Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiedottaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiedottaminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Leikkipyssyillä hörhöilevät henkilöt

Helsingin poliisilaitokselta kysyttiin haastattelumuotoisesti nykyään niin tavalliselta tuntuvista uutisista tyyppiä;

"Mies osoitteli raitiovaunuja aseella Kiasman viereisellä nurmikolla Helsingin keskustassa keskiviikkona iltapäivällä. Poliisi otti hänet ja toisen miehen kiinni yhden jälkeen samalta paikalta. -- Ase osoittautui tarkemmissa tutkimuksissa aidonnäköiseksi muovikuula-aseeksi” (IS 9.6).

Tämähän näiden lopputulos yleensä on; kyseessä on lelu ellei risu, mitä paikalle hälytetyt partiot eivät tietenkään voi tietää.

Ohessa rikosylikomisario Juha Laaksonen vastaukset esitettyihin kysymyksiin:

K1:
Onko Hgin poliisilaitoksella, tai mahdollisesti poliisin piirissä laajemmin,
tilastoitu tai arvioitu, ovatko tällaiset tapaukset lisääntyneet,
vai onko lisääntynyt lähinnä
a)      yleisön tai
b)      poliisin reagoiminen niihin tai
c)       median uutisointi niistä?

V: Maantieteellisesti Helsingin poliisilaitoksen alueelle kirjattujen ko. ase/asemies –hälytystehtävien määrät eivät ole nousseet viimeisten kolmen vuoden aikana.
Kyseisiä hälytystehtäviä kirjataan vuositasolla noin kolmekymmentä. Suurin osa tämänkaltaisista hälytystehtävistä kumpuaa kansalaisilmoitusten perusteella.

K2.
Onko arvioitu,
a)      missä määrin näitä tapahtuu siksi, että kaikenlaiset hörhöt saavat sillä oman 15 minuuttiansa julkisuudessa
b)      tai muuten apinointina? Matkitaan toisia.

V: Hälytystehtäviin sisältyy monenlaisia tapauksia. Mitään varsinaista valtatrendiä kyseisissä hälytystehtävissä ei ole havaittavissa. Kysymyksenasettelussa esitettävää kontekstia ei ole ollut havaittavissa.

K3.
Edelliseen liittyen, onko mietitty olisivatko tapaukset vähennettävissä toisenlaisella tiedottamisella ja uutisoinnilla?
Tietysti ne vähenisivät ao. henkilöiden järjen käytön lisääntymisellä, mutta se voi olla pisin tie (jos käyttäisin hymiöitä, tässä olisi sellainen).

V: Tapausten määrä on vuositasolla vähäinen. Tosin yksikin ko. hälytystehtävä on liikaa. Osaan tapauksista kytkeytyy mukaan alkoholi/muut päihteet, jolloin henkilön arviointikyky/-taso on alentunut ja henkilön toiminta on osaltaan johtanut po. tilanteeseen. Kansalaisten valppaus on saattanut myös lisääntyä kansallisella tasolla tapahtuneiden murhenäytelmien johdosta, mikä on osaltaan saattanut lisätä ilmoittamisen aktiivisuutta.

Yhteenveto:
Kun tapaukset eivät ole 3 v aikana lisääntyneet, mutta uutisiin tuntuu törmäävän jatkuvasti, niin lienee lupa päätellä että tapausten uutisointi on lisääntynyt. Myös niin, että ne saavat tilaa enemmän kuin peukalon mittaisen pätkän.
Sekin on tietenkin mahdollista, että oma allergisuus näitä kohtaan on lisääntynyt.

Mikko Niskanen, toimittaja

Lue myös "Taas leikkipyssy" blogikirjoitus.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Itseilmaisumme epäonnistuminen ?

Me kaikki ampumisen harrastajat olemme epäonnistuneet surkeasti ilmaisemaan itseämme!

Tähän johtopäätökseen olen tullut luettuani monia kansanedustajien mielipiteitä ase-asioissa. Arkadianmäellä selvästi ja virheellisesti kuvitellaan, ettemme me ampumisen harrastajat (tarkoitan kaikkia ryhmiä) halua parantaa aseturvallisuutta!

EI! Me haluamme ehdottomasti parantaa aselakia ja aseturvallisuutta kaikin järkevin keinoin. Me haluamme parantaa tätä turvallisuutta luultavasti kiihkeämmin kuin edes eduskunta, koska emme halua harrastustamme leimattavan hämäräksi puuhasteluksi ja rikolliseksi toiminnaksi!

Tämän tosiasiallisen tahtomme ilmaisussa me olemme epäonnistuneet!

Olemme vastustaneet hallituksen esitystä HE106/2009 niin kiihkeästi, että monet kansanedustajat tai muut tahot eivät ole sisäistäneet sitä tosiseikkaa, että me haluamme turvallista harrastamista, emme viidakonlakeja, perusoikeusloukkauksia tai viranomaismielivaltaa. Vastustaessamme aselakiesitystä, olemme vastustaneet lakitekelettä, joka heikentää aseturvallisuutta olennaisesti ja simputtaa lakia noudattavia harrastajia ja heidän perusoikeuksiaan.

Analogisesti; Me vastustamme 50 vuotta vanhojen metsurin suojavarusteiden markkinointia uusina ja tehokkaina suojavarusteina. Kenelläkään säällisellä ihmisellä ei liene kanttia väittää vanhoja varusteita turvallisemmiksi kuin nyt käytössä olevia.

Lainsäädännön tulee kehittyä kuten moottoripyöräilijän suojavarusteet ovat kehittyneet. Emme me tienneet iskusta kovettuvista polymeereista pari vuosikymmentä sitten, kuten emme me pysty ennustamaan muutakaan tulevaisuutta, korkeintaan pystymme antamaa edistyneitä arvauksia tulevasta. Ken väittää ilman kypärää moottoripyöräilemisen vähentävään kallovammoja puhuu.... No, en edes viitsi sanoa mitä, sillä jokainen tajuissaa oleva kyllä ymmärtää tämän.

Tästä vanhojen asioiden uutena markkinoinnista on hyvä esimerkki Vihreiden puoluekokousaloite. He ehdottavat käytännössä kieltolakia aseasioissa ja silti he ovat itse tyrmänneet ja kiistäneet kieltolain toimivuuden päihdepolitiikassa. Ristiriitaista!
Silti me emme vastusta Vihreitä puolueena vaikka me vastustamme heidän keinojaan ase-asioissa...

Järjettömät kieltolait ovat erinomainen maaperä todelliselle lain kunnioituksen vähenemiselle, kuten historia on meitä opettanut. Tästä esimerkkinä alkoholin kieltolait Suomessa ja Yhdysvalloissa, asekieltolait Englannissa. Kaikissa näissä kieltolakien kohteissa on aina käynyt niin, että osa yksilöistä on lakannut kunnioittamasta lakia. Englannin esimerkki on tässä mielessä pelottava, vaikka lain tarkoitus oli hyvä, se epäonnistui surkeasti! Tässä historia opettaa meille taas sen, etteivät kaikki opi historiasta mitään, valitettavasti!

Tämä on se asia, jota me kaikki asealan asiantuntijajärjestöt vastustamme, epäonnistunutta lakia, emme aselainsäädännön uudistamista!


Me vastustamme menetelmää, emme itse asiaa. Toisin sanoen vastustamme asiantuntematonta, huonoa, perusoikeuksia polkevaa ja erityisesti aseturvallisuutta heikentävää lainsäädäntöä!

Olemme yksimielisiä kaikkien tahojen kanssa siitä, että vain hyvä lainsäädäntö voi edistää kehitystä!