torstai 17. joulukuuta 2009

Ei vastuuta vaan kieltolakeja?

Palataan edellä mainittuun rakettiasiaan vielä hieman. Tässä kansalaisiamme koskettavassa ilotulitehommassa on myös sinällään sama tilanne kuin aselain puolella, että muutamien idioottien ja/tai mieleltään häiriintyneiden vuoksi rajoitetaan koko kansaa.

YLLÄTYS YLLÄTYS; tässäkin on takana "direktiivimörkö" ja yli-innokkaat suomalaisvirkamiehet, jotka kirjoittelevat mielellään (ainakin nykysuuntauksen mukaan) huomattavasti EU-direktiivejä ahdasmielisempiä ja rajoittavampia lakeja.

Kuinka sitä hetki sitten 70-80-luvulla pärjättiin eikä kuoltu sukupuuttoon, kun kaikki alle 18 vuotiaatkin saivat ostaa ja paukutella papatteja milloin vain? Monet sotaleikit on varmasti aikojen saatossa suomessakin tullut leikittyä papattien keralla, tosin suurimmalla osalla "pommituksen" kohteet olivat esim. muovisia sotilasfiguureja.

Kinuja eli hieman voimakkaampia kiinalaisiakin paukkuja sai ennen ympäri vuoden mutta niitä ei kuitenkaan myyty ihan pikkupojille. Sittemmin nämä "isot kiinalaiset" kiellettiin täysin, koska joku keksi rakennella niiden mustasta ruudista pommin, joka räjähti käsiin tekovaiheessa. Eli tässäkin kävi niin, että muutaman yksilön typerät tai lainvastaiset teot vaikuttivat koko kansaan lain välityksellä!

Kieltolailla pyritään välttämään ikävää asiaa nimeltään vastuu. Kieltolaki ei estä ikäviä tapahtumia mutta se voi aiheuttaa sen etteivät vanhemmat tms. tahot huomioi asiaa ja tärkeä opetus jää antamatta. Taas "junnut" voivat ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään keksiä jotakin uutta (kuten aivan varmasti tekevät), joka aiheuttaa ikävän mediaseksikkään vahingon. Tähän sitten vastataan taas uudella kieltolailla, jolloin ympyrä sulkeutuu.

Miksi tänä päivänä lähes kaikkea yritetään säätää lailla ja ns. talonpoikaisjärjelle ei jää mitään sijaa nykysuomessa? Kuitenkaan lakiteksteissä ei voida ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tai mahdottomia tilanteita. Ainahan sitä tietenkin voi yritää ja silloin laista tulee niin iso ja monimutkainen ettei kukaan tuntisi tai ymmärtäisi sitä.

Nyt rakettikeskustelussa olleiden "roomalaistenkin" kieltämisen perimmäinen syy on siinä, että ihmiset ovat rikkoneet olemassa olevia lakeja ja ammuskelleet toisiaan ilotulituspaukkujen avulla. Tämä on luonnollisesti väärin, vastuutonta ja mainitaan nyt vielä kerran sen olevan myös vastoin jo olemassa olevia lakeja. Jokaisen hyvinkasvatetun, täysjärkisen ja vastuunsa tuntevan yksilön tulisi kuitenkin ymmärtää, että kohti paukutellessa toisen vahingoittumisen riski on erittäin ilmeinen. Aivan nuoremmille tieto tekojen vaarallisuudesta ja opetukset tulisi siirtyä aikuisilta.

Tässäkin yhteydessä voidaan siis hämmästellä kuinka lainsäätäjät kuvittelevat lain ja yleisten käytösnormien vastaisen toiminnan loppuvan kieltämällä jotkin tietyt ilotulitteet? Anologiana voi käyttää esim. Mora-merkkisen puukon täyskieltoa, jotta puukotukset loppuisivat. Vaikka Moramme kiellettäisiin lailla niin luultavasti normien ja lain vastaiset käytännöt jatkuisivat edelleen mutta uusilla välineillä.

Kategorisella kieltämisellä siis ammutaan vain omaan jalkaan, koska jo kertaalleen kielletyn kieltäminen ei muuta mitään.

Mitähän jos joukolla lahjoittaisimme tänä jouluna näille lintukotoamme rakenteleville virkamiehille runsaasti höyheniä, jotta Suomi ja maailma pelastuisivat?



keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Perutaanko aselupia iän perusteella?

Pääkaupunkiseudulla on epäilty poliisin peruuttelevan aselupien kelvottomin perustein, kuten omistajan iän perusteella. Helsingin poliisilaitoksen epäillään kiristäneen asiakkaita, vaatineen heiltä etukäteen sitoumuksen olla valittamalla määräaikaisista luvista.

Espoon tapaus
Espoossa epäillään poliisin peruuttelevan aselupia yksinomaan henkilöiden korkeahkon iän perustella. Tukea epäilyksille on antanut ampujia edustavien järjestöjen haltuun saatu, 11.11.2009 päivätty kirje, jossa iäkäs henkilö määrätään tulemaan Espoon poliisilaitokselle
"kuultavaksi tilaisuuteen jossa käsitellään ampuma-aselupianne. Ampuma-aseet on otettava mukaan".

Omaisten mukaan aseenomistaja ei ollut syyllistynyt rikoksiin, eikä törmäillyt juovuksissa, joten kirje paitsi ällistytti, myös loukkasi. Edelleen omaisten kertoman mukaan tämä nimenomainen tapaus päättyi onnellisesti, kun asianajaja otti yhteyttä poliisin ja vaati selvitystä. Kutsu oli todettu aiheettomaksi, työtapaturmaksi ja peruutettiin.

Toisaalta julkisuudessa on edelleen väitetty, että vastaavia kirjeitä on lähetetty yksin Espoossa useita kymmeniä (Länsiväylä 7.12.2009).

Epäluuloja lisäsi Yle, jonka radiouutisissa toisteltiin 1.12.2009 väitettä: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta". Jos väite olisi tällaisenaan tosi, Ylellä olisi ollut käsissään todella kova uutinen, mitä toimittaja ei tosin näy käsittäneen.

Uutisessa ennakoitiin tarkistusten johtavan tuhansien aselupien peruuttamiseen.

Espoon poliisilaitoksen lupakanslian esimies Pirkko Pihlström kiistää ikärasismin
"En ole tällaisesta kuullut, ja minusta kriteeri kuulostaa suoraan sanoen oudolta".

Myös laitoksella aseluvista vastaava ylikomisario Jyrki Kallio kiistää jyrkästi lupien peruuttamisen iän perusteella: "Se ei pidä paikkaansa. Olen kuullut tästä väitteestä ja itsekin ihmetellyt, mistä se voi olla peräisin". Kalliolla on tarjolla myös mahdollinen selitys:
"Takana on KRP:n tekemä ns. aserekisteriselvitys, jossa on käyty läpi luvanhaltijoita ja toisaalta selvitetty rikostietoja. Selvityksessä on löytynyt henkilöitä, joilla on sekä aseita, että rikoksia ja heidän osaltaan on sitten lähdetty selvittämään asiaa eteenpäin".

Espoon kutsutut olisivat siis henkilöitä, joiden tililtä on löydetty rikoksia, usein ilmeisesti aselupien myöntämisen jälkeen. Siitäkin huolimatta on syytä kysyä, voiko kyseessä olla tilaisuus, jossa henkilöä aidosti kuullaan, kun ampuma-aseet määrätään ottamaan mukaan. Eikö se osoita, että päätös aselupien peruuttamisesta on tehty jo etukäteen?
"Päätöstä ei varmaan ole tehty," ylikomisario Kallio arvioi.

Alussa mainitussa, onnellisesti päättyneessä kutsukirjeessä ei ollut mainintaa, minkä lain perusteella aseita pitäisi kuljetella mukana, joten määräys ei ollut laillinen. Määräys vaikuttaa muutoinkin ylimitoitetulta, sillä jos kyseessä on akuutti vaara ampuma-aseiden käyttämisestä väärin, poliisilla on valta ottaa aseet talteen.

Se lienee kuitenkin uskottavaa, ettei kutsuja ole lähetetty pelkän iän perusteella, vaan toiminta perustuu Kallion mainitsemaan selvitykseen.

Rekistereiden ristiinajo
Keskusrikospoliisi ajoi aiemmin syksyllä, sisäministeriön toimeksiannosta ristiin toisaalta aserekisterin, toisaalta poliisin rikosilmoitusrekisterin. Siltä osin kuin näin löytyi henkilöitä, joilla oli sekä aseita että rikoksia, tapaukset lähetettiin poliisipiireihin selvitettäväksi. Ajatus voi olla hyvä, mutta se ei ole ongelmaton.

Ensinnäkin poliisin rikosilmoitusrekisteri ei kerro eikä todista mitään henkilön syyllistymisestä mihinkään rikokseen. Rekisteriin merkitään tunnollisesti jokainen jostain henkilöstä tehty rikosilmoitus (tai tutkintapyyntö), samoin kaikki jonkin kansalaisen tekemät rikostutkintapyynnöt.
Lopputuloksesta, onko asiasta edes tehty esitutkintaa, nostettiinko syyte, hylättiinkö se vai tuomittiinko, rekisteriin kirjataan hyvin harvoin tietoja. Erityisesti kun epäilys on jäänyt vain epäilykseksi tai väitteeksi. Sen, oliko epäilyksissä siteeksikään perää, joudutaan tutkimaan käsityönä, tapaus kerrallaan.

Toisekseen, vastoin nykyisen, vuonna 1998 voimaan tulleen ampuma-aselain nimenomaista tarkoitusta poliisi ei ole kyennyt luomaan valtakunnallista, ajantasaista aserekisteriä. Nykyistä lakia valmisteltaessa SM arvioi ampuma-aseita olevan noin 2,2 miljoonaa. Eduskunnassa olevaa lain muutosesityksen perusteluissa aseita arvioidaan olevan vajaat 1,6 miljoonaa. Aseiden todellinen määrä ei kuitenkaan liene laskenut, ei ainakaan neljänneksellä. Vain päällekkäiset rekisteröinnit ovat vähentyneet.

Kolmanneksi, likikään kaikki rikokset eivät edellytä aselupien harkitsemista uudelleen. Ylinopeus ei ole peruste peruuttaa aseluvat (vaikkakin onkin ehkä ajateltavissa, että lyhyin ajoin toistuvat törkeät liikenteen vaarantamiset voivat osoittaa niin suurta piittaamattomuutta, että olisivat peruste). Jos satunnainen rattijuopumus olisi peruste peruuttaa aseluvat, meillä olisi virassa kymmeniä poliiseja, joilla ei ole oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Tällaisia aseettomia poliiseja ei taida laitoksilta montaa kappaletta löytyä.

Joku raja pitäisi olla myös sillä, paljonko teosta on aikaa. Kuinka vanhoja rikosjuttuja sisäministeriö etsii?
"Emme me ole kiinnostuneita 40 vuotta vanhoista jutuista", vastaa ylikomisario Tarmo Lamminaho SM:stä.

Entä mitä rikoksia selvitys koskee?
"Sellaisia joilla voi olla merkitystä aselupien kannalta", Lamminaho muotoilee.

Pitikö paikkansa Ylen uutinen: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta"? Sehän tarkoittaisi, että pelkäksi epäilyksi jääneistä tapauksista tulisi tai voisi tulla seuraamuksia hallinnollisin keinoin?
"Se oli epätarkasti muotoiltu. Pelkkä epäilys ei voi olla peruste peruuttaa aseluvat".

Jos saa kutsun tuollaiseen puhutteluun kuin ainakin Espoossa on lähetetty, ja jos katsoo olevansa kohtuullisen viaton, lienee paras ottaa asiamies, tarvittaessa asianajaja. Poliisilta pitää vaatia etukäteen tieto mistä on kysymys, eikä kuulemistilaisuuteen pidä mennä yksin.

Jos taas on äskettäin hakannut naapurinsa sairaalaan, on paras luovuttaa aseet pois vapaaehtoisesti.

Helsingin selitykset
Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön virkamiehet ovat marras-joulukuun taitteessa vuoroin vahvistaneet ja vuoroin kiistäneet tiedon, jonka mukaan käsiaseluvan hakijoita kiristetään laitoksella. Lupahakemus käsitellään vain, jos hakija sitoutuu olemaan valittamatta, mikäli lupa myönnetään vain määräaikaisena. Ellei anna sitoumusta, hakemus hylätään. Menettely on sekä laiton että ylipäänsä törkeää.

Mahdollisesti alaistensa virkamiesten kovin vaihtelevat selitykset saivat Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikosen astumaan julkisuuteen. Hän vakuutti Ylen uutisissa 10.12, että lupayksikössä noudatetaan lakia, aselupia myönnetään aivan normaalisti ja toisaalta niitä peruutetaan vain hyvin maltillisesti. Viime vuonna peruutettiin Riikosen mukaan 110 aselupaa, tänä vuonna tähän mennessä 140, luvuissa ovat mukana kaasuaseet.

Riikosen kertoma on aivan hyvä uutinen, mutta se ei ole koko totuus Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön turvaryhmän toiminnasta. On vahvat perusteet epäillä, että laitoksella on kiristetty sitoumuksia, joskin se on kiireesti kiistetty, kun laittomuuksien perään on kysytty.

Lupien peruuttaminen puolestaan saatiin normaalitasolle vain erikoistoimin. Turvaryhmän nykyisen päällikön Jukka Kasken aloittaessa peruutukset nousivat jyrkästi, yli 400 vuodessa, mikä johti siihen että lokakuussa 2007 häneltä otettiin pois oikeus peruuttaa tai evätä aselupa. Tehtävä siirrettiin koko lupayksikön päällikölle, rikoskomisario Sakari Harjulle.

Kaiken lisäksi lupayksikön eräät virkamiehet tekivät ainakin vuosina 2005-2008 vääräksi tietämiään rikosilmoituksia, valehtelivat esitutkinnassa todistajina kuultuna, väärensivät asiakirjoja. He pyrkivät lavastamaan syyttömiä syylliseksi. Väärien rikosilmoitusten perusteella esitutkintaa tehneet poliisit Keskustan poliisipiirissä eivät ole puuttuneet kollegojensa rikoksiin, vaan peitelleet niitä. Myös Helsingin poliisilaitoksen johto, mukaan lukien poliisipäällikkö Jukka Riikonen, ovat tietoisia näistä rikoksista, mutta eivät ole vieneet niitä esitutkintaan.

On siis pitkä matka siihen, että voisimme sanoa Helsingissä kaiken olevan hyvin.

Mikko Niskasaari
toimittaja


Lue lisää toimittaja Niskasaaren aiheeseen liittyviä tekstejä tästä linkistä.


Virkamiesten uusin raketti-isku

Räjähteitä koskeva lainsäädäntö muuttuu keskiviikkona ja muutokset vaikuttavat ilotulitteisiin sekä niiden käyttöön. Lakimuutosten taustalla on viranomaisten mukaan pyrkimys harmonisoida eri EU-jäsenvaltioiden ilotulitemarkkinoita. Lisäksi muutoksilla saatetaan voimaan ne vaatimukset, jotka vuodenvaihteen ilotulitusten ikävät kokemukset nostavat esille.

Vaikka rakettilakiasia onkin hieman 'off topic' tässä yhteydessä niin yhtymäkohtana aselakiasiaan on ainakin se, että tämäkin lakimuutos on erittäin hätäinen. Ilman parempaa tietoa voidaan vain arvailla kuinka suuri osa näistä 'välttämättömistä muutoksista' on EU:n sanelemaa ja missä kohtaa omat säätäjämme jälleen kerran panevat puolet lisää omasta päästään ja menevät takapuoli edellä puuhun? Säätäjämme ovat kuitenkin todistetusti mestareita säätämään lakeja, jotka näennäisesti turvaavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä tekevät meidän pumpulilla vuoratusta lintukodostamme entistäkin pörröisemmän.

Hätäinen lakimuutos vaikuttaa varmuudella tuotteiden jälleenmyyntihintoihin. Ennennäkemättömän halvat hinnat saavat ilotulitteiden väärinkäyttäjät todennäköisesti hamstraamaan kiellettyjä raketteja nurkat täyteen. Ilotulitteet pysyvät kuitenkin oikein säilytettynä käyttökelpoisena vuosikymmeniä.
Ilotuliteyritykset olisivat halunneet lain tiukennuksiin nykyistä pidemmän siirtymäajan. Lisäksi ne ovat arvostelleet lain hätäistä valmistelua. Määräysten piti astua voimaan jo tämän kuun alussa, mutta ministeriön vitkastelu lykkäsi lakia parilla viikolla. Kauppiaiden mukaan epätietoisuus on vaikeuttanut valmistautumista lyhyeen sesonkiin. (HS.fi 16.12.2009)

Lue myös aiheeseen liittyvä "Ei vastuuta vaan kieltolakeja" blogiteksti.



sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Poliisijohto ylittänyt toimivaltansa aselupaohjeissa

Asealan elinkeinoja edustavat järjestöt pitävät edelleen laittomina sisäministeriön poliisiosaston antamia ohjeita, jotka koskevat muun muassa aselupien myöntämisen ehtoja. Järjestöt vaativat ohjeiden kumoamista 13. marraskuusta jättämällään kirjelmällä, ministeriön lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakonen vastasi siihen viime viikolla. Pääkysymykseen, poliisiosaston toimivallan ylitykseen, sisäministeriö ei vastannut lainkaan. Vaatimuksen käsittelyn aikana ministeriö kuitenkin kumosi ohjeen joka edellytti lääkärintodistusta aina kun haetaan lupaa ns. käsiaseeseen.

Moitteet laittomista ohjeista ja toimivallan ylittämisestä koskevat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta 16.10.2007 ja sen tarkennuksia 29.9.2008 sekä 14.10.2008. Jälkimmäiset ovat allekirjoittaneet poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja hallitusneuvos Jouni Laiho.

Voimassa olevan ampuma-aselain mukaan sisäministeriön poliisiosasto ei voi antaa lain soveltamisesta tarkempia ohjeita muusta kuin ampuma-aseiden deaktivoinnista. Sisäministeriön asetuksella voitaisiin tarkentaa esimerkiksi määräyksiä aseiden hyväksyttävistä käyttötarkoituksista, mutta tällaista asetusta ei ole annettu. Aselain 119 § mukaan lupaehdoista voidaan antaa tarkempia ohjeita - kuten vaatia lääkärintodistuksia - vain valtioneuvoston asetuksella. Sisäministeriöllä ei siis ole ollut asiassa toimivaltaa.

Esimiehen lainvastainen ohje ei sido poliisimiestä, hänellä päinvastoin on velvollisuus torjua laittomat määräykset. Siitä huolimatta useat poliisilaitokset ovat ryhtyneet noudattamaan lain sijasta ministeriön ohjeita. Ohjeissa määrätään esimerkiksi eri ampuma-aseiden hyväksyttävistä käyttötarkoituksista tavalla, joka aiheuttanut suurta sekaannusta ja käytäntöjen epäyhtenäisyyttä.

Ensimmäisen kerran järjestöt jättivät ohjeiden laittomuuksista oikaisuvaatimuksen sisäministeriölle jo 13.11.2008. Myös tuolloin ministeriö kieltäytyi korjaamasta virhettään.

Lain vastaiset ohjeet ovat aiheuttaneet alan yrityksille suuria taloudellisia vahinkoja, jopa yhden konkurssin. Useat yritykset valmistautuvat jättämään vahingonkorvausvaatimuksen, joka kohdistetaan ainakin Suomen valtioon.

Oheisista linkeistä voit ladata tiedotteessa mainitut liitteet:

LISÄTIETOJA:
Asekauppiaiden liitto ry
Mikko Hietala p. 040 357 1652
toimisto@asekauppiaat.fi

Asealan Elinkeinonharjoittajat ry
Erkki Lähdeniemi p. 03 255 7126

asekauppa@lahdeniemi.fi

Suomen Aseseppien Yhdistys ry
Jorma Lähteenmäki p. 044 755 4506

jorma.lahteenmaki@lpkky.fi