Allekirjoittaneet järjestöt esittävät vielä kerran syvän osanottonsa Kauppakeskus Sellon henkirikosten uhrien omaisille ja työtovereille. Tällaisia hirmutöitä ei aseharrastaja voi ymmärtää.
Sen sijaan asealan asiantuntijajärjestöt muistuttavat yhteiskunnan laiminlyönneistä, jotka osaltaan ovat mahdollistaneet 2000-luvun Suomen joukkomurhien luvun nousemisen jo neljään. Terveyden, turvallisuuden ja oikeuslaitoksen resurssien leikkaaminen, työntekijöiden vähentäminen kostautuvat, ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä.
Jo Myyrmannin pommi-isku vuonna 2002 herätti kysymyksen kouluterveydenhuollon tilasta. Jokela ja Kauhajoki osoittivat sen huolestuttavaksi. Yleisemminkin tiedetään suuren osan mielenterveysongelmista kärsivistä jäävän vaille apua. Tällaisiin ongelmiin kuuluu myös sairaalloinen mustasukkaisuus, joka hallitsi Sellon ampujaa - ja josta viranomaiset tiesivät. Edes Kauhajoen jälkeen ei mielenterveystyöhön ole annettu mainittavia lisäresursseja.
Aiemmin väkivallasta tuomittu ja lähestymiskieltoon määrätty mies uhkaili tammi-maaliskuussa 2009 entistä naisystäväänsä useita kertoja, myös laittomalla pistoolillaan. Huhtikuussa tehty rikosilmoitus saatiin syyttäjävirastoon siedettävässä ajassa, toukokuun puolivälissä, mutta syyteharkinta oli edelleen kesken, kun mies surmasi ampumalla Sellossa. Tämä on kohtuutonta. Lähestymiskiellon aikana tehdyt rikokset, erityisesti väkivalta ja sillä uhkailu, tulisi saada oikeuskäsittelyyn erittäin nopeasti, jotta tuomiot ehkäisisivät uusia rikoksia. Se ei onnistu, koska syyttäjälaitoksella on noin sadan syyttäjän vajaus.
Lähestymiskielto ei auta, ellei sitä pystytä valvomaan. Hallituksella on edelleen voimassa vuonna 2007 valtion tuottavuusohjelman nimissä tehty päätös vähentää tällä vaalikaudella poliisien määrää 600 henkilöllä. EU:n pisimpien etäisyyksien Suomessa on noin 700 ihmistä yhtä poliisia kohden, muissa Pohjoismaissa 500 - 580 ja esimerkiksi Saksassa 350.
Leikkaukset merkitsevät yhä heikompia valmiuksia puuttua Sellon ampujan kaltaisiin aikapommeihin.
Jos väkivaltaa todella halutaan ehkäistä, on annettava lisää resursseja terveydenhuoltoon, turvallisuuteen, sekä syyttäjä- ja oikeuslaitoksille. Ilman sitä ovat kaikki muut toimet tehottomia. Eräiden ministereiden ja korkeiden virkamiesten yritykset selittää neljä joukkomurhaa aselain puutteilla on vastuun pakoilua. Millään ampuma-aselailla ei voida estää mielenterveydeltään järkkyneen ihmisen laittomalla aseella tekemiä rikoksia, minkä maan hallituskin varmasti tietää.
Asiantuntijajärjestöt paheksuvat myös arpajais- ja asehallinnon projektipäällikkö Mika Lehtosen lausuntoja asemurtojen yhteydessä katoavista aseista. Tosiasiassa ampuma-aseita säilytetään nykyään huolella, asevarkauksia tapahtuu vain pari sataa vuodessa. Luvattomia aseita takavarikoidaan vuosittain noin 1000, monin verroin enemmän kuin varastetaan, mikä jo sinällään osoittaa luvattomien ampuma-aseiden markkinoiden perustuvan muuhun, kuin kodeista tai liikkeistä varastettuihin aseisiin.
Vertailun vuoksi: eriasteisia auton anastuksia tapahtuu vuosittain noin 20 000.
Allekirjoittaneet:
Asehistorian Liitto – www.asehistorianliitto.fi
Asekauppiaiden Liitto – www.asekauppiaat.fi
Suomen Asehistoriallinen Seura – www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Suomen Ilma-Aseharrastajat – www.sihry.fi
Svenska Reservofficersklubb – www.hsrk.fi
Lisätietoja:
Jukka Sassi – Asehistorian Liitto
p. 040 089 8634 s.posti: puheenjohtaja(a)asehistorianliitto.fi
Mika Niemelä – Suomen Ilma-Aseharrastajat
p. 045 131 8440 s.posti: mika(a)sihry.fi
Timo Huikkala – Asekauppiaiden liitto
p. 040 063 2088 s. posti: asetalo(a)sci.fi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti