Laittomat aseet

A-studion rikostoimittajan laittomat aseet -reportaasi tukee tälläkin foorumilla useaan otteeseen todettuja aselakiuudistukseen välillisesti tai välittömästi liittyviä totuuksia/väittämiä;

• minkään valtakunnan tiukkaakin tiukemmat aselait eivät vaikuta rikollisiin tippaakaan, päinvastoin niistä on heille erityistä hyötyä
• kiellot ja jyrkät rajoitukset hyödyttävät ainoastaan järjestäytynyttä rikollisuutta
• kieltojen ansiosta laittomien aseiden markkinat kasvavat expotentiaalisesti
• käsiasekielto = lottovoitto laittomien aseiden kauppiaille; kysyntä lisääntyy, hinnat nousee, jonka johdosta maahantuonti lisääntyy jne..
• laittomia aseita on suomessa PALJON, sanoipa "mikalehtoset" ja muut jeesustelijat mitä tahansa
• laiton käsiase järjestyy n. viikossa kenelle tahansa sitä haluavalle, välineet löytyy aina jos "asiakkaan" halu ja motivaatio ovat kohdallaan
• laiton käsiase kustantaa asiakkaalle katukaupassa mallista ja merkistä riippuen (vain) n. 2-4 x enemmän kuin laillinen vastaava asekaupassa joten rahakaan ei ole este, ja jos on paljon rahaa niin asiakas saa mitä haluaa/tilaa, edes singot ja käsikranaatit eivät tuota ongelmaa
• romaanit ovat suomessa edelleen suurin/potentiaalisin laittomien aseiden asiakaskunta ja tänä päivänä heille kelpaa pääasiassa vain mahdollisimman suurikapasiteettiset isokaliberiset nykyaikaiset puoliautomaattipistoolit ts. viranomaisaseet
• jos laillinen harrastus kielletään niin kansalaistottemattomuus lisääntyy ja aikaisemmin rekisteröidyt lailliset välineet tulevat "katoamaan", näin on käynyt myös muualla, miksi Suomi siis olisi poikkeus!
• jos/kun käsiaseista tehdään lähes talismaaniin verrattavissa olevia esineitä ja luvansaanti tulee mahdottomaksi niin samalla kiinnostus niitä kohtaan lisääntyy kaikilla rintamilla

Dokumentista käy ilmi, että jopa rikolliset ymmärtävät nämä asiat ja näkevät mihin huono aselaki johtaa. Miksi siis näyttää siltä, että lain säätäjät, virkamiehet ja poliitikot eivät edelleenkään näe metsää puilta?

Katso dokumentti Yle Areenassa tästä linkistä.

   

ASEKAMMOISUUS

Moni aivan normaali ihminen kokee fobiaa. He eivät itse mitenkään koe, että heillä olisi fobia eli pelkotila. Fobia on yleensä psyyken häiriö, jota voi terveellä järjellä kompensoida. Yleensä sitä vain ei haluta tehdä. Mistä tuo ampuma-aseiden pelko eli ns. ”hoblofobia” sitten johtuu? Syitä voi olla moniakin. Tiedon puute, ulkoiset vaikuttimet, kuten elokuvat ja monet muut syyt.

Ampuma-aseet olivat alun perin valmistettu tappamiseen. Ampuma-aseita on historiassa käytetty metsästykseen, valta-aseman, omaisuuden tai koskemattomuuden tavoittelemiseen. Kun aseet olivat vielä fyysisesti käytettäviä, joihin lukeutuvat miekat ja keihäät, oli niiden käyttäjän koolla ja voimalla suuri merkitys. Kun jalkajousi kehitettiin, asetekniikka meni suuren harppauksen eteenpäin. Ase voitiin virittää ja sen ammukseen saatiin huomattavasti suurempi voima aikaiseksi samalla kun ase oli heti toimintavalmiina. Käsijousen käyttäjän tuli ensin jännittää aseensa ja tämä oli huono seikka esimerkiksi metsästyksessä koska saalis yleensä pääsi karkuun havaittuaan ampujan liikkeen. Sotilaallisessa käytössä ei ollut samanlaista tarvetta tuolle huomaamattomuuden ominaisuudella ja heiveröisempikin aseen käyttäjä pystyi kohdistamaan viholliseen samanlaisen tehon kuin suurempi kollegansa.

Myöhemmässä vaiheessa ampuma-aseita ruvettiin käyttämään yhä laajemmin myös metsästyksessä. Ihmisen luontainen kilpailuvietti sai aikaan sen, että aseilla ruvettiin kilpailemaan tarkkuudessa ja nopeudessa. Vaikka nykyaikainen urheilukäyttöön valmistettu ampuma-ase on osin jopa kömpelö, toimii se kuitenkin edelleen siinä alkuperäisessä tarkoituksessaan eli kyseisellä ampuma-aseella saa ihmiseltä otettua hengen pois.

Se, että esineessä on ominaisuus, joka monia hirvittää, ei tarkoita sitä, että noita ominaisuuksia käytetään. Hoblofootikot käyttävät argumenttinaan asekielloille sitä, mitä ampuma-aseilla voisi tehdä. Mikäli yhteiskunnassa kaikki esineet, joilla voisi tehdä jotain epämiellyttävää, kielletään, niin mitähän meille sitten jää jäljelle.

Ammunta ja aseharrastus ovat hienoja asioita. Meidän aseharrastajien ei tarvitse alistua hoblofootikoiden mielivallan alle vaan voimme edelleenkin jatkaa hienoja ja täysin laillisia harrasteitamme välittämättä siitä, mitä kaikkea mieleltään sairas ihminen keksii, että aseilla voitaisiin tehdä. Me emme muutu mielenvikaisiksi omistamiemme esineiden ominaisuuksien perusteella. Jos aseharrastajat käyttäytyisivät yhtä fanaattisesti kuin aseiden vastustajat, niin pyssythän meiltä vietäisiin pois käytöksemme vuoksi.

Asiantuntemattomuus ei saa olla pääkriteeri arvioitaessa maamme aseharrastusta. Rauhanliitto katsoo, että Suomeen tulisi perustaa aseväkivallan uhreina kuolleiden omaisten järjestö. Ikävä kyllä monikaan omainen ei varmaankaan halua olla tekemisissä tuollaisen organisaation kanssa, sillä pääosa suomessa tehdyistä henkirikoksista tehdään yksityisasunnossa syrjäytyneiden miesten kesken humalassa ja teräaseella. Tuskin omaiset haluavat tuoda esiin tällaisia seikkoja lähimmäisestään.

Suomessa surmataan luvallisilla ampuma-aseilla keskimäärin seitsemän henkeä tavallisena vuotena ja kaksi näistä pistoolityyppisellä aseella, joten luvalliset aseet eivät ole ongelma, vaikka joku niin haluaisikin väittää. Kiinasta olemme saaneet lukea ikäviä uutisia joissa lapsia on surmattu teräaseella. Kyllä tekijät keinot keksivät, kunhan yhteiskunta ajaa ”kajahtaneen” riittävän pahaan umpikujaan. Olisikohan viisaampaa ruveta hoitamaan maamme henkisesti sairaita, eikä jättää heitä hoidon ulkopuolelle tai hoitamaan jotenkin muuten kuin pelkästään avohoidossa ”säästösyistä” ?

Jukka Sassi, puheenjohtaja

Asehistorian Liitto r.y.

Ampuma-aselaki ja sen todellinen vaikutus rikoksiin

[Kirjoitus julkaistu Sanomalehti Kalevassa 14.1.2010]

Espoon Sellon ampumatapauksen jälkeen on mediassa ja Kalevan pääkirjoituksessakin jälleen kerran kiinnitetty huomiota aselakiimme nimen omaan yhden käden aseiden osalta. Tosiasiallisesti aselakimme kiristettiin jo 29.9.2008 annetulla ohjeella (SMDno/2008/1009) näiden aseiden osalta tasolle, joka on ehdotettuakin aselakia tiukempi. Kuvaavaa on, etteivät edes panttilainaamot enää huoli pistooleja, koska niitä ei voi laillisesti myydä.

Tästä huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrään ja laadun (luvattomat vs. luvalliset ja asetyyppi) osalta näkyvissä ei ole muuta muutosta kuin hienoinen kasvu luvattomien pistoolien osuuden määrässä, vaikka käytännössä tiukennettu aselaki on ollut voimassa jo puolitoista vuotta.

Vuonna 2009 tehtiin ampuma-aseella noin 20 henkirikosta, mikä pitkällä aikavälillä on muodostunut ikäväksi vakioluvuksi. Muilla keinoin, pääosin teräaseella, on tapettu pitkälti toista sataa ihmistä, yleensä kännissä. 94 % Suomen henkirikoksista tehdään muilla välineillä kuin luvallisin asein.

Asejakautuma henkirikoksissa vuonna 2009 oli medialähteiden mukaan:

Yhdeksän (9) luvattomalla pistoolilla (aiempien vuosien kokemusten mukaan aseet ovat pääosin joko olleet luvattomia sodista lähtien tai ne ovat ulkomailta salakuljetettuja). Kolme (3) luvattomalla haulikolla, yksi (1) määrittelemätön "metsästysase" ja kolmessa (3) tapauksessa ampuma-asetta ei ole yksilöity.

Kahdessa (2) tapauksessa luvallisella pistoolilla oli ratkaiseva rooli, kahdessa tapauksessa tappajalla oli käytettävissään monia aseita. Luvattomat aseet olivat tekovälineitä lähes kahdessa kolmesta henkirikoksesta. Tekijöistä noin puolet edusti ns. valtaväestöä, mikä on poikkeuksellisen vähän. Yli puolella näyttäisi olevan rikollinen tausta, mikä on "normaalia", ja ikäjakauma on keski-ikäisestä vanhukseen. Nuorin tappaja on 25-vuotias.

Tiukennetusta aselupaohjeistuksesta huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrä on jopa nousussa. Luvattomien aseiden määrä on vähintäänkin entinen. Tilastollisesti alkaa olla jo todistettu, ettei ohjeella ja sen linjassa olevalla lakiehdotuksellakaan ole mitään vaikutusta henkirikoksiin. Millä sitten voisi olla?

Taparikollisuudella ei ole nähty ko. rikosten torjunnassa mitään merkitystä, eikä lukuisista aserikoksista tuomittuihin taparikollisiin ole esitetty kohdistuvaksi mitään sanktioita. Ei edes useista ampuma-aserikoksista tuomituille ja/tai laittomaan (tappo)uhkaukseen syyllistyneille, kuten Espoossakin nähtiin kohtalokkain seurauksin. Suomessa taparikollinen saa luvattomasta aseesta pääsääntöisesti sakkoja.

Ainakin seitsemässä näistä henkirikoksista tekijä olisi ollut tekohetkellä vankilassa jossain muussa maassa kuin Suomessa. Siten pelkästään oikeuskäytäntöä muuttamalla ilman minkäänlaisia lainmuutoksia näiden henkirikosten määrästä katoaisi ilmeisesti kolmannes.

Jussi Peltola
päätoimittaja
Ase-lehti