Poliisihallituksen asehallintoyksikön lausuntopyyntö Pääesikunnan Henkilöstöosastolle, koskien mm. reserviläistoiminnan ampuma-aseita

Poliisihallituksen asehallintoyksikkö pyysi 29.9.2011 lausunnon mm. reserviläisten tarvitsemista aseista. Lausuntopyyntö osoitettiin puolustusvoimien pääesikunnan henkilöstöosastolle.

Erikoista on se ettei Reserviläisjärjestöiltä pyydetty lausuntoa. Myöskään ampuma-aselautakuntaa ei ole asiassa kuultu.

Pääesikunnan Henkilöstöosaston 20.10.2011 antamassa lausunnossa todetaan seuraavaa:

"Reserviläisjärjestöissä harjoitettava ampumaurheilu on usein luonteeltaan toiminnallista ja pyrkii valmentamaan ampujaa tilanteenmukaisten ampumavalmiuksien kehittämiseen. Tämän kaltainen ampumaurheilu tukee ampumataidon, taisteluteknisten valmiuksien ja aseenhallinnan ylläpitämistä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstöosasto katsoo toimintapa III- ja II- tyyppisten (itselataava kertatuli ja lippaallinen kertatuli) aseiden soveltuvan hyvin reserviläisammuntojen harjoittamiseen. Mainituissa ammunnoissa yleisimmin käytetyt asetyypit ovat itselataavia kiväärejä tai palvelus-pistoolin tyyppisiä käsiaseita.

Pääesikunnan Henkilöstöosaston näkemyksen mukaan reserviläisammuntaperusteella haettavien ostolupien lupaharkinta tulee perustua lupaviranomaisen tekemään arvioon luvanhakijan henkilökohtaisesta sopivuudesta ampuma-aseen hallussapitoon sekä arvioon lupahakemuksessa esitetyn aseen hyvästä soveltuvuudesta hakemuksen perusteluissa kuvattuun harrastustoimintaan, kuten ampuma-aselain 44- ja 45 §:issä edellytetään."

ja;

"Pääesikunnan Henkilöstöosasto pitää reserviläisten ampumaurheilua myönteisenä ja tuettavana asiana. Ampumaharrastusta on puolustus-voimissa tuettu myöntämällä reserviläisjärjestöille ja MPK:lle ampuma-ratavuoroja ja mahdollistamalla reserviläisten osallistuminen puolustusvoimien ampumakilpailuihin.

Reserviläisjärjestöt ovat keskeisiä toimijoita maanpuolustustahdon ja henkisen puolustuskyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstöosasto suosittelee asiaa koskevien lausuntokierrosten ulottamisen myös keskeisimpään järjestökenttään avoimen ja vuorovaikutteisen keskustelun mahdollistamiseksi.

Ampumaurheilu tukee ampumataidon, taisteluteknisten valmiuksien ja aseenhallinnan ylläpitämistä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstö-osasto katsoo toimintapa III ja II -tyyppisten aseiden (palveluspistoo-lit/reserviläiskiväärit) soveltuvan hyvin reserviläisammuntojen harjoittamiseen."

Huomioitavaa on myös se että Pääesikunnan Henkilöstöosasto on 10.10.2011 antamassaan käskyssä(AH20574) todennut seuraavaa:

"Pääesikunnan Henkilöstöosasto pitää reservin ampumaurheilutoimintaan myönteisenä, puolustusvoimien koulutusjärjestelmää ja suorituskykyä palvelevana harrastuksena.
Osaston näkemyksen mukaan myös muulle ampumaurheilutoiminnalle myönnettävien ratavuorojen hinnoitteluperusteissa tulisi pysyä kotuullisuudessa siten että sopimuskäytännöillä ei ammunnan harrastamista tehdä mahdottomaksi.

Ampumatoimintaa harjoittavien seurojen osalta Pääesikunnan Henkilöstöosasto suosittelee harkittavkasi työsuoritusten (ratojen kunnostustalkoot/vast) käyttämistä ratavuorojen vastikkeina rahallisen korvauksen sijaan aikaisempien toimivien käytänteiden mukaisesti.
Tähän liittyen hallintoyksiköissä ei tule laatia sellaisia sopimuksia, jotka ovat ristiriidassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen tukemisesta annetun normiohjauksen kanssa.

Olemassa olevat reserviläisjärjestöjä mahdollisesti koskevat sopimukset tulee viipymättä purkaa ja muuttaa sellaisiksi, että reserviläsijärjestöjen ei-kaupallisen ampumaurheilutoiminnan tukeminen tapahtuu hallinnollisessa määräyksessä käsketyn periaatteen mukaisesti."

Lausunnot löytyvät aselaki.info:n lausunnot sivulta:

www.aselaki.info

29.9.2011, Poliisihallituksen asehallintoyksikön lausuntopyyntö
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunto
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon liite 1
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon liite 2
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon normiteksti, liite 1

10.10.2011, Asiaan liittyen myös Pääesikunnan Henkilöstöosaston antamassa käskyssä AH20574

Aselupien hinnat ja hinnankorotusperusteet suhteutettuna elinkustannusindeksiin

Nykyisen taloustilanteen aikana aselupien hinnat ovat yksi monia kansalaisia huolestuttava ja puhuttava yhteinen tekijä. Tämä ei ole ihme, sillä koskeehan tämä erittäin korkea maksu huomattavan isoa osaa suomalaisista. Tämän johdosta tarkastelemme asiaa lähemmin, hieman eri näkökulmista annettuihin selityksiin verraten.

Mistä luvan hinta sitten muodostuu?

Kysyimme asiaa ensimmäisen kerran 5.5.2009 poliisihallituksesta, josta tulikin seuraava vastaus (SMDno/2009/1811):

"Sisäasiainministeriö on antanut uudistetut ohjeet aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan myöntämismenettelystä (Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet SM-2006-02043/Tu-51), joiden noudattamista se on tarkentanut ja painottanut 29.9.2008 ja 14.10.2008 poliisilaitoksille lähettämillään kirjeillä (SMDno/2008/1009). Aselupamenettelyiden yhtenäistämisohjeissa painotetaan mm. aseen hankkimis- ja hallussapitolupien haastattelemista hakijan sopivuuden selvittämiseksi. Sisäasiainministeriön poliisiosasto on selvittänyt maksuasetuksen valmistelun yhteydessä aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan myöntämismenettelyyn kuluvan keskimääräisen työajan ja sen, minkä palkkausluokkien virkamiehet työn tekevät. Suoritemaksu perustuu suoraan tähän laskelmaan. Laskelma on tämän kirjeen liitteenä. Uusi hinta on 68,-."

Aseen hankkimis- ja hallussapitoluvan suoritemaksun muodostuminen


Kyseisen laskelman mukaan lupaa käsittelisi kolme henkilöä seuraavista palkkaluokista 07.03 (70%), 07.06 (15%) ja 14.02 (15%). Työtunteja kertyisi 153/kk, keskimääräisen työajan ollessa 1,05h lupaa kohden.

Jälleen uusi hinnankorotus?

Hintaa korotettiin uudella maksuasetusmuutoksella 68 eurosta 72 euroon ja tämän takia lähetimme poliisihallitukselle lisäkyselyä asiasta. Tähän tulikin 13.1.2011 vastaus Poliisihallituksen asehallinnolta(2020/2010/4786.

Kyseisessä vastauksessa todetaan muunmuassa seuraavaa:

"Hinnoittelu perustuu luvan tuottamiseen kuluneeseen keskimääräiseen aikaan, jonka mukaan lasketaan välittömät työvoimakustannukset. Välilliset työvoimakustannukset, eli paikalliset poissaolot, lomarahat sekä sosiaaliturva- ja eläkemaksut on laskettu kertoimella 0,67. Lisäksi hinnoittelussa otetaan huomioon materiaali- tietojärjestelmä- ja muut yhteiskustannukset.

Edellä kuvattua laskutapaa käyttäen on maksutaulukon suoritteille laskettu kohonneita palkkaus- ja yleiskustannuksia vastaavat uudet hinnat. Lisäksi lupahallinnon eri tietojärjestelmähankkeiden (mm. poliisikassa ja Turva-Ase) kehittämiskustannuksia on jaksotettu suoritemaksujen hintoihin valtionvarainministeriön määrittelemiä periaatteita noudattaen."

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi luvan hintaa nostettiin 68 eurosta 72 euroon, luvanmyöntämisprosessin pysyessä täysin edellisen kaltaisena. Sen sijaan uudeksi maksun korotuksen perusteeksi kerrotaan lupahallinnon tietojärjestelmä hankkeiden kustannukset.

Miksi kustannusten jaksoittamista ei sitten ole aiemmin kerrottu perusteeksi, kun hanke on kuitenkin asetettu jo 1.1.2009?

Poliisin lupahallinnon Turva-Ase ja Rabita -järjestelmäkokonaisuuden asettamispäätöksen (SM035:00/2009) mukaan hankkeen kustannuksiin ja rahoitukseen on eduskunta myöntänyt 1 000 000 euron rahoituksen joulukuussa 2008. Lisäksi valtionvarainministeriö on myöntänyt hankkeelle erillisrahoituksena 1 400 000 euroa vuodelle 2010. Hankkeeseen on myös varattu rahoitusta poliisin hankesalkusta 500 000 euroa vuodelle 2009, eli kaikkiaan 2 900 000 euroa

Asia ihmetyttää nykyisessä taloustilanteessa myös siksi, että kun Turva-Ase ja Rabita järjestelmäkokonaisuus hanke on virallistiedon mukaan merkitty päättyneeksi, mutta silti kyseisen ja jo päättyneen hankkeen rahoitusta kerätään (jaksotetaan) yhä edelleen lupamaksuihin, ja vähintään yhtäihmeellistä on se miksi hanketta ei ole saatu toteutettua siihen varatuilla sekä käytettävissä olleilla varoilla?

www.hare.vn.fi - palvelusta löytyvien tietojen mukaan kyseisen hankkeen toimikausi on ollut 1.1.2009 - 30.6.2011 ja hanke jatkuu Poliisihallituksen hankkeena POHADno/2010/482. Tämän hetkisen tiedon mukaan kyseinen hanke on päättynyt?

Asian huomattava sekavuus ja ylimalkaiset vastaukset laittavat lupamaksujen kohteeksi joutuvat kansalaiset miettimään, onko asiassa menetelty lainmukaisesti, kun esimerkiksi nyt mainitulle Turva- Ase ja Rabita -hankkeelle on asettamispäätöksen mukaan myönnetty erillinen rahoitus eduskunnan ja valtionvarainministeriön toimesta, sekä myös varattu rahoitusta poliisin hankesalkusta, mutta kuitenkin nyt poliisihallituksen lupahallintoyksikön mukaan hankkeiden kehittämiskustannuksia on jaksotettu myös suoritemaksujen hintoihin?

Pohdittavaksi tulee myös se noudattaako kyseinen menettely, poliisihallituksen lupahallintoyksikön vastaus mukaan lukien, valtion maksuperustelain mukaista menettelytapaa omakustannusarvon osalta?

Yksinkertaistettuna: Saadaanko lupamaksuilla kerätä tuottoa, tai voidaanko julkisoikeudellisista suoritteista perittävillä maksuilla paikata poliisin taloutta?

Tässä kohtaa on syytä tutustua erääseen mediassa olleeseen kirjoitukseen jossa todetaan: "Laitos sai myös odotettua suuremmat tuotot erilaisista luvista, joten se pääsi lopulta lähelle nollatulosta.", kun kuitenkin maksuperustelain 6 § :ssä todetaan: "Julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo)".

Taloussanakirjan mukaan omakustannusarvolla (absorption cost) tarkoitetaan sellaisen kustannuslaskelman lopputulosta, jossa otetaan huomioon kaikki tuotteen aiheuttamat kustannukset välilliset kustannukset mukaanluettuina.

Miten aselupien hinnat ovat muuttuneet eri vuosina elintasokustannusindeksiin verrattuna?

Aseluvan hinnat eri vuosina:

1989, 38mk
1991, 38mk
1994, 80mk
1996, 80mk
2002, 27eur
2007, 32eur
2011, 72eur

Elinkustannusindeksit eri vuosina:

1989 0,2557
1990 0,2411
1991 0,2311
1992 0,2245
1993 0,2198
1994 0,2174
1995 0,2152
1996 0,2141
1997 0,2115
1998 0,2085
1999 0,2061
2000 0,1994
2001 0,1943
2002 1,1281
2003 1,1371
2004 1,1247
2005 1,1147
2006 1,0971
2007 1,0703
2008 1,0282
2009 1,0282
2010 1,0160
2011 1,0000

Luvut perustuvat elinkustannusindeksiin ja lähde on OP-Pohjolan hallinnolle jaettavan kalenterin taulukko. Em. kerrointa käytetään hyvin yksinkertaisesti, ilman markka - euro muuntokerrointa.

Esimerkki:
Vuoden 1989 100mk on nykyrahassa?
100,- x 0,2557 = 25,57 EUR.

Vuoden 2006 32eur on nykyrahassa?
32,- x 1,0971 = 35,11 EUR.

Onko mahdollista että aseluvan hinta suhteutettuna elintasoindeksiin olisi koronnut jopa liki 650%?

Seuraavassa verrataan aselupien hinnankehitystä suhteessa elinkustannusindeksiin aikavälillä 1989 -> 2011.

Kun suhteutetaan vuoden 1989 luvan hinta elintasoindeksiin, saadaan sen euromääräiseksi hinnaksi 9,71 euroa (38mk x 0,2557 = 9 euroa 71 senttiä).

Tämän perusteella voidaan laskea vuosien 1989 ja 2011 erotus, käyttäen seuraavaa kaavaa: 9,71eur x 641,5%+9,71eur= 71,99965 eur, eli nykyinen luvan hinta 72e.

Luvan hinta on siis noussut vuodesta 1989, vuoteen 2011, likipitäen vaatimattomat 650% ???

Miten on ylipäätänsä mahdollista että aseluvanhinta noussut 641,5 %, elintasoindeksiin suhteutettuna, kun kahden viimeisimpien maksuperustelain muutosten perusteiden mukaan laskennallinen aika on 1,05 h lupaa kohden ja yleensä käsittely menee jopa tämän alle (noin 30min), vastaten kuitenkin koko tarkastelujakson luvanmyöntämisprosessin keskimääräistä aikaa.

Lisäksi kun tämä suhteutetaan siihen tosiasiaan että lupien käsittely ja näihin kulunut aika, eivätkä muutkaan asiaan liittyvät välittömät tai välilliset kustannukset ole yksikertaisesti voineet mitenkään nousta liki 650%:ia, täytyy jossain olla virhe?

Tämä on helppo suhteuttaa siten, että mikäli elintasokustannukset olisivat nousseet yleisesti 641,5%:lla, maksaisi esimerkiksi maitolitra huomattavasti enemmän kuin se tosiasiallisesti tällä hetkellä maksaa.






Viitteet:

Kaleva: Oulun poliisit onnistuivat säästöissään - lainaus: " Laitos sai myös odotettua suuremmat tuotot erilaisista luvista, joten se pääsi lopulta lähelle nollatulosta."
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulun-poliisit-onnistuivat-saastoissaan/885062

"Julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo)."

Maksuperustelaki, 6 §: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920150

http://www.taloussanomat.fi/porssi/sanakirja/termi/omakustannusarvo/0

Aseluvat ja korkeimman hallinto-oikeuden käytäntö

Korkeimman hallinto-oikeuden tilastojen mukaan viime vuosi oli poikkeava aselupia koskevissa valituksissa. Vuosikertomus on vielä painossa, mutta tässä KHO:sta saadut luvut: saapuneita valituksia vuonna 2010 yhteensä 72 kpl, ratkaistu 47 kpl, päätös vahvistettu 40 kpl, päätöstä muutettu 1 kpl, asia palautettu 1 kpl, muutoksenhakemus jätetty tutkimatta 3 kpl, asia rauennut 3 kpl ja vireillä vuoden lopussa 50 kpl.

Keskimääräinen käsittelyaika oli 7,2 kuukautta.

Vertailemalla vuosikirjojen sarakkeen "Ratkaistuvuoden aikana" lukuja sarakkeisiin "Muutoksenhaun alainen päätös on vahvistettu" sekä "Muutoksenhaun alaista päätöstä on muutettu" saadaan jonkinlainen kuva ratkaisuista. Mikäli ratkaistuja on yhtä paljon kuin päätös vahvistettu -lukuja, yksikään valituslupahakemus ei ole menestynyt tai vaikka valituslupa olisi tullutkin, ratkaisu ei ole muuttunut.

Ase-asioita koskevat tapaukset löytyvät alkupuolelta otsikon "Turvallisuus, yleinen järjestys ja eräät luvat yhteensä" alta.

Vuosikertomukset 2000-09 löytyvät osoitteesta: http://www.kho.fi/17354.htm

Aselupa-asioista on tuoretta tietoa myös Poliisin vuosikertomuksessa, josta muutama poiminta.

Lupapalvelut:
Aseiden hallussapidon peruutusten ja varoitusten määrä nousi Aselupia myönnettiin vuonna 2010 yhteensä noin 70 000, joista hallussapitolupia oli yhteensä 58 695. Asevalvonnassa hallussapitolupiin kohdistuvien peruutusten ja varoitusten määrä kasvoi yli tuhannella kappaleella vuoteen 2009 verrattuna.

Asehallinnossa käsiteltiin vuonna 2010 yhteensä 1050 ase-elinkeinonharjoittajien kaupallisiin lupiin liittyvää asiaa. Erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin sekä asekeräilijäksi hyväksymiseen liittyvia asioita käsiteltiin yhteensä 182.

Asehallinnonmaksuttomien suoritteiden määrä oli noin 2500. Lisäksi asehallinnon aseteknisellä puolella tarkastettiin vuonna 2010 yhteensä 66 379 ampuma-asetta. Laki ampuma-aselain muuttamisesta hyväksyttiin eduskunnassa 27.10.2010. Muutettu laki tulee voimaan 13.6.2011. Ampuma-aseasetuksen ja muiden muutettuun ampuma-aselakiin liittyvien asetusten valmistelua jatketaan.

Turva-ase/Rabita - rekisterihanke eteni vahvistetussa aikataulussa. Järjestelmäkokonaisuus käsittää ampuma-ase ja aseluparekisterin, turvallisuusalan luvat sekä rahankeräysrekisterin.

Myönnetyt aseluvat, kappaletta:
2006, 82 047
2007, 85 409
2008, 82 629
2009, 71 515
2010, 70 164

Lupavalvonnalliset toimenpiteen, kappaletta / Aseiden hallussapitolupiin kohdistuvat peruutukset ja varoitukset:
2008, 2510
2009, 3125
2010, 4220

Sisäinen valvonta, turvallisuus ja viestintä:
Ampuma-aseasioissa on valtionasiamiehen lausuntoja annettu hallinto-oikeuksiin 548. Poliisihallitus teki 8 valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuksien päätöksistä.

http://www.poliisihallitus.fi/poliisi/hallitus/home.nsf/pfbd/5E21793CEB2AF0F7C2257899002586A4?opendocument

Sisäasiainministeriö ja "mummopykälien" tulkinta

Sisäasiainministeriö vääntää rautalangasta ulkomaalaislain "mummopykälien" tulkinnasta. Mikähän ihmeen laillisuusherätys sisäasiainministeriötä on nyt kohdannut? Viitaten esimerkiksi aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet -ohjeisiin, jotka on lain vastaisesti annettu poliisilain perusteella eikä ministeriön tai valtioneuvoston asetuksella.

Eli kukahan vinkkaisi Kataiselle ja Raville (lue viimeinen kappale), että kääntyisivät asiassa välittömästi poliisihallituksen puoleen. Poliisihallitus voisi antaa väljemmät soveltamisohjeet mummoasioissa poliisilain nojalla. Poliisilain yleisluontoiset säännökset kun näyttävät soveltuvan suomenmaassa ihan minkälaisen ohjeistuksen antamineen ihan minkälaisista asioista tahansa.

*************************
Ministeriön tiedote:
Ministeriö ei voi antaa vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia soveltamisohjeita17.8.2010 16:42
Paljon julkisuutta saaneiden isoäitien käännytystapausten jälkeen ulkomaalaislakiin toivottiin muutosta kiireellisellä aikataululla. Sisäasiainministeriön mukaan voimassa olevan lain soveltamis- ja oikeuskäytäntö on ollut varsin tiukka ja on esitetty, että lakiin tai sen tulkintaan tulisi saada muutos. Ministeriö muistuttaa, että koska vakiintunut oikeuskäytäntö on oikeuslähde, se rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa soveltamislinjaa ministeriön yleisillä soveltamisohjeilla.
Vuosina 2007-2009 ja alkuvuonna 2010 on jätetty yhteensä 287 oleskelulupahakemusta Suomen kansalaisen muuna omaisena. Oleskeluluvan on saanut 31 Suomen kansalaisen muuta omaista.


Sisäasiainministeriössä on valmisteltu ulkomaalaislakiin muutosehdotus, joka koskee oleskeluluvan myöntämistä Suomen kansalaisen vanhemmalle. Lakimuutos koskisi täysi-ikäisen Suomessa asuvan Suomen kansalaisen vanhempaa.


Nykyisin ydinperheen ulkopuoliselle perheen jäsenelle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos hän on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Nyt valmisteilla olevassa laissa ehdotetaan, että oleskelulupa voitaisiin myöntää myös henkilölle, joka tarvitsee huomattavassa määrin Suomessa asuvan sukulaisensa hoivaa ja huolenpitoa. Lisäksi Suomessa asuvalla omaisella tulisi olla käytössään asunto itseään ja omaistaan varten.
Muutosta lain soveltamiseen vai lakipykälään?
Päätöksen oleskeluluvan myöntämisestä ulkomaalaiselle tekee Maahanmuuttovirasto. Maahanmuuttovirasto myös laatii sisäisen ohjeen, miten ulkomaalaislakia sovelletaan käytännössä.


Sisäasiainministeriö ei voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta. Ministeriöllä on kuitenkin lähtökohtaisesti mahdollisuus antaa toimialansa hallinnolle lakien yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.


Oleskeluluvan myöntämisestä Suomen kansalaisen muulle omaiselle on muodostunut vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka muun muassa viime keväiset korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ovat vahvistaneet. Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.


Koska vakiintunut oikeuskäytäntö on oikeuslähde, se rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa soveltamislinjaa ministeriön yleisillä soveltamisohjeilla.


Mikäli Suomen kansalaisten muiden omaisten oleskelulupia koskeviin linjauksiin halutaan muutosta vakiintuneessa oikeuskäytännössä esillä olleiden tulkintakysymysten osalta, jää vaihtoehdoksi muuttaa lakia. Lainmuutoksen valmistelusta vastaa sisäasiainministeriö.
Oleskeluluvan saanti edellyttää turvattua toimeentuloa
Ulkomaalaislain muutoksessa on nähty riskiä, että tulevaisuudessa maassa olisi kahden tason iäkkäitä isovanhempia. Lain muutosehdotuksessa todetaan, että oleskeluluvan hakijalla on oltava riittävä toimeentulo asumiseen Suomessa.


Vaatimus toimeentulosta ei kuitenkaan ole uusi, sillä jo nykyisen lain mukaan oleskeluluvan pääsääntönä on turvattu toimeentulo. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin poikettu Suomen kansalaisen perheenjäsenen ja täysin riippuvaisten muiden omaisten osalta. Sen sijaan kolmannen valtion kansalaisen perheenjäsenellä on oltava riittävä toimeentulo jo nykyisinkin.


Oleskelulupaa ei yleensä myönnetä tai lupa voidaan peruuttaa, mikäli toimeentulovaatimus ei täyty. Toimeentulovaatimus on vahvimmillaan ensimmäistä oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa. Jatkolupien kohdalla esimerkiksi tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen ei ole luvan myöntämisen esteenä.
Taustatietoa
Valtioneuvosto tai ministeriö voi antaa tiettyä lakia tarkentavia oikeussääntöjä asetuksella, jos tällaisesta asetuksenantovaltuudesta on kyseisessä laissa säädetty (perustuslaki 80 § 1 momentti).


Lisäksi ministeriöllä on (perustuslaki 68 § 1 momentti) oikeus ja tarpeen vaatiessa jopa velvollisuus antaa lakien ja asetusten yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.


Jos yksittäinen hallintoasia on säädetty ministeriön alaisen viraston ratkaistavaksi, ministeriö ei voi pidättää päätösvaltaa itselleen, jollei tällaisesta pidätysoikeudesta ole erikseen säädetty. Ministeriö ei myöskään voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta.
*************************
Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi ovat esittäneet, että nykyinenkin ulkomaalaislaki mahdollistaa oleskeluluvissa väljemmän tulkinnan, jos sitä halutaan käyttää ja että harkintaa voidaan lisätä lain tulkintaa koskevilla hallinnollisilla ohjeilla. Siten kokoomus ei kannata muutosesitystä. Kataisen mukaan se johtaisi liian suureen maahanmuuttovirtaan.

(Kuva: www.legaljuice.com)

Poliisin uudet ohjeet 2010

Poliisihallituksen (POHA) lupahallintoyksikön asehallinto on lopultakin korjannut aikaisemmin Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön (AAHY / Lehtonen & Laiho) antamia aselupakäytäntöihin vaikuttavia sekavia ja suurilta osin myös lainvastaisia ohjeita. Taustalla lienee useat hallinto-oikeuksian ratkaisut, joissa poliisilaitoksen lainvastaiset päätökset ovat kaatuneet.

Jo olisi aikakin, että jatkossa kaikki lupahallinnossa työskentelevät virkamiehet yhtenäisesti noudattaisivat lakia, eikä lain kanssa ristiriidassa olevia ohjeita. Yksittäisten kansalaisten valitusten lisäksi yhtenä asiaa edesauttavana tekijänä voi olla myös järjestöjen kirjelmöinti OKa:lle. Kun tekojaan joutuu selittämään, saattaa itsekin havaita ettei kaikki ole kunnossa?

Asia oikeastaan kiteytyy yhteen kappaleeseen eli näin ollen kyseiset ohjeet mitätöivät kaiken aikaisemman sekoilun lisäksi myös itse itsensä...

"Ampuma-aselupia koskevien päätösten on aina perustuttava ampuma-aselakiin ja ne on perusteltava hakemuksen käsittelyn yhteydessä tulleilla tosiseikoilla. Hallussapitoluvan hylkäämistä tai määräaikaisuutta ei tule perustella pelkästään annetuilla ohjeilla."

Paniikkinappulalle hyppäämisillä, poliittisella pelillä ja epäpätevien virkamiesten kynäilemillä ohjeistuksilla on ollut ainakin työllistävä vaikutus - kaikkialla muualla paitsi alan elinkeinonharjoittajien parissa.

POHA ohjeita 2010 [pdf]:
| Aselupakäytännön yhtenäistäminen |
| Aseen hallussapito |
| Aseen muuntaminen |

Harvinaisen nuhteetonta porukkaa

Miten pitäisi arvioida poliisin massiivista operaatiota, jossa satojen tuhansien aseluvan haltijain rikostaustojen tutkiminen johti 940 henkilön aseluvan peruuttamiseen? Toukokuun viimeisenä päivänä jakamansa tiedotteen mukaan poliisihallitus näyttäisi pitävän peruutusten määrää merkittävänä. Tämä kertonee enemmän siitä paniikkitunnelmasta, jolla 2,5 vuotta kestäneeseen tarkistusoperaatioon ryhdyttiin Kauhajoen joukkomurhan jälkeen.

Suomessa on 670 000 aseluvan haltijaa, joista 0,14 prosentilta lupa on tässä operaatiossa peruutettu. Yksityiskohtaiseen syyniin oli otettu 40 000 henkilöä, joiden määrästäkin laskien peruutusprosentti on vain 2,35.

Tällä perusteella on vaikea väittää, että lupia on myönnetty löysästi ja vääränalaisille henkilöille. Millä muulla hallinnonalalla oikeudet / etuudet pystytään jakamaan 99,86 prosenttisesti oikein? Ei millään.

Poliisihallitus otsikoi tiedotteensa "Poliisi on perunut lähes tuhat aselupaa". Rehellisempi otsikko olisi ollut "Aseenomistajilla erittäin vähän rikkeitä", mutta se ei tietenkään olisi vastannut siihen asevastaiseen sensaationnälkään, jonka vallassa poliisijohto olettaa tiedotusvälineiden olevan.

Tuloksen perusteella kai pitäisi onnitella poliisia hyvin suoritetusta lupaharkinnasta. Poliisipiirejä voi onnitella myös siitä, ettei suhteellisuudentaju pettänyt uusharkintaa tehtäessä, vaikka ainakin alkuvaiheessa vaikutti siltä, että poliisin ylijohto ja asehallinto loivat paineita ylilyönneille. Todennäköisesti enemmistö peruutuksista on ollut aiheellisia, mutta aivan ilman kyseenalaisia päätöksiä ei selvitty. Tästä pari esimerkkiä Pirkanmaalta. Molemmissa lupa on peruttu keväällä 2010.

Ensimmäisessä henkilön tilillä oli poliisin mukaan ajoneuvon luovuttaminen juopuneelle maaliskuussa 2005 (yksityiskohdat puuttuvat), törkeä rattijuopumus kesäkuussa 2007 ja lisäksi poliisi on ottanut hänet kiinni juopumuksen vuoksi huhtikuussa 2008.

Toisessa tapauksessa henkilö on jäänyt kiinni rattijuopumuksesta helmikuussa 2007, sekä törkeästä rattijuopumuksesta huhtikuussa 2008.

Luvat on siis molemmissa tapauksissa peruutettu yli kaksi vuotta viimeisimmän tapauksen jälkeen.

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden mukaan useampi rattijuopumus, tai törkeä rattijuopumus voi olla luvan peruuttamisen syy. Toisaalta uutta aselupaa voi hakea kahden vuoden kuluttua törkeästä rattijutusta. Toisen henkilön kohdalla rattikärystä oli jo liki kolme vuotta, viimeisin tapahtuma oli kahden vuoden takainen juopumuspidätys, käyttääkseni vanhentunutta termiä.

En osaa pitää oikeudenmukaisena hallinnollista rangaistusta, joka annetaan vuosia rikoksen jälkeen, ja vieläpä siinä vaiheessa, jossa henkilö voisi poliisin omien ohjeidenkin mukaan saada uusia lupia, jos hän olisi aikoinaan luvat menettänyt.

Toinen seikka, johon on pakko kiinnittää huomiota, koska poliisi on nykyään ajankäytössään niin kustannustietoinen, että vakaviakin pahoinpitelyjä jätetään tutkimatta, kun työtunnit pitää priorisoida tärkeämpiin asioihin.

Tarkistus tehtiin ajamalla ristiin ampuma-aserekisteri ja poliisin rikosilmoitusrekisteri. Näin asia kerrottiin, mutta näinhän se ei mennyt. Ristiin ajolla ei saada aikaiseksi muuta kuin erittäin pitkä lista tarkistettavia asioita.

Poliisin ampuma-aserekisteri ei ole vieläkään ajan tasalla, vaan siellä on edelleen ainakin kahteen kertaan rekisteröityjä aseita. Vuoden 1998 a-aselakia säädettäessä poliisin rekisterissä oli 2,1 miljoonaa asetta. Nyt niitä on alle 1,6 miljoonaa. Ei aseiden määrä ole romahtanut, on vain poistettu tupla- ja triplakirjauksia rekisteristä. On myös mahdollista, että aserekisterissä on henkilöitä, joilla ei ole enää lainkaan ampuma-aseita.

Vielä pahempi ongelma on poliisin rikosilmoitusrekisteri. "Nimen löytyminen siitä rekisteristä ei merkitse yhtään mitään", tokaisi poliisiylitarkastaja Robin Lardot, kun kevättalvella haastattelin häntä asiasta.

Rekisteriin kirjataan kyllä huolellisesti jokainen kansalaisesta tehty rikosilmoitus (paitsi poliisista tehtyjä ilmoituksia, niitä jätetään lain vastaisesti kirjaamatta), mutta ei sitä, mihin ilmoitus johti. Siellä on siis runsaasti aiheettomia ilmoituksia, vaille näyttöä jääneitä tapauksia, syyttämättä jätettyjä ja oikeudessa hylättyä syytteitä.

Rekistereiden vertaaminen ei paljoa auttanut, vaan jokainen poliisin tiedostoon merkityn rikosepäilyksen kohtalo oli tutkittava käsipelillä. Tämä lienee aiheuttanut suurimman vaivan ja selittää 2,5 vuoden työn. Olisi mukavaa kuulla, montako miestyötuntia tähän kului.

Aselaki ei koske meitä?

Viimeaikoina mediassa ja kansalaiskeskusteluissa on ihmetelty poliisin ja jopa poliisin ylimmän johdon toilailuja. Lainvalvojat rikkovat lakia, salassa pidettävää aineistoa löytyy säännöllisin välein mistä sattuu ja nyt johtoportaan jäljiltä löytyy jopa kasa peltikaappiin "unohtuneita" ampuma- ja kaasuaseita. Tapauksen tultua julkisuuteen, poliisi sanoo ainakin "suurimman osan" olleen vaarattomia toimintakyvyttömäksi muutettuja eli deaktivoituja ampuma-aseita. Liekkö sitten olleet asiallisesti asesepän deaktivoimia sitä tarina ei kerro ja muutenkin tarinaan voi uskoa ken tahtoo. Olipa asia miten tahansa niin onni onnettomuudessa on, että aselakia ei kuitenkaan ole rikottu koska aselaissa nimenomaan todetaan että:

Aselaki - 17 § Soveltamisalaa koskevat poikkeukset - Tämä laki ei koske:
5) valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kuljettamista eikä säilyttämistä

Lakiesityksen mukainen - kotietsinnäksikin tulkittu - aseiden säilytystarkastus ei näköjään tekisi pahaa myöskään viranomaisille. Onkohan poliisilla sisäisiä ohjeita aseiden säilytyksestä olemassakaan vai millä tavalla he omasta säilytysvelvollisuudestaan oikein huolehtivat? Näyttää nimittäin vahvasti siltä, että itse poliisiylijohtokaan ei osaa huolehtia virka-aseistaan tai tiedä kuinka ampuma-aseita säilytetään asianmukaisesti? Aika hullunkurista on jos jatkossa yksityisiin aseenomistajiin kohdistuvat mahdolliset säilytystarkastukset (=kotietsinnät) valvotaan Poliisiylijohdon tai Poliisihallituksen taholta, kun ei omavalvontakaan näköjään pelaa? Toivottavasti Oikeuskansleri tai Oikeusasiamies ottaa tähänkin asiaan pian kantaa ylimpänä laillisuusvalvojana.


Aiheeseen liittyviä uutisia:

Poliisin ylijohdon asekaapista sisäinen selvitys -  POHA 23.03.2010
Poliisihallituksen sisäisen tarkastuksen yksikkö on käynnistänyt poliisiylijohtaja Mikko Paateron pyynnöstä selvityksen siitä, kuinka toimintakyvyttömäksi tehtyjä aseita sisältänyt kaappi oli jäänyt sisäasiainministeriön poliisiosaston muuton yhteydessä sen entisiin toimitiloihin Helsingin Hakaniemeen.
- Tieto siitä, että aseet ovat olleet deaktivoituja viittaa siihen, ettei lakia ole rikottu. Mutta muutoin tosiasia on se, että ne olivat paikassa, jossa niiden ei kuuluisi olla. Poliisihallituksen sisäisen tarkastuksen yksikkö selvittää tapahtumankulun ja selvitystyön perusteella päätetään mahdolliset jatkotoimenpiteet, poliisiylijohtaja Mikko Paatero sanoo.
Alustavien tietojen mukaan sisäasiainministeriön poliisiosaston vanhoihin toimitiloihin oli muuton yhteydessä vuonna 2006 jäänyt toimintakyvyttömäksi tehtyjä aseita sisältänyt kaappi. Muuton jälkeen kaappi oli päätynyt Helsingin kaupungin tilakeskukseen, jossa se avattiin lokakuussa 2009. Helsingin kaupunki ilmoitti poliisille aseita sisältäneestä kaapista. Kaapista löytyi 14 toimintakyvyttömäksi tehtyä asetta, jotka otettiin poliisin haltuun ja toimitettiin Poliisin tekniikkakeskukseen. Asian tutkinta päätettiin tuolloin. Asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta, koska aseet olivat deaktivoituja"


Asekaapista sisäinen selvitys - IL-STT 23.3.2010
Poliisihallituksen sisäinen tarkastus selvittää niin sanotun asekaappimysteerin, kertoo poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Asekaapissa oli muun muassa Suomi-konepistooli.

Iltalehti uutisoi tänään, että sisäministeriön poliisiosastolle tapahtui vuonna 2006 muuton yhteydessä moka, kun aseita sisältänyt lukittu kaappi jäi vanhaan paikkaan. Kaappi päätyi kaupungin hankintakeskuksen kierrätysvarastoon, jossa aselöytö paljastui viime syksynä. Helsingin poliisilaitoksella katsottiin, ettei jutussa ole aihetta esitutkintaan.

Paatero sai tietää koko jutusta vasta eilen iltapäivällä Iltalehden kyseltyä asiasta. Poliisiylijohtajaa kiinnostaakin myös se, mihin viesti matkalla on jäänyt.

- Totta kai minä haluaisin tällaisista asioista tietää. Se on päivän selvä asia.

Kaapissa oli useita aseita, kuten poliisin vanha Suomi-konepistooli ja toinen FN-virkapistooli. Aseet ovat tämänhetkisten tietojen perusteella olleet deaktivoituja, ja ne on toimitettu poliisin tekniikkakeskukselle.

- Tieto siitä, että aseet ovat olleet deaktivoituja viittaa siihen, ettei lakia ole rikottu. Mutta muutoin tosiasia on se, että ne olivat paikassa, jossa niiden ei kuuluisi olla. Poliisihallituksen sisäisen tarkastuksen yksikkö selvittää tapahtumankulun ja selvitystyön perusteella päätetään mahdolliset jatkotoimenpiteet, poliisiylijohtaja Paatero sanoo tiedotteessaan.
 
Vaikka ilmeisesti useimmat aseista olivat deaktivoituja eli tehty toimintakyvyttömiksi, ne olisivat olleet haluttua tavaraa rikollisten keskuudessa. Esimerkiksi Suomi-konepistoolin haitat on helppo purkaa.
Kuka tarkasti aseiden toimintakunnon? Miksi takavarikkopöytäkirja on täysin ylimalkainen ja yksilöimätön? Miten on mahdollista, että aseiden alkuperää ei voitu selvittää?

Joukossa oli myös kahdeksan luvanvaraista, mahdollisesti täysin toimivaa kaasuasetta. Miten on mahdollista, ettei poliisin ylin johto jättänyt asiaa valtakunnansyyttäjänvirastolle?

Nyt jutun joutui "selvittämään" Helsingin poliisilaitos. Laitos, joka on suoraan ministeriön alainen, siivosi esimiesviraston mokan.

Ei näytä hyvältä.

Aselupia peruutetaan mielivaltaisesti

Viime viikolla julkistettujen tietojen mukaan ampuma-aseiden hallussapitolupia on peruutettu tänä vuonna jo yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä. Vuoteen 2007 verraten aselupien peruutukset ovat lisääntyneet noin 50 prosenttia.

Ammunnan harrastajat kannattavat aseluvan peruuttamista huume-, väkivalta- tai ampuma-aserikoksiin syyllistyneeltä henkilöltä. Ne ovat lain mukaisia perusteita. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että aseenomistajien tällaiset teot olisivat lyhyessä ajassa lisääntyneet 50 prosentilla. Aselupien peruutetaan myös keinotekoisilla syillä, perusteilla joita voimassaoleva laki ei tunne. Vaikka laki antaa lupaviranomaiselle huomattavan paljon harkintavaltaa, se ei anna oikeutta mielivaltaan. Osa vääristä päätöksistä johtuu sisäministeriön syksyllä 2008 antamista ohjeista, jotka sisältävät lainvastaisia määräyksiä.

Helsingissä aselupien peruutuksia on perusteltu esimerkiksi ylinopeusakoilla. Turussa on paljastunut tapaus, jossa iäkkään henkilön aseluvat peruutettiin, koska hän ei ollut maksanut tämän metsästysvuoden riistanhoitomaksua. Maksua ei kuitenkaan ole pakko maksaa joka vuosi, jos metsästyksessä on välivuosi, eikä maksujen seuranta kuulu poliisille. Turun poliisilaitos oli myös hankkinut henkilöstä, tämän tietämättä, lääkärinlausunnon. Lääkärin mukaan lupien peruuttamiselle ei ollut mitään aihetta, mutta ne peruutettiin silti.
Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys ampuma-aselain muuttamiseksi laajentaisi suuresti poliisin oikeutta hankkia kansalaisten salassa pidettäviä terveystietoja. Perusoikeuksia vakavasti loukkaava esitys johtaisi todennäköisesti viranomaisten yhä laajempaan mielivaltaan.

Lisätietoja ampumajärjestöjen edustajilta:
Timo Huikkala (Asekauppiaiden Liitto ry) p. 0400 632 088
Runo Kurko (NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry) p. 045 126 6952
Jari Mäkinen (Suomen Asehistoriallinen Seura ry) p. 050 52 48 466

Aselakikeskustelua - Huomenta Suomi 24. elokuuta 2009

NRA:n puheenjohtaja Runo K. Kurko kertoi Huomenta Suomen aamulähetyksessä, että alan etujärjestöt ovat jälleen kokoontumassa aselakihankkeen lukuisten epäkohtien tiimoilta. Pyrkimyksenä on, että useilta osin virheellinen ja perustuslain vastainen esitys palautettaisiin kokonaan uudelleen valmisteltavaksi. Kurkon lyhyt haastattelu toteutettiin puhelimitse. Myöhemmin samassa lähetyksessä esillä ollut poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi oman näkemyksensä asiaan yksityisessä studiohaastattelussa. Tuntemattomasta syystä asealan edunvalvojat ja poliisiylijohto eivät tällä kertaa sopineet samaan studioon. Toivottavasti valtamediamme mahdollistaisi tulevaisuudessa myös avoimemman asiallisen keskustelutilaisuuden, jossa esim. Sisäasiainministeriö voisi perustella aselakiasioihin liittyviä näkökantojaan hieman tarkemmin.

Paateron mukaan alan etujärjestöt ja harrastajat ovat tuohtuneet eduskunnalle annetusta lakiesityksestä aivan turhaan ja hänen mielestään kysymys on enemmänkin "väärinkäsityksistä"? Haastattelusta kävi ilmi, että vihdoin myös poliisiylijohto on ymmärtänyt nykyisen aselain kanssa ristiriidassa olevien ohjeiden aiheuttavan kentällä erittäin suuria ongelmia. Paateron mukaan olisi yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää, että runsaasti arvostelua aiheuttaneet AAHY:n pykäämät ohjeistukset kirjoitettaisiin selkeästi lakiin. Paateron mielestä suurimmat kiistakysymykset on tulossa esille aselakiuudistuksen toisessa vaiheessa, jossa on tarkoitus puuttua mm. olemassa oleviin aselupiin? Tuleva poliisihallituksen johtohahmo oli omien sanojensa mukaan yllättynyt eri intressipiirien ja harrastajien kiivaasta halusta vaikuttaa omiin asioihin? Tämän kaltainen ajatusmalli ei enteile kovinkaan hyvää kun puhutaan yleisellä tasolla siitä, millaisia mielikuvia demokratiasta nykypäivänä sisäasiainministeriön ja tulevan poliisihallituksen avainhenkilöillä oikein on?