Leikkipyssyillä hörhöilevät henkilöt

Helsingin poliisilaitokselta kysyttiin haastattelumuotoisesti nykyään niin tavalliselta tuntuvista uutisista tyyppiä;

"Mies osoitteli raitiovaunuja aseella Kiasman viereisellä nurmikolla Helsingin keskustassa keskiviikkona iltapäivällä. Poliisi otti hänet ja toisen miehen kiinni yhden jälkeen samalta paikalta. -- Ase osoittautui tarkemmissa tutkimuksissa aidonnäköiseksi muovikuula-aseeksi” (IS 9.6).

Tämähän näiden lopputulos yleensä on; kyseessä on lelu ellei risu, mitä paikalle hälytetyt partiot eivät tietenkään voi tietää.

Ohessa rikosylikomisario Juha Laaksonen vastaukset esitettyihin kysymyksiin:

K1:

Onko Hgin poliisilaitoksella, tai mahdollisesti poliisin piirissä laajemmin,

tilastoitu tai arvioitu, ovatko tällaiset tapaukset lisääntyneet,

vai onko lisääntynyt lähinnä

a)      yleisön tai

b)      poliisin reagoiminen niihin tai

c)       median uutisointi niistä?

V: Maantieteellisesti Helsingin poliisilaitoksen alueelle kirjattujen ko. ase/asemies –hälytystehtävien määrät eivät ole nousseet viimeisten kolmen vuoden aikana.

Kyseisiä hälytystehtäviä kirjataan vuositasolla noin kolmekymmentä. Suurin osa tämänkaltaisista hälytystehtävistä kumpuaa kansalaisilmoitusten perusteella.

K2.

Onko arvioitu,

a)      missä määrin näitä tapahtuu siksi, että kaikenlaiset hörhöt saavat sillä oman 15 minuuttiansa julkisuudessa

b)      tai muuten apinointina? Matkitaan toisia.

V: Hälytystehtäviin sisältyy monenlaisia tapauksia. Mitään varsinaista valtatrendiä kyseisissä hälytystehtävissä ei ole havaittavissa. Kysymyksenasettelussa esitettävää kontekstia ei ole ollut havaittavissa.

K3.

Edelliseen liittyen, onko mietitty olisivatko tapaukset vähennettävissä toisenlaisella tiedottamisella ja uutisoinnilla?

Tietysti ne vähenisivät ao. henkilöiden järjen käytön lisääntymisellä, mutta se voi olla pisin tie (jos käyttäisin hymiöitä, tässä olisi sellainen).

V: Tapausten määrä on vuositasolla vähäinen. Tosin yksikin ko. hälytystehtävä on liikaa. Osaan tapauksista kytkeytyy mukaan alkoholi/muut päihteet, jolloin henkilön arviointikyky/-taso on alentunut ja henkilön toiminta on osaltaan johtanut po. tilanteeseen. Kansalaisten valppaus on saattanut myös lisääntyä kansallisella tasolla tapahtuneiden murhenäytelmien johdosta, mikä on osaltaan saattanut lisätä ilmoittamisen aktiivisuutta.

Yhteenveto:

Kun tapaukset eivät ole 3 v aikana lisääntyneet, mutta uutisiin tuntuu törmäävän jatkuvasti, niin lienee lupa päätellä että tapausten uutisointi on lisääntynyt. Myös niin, että ne saavat tilaa enemmän kuin peukalon mittaisen pätkän.

Sekin on tietenkin mahdollista, että oma allergisuus näitä kohtaan on lisääntynyt.

Mikko Niskanen, toimittaja

Lue myös "Taas leikkipyssy" blogikirjoitus.

Taas leikkipyssy

Poliisin toimintaa ei voi moittia, on oikein ottaa ja heidän on pakko ottaa tosissaan kaikki ilmoitukset aseen kanssa kaupunkialueella liikkuvista ja varsinkin sillä osoittelevista. Vaikka etukäteen tiedetäänkin, että 9/10 on turhia ilmoituksia. Tosin tämä nimenomainen tapaus ei ollut ilmeisesti aivan turha, hän oli ilmeisesti uhkaillut muovipyssyllään.

Uutisointi näistä on kuitenkin aivan hanurista. Toimittajien täytyisi miettiä tarkkaan, kannattaako jokaiselle törpölle antaa heidän kaipaamaansa 15 minuuttia julkisuudessa. Osa näistä tapauksista nimittäin mitä ilmeisimmin on sellaisia.

Joskus viime- tai edellisenä vuonna Hgin Katajanokalla tehtiin useina päivinä useita havaintoja miehestä, joka liikkui kaduilla kivääri takkinsa alla. Alla, mutta niin että muut kulkijat sen näkivät. Kun poliisi lopulta äijän tavoitti, ilmeni jo etukäteen arvattavissa ollut asia: kivääri oli joko deko tai replika. Sellaisen kanssa kävely lienee antanut jonkinlaista vallantunnetta ja arvatenkin kiinnijääminen sopi tällekin tyypille. Näin hän oli hetken aikaa poliisin edessä Tärkeä Henkilö. Sai pikkusakon järjestyslain rikkomisesta – eihän siinä muuta rikosta ollut.

Ongelma on, miten tämän medialle selittää. Älkää julkaisko kaikkea sontaa tai ”salatkaa asiat” ei ole noin yleisesti ottaen hyvä neuvo toimittajille. Heidän intressinsä asiassa ovat kuitenkin ilmeiset. Myös poliisin tiedottamista voi pohtia. Kun kuitenkin päiväkodin lähellä on nähty ”asemies” ja tieto on levinnyt perheille ja kai koko kaupunginosaan, niin poliisilla on velvollisuus tiedottaa tapauksen selviämisestä.

Asiaa kannattaa siis miettiä, sillä höpöjututkin luovat mielikuvaa joka puolella pyörivistä ”asemiehistä”, ja vaikuttavat suuren yleisön asenteisiin. Varsinkin kun ampuma-aseella tehdyt tapot (luvallisella keskimäärin 7 per vuosi) uutisoidaan monen aukeaman jutuilla, puukotukset (keskimäärin 47 per vuosi) etusormen mittaisella pätkällä ja paljain käsin tapetut (keskimäärin 29 per vuosi) pikkurillin pituisella uutisella.

HS 28.5.2010 - Pukinmäen epäillyltä asemieheltä löytyi muovikuula-ase