpl. Yksinomaan aseiden kerääminen ei kuitenkaan hyödyttäisi, sillä samassa yhteydessä tulisi kerätä kaikki kyseiseen aseeseen liittyvä materiaali kuten patruunat ja niiden jälleenlatauskomponentit - luodit, ruudit, nallit ja jopa hylsyt- ja aseen puhdistusvälineet ja suojakotelot.

Myös ase-elinkeinonharjoittajilta tulisi lunastaa käypään hintaan kerättävien aseiden varaosat, jotka he ovat varastoihinsa rahalla ostaneet ja joista keräyksen myötä tulisi arvottomia. Näillä varaosillakin on rahallinen arvo, eikä niitä voida nykyisen oikeuskäytäntömme mukaan pelkästään arvottomina takavarikoida.

Sisäministeriön hyvin alustavan arvion mukaan pelkkä aseiden lunastushinta olisi noin 40 milj. euroa. Kun tähän summaan lisätään aseen mukana valtion haltuun otettavan oheismateriaalin ja poliisille aseiden keräämisestä aiheutuneen lisätyön kustannukset, nousee Pekka Saurin työryhmän esittämän toimenpiteen hintalappu moninkertaiseksi. Operaation loppulasku keventäisikin veronmaksajien kukkaroa arviolta vähintään noin 150 milj.eurolla

Englannin malli
1990 -luvun puolivälissä myös Englannissa asetettiin työryhmä pohtimaan ja arvioimaan yksityisillä kansalaisilla olevien käsiaseiden vaarallisuutta. Työryhmä päätyi samaan kuin Pekka Saurin ryhmä Suomessa runsaat kymmenen vuotta myöhemmin. Ryhmän ajatusten pohjalta säädettiin laki, jolla kiellettiin yksityisiltä kansalaisilta käsiaseen hallussapito.

Tämän lain nojalla kerättiin kansalaisilta pois kaikki luvalliset käsiaseet. Aseet otettiin kruunun haltuun ja aseiden arvon määritti ottaja eikä luovuttaja. Tämä ei kuitenkaan sikäläisiä aseiden omistajia tyydyttänyt, vaan he valittivat asiasta EU tuomioistuimeen. Tuomioistuin päätti länsimaisen oikeuskäytönnön mukaisesti, että aseen hinnan määrittelee sen luovuttaja eikä vastaanottaja.
Asekäräyksen kokonaiskustannukset nousivat niin merkittävästi, että keräyksen asiapaperit julistettiin salaisiksi.

Surkuhupaisaa englantilaisten toiminnassa on se, että vaikka kansalaisilta kerättiin pois kaikki luvalliset käsiaseet ja niiden oheismateriaali, ei turvallisuus parantunut. Tilastoista käy ilmi että keräyksen jälkeen aseilla tehtyjen rikosten määrä lisääntyi merkittävästi, sillä samaan aikaan aseiden keräämisen kanssa avautuivat valtavat markkinat aseiden salakuljettajille ja muille hämärämiehille. Keräyksen jälkeen Englannin alamaailman käsissä oli automaattiaseita enemmän kuin oli ollut puoliautomaatteja ennen keräystä.

Kysymys kuuluu – kannattaako?

Reijo Hongisto
Vimpeli

Blogiteksti alkuperäisessä yhteydessään tästä linkistä.

Ei kommentteja: