sunnuntai 30. elokuuta 2009

Aseet eivät tapa, vaan ihmiset tappavat

NRA Kansallisen kivääriyhdistyksen varapuhenjohtaja Henri Helanto Yle-X:n Mielipidevanki ohjelmassa:

Kuuntele/lataa koko haastattelu tästä linkistä.
[mp3 - MPEG Layer 2 Audio, 9.9 Mt]

Osallistu Yle-X:n Mielipidevanki aselakigalluppiin tästä linkistä.

lauantai 29. elokuuta 2009

HUOMIO, KATSE OIKEAAN...PÄIN!

Onhan tässä aselakiasiassa sellainenkin perustavaa laatua oleva ristiriita, että meillä on Suomessa edelleen valtion määrittelemä kansalaisen velvollisuus osallistua valtion puolustukseen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen takaamiseen. Asevelvollisemme siis menevät tälläkin hetkellä pitkin maitamme sekä mantujamme ja puolustavat ase kädessä tätäkin sutena syntynyttä (ase)lakiesitystä. Entäs kaikki reserviläiset sitten, joilla on velvollisuus pitää yllä taitojaan ja toisilla jopa halu oppia lisää. Pitääkö heidän edelleen säilyttää maanpuolustustahtonsa ja ylläpitää sitä vaikkei oma yhteiskunta enää luota heihin aseiden laillisina omistajina?

Asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta. Nyt reserviläisten syvistä riveistä on alkanut kuulumaan kommentteja, että näin huonon aselain mennessä läpi hanskat lyödään tiskiin. Yllättävää on, että aivan kaikki reserviläistoiminnan johtohahmot eivät ole kabinettipolitiikkaa harjoittaessaan kuulleet tai ainakaan kuunnelleet kenttäkelpoisten jäsentensä hätähuutoja vaan ohjaavat laivaa edelleen vastatuuleen? Harrastusta kuitenkin uhataan vakavalla tavalla ja olisi mielenkiintoista tietää moniko kansalainen on jo nyt harkinnut marssia pääesikuntaan luovuttamaan sotilaspassinsa? Mitä järkeä on osallistua minkäänlaiseen maanpuolustukseen, jos ei siviilissä ollessaan voi harjoitella ja harrastaa järkevän lain puitteissa samoja asioita?

Uskookohan meille kaikille raudalla ja verellä itsenäisyyden taistellut sekä vapaan isänmaan jälleenrakentanut tammenlehväsukupolvi pilvenreunalta katsellessaan silmiään? Harrastusvälineet, jotka ovat aina kuuluneet suomalaiseen kansanperinteeseen ja vapaa-ajankulttuuriin ollaan kiireellisen lakiuudistuksen verukkeella korjaamassa kansalaisilta asteittain kokonaan pois. Lakiesityksen tekijän tahtotila olisi ollut toteuttaa astetta radikaalimpiakin toimia, eli aloittaa keräämällä yhden käden tuliaseet pois kerta rysäyksellä. Tähän ei kuitenkaan toistaiseksi pokka tai valtiovarainministeriön budjetti riittäneet - vaikka viimeaikaiset terroriteot antoivatkin erinomaisia työkaluja, sopivan poliittisen linjauksen ja muita tekosyitä kollektiiviselle harrastajien rankaisulle. Se, että lupaprosessia vaikeutetaan kohtuuttomasti ajaa heidän mielestään kuitenkin jollakin aikajanalla saman asian - eli luvalliset aseet pois kansalaisilta. Tämän tapaisella virkamiestoiminnalla ja politiikalla voi kuitenkin olla niin demokraattisessa oikeusvaltiossa kuin muissakin yhteiskuntajärjestyksissä yllättäviä sivuvaikutuksia.

Linkki artikkeliin: Asekieltojen vaikutukset muualla - Etelä-Afrikka 2009 [pdf]


Olisi hienoa jos tämän päivän virkamiehet ja poliitikot toteuttaisivat edes pienen osan edesmenneen jalkaväenkenraali Ehrnroothin viisaista ajatuksista omassa työssänsä. Ohessa tallenteet kenraalimme ja Mannerheim-ristin ritarimme Adolf Ehrnroothin vuonna -95 antamasta haastattelusta. Ehrnrooth antoi  haastattelunsa 89 vuotiaana ja oli keskuudessamme vielä seuraavat 10 vuotta ottaen kantaa, kertoen näkemyksistään ja näin vaikuttaen myös mediassa Suomen kansan tunteisiin. Tämän kaltaista materiaalia kannattaisi kaikkien aina välillä katsoa, kuunnella ja samalla olla ylpeitä itsenäisen Suomen kansalaisia!

Osa I -

Osa II -

Osa III -

Quotes:
"Kansa joka ei tunne menneisyyttään, on köyhä. Se ei pysty rakentamaan nykyisyyttä ja suunnittelemaan tulevaisuutta."

"Minä olen aina sanonut. että on parempi kaatua kunnian kentillä kun lähteä vankina kauas kotiseudulta ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi unohdettuna."

"Se on sillä tavalla, että nämä sopimukset, paperit mitä tehdään ne on usein arvottomia. Kyllä se on paras varustautua mahdollista, jopa mahdottomia tilanteita varten. Se on niiden tehtävä, jotka kansa on valinnut kansansa johtajiksi."


"Jos kerran lähtee siihen leikkiin (politiikkaan) mukaan niin täytyy nöyrästi muistaa; minä palvelen Suomen kansaa ja Suomen kansan yhteisetuja. Yhteisvoimin tätä maata pelastettiin sotavuosina. Ei se ollut mikään puolue, ei mikään kuppikunta tai etujärjestö se oli Suomen kansa ja samaa pätee tämän jälkeenkin - se on varma asia!"

"Muistakaa tämän päivän nuoret vaikuttajat; ei kunnian kukko laula, jos jätätte meidät huonosti varustettuna, tänä aikana jollon nähdään ympär eurooppaa, sen rajojen ulkopuolella, että usein neuvottelu, se ei ole mistään kotoisin. Samalla kerralla, samaan aikaan kun neuvotellaan ja kilistetään samppanjalasilla niin ampuu tarkk'ampuja tähdätyn laukauksen ja nauraa kun hän saa hyvän osuman. "

"Suomi on hyvä maa, se on paras maa meille Suomalaisille, sen takia se on puolustamisen arvoinen!"


Lopuksi voidaan todeta, että varmuudella kaikki osapuolet - poliitikot, virkamiehet, poliisi, ampujat, metsästäjät ja loput kansalaiset - haluavat kuitenkin loppupelissa samoja asioita. Eli kaikilla on yhteinen halu lisätä aseturvallisuutta ja estää kouluampumisten tapaiset joukkomurhat sekä vastaavat terroriteot välineestä riippumatta. Päästäänkö yhteisiin päämääriin nykyisen ehdotuksen mukaisella aselailla on kuitenkin enemmän kuin epätodennäköistä!

PS. Nykyiset asehallinnon virkamiehet eivät todistettavasti kuuntele ketään, joten heidän vallassa ollessa on tärkeintä kertoa huolesi sille jota äänestit!

torstai 27. elokuuta 2009

Arpajais- ja asehallintoyksikkö tiedottaa mm. ilma-aseasioista

Tässä yhteydessä täytyy muistaa miksi ilmakivääriasia ylipäätään on mukana päivän keskusteluissa. Kaikille tuttu "mökki-ilmakko" on loistava esimerkki tämän lakiesityksen tasosta. Esityksen tekstiä ei tarvitse lukea pidemmälle kuin pykälään 2 ja olemme jo tilanteessa, että nämä mökki-imput ovat lain tarkoittamia ampuma-aseita ja siten kuuluvat luvanvaraisuuden piiriin. Se, että miljoona mökki-ilmakkoa kuuluvat esityksen piiriin jo nyt, eikä lakiuudistuksen II-vaiheessa - kuten alunperin oli rajattu - on ilmeinen vahinko. Muitakin virheitä esityksestä löytyy viljalti, mutta tämä kuitenkin koskettaa melkeinpa ketä tahansa.

Edellä mainittuun faktaan otetaan kantaa uusimmassa AAHY:n tiedotteessa. Tähän on jo alan piireissä totuttu, eli ensin pykäistään lain kanssa ristiriidassa oleva ohje tai pari, sitten ohjetta tarkennetaan uusilla entistäkin sekavammilla ohjeilla. Loppupelissä sijaiskärsijöiksi joutuvat poliisin lupahallinnossa virkaansa hoitavat henkilöt, kansalaiset ja kaikki muut jotka joutuvat paikkailemaan jälkiä. Tiedotteen kynäilleen Mika Lehtosen pitäisi myös tietää, että Sisäasiainministeriö ei ole oikea paikka tulkita lakeja. Suomessa lakeja tulkitsevat ainakin vielä toistaiseksi oikeusistuimet eli käräjäoikeus, hovioikeus ja lopuksi korkein oikeus! Jos lakiteksti on tulkinnanvarainen, niin se on silloin tulkinanvarainen, eikä tosiasia muutu AAHY:n selittelyillä. Eikös se niin mene, että ”Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa”? Kansalaisjärjestöt kertoivat oman näkemyksensä asiaan tiedotteen muodossa heti tuoreeltaan.

Löysästi ja ilman ammattitaitoa muotoiltu pykälä = ilmakivääri = lain tarkoittama ampuma-ase


Määritelmien väljyyden vuoksi ko. lakiesitys siis kattaa myös ilma-aseet mm. siksi, että nekin kestävät yhden laukauksen.  Tätä ei kannata kenenkään tehdä kotona, mutta jos joku sattuu laittamaan tipan tietynlaista kevyttä polttoöljyä jousitoimisen ilmakiväärin luodin pyrstöön, niin laukaistaessa neste syttyy paineen noustessa kuten puristussytytteisissä polttomoottoreissa ja luoti lähtee iloisesti paukahtaen liikkeelle. Toisin sanoen projektiili lähtee aseesta, vaikka itse ase tuhoutuisikin samalla vaarantaen käyttäjän! Tämä "toimintatapa" tunnetaan kansalaisten keskuudessa laajalti ja tällä tempulla toteutuu lakiehdotuksen pykälästä kohta 2: Aseen näköinen, muu räjähdys paine, ilman tietoja- tai taitoja muunnettu. Temppu on luonnollisesti vaarallinen, mutta tavallinen mökki-ilmakiväärikin voi näinkin väärin käytettynä kestää useita laukauksia. Lopulta kuitenkin männän jousi katkea paineiskujen vuoksi ja lysti loppuu lyhyeen.

Tämä virhe on todellakin vain yksi lukuisten muiden joukossa ja johtuu täysin siitä, että valmistelijat ovat ajatelleet hallitsevansa käsittelemänsä aihealueen riittävän hyvin kirjoittaakseen toimivan lain ilman yhdenkään asiantuntijajärjestön apua ja kuulemista. Heikko lain esityö ja onneton valmistelu seuraavat siis läpi koko esityksen. Viimeistään nyt pitäisi asiasta vastuussa olevien korvia alkaa punottamaan oikein kunnolla!

Kuriositeettina voidaan mainita, että Iltasanomat kertoi eilen surullisen uutisen ulkomailta kun viisivuotias englantilaispoika oli kuollut ilmakiväärin luodista. Poliisi pitää tapahtumaa onnettomuutena. Täytyy jälleen muistaa, että KAIKKI aseet ovat vaarallisia kun ne ovat väärissä käsissä. Itse väline olisi tietenkin tässäkin tapauksessa kaikkein helpoin demonisoinnin kohde. Vahinkoja kuitenkin tapahtuu varomattomien ja varsinkin lasten käsissä monilla muillakin - vähemmän mediaseksikkäillä - harrastevälineillä. Yhteiskunnan täytyy aseasioissakin tuntea vastuunsa, mutta niin myös yksilön ja heidän läheisten!

Kirjoitukseen liittyvät tiedostot:
Arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) lehdistötiedote - 27.8.2009
Metsästäjien ja ampujien lehdistötiedote - 27.8.2009 

Katso myös Iltalehden artikkeli "Aselaista syttyi kiivas sanasota" - 28.8.2009

Kannanotto järjestäytymispakkoon


Yhdistymisvapaus on Suomalaiselle perustuslaillinen oikeus ja pyhä asia. Se tarkoittaa yksilön vapautta valita tai olla valitsematta kumppaninsa haluamaansa tarkoitukseen. Järjestäytymis- ja yhdistymispakko-asiasta on puhuttu aselakihankkeen tiimoilla laajalti. Ovatko ammunta ja metsästys todellakin sellaista salatiedettä ja paheellista toimintaa, että kaikilla on jonkinlainen leima otsassa ja kaikkien on kuuluttava johonkin yhdistykseen? Esitykseen kirjattu kahden vuoden ”harrastus-/jäsenyyspakko” tulee käytännössä lopettamaan yhden käden aseilla tapahtuvan harrastamisen erityisesti haja-asutusalueilla. Minne menee kaikki ne joiden olisi pakko yhdistyä mutta kukaan ei ota jäseneksi? Ei nykyiset ampumaseurat, metsästysseurat, asekeräilijöiden yhdistykset jne.. kuitenkaan automaattisesti ota kaikkia jäsenikseen? Totuus on, että kaksi vuotta säännöllistä ja todennettavaa harrastamista ilman omaa harrastusvälinettä on täysin mahdotonta toteuttaa!

Kaikkiin yhdistyksiin ei kuitenkaan liitytä kirjoittamalla nimi paperiin – erityisesti metsästys- ja ampumaseurat - vaan yksikin puolituttu hallituksen jäsen, jolla on jotakin uutta tulokasta vastaan voi torpata jäsenyyden ikuisiksi ajoiksi. Tasa-arvoa yhdistymisasiassa ei siis voida saavuttaa muulla tavalla kuin määräämällä hallitusvallan toimesta, että jokainen halukas on otettava yhdistyksen jäseneksi. Tämän kaltaista järjestelmää - eli tasa-arvoa - ei tulla koskaan saavuttamaan lakeja säätämällä eli yhdistymispakosta ei kannattaisi ampumaharrastuksen eikä minkään muunkaan asian yhteydessä kovin paljon keskustella?

Yhdistykset eivät voi toimia yhteiskunnassamme ”virallisina filttereinä” ikäville tapauksille ja ei toivotuille henkilöille vaikka toisaalta sillä varmasti on merkitystä. Vastuu ei kuitenkaan voi olla yhdistyksillä vaikka maalaisjärkeä käyttäen ne tämän kaltaista suodattamista koko ajan tekevätkin. Haluatko Sinäkin Veljesi vartijaksi vai elämmekö demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka on pakko sallia myös yksilön sairastuminen. Jos kansalaiset eivät nyt yhteen ääneen anna päättäjille selkeää indikaatiota siitä, että tämän kaltaiset perustuslailliset epäkohdat on korjattava niin tuskin meitä kuunnellaan myöskään tulevaisuudessa? Onko meidän jokaisen kohta pakko kuulua myös esim. ammattiyhdistykseen, opiskelijayhdistykseen jne…?

Vaikka henkilö kuuluisikin tiiviiseen yhteisöön ja olisi virallisesti jonkun yhdistyksen jäsen niin kukaan ei pysty menemään kenenkään kallon sisälle. Edellä mainittujen koulumurhaajien vanhemmatkaan eivät etukäteen tienneet mitään läheistensä päässä liikkuvista synkistä asioista. Julkisuuteen tulee koko ajan tietoa, että perheenjäsen teki itsemurhan ja kaikki olivat yllättyneitä. Eli ei edes sellaiset läheiset ihmiset, jotka ovat henkilön kanssa jatkuvasti tekemisissä voi tietää mitä yksilö suunnittelee tai päättää tehdä. Entäs yhdistyksissä sitten, joissa voi olla satoja jäseniä ja toisia nähdään mahdollisesti kerran kuukaudessa jos sitäkään? Kyllä sosiaalista kontrollia täytyisi tähän aselalupa-asiaan tulla muutakin kautta kuin pakottamalla ihmiset yhdistymään!

No kuinkas yhdistyminen toimii niissä maissa joissa se on lakiin kirjattu? Ensiksi täytyy todeta, että liiallinen muihin maihin vertailu - samoin kuin itsensä ruoskiminen - pitäisi lopettaa kokonaan. Jokaisella maalla on kuitenkin oma kulttuuriperimänsä, omat arvonsa ja omat tavat toimia. Media ja asevastaiset virkamiehet vertaavat hyvin mielellään suomea tiettyihin EU-maihin, joissa aseenomistus on radikaalisti säänneltyä. Miksei solidaarisuuden vuoksi sitten vertailtasi myös muita asioita - otetaan mukaan vaikka brittien jokamiehenoikeudet tai australialainen maahanmuuttolaki ja kysytään miksei Suomessakin hommia voida hoitaa samalla tavalla?

Otetaan tähän nyt kuitenkin esimerkki hieman lähempää eli Ruotsin malli. Tykkäämme jostakin kumman syystä vertailla itseämme rapakon takana asuviin ja heidän toimintamalleihin. Ne joilla on omakohtaista kokemusta Ruotsin mallista vahvistavat oikeusasiamiehemmekin päättelyt, eli homma ei toimi ja mopo pyrkii karkaamaan käsistä. Ruotsissa on siis pakko kuulua johonkin ampumayhdistykseen jos haluaa ampua. Suuremmissa kaupungeissa voi olla jopa 5-10 vuotta jonoa joihinkin yhdistyksiin eli uudet harrastajat ovat täysin pattitilanteessa. Lisäksi seurojen sisäinen toiminta on mennyt täydeksi politikoinniksi, koska niille on tavallaan annettu valta päättää yksilöiden hallussapitolupa-asioista.  Pieni ydinporukka päättää kuka tai ketkä omassa seurassa saavat käyttää tiettyjä harrastusvälineitä. Ja jos naama ei syystä tai toisesta miellytä niin puoltoja lupiin ei heru! Yhdistysten hallituksista on siis tullut tavallaan ”varjoviranomaisia”, jotka päättävät kuka saa ampua milläkin välineellä. Tämä on kestämätön tilanne ja johtaa siihen, että seuroja perustetaan vain siksi, että saadaan mieluisia harrastusvälineitä.  Tämän kaltaisen järjestelmän luominen luo ainoastaan ison kasan uusia ongelmia!

Myös eduskunnan oikeusasiamies on joutunut pohtimaan asiaa laajalti samassa yhteydessä kun puhuttiin koulumurhaajille myönnetyistä aseen hankkimis- ja hallussapitoluvista. Periaatteessa poliisi toimi sen aikaisten käytäntojen mukaan ja toteutti "laajaa harkintavaltaansa". Fakta on kuitenkin se, että nykyinen voimassa oleva aselakimme olisi mahdollistanut ja suorastaan vaatinut olla myöntämättä aselupia koulusurmaajille! Tästä huolimatta - mediaryöpytyksessä ja kunnallisvaalien kynnyksellä - alettiin suureen ääneen vaatia uutta - "entistä tiukempaa" - aselakia. Oheinen oikeusasiamiehen lausunto on mielenkiintoinen monessakin suhteessa. Siitä käy mm. selvästi ilmi, että AAHY:n virkamiehet luistelevat heikoille jäille yrittäessään nuijia ala-arvoisessa esityksessään läpi selviä perustuslain vastaisuuksia.

-----
(Ote oikeusasiamiehen kirjelmästä - Kohta 3.3.3 - Hyväksyttävä käyttötarkoitus)

Hallitusmuodon 10 a §:ssä turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Pelkästään jäsenyys edellä mainituissa yhdistyksissä ei muutoinkaan ole riittävä osoitus siitä, että luvan hakija todella harrastaa sellaista aseharrastuksen lajia, jossa hakemuksen kohteena oleva ampuma-ase on tarpeellinen.


Erityisesti suurimpien poliisilaitosten alueilla lupahakemuksia käsittelevillä virkamiehellä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia henkilökohtaisesti varmistua siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa aseharrastusta. Tämä on johtanut hyvinkin monenlaisten menetelmien ja käytäntöjen käyttöön ottamiseen lupaharkinnassa. Joidenkin poliisilaitosten alueella on käytännössä edellytetty kuulumista hyväksyttyyn harrastajajoukkoon. Joidenkin poliisilaitosten alueella lupaviranomainen on solminut luottamukselliset yhteydet ammunnan eri lajien vastuuhenkilöihin, kuten aktiivisiin harrastajiin, joilta sitten on saatu lisätietoa luvan hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä.


Kysymys luvan hakijan ilmoittaman harrastuksen olemassaolosta on hyvin keskeinen ja vaikeasti ratkaistavissa. Ampuma-aselain säännöksillä ei sitä voida kokonaisuudessaan ratkaista. Niissäkään maissa, joissa yhdistymisvapauden periaate ei ole estänyt edellyttämästä ampumaseuraan kuulumista edellytyksenä luvan saamiselle, ei järjestelmä ole aina toiminut moitteettomalla tavalla. Lisäksi yhdistysten puheenjohtajat ja vastaavat avainhenkilöt, jotka eivät edusta viranomaista, ovat saaneet yhdistyksen jäseniin nähden hyvin vaikutusvaltaisen aseman. Järjestelmä onkin johtanut joissakin maissa näiden yhdistysten puoliviralliseen asemaan. Tämä puolestaan saattaa johtaa kansalaisten yhdenvertaisuuden vaarantumiseen.

Linkki:
Eduskunnan Oikeusasiamiehen ratkaisu Dnro 3483/4/07
-----


Toivottavasti myös perustuslakiasioihin perehtyneet kansanedustajat ovat näillä samoilla linjoilla. Loppuun voidaan todeta, että yhdistymispakko on filosofisesti väärin ja tämän lisäksi se näyttää aiheuttavan samalla myös huomattavan käytännön ongelman. Valveutuneimmat yhdistykset ovat jo kyselleet AAHY:ltä mitkä yhdistykset loppupelissä kuuluvat tuleville ”ampumisoikeus” listoille eli täyttävät yhdistyslain 4. §? Tarkempi listaus on nimittäin olemassa vain niistä yhdistyksistä jotka ovat hakeneet lupaa nykyisen aselain aikana eli vuoden -89 jälkeen. Yksikään seura tai yhdistys joka on perustettu ennen vuotta -89 ei siis täydellä varmuudella ole listalla jonka jäsenille voidaan ampumalupia myöntää. Mitään varmuutta ja vastausta asiaan ei siis ole ase-alan hallintoviranomaisilta tähän päivään mennessä saatu. Kuuluuko Teidänkin yhdistys niihin, jotka joutuvat aloittamaan erittäin monimutkaisen lupaprosessin nollasta? Löytyykö Teiltä tekijöitä, vastuunottajia, asekouluttajia, asianmukaiset harrastuspaikat jne.. vai heitetäänkö hanskat suoraan tiskiin ja kupit nurin?

EI TODELLAKAAN, PERIKSI EI ANNETA!

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Alkaako tästä käsikähmä vai puolustustaistelu?

Hienoa nähdä ja kuulla, että alan asiantuntijajärjestöt ovat saaneet rivinsä järjestykseen! Kun tieto kulkee vapaasti ammunnan lajista riippumatta niin tuloksiakin syntyy helpommin. 26.8.2009 julkaistusta tiedotteesta välittyy hienosti joukkovoima ja positiivinen henki mutta samalla myös juuri teroitetut kulmahampaat paljastava hymy. Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön (AAHY) nokkamiehen Jouni Laihon, adjutantti Mika Lehtosen ja kumppaneiden on jatkossa huomattavasti vaikeampi jättää kansalaisjärjestöjen yhteistä painavaa sanaa huomioimatta. Jospa vihdoinkin koittaisi normaali aika jolloin asiantuntijoita pelkän kuulemisen lisäksi myös ihan oikeasti kuunneltaisiin?

Tärkein viesti on se, että järjestöillä ja viranomaisilla on hyvin pitkälle samat tavoitteet eli yleisen järjestyksen ja aseturvallisuuden parantaminen. Nykyisten arpajaisase-herrojen työstämä lakikötöstys ei kuitenkaan ole keino lisätä turvallisuutta vaan sillä tulisi olemaan täysin vastakkainen vaikutus. Aselakiesityksen kantavana aiheena on ampuma-aseiden valvonta, mutta huolestuttavaa on tämän tärkeän asian varjolla yhteiskuntaan ajettavat demokraattisen oikeusvaltion ja tasa-arvon vastaiset periaatteet.

Nyt eduskunnalle annettu lakiesitys on tyyppiesimerkki lakiesityksestä, jollaista oikeuskansleri on tarkoittanut aloittaessaan julkisen keskustelun huonosti valmistelluista lakiesityksistä ja johon myös Eduskunnan puhemiesneuvosto on puuttunut. Pahinta tosiaan on, että saman kaltaista vääryyttä kohdataan tänä päivänä paljon myös muilla aloilla. Esimerkkinä lukija voi itseään hauskuuttaakseen vilkaista oheista kantaa ottavaa kirjoitusta ja vaihtaa mielessään samaan kontekstiin "aselakiesityksen". Onko tällaisesta lakien säätämisestä tulossa maan tapa ja pitääkö veronmaksajien hyväksyä kaikki virkamiesten aiheuttamat vääryydet?

Alan järjestöt yhteisellä asialla

Ohessa 19 eri ampuma-, metsästys-, asekeräily- ja reserviläisharrastusjärjestön allekirjoittama yhteinen lehdistötiedote koskien Eduskunnan käsittelyssä olevaa Ampuma-aselaista annettua Hallituksen esitystä 106/2009. Viimeisimmät asiaa koskevat tiedotteet on käännetty myös ruotsiksi ja englanniksi.

*****************************************************
Vain toimiva aselaki luo turvallisuutta

Pitääkö ilmakiväärin omistamiseksi olla määräaikainen lupa, kuulua ampumaseuraan ja sallia kotietsinnät? Järjestöt vaativat esityksen uudelleenvalmistelua.


Turvallinen ja monipuolinen ampumaharrastus on osa suomalaista vapaa-ajan kulttuuria samalla tavoin kuin veneily, mökkeily ja retkeily. Ampumaharrastukseen kuuluu myös erittäin suosittuja kilpaurheilulajeja, joissa Suomeen on saatu kansainvälistä menestystä. Ampumatoimintaa harrastaa noin 670 000 tavallista suomalaista. Kun mukaan lasketaan ilma-aseet, on harrastajia yli miljoona.

Viranomaisten ohella ampumaharrastuksen asiantuntijajärjestöt työskentelevät voimakkaasti etsien keinoja aseturvallisuuden lisäämiseksi. Järjestöt haluavat, että vastuullinen, turvallinen ja monipuolinen harrastus säilyy elävänä osana suomalaista kulttuuria myös tulevaisuudessa. Tähän tähtää niin vapaaehtoinen kansalaistoiminta seuroissa, kuin rakentava ja luottamuksellinen yhteistyö viranomaisten kanssa. Edellytyksenä on toimiva ampuma-aselaki, joka mahdollistaa sekä nuorten että varttuneempien harrastajien turvallisen ja vastuuntuntoisen ampumaharrastuksen ja -urheilun.

Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi (HE 106/2009) ei tue edellä mainittuja tavoitteita. Erittäin lyhyellä aikataululla valmisteltu lakiesitys sisältää merkittäviä ongelmakohtia. Käsityksemme mukaan monet ehdotuksen kohdat rikkovat olennaisella tavalla suomalaisen demokratian peruspilareita: perustuslakia, yleistä laillisuusperiaatetta sekä oikeuskäsitystä.

Suomalaisten ja kansainvälisten kokemusten mukaan laillisiin harrastajiin kohdistuvilla ampuma-aselain muutoksilla ei ole pystytty vaikuttamaan rikollisuuteen. Lakiesityksen oleelliset muutosehdotukset ovat jo voimassa poliisiviranomaista sitovien ohjeiden muodossa, eikä niillä ole havaittu turvallisuutta parantavaa vaikutusta. Toimimattomien ohjeiden saattaminen lain tasolle ei paranna turvallisuutta.

Lakiesitysten ongelmakohdat vältetään kiinteällä yhteistyöllä ja kaikkien yhteistyötahojen kuulemisella, kuten tehtiin voimassaolevan ampuma-aselain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 1998. Nyt järjestöjen asiantuntemusta ei huomioitu. Vaihtoehtoisten ratkaisujen selvittämiseen ei ole annettu aikaa, vaikka viranomaisten toimesta on tuotu selkeästi esille, ettei ampuma-aselain kiristämisellä voida vaikuttaa koulusurmien tyyppisiin tragedioihin. Hallituksen esityksen vaikutusten arviointi on lisäksi tehty erittäin puutteellisesti.

Useat lakiesityksen kohdat on määritelty epämääräisesti. Lakiesityksen mukaan melkein mikä tahansa kodin putkenpätkä voisi olla aseen osa ja miljoona mökki-ilmakivääriä tulisivat luvanvaraisiksi. Muita merkittäviä ongelmia ovat muun muassa yksityisen omaisuuden ja yksityisyyden suojan murtaminen sekä yhdistykseen kuulumisen pakollisuus.

EU:n ampuma-asedirektiivin pienten teknisten muutosten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä pitää ampuma-aselakia muuttaa vuoden 2010 aikana. Voimassa oleva ampuma-aselaki toteuttaa EU:n ampuma-asedirektiivin vaatimukset mallikelpoisesti, ja aseen omistus Suomessa on yksi tarkimmin säädeltyä koko EU:n alueella.

Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi (HE 106/2009) on tehty kiireellä ja sisältää merkittäviä lainsäädännöllisiä ongelmia. Allekirjoittaneet järjestöt vaativat, että esitetyistä ampuma-aselain muutosten vaikutuksista yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tehdään kattava selvitys sekä selvitetään samalla vaihtoehtoiset ratkaisut ja hallituksen esitys valmistellaan näiden perusteella uudelleen.

Allekirjoittaneet:
Asealan Elinkeinonharjoittajat - www.aselaki.info/AAE
Asehistorian Liitto - www.asehistorianliitto.fi
Asekauppiaiden Liitto - www.asekauppiaat.fi
Aseseppien yhdistys - www.seula.net/asesepat
Classic Old Western Society - www.cows.fi
Maanpuolustuskoulutusyhdistys - www.mpky.fi
Metsästäjäin Keskusjärjestö - www.riista.fi
NRA Kansallinen Kivääriyhdistys - www.nra.fi
Reserviläisurheiluliitto - www.resul.fi
Suomen Ampumahiihtoliitto – www.biathlon.fi
Suomen Ampumaurheiluliitto – www.ampumaurheiluliitto.fi
Suomen Asehistoriallinen Seura - www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Suomen Ilma-Aseharrastajat - www.sihry.fi
Suomen Jousimetsästäjäin Liitto - www.jousimetsastys.fi
Suomen Metsästysyhdistys - smy.sporttisaitti.com
Suomen Metsästäjäliitto - www.metsastajaliitto.fi
Suomen Reserviupseeriliitto - www.rul.fi
Svenska Reservofficersklubb - www.hsrk.fi
Vantaan Reserviläiset - www.vantaanreservilaiset.fi

Lisätietoja asiasta antavat:
Arto Pulkki – Reserviläisurheiluliitto (RESUL)
p. 040 512 1215 s-posti: arto.pulkki(ät)hrup.fi
Jukka Sassi – Asehistorian Liitto
p. 040 089 8634 s-posti: puheenjohtaja(ät)asehistorianliitto.fi
Sauli Härkönen – Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ)
p. 050 505 5635 s-posti: sauli.harkonen(ät)riista.fi

*****************************************************

Är det rimligt att begränsa de medborgerliga grundrättigheterna med haltande
hänvisningar till den allmänna ordningen och säkerheten?


Bara en fungerande lag ökar den allmänna säkerheten

Finland har en lång tradition av mångsidig jakt‐ och skyttehobby. Finland har också nått
några av sina största idrottsliga framgångar i modern tid inom just sportskytte (bland
annat Olympiskt guld i damernas lerduveskytte). Skytte i olika former idkas av över 670
000 vanliga finländare, och räknar man till luftvapenskyttarna ökar antalet till över en
miljon.

Idrotts‐ och intresseorganisationerna inom jakt‐ och sportskytte i Finland arbetar
väldigt aktivt för att upprätthålla och öka vapensäkerheten inom skyttet. Till detta
arbete hör både hanteringsutbildning, men också aktivt arbete för att befrämja säkra
attityder och förhållningssätt hos skyttarna. Organisationerna vill trygga denna säkra,
ansvarsfulla och mångsidiga hobby som en del av det levande kulturarvet också i
framtiden. Det är detta som såväl frivilligt medborgararbete inom föreningar, som
konstruktivt samarbete med myndigheterna strävar till. En grundförutsättning för detta
är en välfungerande skjutvapenlag, en lag som ger möjlighet för både yngre och nya
skyttar som för lite mognare eller längre komna utövare att fortsätta med skyttehobby
och –idrott på ett säkert och ansvarsfullt sätt.

Den finska regeringens proposition till ny vapenlag (RP 106/2009, källa:
http://www.finlex.fi/sv/esitykset/he/2009/20090109.pdf) stöder inte dessa ändamål,
utan innehåller ett antal betydelsefulla problemområden. Propositionen har förberetts
med mycket kort tidtabell och helt utan expertråd. Enligt de undertecknades
uppfattning strider propositionen på flera ställen mot den finska demokratins
grundpelare; Finlands grundlag, den allmänna laglighetsprincipen samt
rättsuppfattningen.

Både lokala och internationella erfarenheter visar att begränsande lagstiftning som
riktar sig endast mot de laglydiga utövarna inte har något inverkan på brottsligheten.
Det bör vidare noteras, att de många utav de föreslagna ändringarna redan är praxis hos
de finska polismyndigheterna, tackvare tvingande tillämpningsdirektiv från
inrikesministeriet, och att dessa inte har lett till någon som helst påvisad förbättrad
säkerhet. Att dessa icke fungerande direktiv blir lag kommer inte heller att öka den
allmänna ordningen och säkerheten.

Regeringens proposition till ny vapenlag innehåller diffusa definitioner. Bland annat
definitionen av vad som är ett skjutvapen är så bred att t.ex. samtliga luftvapen,
oberoende av funktionssätt och kaliber, skulle ses som ett skjutvapen. Vidare skulle
propositionen ge polisen rätt att göra s.k. kontrollbesök hos licensinnehavare, detta helt
utan misstanke om brott. Detta uppfattar de undertecknade som kränkning av rätten till
personlig integritet och hemfrid och heder. Det bör också noteras att denna åtgärd
riktar sig enbart till lagliga innehavare av vapeninnehavstillstånd. Den enda effekten av
en sådan lag är försättande av licensinnehavare, och framför allt deras familjer, i en
ojämlik ställning inför lagen.

Dessa problem kunde enkelt undvikas genom att utnyttja den expertis som finns inom
de olika organisationerna och förbunden inom sportskytte, jakt, frivilligt försvarsarbete
samt vapenhandel och vapensmeder. Detta gjordes då den nuvarande lagen från 1998
förbereddes, med gott resultat. Då den nuvarande propositionen förbereddes
ignorerades expertisen, och arbetet genomfördes helt och hållet av tjänstemän utan
kunskap och erfarenhet inom vapenteknologi eller skytteverksamhet. Det förberedande
arbetet har inte givits tid att undersöka alternativa lösningar. Detta trots att
myndigheterna själv klart fört fram att skärpt vapenlagstiftning inte kan påverka eller
hindra tragedier som skolskjutningar. Effekterna av regeringens proposition har också
undersökts väldigt bristfälligt.

Ägande av vapen regleras redan idag noggrannare i Finland än i de flesta länder inom
EU. För att de små tekniska ändringarna som EU:s direktiv om kontroll av förvärvande
och ägande av vapen (2008/51/EG) kräver skall blir en del av nationell lagstiftning ska
vapenlagen ändras under 2010. Finlands nuvarande vapenlag uppfyller dessutom redan
på ett exemplariskt sätt dessa direktiv.

Vi är även tvungna att med beklagan konstatera att Inrikesministeriets tjänstemän inte
känner till innehållet i regeringens proposition till ny vapenlag. I media har
representanter för ministeriet också sagt att det inte är meningen att luftvapen skall
försättas med licensplikt. Även branschorganisationerna i Finland uppfattar att detta
inte varit ministeriets mening, utan att detta är ett exempel på de misstag som skett på
grund av ett slarvigt förberett lagförslag. Detta ändrar inte på det faktum att
tillståndsplikt för bland annat luftvapen ingår i den nuvarande propositionens
formulering. Det är även värt att notera, att Inrikesministeriet inte tolkar lagen, utan att
de dåligt förberedda och vagt definierade formuleringarna kommer att belasta
domstolarna under de kommande åren.

Regeringens proposition till ny vapenlag (RP 106/2009) har förberetts hastigt och
innebär juridiska problem. De undertecknade föreningarna kräver att propositionens
påverkan på den allmänna ordningen och säkerheten utreds ordentligt, samtidigt som
alternativa lösningar undersöks och regeringens proposition omarbetas med dessa som
utgångspunkt.

Undertecknat av:
Vapenbranschens Näringsidkare ‐ www.aselaki.info/AAE/
Vapenhistoriska Förbundet r.f. ‐ www.asehistorianliitto.fi
Vapenhandlarnas förbund‐ www.asekauppiaat.fi
Vapensmedernas förening‐ www.seula.net/asesepat
Classic Old Western Society ‐ www.cows.fi
Försvarsutbildningsföreningen ‐ www.mpky.fi
Jägarnas Centralförbund ‐ www.riista.fi
NRA Nationella Gevärsföreningen r.f. ‐ www.nra.fi
Reservistidrottsförbundet ‐ www.resul.fi
Finska Skidskytteförbundet – www.biathlon.fi
Finska Sportskytteförbundet – www.ampumaurheiluliitto.fi
Finska Vapenhistoriska föreningen ‐ www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Finlands Luftvapenskyttar ‐ www.sihry.fi
Finska Bågjaktsförbundet ‐ www.jousimetsastys.fi
Finska Jaktförbundet ‐ smy.sporttisaitti.com
Finlands Jägarförbund ‐ www.metsastajaliitto.fi
Finlands Reservofficersförbund ‐ www.rul.fi
Helsingfors Svenska Reservofficersklubb ‐ www.hsrk.fi
Vanda Reservister ‐ www.vantaanreservilaiset.fi

Vidare information fås av:
Caspar von Walzel – Helsingfors Svenska Reservofficersklubb r.f. Svenska & engelska
e‐post: caspar@hsrk.fi
Arto Pulkki – Reservistidrottsförbundet (RESUL) finska & engelska
e‐post: arto.pulkki@hrup.fi
Jukka Sassi ‐ Vapenhistoriska förbundet, finska & engelska
e‐post: puheenjohtaja@asehistorianliitto.fi
Sauli Härkönen ‐ Jägarnas centralorganisation (JCO), finska & engelska
e‐post: sauli.harkonen@riista.fi


*****************************************************

Is it feasible to limit civic and constitutional rights through poor references to public order
and safety?

 

ONLY A WORKING FIREARMS LAW CAN IMPROVE PUBLIC SAFETY
 

Finland as a nation has a long history of a multitude of hunting and shooting sports and
hobbies. Some of Finland’s greatest achievements in international sporting events have
been different shooting disciplines, e.g. Olympic Gold in Trap in 2008 and several
medals in both European and World Championships in 2009. Recreational shooting in
different forms are practiced by over 670 000 Finns, if air guns are counted over a 1
Million Finns, a nation of just 5 million.

The sport‐ and hunting organisations as well as the federations for dealers and
gunsmiths etc are actively working to maintain and improve the level of safety in
shooting sports. This work is done through education in safe handling and
marksmanship, but also through actively promoting safe attitudes and manners among
recreational and competing shooters. The civic organisations want to preserve this safe
and responsible hobby as a part of the living national culture, now and in the future.
This is also the aim of the active and constructive cooperation with the national
authorities that the organisations try to maintain. However, to maintain a possibility for
both the younger and more mature to practice recreational or competitive shooting in
the future, a well functioning and well defined firearms law is absolutely necessary.

The Finnish government has issued a proposal for a new weapons law (HE 109/2009,
no English translation available). This proposal does not support aforementioned goals.
The bill has some significant problem areas. It has been prepared at a very hastily pace
and without any expert input at all. According to the organisations signed below, the bill
also violates the pillars of Finnish democracy; the Finnish Constitution and the common
concept of justice.

Both local and international experience and studies show that restrictive legislation that
targets only law‐abiding license holders and practitioners do not have any positive
effect on public safety or criminal activity. It is also worth noting, that many of the
proposed restrictions in the new bill are already in use in most police districts, through
mandatory instructions from the Ministry of the Interior. These restrictions have not
had any demonstrated effect on public safety, and making them law will not change this.

The proposed new firearms law has many ambiguous definitions and statements.
Among others, the definition of what is to be considered a firearm is so vague, that all
air powered rifles and pistols would be considered a firearm, as would most paint‐ball
and airsoft weapons (both of which are commonly considered toys). Another
remarkable issue with the bill is the proposed right for Police to make so called checkvisits
in the homes of registered gun owners. This in effect is a warrant to search the
premises of licensed owners, without any suspicion of guilt of any crime. The
organisations below feel that this is a violation of the civic rights to personal integrity,
the sanctity of the home and personal honour of the legal license holders. It places them
as well as their families in an unjust and unequal position before the law.

All of the aforementioned problems could have been avoided, had the offices that
prepared the bill taken advantage of the expertise that exists in the different hunting,
shooting and professional associations and federations. Instead the work has been done
solely by public servants at the department of lottery and weapons administration,
without enough technical knowledge or knowledge of different hunting and sporting
disciplines, and completely ignoring the expertise and their statements. Furthermore
the preparatory work has not considered any alternative solutions, nor have the effects
of the proposed bill been investigated. Remarkably, even the public authorities have
stated that restrictive or punitive weapons laws are ineffective in preventing gun
related tragedies.

Finland has one of the most tightly controlled systems when it comes to owning and
procuring weapons in the European Union today. The EU directive on acquisition and
possession of weapons (2008/51/EG), and the technical definitions required by it, is to
be adopted by the member states and their national legislation during 2010. The
Finnish legislation already conforms to the directive in a exemplary way.

We also regrettably have to note that the Finnish Ministry of the Interior apparently
does not know the contents of the proposed bill. Representatives of the ministry have
stated to the media that the intention is not to make air powered weapons licensed
firearms. The organisations below also presume that this is not the intention, but it does
not change how the proposed bill is written, regardless of what officers of the different
departments state to the media. It is another example of the effects of an ill prepared
law that was done too quickly without the necessary competence. It is also worth
noting, that it is not the Ministry of the Interior who interprets the law, and therefore it
is likely that the courts will be burdened with cases related to the bill in the years to
come.

The Finnish governments proposition for a revised firearms law has been hastily
prepared, without the required knowledge and expertise, and includes many legislative
and judicially problematic points. We, the undersigned, therefore demand that the
Finnish government withdraws their proposition from the Parliament so that the effects
of the proposition on public order and safety can be properly investigated, and so that
alternative solutions can be suitably considered, and that a new proposition for
firearms law may be given based on the findings of these actions.

SIGNEES
Finnish Arms trade organisation – www.aselaki.info/AAE/
Finnish Weapons history foundation – www.asehistorianliitto.fi
Finnish Arms dealers foundation – www.asekauppiaat.fi
Finnish Gunsmiths organisation – www.seula.net/asesepat
Classic Old Western Society – www.cows.fi
National Defence Training Association – www.mpky.fi
Finnish National Hunting Foundation – www.riista.fi
Finnish National Rifle Association NRA – www.nra.fi
Reservist Sports Federation – www.resul.fi
Finnish Biathlon Foundation – www.biathlon.fi
Finnish Shooting Sport Federation – www.ampumaurheilu.fi
Finnish Weapons history society – www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Finnish Air Gun Shooters – www.sihry.fi
Finnish Bow Hunters society – www.jousimetsastys.fi
Finnish Hunters society – smy.sporttisaitti.fi
Finnish Hunters Foundation – www.metsastajaliitto.fi
Finnish Reserve Officers Foundation – www.rul.fi
Helsinki Swedish Reserve Officers – www.hsrk.fi
Vantaa Reserve Association – www.vantaanreservilaiset.fi

Further information available from:
Caspar von Walzel – Helsinki Swedish Reserve Officers
e‐post: caspar@hsrk.fi 

Arto Pulkki – Reservist Sports Federation(RESUL)
e‐post: arto.pulkki@hrup.fi
Jukka Sassi ‐ Finnish Weapons history society
e‐post: puheenjohtaja@asehistorianliitto.fi
Sauli Härkönen ‐ Finnish National Hunting Foundation
e‐post: sauli.harkonen@riista.fi


*****************************************************

maanantai 24. elokuuta 2009

Aselakikeskustelua - Huomenta Suomi 24. elokuuta 2009

NRA:n puheenjohtaja Runo K. Kurko kertoi Huomenta Suomen aamulähetyksessä, että alan etujärjestöt ovat jälleen kokoontumassa aselakihankkeen lukuisten epäkohtien tiimoilta. Pyrkimyksenä on, että useilta osin virheellinen ja perustuslain vastainen esitys palautettaisiin kokonaan uudelleen valmisteltavaksi. Kurkon lyhyt haastattelu toteutettiin puhelimitse. Myöhemmin samassa lähetyksessä esillä ollut poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi oman näkemyksensä asiaan yksityisessä studiohaastattelussa. Tuntemattomasta syystä asealan edunvalvojat ja poliisiylijohto eivät tällä kertaa sopineet samaan studioon. Toivottavasti valtamediamme mahdollistaisi tulevaisuudessa myös avoimemman asiallisen keskustelutilaisuuden, jossa esim. Sisäasiainministeriö voisi perustella aselakiasioihin liittyviä näkökantojaan hieman tarkemmin.

Paateron mukaan alan etujärjestöt ja harrastajat ovat tuohtuneet eduskunnalle annetusta lakiesityksestä aivan turhaan ja hänen mielestään kysymys on enemmänkin "väärinkäsityksistä"? Haastattelusta kävi ilmi, että vihdoin myös poliisiylijohto on ymmärtänyt nykyisen aselain kanssa ristiriidassa olevien ohjeiden aiheuttavan kentällä erittäin suuria ongelmia. Paateron mukaan olisi yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää, että runsaasti arvostelua aiheuttaneet AAHY:n pykäämät ohjeistukset kirjoitettaisiin selkeästi lakiin. Paateron mielestä suurimmat kiistakysymykset on tulossa esille aselakiuudistuksen toisessa vaiheessa, jossa on tarkoitus puuttua mm. olemassa oleviin aselupiin? Tuleva poliisihallituksen johtohahmo oli omien sanojensa mukaan yllättynyt eri intressipiirien ja harrastajien kiivaasta halusta vaikuttaa omiin asioihin? Tämän kaltainen ajatusmalli ei enteile kovinkaan hyvää kun puhutaan yleisellä tasolla siitä, millaisia mielikuvia demokratiasta nykypäivänä sisäasiainministeriön ja tulevan poliisihallituksen avainhenkilöillä oikein on?

lauantai 22. elokuuta 2009

Aselaki on erittäin laaja lakikokonaisuus - ei sitä näin laadita!

Onko Suomi ottamassa tässäkin yhteydessä askelta kohti Pohjoismaista Poliisivaltiota, jossa lait eivät valvo viranomaistoimintaa ja virkanimike korvaa ammattitaidon? Tältä ainakin näyttää aselakiasiassa kun Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön virkamiehet ovat tehneet ja tekevät edelleen mitä haluavat esimiestensä siunauksella. Virkamiesvoimin - ilman asiantuntijoita - kyhätty lakiesitys käväisi lausuntokierroksella ja kaikki harrastus-, etu- ja kansalaisjärjestöt vastustivat virheellistä lakiesitystä.

Vaikuttiko perustellut kannanotot ja lausunnot mihinkään? Eipä tietenkään koska vastuulliset aseenomistajat ja harrastajat kuuluvat Suomessa kuitenkin "marginaaliryhmiin" eikä yhtenäistä edunvalvontatahoa ole tähän mennessä ollut olemassa. Järjestöjä kuultiin, mutta ei kuunneltu! Eli toisin sanoen homma on edennyt kaikessa hiljaisuudessa - perustuslaista tai asiantuntijalausunnoista välittämättä - valiokuntakäsitelyyn saakka. Kuka tällaista epävireistä "ase- ja arpajaisorkesteria" (AAHY) sitten maassamme johtaa? Asia ei varmuudella pysähdy edes ministereihin vaan virkamiesten mielivaltaista toimintaa ohjaa esimiehen roolissa keskeisellä hallintopaikalla istuva kansliapäällikkö ja loppukädessä tietenkin Tasavallan Presidentti [viittaus].

On ymmärrettävää että koulumurhaajien vanavedessä aselain tiukentaminen sai taakseen vankan poliittisen tuen. Tiettyihin epäkohtiin pureutuminen ja järkevä tiukentaminen sekä luvanhakijan tarkempi kontrolli ovat kuitenkin täysin eri asioita kuin koko perinteikkään ase- ja metsästysharrastuksen sekä aseilla tapahtuvan huippu-urheilun lakkauttaminen Suomesta. Sitähän tässä nyt ollaan käytännössä tekemässä! Toteutuessaan laki vaikeuttaisi eniten normaalien, rehellisten ihmisten harrastustoimintaa. Vähänkään asiaan ja sen taustoihin perehtynyt näkee, että tämän kaltaisella lakikyhäelmällä tulisi olemaan erittän vähän vaikutusta aseilla tehtyihin surma- tai terroritekoihin. Pahimmassa tapauksessa kohtuuton lakiuudistus lisäisi kansalaistottelemattomuutta ja kävelisi vastaan myös normaalia kaduntallaajaa aiheuttamalla räjähdysmäisen luvattoman asekannan lisääntymisen.

Harrastajien ja asealan järjestöjen näkökulmasta nykytilanne on kestämätön ja erittäin turhauttava. Tämä siksi, että asiat näyttäisivät olevan jossakin valmiiksi päätetyt ja viranomaiset etenevät siihen suuntaan alan asiantuntijoista välittämättä tai heitä vähääkään kuuntelematta. Kaikkien yhteinen mielipide on ettei tämän kaltaista haasteellista ja laajaa kokonaisuutta kuin aselaki voida Suomessa näin laatia! Tuntuu kuin aselakiasioissa eläisimme jonkinlaisessa poikkeustilanteessa ja tunteet ohjaisivat täysin järjen käyttöä. On kuitenkin muistettava, että viimeaikaisista ikävistä tapahtumista huolimatta mikään aselaki ei hoida mielenterveysongelmia tai voi vaikuttaa muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Juna liikkuu, mutta se ei ole edennyt pääteasemalle saakka eli asioihin voidaan vaikuttaa. Tämän vuoksi, koko edunvalvontakenttä – järjestöstä ja lajista riippumatta – onkin herännyt ja luonut yhteisen rintaman aselakihankkeeseen liittyvien vääryyksien oikaisemiseksi! Saman pöydän ääreen – oikeastaan ensimmäistä kertaa – on saatu erittäin laaja-alainen alan osaaminen ja asiantuntemus. Kaikilla järjestöillä on omat asiantuntijuusalueet ja tavoitteet mutta tapetilla on paljon myös yhteisiä asioita sekä tavoitteita. Vaikutusmahdollisuutemme kasvavat suuresti kun eri intressipiirien voimat yhdistyvät ja tärkeisiin kaikkia koskettaviin asioihin laaditaan yhteinen näkökulma.

Pysy mukana ja kuule asioista ensimmäisenä seuraamalla tämän blogin ja Aselaki-Info -verkkosivuston tekstejä.

perjantai 21. elokuuta 2009

Aselakiuutisoinnin uusi aika!

Tämän blogin sisältöä eivät ohjaa fanaattisesti tunnepohjalta mitä sattuu huutavat tyypit - he voivat toteuttaa patoutumiaan ja mielitekojaan jossain muualla. Sen sijaan täällä kirjoittavat oikeat asiantuntijat, jotka tietävät mistä puhuvat ja jotka osaavat myös perustella (hoblofoobikoille) oman näkemyksensä reaalimaailmasta pursuavin tiedoin - ei tunnetiedolla.

Käynnissä on yksi vuosikymmenen suurimpia tavanomaista keskitasoa vastuullisempien kansalaisten ja heidän valitsemiensa kansanedustajien jymäytys - pienen joukon asevastaisten virkamiesten valmistelema erinomaisen voimassa olevan ampuma-aselakimme osittaisuudistus. Tarkoituksellisesti muka pakollisella tulipalokiireellä valmisteltu lakiesitys, siihen elämää suuremmalla medianäkyvyydellä liittynyt vakuuttelu ministeriön antamalla mediauskottavuudella kaikkien sidosryhmien kuulemisesta "laajasti" ja myös kansalaisten oman otakantaa.fi -palautekanavan hehkuttaminen - tuubaa ja soopaa ettei paremmasta väliä. Ja media kirjoitti aivan kuin absoluuttinen totuus aseasioissa olisi vihdoin löytynyt tai löytymässä! Kiistämättä sisäasiainministeriön mediataikurit tekivät palkkatyönsä hyvin.

Nyt, todellinen taistelu on julistettu avatuksi - mediataikureilla ja virkamiehillä saattaa olla vastassa oikea, sanotaanko vielä "järeillä lähes sarjatulta ja vieläpä monista eri suunnista yhtä aikaa ampuvilla luvallisilla, mutta ei hengenvaarallisilla, täsmäaseilla" -varustautunut riittävän suuri, vihainen, taitava ja erittäin monipuolinen sekä motivoitunut taistelujoukko. Olkoon tämä blogi nyt vaikka yksi näistä täsmäaseista.

"Minä en ole kuollut ja haluan elää elämääni siten, että voin nauttia siitä kaikin luvallisin tavoin vaikkapa omistamalla aseita ja käyttämällä omistamiani aseita laillisiin käyttötarkoituksiin turvallisesti ja turvallisissa paikoissa, koska en aiheuta lainmukaisesti turvallisesti säilytetyillä aseillani kenellekään toiselle ihmiselle pahaa".

Perustuslain mukainen oikeus elämään - voisiko oikeus elämään sisältää myös oikeuden nauttia elämän suomista mahdollisuuksista kuten syöminen, vessassa käynti, kirkossa käynti, koripallon pelaaminen taikka ampuma- ja metsästysharrastus?

Tästä on hyvä jatkaa - keskustelu on avattu!

Muista seurata oikeata ajankohtaista faktatietoa aselaki.info -sivustolta.

torstai 20. elokuuta 2009

Taustaa aselakikeskustelulle

Ampuma-aselain uudistamishanke on asetettu sisäasiainministeriön toimesta ampuma-aselainsäädännön, ampumaratojen laittamista ja kunnossapitoa koskevan lainsäädännön sekä ilma- ja jousiaseita koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi on annettu eduskunnalle kesäkuussa 2009 ja se on edennyt valiokuntakäsittelyyn tämän syksyn aikana.

Aselakihankkeen perimmäisenä pyrkimyksenä on meille kaikille tärkeän yleisen järjestyksen ja turvallisuuden parantaminen. Valitettavan puutteellinen ja huonosti valmisteltu lakiesitys kuitenkin läpimennessään etupäässä huonontaa aseturvallisuutta ja vaikuttaa suoraan yli 670.000 vastuulliseen ampuma-aseiden luvanhaltijaan sekä useisiin eri intressipiireihin. Kokonaisvaikutus on tätäkin suurempi eli voidaan ajatella, että lukuisia virheitä ja perustuslaillisia epäkohtia sisältävä lakiesitys koskettaa läpimennessään myös kaikkien harrastajien perhekuntia. Näin ollen asia vaikuttaa välittömästi tai välillisesti yli kahteen miljoonaan Suomalaiseen äänioikeutettuun henkilöön.

Uuden lain tulisi olla pitkäikäinen, kestävä ja huomioida vastuulliset alan harrastajat sekä asealan sidosryhmät aina yhdistyksistä luvanvaraista elinkeinoa harjoittaviin yrityksiin. Näin ei kuitenkaan ole, koska hankkeen eri vaiheissa ei ole huomioitu asiantuntijoiden lausuntoja tai eri intressipiirien näkemyksiä. Esityksen valmistelusta on vastannut Sisäasiainministeriön alaisen arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) hallintoneuvos Jouni Laiho sekä lainsäädäntöneuvos Mika Lehtonen - joilla ei valitettavasti ole riittävää kokemusta alalta tai aselain kaltaisista erittäin laajoista lakikokonaisuuksista.

Aselaki Suomessa
Voimassaoleva ampuma-aselakimme on toimiva ja hyvin perusteltu. Nykytilanteessa ongelmia aiheuttaa lähinnä em. asehallintoyksikön sekavat, huonosti valmistellut ja monilta osin myös lainvastaiset ohjeistukset. Virkamiestyönä - ilman asiantuntija-apua - työstetyt ohjeet sekä lukuisat ohjeiden tarkennukset asettavat lupaviranomaiset erittäin hankalaan asemaan ja siirtävät pääpainon aseen ominaisuuksien tulkintaan hakijan ominaisuuksiin liittyvän harkinnan kustannuksella.

Lupaviranomaisia kuormittavat ja lain kanssa ristiriidassa olevat ohjeistukset aiheuttavat poliisilaitosten lupakanslioissa täysin subjektiivista tulkintaa. Näin ollen se asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan kotipaikkakunnasta riippuen. Tämän lisäksi vallalla oleva epätietoisuus sotkee täysin ylikuormitetun poliisin lupahallinnon normaalit rutiinit. Tässä yhteydessä on huomioitavaa, että AAHY:n valmisteleman aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO 19.10.2007) aikana on tapahtunut jo kaksi vakavaa kouluammuntaa/terroritekoa, koska ohje keskittyy aseeseen eikä hakijaan.

Esitys uudeksi aselaiksi
Ampuma-aselainsäädännön uudistamishanke on kaksivaiheinen ja se asetettiin 29.9.2008. Valitettavaa on, että hanke - kuten nykyiseen aselakiin liittyvät ohjeistukset - on valmisteltu ilman asiantuntijoita asehallintoyksikön virkamiesten voimin. Ensimmäisen vaiheen pääkohtia ovat mm. käsiaselupien luvansaannin tiukentaminen ja henkilön terveydentilan tarkempi selvittäminen. Toisessa vaiheessa keskitytään pääasiassa ampumaratoihin, ilma- ja jousiaseisiin sekä muihin tarvittaviin muutoksiin.

Lausunnot
Lainsäädäntöhankkeen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvalla lausuntokierroksella pyydettiin eri intressipiirejä lausumaan asiasta erittäin nopealla aikataululla. Jo lausuntopyynnön saatteessa mainittiin, että hallituksen esityksen luonnos on taittamaton versio ja hallituksen esityksen yleisperustelut valitettavan puutteelliset sekä keskeneräiset.

Kaikki merkittävät alan harrastajia sekä ammattilaisia edustavat tahot arvostelivat jyrkkäsanaisesti keskeneräistä ja huonosti valmisteltua lakiesitystä ja vaativat sen palauttamista uudelleen valmisteluun. Tästä huolimatta ampuma-aselakiesitys toimitettiin eduskuntaan eikä hyvin perusteltuja lausuntoja huomioitu millään tavalla.

Lisätietoja, lausuntoja ja faktaa luettavissa Aselaki-Info -verkkosivuilla.