Laissa ampuma-aselain muuttamisesta viitataan väärään hallituksen esitykseen

Huonoa lainsäädäntöä ei arvostella turhaan.

Vasta hyväksytty laki ampuma-aselain muuttamisesta pitää useiden epäkohtien lisäksi sisällään muitakin virheitä. Lakitekstin viitetiedoissa nimittäin viitataan hallituksen esitykseen HE 106/2010, joka aselain sijaan käsitteleekin hallituksen esitystä eduskunnalle Kiinan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Oikea olisi ollut HE 106/2009, mutta nyt lakitekstiin sekä säädöskokoelmaan on hyväksytty ja vahvistettu HE 106/2010.

Miten tälläinen virhe on päässyt muun muassa läpi Oikeuskanslerin tarkastuksesta, joka jo ennen lain vahvistamista kritisoi tulevaa aselakia?

http://www.aselaki.info/materiaalit/1724_1.2010_stilisoitu.pdf

Viitteet:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110124
http://www.edilex.fi/virallistieto/saadoskokoelma/20110124.pdf
http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/he+106/2010

Sama virhe toistuu myös seuraavissa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110125
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110126
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110127
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110128

Uuden aselain epäkohdat - osa 1, starttipistooli kysymys

Uuteen 13.6.2011 voimaan tulevaan aselakiin on jäänyt huomattava määrä kysymyksiä herättäviä epäkohtia.

Yksi näistä on niin sanottu starttipistooli kysymys.

Sisäasiainministeriön 10.2.2011 julkaiseman tiedotteen mukaan Ampuma-aseiden määritelmää laajennettiin uudistuksessa kattamaan myös esineet, jotka ovat helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi osa starttipistooleista. Luvanvaraisiksi osiksi tulevat jatkossa myös aseen rungot, sulkulaitteen osat sekä äänenvaimentimet.

Samasta asiasta on kerrottu myös Poliisi-lehden numerossa 3/2010, jossa Sisäasiainministeriön viestintäyksikön tiedottaja Jussi Toivanen toteaa saman kuin nyt edellä mainitussa tiedotteessa.

Koska eräiden starttipistooleiden osalta on asiassa huomattavaa epäselvyyttä, päätimme kysyä lakia valmistelleelta projektipäällikkö Mika Lehtoselta seuraavaa.

1) Mitkä starttipistoolit muuttuvat kategorisesti ampuma-aseiksi?
2) Kuka tai mikä määrittelee sen että joku tietty starttipistooli on ampuma-ase?
3) Saako tämänlaiselle ampuma-aseeksi muuttuvalle starttipistoolille luvan, ja mihin käyttötarkoitukseen lupa haetaan?

Koska rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää myös rikostunnusmerkistön täsmällisyyttä ja ennakoitavuutta. Rikoslain 3 luvun 1 §:n perusteella rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Kun ampuma-aselain sisältö ei esimerkiksi eräiden starttipistoolien osalta ole yksiselitteinen ja tarkkarajainen, menettelyn rangaistavuutta ja rikosvastuuta ei voida tässä epäselvässä tilanteessa perustaa laajentavaan laintulkintaan tai analogiapäättelyyn.

4) Jos oletetaan että tällä hetkellä kyseisenlaisen starttipistoolin omistava henkilö ei saa tietoa siitä että aiemmin lupaa vaatimaton esine muutetaan lainsäädännöllisin keinoin lupaa vaativaksi, voidaanko häntä syyttää ampuma-ase rikkomuksesta tai ampuma-ase rikoksesta?

Näihin kysymyksiin emme saaneet Mika Lehtoselta suoraa vastausta, mutta vasta kun laittelimme asiasta postia muutamalle kansanedustajalle, mukaan lukien Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Ravi, alkoi vastauksia vihdoin löytymään.

Pekka Ravin (kok.) lakia valmistelevalta taholta saama vastaus esittämiimme kysymyksiin:

"Perusvastaus on, että muutos perustuu EU:n asedirektiiviin, jonka määritelmä seuraava:

For the purposes of this Directive, an object shall be considered as capable of being converted to expel a shot, bullet or projectile by the action of a combustible propellant if:— it has the appearance of a firearm, and— as a result of its construction or the material fromwhich it is made, it can be so converted.’;

Direktiivin resitaalissa on todettu perusteina seuraavaa:

(4) Police intelligence evidence shows an increase in the use of converted weapons within the Community. It is therefore essential to ensure that such convertible weapons are brought within the definition of a firearm for the purposes of Directive 91/477/EEC.

Starttipistooleita ei siis olla sisällyttämässä asetyyppinä ampuma-aselain soveltamisalaan. Vain sellaiset esineet, jotka ovat helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi, kuuluvat jatkossa ampuma-aselain soveltamisalaan. Ote ampuma-aselain uudesta 2 §:stä (124/2011): "Ampuma-aseeksi katsotaan myös sellainen esine, joka muistuttaa ampuma-asetta ja joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on ilman erityistietoja ja -taitoja muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi."

Vastaukset kysymyksiin:

1) Vain ja kaikki sellaiset esineet, jotka täyttävät uuden 2 §:n määritelmän.
Huomattava on, että jo voimassaolevan lain mukaan kaasuaseet ovat luvanvaraisia. Jos "starttipistoolilla" voi ampua kaasupatruunaa, on se jo voimassaolevan lain mukaan luvanvarainen ampuma-ase. Ampuma-aselain 6 § 9 kohdan mukaan kaasuaseella ampuma-asetta, jossa käytetään kaasupatruunaa ja jolla ei voida ampua muita patruunoita. Paukkupatruuna ei ole ampuma-aselaissa tarkoitettu patruuna.

2) Lain täytäntäntöönpanon yhteydessä tästä pyritään antamaan ohjeistusta. Lisäksi poliisilta voi saada tulkinta-apua. Viime kädessä ampuma-aseen määrittely tapahtuu käräjäoikeudessa syyteasian käsittelyn yhteydessä. Tuomioistuimissa on asian sitä edellyttäessä tähänkin asti arvioitu, onko joku esine ampuma-ase vai ei.

3) Ampuma-aseeseen voi saada luvan laissa mainittuun hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, jos luvanhakija osoittaa perusteen olemassaolon. Lupaa haetaan siihen tarkoitukseen, johon asetta käytetään. Tässä on mahdotonta ennakoida elävän elämän eteen tuomia tilanteita. Kuitenkin sellaiset käyttötarkoitukset, jotka edellyttävät ns. kovilla ampumista, eivät tulle kyseeseen. Esineethän eivät ole ampumakelpoisia, joten ne eivät sovellu ampuma-aselain 44 §:ssä tarkoitetulla tavoin hyvin tällaiseen käyttötarkoitukseen.

4) Rikoksen tunnusmerkistötekijöihin kuuluvat myös subjektiiviset tunnusmerkistötekijät. Rangaistavuus edellyttää tahallisuutta taikka säädetynasteista tuottamusta silloin, kuin tällaisesta tuottamuksellisuudesta tapahtunut teko on säädetty"

Ensimmäisenä vastauksessa kiinnittää huomiota lakia valmistelevan tahon maininta "Starttipistooleita ei siis olla sisällyttämässä asetyyppinä ampuma-aselain soveltamisalaan", kun kuitenkin Sisäasiainministeriön julkaiseman tiedotteen mukaan asiasta todetaan seuraavaa: "Ampuma-aseiden määritelmää laajennettiin uudistuksessa kattamaan myös esineet, jotka ovat helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi osa starttipistooleista. Luvanvaraisiksi osiksi tulevat jatkossa myös aseen rungot, sulkulaitteen osat sekä äänenvaimentimet."

Asia on siinäkin mielessä vähintään erikoinen, kun uuden, tulevan aselain mukaan ampuma-aseeksi katsotaan myös sellainen esine, joka muistuttaa ampuma-asetta ja joka rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta on ilman erityistietoja ja taitoja muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi.

Miksi Sisäasiainministeriö sitten erityisesti tiedottaa asiasta toisin kuin lainvalmistelija kertoo? - On todella erikoista että samaan aikaan tiedoitetaan "Ampuma-aseiden määritelmää laajennettiin..." kun kuitenkaan lainvalmistelijan mielestä näin ei ole?

Kysymyksen 2) vastauksen mukaan voisi lakia valmistelevan tahon mielestä saada poliisilta tulkinta-apua siihen, onko joku tietty starttipistooli ampuma-ase. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä että useamman poliisin pitäisi saada tähän koulutus. Koska asialla on myös luonnollisesti oikeudellista merkitystä, pitäisi tulkinnan olla selkeä ja tarkkarajainen.

Mitenköhän tämä sitten käytännössä onnistuu, jos edes lakia valmistellut taho ei ole osannut tätä tämän tarkemmin selvittämään, vaan on tyytynyt vastauksessaan toteamaan että "viime kädessä ampuma-aseen määrittely tapahtuu käräjäoikeudessa syyteasian käsittelyn yhteydessä", sekä tyytyy myös toteamaan että "Tuomioistuimissa on asian sitä edellyttäessä tähänkin asti arvioitu, onko joku esine ampuma-ase vai ei?"

Juuri tähänhän Valtioneuvoston Oikeuskanslerikin kiinnitti 11.2.2011 ennen lainvahvistamista huomiota:

"Eduskunta käyttää sille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa pääasiallisesti hallituksen esityksiin sisältyvien lakiehdotusten pohjalta siten kuin perustuslaista ja eduskunnan työjärjestyksestä lähemmin ilmenee. Säädösvalmistelusta riippuu, millaiseksi lakiehdotusten käsittely muodostuu eduskunnassa. Eduskuntakäsittelyn aikana lakiehdotuksiin voidaan syystä tai toisesta tehdä ja tehdään muutoksia. Puuteiden korjaaminen enemmälti ei kuitenkaan oikein hyvin sovellu eduskunnan tehtäviin, jos korjaaminen edellyttää lainvalmistelun kaltaista toimintaa. Vaarana on, että eduskunnan hyväksymään lakiin saattaa korjaamisesta huolimatta puutteellisesta lainvalmistelusta johtuen jäädä aukollisia ja tulkintaa vaativia seikkoja, joita lakia soveltavat viranomaiset ja viime kädessä tuomioistuimet joutuvat ratkaisemaan. Tuomioistuimen joutumista jatkamaan lainsäätäjän työtä tulisi välttää."

Oikeuskansleri totesi myös että:

"Ottaen huomioon, mitä olette kirjoituksissa esittänyt ja mitä asian käsittelystä on edellä esitetty, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että eduskunnan säätämien lainmuutosten soveltamisen yhteydessä voi syntyä tulkinnallisia tilanteita."

Missä siis ollaan menossa jos lakia valmistelevan tahon mukaan jo tässä yhdessä asiassa tarvitaan hakea tulkintaa oikeusaste käsittelyllä ja Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan tuomioistuimien joutumista jatkamaan lainsäätäjän työtä tulisi välttää?

Onko uuden aselain perimmäisenä tarkoituksena se että päätökset täytyy tästä lähtien hakea aina pääsääntöisesti käräjäoikeudesta, tai että tuomioistuimien tulee arvioida jonkun olemassa olevan, aiemmin lupavapaan esineen toiminnallista funktiota lupaa vaativana ampuma-aseena?

Päällimmäisenä, eikä vähäisempänä kysymyksenä, mitä asialle tekevät istuvat kansanedustajamme, sekä aselakihankkeen alulle pannut hallitus?


SM Tiedoite 10.2.2011 - Ampuma-aselain muutokset voimaan kesäkuussa:
http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/PFBD/68241FFB6247A841C225783300400764

Poliisi-lehti 3/2010 (asiasta sivulla 14):
http://www.poliisi.fi/flashlehti3-10/index.html

Laki ampuma-aselain muuttamisesta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110124

ASEET JA ITSEMURHAT EUROOPASSA

Sveitsiläiset torjuivat vaatimukset poistaa rynnäkkökiväärit kodeista kansanäänestyksessä selvin luvuin, sunnuntaina 13.2.2011. Iltapäivän, ei täysin lopullisten tietojen mukaan esitystä vastaan äänesti 57 prosenttia kansalaisista ja ainakin 14 maan 26 kantonista. Voittaakseen kansanäänestyksessä on saatava enemmistö sekä äänestäjistä että kantoneista.

Sveitsin henkirikosluvut ovat alhaiset, mutta itsemurhissa väitetään käytettävän usein ampuma-asetta. Esimerkiksi Yle väitti nettisivullaan 13.2: "Sveitsissä ampuma-aseilla tehtyjä itsemurhia on enemmän kuin muissa Euroopan maissa".

EI KORRELAATIOTA
Eurostatin tilastojen mukaan ampuma-aseiden määrä ei kuitenkaan korreloi itsemurhien määrän kanssa. Niissä Euroopan maissa, joissa siviileillä on eniten aseita, itsemurhien määrä vaihtelee suuresti. Eurostatin tilastoista vertailukelpoinen vuosi on 2007, jolta löytyvät tiedot liki kaikista maista. Itsemurhia tehtiin 100 000 asukasta kohden:
Kreikka 1,5
Ranska 4,1
Ruotsi 7,3
Saksa 4,2
Itävalta 8,2
Suomi 11,2
Sveitsi 8,6

EU ka 4,5

Huippulukuja on useissa sellaisissa maissa, joissa ampuma-aseita on paljon vähemmän kuin Euroopan kärkiseitsikossa:
Latvia 8,7
Liettua 15,9
Viro 6,0 (poikkeusvuosi. Normaalitaso 12-13)
Irlanti 9,1
Puola 9,4

Kiinnitän huomiota Irlannin, Liettuan ja Puolan korkeisiin itsemurhalukuihin. Kaikki ovat voimakkaasti katolisia maita, katolilaisuus on siis myös vahva poliittinen tekijä, ja katolinen kirkko suhtautuu itsemurhiin erittäin tuomitsevasti. Eräissä muissa katolisissa maissa (Italia, Espanja) itsemurhat ovat selvästi alle EU:n keskiarvon.

Tämä, kaikkien Baltian maiden korkeat luvut ja korrelaation puuttuminen aseiden määrään kertovat, että a) itsemurhaaja löytää aina keinon ja b) itsemurhien syyt ovat kokonaan jossain muualla kuin välineessä.

SUOMI
Suomessa itsemurhaluvut ovat Euroopan kärkeä, mutta niiden määrä on viimeisen 20 vuoden aikana laskenut suuresti.

Suomessa miehet tekivät itsemurhia 1940-luvulla, vuoteen 1950 noin 500/ vuosi. Sen jälkeen ne lähtivät nousuun ja vakiintuivat 1970-luvun loppupuoliskolla tasolle n. 750 / v. Ne lähtivät 1980-luvulla uuteen, jyrkkään nousuun. Huippuvuodet olivat 1990-91, jolloin miehet tekivät n. 1200 itsemurhaa / v. Siitä ne lähtivät jyrkkään ja johdonmukaiseen laskuun ja vv. 2005-2010 taso oli 750-800 itsemurhaa / vuosi.

Miesten itsemurhat siis vähenivät kolmanneksella aikana, jolloin ainakaan luvallisten ampuma-aseiden määrä ei vähentynyt vaan hienokseltaan nousi, ja aseiden saatavuus oli kohtalaisen hyvä.

Naisten itsemurhat vakiintuivat jo 1980-luvun alussa tasolle 250-300 / v, huippuvuonna tapauksia oli n. 320.

Itsemurhien kokonaismäärä on siten pudonnut melkein saman verran, kuin miesten itsemurhat ovat vähentyneet.

Lähteet:
Tilastokeskus
Eurostat

Aiheeseen liittyvä uutinen: Kansanliike haluaa rynnäkkökiväärit pois Sveitsin kodeista

VAALIASEINA ASEET vai ASEVAALIT 2011?

Keskustalainen kansanedustajaehdokas Johannes Hirvaskoski Uudeltamaalta kirjoittaa blogissaan että:

"Uusi ampuma-aselaki on epäonnistunut yritys pienentää aseilla tehtävien joukkosurmien riskiä. Uudessa laissa erityisesti luvan määräaikaisuus sekä lääkärin ilmoitusvelvollisuus ovat tarkoitustaan vastaamattomia säännöksiä. - Olen kuitenkin sitä mieltä että jokin aseiden hallussapitoa kiristävä esitys sisäministerin oli tehtävä. Sivullisten nuorten henkilöiden joutuminen laajamittaisesti joukkosurmien uhriksi herätti ja herättää turvattomuutta, sekä kuohuttaa jokaisen asiaa pohtivan mieltä. Mutta parempia keinoja kuin kaikkia osapuolia rasittavia ja vaikuttavuudeltaan kyseenalaisia uusia lupaprosesseja olisi ollut löydettävissä."

Hirvaskoski mainitsee kirjoituksessaan myös että:

"Miksi Keskusta kannatti lakiesitystä vaikka se koskee Keskustan peruskannattajakunnan – metsästäjien - intressejä? Perussuomalaisten perusvastaus esimerkiksi Rekyyli –lehden sivuilla näyttää olevan ”ryhmäkuri”. Tämä on pseudovastaus, jonka pyydän aseharrastajia jättämään nielemättä.”

Siitä että ampuma-aselailla ei pystytä pienentämään aseilla tehtäviä joukkosurmia, tai että luvat olisivat määräaikaisia, tai että lääkärin ilmoitusvelvollisuus olisi tarkoitustaan vastaamatonta, voimme varmasti olla samaa mieltä, mutta kuitenkin ihmettelemme sitä että esille otetaan jälleen kerran (ja juuri keskustalaisen poliitikon toimesta) pelkästään "keskustan peruskannattajakunnan", tässä tapauksessa metsästäjien intressit, ihan kun juuri metsästäjät olisivat ainoita "maalla asuvia" keskustaa äänestäviä aseen omistajia, saati äänestäviä kansalaisia?

Kyseisellä kirjoituksellaan Johannes Hirvaskoski ottaa esille Rekyyli-lehden foorumilla järjestettävät tentit, joissa aseharrastajat sekä metsästäjät pääsevät esittämään kysymyksiä kansanedustajaehdokkaille. Osassa Perussuomalaisille esitettyjä kysymyksistä sekä näiden vastauksista mainitaan mm. ryhmäkurin vaikuttaneen suuresti lain hyväksymiseen eduskunnassa. Tätä tukee myös se seikka että jo aiemmin ennen aselain hyväksymistä tekemämme gallupin perusteella aselakia pidettiin huonona.

Jos ryhmäkuri ei olisi vaikuttanut päätökseen, miksi sitten muun muassa keskusta päätyi äänestämään sellaisen lain puolesta, jota itsekin piti huonona?

Jo pelkkä vetoaminen jonkun asian huomioimatta jättämiseksi on myös käänteisverrannollista siinäkin suhteessa, että kun kerran samaa metodia tunnutaan käytettävän myös eduskunnassa, eikö kansanvaltaisessa yhteiskunnassa voisi samaa odottaa myös kansalaisilta, vaikkapa "kansalaiskurin" muodossa, jossa kansalaiset järjestäytyvät ajaakseen omia yhteiskunnallisia intressejään?

Hirvaskoski mainitsee myös että:

"Kun aseasiassa tai missä hyvänsä asiassa arvostellaan ryhmäkuria, on hyvä muistaa että ilman ryhmänä toimimista ei mitään yhteiskunnallista ohjausta saada aikaan. Ilman ryhmäkuria kansanedustajista ja heidän mielipiteistään muodostuu satunnaisia fraktioita jakolinjojen vaihdellessa asiasta toiseen. Kurinalainen toiminta on eduskuntaryhmälle yhtä tärkeää kuin mille tahansa puolijoukkueelle."

Ryhmäkuri, tai puoluekuri, on jo itsessään sinänsä hyvin erikoinen asia, että perustuslakimme 29 §:n mukaan kansanedustaja on velvollinen toimissaan noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä myös perustuslakiamme. Kansanedustajaa eivät sido muut määräykset.

Valitettavasti kuitenkin viimeaikaiset uutisoinnit mm. vaaliraha kohun myötä eivät tätä tuntuisi tukevan tavallisen kansalaisen näkökulmasta, mutta on myös kuitenkin yhtälailla selvää että nämä luovat samalla tarpeettoman leiman niiden ylle joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. - Aivan kuten nyt on käynyt koulusurmien johdosta käynnistetyn aselain uudistusprosessinkin kanssa.

Kuitenkin äänestystilanteessa tulisi äänestyskäyttäytymisen kansalaisvaltaisessa yhteiskunnassa perustua muuhun kuin rangaistusuhkaan, eli ryhmässä olisi saatava aikaan sellainen konsensus, johon jäsenet voivat sitoutua hyvällä mielellä ja vapaaehtoisesti, jolloin tällä tavoin aikaansaadusta päätöksestä syntyy myös niin sanottu puolueen linja.

On myös jokseenkin erikoista että kansalaiset joutuvat miettimään sitä että päättääkö maan asioista puolue vai eduskuntalaitos, sillä kun seurataan viimeaikaista kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä, huomaa tästä lähes jatkuvasti sen että hallituspuolueet yksimielisesti äänestävät hallitusten esitysten puolesta, riippumatta siitä kuinka heikosti kulloinenkin lakiesitys on laadittu. Tästä esimerkkinä vaikkapa jätevesiasetus.

Ehkä osin juuri tästä syystä tulevissa eduskunta vaaleissa voimasuhteet muuttuvat? - ainakin suuri osa istuvista kansanedustajista on jo ennakolta jättäytymässä pois eduskunnasta.

Hirvaskoski mainitsee kirjoituksessaan myös että:

"Kansanedustajan vaikutusvalta on sitä että hän vaikuttaa ryhmänsä mielipiteeseen. Jos riittävän moni ryhmän jäsen on samaa mieltä, edustajan mielipiteestä tulee ryhmän mielipide."

Tämän vuoksi voidaankin eräänlaisena väliyhteenvetona sanoa, että aseasioihin liittyen on nykyisten hallituspuolueiden linja selvillä, vaikka joukossa olisi yksittäisiä järkeviäkin edustajia. Elleivät yksittäiset edustajat sitten saa näkemyksiä esille omassa puolueessaan siinä määrin että nyt tehty poliittinen linjaus muuttuisi?

Parlamentaarisesti ajateltuna vaikutusvallan pitäisi myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmässä asettua siten että ryhmän jäsenet esittävät asian puolueensa hallituksen jäsenille, eikä niin että eduskuntaryhmä myötäilee hallitusta ja pahimmillaan alistetaan ryhmäkurilla hallituksen päätösten kumileimasimeksi.

Hirvaskoski mainitsee blogi kirjoituksessaan että:

"Metsästysaseet ja metsästystä varten hallussapitoluvan saaneet henkilöt tulisi kokonaan irrottaa kiristyvästä sääntelystä." ja että "Vaikka metsästysaseilla tehdään henkirikoksia paljon, ne eivät uhkaa yleistä turvallisuutta julkisilla paikoilla yhtä vakavasti kuin käsiaseet."

Käsitys on absurdi jo siinäkin mielessä ettei ampumaharrastajien, sen paremmin kuin metsästäjienkään aseita käytetä julkisilla paikoilla, ellei tämänlaisiksi sitten lueta ampumaratoja.

Luvattomien aseiden käyttämiseen ei Johannes Hirvaskoskella näytä ilmeisesti olevan haluakaan puuttua, sillä juuri nämä olisivat niitä joiden hallussapidosta julkisella paikalla tulisi säätää suurempia sanktioita nykyisen sakkokäytännön sijaan?

On kuitenkin myös huomioitava se tosiasiallinen seikka että rikollisten- tai rikollisissa tarkoituksissa käytettyjen aseiden käyttöä julkisilla paikoilla emme pysty millään käytettävissä olevalla lainsäädännöllisellä keinolla estämään.

Varsin moni keskustalainen haluaisi kuitenkin jättää juuri metsästäjät aseen omistajina lainsäätelyn ulkopuolelle, mikä taas selittyy sillä että keskusta ilmeisesti saa pää-äänen kannatuksensa juuri maalta, jossa metsästyksellä ja ammuntaharrastuksilla on pitkät vankkumattomat perinteet. Valitettavasti tässä unohdetaan samalla myös eräs kokonaisuuteen liittyvä yksityiskohta, joka koskee suoraan myös metsästäjiä. Tämä on se että ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan hintaa korotettiin alkuperäisestä 32 eurosta 72 euroon, ja se varmasti näkyy myös metsästäjien äänestyskäyttäytymisessä.

Johannes Hirvaskoski ottaa blogi kirjoituksessaan esille myös Jokelan (Tuusulan) ja Kauhajoen kouluammunnat, mutta jälleen "lajityypille" ominaiseen tapaan jättää tarkoituksellisesti täysin huomioimatta esimerkiksi Myyrmannin pommi-iskun, sekä sen, että näiden kaikkien taustalla olivat moninaiset ja usein koulukiusaamisesta alkunsa saaneet syyt.

Siinä olemme kuitenkin samaa mieltä, että kummankaan kouluampujan ei olisi koskaan edes pitänyt asettaan saada, mutta jälleen kerran jätetään huomioimatta ne surullisen kuuluisat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet, jotka saattoivat johtaa siihen, että lain noudattamisen sijaan, ohjeilla "käveltiin lain yli", kuten on käynyt nytkin. Tästä ovat todisteena ne lukuisat hallinto-oikeuksien muuttamat päätökset, jotka oli annettu ohjeistusten mukaan, vastoin voimassa olevaa ampuma-aselakiamme.

Vielä toistaiseksi voimassaolevan ampuma-aselakimme 92 §:n mukaan ampuma-ase, aseen osa, tai patruunat olisi pitänyt ottaa pois, mutta näin ei esimerkiksi toimittu Kauhajoella. Tämänkin tosiasian Johannes Hirvaskoski jättää valitettavasti täysin huomioimatta.

Jokelan (Tuusulan) ja Kauhajoen tekijäprofiilia miettiessä kannattaa tutustua myös vasta julkaistuun Suomalaisen tiedeakatemian kannanottoon, jossa todetaan tekijöiden profiloinnista seuraavaa:

"KOULUAMPUMISIA EI VOI EHKÄISTÄ PROFILOINNIN AVULLA
Koulusurmaajille yhteisiä piirteitä ovat pitkään jatkunut koulukiusaaminen, aseharrastus, mielenterveyden ongelmat, vaikeudet ratkaista ristiriitatilanteita sekä selviytyä stressistä ja turhautumisista.
Riskitekijöitä ovat myös vihaa lietsovaan kulttuuriin samastuminen, toisten epäinhimillistäminen, suuri huomiontarve sekä väkivallan ihannointi ja väkivaltaviihteen suurkulutus. Koulusurmaajilla ei kuitenkaan ole riittävästi profilointiin tarvittavia yhteisiä ominaisuuksia. Myös suuret erot perhetaustan, vertaissuhteiden, väkivaltahistorian ja koulumenestyksen suhteen vaikeuttavat profilointia."

Hirvaskoski toteaa blogi kirjoituksessaan myös että:

"Ei olisi mitenkään ennenkuulumatonta kohdistaa sinänsä täysi-ikäisiin ja kaikki kansalaisoikeudet omaaviin nuoriin ihmisiin ikää koskevia lisävaatimuksia." ja että: "Erityistä vastuullisuutta vaativissa asioissa voidaan nytkin edellyttää enemmän kuin täysi-ikäisyyttä." ja että: "Mielestäni järkevä asekontrolli voisi perustua ajatukseen käsiaseen hallussapidon erityisestä vastuullisuudesta, sekä sen vuoksi vielä selvästi nyt säädettyä korkeampaan ikärajaan. Sopiva ikäraja voisi olla 23 vuotta tai ehkä lapseksiottamislain mukainen 25 vuotta."

Ilmeisesti Hirvaskoski unohtaa sen, että moni äänestysikäinen kansalainen kuuluu juuri näihin nyt mainittuihin kansalaisluottamusta nauttiviin nuoriin ja kenties metsästystä tai ammuntaa harrastaviin ihmisiin. Hirvaskoski olisi vähentämässä juuri heidän itsemääräämisoikeuttaan.

Tätä vasten ajatus myös ajatus tietyn ryhmän perusteettomasta kansalaisoikeuksien rajoituksesta kuitenkin ontuu vähintään yhtä pahasti kuin käsiaseiden omistamisen vertaaminen lapseksi ottamiseen.

Erikoiseksi asian tekee myös se, että kun asiaa mietitään kansalaisluottamuksen näkökulmasta, niin minkälainen valtio on se, joka ei luota kansalaisiinsa niin paljon, että antaisi näiden päättää omista harrastuksistaan vapaasti?

Hirvaskoski toteaa myös että:

"Valittua ikärajaa nuorempi henkilö ei voisi joko lainkaan pitää hallussaan käsiaseita tai voisi pitää niitä hallussaan ampumaratasäilytyksessä."

On valitettavasti pakko todeta Matti Vanhasen (kesk) aloittaman "hoblofobisten oppien" iskostautuneen myös Hirvaskoskeen, sillä jo pelkästään ehdottaminen aseiden säilyttämisestä ampumaradalla osoittaa jälleen kenties "tulevan" yhteiskunnallisten päätösten tekijän tietämättömyyden siitä vallitsevasta tosiseikasta millaisia ampumaradat suomessa edes ovat.

Käytännössä lähes kaikki ampumaradat ovat yleensä syrjässä, jo pelkästään niistä aiheutuvan melun takia ja aseiden säilyttämiseen soveltuvia ratoja on suomessa korkeitaan viisi kappaletta. Nämäkään eivät käytännössä, saati edes teoriassa pysty säilyttämään kaikkien harrastajien omistamia aseita turvallisesti.

Koska ampuma-aseiden säilyttämisen keskittäminen syrjäisille ampumaradoille toisi väistämättömästi mukanaan myös korotetun riskin ampuma-aseiden joutumisesta luvattomille teille, aiheuttaisi tämä myös yhteiskunnallisesti vakavan sekä turvallisuutta tarpeettomasti vaarantavan tekijän, puhumattakaan tämänlaisen säilytystavan yhteiskunnallisista kuluista.

Siksi onkin todella huolestuttavaa kuulla tämän kaltaisia ehdotuksia eduskuntaan pyrkivältä kansanedustajaehdokkaalta.

Yksi asia on kuitenkin lähes varma, se että metsästäjien sekä ammuntaharrastajien suhtautuminen keskustalaiseen politiikkaan muuttuu varmasti! - ellei maalaisjärjen käyttö lopulta pelasta tilannetta?

Metsästäjillä ja ammunnanharrastajilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä Johannes Hirvaskoskelle 17.2.2011, jolloin Keskustalaiset kansanedustajaehdokkaat ovat tentattavana Rekyyli-lehden keskustelupalstalla.


Johannes Hirvaskosken blogi
http://johanneshirvaskoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60150-ampuma-aselaista-persuista-ja-ryhmakurista

Johannes Hirvaskosken kotisivut:
http://www.johanneshirvaskoski.fi/

Rekyyli-lehden ennen aselain hyväksymistä tekemä gallup:
Lue tästä

Suomen tiedeakatemian kannanotto koulusurmiin:
http://www.acadsci.fi/kannanottoja/koulusurmat/tiivistelma.pdf

Rekyyli-lehden keskustelu palsta:
http://www.rekyyli.fi/board/index.php


Kansanedustaja ehdokkaiden tentit:
Keskiviikko 9.2.2011 - Kristillisdemokraatit
Torstai 17.2.2011 - Keskusta
Perjantai 25.2.2011 - Kokoomus
Maanantai 28.2.2011 - Sosiaalidemokraatit
Torstai 3.3.2011 - Vihreät
Tiistai 8.3.2011 - Vasemmistoliitto
Perjantai 11.3.2011 - Ruotsalainen kansanpuolue

www.rekyyli.fi
Äänestävän aseharrastajan asialla!

Vastine HS pääkirjoitukseen 5.12.2010 - Aseluville saatava yhtenäiset perusteet

Valtakunnallinen asevastaisten fanaatikkojen pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kirjoittaa 5.12.2010 pääkirjoituksessaan "Aseluville saatava yhtenäiset perusteet"

Kyseisen pääkirjoituksen asiantuntemattomuutta kuvaa hyvin sen selkeästi asenteellinen sekä virheellinen sisältö.

"Suomen hallinto-oikeuksien ja poliisien käsitykset eroavat kiusallisen paljon siinä, kuka on soveltuva pitämään ampuma-aseita hallussaan. Hallinto-oikeudet ovat tänä vuonna kumonneet poliisien päätöksiä aseluvan peruutuksista enemmän kuin monena edellisenä vuonna yhteensä. Hallinto-oikeudet ovat ruuhkautuneet valituksista, jotka koskevat poliisin tiukkaa linjaa aseluvan myöntämisessä."

Tässä kohtaa olisi kyseisen pääkirjoituksen kirjoittaneella toimittajalla ollut syytä tutustua siihen miten hallinto-oikeudet toimivat ja mitkä asiat kuuluvat hallinto-oikeuksien tehtäviin.

Hallinto-oikeuden tehtävä on perustuslain edellyttämänä valvoa, että kaikessa julkisessa toiminnassa noudatetaan tarkoin lakia. Valitus tapauksissa hallinto-oikeuden tehtäväksi on jäänyt korjata poliisin tekemät päätökset, jotka eivät ole perustuneet lakiin ja juuri tästä syystä kyseiset lainvastaiset päätökset on jouduttu muuttamaan hallinto-oikeuksissa.

Poliisihallituksen lukuisat "lupakäytäntöjen yhtenäistämiseksi" antamat ohjeet ovat kyllä tässäkin tapauksessa toimineet, mutta vain ja ainoastaan negatiivisessa mielessä. Kyseiset vastoin voimassaolevaa lakia annetut ohjeet ovat pääosin syynä siihen että lupa- ja hallintoasioista joudutaan valittamaan hallinto-oikeuteen. Onko Poliisihallitus siis ylittänyt toimivaltansa?

"Lainmuutoskaan tuskin muutaa sitä, että poliisilla ja hallinto-oikeuksilla on erilaisia näkemyksiä ihmisten kelpoisuudesta aseluvan haltijaksi"

Ihmettelemme suuresti myös sitä, että jos poliisi noudattaa voimassaolevan lain sijaan epämääräisiä ohjeita, jotka eivät edes juridisesti voi mennä voimassaolevan lain yläpuolelle ja jonka johdosta hallinto-oikeudet sitten korjaavat tämän nojalla tehdyt päätökset lakiin perustuen lakia noudattaviksi, yrittää Helsingin Sanomat kuitenkin edelleen valheellisesti kertoa että poliisilla ja hallinto-oikeuksilla olisi erilaisia näkemyksiä ihmisten kelpoisuudesta aseluvan haltijaksi?

Valituksissa hallinto-oikeuksille on valitettu viranomaisen tekemistä päätöksistä ja kun nämä eivät ole yksinkertaisesti perustuneet lakiin, on hallinto-oikeuden perustuslain edellyttämä velvollisuus muuttaa päätöksiä niin että ne noudattavat lakia.

Ihmettelemme myös suuresti miksi Helsingin Sanomat ei ole tätä ymmärtänyt, vai onko kyseinen pääkirjoitus tulkittava niin, että HS:n mielestä lakeja ei tarvitsisikaan noudattaa, kunhan sen vain pystyisi selittämään?

"Nyt olisi tarpeen saada maan hallinto-oikeuksiin yhtenäinen kanta niistä edellytyksistä, joita aseluvan haltijalta vaaditaan. Se on tarpeen sekä aselupien hakijoiden oikeusturvan että yleisen turvallisuuden kannalta"

Kyseinen väittämä ei ainoastaan ole virheellinen, vaan myös totuutta vääristelevä. Hallinto-oikeuksien tehtävä ei ole myöntää lupia, tai päättää mitä edellytyksiä aseluvan haltijalta vaaditaan, vaan kuten jo edellä totesimme on hallinto-oikeuksien tehtävä noudattaa lakia ja valitustapauksissa valvoa että näin myös tehdään. Se kenelle lupia myönnetään ja mitä edellytyksiä luvan saajalta vaaditaan, tulee säätää riittävän selkeällä lailla.

Valitettavasti uusi aselaki ei tätä kuitenkaan ole, joten odotettavissa on että hallinto-oikeudet tulevat olemaan ruuhkautuneita vuosikausiksi eteenpäin, tai kunnes kyseinen uusi aselaki avataan ja muutetaan niin että se ei sisällä selkeitä lain vastaisuuksia tai karkeita teknisiä virheitä, jotka voidaan tulkita eri oikeusasteissa eritavalla.

Tässä kohtaa on myös todettava että lainsäätäjä (eduskunta) on pahoin epäonnistunut toimessaan.

Onko tähän sitten mahdollisesti myötävaikuttanut Helsingin Sanomien kaltainen asevastainen media, joka nyt mainitulla pääkirjoituksellaan on jälleen kerran todistanut sen, että kun kyseinen lehti kirjoittaa aseisiin tai aselakiin liittyvästä, on sisältö asenteellisesti sekä lähtökohtaisesti valmiiksi asevastaista hoblofobiaa, ilman esitettyä faktoihin perustuvaa tietoa.

"Perustuslaki edellyttää, että kaikessa julkisessa toiminnassa noudatetaan tarkoin lakia. Henkilö tai yhteisö, joka pitää valtion tai kunnan viranomaisen päätöstä itseään koskevassa asiassa lainvastaisena, voi pääsääntöisesti valittaa siitä.

Viranomaisen on päätöksen yhteydessä ilmoitettava, miten ja kenelle päätöksestä voi valittaa. Usein päätökseen voidaan ensin hakea oikaisua, jonka jälkeen päätökseen edelleen tyytymätön voi valittaa hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit määräytyvät maakuntien aluejaon mukaisesti niin, että kunkin tuomiopiirin alue kattaa 1 - 3 maakuntaa.

Hallinto-oikeus ratkaisee valituksen perusteella, onko valituksenalainen viranomaisen päätös lainmukainen. Ellei hallinto-oikeuden ratkaisu tyydytä, voidaan useimmissa asioissa valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tai ainakin hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta."

http://www.oikeus.fi/4319.htm

Marko Tammelin
Toimittaja

Suomen todellinen asevienti - Osa 2, SaferGlobe Finlandin vastauksia

"SaferGlobe Finlandin julkaisemaa Suomen asevienti 2008 raportin on esitetty sisältäneen virheellisiä tietoja. Käyttämämme kaupallisen siviiliase- ja patruunaviennin tiedot perustuvat poliisihallituksen ylläpitämiin vientilupatietoihin ja puolustustarvikkeita koskevat tiedot puolustusministeriön vastaaviin tietoihin. Syy siihen miksi poliisihallituksen ja kirjoittajan käyttämien tullihallituksen ulkomaankauppaa koskevien tietojen välillä on vaihtelua selittyy seuraavilla tekijöillä:

- Poliisihallituksen luvut kertovat myönnetyistä vienti- ja kauttakuljetusluvista (Suomen asevientipolitiikka), kun tullihallituksen luvut kertovat toteutuneesta ulkomaankaupasta. Poliisihallituksen myöntämä vientilupa voi olla voimassa useampia vuosia, jolloin vientiä pitää katsoa tullihallituksen tiedoista useamman vuoden ajalta. Esimerkiksi mainitussa Kiina-tapauksessa osa patruunoista on voitu viedä vuonna 2009 tai myöhemmin.

- Käyttämäämme poliisihallituksen lukuun sisältyy kaikki Suomesta viedyt aseet. Ne voivat olla myös yksityishenkilöiden viemiä, kauttakuljetusluvilla kolmansista maista tuotuja, Sakon varastosta myymiä aseita kuin myös johtuen luvan voimassaolosta ei vielä valmistettuja aseita. Toki mainittu ero tullihallituksen ja poliisihallituksen lukujen välillä on niin suuri, että se voi järkevästi selittyä vain kauttakuljetuksella. Sakon omistaa italialainen Beretta, joka voi aivan hyvin viedä muualla valmistamiaan aseita myyntiin Sakon/Suomen kautta.

- Mainittu tulliluokka CN 930630 sisältää patruunoiden lisäksi myös patruunoiden osat jolloin vuoden aikana viedystä kilomäärästä ei saa suoraan jakamalla patruunoiden määrää. Tulliluokkia käytetään verotuksen perusteena, ei vietävien tuotteiden luonteen määrittämiseksi.

- Tekstissä todettiin, että "patruunoiden vienti Kiinaan ei ole kielletty". EU Asevientikieltojulistus Kiinaan vuodelta 1989 mainitsee "aseet" eikä erittele tarkemmin mitä sillä tarkoitetaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö patruunoiden vienti Kiinaan olisi kiellettyä. Suomessa patruunoiden ei ole katsottu kuuluvan "ase"-kategoriaan toisin kuin muualla (jo kielellisesti erottelemme patruunat aseista) . Esimerkiksi YK totesi Suomen rikkoneen aikanaan YK:n Etelä-Afrikkaan asettamaa asevientikieltoa, koska Suomi ei katsonut viemiensä patruunoiden kuuluvan aseisiin ja kiellon alaisuuteen. Mutta, kuten todettua EU:n asevientikieltojulistus on lausumassaan epämääräinen eikä määrittele asiaa tarkemmin vaan siitä mitä se koskee tai ei koske, pitäisi olla olemassa EU:n tarkennus tai Suomen kansallinen säädös.

- Tarkoituksemme on seurata Suomen asevientipolitiikkaa minkä takia on olennaisempaa katsoa minne Suomesta viedään aseita kuin seurata yksittäisen suomalaisen valmistajan tuotantoa. Käsite "suomalainen ase" pätee ainakin Tikka ja TRG-22 / 42 kiväärien kohdalla, mutta yhä useampi ase on Beretta-konsernin valmistama. Patruunoissa Nammo Lapua on suomalais-norjalainen ja on hyvin vaikea sanoa patruunoiden olevan suomalaisia, kun niitä viedään Suomesta Ruotsiin tai Norjaan tehtaalta toiselle.

Palautteenne oli meille tärkeää, ja olemme aiemmin saaneet Sakon entiseltä henkilökunnalta saman sisältöistä palautetta. Seuraavassa raportissa pyrimme tekemään tilastointiperusteet vieläkin tarkemmiksi, vaikka olemme niitä jo nyt avanneet raportin viimeisellä aukeamalla olevassa Lähteet ja selitykset-osassa. Kirjoittajan kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että nykyjournalismissa sensaatiohakuisuuden seurauksena uutisoidaan kiistoja herättävistä seikoista tai jopa uutisoidaan muiden viestimien uutisten perusteella viitsimättä etsiä käsiin alkuperäistä lähdettä.

Ystävällisin terveisin,
SaferGlobe Finland"

Suomen asevientipolitiikka, vienti- ja kauttakuljetusluvat vs. Kiina-tapaus

SaferGlobe Finlandin käyttämät "kaupallisen siviiliase- ja patruunaviennin" tiedot perustuvat poliisihallituksen ylläpitämiin vientilupatietoihin ja "puolustustarvikkeita koskevat tiedot" puolustusministeriön vastaaviin tietoihin, ihmettelemme kovasti sitä miksi Ylen jutussa sekä tutkimuksessa puhutaan nimenomaan "siviiliaseista" ja "siviiliaseisiin tarkoitetuista patruunoista", varsinkin kun kerran tutkimukseen on otettu mukaan myös Suomen puolustustarvike viennit. Lisäksi poliisihallituksen ylläpitämät vientilupatiedot sisältävät myös toteutumattoman viennin. Vientilupa ei tarkoita, että luvan antamia tuotteita olisi viety, vaan kyseessä on lupa viedä.

SaferGlobe Finlandin asevientiraportti koskee vuotta 2008, jolloin oli kyseisen tutkimuksen mukaan viety kiinaan mainitsemamme määrä patruunoita, eikä niin, että tilastoja olisi kyseisessä tutkimuksessa tai Ylen uutisoinnissa tarkasteltu laajemmin useammalta vuodelta tämän jälkeen. Tutkimuksessa ja Ylen uutisessa mainitaan vain vuoden 2008 tilanne, eikä viittausta muihin vuosiin esitetty. Uutinen puhuu pelkästä viennistä ja esittää jopa täsmällisen määrän joka aseita ja patruunoita on viety.

Lisäksi on jo sinänsä kyseenalaista että Kiinaan olisi 2008 tosiasiallisesti viety 720 000 siviiliaseissa käytettävää patruunaa, sillä Kiina on yksi maailman suurimmista ja tunnetuimmista aseiden ja patruunoiden tuottaja- ja viejä maista. Esimerkiksi Kiinalaisen Norincon (China North Industries Corporation) liikevaihto oli 2008 noin 120.8 miljoonaa euroa ja samainen yritys työllisti 456 000 henkilöä. Luvut antavat mittakaavan, verrattaessa niitä Sako Oy:n liikevaihtoon samana vuonna (37,2 M€ ja 192 henkilöä).

Suomessa valmistetut ja ulkomaille viedyt aseet

Ylen uutisessa mainitaan nimenomaan että "Suomi vie aseita maihin jossa...", eikä siis sitä että yksityishenkilöt vievät aseita, tai että aseita viedään kauttakuljetusluvilla Suomesta eteenpäin. Ihmettelemme myös sitä että jos kerran kyseessä on tutkimus, miksi SaferGlobe Finland kuitenkin toteaa vastauksessaan että: "Ne voivat olla myös yksityishenkilöiden viemiä, kauttakuljetusluvilla kolmansista maista tuotuja, Sakon varastosta myymiä aseita kuin myös johtuen luvan voimassaolosta ei vielä valmistettuja aseita"? - "Voivat olla" ei tarkoita samaa kuin "ovat". Näyttää siltä, että SaferGlobe Finland ei tiedä, mutta arvailee.

SaferGlobe Finlandin vastauksessa suuri ero tullihallituksen ja poliisihallituksen lukujen välillä koitetaan "selittää järkevästi" kauttakuljetuksella, mikä ei ole kuitenkaan sama kuin maininta "Suomi vie aseita...". On siis tärkeää tehdä ero Suomen aseviennin osalta, ja sen osalta mikä on kauttakuljetusta (joka ei siis ole Suomen valtion harjoittamaa siviiliasevientiä). Kulkeehan Suomen satamien kautta satoja tuhansia kontteja tavaraa, joka ei koskaan ole Suomen harjoittamaa vientiä ja tuontia, eikä sitä erikseen uutisoida Suomen harjoittamana vientinä tai tuontina.

On täysin epäuskottavaa, että yksityiset kansalaiset veisivät aseita millään mittarilla laskettuna merkittäviä määriä. Yksityisviennillä ei voida selittää lähes puolta siitä määrästä jonka Sako Oy kykenee vuodessa valmistamaan ja viemään.

Väitämme myös, että Suomen kautta ei viedä aseita kolmansiin maihin. Miksi edes vietäisiinkään? Mitä järkeä olisi siinä, että esimerkiksi Beretta välivarastoisi aseita Suomeen ennen niiden toimittamista vastaanottajamaahan? SaferGlobe Finland yrittää myös ilmeisesti vastauksessaan selittää, että vuonna 2008 Sako olisi toimittanut varastosta aikaisempina vuosina valmistamiaan kymmeniä tuhansia aseitta vientiin. Kuka tahansa, joka tuntee nykyaikaista teollisuustuotantoa sekä yritystaloutta, tietää heti ettei yksikään yritys varastoi puolen vuoden tuotantoaan, vaan tuotteet tehdään tilausten mukaan tarpeeseen. Kuvitelma muusta on absurdi, luulisi jopa SaferGlobe Finlandin tutkijoiden ymmärtävän tämän.

Patruunat ja patruunan osien erot sekä tullaus ja vientisäännökset

Kuten SaferGlobe Finlandin vastauksessa todetaan, tullinimikeluokka CN 930630 sisältää myös patruunoiden osat (painotan sanaa osat). Kyseisessä tutkimuksessa, tai sen pohjalta tehdyssä Ylen uutisessa esitetty väite Kiinaan viedyistä 720 000 siviiliaseen patruunasta ei voi yksinkertaisesti pitää paikkaansa. Mikäli aiemmin mainitsemamme tullin vientitilastoista löytyvä (paljous) kilomäärä 818 kg pitäisi sisällään patruunoiden lisäksi niiden osia, kuten luoteja ja hylsyjä, tarkoittaisi tämä myös käytännössä sitä että varsinaisia patruunoita olisi viety vieläkin vähemmän. Tullin tilastoista löytyvä patruunaviennin arvo 29 305 euroa vahvistaa myös hyvin sen, että todellisuudessa patruunavienti on ollut 2008 Kiinaan mitätöntä ja väite 720 000 patruunan viennistä ei voi pitää paikkaansa.

Patruunan osa ei siis ole sama kun varsinainen patruuna, vaan patruuna on aseissa käytettävä ampumatarvikekokonaisuus, jossa ammus, ruutipanos ja nalli on liitetty toisiinsa. Tavallisesti liittäminen on toteutettu hylsyn avulla. Tykkien patruunoista käytetään nimitystä patruunalaukaus. Eli tässäkin on selkeästi yksi monista virheistä kyseisessä "tutkimuksessa", jossa yksiselitteisesti puhutaan patruunoista.

Mitä taas tulee SaferGlobe Finlandin esittämään väitteeseen, "Tulliluokkia käytetään verotuksen perusteena, ei vietävien tuotteiden luonteen määrittämiseksi", niin kehotamme mitä ystävällisimmin tutustumaan vientisäännöksiin ampuma-aseiden, niiden osien ja patruunoiden ynnä muiden osalta. Ellei SaferGlobe Finland sitten yritä tutkimuksellaan väittää että aseita ja/tai patruunoita vietäisiin tullin ohitse kenenkään tietämättä? - Käsittääksemme tämä olisi rikoslain tarkoittamaa salakuljetusta?

Virallisen tiedon sekä nykyisen käytännön mukaan tulliviranomaisen on valvottava, että vientilupa on voimassa ja että viennin kohteena olevat esineet ovat vientiluvan mukaisia ottaen erityisesti huomioon mitä edellä on selostettu ampuma-aseiden, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten luokittelusta. Vientilupa sisältää aina vähintään yhden liitetaulukon, johon tulliviranomaisen on merkittävä erän esinemäärä, viennin kokonaismäärä, huolinnan viite sekä tulliviranomaista koskeva merkintä. Tullin on valvottava, etteivät luvassa mainitut määrät ylity ja että tavarat ovat menossa luvassa mainittuun maahan sekä luvassa mahdollisesti mainitulle loppukäyttäjälle.

EU:n Kiinaa koskeva asekieltovientijulistus - Suositusmuotoinen julistus

SaferGlobe Finlandin vastauksessa todetaan että: "EU:n asevientikieltojulistus Kiinaan vuodelta 1989 mainitsee "aseet" eikä erittele tarkemmin mitä sillä tarkoitetaan", sekä myös että: "EU:n asevientikieltojulistus on lausumassaan epämääräinen eikä määrittele asiaa tarkemmin", tarkoittaa tämä vallitsevassa nykykäytännössä sitä että patruunoiden vienti Kiinaan ei ole erikseen kielletty. Tässä ei sen suhteen ole tulkinnallisia epäselvyyksiä, sillä se mikä ei ole erikseen kielletty, on sallittu.

On myös huomioitava se että suomen kieli ei ole mitenkään erityinen aseiden ja ammusten erittelyssä. Esimerkiksi englannin kielessä ampuma-ase = firearm, patruuna = cartridge, ammunition jne. määrittelevät yksiselitteisesti mistä on kysymys. Englannin kielessäkään "firearm" ei sisällä patruunoita. Termit ovat jo sinänsä yksiselitteisiä vaikka SaferGlobe Finland yrittääkin vastauksessaan esittää muuta. Vastaava kielellinen yksiselitteisyys on myös ranskan ja saksan kielissä.

Lisäksi mainittu asevientikieltojulistus on lähinnä suositusmuotoinen, eikä se esimerkiksi sido muissa EU maissa toimivia yrityksiä, joilla on jo ennestään asekauppaa Kiinan kanssa.

Suomen asevientipolitiikka ja sen seuraaminen sekä esitetty suhde yksittäiseen asevalmistajaan

Esitetty selitys on myös aika Ihmeellinen kuvitelma siitä, että aseita valmistavilla, tai yleensä muilla yrityksillä, olisi valtaisa halu siirrellä tuotteita tehtaidensa välillä. Miksi näin ylipäätänsä tehtäisiin, tai miksi tämänlaiseen turhaan logistiikkaan sekä lupabyrokratiaan tuhlattaisiin resursseja ja varoja?

Selitys on aivan käsittämätön, varsinkin kun otetaan huomioon nykyinen reaalitaloudellinen markkinatilanne aseiden, patruunoiden sekä niiden tarvikkeiden osalta. Koska yhdelläkään alalla toimivalla yrityksellä ole taloudellista mahdollisuutta toimittaa tavaraa yhtään mihinkään muualle, kuin valmistavalta tehtaalta asiakkaalle – mahdollisimman suoraan ja kustannustehokkaasti.

Ihmettelemme myös sitä miksi SaferGlobe Finland kuitenkin mainitsee vastauksessaan että: "Tarkoituksenamme on seurata Suomen asevientipolitiikkaa minkä takia on olennaisempaa katsoa minne Suomesta viedään aseita kuin seurata yksittäisen suomalaisen valmistajan tuotantoa.", ja ottaa kuitenkin itse esille suomalaisen SAKO Oy:n valmistamia asemalleja, jos kerran tarkoituksena ei ole ollut seurata yksittäisen suomalaisen valmistajan tuotantoa? Dilemma johtunee osin siitä, että Sako Oy on ainoa merkittävä suomalainen asevalmistaja.

SaferGlobe Finland toteaa vastauksessaan että: "Käsite "suomalainen ase" pätee ainakin Tikka ja TRG-22/42 kiväärienkohdalla", nostaen tällä erityisesti esille SAKO TRG kiväärit, joita käytetään myös Suomen puolustusvoimissa. Kyseessä on siis asemalli, jolla on myös sotilaskäyttörooli, mikäli sillä ampuu sotilas. Näinhän on myös monien muidenkin aseiden kohdalla, kuten me kaikki tiedämme. On kuitenkin huomioitava että kyseinen asemallisto on käytössä huomattavasti laajemmin kilpailu/rata-aseena ja myös metsästysaseena.

SAKO ja Tikka tuotemerkkien kiväärit valmistetaan Suomessa, Riihimäellä SAKO Oy:n toimesta, jonka omistaa Beretta Holding. SAKO Oy:ssä työskentelee noin 200 suomalaista ja lisäksi se työllistää alihankintaketjunsa kautta hyvinkin saman määrän muita suomalaisia. SAKO ja Tikka kiväärit ovat myös avainlipputuotteita. Avainlippu-alkuperämerkki kertoo, että tuote tai palvelu on suomalainen. Avainlipun myöntää ja sen käyttöä valvoo Suomalaisen Työn Liitto.

Palaute, tilastointiperusteet sekä tutkimus kyseenalaisin lähtein

Palaute on varmasti aina tärkeää, samoin saatujen vastausten perusteella tehdyt lisäselvitykset. Jos SaferGlobe Finlandin tutkimus ja Ylen uutisointi aiheesta olisivat perustuneet yksikäsitteisesti oikeaksi todennettavaan tietoon, olisi tutkimus ja uutinen paljon helpompi uskoa. Nyt tutkimuksen luotettavuus voidaan voimakkaasti kyseenalaistaa tosiasioidensa osalta.

Mitä tulee nykyjournalismin tilaan, sen osaksi on valitettavasti tullut myös ottaa vastaan mahdollisesti tarkoitushakuinen tutkimus, ilman todennettavia faktoja. Selittely on myös valitettavan yleistä nykyjournalismille, erityisesti siinä vaiheessa, kun joku kyseenalaistaa tutkimuksen tosiasioiden valossa.

Löyhiin asiatietoihin perustuvia tutkimuksia tekevät pääasiallisesti aatteelliset liikkeet ja järjestöt, joilta usein myös puuttuu relevantti vasta-argumentaatio käytettävissä olevien todellisten tietojen tullessa esiin.





Marko Tammelin
Toimittaja
Rekyyli-lehti

Julkaisuvapaa

Suomen todellinen asevienti

YLE uutisoi 29.10.2010 Suomen vievän aseita konflikti- ja sota-alueille, joilla on ongelmia ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumisessa tai jotka käyvät sotaa. Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkosto SaferGlobe Finlandin ensimmäistä kertaa teettämän, vuotta 2008 koskevan selvityksen mukaan Suomi vei aseita ja ammuksia 64 maahan, joista 39 oli Euroopan unionin ulkopuolella. SaferGlobe Finlandin tekemän tutkimuksen mukaan esimerkiksi Kiinaan vietiin vuonna 2008 720 000 siviiliaseisiin tarkoitettua patruunaa.
Saman tutkimuksen mukaan siviiliaseita vietiin yhteensä lähes 100 000 kappaletta. Aseista suurin osa oli kivääreitä ja niitä vietiin eniten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Totuus ja tilastot ja tutkimusfakta

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuksen lausumissa, joka myös varsin laajalti lehdistössä julkaistiin oli: ”Siviiliaseita vietiin yhteensä lähes 100 000 kappaletta. Aseista suurin osa oli kivääreitä ja niitä vietiin eniten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.” Tämä koski asevientiä vuoden 2008 osalta. Suomessa on kuitenkin ainoastaan yksi asetehdas, joka valmistaa pienaseita siviilimarkkinoille ja vientiin mitenkään merkittäviä määriä – SAKO Oy.

Julkisista lähteistä selviää, että yritys valmisti vuonna 2008 kaiken kaikkiaan alle 65 000 asetta, kaikki tietystikin pulttilukkoisia kivääreitä, muunlaisia yritys ei valmista. Näistä kivääreistä jäi lisäksi useampi tuhat kotimaisille markkinoille, eli Suomalaisille metsästäjille.

Joten viimeistään tässä kohtaa herääkin kysymys, mikä on se toinen suomalainen asevalmistaja, joka on pystynyt pysymään kaikilta muilta asealan toimijoilta kokonaan tuntemattomana ja silti on alalla niinkin merkittävä asetehdas, että sen siviiliasevienti on ollut vuonna 2008, 35 000 – 40 000 asetta?

Tämän toistaiseksi tuntemattoman aseviejän viemät aseet puuttuvat myöskin tullin ulkomaanvientikaupan virallisista tilastoista, joten täytyy ihailla miten SaferGlobe Finlandin ”tutkijat” ovat pystyneet paljastamaan Suomesta ilmeisesti pimeän asetehtaan ja pimeän aseviejän?

Ovatko tutkimuksen muutkin tiedot yhtä vakaalla pohjalla?

Mahdollisesti. Katsotaanpa siis muitakin tietoja, kuten tutkimuksen esiintuoma tieto: ”Esimerkiksi Kiinaan vietiin vuonna 2008 720 000 siviiliaseisiin tarkoitettua patruunaa.” Patruunoiden vienti kiinaan ei ole kiellettyä, mutta tarkistetaanpa kuitenkin tullin vientitilastoista mitä on oikein viety. Tullin Uljas-tietokanta kertoo viennistä seuraavaa (tavaraluokka: 930630 Patruunat ja niiden osat kiväärejä ja haulikoita varten, joissa on rihlattu piippu sekä, revolvereita ja pistooleja varten), vientimaa Kiina, vuosi 2008: 818 kg, viennin arvo 29 395 euroa. Jos Kiinaan olisi todella viety patruunoita edellä mainitut 720 000 kpl, tulisi yhden patruunan painoksi 1,1 grammaa ja sen arvo olisi vientitilastojen mukaan 4,08 snt / kpl. Tätä on jo sinänsä äärimmäisen vaikea uskoa koska pienimmän patruunan (.22lr, pienoiskivääri), paino on jo noin kolme kertaa suurempi (n. 3,09 grammaa). Suomalaisesta asekaupasta voisi ostaa 29 000 eurolla edullisimmillaan vajaat 550 000 pienoiskiväärin patruunaa, siis sitä halvinta ruutiasepatruunaa, jota nyt ylipäänsä harrastuksissa käytetään.

Ollaanko siis jälleen kerran rakentamassa vain ja ainoastaan uutta Jemen-myyttiä, johon tiedotusvälineet lankeavat suoraan ja josta tulee riittävästi toistamalla ”totuus”?

Nykyjournalismissa ilmeisesti ei ole enää aikaa tarkistaa tietoja ennen julkaisua – mutta onko haluakaan?

Marko Tammelin
Rekyyli-lehti

Kuvateksti: Pienoiskiväärin patruuna (.22lr) punnittuna.

Ylen uutinen aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/10/suomi_vie_aseita_konflikti-_ja_sota-alueille_2098644.html

Ilma-aseet muuttuvat ampuma-aseiksi

Totaalisen teknisen tietämättömyyden suomalla varmuudella HE 106/2009 tekee ilma-aseista ampuma-aseita. Tämän vahvistaa mm. lakitekstin yksityiskohtaiset perustelut ja lisävahvistuksen asialle antaa itse lakia valmistelleen virkamiehen omat täsmentävät lausunnot.

Projektipäällikkö Lehtonen lausuu vastineessaan seuraavasti;

Ennen kaikkea esineen on oltava sellainen, että se on ilman erityistietoja ja taitoja muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi. Erityistiedot ja -taidot ovat sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei jokamiehellä ole. Esimerkiksi ampuma-aseen muuntaminen ilma-aseesta edellyttää tietoa siitä, minkälainen ampuma-aseen patruunapesän ja iskurikoneiston on oltava. Nämä molemmat puuttuvat ilma-aseesta eikä kummankaan rakenteen hallintaa voida pitää jokamiehen taitona vaan erityistietoja ja -taitoja edellyttävänä toimenpiteenä. Ilma-aseista muunnettuja ampuma-aseita tulee poliisin haltuun hyvin vähän, mikä osoittaa, että niiden muuntaminen ei ole helppoa.



Ja myös näin hän lausuu samassa yhteydessä;


Useissa lausunnoissa on esitetty esimerkkejä, joissa ilma-aseiden, lelujen ja muiden vastaavien esineiden on katsottu tulevan säännöksen soveltamisalaan siksi, että jokin ehdoista täyttyy. Näin on myös Helsingin poliisilaitoksen lausunnossa, jossa eri esineiden sisältymistä ehdotetun säännöksen soveltamisalaan on arvioitu ilman sen arviointia, edellyttääkö muutos eritystietoja ja -taitoja. Säännöstä on valmisteltu yhteistyössä poliisin asiantuntijoiden kanssa.

Valmistamisen tulisi edellyttää erityistietoja ja -taitoja. Erityistietojen ja -taitojen hankkiminen on mahdollista, mutta tällä ei olisi säännöksen soveltamisen kannalta merkitystä.

Kuten hallituksen esityksessä on todettu, asedirektiivin muutokseen perustuva säännös on tehty estämään eräiden toimiviksi ampuma-aseiksi helposti muunnettavien kaasu- ja starttipistoolien muuntamista toimiviksi ampuma-aseiksi. Nämä ovat sellaisia, joissa muuntaminen voi tapahtua vain esimerkiksi piipussa oleva este pois poraamalla. Tällainen toimenpide ei edellytä mitään erityistietoja tai -taitoja vaan sen voi olettaa jokaisen poran käytön hallitsevan henkilön kykenevän tekemään.

Tavallisen akkuporakoneen käyttämistaitoa pidetään projektipäällikkö lehtosenkin mielestä tavallisena taitona, jolloin silmämääräinen halkaisijan määrittelykin on ns. tavanomainen taito, eikä lakitekstissä määrittelemättä vilahteleva "erityistieto tai taito".

Myöskään Googlen tms. hakukoneen käyttäminen ei liene erityistieto tai taito. Laittamalla googleen hakusanaksi "22LR koko" tai "22LR size" tulee suomenkielisellä haulla kuudentena ja Englannin kielisellä haulla ensimmäisenä linkinä http://en.wikipedia.org/wiki/22lr
Kyseisellä sivulla kerrotaan suoraan kaikki 22LR patruuna mitat, jolloin tarvitsee kävellä vain rautakauppaan tai isompaan markettiin ja valita sopivat poranterät, joilla saadaan patruunapesä valmistetuksi tavallisen peruskoulun käsityötuntien antamalla osaamisen tasolla. Tähän ei tarvita mitään asesepän koulutustakaan.

Patruunapesän ja piipun poraamiseen tarvitaan vain 6mm poranterä, jollei putki/piippu satu jo valmiiksi olemaan 5,5 - 6mm sisähalkaisijaltaan. Laippakantaisen patruunan reunalaippaa varten valitaan 7,5mm poranterä. Tai jos viitsii mennä rautakauppaan, saa tarkalleen oikean kokoisen poranterän 5,8mm ja laippakantaa varten 7,1mm poranterän.
Jos lähtökohtana on jo 5,5mm luoteja ampuva ilma-ase, niin siihen tarvitsee porata vain partuunapesä ja laittaa iskuripiikki. Airsoft-aseen kanssa tarvitaan vain iskuripiikki ja V'oila! Meillä on valmistettuna jo nykyisenkin lain tarkoittama ampuma-ase.

Alussa viitattua totaalisen teknisen tietämättömyyden tasoa kuvastaa väite;

Esimerkiksi ampuma-aseen muuntaminen ilma-aseesta edellyttää tietoa siitä, minkälainen ampuma-aseen patruunapesän ja iskurikoneiston on oltava. Nämä molemmat puuttuvat ilma-aseesta eikä kummankaan rakenteen hallintaa voida pitää jokamiehen taitona vaan erityistietoja ja -taitoja edellyttävänä toimenpiteenä.

Patruunapesän valmistuksesta mainitaan yllä ja iskurikoneisto syntyy hetkessä lisäämällä jousitoimiseen ilma-aseeseen nallipiikki, jollaiseksi kelpaa sopivan mittainen vaikkapa naula tai ruuvi.

Laukaisukoneisto löytyy jokaisesta ilma-, lelu-, tai muusta aseesta sen toimintaperiaatteesta riippumatta, sillä se on lähtökohtaisesti kaikkien "aseiden" ja aselelujen ominaisuus, joka tekee sitä "aseen".

Ongelmaksi tulee lakitekstin sisältö ja tarkemmat perustelut "näppäryydessään";

Ensimmäinen edellytys olisi se, että esine muistuttaa ampuma-asetta. Edellytyksen tarkoituksena olisi rajata muunnettavissa oleviksi katsottavien esineiden piiriä sellaisiin esineisiin, jotka jo lähtökohtaisesti ovat ampuma-asetta muistuttavia. Näin ollen esimerkiksi pelkkää teräslevyn palaa ei katsottaisi tällaiseksi esineeksi. Ampuma-asetta muistuttavia esineitä olisivat esimerkiksi aselelut, toimintakelvottomaksi tehdyt ampuma-aseet ja starttipistoolit. Säännöksen soveltamisalaan eivät kuuluisi sellaiset esineet, joilla on ainoastaan ampuma-aseen ääriviivat, mutta ei tarkempaa yhtäläisyyttä ampuma-aseen kanssa. Ampuma-aseen muotoon leikattua teräslevyä ei esimerkiksi katsottaisi tällaiseksi esineeksi.

Toisena edellytyksenä olisi, että esine olisi rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta ilman erityistietoja ja -taitoja muunnettavissa ampuma-aseeksi. Esineen tulisi olla sellainen, että sen rakenne ja valmistusmateriaali kestäisivät ampuma-aselain 5 §:ssä tarkoitetun patruunan ampumisesta aiheutuvan rasituksen. Tämä rajaisi esimerkiksi lelut säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Riittävää olisi, että esine kestäisi yhdenkin patruunan ampumisen aiheuttaman rasituksen niin, että patruunan luoti tai muu ammus olisi omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Esineen tulisi olla muunnettavissa toimivaksi ampuma-aseeksi ilman erityistietoja ja –taitoja. Tämä tarkoittaisi sitä, että esine olisi muunnettavissa tavanomaisin työkaluin ilman asesepän ammattitaitoa ja erityistyökaluja.

Projektipäällikkö lehtonen ei liene tietoinen, että ilma-aseet ovat pääsääntöisesti metallia ja erittäin monet aselelutkin ovat metallirakenteisia. Toki muovisiakin aseleluja on edelleen olemassa, jonka vuoksi luultavasti edellä kuvattu typeryys on päässyt syntymään.

§2 teksteissä vilahtava "muu räjähdyspaine" on unohtunut määritellä tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa. Tämän seurauksena syntyy myös tilanne, että ilma-aseita voidaan tulkita ampuma-aseiksi, koska ilma-aseetkin saa toimimaan em. ilmiöllä.

Laittamalla youtubeen hakusanaksi "dieseling" tulee ensimmäisenä vastauksena tälläinen video;
http://www.youtube.com/watch?v=gLzEqfRVeOA
Joka sattumoisin osoittaa todeksi ilmiön. Sopivalla lähes jokaisesta kodista löytyvällä polttoaineella saa aikaiseksi myös detonaation, eikä vain deflagraatiota.

Kannattaa muistaa, että ampuma-aseita on valmistettu yli 600 vuotta, koska teknisesti ajatellen kyseessä on äärimmäisen yksinkertainen laite pohjimmiltaan. Kehitys on tuonut meille monimutkaisempia toimintoja mutta perusperiaate on säilynyt täsmälleen alkuperäisenä.

Nykyisten ampuma-aseiden hienous on sen patruuna, jonka tekeminen kotioloissa vaatii jo varmuudella näitä lakitekstissä vilahtelevia "erityistietoja ja taitoja".

Kehitys kehittyy ja tekniikka monimutkaistuu vaikka perusasiat säilyvät täsmälleen alkuperäisinä. Tästä kehityksestä esimerkkinä se, miten nykynuoriso on jo kehittänyt ikivanhaa puhallusputkea. Ei tästä sen enempää.


Paljastamalla tämän en paljastanut mitään, mitä pikkupojat eivät tienneet jo puoli vuosisataa sitten.

Kokonaisuudessaan tämä "näppäryys" olisi voitu välttää lakitekstissä lauseella "Säännös ei koske lelu- tai ilma-aseita", koska luvaton ampuma-aseen valmistus on ollut kiellettyä ja kriminalisoitua jo nykyisenkin lain aikana.

Koko ongelma on siinä, että lakiesitys kriminalisoi mahdollisuuden tehdä jotakin, eikä vain itse tekoa. Joten tuomittakoon jokainen veitsen omistaja taposta!

Leikkipyssyillä hörhöilevät henkilöt

Helsingin poliisilaitokselta kysyttiin haastattelumuotoisesti nykyään niin tavalliselta tuntuvista uutisista tyyppiä;

"Mies osoitteli raitiovaunuja aseella Kiasman viereisellä nurmikolla Helsingin keskustassa keskiviikkona iltapäivällä. Poliisi otti hänet ja toisen miehen kiinni yhden jälkeen samalta paikalta. -- Ase osoittautui tarkemmissa tutkimuksissa aidonnäköiseksi muovikuula-aseeksi” (IS 9.6).

Tämähän näiden lopputulos yleensä on; kyseessä on lelu ellei risu, mitä paikalle hälytetyt partiot eivät tietenkään voi tietää.

Ohessa rikosylikomisario Juha Laaksonen vastaukset esitettyihin kysymyksiin:

K1:

Onko Hgin poliisilaitoksella, tai mahdollisesti poliisin piirissä laajemmin,

tilastoitu tai arvioitu, ovatko tällaiset tapaukset lisääntyneet,

vai onko lisääntynyt lähinnä

a)      yleisön tai

b)      poliisin reagoiminen niihin tai

c)       median uutisointi niistä?

V: Maantieteellisesti Helsingin poliisilaitoksen alueelle kirjattujen ko. ase/asemies –hälytystehtävien määrät eivät ole nousseet viimeisten kolmen vuoden aikana.

Kyseisiä hälytystehtäviä kirjataan vuositasolla noin kolmekymmentä. Suurin osa tämänkaltaisista hälytystehtävistä kumpuaa kansalaisilmoitusten perusteella.

K2.

Onko arvioitu,

a)      missä määrin näitä tapahtuu siksi, että kaikenlaiset hörhöt saavat sillä oman 15 minuuttiansa julkisuudessa

b)      tai muuten apinointina? Matkitaan toisia.

V: Hälytystehtäviin sisältyy monenlaisia tapauksia. Mitään varsinaista valtatrendiä kyseisissä hälytystehtävissä ei ole havaittavissa. Kysymyksenasettelussa esitettävää kontekstia ei ole ollut havaittavissa.

K3.

Edelliseen liittyen, onko mietitty olisivatko tapaukset vähennettävissä toisenlaisella tiedottamisella ja uutisoinnilla?

Tietysti ne vähenisivät ao. henkilöiden järjen käytön lisääntymisellä, mutta se voi olla pisin tie (jos käyttäisin hymiöitä, tässä olisi sellainen).

V: Tapausten määrä on vuositasolla vähäinen. Tosin yksikin ko. hälytystehtävä on liikaa. Osaan tapauksista kytkeytyy mukaan alkoholi/muut päihteet, jolloin henkilön arviointikyky/-taso on alentunut ja henkilön toiminta on osaltaan johtanut po. tilanteeseen. Kansalaisten valppaus on saattanut myös lisääntyä kansallisella tasolla tapahtuneiden murhenäytelmien johdosta, mikä on osaltaan saattanut lisätä ilmoittamisen aktiivisuutta.

Yhteenveto:

Kun tapaukset eivät ole 3 v aikana lisääntyneet, mutta uutisiin tuntuu törmäävän jatkuvasti, niin lienee lupa päätellä että tapausten uutisointi on lisääntynyt. Myös niin, että ne saavat tilaa enemmän kuin peukalon mittaisen pätkän.

Sekin on tietenkin mahdollista, että oma allergisuus näitä kohtaan on lisääntynyt.

Mikko Niskanen, toimittaja

Lue myös "Taas leikkipyssy" blogikirjoitus.

YLE - Uusi aselaki EU:n tietosuojadirektiivin vastainen

julkaistu tänään klo 16:49

Kuuntele psykiatrian ylilääkäri Antti Liikasen haastattelu tästä

Psykiatrian ylilääkärin Antti Liikkasen mukaan uusi aselaki siirtää poliisien vastuita lääkäreiden harteille ja velvoittaa lääkärit toimimaan EU:n tietosuojadirektiivin vastaisesti. Lain valmistelussa ei ole riittävästi otettu huomioon perustuslakia ja tietosuojalakia, Liikkanen sanoo.

Liikkasen mukaan aikaisemmin aloite aseenkantoluvan epäämisestä tuli aina poliisilta, joka kysyi lääkärin mielipidettä yksittäisestä henkilöstä. Nyt ei ole paikallispoliiseja, eikä aina paikallista lääkäriäkään.

- Nyt kun ei enää ole paikallispoliiseja, yritetään lääkäreillä peittää lainsäädännöllinen moka, eli poliisien hallintolainsäädäntö joka vei paikallispoliisit pois.

- Samaan aikaan lääkärit on korvattu keikkalääkäreillä, jotka tulee viikoksi tai kahdeksi paikkakunnalle. Heiltä edellytetään nyt seitsemässä minuutissa päätöstä asiasta, jonka perusteella lääkäri voi itse joutua syytetyksi sitä, että asetta ei ole otettu pois. Ei tällaista voi lääkärikunta sietää, Liikkanen sanoo.

Liikkasen mielestä paikallispoliisit ja vallesmannit pitää palauttaa kyliin tekemään arviointeja aseenkantoluvissa. Lääkärit eivät ole aseiden kanssa missään tekemisissä.

Mielentilatutkimus kestää kuusi viikkoa

- Mielentilatutkimus kestää kuusi viikkoa. Jos meille annettaisiin resurssit tutkia kuusi viikkoa asiakasta ja hänen soveltuvuutta käsittelemään asetta, sitten siitä voisi jotakin sanoa. Kyllä meidän aika ja energia menee nyt aivan muuhun.

Liikkanen toivoo, että lakiasetuksen valmistelussa kuunneltaisiin myös lääkäreitä herkällä korvalla.

- On aivan eri asia antaa lääkäreille oikeus puuttua aseenkantolupien myöntämiseen, kuin velvollisuus puuttua siihen.

http://yle.fi/alueet/lappi/2010/10/uusi_aselaki_eun_tietosuojadirektiivin_vastainen_2081804.html

Radio Aallon kolumni 21.10.2010, kolumnistina Jone Nikula

"Uuden aselain käsittely on ollut matalaotsaista. Peistä on taitettu mieluummin tunne- kuin asiapohjalta. On käytetty hienoa teknistä sanastoa kuten "puoliautomaattinen," vaikka oikeus ja vastuu olisivat käyttökelpoisempaa termistöä."

http://www.radioaalto.fi/podcast?vt=audio&vid=106459

Ampuma-aselain uudistuksen todelliset hyödyt?

Moni asia on varmasti perusteltua sekä hyödyllistä. Tämänlaisia asioita on varmasti myös huolella tehty lainsäädäntö. Sitä hallituksen esitys HE 106/2009 tai valiokunnan mietintö HaVM 16/2010 vp ei kuitenkaan ole. Molempien alkuperäinen idea lähtee siltä pohjalta että direktiivin velvoitteiden mukaan laittomia aseita vähennettäisiin. Nyt esitetty kuitenkin puuttuu juuri laillisiin aseisiin ja niillä harrastaviin.

Esitys sisältää monia virheitä, tulkinnanvaraisuuksia sekä selviä perusoikeusrikkomuksia, jotka kaikki halutaan puoluekurin voimalla viedä läpi, vaikka se käytännössä tarkoittaa suoranaista valehtelua Suomen kansalle.

On ymmärrettävää että kyseisen aselakiuudistuksen taustalla olivat muun muassa valitettavat Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset, mutta onko silti oikein että näihin valitettavaan kahteen tapaukseen tukien ollaan viemässä läpi lakiesitystä joka tosiasiallisesti sisältää näin monia virheitä.

Tähän olemme me monet metsästäjät ja ammunnanharrastajat yrittäneet kysyä tietoa omilta kansanedustajiltamme, ministereiltämme tai hallituspuolueiden jäseniltä, mutta koskaan sitä todellista tietoa saamatta. Kiireisiin on kyllä osattu vedota ja energiaa on toivotettu, on kiitetty kauniisti saadusta viestistä, mutta sitä ei ole millään tavalla noteerattu. On "suututtu silmittömästi" esitetystä kritiikistä, on pidetty yhteydenottoja "painostuksena ja uhkailuna", ja ties mitä. Mutta silti ne käytännön toimet puuttuvat lähes kokonaan.

Hieman huolestuneena seuraan miten Suomalaisten aseluvan haltijoiden oikeuksia tullaan valvomaan ja miten aseiden omistajat tulevat lakiin suhtautumaan, sen tullessa voimaan. Tällä hetkellähän se tekee muun muassa ilma-aseharrastajista rikollisia yhdessä yössä?

Tuoreen tilaston mukaan Suomessa on 1 583 091 laillista ampuma-asetta. Lukumäärä on kasvanut alle vuodessa noin 8500 kappaleella, joista valta osa on luultavasti metsästysaseita.

Ampuma-asekouluttajista, jos sellaiseen joku yleensä haluaa ryhtyä, on tulossa hyvää vauhtia julkisenvallan käyttäjiä. Ampuma-asekouluttaja joutuu tilanteeseen jossa hänen on yksityishenkilönä käytettävä julkista valtaa ja siten myös noudatettava hallintolakia, hallinnon yleisiä oikeusperiaatteita sekä tietenkin myös muuta lainsäädäntöä. Mikäli ampuma-asekouluttaja ei näitä noudata, voi hän kohdata kaikki ne sanktiot mitkä virkamiestä tämänlaisessa tapauksessa voi kohdata. Aseluvan hakija harrastustodistuksen saajana voi ilmeisesti myös valittaa saamastaan päätöksestään, mutta minne, se on sääntelemättä. Mahdollisesti valitus tehdään hallintotuomioistuimeen, mutta ottaako se käsiteltäväksi asiaa, jota hoidetaan yksityishenkilönä?

Voidaanko valittaa esimerkiksi siitä, että kouluttaja on liian laiska tai jos aseluvan haltijat eivät saa kouluttajalta sitä palvelua, mitä kouluttajalta voidaan hakijan mielestä odottaa?

Ilmeisesti ampuma-asekouluttajalta edellytetään myös aktiivisuutta vapaaehtoisessa korvauksetta suoritettavassa toimessaan? Rikkooko ampuma-asekouluttaja hallintolakia kun hän ei ole radalla tarpeeksi usein? Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan ampuma-asekouluttajan pitää antaa todistuksia myös seuransa ulkopuolisille henkilöille, mutta voidaanko hänet tosiasiallisesti velvoittaa siihen?

Syntyykö ampuma-asekouluttajalle velvoite mennä radalle henkilön kanssa, jonka hän kokee kenties hankalaksi? Voidaanko ampuma-asekouluttaja haastaa oikeuteen passiivisuudestaan tämänlaisessa tapauksessa?

Entä mikä sitten on ampuma-asekouluttajan seuran oikeudellinen asema edellä mainituissa asioissa? Tätä seikkaa kannattaisi pohtia myös siitä näkökulmasta mitä nykyinen yhdistyslakimme sanoo oikeustoimikelpoisuudesta.

Vähintään yhtä mielenkiintoinen seikka on se että miten korvataan ampuma-asekouluttajalle se aika ja vaiva, joka häntä kohtaa. Voiko ampuma-asekouluttaja saada töistä palkallista vapaata tehtäviensä hoitamiseen?

Minkälainen on myös ampuma-asekouluttajan oikeusturva suhteessa asetettuihin velvoitteisiin siinä tilanteessa, missä hän joutuisi myös olemaan radalla kaksi vuotta sellaisten henkilöiden kanssa, joita hän ei tunne ja joiden mahdollisista rikosrekistereistä tms. hänellä ei ole mitään tietoa?

Mielenkiintoista on myös se että aselakiesityksen HE106/2009 tekniset virheet alkavat lakiesityksen pykälän §2 tarkoittamien välineiden määritelmästä esineistöstä, joka jättää valtavasti tulkinnanvaraisuuksia lakitekstin teknisen asiantuntemattomuuden vuoksi. Pykälää §2 tarkentava pykälä §3 aiheuttaa täysin kestämättömän, kohtuuttoman ja perustuslain vastaisen tilanteen kaikille ilma-aseharrastajille, koska HE106/2009 ristiviittaus pykälän §19 momentissa 2a ei vapauta ilma-aseharrastajia, kuten se vapauttaa ampuma-aseiden haltijat täysin kuvatusta lupaprosessista.

Tämän teknisesti karkean virheen vuoksi suurin osa ilma-aseharrastajista joutuu hakemaan ampuma-aseen osan hallussapitoon oikeuttavan luvan kaikille äänenvaimentimilleen. Virhettä voisi kuvata analogialla; Auto on esine, jossa on neljä pyörää. Tämä tarkoittaisi autolelujen katsastuksia, tavallisten ruohonleikkureiden käyttövoimaveroa, kuormarullakkojen päästömittauksia ja ostoskärrien päästöperustaista verotusta.

Kuvattua teknistä ongelmaa ei voida korjata laintulkinnalla, koska lakiteksti ei salli tuollaisia tulkintoja, vaan on erittäin yksikäsitteinen laajuudessaan. Tulkintaa ei voida luoda myöskään siksi, ettei ilma-aseille ole olemassa äänenvaimentimia, jotka eivät toimisi ampuma-aseissa. Tämä johtuu ilmiön fysiikan laeista.

Ministeri Holmlund sekä monet kansalaiset että kansanedustajamme ovat myös erittäin huolissaan siitä että uusia kouluampumisia ei enää tulisi. Tämän huolen voimme jakaa myös me metsästäjät sekä ammunnanharrastajat, jotka emme varmasti halua tämänlaisia enää tapahtuvan.

Haluan kuitenkin kertoa ministereille, kansanedustajille sekä muille tavallisille kansalaisille tiedoksi että kumpikaan kouluampuja ei olisi saanut asettaan, mikäli nykyistä aselakia olisi noudatettu aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden sijaan.
Kauhajoen koulusurmaajan ase olisi myös nykyisen aselakimme 92 §:n mukaan pitänyt ottaa välittömästi haltuun, jo pelkän epäilyn takia. Tämän kuitenkin estivät edellä mainitut yhtenäistämisohjeet, joita sittemmin on yritetty korjata ja parantaa, mutta huonolla tuloksella.

Myös Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota tähän (Dnro 709/4/09 ja 3716/4/09).

Sisäasiainministeri Anne Holmlund totesi myös 14.10.2010 eduskunnan täysistunnossa että uusi aselaki olisi estänyt kouluammuskelut. Mutta olisiko kuitenkin niin että jo kuusi vuotta tekoa suunnitellut henkilö olisi tässä ajassa kerinnyt saamaan nyt vaadittavan ampuma-asekouluttajan myöntämän todistuksen harrastuneisuudestaan esitetyn kahdenvuoden harrastamisen jälkeen, ja siten myös luvan omalle aseelleen?

Ihmettelen myös suuresti miksi huonoa lainsäädäntöä kritisoinut Oikeuskansleri ei ole puuttunut tähän.

Marko Tammelin

Yle Radio1 - Markku Heikkinen - Kuuluuko ase jokaiselle Suomalaiselle?

YLE Radio 1:sen toimittaja Markku Heikkinen, esittää bloginsa esipuheessa kysymyksen "Mitä aselain valmistelu kertoo suomalaisesta asekulttuurista?".

Kenties kysymys kuuluisi ennemminkin olla "Mitä aselain valmistelu kertoo suomalaisesta lainsäädäntökulttuurista?", sillä valitettavasti ko. esitys on täynnä karkeita teknisiä virheitä, monia epäselvyyksiä ja se on valitettavasti tehty kovassa kiireessä sekä median aiheuttamassa paineessa. Kaikki esillä ollut ei edes vastaa todellisuutta, vaan asioita yhä edelleen koitetaan vääristellä sekä asioista annetaan osin tahallisestikin väärää tietoa.

Metsästäjät ja ammunnanharrastajat varmasti kuitenkin jakavat myös ministeri Holmlundin huolen aseturvallisuudesta, mutta olisiko nyt kuitenkin käymässä niin että todellinen aseturvallisuus laskee huonon lainsäädännön takia?

Näinhän oli tapahtumassa myös nykyistä aselakiamme aikoinaan uudistettaessa, mutta silloisella sisäministerillämme riitti rohkeutta puuttua valmisteltavan lain huonoon tasoon?

Ministeri Holmlund mainitsi myös 14.10.2010 eduskunnan täysistunnossa että uusi aselaki olisi estänyt koulusurmat.

"Anne Holmlund: Ensinnäkin on syytä muistaa, että tämän hallituksen esityksen ja hallintovaliokunnan käsittelemän mietinnön mukaisesti, mikäli tämä laki olisi ollut voimassa, kumpikaan kouluampuja ei olisi saanut asettaan. "

Mielestäni tämä on suorastaan valheellinen väite, sillä jos vaikka otamme esimerkiksi kauhajoen kouluampujan, joka oli julkisuudessa olleen tiedon mukaan suunnitellut tekoaan jo kuusi vuotta, olisi hän kerinnyt tuossa ajassa harjoittelemaan ohjatusti nyt vaadittavat kaksi vuotta ja saanut tästä ampuma-asekouluttajan todistuksen omaa asetta varten.

Nykyisen ampuma-aselakimme 92 §:n mukaan olisi kauhajoen ampujan ase pitänyt ottaa välittömästi poliisin haltuun. Perusteltu syy oli varmasti täyttynyt, kun kerran kotietsintääkin oltiin jo suorittamassa, mutta nyt näin ei kuitenkaan tehty.

Itse olen rehellisesti sitä mieltä että uusi aselaki ei tule estämään tai edes rajoittamaan koulusurmia. Vanha lakimme riittäisi, jos sitä vain osattaisiin noudattaa. Se mistä itse lähtisin asiaa kehittämään, olisi ennemminkin poliisin ja lupaviranomaisten koulutus sekä kunnollinen ja toimiva aserekisteri.

Sairaita ei paranneta aselakia kiristämällä ja siksi luonnollisesti myös mielenterveyspalvelut pitäisi saada sille tasolle, että hoitoon hakeutuvat saavat vastaanotolta muutakin kun pelkästään mediassakin mainittuja "onnellisuus pillereitä".

Ihmettelen myös suuresti sitä että vieläkään ei ole tutkittu kouluampumisten taustalla olleita syitä, mitkä lopulta johtivat näihin kouluampumisiin. Mikä yhteinen nimittäjä oli myyrmannin pommin räjäyttäjällä, Jokelan ja kauhajoen kouluampujilla, tai miksi yleensäkin suomalaiset nuoret voivat pahoin?

Ihmettelen huolestuneena suuresti myös sitä miksi kauhajoen kouluampumista tutkinut lautakunta ei perehtynyt paremmin juuri tähän, sen sijaan lautakunta lähti esittämään pääasialliseksi estokeinoksi käsiasekieltoa.

Mediaa seuranneet huomaavat myös sen että näistä asioista ei juuri haluta puhua, kaikenlaiset kielletään se, kielletään tämä, uutisoinnit kyllä pääsevät julkisuuteen, mutta miksi?

Kuuntele ohjelma

http://www.yle.fi/radio1/asia/markku_heikkinen/markku_heikkinen_26198.html

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_100_2010_ke_p_1.shtml#pvuoro37

Pyssyt pois – lääkärin määräyksestä

Pyssyt pois – lääkärin määräyksestä - Julkaistu 14.10.2010 13.30

Eduskunta käsittelee tänään torstaina ampuma-aselain muutosta, jonka mukaan lääkäreille säädetään ilmoitusvelvollisuus epäilyttävästä potilaasta.

Lakiesityksen mukaan lääkärin tulee ilmoittaa poliisille henkilöstä, joka saattaa olla sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Ilmoituksen tulee perustua ihmisen tapaamiseen ja potilastietoihin, joiden pohjalta lääkärillä on ”perusteltu syy arvioida henkilön saattavan olla itselleen tai toiselle vaarallinen”.

– Vaikka ilmoitusvelvollisuus lakiin on tulossa, lääkärin ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä arvioidaan ammattihenkilöiden normaalin valvontajärjestelmän mukaisesti. Ampuma-aselakiinhan ei sisälly ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sanktiopykälää. Syy-seuraussuhteen toteennäyttäminen lääkärin mahdollisen laiminlyönnin ja rikoksen välilä esimerkiksi väkivaltarikoksessa on käytännössä erittäin vaikeaa ellei mahdotonta, rauhoittelee Lääkäriliiton edunvalvontajohtaja Markku Kojo huolestuneita lääkäreitä.

Samoilla linjoilla on eduskunnan hallintovaliokunnan sihteeri, valiokuntaneuvos Ossi Lantto. Hän ei pidä velvollisuutta kohtuuttomana.

– Laki jättää paljon harkintaa lääkärille. Kysymys on sellaisesta ilmoituskynnyksen arvioinnista, joka lääkärin koulutuksen ja kokemuksen perusteella voidaan siinä tehtävässä katsoa kuuluvan hänen ammattitaitoonsa. Tarkemmista perusteista, joiden mukaisesti lääkärin tulee arvioida ilmoitusvelvollisuuden täyttymistä tullaan säätämään myöhemmin valtioneuvoston asetuksella. Tämä valmistelu tapahtuu sisäasiainministeriön toimesta yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, Ossi Lantto toteaa.

Kohonnut väkivallan riski liittyy eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnön (16/2010 vp) ja sitä edeltäneen hallituksen tekemän lakiesityksen perusteluiden mukaan eräisiin sairauksiin ja mielenterveyden ongelmiin. Esimerkiksi masennuksesta kärsivien itsemurhariski sekä väkivaltaisen käyttäytymisen riski eräissä persoonallisuudenhäiriöissä yhdistettynä päihdeongelmaan on mainittu perusteluissa.

Lääkäreistä ilmiantajia?

– Alunperinhän kyseessä piti olla lääkärille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille tuleva ilmoitusoikeus. Kun lakimuutos eteni hallintovaliokuntaan, se muuttui siellä lääkäreiden kohdalla ilmoitusvelvollisuudeksi. Muille ammattihenkilöille jää pelkkä oikeus, kertoo Markku Kojo.

Kojon mukaan lakiesityksen muutoksesta jää sellainen maku, että lääkäreistä halutaan tehdä ilmiantajia. Lääkäreitä säädettävä velvollisuus sekä huolettaa että osin pelottaakin. Miten käy lääkärin ja potilaan välisen luottamuksen, kun lääkäri lailla velvoitetaan kertomaan luottamuksellisia tietoja potilaasta poliisille. Persoonallisuushäiriöiset saattavat mieltää lääkärin olevan heitä vastaan eikä heidän puolellaan, mikä voi merkitä lääkäreihin kohdistuvan väkivaltariskin kasvamista.

Ossi Lantto toteaa, että hallintovaliokunnassa asiaa on harkittu tarkkaan, mutta valiokunnan keskustelut eivät ole julkisia.

Ajokielto-ilmoituksia hyvin vähän

Ampuma-aselain muutokseen sisältyvää lääkärin ilmoitusvelvollisuutta on perusteltu muun muassa sillä, että lääkäreillä on jo ajoterveyttä koskeva ilmoitusvelvollisuus. Velvollisuus tuli voimaan vuonna 2004.

Lääkäriliitossa perustelua pidetään ontuvana, sillä muun muassa sisäasiainministeriö ja Poliisihallitus ovat todenneet, ettei ilmoitusvelvollisuus toimi käytännössä.

– Tarkkaan ottaen velvollisuus ei ole jäänyt lain kuolleeksi kirjaimeksi, sillä ilmoituksia kyllä tulee, mutta ei todennäköisesti aina, kun aihetta olisi, arvioi lupahallintopäällikkö Minna Gråsten Poliisihallituksesta.

Gråstenin mukaan ilmoituksia ajokyvyn heikkenemisestä tulee lääkäreiltä kyllä silloin, kun kyse on kroonisesta sairaudesta, esimerkiksi näkökyvyn menettämisestä tai vaikeasta diabeteksesta. Sen sijaan tilapäiset ajokykyyn vaikuttavat terveystekijät, esimerkiksi alkoholiongelmat, eivät tule poliisin tietoon. Tätä toki ajo-oikeutta koskeva laki ei edellytäkään.

– Viime vuonna Tilastokeskuksen tietojen mukaan poliisi määräsi 2165 ajokieltoa terveydentilaan liittyvien syiden perusteella. Määrää ei voi pitää järin suurena, Gråsten sanoo.

Minna Gråstenin mukaan lääkärin ilmoitusvelvollisuutta ei ole myöskään ”koeteltu” oikeusasteissa. Poliisihallituksen tietojen mukaan yhtään syytettä lääkäriä vastaan ei ole nostettu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä.

Ulla Järvi

Suomen Lääkärilehden artikkeli

lue myös, Lääkärit eivät tahdo aseenomistajien mielenterveyden vahdeiksi

Kirje kansanedustajille

Arvoisat kansanedustajat,

Hallintovaliokunnan mietintö HaVM 16/2010 vp yhdessä lakiesityksen HE 106/2009 kanssa on erinomainen esimerkki ammattitaidon pettämisestä ja siitä mitä käy kun lakia valmistellaan ilman peruslainsäädännöltä vaadittuja lainsäätämisvelvoitteita. Näin käy kun lain valmistelun tai valiokunta kuulemisen yhteydessä ollaan liian ylpeitä ottamaan "alempien kansalaisten ja asiantuntijoiden" näkemyksiä huomioon.
Kuten ennustimme, ei jo alunperin valuvikaisen lakiesityksen korjaaminen onnistunut valiokuntatyöskentelyllä.

Mikäli tämä kansalaisten perusoikeuksia rikkova sekä selviä virheitä sisältävä lakiesitys etenee eduskunnassa, tarkoittaa se sitä että KYLLÄ tai JAA nappia painaneet edustajat eivät välttämättä tule pääsemään eduskuntavaaleissa seuraavalle kierrokselle.

Tästä pitävät huolta noin 670 000 SUOMALAISTA perheineen sekä lähipiiriin kuuluvine sukulaisineen. Huonoa lainsäädäntöä vastustavat myös ei aseita omistavat kansalaiset, joten teillä kansanedustajilla on SUURI vastuu asiassa.

Nyt varmasti joku teistä kokee tämän painostukseksi, mutta kannattaa myös miettiä sitä miksi TE siellä olette. Ettehän te ole siellä sen takia että voisitte puoluekurin takia toimia kansaa vastaan, varsinkin kun tässä kyseisessä asiassa esityksen hylkäämisen puolesta puhuvat seikat ovat äärimmäisen selkeät sekä painavat. Asia ei myöskään enää parane selittämällä tai päätä silittämällä. Laki on juuri niin hyvä kun on kirjoitettu ja nyt näin ei yksinkertaisesti ole.

Kehotan kansanedustajia muistelemaan myös asian tiimoilta antamiaan vastauksia sekä julkilausumia, jotka varmasti ovat hyvässä tallessa.

Seuraavaksi purettuna lyhyttä pika-analyysiani kyseisestä mietinnöstä (puhtaaksi kirjoituksineen aikaa meni noin yksi tunti). Tästä toki puuttuu vielä paljon, mutta niihin palaamme varmasti jatkossa.

"Edellä lausutun perusteella hallintovaliokunta tähdentää, että nuorten mahdollisuudet metsästysharrastukseen kyetään turvaamaan myös vastaisuudessa. Rinnakkaislupa on voimassa siihen saakka, kunnes tällaisen tällaisen luvan haltija täyttää 18 vuotta. Myös luola- ja loukkupyynnissä voidaan käyttää pitkää asetta käytännössä nykyiseen tapaan (pienoiskivääri, osa kivääreistä)."

- Eli alle 18 vuotiaan rinnakkaislupa päättyy automaattisesti luvanhaltijan täyttäessä 18 vuotta? Mitenkäs käy jos aseen omistaja ei haluakkaan luopua aseesta?

"Valiokunta puoltaa käsiaseiden saatavuuden rajoittamista muun muassa siten, että käsiaseluvan voi saada vasta 20-vuotias henkilö. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että nykyistä korkeampi 20-vuoden ikäraja koskee helposti kätkettäviä ampuma-aseita. Uusi ikäraja on asetettu siten, että siinä iässä opiskelu toisen asteen oppilaitoksessa on säännönmukaisesti päättynyt ja miehet ovat käyneet kutsunnoissa ja saattaneet jo suorittaa asevelvollisuuden. Tällöin luvanhakijasta on usein mahdollista saada enemmän tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa henkilön sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Ikärajan nostamiselle 20-vuoteen - ja täysi-ikäisten henkilöiden asettamiseen keskenään erilaiseen asemaan - on käsiaseiden osalta perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Myös puolustusvaliokunta pitää vastaavin syin perusteltuna käsiaselupien ikärajan nostamista. "

- Kyseisessä kohdassa ei huomioida millään tavalla asealalla työskenteleviä täysi ikäisiä, mutta alle 20 vuotiaita kansalaisia, joiden oikeudet mm. ammatin harjoittamiseen on turvattu perustuslailla. Mitä tekemistä on sillä onko "opiskelu toisen asteen oppilaitoksessa säännönmukaisesti päättynyt"? Eikö se myös ole perustus- ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaista? Huomioitavaa on myös se että alle 20 vuotias täysi-ikäinen ei täten myöskään voi toimia ampuma-asekouluttajana.

"Samalla puolustusvaliokunta katsoo ikäsääntelyn olevan ongelmallinen niille henkilöille, jotka harrastavat ampumaurheilua ja kuuluvat Suomen ampumaurheiluliiton maajoukkue- ja valmennusryhmiin. Puolustusvaliokunta esittääkin lausunnossaan, että aktiivista kilpa-ammuntaa harrastavalle alle 20-vuotiaalle urheilijalle voidaan antaa jatkossa poikkeuslupana tai erivapautena rinnakkaislupa käsiaseeseen nykyisen käytännön mukaisesti. Hallintovaliokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin ilmenevällä tavalla, että erityisen painavasta syystä voidaan käsiaseeseen antaa rinnakkaislupa täysi-ikäiselle alle 20 vuotiaalle henkilölle eli 18-vuotta täyttäneelle. Tällaisella syyllä tarkoitetaan lähinnä Suomen ampumaurheiluliiton kilpa-ammunnan kansallisiin maajoukkue- ja valmennusryhmiin kuulumista. Alle 18-vuotiaiden ja muiden 18 vuotta täyttäneiden, alle 20 vuotiaiden, kilpa-ammunta ja sen harjoittelu voidaan järjestää valvottuna käyttönä."

- Oheinen kohta on perustuslain (6 §) sekä yhdenvertaisuuslain (6 §, jne), sekä myös EU:n perusoikeuskirjan vastainen. SAL julkisen tuen saajana ei ole tässä suhteessa missään perustuslaillisessa erityisasemassa?

"Tässä yhteydessä on syytä todeta, ettei satunnainen niin sanottu soramonttuammuskelu ole nykyisinkään lain tarkoittamaa ampumaurheilua tai -harrastusta. Asianmukaisen paikan lisäksi on hallussapitoluvan kannalta olennainen kysymys on, että harrastetaan aktiivisesti tiettyä hyväksyttyjen sääntöjen mukaista urheiluammuntalajia tai -muotoa. Harrastaminen ei edellytä kilpailemista."

- Omalla maallaan sijaitsevalla soramontulla voi nykyisen lain puitteissa harrastaa ammuntaa. Väittämä ei perustu muutenkaan tosiasioihin, eli mitä haittaa on siitä, jos haluaa harrastaa ammuntaa soramontulla (moni ampumarata muuten ON juuri soramontussa). Harrastuksen määritteleminen sillä että jollain lajilla on hyväksyttävät säännöt on toisaalta hyvä, sillä sääntöjen laatijaa ei ole määritelty. Tämän johdosta harrastajat voivat keksiä lajin ja sääntönsä myös itse, ilman että lajien pitää olla SAL:in tai RES:in virallisessa ohjelmassa. (ks. ilma-aseharrastajat) ja näinhän tämä myös käytännössä menee.

"Valiokunta pitää merkittävänä uudistuksena ampuma-asekouluttajajärjestelmän luomista. Säädettävän lain nojalla yhdistyslain 4 §:n tarkoittaman ampumayhdistyksen jäsen voidaan laissa säädettävin edellytyksin hyväksyä vastaisuudessa ampuma-asekouluttajaksi.Valiokunnan käsityksen mukaan esimerkiksi kunnissa, joissa ei ole ampumaseuraa, metsästysseuran on luontevaa hakea myös ampumaseuralupaa. Osa metsästysseuroista on jo nykyään myös ampumaseuroja. Hyväksymisen edellytyksenä on poliisihallituksen asettamien vaatimusten mukaisen koulutuksen suorittaminen. Ampuma-asekouluttajan harrastustodistuksille on tarkoitus antaa julkinen luotettavuus. Valiokunta ehdottaa, että vastuu koulutuksen järjestämisestä ja ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen säädetään hyväksymistä haettavan henkilön kotipaikan poliisilaitoksen poliisipäällikön tai muun tehtävään määrätyn päällystöön kuuluvan poliisimiehen tehtäväksi. Valiokunta ei pidä perusteltuna tehtävän kuulumista keskushallinnon tasolle, Poliisihallitukselle. Valiokunta katsoo, että ampuma-asekouluttajakoulutuksen tulee olla poliisin maksutonta viranomaistoimintaa."

- Kyseinen kohta pakottaa myös käytännössä monet metsästysseurat hakemaan ampumaseuralupaa, ilman että tämän kustannusvelvoitteista on säädetty erikseen. Moniko seura on tähän oikeasti valmis? Kuka vastaa ja hyväksyy ampuma-asekouluttajan koulutuksen? Mitkä ovat poliisihallituksen asettamat vaatimukset koulutuksen suorittamiselle? Saako ampuma-asekouluttaja viranomaisoikeudet sekä suojan, kirjoittaessaan julkisesti luotettavia todistuksia ja vaikuttaako tämä miten kyseisen henkilön omaan luvanhakuprosessiin? Miten ampuma-asekouluttaja pystyy jatkossa tarkistamaan todistuksen saajan taustat? Voisinko ampuma-asekouluttajana myös tarkastaa kaikkien kansanedustajien taustat lääke- ja potilastietoineen, ilman että kukaan valvoo mihin tarkoitukseen tiedonsaantioikeuttani käytetään? Suostuuko jo nyt ylityöllistetty poliisilaitoksen poliisipäällikkö (tai muu määrätty henkilö) hyväksymään kouluttajan sekä järjestämään myös varsinaisen koulutuksen, kun määrärahoja on ennestään leikattu?

Metsästäjä puolelle herätystä: ottakaapa selvää moniko jäsenseuroistanne on myös edellä tarkoitettu ampumaseura ja mitä vaatimuksia on sille että seurastanne tulisi myös ampumaseura?

"Käsiaseen luvanhaltijan on viiden vuoden välein esitettävä ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja -harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta. Valiokunta katsoo, että viiden vuoden välein ampumaharrastuksen osoittamiseksi riittää keskimäärin neljännesvuosittain tapahtuva harrastaminen määräajan päättymistä edeltävän 12 kuukauden aikana."

- Eli toistaiseksi voimassa olevista luvista tulee määräaikaisia, uhkauksella luvan menettämisestä (ks. mm. perustuslaillinen omaisuudensuoja), mutta kuitenkaan luvan menettämis seuraamuksissa ei lue mitään siitä jos harrastustodistus ei jostain syystä miellytäkään luvanmyöntäjää? Mitenkäs sitten jos ajattelen vaikka omakohtaisesti, jos itse olen oman seurani ampuma-asekouluttaja, kuka kirjoittaa todistuksen minulle itselleni? Entäs jos haluan pitää vaikka vuoden parin tauon harrastuksessani? Kelpaako selitykseksi että "ei kiinnosta juuri nyt" vai miten asia voidaan hyväksytysti sekä luotettavasti osoittaa?

"Hallituksen esityksen lähtökohtana on luvan saamiseksi käsiaseelle vähintään kahden vuoden ampumaurheilun aktiivinen harrastaminen. Tässä suhteessa valiokunta ehdottaa eräitä poikkeuksia. Poliisimieheltä, rajavartiomieheltä, sotilaalta tai muulta virkamieheltä, joka kantaa työssään palvelusasetta, ei edellytetä kahden vuoden harrastuneisuutta, vaan riittävää on esittää harrastuksesta luotettava selvitys. Aseellisen varusmiespalveluksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen osalta valiokunta ehdottaa puolestaan, että puolet palvelusajasta luetaan henkilön hyväksi kahden vuoden harrastusaikaa laskettaessa. Myös ilma-aseella, kun kyseessä on käsiase, tapahtuva harrastaminen tulee laskea hakijan hyväksi."

- Oletan että kaikilla oikeata asetta haluavilla on joskus ollut ilma-ase (jonka hankkimista, omistamista tai sillä harrastamista ei ole tarvinnut todentaa), jotta saa ihan oikean pyssyn? Kiinalaisia ilmapistooleja saa 9,90 halpaliikkeistä, muovikuula pyssyt maksavat 1e. Näin ollen ilma-aseella soramontulla räiskiminen tulee laskea hakijan hyväksi, jookos. Jälleen hieno esimerkki siitä että ammattitaidon puute johtaa tilanteeseen jossa "älli puuttuu".

"Laittomat ampuma-asemarkkinat muodostuvatkin saadun selvityksen perusteella pääosin kotoperäisistä, Suomessa asuntomurtojen yhteydessä anastetuista, ampuma-aseista."

- Mistähän tuo saatu selvitys on peräisin, sillä sellaista ei käsittääkseni ole eriteltynä asuntomurtojen yhteydessä anastettujen aseiden osalta. Poliisihallituksen edustajan (Teuvo Tiilikainen/POHA) kertoman mukaan "Tilastoissa esiintyvät luvut eivät ole täysin totuudenmukaisia, mikä johtuu lähinnä kirjavista syöttökäytännöistä eri poliisilaitoksissa.". Varastettujen ja kadonneiden ampuma-aseiden ero PATJA:n ja Aserekisterin mukaan on noin 24 153 asetta, joita ei siis ole aserekisterissä?

"Valiokunta toteaa, että ampuma-aselainsäädännön valmistelu kuuluu sisäasiainministeriölle. Valtioneuvosto on lisäksi asettanut valmistelutyölle omat linjauksensa. Harrastajajärjestöjä ja muita intressitahoja on saadun selvityksen perusteella periaatteessa kuultu normaalin säädösprosessin mukaisesti."

- "periaatteessa kuultu normaalin säädösprosessin mukaisesti", ei liene tarkoita samaa kuin kuultu normaalin säädösprosessin mukaisesti? Samoin valiokunnan tekemän mietinnön sisällön harkittu vuoto Helsingin sanomille ennen sen julkistamista ei edesauta kansalaisluottamuksen palauttamista lainsäädäntöprosessin toimivuuteen (ks. liite hs06102010). Esitetty kertoo myös sen reaalitodellisen asian lainsäädäntöprosessin todellisesta kulusta.

"Hallintovaliokunta ottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon ja ehdottaa 45 §:n 1 momentin alkuosan hyväksymistä näin kuuluvana: "Hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussaan ampuma-aseita ja aseenosia. Lupaviranomaisella on oikeus saada hakijasta lääketieteellinen arvio, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella lupaviranomaisella on syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Lupaviranomaisella on oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä saada lääketieteellisessä arviossa luvanhakijasta sellaiset terveystiedot, jotka ovat välttämättömiä lupaviranomaisen arvioidessa hakijan sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon"."

- Kuka valvoo sitä että poliisi käyttää tietoja oikein tai ylipäätänsä asian sisällön merkitys potilasturvallisuudelle sekä luottamus suhteessa asian laatuun? EOA:n mukaan eräässä tapauksessa "haastattelussa mielipiteeksi kirjattu ei ole sananvalinnaltaan erityisen onnistunut esille ottamanne ilmaisun "melkoinen välimerkkiin sekaantuja" osalta viranomaisen asiakirjoissa käytettävän kielen asiallisuusvaatimusta ajatellen.", liittyen aselupahaastatteluun. Käytännössä tuo johtaisi eräillä lupa-alueilla tahalliseen kiusantekoon, josta on jo nyt paljon esimerkkejä (mm. Turku, josta liitteenä esimerkki).

"Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisen huomautuksen johdosta hallituksen esitykseen sisältyvän 45 §:n 1 momentin loppuosan hyväksymistä näin kuuluvana: "Asevelvollisen on esitettävä selvitys suoritetusta varusmies- tai siviilipalveluksesta. Jos palvelusta ei ole suoritettu, asevelvollisen on esitettävä määräys aloittaa palvelus taikka päätös palveluksesta vapauttamisesta, palvelusajankohdan siirrosta tai palveluksen keskeyttämisestä syineen. Hankkimislupa pistoolia, pienoispistoolia, revolveria tai pienoisrevolveria taikka niiden osaa varten voidaan antaa vain 20 vuotta täyttäneelle henkilölle. Hankkimislupa ampumaurheilussa ja -harrastuksessa käytettävää 6 §:n 2 momentin 4-7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta varten voidaan antaa luonnolliselle henkilölle vain, jos tämä esittää yhdistyslain (503/1989 ) 4 §:ssä tarkoitetun luvan saaneen (poist.) yhdistyksen ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen harrastuksestaan, jonka on oltava jatkunut aktiivisesti vähintään kaksi vuotta."

- Kyseinen velvoite asettaa luvanhakijat epätasa-arvoiseen asemaan lupaharkintaa tehdessä. Toiselle hakijalle riittää selvitys suoritetusta palveluksesta kun taas toisen pitää esittää selvitys syineen ja käytännössä myös pystyä perustelemaan esitetyt syyt. Onko esimerkiksi varusmiespalveluksesta vapauttaminen tai keskeyttäminen "erityisen tuomittava teko", niin että lupaa hakevaa tulisi rangaista takautuvasti myös myöhemmin elämässään? vrt. rikosoikeudellinen tuomion kärsiminen ja rangaistusprosessi. Lisäksi hieman ihmettelen yhdenvertaisuus näkökulmasta sitä seikka että esimerkiksi aseista aiemmin kieltäytyneen osalta esitetty on myös perustuslain 6 § sekä yhdenvertaisuuslain 6 § vastainen. Esimerkiksi myös aseistakieltäytyjällä on perustuslaillinen oikeus muuttaa mielipidettään ja käänteisesti myös aseharrastajasta voi tulla aseistakieltäytyjä, kyseessähän on ihmisen omaan vapaaseen tahtoon liittyvä asia. Vastaavasti vaatimus siitä että täysi-ikäisen hakijan tulisi olla 20v käsiaseluvan saamiseksi on myös edellä mainitun vastaista. Lisäksi tulee jo yllä esitetty perustuslain turvaama ammatin sekä työn harjoittamisen perustuslaillinen turva, josta on mainittu myös EU:n perusoikeuskirjassa.

"Hallintovaliokunta tähdentää, että ampuma-asekouluttaja antaa todistuksen henkilön aktiivisesta harrastuksesta myös toisen ampumaseuran jäsenelle tai ampumaseuraan kuulumattomalle henkilölle."

- Edellä esitetty velvoittaa käytännössä ampuma-asekouluttajan antamaan todistuksen henkilön aktiivisesta harrastuksesta ennestään tuntemattomalle toisen ampumaseuran jäsenelle tai ampumaseuraan kuulumattomalle henkilölle? Vähintään asian luotettavuus kärsii tässä tapauksessa? Eli periaatteessa yksi ampuma-asekouluttaja voi kirjoittaa todistuksen 670 000 harrastajalle, jolloin enää muuta ei tarvita (sillähän siitäkin päästiin).

"45 c §. Soveltuvuustesti.. (tekstiä poistettu)"

- Edelleenkään testin yksityiskohtaisesta tai tarkemmasta sisällöstä ei ole edes ehdotuksia?

"45 d §. Ampuma-asekouluttajaksi hyväksyminen....(tekstiä poistettu)Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momentissa, että ampuma-asekouluttajaksi hyväksyy kouluttajaksi haettavan henkilön kotikunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö tai muu tehtävään määrätty päällystöön kuuluva poliisimies. Tällainen tehtävä ei kuulu valiokunnan mielestä poliisin keskushallintoon, Poliisihallitukselle. Valiokunta tähdentää muutoinkin päällystön vastuuta ammattitaitoisesta lupahallintoasioiden käsittelemisestä. Lisäksi valiokunta ehdottaa muutoksen johdosta 4 momentin poistamista tarpeettomana.Valiokunta katsoo, että ampuma-asekouluttajakoulutus on luonteeltaan maksutonta viranomaistoimintaa."

- Todellisuudessa poliisin käytettävissä olevia resursseja on jo nyt vähennetty ja en oikein usko että kovin moni poliisipäällikkö tai poliisilaitoksen päällystöön kuuluva poliisimies järjestää ilmaiseksi ampuma-asekouluttajakoulutusta, jota tässä ilmeisesti vaaditaan?

"Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon ottamiseksi 97 a §:n 2 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Sotilasviranomainen saa antaa asevelvollisuusrekisteristä poliisille asevelvollisen käyttäytymistä koskevan tiedon myös oma-aloitteisesti, jos sotilasviranomaisella on perusteltua syytä katsoa asevelvollisen olevan käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussa ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Ilmoituksen tulee sisältää sopimattomuutta koskeva kannanotto perusteluineen. Poliisin on hävitettävä sotilasviranomaisen oma-aloitteisesti luovuttama tieto välittömästi, jos tietoa ei käytetä ampuma-aselaissa tarkoitetun luvan tai hyväksynnän peruuttamista koskevaan harkintaan."

- Mitenkäs menetellään seuraavassa tapauksessa: Varusmiespalvelusta suorittava henkilö omaa jotain sellaista taustaa jonka johdosta sotilasviranomainen katsoo asevelvollisen sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-asetta (jne.) ja ilmoittaa tästä poliisille. Ilmoituksen sisällöstä ilmenee "sopimattomuutta koskeva kannanotto perusteluineen", joten se sisältää myös henkilökohtaisia tietoja. Kyseinen henkilö ei ole hakenut tai edes ilmoittanut hakevansa ampuma-aseen hankkimislupaa, mutta joutuu kuitenkin näin poliisin erityiseksi "silmätikuksi" heti siviiliin päästyään? Eli periaatteessa kuka tahansa sotilasviranomainen voi niin halutessaan antaa lausunnon ampuma-aseen sopimattomuudesta, ilman että aselupaa on haettu tai aikomus hakea. Tässä mielestäni rikotaan tietosuojalakia ym. Lisäksi en ole aivan varma mitä laki sanoo siitä mitkä säännökset koskevat sotilasviranomaisen vastuuta sekä velvollisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa asiasta mahdollisesti tehtävään valitukseen tai siihen kenelle asiasta tulisi tehdä ensisijainen valitus?

Tässä on vain murto-osa niistä esitykseen liittyvistä todellisista ongelmista. Lisää tulee varmasti myöhemmin (eli postilta ja yhteydenotolta ette pysty enää välttymään, pandoran lipas on avattu).

Kannattaa tutustua myös seuraaviin sivustoihin erityisellä huolella:

http://www.aselaki.info/materiaalit/Sihry_viesti_HaVmietinto_vs_ilma-aseet_07102010.txt

http://www.peruss.fi/ajankohtaista/?issue=619

http://www.nra.fi/

ÄÄNESTÄ EI HE 106:LLE
Eduskuntavaalit 2011 ovat tulossa!

Kysymys kansanedustajalle:
1) Aiotteko äänestää he106/2009 puolesta (perustele vastauksesi)?

Terveisin,Marko Tammelin
Rekyyli-lehti

Tarkkaile mitä nappia edustajasi Arkadianmäellä painaa!