Näytetään tekstit, joissa on tunniste rikollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rikollisuus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Leikkipyssyillä hörhöilevät henkilöt

Helsingin poliisilaitokselta kysyttiin haastattelumuotoisesti nykyään niin tavalliselta tuntuvista uutisista tyyppiä;

"Mies osoitteli raitiovaunuja aseella Kiasman viereisellä nurmikolla Helsingin keskustassa keskiviikkona iltapäivällä. Poliisi otti hänet ja toisen miehen kiinni yhden jälkeen samalta paikalta. -- Ase osoittautui tarkemmissa tutkimuksissa aidonnäköiseksi muovikuula-aseeksi” (IS 9.6).

Tämähän näiden lopputulos yleensä on; kyseessä on lelu ellei risu, mitä paikalle hälytetyt partiot eivät tietenkään voi tietää.

Ohessa rikosylikomisario Juha Laaksonen vastaukset esitettyihin kysymyksiin:

K1:
Onko Hgin poliisilaitoksella, tai mahdollisesti poliisin piirissä laajemmin,
tilastoitu tai arvioitu, ovatko tällaiset tapaukset lisääntyneet,
vai onko lisääntynyt lähinnä
a)      yleisön tai
b)      poliisin reagoiminen niihin tai
c)       median uutisointi niistä?

V: Maantieteellisesti Helsingin poliisilaitoksen alueelle kirjattujen ko. ase/asemies –hälytystehtävien määrät eivät ole nousseet viimeisten kolmen vuoden aikana.
Kyseisiä hälytystehtäviä kirjataan vuositasolla noin kolmekymmentä. Suurin osa tämänkaltaisista hälytystehtävistä kumpuaa kansalaisilmoitusten perusteella.

K2.
Onko arvioitu,
a)      missä määrin näitä tapahtuu siksi, että kaikenlaiset hörhöt saavat sillä oman 15 minuuttiansa julkisuudessa
b)      tai muuten apinointina? Matkitaan toisia.

V: Hälytystehtäviin sisältyy monenlaisia tapauksia. Mitään varsinaista valtatrendiä kyseisissä hälytystehtävissä ei ole havaittavissa. Kysymyksenasettelussa esitettävää kontekstia ei ole ollut havaittavissa.

K3.
Edelliseen liittyen, onko mietitty olisivatko tapaukset vähennettävissä toisenlaisella tiedottamisella ja uutisoinnilla?
Tietysti ne vähenisivät ao. henkilöiden järjen käytön lisääntymisellä, mutta se voi olla pisin tie (jos käyttäisin hymiöitä, tässä olisi sellainen).

V: Tapausten määrä on vuositasolla vähäinen. Tosin yksikin ko. hälytystehtävä on liikaa. Osaan tapauksista kytkeytyy mukaan alkoholi/muut päihteet, jolloin henkilön arviointikyky/-taso on alentunut ja henkilön toiminta on osaltaan johtanut po. tilanteeseen. Kansalaisten valppaus on saattanut myös lisääntyä kansallisella tasolla tapahtuneiden murhenäytelmien johdosta, mikä on osaltaan saattanut lisätä ilmoittamisen aktiivisuutta.

Yhteenveto:
Kun tapaukset eivät ole 3 v aikana lisääntyneet, mutta uutisiin tuntuu törmäävän jatkuvasti, niin lienee lupa päätellä että tapausten uutisointi on lisääntynyt. Myös niin, että ne saavat tilaa enemmän kuin peukalon mittaisen pätkän.
Sekin on tietenkin mahdollista, että oma allergisuus näitä kohtaan on lisääntynyt.

Mikko Niskanen, toimittaja

Lue myös "Taas leikkipyssy" blogikirjoitus.

torstai 14. tammikuuta 2010

Ampuma-aselaki ja sen todellinen vaikutus rikoksiin

[Kirjoitus julkaistu Sanomalehti Kalevassa 14.1.2010]

Espoon Sellon ampumatapauksen jälkeen on mediassa ja Kalevan pääkirjoituksessakin jälleen kerran kiinnitetty huomiota aselakiimme nimen omaan yhden käden aseiden osalta. Tosiasiallisesti aselakimme kiristettiin jo 29.9.2008 annetulla ohjeella (SMDno/2008/1009) näiden aseiden osalta tasolle, joka on ehdotettuakin aselakia tiukempi. Kuvaavaa on, etteivät edes panttilainaamot enää huoli pistooleja, koska niitä ei voi laillisesti myydä.

Tästä huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrään ja laadun (luvattomat vs. luvalliset ja asetyyppi) osalta näkyvissä ei ole muuta muutosta kuin hienoinen kasvu luvattomien pistoolien osuuden määrässä, vaikka käytännössä tiukennettu aselaki on ollut voimassa jo puolitoista vuotta.

Vuonna 2009 tehtiin ampuma-aseella noin 20 henkirikosta, mikä pitkällä aikavälillä on muodostunut ikäväksi vakioluvuksi. Muilla keinoin, pääosin teräaseella, on tapettu pitkälti toista sataa ihmistä, yleensä kännissä. 94 % Suomen henkirikoksista tehdään muilla välineillä kuin luvallisin asein.

Asejakautuma henkirikoksissa vuonna 2009 oli medialähteiden mukaan:

Yhdeksän (9) luvattomalla pistoolilla (aiempien vuosien kokemusten mukaan aseet ovat pääosin joko olleet luvattomia sodista lähtien tai ne ovat ulkomailta salakuljetettuja). Kolme (3) luvattomalla haulikolla, yksi (1) määrittelemätön "metsästysase" ja kolmessa (3) tapauksessa ampuma-asetta ei ole yksilöity.

Kahdessa (2) tapauksessa luvallisella pistoolilla oli ratkaiseva rooli, kahdessa tapauksessa tappajalla oli käytettävissään monia aseita. Luvattomat aseet olivat tekovälineitä lähes kahdessa kolmesta henkirikoksesta. Tekijöistä noin puolet edusti ns. valtaväestöä, mikä on poikkeuksellisen vähän. Yli puolella näyttäisi olevan rikollinen tausta, mikä on "normaalia", ja ikäjakauma on keski-ikäisestä vanhukseen. Nuorin tappaja on 25-vuotias.

Tiukennetusta aselupaohjeistuksesta huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrä on jopa nousussa. Luvattomien aseiden määrä on vähintäänkin entinen. Tilastollisesti alkaa olla jo todistettu, ettei ohjeella ja sen linjassa olevalla lakiehdotuksellakaan ole mitään vaikutusta henkirikoksiin. Millä sitten voisi olla?

Taparikollisuudella ei ole nähty ko. rikosten torjunnassa mitään merkitystä, eikä lukuisista aserikoksista tuomittuihin taparikollisiin ole esitetty kohdistuvaksi mitään sanktioita. Ei edes useista ampuma-aserikoksista tuomituille ja/tai laittomaan (tappo)uhkaukseen syyllistyneille, kuten Espoossakin nähtiin kohtalokkain seurauksin. Suomessa taparikollinen saa luvattomasta aseesta pääsääntöisesti sakkoja.

Ainakin seitsemässä näistä henkirikoksista tekijä olisi ollut tekohetkellä vankilassa jossain muussa maassa kuin Suomessa. Siten pelkästään oikeuskäytäntöä muuttamalla ilman minkäänlaisia lainmuutoksia näiden henkirikosten määrästä katoaisi ilmeisesti kolmannes.

Jussi Peltola
päätoimittaja
Ase-lehti



sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Ammattisotilaan tausta?

Espoon murhatöihin 31.12.2009 liittyen uutisoinnissa on vilahdellut sana 'ammattisotilas'.

Ampuja oli vuonna 1966 syntynyt Kosovon albaani. Silloisen Jugoslavian alueella oli käynnissä etninen puhdistus ja sotatila suunnilleen koko 80-luvun aina 90-luvun alkuun. Ampuja oli siis ainakin 80-luvun puolivälistä alkaen potentiaalinen sotilas kuten Jugoslavian alueella tuolla vuosikymmenellä olivat kaikki miehet ja itse asiassa naisetkin. Oppi ja kokemus sotimiseen, murha- sekä tihutöihin hankittiin taisteluissa kokeneempien rinnalla.

Kyseinen ampuja, oltuaan mahdollisesti sotatoimissa vuosia, taidollisesti saattoi hyvinkin olla osaavampi murhatyössään kuin vaikkapa varusmiespalvelun suorittanut, suomalainen Sellon vartija tai espoolainen konstaapeli. Jugoslavian alueella ei kuitenkaan luultavasti tuona aikana ollut yhtään varsinaista sotakoulua kouluttamassa 'ammattisotilaita', ainakaan albaanien puolella. Yksi tunnusmerkki ammattisotilaan statukselle on palkan maksu. Jugoslaviassa sotimisesta tuskin maksettiin asianosaisille muutoin kuin omalla verellä?

Näin ollen kyseisen Kosovon albanialaisen murhamiehen yhteydessä ei siis ammattitaidottomimmankaan toimittajan kannattaisi puhua 'ammattisotilaasta'. Kaikki tarmo kannattaisi suunnata vaikkapa miettimiseen, miksi tämän kaltaista yhteiskuntaamme sopeutumatonta maahanmuttajarikollista ei oltu jo aikaa sitten karkoitettu Suomesta?


Ibrahim Shkupolli