Postin kielletyt lähetykset – Itellan asekielto-missio 2012?

Itella Posti on 29.12.2011 tiedottanut seuraavaa:

"Aseiden ja niiden osien lähettäminen postitse kiellettyä"

"Kyseessä on ennen kaikkea Itella Postin oma turvallisuuslinjaus. Lain määrittelemien ja käytössämme olevien valvontamenetelmien rajallisuuden vuoksi olemme päätyneet ratkaisuun."

"Tarkennetut listat kielletyistä tuotteista julkaistaan Postin verkkosivuilla 2.1.2012."

Näitä uusia toimitusehtoja ei ollut kysyttäessä saatavilla 2.1.2011 Itellan postin toimipisteistä.

Itellan kielletyt lähetykset sivulla olevassa listassa kerrotaan että kokonaan kiellettyjä ovat:

"Aseet, ilma-aseet, ase- ja räjähdysainejäljennökset (kielto kattaa aseet, lukot, lippaat, patruunat, vaimentimet ja näitä vastaavat osat sekä kaasupistoolit ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitetut laitteet, ei kuitenkaan optiikkaa, puhdistusvälinesarjoja ja tyhjiä koteloita).", sekä niin ikään erikseen todetaan kiellettyjä olevan myös: "Airsoft-aseet (jos ulkomuotonsa perusteella luokitellaan asejäljennökseksi), Asejäljennökset eli replikat, Kaasupistoolit ja kaasupanosten laukaisulaitteet, lippaat (aseen osa), Patruunat, Piiput (aseen osa), Puiset tukkiosat (aseen osa), Starttipistoolit, Vaimentimet."

Maailman postiliiton yleissopimuksessa näistä vain räjähdysaineet ja niiden jäljennökset sekä näiden kuoret, niiden jäljitelmät tai käyttökelvottomiksi tehdyt räjähtävät laitteet tai taisteluvälineet, ovat sellaisia esineitä, joiden lähettäminen voidaan kieltää ja joita ei kuljeteta perille, eikä anneta vastaan ottajalle, eikä myöskään palauteta lähtömaahan. Kiellettyjä asioita ei saa lähettää missään luokassa lähetyksiä.

Mutta takaisin tiedotteeseen, ensimmäisenä asiaan perehtyessä huomio kiinnittyy siihen että tiedote on annettu 29.12.2011 ja tarkentuneet määräykset tulevat voimaan 2.1.2012.

Tiedotteessa mainitaan että "Tiedotimme asiasta kotimaisille aseliikkeille", mutta sitä ei kerrottu, koska tämä oli tehty. Kuluttaja-asiakkaita tiedotettiin verkkosivuilla julkaistulla tiedotteella kolme päivää ennen kuin toimitusehtomuutokset astuvat voimaan. Postin toimipisteistä papereilla saatavat toimitusehdot ovat edelleen ne samat ja vanhat.

"Tottahan jokainen postin asiakas menee Itella Posti Oy:n www-sivuille ensimmäisenä tarkistamaan tuoreimmat tarjoukset erilaisten pakettien tai kirjeiden lähettämisestä saatavista posti-bonus pisteistä tai muista posti-bonus eduista. Josko näin uuden vuoden aikaan sinisistä paketeista saisi vaikka 50% alennuksen postimaksuista..."

Asiaa tiedotettaessa on taidettu unohtaa voimassa olevan postilain 41 § pykälän postia koskeva velvoite, jossa ohimennen mainitaan, että toimitusehtojen muutoksista on tiedoitettava vähintään kuukautta ennen niiden voimaan tuloa.

Tasavallan Presidentin asetus 69/2011 Maailman postiliiton yleissopimuksen ja eräiden muiden sopimusten voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta.

Kohdassa: "Yksityiskohtaiset perustelut, Maailman postiliiton yleissopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön, Osa 1, Kansainvälistä postiliikennettä koskevat yhteiset säännöt", todetaan seuraavaa:

"15 artikla. Lähetykset, joita ei oteta vastaan; Kiellot.

Artiklassa annetaan määräyksiä niistä lähetyksistä, joita ei oteta vastaan. Artikla sisältää kieltoja, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kansainvälisessä postiliikenteessä ei kuljeteta esimerkiksi vaarallisia aineita tai eläviä eläimiä. Peruslähtökohtana on, että lähetyksiä, jotka eivät täytä yleissopimuksessa ja toimitusohjesäännöissä mainittuja ehtoja, ei oteta vastaan. Myöskään sellaisia lähetyksiä ei oteta vastaan, jotka on lähetetty vilpillisen toimen seurauksena tai kun tarkoituksena on ollut välttää asianmukaisen ja täyden maksun maksaminen. Poikkeukset artiklan sisältämiin kieltoihin on kuvattu toimitusohjesäännöissä. Lisäksi kaikilla postihallinnoilla on mahdollisuus laajentaa artiklan sisältämiä kieltoja."

Artiklan 15 kohdassa 1.3 todetaan että kaikilla jäsenmailla tai niiden nimetyillä operaattoreilla on mahdollisuus laajentaa tämän artiklan sisältämiä kieltoja, joita voidaan soveltaa käytäntöön heti, kun ne on sisällytetty vastaavaan kokoelmaan. Kokoelmalla viitattaneen lainsäädäntöön, eli postilakiin.

Hallituksen esityksessä (216/2010 vp) todetaan yksityiskohtaisissa perusteluissa:"Voimassa olevan postipalvelulain 11 §:n 2 momentissa säädetään sellaisista sisällöistä, joiden vuoksi postiyritys voi kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä kirjelähetystä. Vastaava säännös sisältyy lakiehdotuksen 40 §:ään sisällöltään muuttamattomana." . Postipalvelulaki tunnetaan nykyisin postilakina.

Eduskunta on hyväksynyt ja tasavallan presidentti on allekirjoittamallaan päätöksellä vahvistanut että kyseinen artikla on sisällytetty postilakiin.

Voimassa olevan postilain 40 § pykälässä säädetään siis sellaisista sisällöistä, joiden vuoksi postiyritys voi kieltäytyä vastaanottamasta tai välittämästä lähetystä.

Postilaissa tai Maailman postiliiton yleissopimuksessa ei ole kielletty lähettämästä niitä esineitä, joiden välittämistä Itella Posti Oy on nyt kieltämässä.


Muita Itellan tiedotteessaan esittämiä perusteluja kielloille

Vaarallisten aineiden kuljettamista säännellään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994) ja sitaatti: ”Vaarallisella aineella tarkoitetaan ainetta, joka räjähdys-, palo-, tartunta- tai säteilyvaarallisuutensa, myrkyllisyytensä, syövyttävyytensä taikka muun sellaisen ominaisuutensa vuoksi saattaa aiheuttaa vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle;”

Lain 14 §:ssä on yleinen kuljetuskielto, jollei vaarallinen aine ole luokiteltu, pakattu ja merkitty laissa tai asetuksissa määrätyllä tavalla. Edellä mainitussa laissakaan ei siten mainita edes sanan neljänneksellä mitään Itella postin nyt kieltämistä esineistä.

Itellan kiellolle ja perusteluille ei ole juridisesti löydettävissä pohjaa kyseisen lain pykälän 3 § kohdan 1) mukaisista aineista, koska nyt kielletyt esineet eivät ole räjähtäviä, tai palo- ,tartunta- tai säteilyturvallisuutensa tai myrkyllisyytensä tai syövyttävyytensä taikka muiden tällaisten ominaisuuksiensa vuoksi sellaisia että ne saattaisivat aiheuttaa vahinkoa ihmisille, ympäristölle taikka omaisuudelle. Kyseisessä laissa ei määritellä kuljetuksessa kiellettäväksi sellaisia esineitä, jotka eivät sisällä edellä mainittuja kriteereitä koskevia aineita, esineitä tai ominaisuuksia.

Itella on vedonnut kieltoja perustellessaan myös IATA:n (International Air Transport Association) lentoliikenteen rajoituksiin.

IATA:n sivulta löytyvässä FAQ (Usein kysytyt kysymykset) esitetään kysymys:
"I am a sporting shooter and need to travel to a competition with my weapon and ammunition. Is there anything I have to observe?"

Tähän on IATA antanut vastauksena seuraavaa:
"Sporting weapons and an amount of ammunition up to 5 kg (11 lb) may be in passenger checked baggage only. The weapon must be unloaded and be in its designated transport box. Please check with the airline you intend to travel on to make necessary arrangements."


IATA:n usein kysyttyjen kysymysten vastaukset ovat voimakkaassa ristiriidassa Itellan Posti Oy:n esittämien väittämien kanssa.

Viestinnän luottamuksellisuuden suoja

Perustuslaki pyrkii suojaamaan viestinnän luottamuksellisuuden mediasta riippumatta, koska perustuslain on mahdotonta seurata teknistä kehitystä riittävällä nopeudella, yksilöiden kaikki luottamukselliseen viestintään käytettävät mediat.

Itella on asiakaspalveluvastauksissaan ilmoittanut valvovansa lähetysten sisältöä läpivalaisemalla kirje- ja postilähetyksiä.

Tästä pääsemme siihen, että perustuslakimme mukaan viestinnän suoja on loukkaamaton (Perustuslain 10 § pykälä). Perustuslain 10 § pykälän esitöissä mainitaan asiasta, ettei viestinnän muodolla ole merkitystä, vaan kaikki viestintä on suojattua, erityisesti postin toimialalla (ns. kirjesalaisuus). - Tämä viestinnän suojan lavea määritelmällisyys siksi, ettei peruslain säätämisjärjestyksessä ehditä seuraamaan kaikkea viestinnän kehitystä.

Itella ei siten voi puuttua perustuslain nojalla säädettyyn yksityisyyden suojaan vetoamalla lakihierarkiassa alempiasteiseen säännökseen, direktiiviin, tai omien sisäisten ohjeidensa tulkintoihin.

Postilaissa, taikka laeissa turvatarkastuksista, ei mainita missään kohden oikeutta järjestelmällisesti tutkia kirjeen tai postilähetyksen sisältöä millään tavalla, joka kajoaa pakkauksen sisältöön. Päinvastoin, turvatarkastus on tehtävä postisalaisuutta rikkomatta. Läpivalaisu on menetelmä, joka puuttuu viestinnän sisältöön peruslain kieltämällä tavalla, tutkimalla suojatun lähetyksen sisältöä sen selvittämiseksi. Läpivalaiseminen on verrattavissa vastaavaan menetelmään kuin esimerkiksi puheluiden kuunteleminen.

Kummassakaan ei puututa suoraan viestinnän sisältöön mutta niiden sisältö saadaan tietoon puuttumatta itse viestintään.

Tutkiminen postilähetysten sisältöä paketteja rikkomattomalla menetelmällä, kuten läpivalaisu, ei ole sama kuin esimerkiksi huumekoiran suorittama haisteleminen. Huumekoira ei selvitä mitä paketti sisältää, vaan ilmaisee sen ulkopuolelle joutuneista molekyyleistä aistiinsa perustuen lähetyksen pitävän sisällään mahdollisesti kiellettyä ainetta. Jos sisällöstä saadaan pakkauksen ulkopuolinen havainto, vaikkapa radioaktiivisen säteilyn muodossa, on kyseessä asia, joka on kulkeutunut pakkauksen ulkopuolelle, eikä sen havaitseminen millään muotoa ole yrittänyt selvittää lähetyksen sisällön laatua läpivalaisun tavoin.

Itella ei tietysti riko perustuslain luottamuksellisen viestinnän suojaa, jos Itella hankkii koulutettuja koiria haistelemaan ampuma-aseita tai niiden osia, tai kouluttaa henkilökuntansa selvännäkijöiksi, selvittämään lähetyksen sisältöä haistelemalla pakkausta tai katselemalla sitä.

Tarkastaako Itella jokaisen lähetetyn kuvamedian, ettei se riko Maailman postiliiton yleissopimuksen kiellettyjen asioiden luettelon kohtaa 2.1.2 (epäsiveelliset tai säädyttömät esitykset)?

Mikäli Itella ei tutki jokaista edellä mainittua medialähetystä, niin millä perusteella postipaketteja sitten voidaan läpivalaista?

Läpivalaisun oikeuttavalla logiikalla Itellan pitäisi tutkia jokainen postin kautta kulkeva media, joka voi sisältää videoita, valokuvia, julisteita, kipsivaloksia, yms. esityksiä, jotka mahdollisesti voivat olla epäsiveellisiä tai säädyttömiä. Jollei näin tehdä, miten on mahdollista kieltäytyä kuljettamasta metallisia aseleluja tai ampuma-aseen tukkeja tai palauttaa ne lähettäjälle?

Takavarikko ja yleiset huomiot

Postilähetysten takavarikointia koskevassa asiassa tulee huomioida pakkokeinolain neljäs luku takavarikoinnin edellytyksistä postilähetyksen osalta. Takavarikon saa suorittaa vain pidätykseen oikeutettu viranomainen. Postivirkamiehellä ei tiettävästi ole pidätysoikeutta.

Huomiotta ei myöskään voida jättää eduskunnan lausumaa postipalveluista, koska Itellan omintakeinen rajoitus selkeästi heikentää yleisten postipalvelujen laatua ja saatavuutta, varsinkin haja-asutusalueilla, joissa muiden posti- ja/tai kuljetus- sekä logistiikkapalvelujen käyttäminen ei edes ole aina mahdollista. Itella myös kielloillaan rajoittaa aktiivisesti Euroopan Unionin sisämarkkinoilla tapahtuvaa kauppaa, kyseenalaistaen Euroopan Unionin vapaita sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön.

Edellä käsitellyn perusteella Itella Posti Oy:llä yleispalveluvelvoitteen velvoittamana, ei ole oikeutta rajoittaa sellaisten esineiden lähettämistä, joiden käsitteleminen ei ole laissa säädeltyä tai kiellettyä.

On havaittavissa, ettei Itella Posti Oy ilmeisesti ole halukas korjaamaan virheellistä tilannetta tai edes vaivaudu perustelemaan kieltojansa voimassa olevalla lakiin, asetukseen, tai muuhun säädökseen perustuvalla juridisella argumentaatiolla. Ainoa perustelu Itellalla on ”musta tuntuu” tasoista argumentaatiota.

Lopuksi voidaan todeta Itella postin omin sanoin:

”Posti ei ole enää entisensä”

Lähteet:
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
Postilaki 29.4.2011/415
Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta 2.8.1994/719
Pakkokeinolaki 30.4.1987/450
Tasavallan Presidentin asetus Maailman postiliiton yleissopimuksen ja eräiden muiden sopimusten voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (69/2011)
Laki Maailman postiliiton yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (68/2011)
Hallituksen esitys Eduskunnalle ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 §:n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 §:n muuttamisesta (HE 183/1997)
Laki eräiden alusten ja niitä palvelevien satamien turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta 11.6.2004/485

http://www.aselaki.info/materiaalit/Postin_kielletyt_lahetykset_Itellan_asekielto-missio_2012.pdf

www.aselaki.info

Poliisihallituksen asehallintoyksikön lausuntopyyntö Pääesikunnan Henkilöstöosastolle, koskien mm. reserviläistoiminnan ampuma-aseita

Poliisihallituksen asehallintoyksikkö pyysi 29.9.2011 lausunnon mm. reserviläisten tarvitsemista aseista. Lausuntopyyntö osoitettiin puolustusvoimien pääesikunnan henkilöstöosastolle.

Erikoista on se ettei Reserviläisjärjestöiltä pyydetty lausuntoa. Myöskään ampuma-aselautakuntaa ei ole asiassa kuultu.

Pääesikunnan Henkilöstöosaston 20.10.2011 antamassa lausunnossa todetaan seuraavaa:

"Reserviläisjärjestöissä harjoitettava ampumaurheilu on usein luonteeltaan toiminnallista ja pyrkii valmentamaan ampujaa tilanteenmukaisten ampumavalmiuksien kehittämiseen. Tämän kaltainen ampumaurheilu tukee ampumataidon, taisteluteknisten valmiuksien ja aseenhallinnan ylläpitämistä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstöosasto katsoo toimintapa III- ja II- tyyppisten (itselataava kertatuli ja lippaallinen kertatuli) aseiden soveltuvan hyvin reserviläisammuntojen harjoittamiseen. Mainituissa ammunnoissa yleisimmin käytetyt asetyypit ovat itselataavia kiväärejä tai palvelus-pistoolin tyyppisiä käsiaseita.

Pääesikunnan Henkilöstöosaston näkemyksen mukaan reserviläisammuntaperusteella haettavien ostolupien lupaharkinta tulee perustua lupaviranomaisen tekemään arvioon luvanhakijan henkilökohtaisesta sopivuudesta ampuma-aseen hallussapitoon sekä arvioon lupahakemuksessa esitetyn aseen hyvästä soveltuvuudesta hakemuksen perusteluissa kuvattuun harrastustoimintaan, kuten ampuma-aselain 44- ja 45 §:issä edellytetään."

ja;

"Pääesikunnan Henkilöstöosasto pitää reserviläisten ampumaurheilua myönteisenä ja tuettavana asiana. Ampumaharrastusta on puolustus-voimissa tuettu myöntämällä reserviläisjärjestöille ja MPK:lle ampuma-ratavuoroja ja mahdollistamalla reserviläisten osallistuminen puolustusvoimien ampumakilpailuihin.

Reserviläisjärjestöt ovat keskeisiä toimijoita maanpuolustustahdon ja henkisen puolustuskyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstöosasto suosittelee asiaa koskevien lausuntokierrosten ulottamisen myös keskeisimpään järjestökenttään avoimen ja vuorovaikutteisen keskustelun mahdollistamiseksi.

Ampumaurheilu tukee ampumataidon, taisteluteknisten valmiuksien ja aseenhallinnan ylläpitämistä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstö-osasto katsoo toimintapa III ja II -tyyppisten aseiden (palveluspistoo-lit/reserviläiskiväärit) soveltuvan hyvin reserviläisammuntojen harjoittamiseen."

Huomioitavaa on myös se että Pääesikunnan Henkilöstöosasto on 10.10.2011 antamassaan käskyssä(AH20574) todennut seuraavaa:

"Pääesikunnan Henkilöstöosasto pitää reservin ampumaurheilutoimintaan myönteisenä, puolustusvoimien koulutusjärjestelmää ja suorituskykyä palvelevana harrastuksena.
Osaston näkemyksen mukaan myös muulle ampumaurheilutoiminnalle myönnettävien ratavuorojen hinnoitteluperusteissa tulisi pysyä kotuullisuudessa siten että sopimuskäytännöillä ei ammunnan harrastamista tehdä mahdottomaksi.

Ampumatoimintaa harjoittavien seurojen osalta Pääesikunnan Henkilöstöosasto suosittelee harkittavkasi työsuoritusten (ratojen kunnostustalkoot/vast) käyttämistä ratavuorojen vastikkeina rahallisen korvauksen sijaan aikaisempien toimivien käytänteiden mukaisesti.
Tähän liittyen hallintoyksiköissä ei tule laatia sellaisia sopimuksia, jotka ovat ristiriidassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen tukemisesta annetun normiohjauksen kanssa.

Olemassa olevat reserviläisjärjestöjä mahdollisesti koskevat sopimukset tulee viipymättä purkaa ja muuttaa sellaisiksi, että reserviläsijärjestöjen ei-kaupallisen ampumaurheilutoiminnan tukeminen tapahtuu hallinnollisessa määräyksessä käsketyn periaatteen mukaisesti."

Lausunnot löytyvät aselaki.info:n lausunnot sivulta:

www.aselaki.info

29.9.2011, Poliisihallituksen asehallintoyksikön lausuntopyyntö
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunto
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon liite 1
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon liite 2
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon normiteksti, liite 1

10.10.2011, Asiaan liittyen myös Pääesikunnan Henkilöstöosaston antamassa käskyssä AH20574

Aselupien hinnat ja hinnankorotusperusteet suhteutettuna elinkustannusindeksiin

Nykyisen taloustilanteen aikana aselupien hinnat ovat yksi monia kansalaisia huolestuttava ja puhuttava yhteinen tekijä. Tämä ei ole ihme, sillä koskeehan tämä erittäin korkea maksu huomattavan isoa osaa suomalaisista. Tämän johdosta tarkastelemme asiaa lähemmin, hieman eri näkökulmista annettuihin selityksiin verraten.

Mistä luvan hinta sitten muodostuu?

Kysyimme asiaa ensimmäisen kerran 5.5.2009 poliisihallituksesta, josta tulikin seuraava vastaus (SMDno/2009/1811):

"Sisäasiainministeriö on antanut uudistetut ohjeet aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan myöntämismenettelystä (Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet SM-2006-02043/Tu-51), joiden noudattamista se on tarkentanut ja painottanut 29.9.2008 ja 14.10.2008 poliisilaitoksille lähettämillään kirjeillä (SMDno/2008/1009). Aselupamenettelyiden yhtenäistämisohjeissa painotetaan mm. aseen hankkimis- ja hallussapitolupien haastattelemista hakijan sopivuuden selvittämiseksi. Sisäasiainministeriön poliisiosasto on selvittänyt maksuasetuksen valmistelun yhteydessä aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan myöntämismenettelyyn kuluvan keskimääräisen työajan ja sen, minkä palkkausluokkien virkamiehet työn tekevät. Suoritemaksu perustuu suoraan tähän laskelmaan. Laskelma on tämän kirjeen liitteenä. Uusi hinta on 68,-."

Aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan suoritemaksun muodostuminen


Kyseisen laskelman mukaan lupaa käsittelisi kolme henkilöä seuraavista palkkaluokista 07.03 (70%), 07.06 (15%) ja 14.02 (15%). Työtunteja kertyisi 153/kk, keskimääräisen työajan ollessa 1,05h lupaa kohden.

Jälleen uusi hinnankorotus?

Hintaa korotettiin uudella maksuasetusmuutoksella 68 eurosta 72 euroon ja tämän takia lähetimme poliisihallitukselle lisäkyselyä asiasta. Tähän tulikin 13.1.2011 vastaus Poliisihallituksen asehallinnolta(2020/2010/4786.

Kyseisessä vastauksessa todetaan muunmuassa seuraavaa:

"Hinnoittelu perustuu luvan tuottamiseen kuluneeseen keskimääräiseen aikaan, jonka mukaan lasketaan välittömät työvoimakustannukset. Välilliset työvoimakustannukset, eli paikalliset poissaolot, lomarahat sekä sosiaaliturva- ja eläkemaksut on laskettu kertoimella 0,67. Lisäksi hinnoittelussa otetaan huomioon materiaali- tietojärjestelmä- ja muut yhteiskustannukset.

Edellä kuvattua laskutapaa käyttäen on maksutaulukon suoritteille laskettu kohonneita palkkaus- ja yleiskustannuksia vastaavat uudet hinnat. Lisäksi lupahallinnon eri tietojärjestelmähankkeiden (mm. poliisikassa ja Turva-Ase) kehittämiskustannuksia on jaksotettu suoritemaksujen hintoihin valtionvarainministeriön määrittelemiä periaatteita noudattaen."

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi luvan hintaa nostettiin 68 eurosta 72 euroon, luvanmyöntämisprosessin pysyessä täysin edellisen kaltaisena. Sen sijaan uudeksi maksun korotuksen perusteeksi kerrotaan lupahallinnon tietojärjestelmä hankkeiden kustannukset.

Miksi kustannusten jaksoittamista ei sitten ole aiemmin kerrottu perusteeksi, kun hanke on kuitenkin asetettu jo 1.1.2009?

Poliisin lupahallinnon Turva-Ase ja Rabita -järjestelmäkokonaisuuden asettamispäätöksen (SM035:00/2009) mukaan hankkeen kustannuksiin ja rahoitukseen on eduskunta myöntänyt 1 000 000 euron rahoituksen joulukuussa 2008. Lisäksi valtionvarainministeriö on myöntänyt hankkeelle erillisrahoituksena 1 400 000 euroa vuodelle 2010. Hankkeeseen on myös varattu rahoitusta poliisin hankesalkusta 500 000 euroa vuodelle 2009, eli kaikkiaan 2 900 000 euroa

Asia ihmetyttää nykyisessä taloustilanteessa myös siksi, että kun Turva-Ase ja Rabita järjestelmäkokonaisuus hanke on virallistiedon mukaan merkitty päättyneeksi, mutta silti kyseisen ja jo päättyneen hankkeen rahoitusta kerätään (jaksotetaan) yhä edelleen lupamaksuihin, ja vähintään yhtäihmeellistä on se miksi hanketta ei ole saatu toteutettua siihen varatuilla sekä käytettävissä olleilla varoilla?

www.hare.vn.fi - palvelusta löytyvien tietojen mukaan kyseisen hankkeen toimikausi on ollut 1.1.2009 - 30.6.2011 ja hanke jatkuu Poliisihallituksen hankkeena POHADno/2010/482. Tämän hetkisen tiedon mukaan kyseinen hanke on päättynyt?

Asian huomattava sekavuus ja ylimalkaiset vastaukset laittavat lupamaksujen kohteeksi joutuvat kansalaiset miettimään, onko asiassa menetelty lainmukaisesti, kun esimerkiksi nyt mainitulle Turva- Ase ja Rabita -hankkeelle on asettamispäätöksen mukaan myönnetty erillinen rahoitus eduskunnan ja valtionvarainministeriön toimesta, sekä myös varattu rahoitusta poliisin hankesalkusta, mutta kuitenkin nyt poliisihallituksen lupahallintoyksikön mukaan hankkeiden kehittämiskustannuksia on jaksotettu myös suoritemaksujen hintoihin?

Pohdittavaksi tulee myös se noudattaako kyseinen menettely, poliisihallituksen lupahallintoyksikön vastaus mukaan lukien, valtion maksuperustelain mukaista menettelytapaa omakustannusarvon osalta?

Yksinkertaistettuna: Saadaanko lupamaksuilla kerätä tuottoa, tai voidaanko julkisoikeudellisista suoritteista perittävillä maksuilla paikata poliisin taloutta?

Tässä kohtaa on syytä tutustua erääseen mediassa olleeseen kirjoitukseen jossa todetaan: "Laitos sai myös odotettua suuremmat tuotot erilaisista luvista, joten se pääsi lopulta lähelle nollatulosta.", kun kuitenkin maksuperustelain 6 § :ssä todetaan: "Julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo)".

Taloussanakirjan mukaan omakustannusarvolla (absorption cost) tarkoitetaan sellaisen kustannuslaskelman lopputulosta, jossa otetaan huomioon kaikki tuotteen aiheuttamat kustannukset välilliset kustannukset mukaanluettuina.

Miten aselupien hinnat ovat muuttuneet eri vuosina elintasokustannusindeksiin verrattuna?

Aseluvan hinnat eri vuosina:

1989, 38mk
1991, 38mk
1994, 80mk
1996, 80mk
2002, 27eur
2007, 32eur
2011, 72eur

Elinkustannusindeksit eri vuosina:

1989 0,2557
1990 0,2411
1991 0,2311
1992 0,2245
1993 0,2198
1994 0,2174
1995 0,2152
1996 0,2141
1997 0,2115
1998 0,2085
1999 0,2061
2000 0,1994
2001 0,1943
2002 1,1281
2003 1,1371
2004 1,1247
2005 1,1147
2006 1,0971
2007 1,0703
2008 1,0282
2009 1,0282
2010 1,0160
2011 1,0000

Luvut perustuvat elinkustannusindeksiin ja lähde on OP-Pohjolan hallinnolle jaettavan kalenterin taulukko. Em. kerrointa käytetään hyvin yksinkertaisesti, ilman markka - euro muuntokerrointa.

Esimerkki:
Vuoden 1989 100mk on nykyrahassa?
100,- x 0,2557 = 25,57 EUR.

Vuoden 2006 32eur on nykyrahassa?
32,- x 1,0971 = 35,11 EUR.

Onko mahdollista että aseluvan hinta suhteutettuna elintasoindeksiin olisi koronnut jopa liki 650%?

Seuraavassa verrataan aselupien hinnankehitystä suhteessa elinkustannusindeksiin aikavälillä 1989 -> 2011.

Kun suhteutetaan vuoden 1989 luvan hinta elintasoindeksiin, saadaan sen euromääräiseksi hinnaksi 9,71 euroa (38mk x 0,2557 = 9 euroa 71 senttiä).

Tämän perusteella voidaan laskea vuosien 1989 ja 2011 erotus, käyttäen seuraavaa kaavaa: 9,71eur x 641,5%+9,71eur= 71,99965 eur, eli nykyinen luvan hinta 72e.

Luvan hinta on siis noussut vuodesta 1989, vuoteen 2011, likipitäen vaatimattomat 650% ???

Miten on ylipäätänsä mahdollista että aseluvanhinta noussut 641,5 %, elintasoindeksiin suhteutettuna, kun kahden viimeisimpien maksuperustelain muutosten perusteiden mukaan laskennallinen aika on 1,05 h lupaa kohden ja yleensä käsittely menee jopa tämän alle (noin 30min), vastaten kuitenkin koko tarkastelujakson luvanmyöntämisprosessin keskimääräistä aikaa.

Lisäksi kun tämä suhteutetaan siihen tosiasiaan että lupien käsittely ja näihin kulunut aika, eivätkä muutkaan asiaan liittyvät välittömät tai välilliset kustannukset ole yksikertaisesti voineet mitenkään nousta liki 650%:ia, täytyy jossain olla virhe?

Tämä on helppo suhteuttaa siten, että mikäli elintasokustannukset olisivat nousseet yleisesti 641,5%:lla, maksaisi esimerkiksi maitolitra huomattavasti enemmän kuin se tosiasiallisesti tällä hetkellä maksaa.






Viitteet:

Kaleva: Oulun poliisit onnistuivat säästöissään - lainaus: " Laitos sai myös odotettua suuremmat tuotot erilaisista luvista, joten se pääsi lopulta lähelle nollatulosta."
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulun-poliisit-onnistuivat-saastoissaan/885062

"Julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo)."

Maksuperustelaki, 6 §: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920150

http://www.taloussanomat.fi/porssi/sanakirja/termi/omakustannusarvo/0

Huonoa huoltoa

"Oppilashuolto rankattiin kouluampumisten jälkeen tärkeimpien toimenpiteiden joukkoon. Lakia oppilashuollosta ei kuitenkaan ole saatu. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä odotetaan yhä vastausta oikeuskanslerin keväällä jättämään selvityspyyntöön asiasta.
Oikeuskansleri, aluehallintovirasto ja Valvira paimentavat kuntia noudattamaan lakia ja suosituksia. Kentällä on kuitenkin tehty varsin vähän ampumistapausten jälkeen."

(KSML 14.9.2011)

Toisin sanoen oppilashuolto on Suomessa retuperällä. Onneksi tällä välin toisaalla nimeltä mainitsemattomassa ministeriössä on saatu paljonkin aikaan mm. laillisen ampumaharrastuksen tuhoamiseksi kotimaastamme. Mitä seuraavien tapausten vanavedessä kielletään ja minkälaisia poliittisia linjauksia mahdolliset tulevat veriteot aiheuttavat? Se jää nähtäväksi.

Poliisihallituksen asehallinto selvitystilassa?

Turun Sanomat kirjoittaa otsikolla "Aseita viidennes vähemmän kuin 15 vuotta sitten - Ampuma-aseet vähentyneet vaikka metsästys lisääntyy". Jutussa kerrotaan että ampuma-aseiden määrä olisi Suomessa selvästi vähentynyt ja että kotitalouksissa olisi nykyään noin 400 000 asetta vähemmän kuin 15 vuotta sitten. Samassa yhteydessä todetaan myös että eniten ovat vähentyneet käsiaseet ja "syyksi" tälle ilmeisesti tarjotaan sisäministeriön kampanjaa luvattomien aseiden keräämiseksi ja sitä että uusien käsiaseiden myynti tyrehtyi jo ennen kuin aselakia oli tiukennettu.

Poliisihallituksen (Korjaus: Ei poliisin, kuten Turun Sanomat kirjoittaa) asehallintopäällikkö Liisa Timonen kertoo että aseita olisi myönnetty Suomessa aiemmin jopa melko huonoin perustein ja toteaa omana kommenttinaan myös että "liian lepsut perusteet selittävät suurehkon eli noin 250 000 käsiaseen määrän suomessa", sekä että "Lakimuutosten myötä hakijan sanaan ei enää sokeasti luoteta, vaan vaaditaan todisteita pidempään jatkuneesta harrastuksesta."

Tässä kohtaa onkin syytä tutustua todellisuuteen, jolle Liisa Timoselle, Poliisihallituksen asehallintopäällikkönäkin olisi varmasti tarvetta.

Asetilastot

Poliisihallitukselta saatujen virallisten asetilastojen mukaan Suomessa oli aseita seuraavasti:

10.1.2011
Haulikko: 595 088 kpl, Kivääri: 419 384 kpl, Pienoiskivääri: 252 143 kpl, Pistooli: 106 746 kpl, Pienoispistooli: 101 792 kpl, Revolveri: 25 382 kpl, Pienoisrevolveri: 14 038 kpl, Mustaruutiase: 7098 kpl, Yhdistelmäase: 30 685 kpl, Kaasuase: 1797 kpl, Kaasusumutin: 15 025 kpl, Merkinantopistooli: 7632 kpl, Muu-ase: 7146 kpl
Yhteensä: 1 583 956 asetta

23.1.2009
Haulikko: 591 714 kpl, Kivääri: 410 915 kpl, Pienoiskivääri: 251 531 kpl, Pistooli: 109 013 kpl, Pienoispistooli: 103 594 kpl, Revolveri: 25 355 kpl, Pienoisrevolveri: 13 737 kpl, Mustaruutiase: 6882 kpl, Yhdistelmäase: 29 724 kpl, Kaasuase: 1871 kpl, Kaasusumutin: 15 529 kpl, Merkinantopistooli: 7680 kpl, Muu-ase: 7194 kpl
Yhteensä: 1 574 739 kpl

Viimeisin tarkastelujakso oli varmasti monessakin mielessä poikkeuksellinen. Lupaviranomainen sai aiheeseen liittyen poliisihallitukselta lukuisia lain noudattamista sekoittavia ohjeita, joita korjailtiin toistuvasti, ja joiden selvittäminen jatkuu tälläkin hetkellä eri oikeusasteissa.

http://aselaki.blogspot.com/2011/05/aseluvat-ja-korkeimman-hallinto.html

Kun esimerkiksi tarkastellaan asetilastojen eroja vuosien 2011 ja 2009 väliltä, havaitaan että asemäärä rekisterissä on lisääntynyt yhteensä 9217 aseella. Ero lyhyiden aseiden (Pistooli, Pienoispistooli, Revolveri, Pienoisrevolveri) osalta on seuraava:

Vuosien 2011 (247 958 kpl) ja 2009 (251 699 kpl) välillä: - 3741 kpl

Tilastot osoittavat käytännössä sen että jo ennen aselain uudistusta, on aserekisteristä poistunut välillä 2009-2011, noin 3741 kpl lyhyttä aseita, kun taas aseiden kokonaismäärä on lisääntynyt 9217 aseella. Tätä vasten on ihmeteltävä suuresti sitä että Liisa Timosen mukaan aseita (korjaus: aselupia) olisi myönnetty liian lepsuin perustein, kun tosiasia on että suomessa harrastetaan ammuntaa ja metsästystä enenevässä määrin. Lisäksi aserekisterin paikkansapitävyys ei edelleenkään ole riittävällä tasolla, joskaan se ei sitä koskaan ole ollutkaan.

Siten on kansalaisnäkökulmasta arvioiden erittäin kummaa, että vaikka rekisteriä on nyt keskeytymättä uudistettu viimeiset yksitoista vuotta, ei sitä ole edelleenkään saatu saatettua ajantasaiseksi. Miksi näin?

Mikäli Liisa Timosen hallinnoima poliisihallituksen asehallintoyksikkö ei olisi pyrkinyt ohjeistamaan lupaviranomaisia lain soveltamista sekoittavilla ohjeilla, olisivat lupaviranomaiset varmasti pystyneet toimimaan huomattavasti suuremmalla huolellisuudella, sekä vähemmällä työtaakalla, joten voidaan perustellusti sanoa että mikäli poliisi on myöntänyt lupia liian lepsuin perustein, johtuu se juuri näistä niin sanotuista lupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeista sekä lukuisista epäonnistuneista yrityksistä korjata nämä.

On siis päivän selvää että pyrkimällä yhtenäistämään lupakäytännöt, on ne saatu räjäytettyä sellaiselle epäyhteneväisyyden tasolle, että seuraava askel tulee mitä ilmeisimmin johtamaan niin sanottuun Belgian malliin.

Uuden aselain käytännön problematiikkaa

Uuden 13.6.2011 voimaan tulleen aselain myötä aselain piiriin tuli myös joukko uusia, aiemmin lupaa vaatimattomia aseen osia, mutta tämäkään suoritus ei tunnu menevän poliisihallitukselta aivan nappiin. Tästä esimerkkinä vaikkapa se että uuden lain voimaantullessa näitä uusia nyt luvanvaraisiksi tulleita aseenosia ei ole voinut ilmoittaa poliisille tarpeellisen lomakkeen puuttuessa. Siirtymäsäännösten mukaan osien ilmoittamiseen on annettu aikaa yksi vuosi.

Kyseistä korjattua ja ajantasaiseksi saatettua lomaketta ei ole toistuvista pyynnöistä huolimatta saatu julkaistuksi, vaikka Liisa Timonen poliisihallituksen asehallintopäällikkönä onkin 19.8.2011 (67 päivää lain voimaantulosta) vastannut allekirjoittaneelle että : "Ilmoitus aseen osasta -lomake on valmis ja se tullaan laittamaan poliisi.fi -sivuille niin pian kuin mahdollista.".

Toistaiseksi kyseistä lomaketta ei kuitenkaan poliisin sivuilta löydy ja odotettavissa onkin että tähän, kuin niin moneen muuhunkin poliisihallituksen möhlimään asiaan joudutaan hakemaan ratkaisukäytäntö oikeusteitse. On myös esitettävä kysymys, olisiko tämän lomakkeen pitänyt lain siirtymäsäännösten mukaan olla valmis jo ennen lain voimaan tuloa, jotta tuota yhden vuoden siirtymäaikaa voitaisiin lainpuitteissa noudattaa. - Ja rikkoiko poliisihallitus mahdollisesti tässä kohtaa lakia?

Ampuma-asekouluttaja koulutuksen ongelmia

Yksi monista muista kysymyksiä herättävistä seikoista löytyy myös tämän hetkisestä (vielä virallisesti julkaisemattomassa) ampuma-asekouluttajakoulutus materiaalista.

http://www.i11.jossain.com/Ampuma-asekouluttajakoulutus.ppt

Kyseisen koulutusmateriaalin mukaan ampuma-asekouluttajahyväksynnän yhtenä edellytyksenä on se että koulutettavalla henkilöllä on ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa (ks. dia nro 84). Ampuma-aselupia koskevat tiedot on kuitenkin poliisin osalta erikseen säädetty salassa pidettäviksi ampuma-aselain 113 § :n mukaan, mutta kuitenkin nyt jo käytössä olleen materiaalin mukaan kouluttajan tulee pitää yhteistietonsa todistuksia tarvitsevien saatavilla (ks. dia 98).

Rikotaanko tässä aselaissa edellytettyä salassapitovelvollisuutta vai koskeeko tietojen salassapito vain ja ainoastaan poliisia? - Koska aselupaa kuitenkin vaaditaan yleisesti ampuma-asekouluttajilta poliisin taholta, voidaan salassapitovelvollisuuden kenties katsoa vaarantuneen tai jopa rikkoutuneen? - Voiko viranomainen vaatia asianosaista julkaisemaan salassa pidettävää tietoa? - Asiasta on ollut keskustelua jo useammassakin seurassa ja uskonkin että tämä kiinnostaa myös muita alalla toimivia aktiiveja.

Poliisihallituksen tekniikan yksikön antamassa vastauksessa (2020/2011/2898) koskien poliisin rekisteriin tallennettavia aselupatietoja, todetaan salassa pidettäviksi mm. aselupa tiedot. Vastauksessa ei mainita sanallakaan ampuma-asekouluttajaa, eikä erityistä säännöstä koskien kyseistä asiaa.

Ampuma-asekouluttajaksi haluavan kannattaa myös tutustua oikeudelliseen asemaansa (Kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä):

Lue oikeudellinen tulkinta ampuma-asekouluttajan asemasta, tästä linkistä [pdf]


Lupaviranomaiset painivat ongelmien kanssa

On siis sanomattakin selvää uusi 13.6.2011 voimaan tullut aselaki sisältää pahoja teknisiä virheitä sekä suoranaisia lainvastaisuuksia, ja entistä epäselvemmistä lupakäytännöistä johtuen, tulee se täydellisellä varmuudella myös johtamaan lukuisten soveltamisen kannalta kriittisten ja äärimmäisen tulkinnallisten seikkojen lisääntymiseen, sekä siihen että ratkaisukäytäntö joudutaan hakemaan oikeuskäytännön kautta, yhteiskunnan rajallisia resursseja kuormittaen. Tästä varoitti jo Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ennen lain hyväksymistä antamassaan vastauksessa toteamalla että:

"Vaarana on, että eduskunnan hyväksymään lakiin saattaa korjaamisesta huolimatta puutteellisesta lainvalmistelusta johtuen jäädä aukollisia ja tulkintaa vaativia seikkoja, joita lakia soveltavat viranomaiset ja viime kädessä tuomioistuimet joutuvat ratkaisemaan. Tuomioistuimen joutumista jatkamaan lainsäätäjän työtä tulisi välttää."

http://www.aselaki.info/materiaalit/1724_1.2010_stilisoitu.pdf

Asiaa tukee myös Vartti lehdessä asiaa esille nostanut Helsingin poliisin komisario Seppo Sivula, joka toteaa asiaan liittyen seuraavasti:

"Helsingin poliisi ymmärtää huolen.
- Sehän on selvää, että yksityishenkilöt ovat huolissaan oikeudellisesta vastuustaan näitä todistuksia kirjoittaessaan, miettii komisario Seppo Sivula Helsingin poliisista.
Uudistunut aselaki laitettiin kokoon vauhdilla.
- Vaikuttaa vähän siltä, että ikävien tilanteiden varjolla päättäjien piti tehdä jotain ja aselakia oli helppo mennä sorkkimaan. Vanha laki oli mielestäni toimivampi, Sivula harmittelee."

Aselakipolitiikan nykytilanne

Juuri näitä edellä mainittuja ja varmasti monia muitakin kysymyksiä on esitetty lainsäädäntöä valmistelleille henkilöille. Esitettyjä kysymyksiä voi lukea myös vaikka jopa eduskunnan pöytäkirjoistakin. - Silti vastaukset puutuvat yhä edelleen, kuten varmasti tiedämmekin.

Ongelma onkin juuri siinä että nämä tahot sivuttavat täysin esitetyn kritiikin ja kysymykset ja korkeintaan tyytyvät toteamaan jotain, mikä ei sisällä vastausta, tai ei liity kysymyksen kohteena olevaan asiaan mitenkään. Esimerkiksi puhuttaessa ilmakiväärin muuttamisesta .22 lr patruunaa ampuvaksi (ampuma-aseen laiton valmistaminen), lakia laatinut Mika Lehtonen tyytyi toteamaan erityisistä tiedoista ja taidoista että ne ovat sellaisia joita ei jokamiehellä ole, osoittaen samalla täydellistä teknistä tietämättömyyttään.

Uusi aselaki, sen laatiminen ja myöhemmin myös sen soveltaminen on osoittautumassa täydelliseksi farssiksi, jonka yhteiskunnalliset kustannukset ovat jo nyt nousseet hyvin korkeaksi.

http://aselaki.blogspot.com/2011/08/kritiikkia-laakarin-ilmoitusvelvollisuu.html
http://aselaki.blogspot.com/2011/03/laissa-ampuma-aselain-muuttamisesta.html
http://aselaki.blogspot.com/2010/10/ilma-aseet-muuttuvat-ampuma-aseiksi.html

Odotettavissa on että tähänkään asiaan ei tule muutosta niin kauan kuin samat lain laatimiseen osallistuneet virkamiehet ovat aseasioita "hoitamassa". Uusia sotkuja kyllä saadaan aikaiseksi, mutta mitään selvyyttä asiaan ei edes haluta, vaan aikaansaannoksien lopputuloksiin ennemmin koitetaan hakea sovellus- ja ratkaisumallia oikeusteitse. - Eli suomeksi, ollaan menty perse edellä puuhun odottamaan oksan katkeamista.

Sisäasiainministeriö on 16.8.2011 asettanut Aseturvallisuuden kehitysnäkymät suomessa -hankkeen, jonka tehtävänä on selvittää poliisihallituksen näkökulmasta aseturvallisuuden mahdolliset poliisitoiminnalliset ja lainsäädännölliset kehittämistarpeet. Jo toteutetut toimenpiteet ja niistä saatavissa olevat kokemukset otetaan huomioon.

Nähtäväksi jää, pystyykö tuo työryhmä parantamaan aseturvallisuutta, vai onko tuo vain ja ainoastaan silmänlumeeksi jäävä toimenpide, niin kuin kaikki muutkin tähän astiset toimet.

Marko Tammelin
www.aselaki.info


Muut lähteet:

Turun Sanomien kirjoitus:
http://www.ts.fi/online/kotimaa/249932.html

Vartti:
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/ampuma-asekouluttajien_kurssi_tayttyi/

Tilastot:
http://www.aselaki.info/tilastot.html

Asetilasto/asekanta 2011:
http://www.aselaki.info/materiaalit/asekanta_10.1.2011.pdf

Asetilasto/ asekanta 2011:
http://www.aselaki.info/materiaalit/asekantatilasto_2010.pdf

Asetilasto/asekanta 2009:
http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/91eccf5655ba30b7c2257575003e33f7/$file/asetilastot.pdf

http://www.aselaki.info/materiaalit/Muu_ampuma-ase_jako_tammikuu_2010.pdf
http://www.aselaki.info/materiaalit/ANASTETUT%20YM.pdf

Ilmoitus aseen osasta (Ase5.pdf) lomake:
http://www.poliisi.fi/intermin/lomakehakemisto.nsf/formsPol/1C13F25E5446B5AAC2256B9C002A6302

Aseturvallisuuden kehitysnäkymät suomessa -hanke:
http://www.intermin.fi/suomi/aseturvallisuus

Mitä on hyvä aseturvallisuus?:
http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/HeadlinesPublicFin/D992536B3816111AC22578F5003B39BF

Kritiikkiä lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ja terveyden huollon ammattihenkilöstön ilmoitusoikeudesta aselupa-asioissa annetuissa lausunnoissa

Lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön ilmoitusoikeudesta aselupa-asioissa annetuissa viranomaislausunnoissa on esitetty runsasta kritiikkiä kohdistuen mm. perusoikeuksilla suojattuun kansalaisten yksityisyyden suojaan, ilmoituksen perustelemattomuuteen ja siitä aiheutuvaan oikeusturvan puuttumiseen, lain ja asetuksen väliseen hierarkkiseen ristiriitaan, sekä siihen että aselaista puuttuu valtuutus säätää joistain säädetyistä asioista asetuksella. Järjestöjen lausumissa on näiden lisäksi kiinnitetty huomiota myös siihen, että asetus on ristiriidassa EU:n asedirektiivin kanssa. Huonoa lainvalmistelua kuvaavat varsin hyvin myös nyt kyseisestä asiasta annetut lausunnot.

Lääkäriliitto toteaa lausunnossaan että asetuksen 2 § 2. momentti jättäisi ilmoituksen käytännön toteutuksen terveydenhuollon toimintayksikköjen päätettäväksi ja pitää tarpeellisena määritellä asia tarkemmin. Lääkäriliiton mielestä asetusluonnos ei enemmälti erittele ilmoitusoikeuden ja velvollisuuden käsitteitä, jotka molemmat ovat yksityisyydensuojaan puuttumista. Yksityisyyden suoja on turvattu perustuslain 10 §:ssä.

Tehy ry:n näkemyksen mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuus ja terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeus on kuvattu asetusluonnoksessa riittämättömästi ja se jää käytännön toteutuksen osalta liian tulkinnanvaraiseksi. Tehy ry ilmaisee kantanaan myös että ilmoitukset tulisi tehdä ilman että ilmoituksen kohteena oleva saa tietää kuka ilmoituksen on tehnyt. Tämä valitettavasti rikkoo ilmoituksen kohteena olevan perusoikeuksia, sekä kansalaisten yhdenvertaista potilas- ja oikeusturvaa.

Oikeusministeriön mukaan asetuksen 2 §:n 1 momentissa oleva ehdotus siitä milloin henkilön voidaan katsoa perustellusta syystä olevan sopimaton esimerkiksi pitämään hallussaan ampuma-asetta, muodostuisi ikään kuin määrittelyksi sille mitä lain käsite "sopimaton" tarkoittaa ja näinollen oikeusministeriö toteaa tämän olevan lain ja asetuksen välisten hierarkkisten suhteiden näkökulmasta epäasianmukaista, koska tällä valtuutettaisiin asetuksenantaja määrittelemään lain soveltamisen kannalta merkityksellisiä lain käsitteitä (ks. Pevl 39/2005 vp, myös PeVL 27/2010 vp). Lisäksi OM ilmaisee että lain 114 §:ä ei sisällä valtuutta säätää asiasta asetuksella ja vaatii kyseistä kohtaa poistettavaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö esittää että asetuksen 2 § valmistellaan uudelleen siten, että lakiin perustuvaa lääkärin ilmoitusvelvollisuutta ja muun terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeutta ei laajenneta eikä myöskään supisteta asetukseen otettavalla määrittelyllä.

Lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan Aselaki.infon lausunnot sivulta, osoitteesta www.aselaki.info

Erkki Tuomiojan halpa populismi

Huom. Seuraava Erkki Tuomiojan aselakipuheisiin liittyvä kirjoitus julkaistiin 27.7.2011 Uusi Suomi Puheenvuorot -sivustolla. Seuraavana aamuna toimittaja Mikko Niskasaaren sähköpostiin oli saapunut 72 kommentti-ilmoitusta ja Uuden Suomen ylläpidon viesti:
"mikkoniskasaari, Käyttäjätilisi Puheenvuoro-palvelussa on suljettu."
Ei selitystä. Samalla oli poistettu toimittaja Niskasaaren kaikki aikaisemmat kirjoitukset, sekä estetty kommentointi.
Jokainen voi arvioida, onko tämä kirjoitus hyvien tapojen vastainen, vaiko ei. Jokainen voi myös samalla arvioida rajoittaako US näin toimimalla sananvapautta ja harjoittaako se sensuuria sekä ajaa omaa poliittista agendaansa? Tätä mieltä ainakin ovat lukuisat tyrmistyneet Usarin bloggaajat ja lukijat.

****************************

Olen aina arvostanut Erkki Tuomiojaa, mutta hänen tanssinsa Norjan terrorismiuhrien ympärillä on liikaa. Se on sivistymätöntä, se on moukkamaista. Hänen tapansa demonisoida hieno harrastus ja Suomen 670 000 aseen omistajaa on ainakin läheistä sukua vihakirjoittelulle.

Tuomiojan esiintyminen on yhtä vastenmielistä, kuin vihreiden Pekka Saurin ylitsepursuava onni 6.7.2010, kun muuan jo kertaalleen murhasta istunut mies oli edellisenä yönä ampunut kolme ihmistä nakkikioskilla Porvoossa. Saurin haastattelun Ylen uutislähetyksessä kuulleet eivät hevillä unohda, kuinka innoissaan Sauri oli, kun hän sai tapoista uutta käyttövoimaa omalle missiolleen.

Erkki Tuomiojan huoli kansalaisten turvallisuudesta on yhtä epäuskottavaa.


Suvaitsematon egoisti

Tuomioja lausuu Uutispäivä Demarissa (27.7.2011):

"Kukaan ei Suomen kaltaisessa maassa tarvitse ampuma-asetta kotonaan. Ampumaurheilun ja metsästyksen harrastajat voivat säilyttää aseita valvottujen ja rekisteröityjen seurojen tiloissa".

On ainakin viisi syytä, miksi Tuomiojan väite on halpahintaista populismia.

1. Metsästysseurat ovat suljettuja yhdistyksiä, joiden jäseniksi ei ole voi pakottaa, ja joita ei voi pakottaa ottamaan jäsenikseen ketään.

2. Seuroilla ei ole aseiden säilytystiloja.

3. Jos tiloja rakennettaisiin, ne olisi rakennettava ampumaratojen yhteyteen. Lähes kaikki ampumaradat ovat korvessa. Olisi siis rakennettava suuria asevarastoja korpeen. Olisi tehtävä täsmälleen sama megaluokan virhe, jonka teki Ruotsin armeija varastoidessaan automaattiaseita korpibunkkereihin, joista niitä varastettiin valtava määrä Länsi-Euroopan ammattirikollisten tarpeisiin. Ruotsin armeija viisastui ja purki korpivarastonsa.

4. 300 000 netsästäjää siis noutaisi syysaamuisin aseensa jostain korpibunkkerista, josta he vievät ne metsään. Tai pelloille. Aivan muualle kuin ampumaradoille, radoilla ei nimittäin metsästetä. Samoin urheiluampujat kuljettavat aseitaan kilpailuihin, radalta toiselle. Aseita viedään myös huoltoon. Korpibunkkereissa ei siis olisi tässäkään suhteessa mitään järkeä.

5. Suomen henkirikokset tehdään pääosin veitsellä (noin 40 prosenttia) ja paljain nyrkein (lähes 25 prosenttiia. Keskimäärin vain 6-8 sadasta taposta tehdään luvallisella ampuma-aseella.

Ei ole uskottavaa, etteikö Tuomioja tietäisi näitä tosiasioita. Kyllä hän tietää. Hän vain on olevinaan, kuin näitä faktoja ei olisi olemassakaan. Koska hän ja kaverinsa eivät harrasta ammuntaa, sitä harrastavia saa kiusata ja vainota mielinmäärin. Se on Erkki Tuomiojan käsitys suvaitsevaisuudesta ja moniarvoisuudesta. Se on hyvin kieroutunut käsitys.


"Sivistysvaltiot".

Omassa blogissaan Erkki Tuomioja kirjoittaa 26.7.2011:

"Olen jo ainakin kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran kirjoittanut, että sivistysvaltiossa tuliaseet kuuluvat vain viranomaisten käyttöön..."

Tällaisia Tuomiojan ihailemia maita, joissa ampuma-aseita on vain viranomaisille, on maailmassa. Niitä on jopa runsaasti. Niitä ovat esimerkiksi Libya, Egypti, Pohjois-Korea ja Kiina; niihin kuului myös Neuvostoliitto.

Äskettäin Ranska armahti libyalaisia sen verran, että toimitti siviileille jonkin verran aseita, jotta he voivat puolustautua maansa hallituksen armeijaa vastaan. Ellen väärin muista, Erkki Tuomioja paheksui tätä syvästi.

Kaikissa noissa maissa tehdään henkirikoksia paljon enemmän kuin vaikkapa Suomessa, suhteessa väkilukuun, mikä ei mitenkään estä Tuomiojaa samaistumasta näihin "sivistysvaltioihin". Itse samaistun mieluummin sellaisiin länsimaihin kuin Itävalta, Kanada, Kreikka, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Norja, joissa on ampuma-aseita per capita täsmälleen saman verran kuin Suomessa. Samaistun mielelläni myös Sveitsiin, jossa aseita on puolet enemmän kuin Suomessa. Noista maista, joissa kaikissa siviilien aseet säilytetään kotona, Itävallassa, Kreikassa ja Saksassa ovat koko EU:n alhaisimmat henkirikosluvut.

Erkki Tuomioja pitää varmaan sivistysvaltiona Iso-Britanniaa, jossa siviileillä on hyvin vähän ampuma-aseita; niitä on lähinnä yläluokalla, jolle metsästys on lähes monopolisoitu. Tuomioja tuskin piittaa siitä, että Iso-Britannian henkirikosluvut ovat yhtä korkeat kuin Ruotsissa, ja siis lähellä Suomen tasoa.


Tuomioja ei halunnut tietää pommista

Oklahoman pommi-isku v. 1995, joka toteutettiin typpilannoitteella, jälkeen monet varoittivat pommien helposta saatavuudesta. Myös Myyrmannin vuoden 2002 pommi-iskun pääraaka-aine oli typpilannoite, ammoniumnitraatti.

Jokelan ja Kauhajoen jälkeen maan hallitus ei halunnut lainkaan muistaa Suomen ensimmäistä terroristista joukkomurhaa sitten vuoden 1918, Myyrmannin pommi-iskua. Ei halunnut muistaa myöskään silloinen oppositiopoliitikko Erkki Tuomioja. Ampujien järjestöt muistuttivat jatkuvasti typpilannoitteen vaarasta, varoittivat siitä että EU on pakottanut Suomen sallimaan jopa 38 prosenttisen, siis erittäin vaarallisen lannoitteen tuonnin.

Matti Vanhasen hallitus ja Erkki Tuomioja eivät halunneet tietää tästä mitään. Vain Jokela ja Kauhajoki olivat tärkeitä, koska niissä tappaja oli käyttänyt ampuma-asetta. Vanhasta ja Tuomiojaa ei kiinnostanut kansalaisten turvallisuus, vaan oma missionsa. Tuomiojalle ja muille kaltaisilleen vain ampuma-aseella tapettu on tapettu. Muista ei ole mitään väliä.



Potku omille

Erkki Tuomioja nimittelee blogissaan aseharrastajia tavalla, jota valtioneuvoston ministeriltä ei odottaisi:"asfetisistejä", "hörhöjä", "tappoasekultin vaalijoita".

Ampuma-urheilu ja metsästys ovat Suomessa suurten kansanjoukkojen harrastuksia. Niissä ei katsota eikä kysellä yhteiskunnallista asemaa, eikä puoluekantaa. Perusdemari lähtee ampumaradalle ja metsälle aivan siinä kuin kokoomuksen, keskustan tai perussuomalaisten äänestäjä.

Ahdasmielisyydessään Tuomioja halventaa siis myös oman puolueensa jäseniä ja kannattajia. Ei ole ihme, että viime vaaleissa niin moni SDP:n peruskannattaja valitsi aivan toisin.

Lopuksi:

Vihakirjoittelu ja aseharrastajien demonisointi luovat väkivaltaa. Tässä esimerkki: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/93

****************************
Kirjoitus löytyy myös täältä, uudella otsikolla ja saatesanoilla sekä alkuperäisessä muodossa kaikkine kommentteineen Google Cached Pages -palvelusta. 

Aseluvat ja korkeimman hallinto-oikeuden käytäntö

Korkeimman hallinto-oikeuden tilastojen mukaan viime vuosi oli poikkeava aselupia koskevissa valituksissa. Vuosikertomus on vielä painossa, mutta tässä KHO:sta saadut luvut: saapuneita valituksia vuonna 2010 yhteensä 72 kpl, ratkaistu 47 kpl, päätös vahvistettu 40 kpl, päätöstä muutettu 1 kpl, asia palautettu 1 kpl, muutoksenhakemus jätetty tutkimatta 3 kpl, asia rauennut 3 kpl ja vireillä vuoden lopussa 50 kpl.

Keskimääräinen käsittelyaika oli 7,2 kuukautta.

Vertailemalla vuosikirjojen sarakkeen "Ratkaistuvuoden aikana" lukuja sarakkeisiin "Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu" sekä "Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu" saadaan jonkinlainen kuva ratkaisuista. Mikäli ratkaistuja on yhtä paljon kuin päätös vahvistettu -lukuja, yksikään valituslupahakemus ei ole menestynyt tai vaikka valituslupa olisi tullutkin, ratkaisu ei ole muuttunut.

Ase-asioita koskevat tapaukset löytyvät alkupuolelta otsikon "Turvallisuus, yleinen järjestys ja eräät luvat yhteensä" alta.

Vuosikertomukset 2000-09 löytyvät osoitteesta: http://www.kho.fi/17354.htm

Aselupa-asioista on tuoretta tietoa myös Poliisin vuosikertomuksessa, josta muutama poiminta.

Lupapalvelut:
Aseiden hallussapidon peruutusten ja varoitusten määrä nousi Aselupia myönnettiin vuonna 2010 yhteensä noin 70 000, joista hallussapitolupia oli yhteensä 58 695. Asevalvonnassa hallussapitolupiin kohdistuvien peruutusten ja varoitusten määrä kasvoi yli tuhannella kappaleella vuoteen 2009 verrattuna.

Asehallinnossa käsiteltiin vuonna 2010 yhteensä 1050 ase-elinkeinonharjoittajien kaupallisiin lupiin liittyvää asiaa. Erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin sekä asekeräilijäksi hyväksymiseen liittyvia asioita käsiteltiin yhteensä 182.

Asehallinnonmaksuttomien suoritteiden määrä oli noin 2500. Lisäksi asehallinnon aseteknisellä puolella tarkastettiin vuonna 2010 yhteensä 66 379 ampuma-asetta. Laki ampuma-aselain muuttamisesta hyväksyttiin eduskunnassa 27.10.2010. Muutettu laki tulee voimaan 13.6.2011. Ampuma-aseasetuksen ja muiden muutettuun ampuma-aselakiin liittyvien asetusten valmistelua jatketaan.

Turva-ase/Rabita - rekisterihanke eteni vahvistetussa aikataulussa. Järjestelmäkokonaisuus käsittää ampuma-ase ja aseluparekisterin, turvallisuusalan luvat sekä rahankeräysrekisterin.

Myönnetyt aseluvat, kappaletta:
2006, 82 047
2007, 85 409
2008, 82 629
2009, 71 515
2010, 70 164

Lupavalvonnalliset toimenpiteen, kappaletta / Aseiden hallussapitolupiin kohdistuvat peruutukset ja varoitukset:
2008, 2510
2009, 3125
2010, 4220

Sisäinen valvonta, turvallisuus ja viestintä:
Ampuma-aseasioissa on valtionasiamiehen lausuntoja annettu hallinto-oikeuksiin 548. Poliisihallitus teki 8 valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuksien päätöksistä.

http://www.poliisihallitus.fi/poliisi/hallitus/home.nsf/pfbd/5E21793CEB2AF0F7C2257899002586A4?opendocument

Uudet kansanedustajat ja aselaki

HS uutisoi 24.4.2011 että joka kymmenes kansanedustaja haluaisi kieltää käsiaseet. Kyseisessä kirjoituksessa kerrotaan että kiellon kannattajista suurin osa on sdp:n ja vasemmistoliiton edustajia, ja että noin 60 kansanedustajaa tiukentaisi tuoretta aselakia entisestään.

Jutussa kerrotaan että kymmenesosa kansanedustajista haluaisi kieltää käsiaseet kokonaan ja kuvaksi on valikoitu provosoivasti 9mm pistooli pöytälaatikossa, ihan kuin kyseisen kaltaisia aseita todellisuudessa säilytettäisiin vuoden 1998 aselain vastaisesti. - Ellei HS:n tarkoitus sitten ole kehottaa kansalaisia toimimaan lain vastaisesti?

Näkemyksien tukemiseksi esitetään populistisesti Tarja Filatovin(sdp) mielipide "Mitä enemmän aseita on helposti saatavilla, sitä suuremmat riskit. Ampumaharrastukseen liittyvät aseet olisi hyvä säilyttää erityisvalvotuissa oloissa ampumaharrastepaikoilla"

Esitetty mielipide tukee HS:n toimittajien, sekä yleensä ase(nne) vastaisten hokemaa mantraa "mitä enemmän aseita, sitä suuremmat riskit", kun jokainen lukutaitoinen osaa päätellä tilastoista että kyseisellä asialla ei ole mitään korrelaatiota todellisuuden kanssa, pikemminkin päinvastoin.

Mutta eihän totuus olekaan HS:n pääagendassa. - se kannattaa pitää mielessä koko aika. Lähdekriittisyydelle on siis todellista tarvetta.

Miten asia sitten käytännössä on?
HS:n vaalikoneen vastauksien perusteella käsiaseet haluaisi kieltää kokonaan seuraavasti: SDP: 8 edustajaa, PS: 1 edustaja, KESK: 1 edustaja, VAS: 6 edustajaa, VIHR: 2 edustajaa ja RKP: 1 edustaja.

SDP:
SDP:stä käsiaseiden kieltoa kannattavat: Tarja Filatov, Jukka Gustafsson, Rakel Hiltunen ,Mika Kari , Päivi Lipponen, Riitta Myller, Hanna Tainio ja Erkki Tuomioja, joista ainoastaan kaksi on perustellut näkemystään.

Tarja Filatov perustelee kantaansa toteamalla että: "Mitä enemmän aseita on helposti saatavilla, sitä suuremmat riskit. Ampumaharrastukseen liittyvät aseet olisi hyvä säilyttää erityisvalvotuissa oloissa ampumaharrastepaikoilla." ja Riitta Myller toteamalla: "Kaikki muut vaihtoehdot ovat huonompia."
Ilmeisesti Tarja Filatov (sdp) ei ole vaalikiireiltään vaivautunut ottamaan selvää siitä minkälaisia nämä ampumaharrastuspaikat maassamme ovat?

Koska ampumaradat ovat usein rakennettu syrjään asutuksesta, suosittelemme mitä hartaimmin pikaista tutustumista asiaan sekä fakta tiedon päivittämistä, sillä ideologisesti levyä paikallaan soittavien olisi jo korkein aika vaihtaa ainakin puolta, neulasta puhumattakaan.

Aseiden ynnä muun materiaalin säilyttämisen siirtäminen syrjään rakennetuille ampumaradoille olisi todella suuri turvallisuusriski, joten jo sellaisen ehdottaminenkin on järjetöntä. Ampumaradoilla ei yksinkertaisesti ole sopivia säilytystiloja eikä vartijoita.

Naapurimaassamme Ruotsissa siirryttiin aikoinaan puolustusvoimien aseiden hajavarastointiin korpibunkkereissa, sillä seurauksella että näihin kohteisiin kohdistui ennätysmäärä murtoja, joiden seurauksena suuri määrä sotilasaseita joutui rikollisten käsiin.

On ylipäätänsäkin ihmeteltävä ettei tämä tosiasia ole tarttunut kansanedustajien tietoisuuteen, vaikka asia on takuuvarmasti ollut esillä aselakiprosessin aikana. Tässä tietysti on oma osansa valheita ja virheellistä tietoa levittävällä medialla ja niillä riittävän hölmöillä kansanedustajilla, jotka eivät edes vaivaudu ottamaan asiasta selvää. - tai ehkä vika on kuullun ymmärtämisessä?

Riitta Myller:in vastauksen saman kaltaisuus on myös suoraan yhteneväinen kouluampujien "ongelmanratkomiskykyyn", sillä siihenhän riitti yksinkertainen ajatus siitä että "KOSKA MUUT VAIHTOEHDOT OVAT HUONONPIA", tunnetun kohtalokkain seurauksin.

SDP:n edustajien onkin lienee pikaisesti syytä tarkistaa kantaansa, sillä ainakin SDP:n poliittisen osaston päällikön Esa Suomiselta saamastamme vastauksesta saa hyvin selvän kuvan siitä että SPD:llä olisi halua korjata vasta uudistettuun aselakiin jääneet ongelmat.

"Pidämme tärkeänä, että uudistetun aselain toimivuudesta käytännössä kootaan systemaattisesti tietoa ja mahdollisiin epäkohtiin puututaan nopeasti. Kun keskeisenä tavoitteena oli yhdenmukaistaa lain soveltamiskäytäntöä valtakunnallisesti, poliisihallinnon on koulutettava ja ohjeistettava aselupia hoitava henkilöstö kunnolla lain oikean tulkinnan ja asiakkaiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi.
Terveisin,

Esa Suominen
poliittisen osaston päällikkö
SDP"

Perussuomalaiset:
Perussuomalaisista käsiaseet haluaisi kieltää Arja Juvonen, mutta hänkään ei ole esittänyt mitään perustetta esittämälleen kiellolle.

Keskusta:
Keskustasta käsiaseet olisi kieltämässä Ex-liikenneministeri Anu Vehviläinen, joka toteaa vastauksessaan että: "Mihin tavallinen ihminen tarvitsee käsiasetta? Ymmärrystäni riittää kyllä alan harrastajille ja keräilijöille, heidän osaltaan aseiden hallussapito pitäisikin järjestää asiallisella tavalla."

Ilmeisesti Keskustalaisen ex-ministeri Anu Vehviläisen mukaan me aseharrastajat emme ole tavallisia ihmisiä ja sen, sekä niin ikään ex-pääministeri Matti Vanhasen tekemän iltakoululinjauksen ja ex-pääministeri Mari Kiviniemen jatkaman linjauksen ylläpidon takia, ei ole mikään ihme että Keskusta on nyt oppositio puolue?

Meitä aseen omistajia kun on Suomessa hyvin iso joukko ja aseharrastuksilla on myös hyvin pitkät perinteet maassamme. Voidaan siis sanoa että kysymys koskee koko kansalaisluottamuksen ydinaluetta.

Yksinkertaistettuna Anu Vehviläiselle voisi sanoa: Tavallinen ihminen tarvitsee käsiasetta esimerkiksi urheiluammuntaan ja loukku- ja luolametsästykseen.

Vastaavasti tässä kohtaa voisi esittää kysymyksen: Mihin tavallinen kansalainen tarvitsee kahtasataa kansanedustajaa?

Vasemmistoliitto:
Vasemmistoliitosta käsiaseet haluaisi kieltää Paavo Arhinmäki, Annika Lapintie, Silvia Modig, Jari Myllykoski, Eila Tiainen ja Erkki Virtanen.

Antamaansa vastausta on perustellut ainoastaan Annika Lapintie, joka toteaa että: "Käsiaseiden saatavuuden rajoittaminen on välttämätöntä. Ihmisten vahingoittamiseen ja tappamiseen suunniteltujen aseiden yleistymistä Suomessa ei tule sallia. Pitkällä aikavälillä turvallisen yhteiskunnan luomisessa tärkeintä on huolehtia syrjäytymisen ehkäisemisestä. On satsattava voimakkaasti kouluterveydenhuoltoon ja palkattava lisää kouluterveydenhoitajia, koulupsykologeja ja huolehdittava riittävästä oppilaanohjauksesta."

Annika Lapintie edustaa pahimman luokan ääripopulismia fakta tiedoista välittämättä, mutta on jo totuttua hoplofobiasta kärsivää lapintietä "parhaimmillaan". - Mitenhän syrjäytymistä estetään käsiaseiden saatavuuden ja sitä kautta satojen tuhansien suomalaisten harrastusmahdollisuuksia rajoitamalla? - Tai miten aselailla parannetaan kouluterveydenhuoltoa, palkataan lisää kouluterveydenhoitajia, koulupsykologeja tai edes huolehditaan riittävästä oppilaanohjauksesta, kuten Annika Lapintie ilmeisesti yrittää kertoa?

Tässä kohtaa olisi myös syytä miettiä koko aselain uudistusprosessiin käytettyjä varoja ja sitä mistä nämä sitten ovat todellisuudessa pois. Ehkä ne ovat poissa juuri Annika Lapintien mainitsemista kouluterveydenhuollosta tai oppilaanohjauksesta?

Vihreät:
Vihreistä käsiaseet haluaisi kieltää Satu Haapanen ja Jani Toivola, joista vain jälkimmäinen on perustellut vastaustaan.

Jani Toivola toteaa perusteluinaan että: "Käsiaseen kantolupa vain erikoisluvalla. Ei edistä mitään yhteistä hyvää vaan päinvastoin luo lisää uhkaa ja vaaran riskejä yhteiskuntaamme. Tämän ovat osoittaneet viime vuosien traagiset julkisuutta saaneet ampumistapaukset".

Jani Toivola puhuu virheellisesti kantoluvasta, jollaisia ei ole myönnetty vuosiin. Nykyisin kyseessä on hallussapitolupa, joka oikeuttaa kuljettamaan asetta asetettujen rajoitusten puitteissa, eikä siis kantamaan sitä, sanan yleistävässä merkityksessä. Aseen kanto-oikeus on vain viranomaisilla sekä muilla erikseen määrätyissä työtehtävissä työskentelevillä.

Kun Jani Toivola toteaa että käsiase ei edistä mitään yhteistä hyvää, vaan päinvastoin luo lisää uhkaa ja vaaran riskejä yhteiskunnassamme, on kyseessä aika ahdasmielinen tulkinta kansalaisten yksityiselämään puuttuvasta harrastusoikeuden perusteettomasta rajoittamisesta, suhteessa siihen että kyseessä on seksuaalivähemmistöön kuuluva kansanedustaja, joiden oikeuksista on myös ollut vilkasta keskustelua julkisuudessa.

Ruotsalainen kansanpuolue:
Ruotsalaisesta kansanpuolueesta käsiaseiden kieltoa kannattaa ainoastaan Mikaela Nylander joka toteaa että: "Käsiaseita voisi tietysti käyttää työssä tai jos tarve esim vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa niin vaatii."

Ilmeisesti Mikaela Nylander ei itsekkään tiedä mitä olisi kieltämässä? - tämä on myös valitettavan yleistä, että ollaan kieltämässä jotain, vain sen takia että se tuntuu itsestä mukavalle, tai se olisi "paras" vaihtoehto.

Ruotsalaisen kansanpuolueen virallisen kannan aselakiin löydät myös alla olevasta linkistä:

http://www.aselaki.info/vaalit2011/ruotsalainen_kansanpuolue.html

Mitenkä puolueet sitten lopulta suhtautuvat aselaki-kysymykseen?

Kokoomuksesta 17 edustajaa kannattaa aselain epäkohtien korjaamista ja 19 edustajaa pitää aselakia hyvänä. Vain 8 edustajaa olisi asettamassa lisää kieltoja. Yksikään ei olisi kieltämässä käsiaseita kokonaan.

Sosiaalidemokraateista 25 edustajaa olisi asettamassa lisäkieltoja, 7 edustajaa korjaamassa aselain epäkohtia ja 9 edustajaa pitää aselakia hyvänä. 8 edustajaa olisi kieltämässä käsiaseet kokonaan.

Perussuomalaisista 25 edustajaa olisi korjaamassa aselain epäkohtia, 9 edustajaa pitää aselaki hyvänä ja vain viisi olisi asettamassa lisää kieltoja. Yksi edustaja olisi kieltämässä käsiaseet kokonaan.

Keskustan edustajista 12 olisi korjaamassa aselain epäkohtia, 19 edustajaa pitää aselakia hyvänä ja vain neljä olisi asettamassa lisää kieltoja. Yksi edustaja olisi kieltämässä käsiaseet kokonaan.

Vasemmistoliiton kansanedustajista 9 olisi asettamassa lisää kieltoja, kolme korjaamassa aselain epäkohtia ja 2 edustajaa pitää aselakia hyvänä. 6 Edustajaa olisi kieltämässä käsiaseet kokonaan.

Vihreiden edustajista 2 haluaisi kieltää käsiaseet kokonaan ja 7 edustajaa käsiaseiden säilyttämisen kotona. 1 edustaja piti aselakia hyvänä. Yksikään edustaja ei haluaisi korjata aselain epäkohtia.

Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajista 5 pitää aselakia hyvänä, 3 olisi asettamassa lisää kieltoja ja 1 korjaamassa aselain epäkohtia. 1 edustaja haluaisi kieltää käsiaseet kokonaan.

Kristillisdemokraattien edustajista kolme olisi asettamassa lisää kieltoja ja 2 edustajaa olisi korjaamassa aselain epäkohtia, 1 pitää aselakia hyvänä.

Yhteinen nimittäjä

Yhteinen nimittäjä kaikille ase- ja asenne vastaisille mielipiteille on täydellinen tietämättömyys vallitsevasta asiakokonaisuudesta, sekä faktojen korvaantuminen populismin suomalla hoplofobialla.

Kun esimerkiksi Ville Niinistö (Vihr) mainitsee HS:n vaalikoneessa että "Lakia voitaisiin vielä tiukentaa niin, että aseen teknistä osaa säilytettäisiin esimerkiksi poliisilaitoksella tai ampumaradalla sen sijaan että se olisi kotona lukitussa kaapissa", kertoo se paljon siitä suoranaisesta idiotismista joka näiden kaltaisissa mielipiteissä on yleensä vallalla.

Mitenhän Ville Niinistö (Vihr) on esimerkiksi ajatellut järjestää aseen teknisen osan säilyttämisen sekä siihen liittyvät ongelmat poliisilaitoksilla. Epäilemme vahvasti että Ville Niinistö ei edes tiedä kuinka paljon käsiaseita maassamme on, tai miten poliisilaitokset edes pystyisivät selviytymään prosessista jossa hakija tuo, hakee ja huoltaa aseensa poliisilaitoksella, tai edes sitä mitä tarkoitetaan aseen teknisellä osalla. Tekninen osa voi olla vaikkapa aseen optinen tähtäin, jolla ei aseen mekaanisen toiminnan kannalta ole merkitystä.

Myös ex-työministeri Anni Sinnemäki (vihr) ilmeisesti kannattaa käsiaseiden säilyttämisen kieltämistä kotona, mutta Sinnemäen vastauksesta: "Ampuma-aseharrastuksissa käytettäviä aseita voitaisiin säilyttää niille tarkoitetuissa tiloissa.", käy myös ilmi se utopistinen käsitys ampumaradoista.

Kansanedustajien pitäisikin käydä itse toteamassa minkälaisia maamme ampumaradat yleensä ovat.

Kuten jo yllä totesimme, aseita ei tule säilyttää huolettomasti syrjäisillä ampumaradoilla, siihen liittyvien turvallisuusriskien takia.

Onkin kansalaisnäkökulmasta huolestuttavaa että varsin monen asevastaisen kansanedustajien agendaan ei kuulu asioiden faktojen selvittäminen, vaan tämänkaltaiset edustajat pyrkivät tekemään aina sen mukaan, millä julkisuudessa saataisiin aikaan enemmän turhaa puhetta ja vähemmän käytännön tekoja.

Voidaankin jo sanoa että kyseessä on todellisentietämyksen täydellisen puuttumisen kautta eräänlainen massahysteriaan verrattava yhteiskunnallinen vaikutuskeino joka lopulta kääntyy aina käyttäjäänsä vastaan.

Valitettavasti on myös erittäin yleistä että tietämättömyys ja ylimielisyys pyritään peittelemään lietsomalla aiheetonta sekä turhaa pelkoa kansalaisissa oman asian edistämiseksi.

Mitä tämä sitten tarkoittaa reaalitodellisuudessa?

Lyhyesti: Yhteenvetona voidaan todeta että aselakia pitää hyvänä, tai aselain ongelmakohtien korjaamista kannattaa noin 126 edustajaa. Toivottavasti kyseinen asia nousee esille myös hallitusneuvotteluissa, sillä kuten tiedämme aihetta olisi.

Ainakin eduskuntavaalien todellinen voittaja, Perussuomalaiset, ovat tässä vahvoilla. Huomioitavaa on myös se että yksikään suurimman puolueen, eli Kokoomuksen, kansanedustajista ei olisi kieltämässä käsiaseita.

Joka tapauksessa hallitusneuvotteluista on tulossa mielenkiintoiset ja kuten monet edellisen kauden kansanedustajat muistavat, ei tulevasta kaudesta ole tulossa helppoa. - ainakaan niin kauan kuin aselakikysymys on saatettu päätökseen niin että sen kohteeksi joutuvat kokevat tulleensa kohdelluksi oikeudenmukaisesti.

Kokoomuksen virallisen kannan aselakiin löydät myös alla olevasta linkistä:
http://www.aselaki.info/vaalit2011/kansallinen_kokoomus.html

Lähteet: aselaki.info, hs-vaalikone
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Joka+kymmenes+kansanedustaja+haluaa+kielt%C3%A4%C3%A4+k%C3%A4siaseet/1135265623216

Brasilian ja Hollannin ampumistapaukset

Mediassa tunnutaan ottavan voimakkaasti esille nämä maailmalla sattuneet traagiset sekä järkyttävät tapahtumat. Asia on herättänyt myös kiinnostusta eduskuntavaaliehdokkaiden, sekä kansalaisten keskuudessa.

Faktoihin perehtyvät huomaavat myös sen että edelleenkään näitä valitettavia tapauksia maailmalla ja Suomessa ei poisteta tai edes vähennetä yhdelläkään aselailla.

Brasilia

Brasilian aselain mukaan vähimmäisikäraja aseluvanhaltijalle on 25 vuotta ja maassa on noin 17 000 000 asetta joista rekisteröimättömiä n. 9 000 000. Laittomista aseista ei kukaan tiedä.

Huomattavaa on se että sikäläisen lainsäädännön mukaan tekijällä ei lain mukaan olisi pitänyt olla hallussaan minkäänlaista asetta. Ampuja oli tiettävästi käyttänyt revolveri tyyppisiä aseita, jotka Brasilian poliisin mukaan oli varastettu 1994. Aseiden alkuperästä ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa, koska niistä oli viilattu tunnistetiedot pois.

Julkisen tiedon mukaan tekijä oli 23-vuotias, koulun entinen oppilas. Tekijä oli myös jättänyt jälkeensä sekavan itsemurhaviestin, jossa ei kuitenkaan ollut mitään syytä teolle, mutta sen sijaan viestissä oli tarkoin kuvatut hautausohjeet, sekä anteeksipyyntö jumalalle.

Tekijää on kuvailtu julkisuudessa hiljaiseksi mieheksi, jolla ei ollut kavereita ja joka vietti paljon aikaa Internetissä.

Hollanti

Hollannin aselaki (Wet Wapens en Munitie) on löysempi kuin suomen (vuoden 1998) aselaki. Hollannin ampumisessa käytettiin sarjatuliasetta (machinegun), eli pitkää asetta. On myös huomattavaa että Hollannissa on vaikea saada lupia ampuma-aseille, mutta sen sijaan laittomia sarjatuliaseita sekä ammuksia löydetään ja takavarikoidaan varsin usein huumeratsioissa.

Sikäläisen yleisen syyttäjän, Kitty Nooy:in mukaan ampuja oli 24-vuotias Hollannin kansalainen, jolla oli aiempaa rikostaustaa. Rikostaustaan kuului muun muassa ampuma-aserikos (laiton ampuma-aseen hallussapito), mutta koska tekijä oli tekohetkellä 17 vuotias, syytteet tästä hylättiin.

Tekijälle oli tämän hetkisen julkisen tiedon mukaan kuitenkin myönnetty lupia ampuma-aseille. On myös vielä epäselvää oliko teossa käytetylle sarjatuliaseelle asianmukainen lupa.

Hollannissa sarjatuliaseille voivat saada lupia vain hyväksytyt keräilijät ja lupaan tulee yleensä ehdoksi se että aseella ei saa ampua. Keräilijähyväksyntä on myös huomattavan vaikea saada.

Hollannin viranomaiset tutkivat parhaillaan oliko lupien myöntämisessä tehty virheitä.

Ampuja oli jättänyt jälkeensä jäähyväiskirjeen joissa tekijä kertoi suunnitelleensa tekoa, sekä myös tekevänsä itsemurhan.

Aselailla ei paranneta sairaita

Molemmille tapauksille on yhtenäistä se että tekijät kärsivät mielenterveys ongelmista ja olivat yksinäisiä, sekä olivat jättäneet jälkeensä itsemurha viestin. Eli aivan kuten meillä täällä Suomessa Jokelan ja Kauhajoen, sekä unohdetun Myyrmannin tapauksien osalta.

Yksi tekijöille yhteinen sekä taustalla vaikuttava tekijä näyttäisi kaikille tapauksille olevan myös juuri julkisuuden saanti teolle, ikään kuin tuo julkisuus tekisi teosta hyväksyttävän. Yhteistä on myös se että poikkeuksetta tekijä on lopulta ampunut itsensä.

Onkin aivan pakko ihmetellä miksi tähän seikkaan ei kukaan halua kiinnittää huomiota? - ainakaan meillä Suomessa.

Yksi mitä olisi myös syytä tutkia, on lehdistön (varsinkin ns. keltainen lööppi lehdistö) vaikutus siihen että tämänlaisia tapauksia kopioidaan. Olisiko Kauhajoki jäänyt tapahtumatta, mikäli Jokela ei olisi saanut mediassa näyttävää spektaakkelia? - Tai vastaavasti, olisiko Jokelasta tullut ottaa opiksi ja noudattaa lupakäytännöissä voimassaolevaa lakia, aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden sijaan?

Miksi myös osa Suomen median- ja lehdistön edustajista jättää kertomatta kaikkia kyseisiin tapauksiin liittyviä faktoja?

Kun näin eduskuntavaalien alla vertaillaan eri puolueiden vaaliteemoja, moni kansalainen varmasti myös ihmettelee miksi nuorten- ja aikuisten mielenterveys asiat, sekä hoitoon pääsemisen parantaminen ei ole ensimmäisenä asiana yhdenkään puolueen agendassa?


VAALIMAATTI 2011 - Ohjelmapankki
http://www.fsd.uta.fi/vaalimaatti/vaalit2011/ohjelmat

Esimerkkejä "avunhuudoista" meillä valitettavasti riittää:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200902269151624_uu.shtml
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/keravan_puukottaja_ei_kadu_tekoaan/
http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011033113461393_vl.shtml
http://www.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/yhdeks%C3%A4sluokkalainen-puukotti-koulukaveriaan

Lähteet:
http://www.nra.fi/arkisto/110407-brasilian-tie.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Gun_politics_in_Brazil
http://www.bbc.co.uk/news/world-latin-america-13020999
http://ca.news.yahoo.com/netherlands-state-broadcaster-2-killed-several-wounded-shooting-20110409-043349-656.html
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/04/hollannissa_seitseman_kuoli_ammuskelussa_ostoskeskuksessa_2502671.html
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011040913520305_ul.shtml

Laissa ampuma-aselain muuttamisesta viitataan väärään hallituksen esitykseen

Huonoa lainsäädäntöä ei arvostella turhaan.

Vasta hyväksytty laki ampuma-aselain muuttamisesta pitää useiden epäkohtien lisäksi sisällään muitakin virheitä. Lakitekstin viitetiedoissa nimittäin viitataan hallituksen esitykseen HE 106/2010, joka aselain sijaan käsitteleekin hallituksen esitystä eduskunnalle Kiinan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Oikea olisi ollut HE 106/2009, mutta nyt lakitekstiin sekä säädöskokoelmaan on hyväksytty ja vahvistettu HE 106/2010.

Miten tälläinen virhe on päässyt muun muassa läpi Oikeuskanslerin tarkastuksesta, joka jo ennen lain vahvistamista kritisoi tulevaa aselakia?

http://www.aselaki.info/materiaalit/1724_1.2010_stilisoitu.pdf

Viitteet:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110124
http://www.edilex.fi/virallistieto/saadoskokoelma/20110124.pdf
http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+106/2010

Sama virhe toistuu myös seuraavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110125
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110126
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110127
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110128

Uuden aselain epäkohdat - osa 1, starttipistooli kysymys

Uuteen 13.6.2011 voimaan tulevaan aselakiin on jäänyt huomattava määrä kysymyksiä herättäviä epäkohtia.

Yksi näistä on niin sanottu starttipistooli kysymys.

Sisäasiainministeriön 10.2.2011 julkaiseman tiedotteen mukaan Ampuma-aseiden määritelmää laajennettiin uudistuksessa kattamaan myös esineet, jotka ovat helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi osa starttipistooleista. Luvanvaraisiksi osiksi tulevat jatkossa myös aseen rungot, sulkulaitteen osat sekä äänenvaimentimet.

Samasta asiasta on kerrottu myös Poliisi-lehden numerossa 3/2010, jossa Sisäasiainministeriön viestintäyksikön tiedottaja Jussi Toivanen toteaa saman kuin nyt edellä mainitussa tiedotteessa.

Koska eräiden starttipistooleiden osalta on asiassa huomattavaa epäselvyyttä, päätimme kysyä lakia valmistelleelta projektipäällikkö Mika Lehtoselta seuraavaa.

1) Mitkä starttipistoolit muuttuvat kategorisesti ampuma-aseiksi?
2) Kuka tai mikä määrittelee sen että joku tietty starttipistooli on ampuma-ase?
3) Saako tämänlaiselle ampuma-aseeksi muuttuvalle starttipistoolille luvan, ja mihin käyttötarkoitukseen lupa haetaan?

Koska rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää myös rikostunnusmerkistön täsmällisyyttä ja ennakoitavuutta. Rikoslain 3 luvun 1 §:n perusteella rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Kun ampuma-aselain sisältö ei esimerkiksi eräiden starttipistoolien osalta ole yksiselitteinen ja tarkkarajainen, menettelyn rangaistavuutta ja rikosvastuuta ei voida tässä epäselvässä tilanteessa perustaa laajentavaan laintulkintaan tai analogiapäättelyyn.

4) Jos oletetaan että tällä hetkellä kyseisenlaisen starttipistoolin omistava henkilö ei saa tietoa siitä että aiemmin lupaa vaatimaton esine muutetaan lainsäädännöllisin keinoin lupaa vaativaksi, voidaanko häntä syyttää ampuma-ase rikkomuksesta tai ampuma-ase rikoksesta?

Näihin kysymyksiin emme saaneet Mika Lehtoselta suoraa vastausta, mutta vasta kun laittelimme asiasta postia muutamalle kansanedustajalle, mukaan lukien Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Ravi, alkoi vastauksia vihdoin löytymään.

Pekka Ravin (kok.) lakia valmistelevalta taholta saama vastaus esittämiimme kysymyksiin:

"Perusvastaus on, että muutos perustuu EU:n asedirektiiviin, jonka määritelmä seuraava:

For the purposes of this Directive, an object shall be considered as capable of being converted to expel a shot, bullet or projectile by the action of a combustible propellant if:— it has the appearance of a firearm, and— as a result of its construction or the material fromwhich it is made, it can be so converted.’;

Direktiivin resitaalissa on todettu perusteina seuraavaa:

(4) Police intelligence evidence shows an increase in the use of converted weapons within the Community. It is therefore essential to ensure that such convertible weapons are brought within the definition of a firearm for the purposes of Directive 91/477/EEC.

Starttipistooleita ei siis olla sisällyttämässä asetyyppinä ampuma-aselain soveltamisalaan. Vain sellaiset esineet, jotka ovat helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi, kuuluvat jatkossa ampuma-aselain soveltamisalaan. Ote ampuma-aselain uudesta 2 §:stä (124/2011): "Ampuma-aseeksi katsotaan myös sellainen esine, joka muistuttaa ampuma-asetta ja joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on ilman erityistietoja ja -taitoja muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi."

Vastaukset kysymyksiin:

1) Vain ja kaikki sellaiset esineet, jotka täyttävät uuden 2 §:n määritelmän.
Huomattava on, että jo voimassaolevan lain mukaan kaasuaseet ovat luvanvaraisia. Jos "starttipistoolilla" voi ampua kaasupatruunaa, on se jo voimassaolevan lain mukaan luvanvarainen ampuma-ase. Ampuma-aselain 6 § 9 kohdan mukaan kaasuaseella ampuma-asetta, jossa käytetään kaasupatruunaa ja jolla ei voida ampua muita patruunoita. Paukkupatruuna ei ole ampuma-aselaissa tarkoitettu patruuna.

2) Lain täytäntäntöönpanon yhteydessä tästä pyritään antamaan ohjeistusta. Lisäksi poliisilta voi saada tulkinta-apua. Viime kädessä ampuma-aseen määrittely tapahtuu käräjäoikeudessa syyteasian käsittelyn yhteydessä. Tuomioistuimissa on asian sitä edellyttäessä tähänkin asti arvioitu, onko joku esine ampuma-ase vai ei.

3) Ampuma-aseeseen voi saada luvan laissa mainittuun hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, jos luvanhakija osoittaa perusteen olemassaolon. Lupaa haetaan siihen tarkoitukseen, johon asetta käytetään. Tässä on mahdotonta ennakoida elävän elämän eteen tuomia tilanteita. Kuitenkin sellaiset käyttötarkoitukset, jotka edellyttävät ns. kovilla ampumista, eivät tulle kyseeseen. Esineethän eivät ole ampumakelpoisia, joten ne eivät sovellu ampuma-aselain 44 §:ssä tarkoitetulla tavoin hyvin tällaiseen käyttötarkoitukseen.

4) Rikoksen tunnusmerkistötekijöihin kuuluvat myös subjektiiviset tunnusmerkistötekijät. Rangaistavuus edellyttää tahallisuutta taikka säädetynasteista tuottamusta silloin, kuin tällaisesta tuottamuksellisuudesta tapahtunut teko on säädetty"

Ensimmäisenä vastauksessa kiinnittää huomiota lakia valmistelevan tahon maininta "Starttipistooleita ei siis olla sisällyttämässä asetyyppinä ampuma-aselain soveltamisalaan", kun kuitenkin Sisäasiainministeriön julkaiseman tiedotteen mukaan asiasta todetaan seuraavaa: "Ampuma-aseiden määritelmää laajennettiin uudistuksessa kattamaan myös esineet, jotka ovat helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi osa starttipistooleista. Luvanvaraisiksi osiksi tulevat jatkossa myös aseen rungot, sulkulaitteen osat sekä äänenvaimentimet."

Asia on siinäkin mielessä vähintään erikoinen, kun uuden, tulevan aselain mukaan ampuma-aseeksi katsotaan myös sellainen esine, joka muistuttaa ampuma-asetta ja joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on ilman erityistietoja ja taitoja muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi.

Miksi Sisäasiainministeriö sitten erityisesti tiedottaa asiasta toisin kuin lainvalmistelija kertoo? - On todella erikoista että samaan aikaan tiedoitetaan "Ampuma-aseiden määritelmää laajennettiin..." kun kuitenkaan lainvalmistelijan mielestä näin ei ole?

Kysymyksen 2) vastauksen mukaan voisi lakia valmistelevan tahon mielestä saada poliisilta tulkinta-apua siihen, onko joku tietty starttipistooli ampuma-ase. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä että useamman poliisin pitäisi saada tähän koulutus. Koska asialla on myös luonnollisesti oikeudellista merkitystä, pitäisi tulkinnan olla selkeä ja tarkkarajainen.

Mitenköhän tämä sitten käytännössä onnistuu, jos edes lakia valmistellut taho ei ole osannut tätä tämän tarkemmin selvittämään, vaan on tyytynyt vastauksessaan toteamaan että "viime kädessä ampuma-aseen määrittely tapahtuu käräjäoikeudessa syyteasian käsittelyn yhteydessä", sekä tyytyy myös toteamaan että "Tuomioistuimissa on asian sitä edellyttäessä tähänkin asti arvioitu, onko joku esine ampuma-ase vai ei?"

Juuri tähänhän Valtioneuvoston Oikeuskanslerikin kiinnitti 11.2.2011 ennen lainvahvistamista huomiota:

"Eduskunta käyttää sille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa pääasiallisesti hallituksen esityksiin sisältyvien lakiehdotusten pohjalta siten kuin perustuslaista ja eduskunnan työjärjestyksestä lähemmin ilmenee. Säädösvalmistelusta riippuu, millaiseksi lakiehdotusten käsittely muodostuu eduskunnassa. Eduskuntakäsittelyn aikana lakiehdotuksiin voidaan syystä tai toisesta tehdä ja tehdään muutoksia. Puuteiden korjaaminen enemmälti ei kuitenkaan oikein hyvin sovellu eduskunnan tehtäviin, jos korjaaminen edellyttää lainvalmistelun kaltaista toimintaa. Vaarana on, että eduskunnan hyväksymään lakiin saattaa korjaamisesta huolimatta puutteellisesta lainvalmistelusta johtuen jäädä aukollisia ja tulkintaa vaativia seikkoja, joita lakia soveltavat viranomaiset ja viime kädessä tuomioistuimet joutuvat ratkaisemaan. Tuomioistuimen joutumista jatkamaan lainsäätäjän työtä tulisi välttää."

Oikeuskansleri totesi myös että:

"Ottaen huomioon, mitä olette kirjoituksissa esittänyt ja mitä asian käsittelystä on edellä esitetty, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että eduskunnan säätämien lainmuutosten soveltamisen yhteydessä voi syntyä tulkinnallisia tilanteita."

Missä siis ollaan menossa jos lakia valmistelevan tahon mukaan jo tässä yhdessä asiassa tarvitaan hakea tulkintaa oikeusaste käsittelyllä ja Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan tuomioistuimien joutumista jatkamaan lainsäätäjän työtä tulisi välttää?

Onko uuden aselain perimmäisenä tarkoituksena se että päätökset täytyy tästä lähtien hakea aina pääsääntöisesti käräjäoikeudesta, tai että tuomioistuimien tulee arvioida jonkun olemassa olevan, aiemmin lupavapaan esineen toiminnallista funktiota lupaa vaativana ampuma-aseena?

Päällimmäisenä, eikä vähäisempänä kysymyksenä, mitä asialle tekevät istuvat kansanedustajamme, sekä aselakihankkeen alulle pannut hallitus?


SM Tiedoite 10.2.2011 - Ampuma-aselain muutokset voimaan kesäkuussa:
http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/PFBD/68241FFB6247A841C225783300400764

Poliisi-lehti 3/2010 (asiasta sivulla 14):
http://www.poliisi.fi/flashlehti3-10/index.html

Laki ampuma-aselain muuttamisesta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110124

ASEET JA ITSEMURHAT EUROOPASSA

Sveitsiläiset torjuivat vaatimukset poistaa rynnäkkökiväärit kodeista kansanäänestyksessä selvin luvuin, sunnuntaina 13.2.2011. Iltapäivän, ei täysin lopullisten tietojen mukaan esitystä vastaan äänesti 57 prosenttia kansalaisista ja ainakin 14 maan 26 kantonista. Voittaakseen kansanäänestyksessä on saatava enemmistö sekä äänestäjistä että kantoneista.

Sveitsin henkirikosluvut ovat alhaiset, mutta itsemurhissa väitetään käytettävän usein ampuma-asetta. Esimerkiksi Yle väitti nettisivullaan 13.2: "Sveitsissä ampuma-aseilla tehtyjä itsemurhia on enemmän kuin muissa Euroopan maissa".

EI KORRELAATIOTA
Eurostatin tilastojen mukaan ampuma-aseiden määrä ei kuitenkaan korreloi itsemurhien määrän kanssa. Niissä Euroopan maissa, joissa siviileillä on eniten aseita, itsemurhien määrä vaihtelee suuresti. Eurostatin tilastoista vertailukelpoinen vuosi on 2007, jolta löytyvät tiedot liki kaikista maista. Itsemurhia tehtiin 100 000 asukasta kohden:
Kreikka 1,5
Ranska 4,1
Ruotsi 7,3
Saksa 4,2
Itävalta 8,2
Suomi 11,2
Sveitsi 8,6

EU ka 4,5

Huippulukuja on useissa sellaisissa maissa, joissa ampuma-aseita on paljon vähemmän kuin Euroopan kärkiseitsikossa:
Latvia 8,7
Liettua 15,9
Viro 6,0 (poikkeusvuosi. Normaalitaso 12-13)
Irlanti 9,1
Puola 9,4

Kiinnitän huomiota Irlannin, Liettuan ja Puolan korkeisiin itsemurhalukuihin. Kaikki ovat voimakkaasti katolisia maita, katolilaisuus on siis myös vahva poliittinen tekijä, ja katolinen kirkko suhtautuu itsemurhiin erittäin tuomitsevasti. Eräissä muissa katolisissa maissa (Italia, Espanja) itsemurhat ovat selvästi alle EU:n keskiarvon.

Tämä, kaikkien Baltian maiden korkeat luvut ja korrelaation puuttuminen aseiden määrään kertovat, että a) itsemurhaaja löytää aina keinon ja b) itsemurhien syyt ovat kokonaan jossain muualla kuin välineessä.

SUOMI
Suomessa itsemurhaluvut ovat Euroopan kärkeä, mutta niiden määrä on viimeisen 20 vuoden aikana laskenut suuresti.

Suomessa miehet tekivät itsemurhia 1940-luvulla, vuoteen 1950 noin 500/ vuosi. Sen jälkeen ne lähtivät nousuun ja vakiintuivat 1970-luvun loppupuoliskolla tasolle n. 750 / v. Ne lähtivät 1980-luvulla uuteen, jyrkkään nousuun. Huippuvuodet olivat 1990-91, jolloin miehet tekivät n. 1200 itsemurhaa / v. Siitä ne lähtivät jyrkkään ja johdonmukaiseen laskuun ja vv. 2005-2010 taso oli 750-800 itsemurhaa / vuosi.

Miesten itsemurhat siis vähenivät kolmanneksella aikana, jolloin ainakaan luvallisten ampuma-aseiden määrä ei vähentynyt vaan hienokseltaan nousi, ja aseiden saatavuus oli kohtalaisen hyvä.

Naisten itsemurhat vakiintuivat jo 1980-luvun alussa tasolle 250-300 / v, huippuvuonna tapauksia oli n. 320.

Itsemurhien kokonaismäärä on siten pudonnut melkein saman verran, kuin miesten itsemurhat ovat vähentyneet.

Lähteet:
Tilastokeskus
Eurostat

Aiheeseen liittyvä uutinen: Kansanliike haluaa rynnäkkökiväärit pois Sveitsin kodeista

VAALIASEINA ASEET vai ASEVAALIT 2011?

Keskustalainen kansanedustajaehdokas Johannes Hirvaskoski Uudeltamaalta kirjoittaa blogissaan että:

"Uusi ampuma-aselaki on epäonnistunut yritys pienentää aseilla tehtävien joukkosurmien riskiä. Uudessa laissa erityisesti luvan määräaikaisuus sekä lääkärin ilmoitusvelvollisuus ovat tarkoitustaan vastaamattomia säännöksiä. - Olen kuitenkin sitä mieltä että jokin aseiden hallussapitoa kiristävä esitys sisäministerin oli tehtävä. Sivullisten nuorten henkilöiden joutuminen laajamittaisesti joukkosurmien uhriksi herätti ja herättää turvattomuutta, sekä kuohuttaa jokaisen asiaa pohtivan mieltä. Mutta parempia keinoja kuin kaikkia osapuolia rasittavia ja vaikuttavuudeltaan kyseenalaisia uusia lupaprosesseja olisi ollut löydettävissä."

Hirvaskoski mainitsee kirjoituksessaan myös että:

"Miksi Keskusta kannatti lakiesitystä vaikka se koskee Keskustan peruskannattajakunnan – metsästäjien - intressejä? Perussuomalaisten perusvastaus esimerkiksi Rekyyli –lehden sivuilla näyttää olevan ”ryhmäkuri”. Tämä on pseudovastaus, jonka pyydän aseharrastajia jättämään nielemättä.”

Siitä että ampuma-aselailla ei pystytä pienentämään aseilla tehtäviä joukkosurmia, tai että luvat olisivat määräaikaisia, tai että lääkärin ilmoitusvelvollisuus olisi tarkoitustaan vastaamatonta, voimme varmasti olla samaa mieltä, mutta kuitenkin ihmettelemme sitä että esille otetaan jälleen kerran (ja juuri keskustalaisen poliitikon toimesta) pelkästään "keskustan peruskannattajakunnan", tässä tapauksessa metsästäjien intressit, ihan kun juuri metsästäjät olisivat ainoita "maalla asuvia" keskustaa äänestäviä aseen omistajia, saati äänestäviä kansalaisia?

Kyseisellä kirjoituksellaan Johannes Hirvaskoski ottaa esille Rekyyli-lehden foorumilla järjestettävät tentit, joissa aseharrastajat sekä metsästäjät pääsevät esittämään kysymyksiä kansanedustajaehdokkaille. Osassa Perussuomalaisille esitettyjä kysymyksistä sekä näiden vastauksista mainitaan mm. ryhmäkurin vaikuttaneen suuresti lain hyväksymiseen eduskunnassa. Tätä tukee myös se seikka että jo aiemmin ennen aselain hyväksymistä tekemämme gallupin perusteella aselakia pidettiin huonona.

Jos ryhmäkuri ei olisi vaikuttanut päätökseen, miksi sitten muun muassa keskusta päätyi äänestämään sellaisen lain puolesta, jota itsekin piti huonona?

Jo pelkkä vetoaminen jonkun asian huomioimatta jättämiseksi on myös käänteisverrannollista siinäkin suhteessa, että kun kerran samaa metodia tunnutaan käytettävän myös eduskunnassa, eikö kansanvaltaisessa yhteiskunnassa voisi samaa odottaa myös kansalaisilta, vaikkapa "kansalaiskurin" muodossa, jossa kansalaiset järjestäytyvät ajaakseen omia yhteiskunnallisia intressejään?

Hirvaskoski mainitsee myös että:

"Kun aseasiassa tai missä hyvänsä asiassa arvostellaan ryhmäkuria, on hyvä muistaa että ilman ryhmänä toimimista ei mitään yhteiskunnallista ohjausta saada aikaan. Ilman ryhmäkuria kansanedustajista ja heidän mielipiteistään muodostuu satunnaisia fraktioita jakolinjojen vaihdellessa asiasta toiseen. Kurinalainen toiminta on eduskuntaryhmälle yhtä tärkeää kuin mille tahansa puolijoukkueelle."

Ryhmäkuri, tai puoluekuri, on jo itsessään sinänsä hyvin erikoinen asia, että perustuslakimme 29 §:n mukaan kansanedustaja on velvollinen toimissaan noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä myös perustuslakiamme. Kansanedustajaa eivät sido muut määräykset.

Valitettavasti kuitenkin viimeaikaiset uutisoinnit mm. vaaliraha kohun myötä eivät tätä tuntuisi tukevan tavallisen kansalaisen näkökulmasta, mutta on myös kuitenkin yhtälailla selvää että nämä luovat samalla tarpeettoman leiman niiden ylle joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. - Aivan kuten nyt on käynyt koulusurmien johdosta käynnistetyn aselain uudistusprosessinkin kanssa.

Kuitenkin äänestystilanteessa tulisi äänestyskäyttäytymisen kansalaisvaltaisessa yhteiskunnassa perustua muuhun kuin rangaistusuhkaan, eli ryhmässä olisi saatava aikaan sellainen konsensus, johon jäsenet voivat sitoutua hyvällä mielellä ja vapaaehtoisesti, jolloin tällä tavoin aikaansaadusta päätöksestä syntyy myös niin sanottu puolueen linja.

On myös jokseenkin erikoista että kansalaiset joutuvat miettimään sitä että päättääkö maan asioista puolue vai eduskuntalaitos, sillä kun seurataan viimeaikaista kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä, huomaa tästä lähes jatkuvasti sen että hallituspuolueet yksimielisesti äänestävät hallitusten esitysten puolesta, riippumatta siitä kuinka heikosti kulloinenkin lakiesitys on laadittu. Tästä esimerkkinä vaikkapa jätevesiasetus.

Ehkä osin juuri tästä syystä tulevissa eduskunta vaaleissa voimasuhteet muuttuvat? - ainakin suuri osa istuvista kansanedustajista on jo ennakolta jättäytymässä pois eduskunnasta.

Hirvaskoski mainitsee kirjoituksessaan myös että:

"Kansanedustajan vaikutusvalta on sitä että hän vaikuttaa ryhmänsä mielipiteeseen. Jos riittävän moni ryhmän jäsen on samaa mieltä, edustajan mielipiteestä tulee ryhmän mielipide."

Tämän vuoksi voidaankin eräänlaisena väliyhteenvetona sanoa, että aseasioihin liittyen on nykyisten hallituspuolueiden linja selvillä, vaikka joukossa olisi yksittäisiä järkeviäkin edustajia. Elleivät yksittäiset edustajat sitten saa näkemyksiä esille omassa puolueessaan siinä määrin että nyt tehty poliittinen linjaus muuttuisi?

Parlamentaarisesti ajateltuna vaikutusvallan pitäisi myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmässä asettua siten että ryhmän jäsenet esittävät asian puolueensa hallituksen jäsenille, eikä niin että eduskuntaryhmä myötäilee hallitusta ja pahimmillaan alistetaan ryhmäkurilla hallituksen päätösten kumileimasimeksi.

Hirvaskoski mainitsee blogi kirjoituksessaan että:

"Metsästysaseet ja metsästystä varten hallussapitoluvan saaneet henkilöt tulisi kokonaan irrottaa kiristyvästä sääntelystä." ja että "Vaikka metsästysaseilla tehdään henkirikoksia paljon, ne eivät uhkaa yleistä turvallisuutta julkisilla paikoilla yhtä vakavasti kuin käsiaseet."

Käsitys on absurdi jo siinäkin mielessä ettei ampumaharrastajien, sen paremmin kuin metsästäjienkään aseita käytetä julkisilla paikoilla, ellei tämänlaisiksi sitten lueta ampumaratoja.

Luvattomien aseiden käyttämiseen ei Johannes Hirvaskoskella näytä ilmeisesti olevan haluakaan puuttua, sillä juuri nämä olisivat niitä joiden hallussapidosta julkisella paikalla tulisi säätää suurempia sanktioita nykyisen sakkokäytännön sijaan?

On kuitenkin myös huomioitava se tosiasiallinen seikka että rikollisten- tai rikollisissa tarkoituksissa käytettyjen aseiden käyttöä julkisilla paikoilla emme pysty millään käytettävissä olevalla lainsäädännöllisellä keinolla estämään.

Varsin moni keskustalainen haluaisi kuitenkin jättää juuri metsästäjät aseen omistajina lainsäätelyn ulkopuolelle, mikä taas selittyy sillä että keskusta ilmeisesti saa pää-äänen kannatuksensa juuri maalta, jossa metsästyksellä ja ammuntaharrastuksilla on pitkät vankkumattomat perinteet. Valitettavasti tässä unohdetaan samalla myös eräs kokonaisuuteen liittyvä yksityiskohta, joka koskee suoraan myös metsästäjiä. Tämä on se että ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan hintaa korotettiin alkuperäisestä 32 eurosta 72 euroon, ja se varmasti näkyy myös metsästäjien äänestyskäyttäytymisessä.

Johannes Hirvaskoski ottaa blogi kirjoituksessaan esille myös Jokelan (Tuusulan) ja Kauhajoen kouluammunnat, mutta jälleen "lajityypille" ominaiseen tapaan jättää tarkoituksellisesti täysin huomioimatta esimerkiksi Myyrmannin pommi-iskun, sekä sen, että näiden kaikkien taustalla olivat moninaiset ja usein koulukiusaamisesta alkunsa saaneet syyt.

Siinä olemme kuitenkin samaa mieltä, että kummankaan kouluampujan ei olisi koskaan edes pitänyt asettaan saada, mutta jälleen kerran jätetään huomioimatta ne surullisen kuuluisat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet, jotka saattoivat johtaa siihen, että lain noudattamisen sijaan, ohjeilla "käveltiin lain yli", kuten on käynyt nytkin. Tästä ovat todisteena ne lukuisat hallinto-oikeuksien muuttamat päätökset, jotka oli annettu ohjeistusten mukaan, vastoin voimassa olevaa ampuma-aselakiamme.

Vielä toistaiseksi voimassaolevan ampuma-aselakimme 92 §:n mukaan ampuma-ase, aseen osa, tai patruunat olisi pitänyt ottaa pois, mutta näin ei esimerkiksi toimittu Kauhajoella. Tämänkin tosiasian Johannes Hirvaskoski jättää valitettavasti täysin huomioimatta.

Jokelan (Tuusulan) ja Kauhajoen tekijäprofiilia miettiessä kannattaa tutustua myös vasta julkaistuun Suomalaisen tiedeakatemian kannanottoon, jossa todetaan tekijöiden profiloinnista seuraavaa:

"KOULUAMPUMISIA EI VOI EHKÄISTÄ PROFILOINNIN AVULLA
Koulusurmaajille yhteisiä piirteitä ovat pitkään jatkunut koulukiusaaminen, aseharrastus, mielenterveyden ongelmat, vaikeudet ratkaista ristiriitatilanteita sekä selviytyä stressistä ja turhautumisista.
Riskitekijöitä ovat myös vihaa lietsovaan kulttuuriin samastuminen, toisten epäinhimillistäminen, suuri huomiontarve sekä väkivallan ihannointi ja väkivaltaviihteen suurkulutus. Koulusurmaajilla ei kuitenkaan ole riittävästi profilointiin tarvittavia yhteisiä ominaisuuksia. Myös suuret erot perhetaustan, vertaissuhteiden, väkivaltahistorian ja koulumenestyksen suhteen vaikeuttavat profilointia."

Hirvaskoski toteaa blogi kirjoituksessaan myös että:

"Ei olisi mitenkään ennenkuulumatonta kohdistaa sinänsä täysi-ikäisiin ja kaikki kansalaisoikeudet omaaviin nuoriin ihmisiin ikää koskevia lisävaatimuksia." ja että: "Erityistä vastuullisuutta vaativissa asioissa voidaan nytkin edellyttää enemmän kuin täysi-ikäisyyttä." ja että: "Mielestäni järkevä asekontrolli voisi perustua ajatukseen käsiaseen hallussapidon erityisestä vastuullisuudesta, sekä sen vuoksi vielä selvästi nyt säädettyä korkeampaan ikärajaan. Sopiva ikäraja voisi olla 23 vuotta tai ehkä lapseksiottamislain mukainen 25 vuotta."

Ilmeisesti Hirvaskoski unohtaa sen, että moni äänestysikäinen kansalainen kuuluu juuri näihin nyt mainittuihin kansalaisluottamusta nauttiviin nuoriin ja kenties metsästystä tai ammuntaa harrastaviin ihmisiin. Hirvaskoski olisi vähentämässä juuri heidän itsemääräämisoikeuttaan.

Tätä vasten ajatus myös ajatus tietyn ryhmän perusteettomasta kansalaisoikeuksien rajoituksesta kuitenkin ontuu vähintään yhtä pahasti kuin käsiaseiden omistamisen vertaaminen lapseksi ottamiseen.

Erikoiseksi asian tekee myös se, että kun asiaa mietitään kansalaisluottamuksen näkökulmasta, niin minkälainen valtio on se, joka ei luota kansalaisiinsa niin paljon, että antaisi näiden päättää omista harrastuksistaan vapaasti?

Hirvaskoski toteaa myös että:

"Valittua ikärajaa nuorempi henkilö ei voisi joko lainkaan pitää hallussaan käsiaseita tai voisi pitää niitä hallussaan ampumaratasäilytyksessä."

On valitettavasti pakko todeta Matti Vanhasen (kesk) aloittaman "hoblofobisten oppien" iskostautuneen myös Hirvaskoskeen, sillä jo pelkästään ehdottaminen aseiden säilyttämisestä ampumaradalla osoittaa jälleen kenties "tulevan" yhteiskunnallisten päätösten tekijän tietämättömyyden siitä vallitsevasta tosiseikasta millaisia ampumaradat suomessa edes ovat.

Käytännössä lähes kaikki ampumaradat ovat yleensä syrjässä, jo pelkästään niistä aiheutuvan melun takia ja aseiden säilyttämiseen soveltuvia ratoja on suomessa korkeitaan viisi kappaletta. Nämäkään eivät käytännössä, saati edes teoriassa pysty säilyttämään kaikkien harrastajien omistamia aseita turvallisesti.

Koska ampuma-aseiden säilyttämisen keskittäminen syrjäisille ampumaradoille toisi väistämättömästi mukanaan myös korotetun riskin ampuma-aseiden joutumisesta luvattomille teille, aiheuttaisi tämä myös yhteiskunnallisesti vakavan sekä turvallisuutta tarpeettomasti vaarantavan tekijän, puhumattakaan tämänlaisen säilytystavan yhteiskunnallisista kuluista.

Siksi onkin todella huolestuttavaa kuulla tämän kaltaisia ehdotuksia eduskuntaan pyrkivältä kansanedustajaehdokkaalta.

Yksi asia on kuitenkin lähes varma, se että metsästäjien sekä ammuntaharrastajien suhtautuminen keskustalaiseen politiikkaan muuttuu varmasti! - ellei maalaisjärjen käyttö lopulta pelasta tilannetta?

Metsästäjillä ja ammunnanharrastajilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä Johannes Hirvaskoskelle 17.2.2011, jolloin Keskustalaiset kansanedustajaehdokkaat ovat tentattavana Rekyyli-lehden keskustelupalstalla.


Johannes Hirvaskosken blogi
http://johanneshirvaskoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60150-ampuma-aselaista-persuista-ja-ryhmakurista

Johannes Hirvaskosken kotisivut:
http://www.johanneshirvaskoski.fi/

Rekyyli-lehden ennen aselain hyväksymistä tekemä gallup:
Lue tästä

Suomen tiedeakatemian kannanotto koulusurmiin:
http://www.acadsci.fi/kannanottoja/koulusurmat/tiivistelma.pdf

Rekyyli-lehden keskustelu palsta:
http://www.rekyyli.fi/board/index.php


Kansanedustaja ehdokkaiden tentit:
Keskiviikko 9.2.2011 - Kristillisdemokraatit
Torstai 17.2.2011 - Keskusta
Perjantai 25.2.2011 - Kokoomus
Maanantai 28.2.2011 - Sosiaalidemokraatit
Torstai 3.3.2011 - Vihreät
Tiistai 8.3.2011 - Vasemmistoliitto
Perjantai 11.3.2011 - Ruotsalainen kansanpuolue

www.rekyyli.fi
Äänestävän aseharrastajan asialla!