Moni asia on varmasti perusteltua sekä hyödyllistä. Tämänlaisia asioita on varmasti myös huolella tehty lainsäädäntö. Sitä hallituksen esitys HE 106/2009 tai valiokunnan mietintö HaVM 16/2010 vp ei kuitenkaan ole. Molempien alkuperäinen idea lähtee siltä pohjalta että direktiivin velvoitteiden mukaan laittomia aseita vähennettäisiin. Nyt esitetty kuitenkin puuttuu juuri laillisiin aseisiin ja niillä harrastaviin.
Esitys sisältää monia virheitä, tulkinnanvaraisuuksia sekä selviä perusoikeusrikkomuksia, jotka kaikki halutaan puoluekurin voimalla viedä läpi, vaikka se käytännössä tarkoittaa suoranaista valehtelua Suomen kansalle.
On ymmärrettävää että kyseisen aselakiuudistuksen taustalla olivat muun muassa valitettavat Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset, mutta onko silti oikein että näihin valitettavaan kahteen tapaukseen tukien ollaan viemässä läpi lakiesitystä joka tosiasiallisesti sisältää näin monia virheitä.
Tähän olemme me monet metsästäjät ja ammunnanharrastajat yrittäneet kysyä tietoa omilta kansanedustajiltamme, ministereiltämme tai hallituspuolueiden jäseniltä, mutta koskaan sitä todellista tietoa saamatta. Kiireisiin on kyllä osattu vedota ja energiaa on toivotettu, on kiitetty kauniisti saadusta viestistä, mutta sitä ei ole millään tavalla noteerattu. On "suututtu silmittömästi" esitetystä kritiikistä, on pidetty yhteydenottoja "painostuksena ja uhkailuna", ja ties mitä. Mutta silti ne käytännön toimet puuttuvat lähes kokonaan.
Hieman huolestuneena seuraan miten Suomalaisten aseluvan haltijoiden oikeuksia tullaan valvomaan ja miten aseiden omistajat tulevat lakiin suhtautumaan, sen tullessa voimaan. Tällä hetkellähän se tekee muun muassa ilma-aseharrastajista rikollisia yhdessä yössä?
Tuoreen tilaston mukaan Suomessa on 1 583 091 laillista ampuma-asetta. Lukumäärä on kasvanut alle vuodessa noin 8500 kappaleella, joista valta osa on luultavasti metsästysaseita.
Ampuma-asekouluttajista, jos sellaiseen joku yleensä haluaa ryhtyä, on tulossa hyvää vauhtia julkisenvallan käyttäjiä. Ampuma-asekouluttaja joutuu tilanteeseen jossa hänen on yksityishenkilönä käytettävä julkista valtaa ja siten myös noudatettava hallintolakia, hallinnon yleisiä oikeusperiaatteita sekä tietenkin myös muuta lainsäädäntöä. Mikäli ampuma-asekouluttaja ei näitä noudata, voi hän kohdata kaikki ne sanktiot mitkä virkamiestä tämänlaisessa tapauksessa voi kohdata. Aseluvan hakija harrastustodistuksen saajana voi ilmeisesti myös valittaa saamastaan päätöksestään, mutta minne, se on sääntelemättä. Mahdollisesti valitus tehdään hallintotuomioistuimeen, mutta ottaako se käsiteltäväksi asiaa, jota hoidetaan yksityishenkilönä?
Voidaanko valittaa esimerkiksi siitä, että kouluttaja on liian laiska tai jos aseluvan haltijat eivät saa kouluttajalta sitä palvelua, mitä kouluttajalta voidaan hakijan mielestä odottaa?
Ilmeisesti ampuma-asekouluttajalta edellytetään myös aktiivisuutta vapaaehtoisessa korvauksetta suoritettavassa toimessaan? Rikkooko ampuma-asekouluttaja hallintolakia kun hän ei ole radalla tarpeeksi usein? Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan ampuma-asekouluttajan pitää antaa todistuksia myös seuransa ulkopuolisille henkilöille, mutta voidaanko hänet tosiasiallisesti velvoittaa siihen?
Syntyykö ampuma-asekouluttajalle velvoite mennä radalle henkilön kanssa, jonka hän kokee kenties hankalaksi? Voidaanko ampuma-asekouluttaja haastaa oikeuteen passiivisuudestaan tämänlaisessa tapauksessa?
Entä mikä sitten on ampuma-asekouluttajan seuran oikeudellinen asema edellä mainituissa asioissa? Tätä seikkaa kannattaisi pohtia myös siitä näkökulmasta mitä nykyinen yhdistyslakimme sanoo oikeustoimikelpoisuudesta.
Vähintään yhtä mielenkiintoinen seikka on se että miten korvataan ampuma-asekouluttajalle se aika ja vaiva, joka häntä kohtaa. Voiko ampuma-asekouluttaja saada töistä palkallista vapaata tehtäviensä hoitamiseen?
Minkälainen on myös ampuma-asekouluttajan oikeusturva suhteessa asetettuihin velvoitteisiin siinä tilanteessa, missä hän joutuisi myös olemaan radalla kaksi vuotta sellaisten henkilöiden kanssa, joita hän ei tunne ja joiden mahdollisista rikosrekistereistä tms. hänellä ei ole mitään tietoa?
Mielenkiintoista on myös se että aselakiesityksen HE106/2009 tekniset virheet alkavat lakiesityksen pykälän §2 tarkoittamien välineiden määritelmästä esineistöstä, joka jättää valtavasti tulkinnanvaraisuuksia lakitekstin teknisen asiantuntemattomuuden vuoksi. Pykälää §2 tarkentava pykälä §3 aiheuttaa täysin kestämättömän, kohtuuttoman ja perustuslain vastaisen tilanteen kaikille ilma-aseharrastajille, koska HE106/2009 ristiviittaus pykälän §19 momentissa 2a ei vapauta ilma-aseharrastajia, kuten se vapauttaa ampuma-aseiden haltijat täysin kuvatusta lupaprosessista.
Tämän teknisesti karkean virheen vuoksi suurin osa ilma-aseharrastajista joutuu hakemaan ampuma-aseen osan hallussapitoon oikeuttavan luvan kaikille äänenvaimentimilleen. Virhettä voisi kuvata analogialla; Auto on esine, jossa on neljä pyörää. Tämä tarkoittaisi autolelujen katsastuksia, tavallisten ruohonleikkureiden käyttövoimaveroa, kuormarullakkojen päästömittauksia ja ostoskärrien päästöperustaista verotusta.
Kuvattua teknistä ongelmaa ei voida korjata laintulkinnalla, koska lakiteksti ei salli tuollaisia tulkintoja, vaan on erittäin yksikäsitteinen laajuudessaan. Tulkintaa ei voida luoda myöskään siksi, ettei ilma-aseille ole olemassa äänenvaimentimia, jotka eivät toimisi ampuma-aseissa. Tämä johtuu ilmiön fysiikan laeista.
Ministeri Holmlund sekä monet kansalaiset että kansanedustajamme ovat myös erittäin huolissaan siitä että uusia kouluampumisia ei enää tulisi. Tämän huolen voimme jakaa myös me metsästäjät sekä ammunnanharrastajat, jotka emme varmasti halua tämänlaisia enää tapahtuvan.
Haluan kuitenkin kertoa ministereille, kansanedustajille sekä muille tavallisille kansalaisille tiedoksi että kumpikaan kouluampuja ei olisi saanut asettaan, mikäli nykyistä aselakia olisi noudatettu aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden sijaan.
Kauhajoen koulusurmaajan ase olisi myös nykyisen aselakimme 92 §:n mukaan pitänyt ottaa välittömästi haltuun, jo pelkän epäilyn takia. Tämän kuitenkin estivät edellä mainitut yhtenäistämisohjeet, joita sittemmin on yritetty korjata ja parantaa, mutta huonolla tuloksella.
Myös Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota tähän (Dnro 709/4/09 ja 3716/4/09).
Sisäasiainministeri Anne Holmlund totesi myös 14.10.2010 eduskunnan täysistunnossa että uusi aselaki olisi estänyt kouluammuskelut. Mutta olisiko kuitenkin niin että jo kuusi vuotta tekoa suunnitellut henkilö olisi tässä ajassa kerinnyt saamaan nyt vaadittavan ampuma-asekouluttajan myöntämän todistuksen harrastuneisuudestaan esitetyn kahdenvuoden harrastamisen jälkeen, ja siten myös luvan omalle aseelleen?
Ihmettelen myös suuresti miksi huonoa lainsäädäntöä kritisoinut Oikeuskansleri ei ole puuttunut tähän.
Marko Tammelin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti