Poliisihallituksen asehallintoyksikön lausuntopyyntö Pääesikunnan Henkilöstöosastolle, koskien mm. reserviläistoiminnan ampuma-aseita

Poliisihallituksen asehallintoyksikkö pyysi 29.9.2011 lausunnon mm. reserviläisten tarvitsemista aseista. Lausuntopyyntö osoitettiin puolustusvoimien pääesikunnan henkilöstöosastolle.

Erikoista on se ettei Reserviläisjärjestöiltä pyydetty lausuntoa. Myöskään ampuma-aselautakuntaa ei ole asiassa kuultu.

Pääesikunnan Henkilöstöosaston 20.10.2011 antamassa lausunnossa todetaan seuraavaa:

"Reserviläisjärjestöissä harjoitettava ampumaurheilu on usein luonteeltaan toiminnallista ja pyrkii valmentamaan ampujaa tilanteenmukaisten ampumavalmiuksien kehittämiseen. Tämän kaltainen ampumaurheilu tukee ampumataidon, taisteluteknisten valmiuksien ja aseenhallinnan ylläpitämistä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstöosasto katsoo toimintapa III- ja II- tyyppisten (itselataava kertatuli ja lippaallinen kertatuli) aseiden soveltuvan hyvin reserviläisammuntojen harjoittamiseen. Mainituissa ammunnoissa yleisimmin käytetyt asetyypit ovat itselataavia kiväärejä tai palvelus-pistoolin tyyppisiä käsiaseita.

Pääesikunnan Henkilöstöosaston näkemyksen mukaan reserviläisammuntaperusteella haettavien ostolupien lupaharkinta tulee perustua lupaviranomaisen tekemään arvioon luvanhakijan henkilökohtaisesta sopivuudesta ampuma-aseen hallussapitoon sekä arvioon lupahakemuksessa esitetyn aseen hyvästä soveltuvuudesta hakemuksen perusteluissa kuvattuun harrastustoimintaan, kuten ampuma-aselain 44- ja 45 §:issä edellytetään."

ja;

"Pääesikunnan Henkilöstöosasto pitää reserviläisten ampumaurheilua myönteisenä ja tuettavana asiana. Ampumaharrastusta on puolustus-voimissa tuettu myöntämällä reserviläisjärjestöille ja MPK:lle ampuma-ratavuoroja ja mahdollistamalla reserviläisten osallistuminen puolustusvoimien ampumakilpailuihin.

Reserviläisjärjestöt ovat keskeisiä toimijoita maanpuolustustahdon ja henkisen puolustuskyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstöosasto suosittelee asiaa koskevien lausuntokierrosten ulottamisen myös keskeisimpään järjestökenttään avoimen ja vuorovaikutteisen keskustelun mahdollistamiseksi.

Ampumaurheilu tukee ampumataidon, taisteluteknisten valmiuksien ja aseenhallinnan ylläpitämistä. Tästä syystä Pääesikunnan Henkilöstö-osasto katsoo toimintapa III ja II -tyyppisten aseiden (palveluspistoo-lit/reserviläiskiväärit) soveltuvan hyvin reserviläisammuntojen harjoittamiseen."

Huomioitavaa on myös se että Pääesikunnan Henkilöstöosasto on 10.10.2011 antamassaan käskyssä(AH20574) todennut seuraavaa:

"Pääesikunnan Henkilöstöosasto pitää reservin ampumaurheilutoimintaan myönteisenä, puolustusvoimien koulutusjärjestelmää ja suorituskykyä palvelevana harrastuksena.
Osaston näkemyksen mukaan myös muulle ampumaurheilutoiminnalle myönnettävien ratavuorojen hinnoitteluperusteissa tulisi pysyä kotuullisuudessa siten että sopimuskäytännöillä ei ammunnan harrastamista tehdä mahdottomaksi.

Ampumatoimintaa harjoittavien seurojen osalta Pääesikunnan Henkilöstöosasto suosittelee harkittavkasi työsuoritusten (ratojen kunnostustalkoot/vast) käyttämistä ratavuorojen vastikkeina rahallisen korvauksen sijaan aikaisempien toimivien käytänteiden mukaisesti.
Tähän liittyen hallintoyksiköissä ei tule laatia sellaisia sopimuksia, jotka ovat ristiriidassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen tukemisesta annetun normiohjauksen kanssa.

Olemassa olevat reserviläisjärjestöjä mahdollisesti koskevat sopimukset tulee viipymättä purkaa ja muuttaa sellaisiksi, että reserviläsijärjestöjen ei-kaupallisen ampumaurheilutoiminnan tukeminen tapahtuu hallinnollisessa määräyksessä käsketyn periaatteen mukaisesti."

Lausunnot löytyvät aselaki.info:n lausunnot sivulta:

www.aselaki.info

29.9.2011, Poliisihallituksen asehallintoyksikön lausuntopyyntö
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunto
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon liite 1
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon liite 2
20.10.2011, Pääesikunnan Henkilöstöosaston lausunnon normiteksti, liite 1

10.10.2011, Asiaan liittyen myös Pääesikunnan Henkilöstöosaston antamassa käskyssä AH20574

ASEET JA ITSEMURHAT EUROOPASSA

Sveitsiläiset torjuivat vaatimukset poistaa rynnäkkökiväärit kodeista kansanäänestyksessä selvin luvuin, sunnuntaina 13.2.2011. Iltapäivän, ei täysin lopullisten tietojen mukaan esitystä vastaan äänesti 57 prosenttia kansalaisista ja ainakin 14 maan 26 kantonista. Voittaakseen kansanäänestyksessä on saatava enemmistö sekä äänestäjistä että kantoneista.

Sveitsin henkirikosluvut ovat alhaiset, mutta itsemurhissa väitetään käytettävän usein ampuma-asetta. Esimerkiksi Yle väitti nettisivullaan 13.2: "Sveitsissä ampuma-aseilla tehtyjä itsemurhia on enemmän kuin muissa Euroopan maissa".

EI KORRELAATIOTA
Eurostatin tilastojen mukaan ampuma-aseiden määrä ei kuitenkaan korreloi itsemurhien määrän kanssa. Niissä Euroopan maissa, joissa siviileillä on eniten aseita, itsemurhien määrä vaihtelee suuresti. Eurostatin tilastoista vertailukelpoinen vuosi on 2007, jolta löytyvät tiedot liki kaikista maista. Itsemurhia tehtiin 100 000 asukasta kohden:
Kreikka 1,5
Ranska 4,1
Ruotsi 7,3
Saksa 4,2
Itävalta 8,2
Suomi 11,2
Sveitsi 8,6

EU ka 4,5

Huippulukuja on useissa sellaisissa maissa, joissa ampuma-aseita on paljon vähemmän kuin Euroopan kärkiseitsikossa:
Latvia 8,7
Liettua 15,9
Viro 6,0 (poikkeusvuosi. Normaalitaso 12-13)
Irlanti 9,1
Puola 9,4

Kiinnitän huomiota Irlannin, Liettuan ja Puolan korkeisiin itsemurhalukuihin. Kaikki ovat voimakkaasti katolisia maita, katolilaisuus on siis myös vahva poliittinen tekijä, ja katolinen kirkko suhtautuu itsemurhiin erittäin tuomitsevasti. Eräissä muissa katolisissa maissa (Italia, Espanja) itsemurhat ovat selvästi alle EU:n keskiarvon.

Tämä, kaikkien Baltian maiden korkeat luvut ja korrelaation puuttuminen aseiden määrään kertovat, että a) itsemurhaaja löytää aina keinon ja b) itsemurhien syyt ovat kokonaan jossain muualla kuin välineessä.

SUOMI
Suomessa itsemurhaluvut ovat Euroopan kärkeä, mutta niiden määrä on viimeisen 20 vuoden aikana laskenut suuresti.

Suomessa miehet tekivät itsemurhia 1940-luvulla, vuoteen 1950 noin 500/ vuosi. Sen jälkeen ne lähtivät nousuun ja vakiintuivat 1970-luvun loppupuoliskolla tasolle n. 750 / v. Ne lähtivät 1980-luvulla uuteen, jyrkkään nousuun. Huippuvuodet olivat 1990-91, jolloin miehet tekivät n. 1200 itsemurhaa / v. Siitä ne lähtivät jyrkkään ja johdonmukaiseen laskuun ja vv. 2005-2010 taso oli 750-800 itsemurhaa / vuosi.

Miesten itsemurhat siis vähenivät kolmanneksella aikana, jolloin ainakaan luvallisten ampuma-aseiden määrä ei vähentynyt vaan hienokseltaan nousi, ja aseiden saatavuus oli kohtalaisen hyvä.

Naisten itsemurhat vakiintuivat jo 1980-luvun alussa tasolle 250-300 / v, huippuvuonna tapauksia oli n. 320.

Itsemurhien kokonaismäärä on siten pudonnut melkein saman verran, kuin miesten itsemurhat ovat vähentyneet.

Lähteet:
Tilastokeskus
Eurostat

Aiheeseen liittyvä uutinen: Kansanliike haluaa rynnäkkökiväärit pois Sveitsin kodeista

Suomen todellinen asevienti

YLE uutisoi 29.10.2010 Suomen vievän aseita konflikti- ja sota-alueille, joilla on ongelmia ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumisessa tai jotka käyvät sotaa. Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkosto SaferGlobe Finlandin ensimmäistä kertaa teettämän, vuotta 2008 koskevan selvityksen mukaan Suomi vei aseita ja ammuksia 64 maahan, joista 39 oli Euroopan unionin ulkopuolella. SaferGlobe Finlandin tekemän tutkimuksen mukaan esimerkiksi Kiinaan vietiin vuonna 2008 720 000 siviiliaseisiin tarkoitettua patruunaa.
Saman tutkimuksen mukaan siviiliaseita vietiin yhteensä lähes 100 000 kappaletta. Aseista suurin osa oli kivääreitä ja niitä vietiin eniten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Totuus ja tilastot ja tutkimusfakta

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuksen lausumissa, joka myös varsin laajalti lehdistössä julkaistiin oli: ”Siviiliaseita vietiin yhteensä lähes 100 000 kappaletta. Aseista suurin osa oli kivääreitä ja niitä vietiin eniten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.” Tämä koski asevientiä vuoden 2008 osalta. Suomessa on kuitenkin ainoastaan yksi asetehdas, joka valmistaa pienaseita siviilimarkkinoille ja vientiin mitenkään merkittäviä määriä – SAKO Oy.

Julkisista lähteistä selviää, että yritys valmisti vuonna 2008 kaiken kaikkiaan alle 65 000 asetta, kaikki tietystikin pulttilukkoisia kivääreitä, muunlaisia yritys ei valmista. Näistä kivääreistä jäi lisäksi useampi tuhat kotimaisille markkinoille, eli Suomalaisille metsästäjille.

Joten viimeistään tässä kohtaa herääkin kysymys, mikä on se toinen suomalainen asevalmistaja, joka on pystynyt pysymään kaikilta muilta asealan toimijoilta kokonaan tuntemattomana ja silti on alalla niinkin merkittävä asetehdas, että sen siviiliasevienti on ollut vuonna 2008, 35 000 – 40 000 asetta?

Tämän toistaiseksi tuntemattoman aseviejän viemät aseet puuttuvat myöskin tullin ulkomaanvientikaupan virallisista tilastoista, joten täytyy ihailla miten SaferGlobe Finlandin ”tutkijat” ovat pystyneet paljastamaan Suomesta ilmeisesti pimeän asetehtaan ja pimeän aseviejän?

Ovatko tutkimuksen muutkin tiedot yhtä vakaalla pohjalla?

Mahdollisesti. Katsotaanpa siis muitakin tietoja, kuten tutkimuksen esiintuoma tieto: ”Esimerkiksi Kiinaan vietiin vuonna 2008 720 000 siviiliaseisiin tarkoitettua patruunaa.” Patruunoiden vienti kiinaan ei ole kiellettyä, mutta tarkistetaanpa kuitenkin tullin vientitilastoista mitä on oikein viety. Tullin Uljas-tietokanta kertoo viennistä seuraavaa (tavaraluokka: 930630 Patruunat ja niiden osat kiväärejä ja haulikoita varten, joissa on rihlattu piippu sekä, revolvereita ja pistooleja varten), vientimaa Kiina, vuosi 2008: 818 kg, viennin arvo 29 395 euroa. Jos Kiinaan olisi todella viety patruunoita edellä mainitut 720 000 kpl, tulisi yhden patruunan painoksi 1,1 grammaa ja sen arvo olisi vientitilastojen mukaan 4,08 snt / kpl. Tätä on jo sinänsä äärimmäisen vaikea uskoa koska pienimmän patruunan (.22lr, pienoiskivääri), paino on jo noin kolme kertaa suurempi (n. 3,09 grammaa). Suomalaisesta asekaupasta voisi ostaa 29 000 eurolla edullisimmillaan vajaat 550 000 pienoiskiväärin patruunaa, siis sitä halvinta ruutiasepatruunaa, jota nyt ylipäänsä harrastuksissa käytetään.

Ollaanko siis jälleen kerran rakentamassa vain ja ainoastaan uutta Jemen-myyttiä, johon tiedotusvälineet lankeavat suoraan ja josta tulee riittävästi toistamalla ”totuus”?

Nykyjournalismissa ilmeisesti ei ole enää aikaa tarkistaa tietoja ennen julkaisua – mutta onko haluakaan?

Marko Tammelin
Rekyyli-lehti

Kuvateksti: Pienoiskiväärin patruuna (.22lr) punnittuna.

Ylen uutinen aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/10/suomi_vie_aseita_konflikti-_ja_sota-alueille_2098644.html

Radio Aallon kolumni 21.10.2010, kolumnistina Jone Nikula

"Uuden aselain käsittely on ollut matalaotsaista. Peistä on taitettu mieluummin tunne- kuin asiapohjalta. On käytetty hienoa teknistä sanastoa kuten "puoliautomaattinen," vaikka oikeus ja vastuu olisivat käyttökelpoisempaa termistöä."

http://www.radioaalto.fi/podcast?vt=audio&vid=106459

Ampuma-aselain uudistuksen todelliset hyödyt?

Moni asia on varmasti perusteltua sekä hyödyllistä. Tämänlaisia asioita on varmasti myös huolella tehty lainsäädäntö. Sitä hallituksen esitys HE 106/2009 tai valiokunnan mietintö HaVM 16/2010 vp ei kuitenkaan ole. Molempien alkuperäinen idea lähtee siltä pohjalta että direktiivin velvoitteiden mukaan laittomia aseita vähennettäisiin. Nyt esitetty kuitenkin puuttuu juuri laillisiin aseisiin ja niillä harrastaviin.

Esitys sisältää monia virheitä, tulkinnanvaraisuuksia sekä selviä perusoikeusrikkomuksia, jotka kaikki halutaan puoluekurin voimalla viedä läpi, vaikka se käytännössä tarkoittaa suoranaista valehtelua Suomen kansalle.

On ymmärrettävää että kyseisen aselakiuudistuksen taustalla olivat muun muassa valitettavat Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset, mutta onko silti oikein että näihin valitettavaan kahteen tapaukseen tukien ollaan viemässä läpi lakiesitystä joka tosiasiallisesti sisältää näin monia virheitä.

Tähän olemme me monet metsästäjät ja ammunnanharrastajat yrittäneet kysyä tietoa omilta kansanedustajiltamme, ministereiltämme tai hallituspuolueiden jäseniltä, mutta koskaan sitä todellista tietoa saamatta. Kiireisiin on kyllä osattu vedota ja energiaa on toivotettu, on kiitetty kauniisti saadusta viestistä, mutta sitä ei ole millään tavalla noteerattu. On "suututtu silmittömästi" esitetystä kritiikistä, on pidetty yhteydenottoja "painostuksena ja uhkailuna", ja ties mitä. Mutta silti ne käytännön toimet puuttuvat lähes kokonaan.

Hieman huolestuneena seuraan miten Suomalaisten aseluvan haltijoiden oikeuksia tullaan valvomaan ja miten aseiden omistajat tulevat lakiin suhtautumaan, sen tullessa voimaan. Tällä hetkellähän se tekee muun muassa ilma-aseharrastajista rikollisia yhdessä yössä?

Tuoreen tilaston mukaan Suomessa on 1 583 091 laillista ampuma-asetta. Lukumäärä on kasvanut alle vuodessa noin 8500 kappaleella, joista valta osa on luultavasti metsästysaseita.

Ampuma-asekouluttajista, jos sellaiseen joku yleensä haluaa ryhtyä, on tulossa hyvää vauhtia julkisenvallan käyttäjiä. Ampuma-asekouluttaja joutuu tilanteeseen jossa hänen on yksityishenkilönä käytettävä julkista valtaa ja siten myös noudatettava hallintolakia, hallinnon yleisiä oikeusperiaatteita sekä tietenkin myös muuta lainsäädäntöä. Mikäli ampuma-asekouluttaja ei näitä noudata, voi hän kohdata kaikki ne sanktiot mitkä virkamiestä tämänlaisessa tapauksessa voi kohdata. Aseluvan hakija harrastustodistuksen saajana voi ilmeisesti myös valittaa saamastaan päätöksestään, mutta minne, se on sääntelemättä. Mahdollisesti valitus tehdään hallintotuomioistuimeen, mutta ottaako se käsiteltäväksi asiaa, jota hoidetaan yksityishenkilönä?

Voidaanko valittaa esimerkiksi siitä, että kouluttaja on liian laiska tai jos aseluvan haltijat eivät saa kouluttajalta sitä palvelua, mitä kouluttajalta voidaan hakijan mielestä odottaa?

Ilmeisesti ampuma-asekouluttajalta edellytetään myös aktiivisuutta vapaaehtoisessa korvauksetta suoritettavassa toimessaan? Rikkooko ampuma-asekouluttaja hallintolakia kun hän ei ole radalla tarpeeksi usein? Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan ampuma-asekouluttajan pitää antaa todistuksia myös seuransa ulkopuolisille henkilöille, mutta voidaanko hänet tosiasiallisesti velvoittaa siihen?

Syntyykö ampuma-asekouluttajalle velvoite mennä radalle henkilön kanssa, jonka hän kokee kenties hankalaksi? Voidaanko ampuma-asekouluttaja haastaa oikeuteen passiivisuudestaan tämänlaisessa tapauksessa?

Entä mikä sitten on ampuma-asekouluttajan seuran oikeudellinen asema edellä mainituissa asioissa? Tätä seikkaa kannattaisi pohtia myös siitä näkökulmasta mitä nykyinen yhdistyslakimme sanoo oikeustoimikelpoisuudesta.

Vähintään yhtä mielenkiintoinen seikka on se että miten korvataan ampuma-asekouluttajalle se aika ja vaiva, joka häntä kohtaa. Voiko ampuma-asekouluttaja saada töistä palkallista vapaata tehtäviensä hoitamiseen?

Minkälainen on myös ampuma-asekouluttajan oikeusturva suhteessa asetettuihin velvoitteisiin siinä tilanteessa, missä hän joutuisi myös olemaan radalla kaksi vuotta sellaisten henkilöiden kanssa, joita hän ei tunne ja joiden mahdollisista rikosrekistereistä tms. hänellä ei ole mitään tietoa?

Mielenkiintoista on myös se että aselakiesityksen HE106/2009 tekniset virheet alkavat lakiesityksen pykälän §2 tarkoittamien välineiden määritelmästä esineistöstä, joka jättää valtavasti tulkinnanvaraisuuksia lakitekstin teknisen asiantuntemattomuuden vuoksi. Pykälää §2 tarkentava pykälä §3 aiheuttaa täysin kestämättömän, kohtuuttoman ja perustuslain vastaisen tilanteen kaikille ilma-aseharrastajille, koska HE106/2009 ristiviittaus pykälän §19 momentissa 2a ei vapauta ilma-aseharrastajia, kuten se vapauttaa ampuma-aseiden haltijat täysin kuvatusta lupaprosessista.

Tämän teknisesti karkean virheen vuoksi suurin osa ilma-aseharrastajista joutuu hakemaan ampuma-aseen osan hallussapitoon oikeuttavan luvan kaikille äänenvaimentimilleen. Virhettä voisi kuvata analogialla; Auto on esine, jossa on neljä pyörää. Tämä tarkoittaisi autolelujen katsastuksia, tavallisten ruohonleikkureiden käyttövoimaveroa, kuormarullakkojen päästömittauksia ja ostoskärrien päästöperustaista verotusta.

Kuvattua teknistä ongelmaa ei voida korjata laintulkinnalla, koska lakiteksti ei salli tuollaisia tulkintoja, vaan on erittäin yksikäsitteinen laajuudessaan. Tulkintaa ei voida luoda myöskään siksi, ettei ilma-aseille ole olemassa äänenvaimentimia, jotka eivät toimisi ampuma-aseissa. Tämä johtuu ilmiön fysiikan laeista.

Ministeri Holmlund sekä monet kansalaiset että kansanedustajamme ovat myös erittäin huolissaan siitä että uusia kouluampumisia ei enää tulisi. Tämän huolen voimme jakaa myös me metsästäjät sekä ammunnanharrastajat, jotka emme varmasti halua tämänlaisia enää tapahtuvan.

Haluan kuitenkin kertoa ministereille, kansanedustajille sekä muille tavallisille kansalaisille tiedoksi että kumpikaan kouluampuja ei olisi saanut asettaan, mikäli nykyistä aselakia olisi noudatettu aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden sijaan.
Kauhajoen koulusurmaajan ase olisi myös nykyisen aselakimme 92 §:n mukaan pitänyt ottaa välittömästi haltuun, jo pelkän epäilyn takia. Tämän kuitenkin estivät edellä mainitut yhtenäistämisohjeet, joita sittemmin on yritetty korjata ja parantaa, mutta huonolla tuloksella.

Myös Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota tähän (Dnro 709/4/09 ja 3716/4/09).

Sisäasiainministeri Anne Holmlund totesi myös 14.10.2010 eduskunnan täysistunnossa että uusi aselaki olisi estänyt kouluammuskelut. Mutta olisiko kuitenkin niin että jo kuusi vuotta tekoa suunnitellut henkilö olisi tässä ajassa kerinnyt saamaan nyt vaadittavan ampuma-asekouluttajan myöntämän todistuksen harrastuneisuudestaan esitetyn kahdenvuoden harrastamisen jälkeen, ja siten myös luvan omalle aseelleen?

Ihmettelen myös suuresti miksi huonoa lainsäädäntöä kritisoinut Oikeuskansleri ei ole puuttunut tähän.

Marko Tammelin

Rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto?

Nyt Suomi on listattu rauhallisten maiden kärkikastiin australialaisen Institute for Economics and Peace organisaation tekemän Global Peace Index -vertailun mukaan. Helsingin sanomat uutisoi aiheesta seuraavasti: "Suomi rauhallisten maiden kärkikastia". Jostakin syystä tämä verrattain positiivinen tutkimus/uutinen ei ole kansallisella tasolla lyönyt itseään läheskään niin hyvin läpi kuin kaikki negatiiviset aihepiiriin liittyvät viimeaikaiset tutkimukset/uutisoinnit?

On tietenkin monta mittaria, jolla mitata turvallisuutta. Henkirikoksissa olemme EU:ssa 6. tilalla, globaalisti keskikastia. Pahoinpitelyjen määrä pidämme itse korkana, mutta ilmeisesti kuitenkin jäämme kauas EU:n kärkikastista? Toisaalta, jos Suomessa jossain mielenosoituksessa särkyy muutama ikkuna, sitä pidetään suurena skandaalina, jota päivitellään pitkään ja hartaasti. Pariisissa palavat kokonaisten lähiöiden autot, ja ryöstellään liikkeitä, kun hallitus esittää jotakin josta kansalaiset eivät pidä, tai kun poliisi on pamputtanut jonkun henkitoreisiin.

Tärkeintä on kuitenkin se, että ampuma-aseiden määrä korreloi henkirikosten määrään erittäin käänteisesti. Tätä ei tietenkään automaattisesti seuraa päätelmä, että aseet luovat turvallisuutta. Sen sijaan tästä faktasta on lupa päätellä, että länsimaissa aseet eivät ole ongelma ja ne ovat oikeissa käsissä.

Vision Humanity tutkimus tästä linkistä. [pdf]

KULTAKUUMEISIA SATUJA ASEISTA

Onko täysin poissuljettua, että kulttuuritoimittajat tarkistaisivat, puhuuko haastateltava totta vai pehmeitä, ja tekisivät jopa kriittisen kysymyksen? Se on normaalia toimittajan työtä.

Kultakuumeessa 8.6 haastateltiin valokuvaaja Harri Pälvirantaa ampumaratoja koskevasta valokuvanäyttelystään. Ohjelman esitiedoissa kysyttiin raflaavasti "miten aseharrastajasta muututaan kylmäveriseksi murhaajaksi". Moniko on muuttunut? Pälviranta näkyy löytäneen Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhaajat. Toinen omisti aseen kuukauden ja toinen pari kuukautta ennen rikostaan. Kumpikaan ei harrastanut ammuntaa. He olivat päättäneet pyrkiä historiaan joukkomurhalla - ja hankkivat pistoolin. Aiemmin muuan nuorukainen valitsi Myyrmannissa pommin, mutta mitäpä sitä muistamaan, väärä väline.

Ohjelmassa väitettiin Suomessa olevan väkilukuun verraten "maailman kolmanneksi eniten aseita heti Yhdysvaltojen ja Jemenin jälkeen". Ei ole. Noiden jälkeen tulevat Sveitsi, Serbia ja Irak. Sen jälkeen tulevat jaetulle 6. sijalle Itävalta, Kanada, Kreikka, Ranska, Ruotsi, Saksassa ja Suomi. Niissä on lähes tarkalleen sama määrä aseita per capita. Olemme hyvässä seurassa.

Pälviranta väitti Suomessa tapettavan paljon enemmän ihmisiä luvallisilla, kuin laittomilla ampuma-aseilla. Toimittaja oli erityisen innostunut tästä, ja Pälviranta selitti tämän suhteen kertovan suomalaisen asekulttuurin luonteesta. Nopea vierailu oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen nettisivuille olisi näyttänyt taas, ettei taitelija tunne lainkaan asiaa, josta paatoksella puhuu.

Henkirikoskatsaus 2007 kertoo tapoista ja murhista tehtävän 10 % laittomalla, 6 % luvallisella ampuma-aseella. Se on normaali lukema. Erittäin poikkeuksellisella jaksolla 2002-2008, joka sisältää Jokelan ja Kauhajoen, tapoista tehtiin laittomilla a-aseilla 9,3 ja luvallisilla 8 %. Muissa a-aseilla tehtävissä rikoksissa ase on laiton vähintään 4/5 tapauksista.

Vuosina 2002-2008 selvitettiin 803 henkirikosta. Uhreista tapettiin teräaseella 307, nyrkeillä 183, astalolla ym. 156, laittomalla ampuma-aseella 75, luvallisella a-aseella 64. Ihanko totta vain tuo viimeinen luku on tärkeä? Onko ampumalla tapettu enemmän tapettu kuin puukolla tapettu?

Mikko Niskasaari, toimittaja

Kuvassa aseasioistakin tieteilevä valokuvataiteilija
Harri "the shooter" Pälviranta ja järeä iskuporakone.

Itsemurhan syynäkö aseen helppo saatavuus?

Jälleen kerran ASEET saavat pääroolin kun HS päästää tuutistaan erittäin leimaavan 'uutisen' jossa esitetään mm. seuraavanlainen väite;

Aseiden helppo saatavuus kasvattaa tutkimusten mukaan itsemurhan todennäköisyyttä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen professorin Jouko Lönnqvistin mukaan on selvää, että aseiden määrä on suhteessa itsemurhien määrään. Hänen mukaansa itsemurhaa suunnittelevat eivät aseen puuttuessa suinkaan siirry johonkin toisen menetelmään.

Artikkelissa tulee esille ainoastaan ko. 'hyvinvointiprofessorin' henkilökohtainen mielipide, eikä se artikkelinkaan mukaan perustu mihinkään tutkimuksiin. Kyseisellä hyvinvointilaitoksella kannattaisi koko henkilökunnan keskittyä enemmän mielenterveyden edistämiseen tällaisten populististen toteamusten sijasta. Suurimmalla osalla kansalaisia on edelleen toimivat aivot joten tämän kaltaiset tutkimukseksi naamioidut lähdetiedottomat 'uutiset' kannattaisi Hesarinkin julkaista korkeintaan mielipidesivuilla.

Jos ei oteta ollenkaan kantaa suomalaisen itsemurhaamisen syihin vaan mietitään kylmästi itse toimenpidettä ja seuraamuksia niin olisiko parempi, että epätoivoinen henkilö toteuttaisi tekonsa toisella asetta huomattavasti helpommin saatavilla oleva keinolla? Jatkotutkimuksen aiheena voisikin olla se, että kuinka moni itsemurhaaja 'paremman puutteessa' menisi autonsa ratin taakse, jättäisi turvavyön kiinnittämättä ja ohjaisi ajoneuvon sivullisista välittämättä päin vastaantulijaa?

Lue säälittävän ja naurettavan välimaastoon sijoittuva artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.