Yle Radio1 - Markku Heikkinen - Kuuluuko ase jokaiselle Suomalaiselle?

YLE Radio 1:sen toimittaja Markku Heikkinen, esittää bloginsa esipuheessa kysymyksen "Mitä aselain valmistelu kertoo suomalaisesta asekulttuurista?".

Kenties kysymys kuuluisi ennemminkin olla "Mitä aselain valmistelu kertoo suomalaisesta lainsäädäntökulttuurista?", sillä valitettavasti ko. esitys on täynnä karkeita teknisiä virheitä, monia epäselvyyksiä ja se on valitettavasti tehty kovassa kiireessä sekä median aiheuttamassa paineessa. Kaikki esillä ollut ei edes vastaa todellisuutta, vaan asioita yhä edelleen koitetaan vääristellä sekä asioista annetaan osin tahallisestikin väärää tietoa.

Metsästäjät ja ammunnanharrastajat varmasti kuitenkin jakavat myös ministeri Holmlundin huolen aseturvallisuudesta, mutta olisiko nyt kuitenkin käymässä niin että todellinen aseturvallisuus laskee huonon lainsäädännön takia?

Näinhän oli tapahtumassa myös nykyistä aselakiamme aikoinaan uudistettaessa, mutta silloisella sisäministerillämme riitti rohkeutta puuttua valmisteltavan lain huonoon tasoon?

Ministeri Holmlund mainitsi myös 14.10.2010 eduskunnan täysistunnossa että uusi aselaki olisi estänyt koulusurmat.

"Anne Holmlund: Ensinnäkin on syytä muistaa, että tämän hallituksen esityksen ja hallintovaliokunnan käsittelemän mietinnön mukaisesti, mikäli tämä laki olisi ollut voimassa, kumpikaan kouluampuja ei olisi saanut asettaan. "

Mielestäni tämä on suorastaan valheellinen väite, sillä jos vaikka otamme esimerkiksi kauhajoen kouluampujan, joka oli julkisuudessa olleen tiedon mukaan suunnitellut tekoaan jo kuusi vuotta, olisi hän kerinnyt tuossa ajassa harjoittelemaan ohjatusti nyt vaadittavat kaksi vuotta ja saanut tästä ampuma-asekouluttajan todistuksen omaa asetta varten.

Nykyisen ampuma-aselakimme 92 §:n mukaan olisi kauhajoen ampujan ase pitänyt ottaa välittömästi poliisin haltuun. Perusteltu syy oli varmasti täyttynyt, kun kerran kotietsintääkin oltiin jo suorittamassa, mutta nyt näin ei kuitenkaan tehty.

Itse olen rehellisesti sitä mieltä että uusi aselaki ei tule estämään tai edes rajoittamaan koulusurmia. Vanha lakimme riittäisi, jos sitä vain osattaisiin noudattaa. Se mistä itse lähtisin asiaa kehittämään, olisi ennemminkin poliisin ja lupaviranomaisten koulutus sekä kunnollinen ja toimiva aserekisteri.

Sairaita ei paranneta aselakia kiristämällä ja siksi luonnollisesti myös mielenterveyspalvelut pitäisi saada sille tasolle, että hoitoon hakeutuvat saavat vastaanotolta muutakin kun pelkästään mediassakin mainittuja "onnellisuus pillereitä".

Ihmettelen myös suuresti sitä että vieläkään ei ole tutkittu kouluampumisten taustalla olleita syitä, mitkä lopulta johtivat näihin kouluampumisiin. Mikä yhteinen nimittäjä oli myyrmannin pommin räjäyttäjällä, Jokelan ja kauhajoen kouluampujilla, tai miksi yleensäkin suomalaiset nuoret voivat pahoin?

Ihmettelen huolestuneena suuresti myös sitä miksi kauhajoen kouluampumista tutkinut lautakunta ei perehtynyt paremmin juuri tähän, sen sijaan lautakunta lähti esittämään pääasialliseksi estokeinoksi käsiasekieltoa.

Mediaa seuranneet huomaavat myös sen että näistä asioista ei juuri haluta puhua, kaikenlaiset kielletään se, kielletään tämä, uutisoinnit kyllä pääsevät julkisuuteen, mutta miksi?

Kuuntele ohjelma

http://www.yle.fi/radio1/asia/markku_heikkinen/markku_heikkinen_26198.html

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_100_2010_ke_p_1.shtml#pvuoro37

MIKÄ TÄTÄ MAATA VAIVAA?

Kyse on uudesta aselaista

Itsenäisen Suomen ensimmäinen aselaki oli pitkälti paikallisviranomaisten mielivallassa, mutta ampumaradoista oli tsaarin asetus olemassa. Itse aselaki oli myös siksi suhteellisen vapaamielinen, ettei maassa silloin juuri ollut aseita metsästykseen, varakkaimpia kartanonherroja lukuun ottamatta. Joillakin alueilla oli kylläkin maineikkaita ”oravaniuhan” tekijöitä.

Vuosien saatossa ja kansalaissodan jäljiltä sekä paluumuuttajilta, Amerikan siirtolaisilta, tuli sen verran aseita, että lakiakin piti uudistaa. Keväällä 1933 saatiin ensimmäinen nykyaikainen, hyvin johdonmukainen aselaki asetuksineen. Siihen aikaa ei kukaan väittänyt, että Suomessa olisi jonkun mittapuun mukaan paljon aseita.

Aseilla tapahtui tietenkin jonkun verran väkivallantekoja, uutisointi vain ei ollut nykyisellä tasolla. Toisaalta historia on osoittanut, että maantieteellisestä asemastamme johtuen ei tässä maassa ole koskaan ollut hyvästä aseenkäsittelytaidosta ainakaan haittaa.

Entisessä ja tällä hetkellä voimassa olevassa aselaissa ovat olleet jo kaikki tärkeät elementit: säilytys, lupa-hakemusten perustelut, aseiden käyttötarkoitukset jne. Laki sisältää myös sanktiot väärinkäytöksistä.

Aseiden määrän lisääntyminen alkoi, kun aseiden hinnat putosivat tavallisen urheiluampujan tai metsästäjän ulottuville.

Lyhyen käsiaseen hankinta oli vielä 1980-luvulla aika vaikeaa, koska siihen vaadittiin erittäin tarkat selvitykset harrastuksesta (rata-ammunnat: pienois-, vakio-, olympia-, isopistooli- sekä reserviläisammunnat). Käytännössä aseessa piti piipun pituuden olla vähintään 100 mm sekä säädettävät takatähtäimet; tätä ei kylläkään määrätty laissa.

Tästä käytännöstä ei ollut juuri missään päin maata poikkeuksia. Päinvastoin, nimismiehelle piti erittäin vakuuttavasti esittää harrasteen vakavuus sekä aseen soveltuvuus harrastukseen. Viranomaisella on siis aina ollut mahdollisuus harkita, annetaanko aselupa sitä hakevalle.

Ennen kuin nyt voimassa oleva laki tuli 1998 voimaan, oli aseharrastajien piirissä valtava huoli siitä, että uusi laki tekisi mahdottomaksi harrastaa aiemmin hyväksyttyjä ampumalajeja.
Huoli osoittautui ennenaikaiseksi, koska uuden lain valmisteluun käytettiin paljon aikaa ja tehtäviin valittiin erittäin motivoituneita virkamiehiä, jotka myös seurasivat läheltä mm. reserviläisammuntoja.

Mielestäni yksi tärkeimpiä seikkoja olikin, että valmistelijat rohkeasti kutsuivat sidosryhmät, eri ampumalajien edustajat sekä asekauppiaat ja asesepät yhteen luomaan lakia, jossa oli mahdollista ottaa huomioon sekä asealan ammattilaisen että harrastajan mielipiteet. Itse olen istunut useasti sisäasiainministeriön tiloissa virkailijan, poliisin, aseseppien sekä maahantuojien edustajien kanssa pohtimassa lain henkeä ja sisältöä. Muistan erittäin hyvin, kun valtioneuvoston tiloihin oli kutsuttu melkoinen määrä alan vaikuttajia. Lakia oli silloin laatimassa hyvin asialle omistautuneet Tomi Vuori ja Pertti Normia.

Avajaispuheenvuorossaan Vuori kertoi miksi meidät oli kutsuttu:
”Olemme kutsuneet tänne tietojemme mukaan tämän maan aseasioista parhaiten tietävät tahot, koska haluamme tehdä laista hyvän ja toimivan, me emme virkamiehinä saa sitä laadittua ilman teidän apuanne”. Lauseen sanatarkkuudesta en täysin mene valalle, mutta suunnilleen näin se kuitenkin meni.

Laki otettiin lopulta hyvin vastaan ja se on toiminut erittäin hyvin. Tosin uuden lain tärkeintä osiota, lupakortistojen siirtämistä keskitettyyn aserekisteriin ei ole vieläkään saatu valmiiksi, ja näyttää, ettei se lopullisesti valmistu tämän sukupolven aikana. Sekään ei johtune lain, vaan resurssien puutteesta. Muutostarpeita on tietenkin ajan mittaan tullut, mutta ne ovat lähinnä hallinnollista viilaamista. EU:n direktiivit vaatisivat vain vähäisiä muutoksia.

On lajille valtava vahinko, että parilla erittäin valitettavalla ampumatapauksella elämästään otteen menettäneet nuoret miehet, jopa toisiaan matkien, ovat saaneet koko yhteiskunnan varpailleen. Näiden tapausten perusteella on käyty karkean populistista keskustelua täysin asiattomasti, kunnollisia aseharrastajia loukaten. Se kolmas joukkomurhaaja, Myyrmannin pommimies muuten unohdetaan koko ajan. Hänellä oli ilmeisesti väärä väline.

Kun nuori ottaa kotoaan tai jostain muualta luvatta ajoneuvon haltuunsa ja sitten aamuyön aikaan rysäyttää sen pikkukännissä puun ympäri ja kolmesta viiteen henkilöä menettää henkensä, niin seuraavana aamuna paikalta löytyy kymmenittäin kynttilöitä ja kukkia sekä viestejä kuinka reippaita ja hienoja he olivatkaan. Ketään asiasta syyllistämättä. Ketään vastuuseen vaatimatta.

Näitä tapahtuu niin usein, että tällä menolla Suomesta nuoret kuolevat sukupuuttoon. Nämä kaikki tapahtumat ovat erittäin järkyttäviä, niin autoilla kuin aseillakin tapahtuvat hengenmenot. Kumpiakin välineitä käytetään oikein sekä väärin. Onko mielestänne oikein, että ainoastaan aselakia muutetaan ihmisten turvallisuuden vuoksi? Auto-onnettomuuksissa ja ampumatapauksissa tapahtuneet vahingot ovat suhteessa suunnilleen 100 : 1. Mitä tässä pitäisi muuttaa?

Metsästystä tai ampumaharrastusta ei saisi kaventaa yksittäistapausten johdosta, vaan nuorille tulee edelleen antaa mahdollisuus valita hyvistä harrastuksista se mikä heille on mieluisin. Hyvät harrastukset estämällä moni nuori joutuu maaseudulla kioskin portaille istumaan.

Nyt on käsittelyssä jälleen uusi aselaki. Sen valmistelussa ei asiantuntijoita kuultu. Saimme vain eteemme valmiin lain ja ilmoituksen, ettei poikkeavia mielipiteitä oteta huomioon.

Mitä on tapahtunut näiden vuosien aikana ammattilaisten ja virkamiesten yhteistyöllä suunnitellulle ja toteutetulle hyvälle ja toimivalle aselaille?

Kuka kykenee osoittamaan mikä nykyisessä aselaissa on vikana?
Kenen etuja aselain muutoksella ajetaan?

Helsingissä 4.9.2010

Markus Weckström
Pitkän linjan asealan ammattilainen

Käsiasekampanja jatkuu

Porvoossa 6.7.2010 aamuyöstä sattunut ampumisvälikohtaus vaati kolme kuolonuhria.

Klo 8:00 YLEn uutislähetys radiossa ennusti pahaa; asejutulle annettiin poikkeuksellisen paljon tilaa. Perinteisesti puukolla tapettuna uhrit eivät luultavasti olisi olleet yhtä kuolleita ja uutinen yhtä makea? Tulevat aamun sähke- yms. uutiset kertasivat asiaa oikein huolella.

Klo 12:00 uutisissa tulikin sitten täyttymys; erityisen pitkä osuus jossa toimittaja lausui ääni värähtäen "kyseessä oli puoliautomaattinen käsiase". Juttua jatkettiin Pekka "käsiasekielto" Saurin haastattelulla, jossa hän toivoi hallituksen miettivän uudelleen käsiaselinjauksiaan ja filosofoi, kuinka yleensä jokainen laiton ase on joskus ollut laillinen.

Klo 16:00 uutisiin oli saatu julistus; poliisi vaatii deaktivoitujen aseiden kieltämistä, koska niitä muutetaan toimiviksi. Tämä ilosanoma 'todistettiin' Helsingin poliisilaitoksen Ilari Vilenin huonolaatuista puhelinhaastattelutallennetta sopivasti editoimalla.

Eli kun kolme ihmistä menetti henkensä niin ainakin YLEn uutistoimituksessa oli selvästi tehty heti tapahtumaa seuraavana aamuna tarkka käsikirjoitus kuinka asiaa pidetään näkyvillä ja kuinka sitä paisutellaan pitkin matkaa. Toimituskunnalla ei tietenkään edelleenkään ollut mielenkiintoa tutustua esim. aihepiiriin liittyviin Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuottamiin faktoihin vaan turvauduttiin mieluummin vaikkapa em. mielenterveysammattilaisen Pekka "Päivän Kasvo" Saurin (vihr) harhakuviin kuinka lintukodostamme saadaan jälleen parempi sekä ennen kaikkea turvallisempi paikka elää. Johtuuko tämän kaltainen toiminta ammattitaidottomuudesta, tavanomaisesta velttoudesta vai tietoisen militantista "aseet-pois-niin-maailma-pelastuu" -asenteesta? Mitä muuta kansalainen voi tässä kohtaa ajatella, kun kertaalleen murhasta ja kahdesta tapon yrityksestä sekä ampuma-aserikoksista, erilaisista pahoinpitelyistä jne.. 'elinkautisen' istuneen ja äskettäin vankilasta vapautuneen romanimiehen Esa Åkerlundin teko saa erityisesti sähköisessä mediassa näinkin erinomaista huomiota.

YLE:n lomalta tavoittama Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja oli luonnollisesti järkyttynyt Porvoon ampumatapauksesta, ja muistutti jälleen, että suomalainen asekulttuuri on kestämätön. Sauri hämmästelee ääneen muun muassa sitä, että miten "Suomessa liikkuu ihmisiä ylipäätään aseet taskussa ihmisten keskuudessa"? Sauri ei kuitenkaan ota kantaa siihen miksi Porvoon kolmoissurmasta epäilty, vuonna 1997 henkirikoksesta elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittu Åkerlund kävelee vapaana miehenä ihmisten keskuudessa reilut kymmenen vuotta myöhemmin. Ammattinsa puolesta Saurin kannattaisi pohtia ääneen ennemminkin sitä, miksi alimittaisen elinkautistuomion suorittaneet murhamiehet päästetään vapauteen ilman psykiatrin tekemää vaarallisuusarviota tai ylipäätään ilman minkäänlaista asianmukaista harkintaa henkilön yhteiskuntakelpoisuudesta?

Tämä on niitä asioita, joista myöskään Saurin puoluetoverilla oikeusministeri Tuija Braxilla (vihr) ei ole mitään lausuttavaa. Tutkimusprofessori, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma on aivan oikeassa siinä, että järjestelmäämme sisältyy riski: suhteellisen vaarallisia ihmisiä päästetään vapaaksi. Joko kasvatetaan reilusti vankilukua, tai suljetaan tällaiset mielisairaalaan - tai hyväksytään riski. Minkään valtakunnan tutkimustulos ei kuitenkaan osoita, että tämän riskin vuoksi pitäisi hyökätä esimerkiksi ammuntaa harrastavien kansalaisten kimppuun. Saurin ja Braxin vaatimukset tekee vieläkin koomisemmaksi se, että kun tappoaseena on ampuma-ase niin se on useimmiten haulikko. Haulikot ovat myös ainoa asetyyppi, jossa enemmistö surma-aseista on laillisia. Näiden täyskieltoa Sauri ja Brax eivät kuitenkaan vaadi. Ainakaan vielä. Kaiken kaikkiaan kysymys on kovin hämärästä logiikasta ja ideologiasta. Tämä ideologia on kuitenkin reaalinen uhka kaikille urheiluampujille ja lopulta myös metsästäjille.

YLE:n uutisiin ja myöhemmin samana päivänä Päivän Kasvo -ohjelmaan haastateltu Sauri ei kummallista kyllä usko, että mielenterveys olisi tässäkään kohtaa oikea näkökulma ja että mielenterveystyöhön panostaminen ennaltaehkäisisi tämän kaltaisia tapahtumia. Saurin mukaan tapauksen uutisoinnissa ei ainakaan toistaiseksi ole tullut esille mitään sellaista, mikä viittaisi Åkerlundin mielenterveydellisiin ongelmiin. Kyseisen mallikansalaisen tämä- tai aikaisemmat hirmuteot eivät siis mielenterveysammattilaisen mielestä viittaa minkäänlaisiin mielenterveysongelmiin. Porvoon kolmoissurmasta epäilty ei siis missään nimessä ole hullu vaan avainasemassa Saurin mukaan on laillisten puoliautomaattiaseiden totaalikielto ja poiskerääminen sekä kestämätön asekulttuurimme josta Sauri tuntuu tietävän kaiken ja josta pitäisi vihdoinkin keskustella. Sauri kiteyttää lähes hurmiotilassa ajamansa asekieltoagendansa YLEn Päivän Kasvo -studiossa seuraavasti;
"Mä ihmettelen sitä kovasti, kun ihminen on mennyt kuuhun, mutta tuntuu olevan kovin vaikeaa sitten keksiä vaihtoehtoisia ampumaurheilulajeja, jos jokin aselaji ikäänkuin [mutinaa] tehtäisiin laittomaksi".

Parasta, mitä jokainen voi juuri nyt tehdä, on heittäytyä mukaan kansalaiskeskusteluihin ja toistaa kylmiä faktoja jotka ovat kaikkien alan harrastajien puolella. Julkaise siis teräviä, viileitä ja faktapitoisia vastauksia eri medioiden nettisivuilla. Syksyn poliittisen kauden alkaessa on tietenkin tehtävä muutakin, mutta se on toinen tarina, kuten Corto Maltese sanoisi.

Pekka Saurin käsittämättömät kommentit YLE:n uutisissa ovat synnyttäneet jopa adressin, jossa Sauria pyydetään  pysymään erossa asekeskustelusta. Lue ja allekirjoita adressi tästä linkistä.