Outi Mäkelä: Aselain käsittelyä odotellessa

Kokoomuksen kansanedustaja ja Nurmijärven kunnanhallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä ottaa kantaa aselakiuudistukseen tuoreessa blogikirjoituksessa.

***************
Aselain käsittelyä odotellessa

Hallintovaliokunnan pöydällä istuntokauden alkua odottava hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta on luultavasti yksi seuratuimmista lakimuutoksista tulevan kevään aikana. Näin voi ennustaa aiheesta tulleen kansalaispalautteen määrästäkin.

Aseita koskeva keskustelu näyttää kuitenkin menevän helposti ylilyönneiksi, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan. Liioittelu, ääriratkaisut tai asiattomuuksiin meneminen eivät kuitenkaan auta tässäkään asiassa ketään.

Mielestäni metsästys, ampumaurheilu ja vapaaehtoinen maanpuolustus siihen kuuluvine ampumakoulutuksineen ovat kaikki hyväksyttäviä ja jopa suositeltavia harrastusmuotoja. Niillä on myönteistä merkitystä paitsi harrastajille itselleen, myös laajemmin yhteiskunnassa. Metsästyksellä tapahtuva riistaeläinten kantojen hoito, esimerkiksi hirvenmetsästys, edistää liikenneturvallisuutta. Urheilu ja liikunta kaikissa muodoissaan ovat kansanterveydellisesti hyödyllistä toimintaa. Asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus puolestaan tarvitsee toimiakseen reservin, joka niukkojen kertausharjoitusten ohella on valmis harjoittamaan omaa toimintakykyään vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksellaan. Kaikenlainen yhdistystoiminta luo ihmisten välille sosiaalisia verkostoja, jotka ovat tärkeitä yhteiskuntaa koossa pitäviä voimia.

Vastuulliset harrastajat huolehtivat aseistaan pääsääntöisesti hyvin ja säilyttävät niitä turvallisesti, lain edellyttämällä tavalla. Aina silloin tällöin paljastuu kuitenkin laiminlyöntejä. Lisää huomiota pitäisikin kiinnittää siihen, miten voidaan nykyistä paremmin puuttua huolimattomuuteen aseiden säilytyksessä. Joissain kannanotoissa on kuitenkin esitetty jopa aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä. Vaihtoehtoisten säilytystapojen kustannukset ja keskitettyyn säilytykseen liittyvät turvallisuusriskit ovat kuitenkin niin suuret, että lopputulemaa ajatellen sellaista ratkaisua on vaikeaa pitää järkevänä.

Esillä ollut ehdotus poliisin suorittamista, ennakkoon ilmoitettavista säilytyksen tarkastuksista on kohdannut vastalauseita harrastajien taholta, mikä on aivan ymmärrettävää. Moni kokee asian niin, että harrastajat leimataan esityksellä potentiaalisiksi rikoksentekijöiksi. Kuitenkin aseturvallisuuden yksi tärkeä osa-alue on juuri säilytyksen turvallisuus. Sen varmistamista on tavalla tai toisella kehitettävä.

Aseet kuuluu saada pois sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät käyttäytymisensä tai terveydentilansa perusteella sovi pitämään sellaisia hallussaan. Tässä tavoitteessa ollaan päästy jo aimo askel eteenpäin, kun poliisi ajoi viime joulukuussa ristiin ase- ja rikosrekisterit. Myös aseluvan hakijan kattavampi arviointi ja sen kannalta tarpeellisten tietojen parempi saatavuus lupaviranomaiselle on järkevä ajatus. Se on kuitenkin realismin nimissä myönnettävä, että mikään kielto ei poista laittomien aseiden ongelmaa. Kieltoja kun tottelevat vain lainkuuliaiset kansalaiset.

Oman käsitykseni mukaan lopulta yksi suurimmista tekijöistä turvallisuuden osalta on lupaprosessi. Miten lupa myönnetään, mitä edellytyksiä vaaditaan, minkälaisilta tahoilta lausuntoja pyydetään, kuinka usein luvat pitää anoa jne. Olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksianne nykyisen lupaprosessin toimivuudesta ja näkemyksiänne mahdollisista muutostarpeista.
***************

Alkuperäinen blogimerkintä tästä linkistä.

Katso myös www.outimakela.com.

TERVEYDESTÄ, TURVALLISUUDESTA JA OIKEUSLAITOKSESTA TINGITÄÄN EDELLEEN

Allekirjoittaneet järjestöt esittävät vielä kerran syvän osanottonsa Kauppakeskus Sellon henkirikosten uhrien omaisille ja työtovereille. Tällaisia hirmutöitä ei aseharrastaja voi ymmärtää.

Sen sijaan asealan asiantuntijajärjestöt muistuttavat yhteiskunnan laiminlyönneistä, jotka osaltaan ovat mahdollistaneet 2000-luvun Suomen joukkomurhien luvun nousemisen jo neljään. Terveyden, turvallisuuden ja oikeuslaitoksen resurssien leikkaaminen, työntekijöiden vähentäminen kostautuvat, ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä.

Jo Myyrmannin pommi-isku vuonna 2002 herätti kysymyksen kouluterveydenhuollon tilasta. Jokela ja Kauhajoki osoittivat sen huolestuttavaksi. Yleisemminkin tiedetään suuren osan mielenterveysongelmista kärsivistä jäävän vaille apua. Tällaisiin ongelmiin kuuluu myös sairaalloinen mustasukkaisuus, joka hallitsi Sellon ampujaa - ja josta viranomaiset tiesivät. Edes Kauhajoen jälkeen ei mielenterveystyöhön ole annettu mainittavia lisäresursseja.

Aiemmin väkivallasta tuomittu ja lähestymiskieltoon määrätty mies uhkaili tammi-maaliskuussa 2009 entistä naisystäväänsä useita kertoja, myös laittomalla pistoolillaan. Huhtikuussa tehty rikosilmoitus saatiin syyttäjävirastoon siedettävässä ajassa, toukokuun puolivälissä, mutta syyteharkinta oli edelleen kesken, kun mies surmasi ampumalla Sellossa. Tämä on kohtuutonta. Lähestymiskiellon aikana tehdyt rikokset, erityisesti väkivalta ja sillä uhkailu, tulisi saada oikeuskäsittelyyn erittäin nopeasti, jotta tuomiot ehkäisisivät uusia rikoksia. Se ei onnistu, koska syyttäjälaitoksella on noin sadan syyttäjän vajaus.

Lähestymiskielto ei auta, ellei sitä pystytä valvomaan. Hallituksella on edelleen voimassa vuonna 2007 valtion tuottavuusohjelman nimissä tehty päätös vähentää tällä vaalikaudella poliisien määrää 600 henkilöllä. EU:n pisimpien etäisyyksien Suomessa on noin 700 ihmistä yhtä poliisia kohden, muissa Pohjoismaissa 500 - 580 ja esimerkiksi Saksassa 350.
Leikkaukset merkitsevät yhä heikompia valmiuksia puuttua Sellon ampujan kaltaisiin aikapommeihin.

Jos väkivaltaa todella halutaan ehkäistä, on annettava lisää resursseja terveydenhuoltoon, turvallisuuteen, sekä syyttäjä- ja oikeuslaitoksille. Ilman sitä ovat kaikki muut toimet tehottomia. Eräiden ministereiden ja korkeiden virkamiesten yritykset selittää neljä joukkomurhaa aselain puutteilla on vastuun pakoilua. Millään ampuma-aselailla ei voida estää mielenterveydeltään järkkyneen ihmisen laittomalla aseella tekemiä rikoksia, minkä maan hallituskin varmasti tietää.

Asiantuntijajärjestöt paheksuvat myös arpajais- ja asehallinnon projektipäällikkö Mika Lehtosen lausuntoja asemurtojen yhteydessä katoavista aseista. Tosiasiassa ampuma-aseita säilytetään nykyään huolella, asevarkauksia tapahtuu vain pari sataa vuodessa. Luvattomia aseita takavarikoidaan vuosittain noin 1000, monin verroin enemmän kuin varastetaan, mikä jo sinällään osoittaa luvattomien ampuma-aseiden markkinoiden perustuvan muuhun, kuin kodeista tai liikkeistä varastettuihin aseisiin.
Vertailun vuoksi: eriasteisia auton anastuksia tapahtuu vuosittain noin 20 000.

Allekirjoittaneet:
Asehistorian Liitto – www.asehistorianliitto.fi
Asekauppiaiden Liitto – www.asekauppiaat.fi
Suomen Asehistoriallinen Seura – www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Suomen Ilma-Aseharrastajat – www.sihry.fi
Svenska Reservofficersklubb – www.hsrk.fi

Lisätietoja:
Jukka Sassi – Asehistorian Liitto
p. 040 089 8634 s.posti: puheenjohtaja(a)asehistorianliitto.fi
Mika Niemelä – Suomen Ilma-Aseharrastajat
p. 045 131 8440 s.posti: mika(a)sihry.fi
Timo Huikkala – Asekauppiaiden liitto
p. 040 063 2088 s. posti: asetalo(a)sci.fi

Kun virka-ase tai nyrkit eivät riitä?

Viimeistään nyt on todistettu se, että laittomat aseet ja erityisesti laittomat pistoolit ovat koko kansan harrastus. Sodankyläläistä vanhempaa konstaapelia epäillään vaimonsa ja tyttärensä pahoinpitelyn ohella myös ampuma-aserikoksesta. Virka-aseen ja muiden aseiden takavarikoinnin yhteydessä lappilaisen konstaapelin hallusta löytyi myös yksi luvaton pistooli. Ilmeisesti konstaapelikin oli päättänyt hieman oikoa lupaprosessia kun käsiaselupien saanti on nykyään niin perin vaivalloista ja kallista?

Katso uutinen isompana (pdf) kuvana tästä linkistä.

Ampuma-aselaki ja sen todellinen vaikutus rikoksiin

[Kirjoitus julkaistu Sanomalehti Kalevassa 14.1.2010]

Espoon Sellon ampumatapauksen jälkeen on mediassa ja Kalevan pääkirjoituksessakin jälleen kerran kiinnitetty huomiota aselakiimme nimen omaan yhden käden aseiden osalta. Tosiasiallisesti aselakimme kiristettiin jo 29.9.2008 annetulla ohjeella (SMDno/2008/1009) näiden aseiden osalta tasolle, joka on ehdotettuakin aselakia tiukempi. Kuvaavaa on, etteivät edes panttilainaamot enää huoli pistooleja, koska niitä ei voi laillisesti myydä.

Tästä huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrään ja laadun (luvattomat vs. luvalliset ja asetyyppi) osalta näkyvissä ei ole muuta muutosta kuin hienoinen kasvu luvattomien pistoolien osuuden määrässä, vaikka käytännössä tiukennettu aselaki on ollut voimassa jo puolitoista vuotta.

Vuonna 2009 tehtiin ampuma-aseella noin 20 henkirikosta, mikä pitkällä aikavälillä on muodostunut ikäväksi vakioluvuksi. Muilla keinoin, pääosin teräaseella, on tapettu pitkälti toista sataa ihmistä, yleensä kännissä. 94 % Suomen henkirikoksista tehdään muilla välineillä kuin luvallisin asein.

Asejakautuma henkirikoksissa vuonna 2009 oli medialähteiden mukaan:

Yhdeksän (9) luvattomalla pistoolilla (aiempien vuosien kokemusten mukaan aseet ovat pääosin joko olleet luvattomia sodista lähtien tai ne ovat ulkomailta salakuljetettuja). Kolme (3) luvattomalla haulikolla, yksi (1) määrittelemätön "metsästysase" ja kolmessa (3) tapauksessa ampuma-asetta ei ole yksilöity.

Kahdessa (2) tapauksessa luvallisella pistoolilla oli ratkaiseva rooli, kahdessa tapauksessa tappajalla oli käytettävissään monia aseita. Luvattomat aseet olivat tekovälineitä lähes kahdessa kolmesta henkirikoksesta. Tekijöistä noin puolet edusti ns. valtaväestöä, mikä on poikkeuksellisen vähän. Yli puolella näyttäisi olevan rikollinen tausta, mikä on "normaalia", ja ikäjakauma on keski-ikäisestä vanhukseen. Nuorin tappaja on 25-vuotias.

Tiukennetusta aselupaohjeistuksesta huolimatta ampuma-asein tehtyjen henkirikosten määrä on jopa nousussa. Luvattomien aseiden määrä on vähintäänkin entinen. Tilastollisesti alkaa olla jo todistettu, ettei ohjeella ja sen linjassa olevalla lakiehdotuksellakaan ole mitään vaikutusta henkirikoksiin. Millä sitten voisi olla?

Taparikollisuudella ei ole nähty ko. rikosten torjunnassa mitään merkitystä, eikä lukuisista aserikoksista tuomittuihin taparikollisiin ole esitetty kohdistuvaksi mitään sanktioita. Ei edes useista ampuma-aserikoksista tuomituille ja/tai laittomaan (tappo)uhkaukseen syyllistyneille, kuten Espoossakin nähtiin kohtalokkain seurauksin. Suomessa taparikollinen saa luvattomasta aseesta pääsääntöisesti sakkoja.

Ainakin seitsemässä näistä henkirikoksista tekijä olisi ollut tekohetkellä vankilassa jossain muussa maassa kuin Suomessa. Siten pelkästään oikeuskäytäntöä muuttamalla ilman minkäänlaisia lainmuutoksia näiden henkirikosten määrästä katoaisi ilmeisesti kolmannes.

Jussi Peltola
päätoimittaja
Ase-lehti

Itsemurhan syynäkö aseen helppo saatavuus?

Jälleen kerran ASEET saavat pääroolin kun HS päästää tuutistaan erittäin leimaavan 'uutisen' jossa esitetään mm. seuraavanlainen väite;

Aseiden helppo saatavuus kasvattaa tutkimusten mukaan itsemurhan todennäköisyyttä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen professorin Jouko Lönnqvistin mukaan on selvää, että aseiden määrä on suhteessa itsemurhien määrään. Hänen mukaansa itsemurhaa suunnittelevat eivät aseen puuttuessa suinkaan siirry johonkin toisen menetelmään.

Artikkelissa tulee esille ainoastaan ko. 'hyvinvointiprofessorin' henkilökohtainen mielipide, eikä se artikkelinkaan mukaan perustu mihinkään tutkimuksiin. Kyseisellä hyvinvointilaitoksella kannattaisi koko henkilökunnan keskittyä enemmän mielenterveyden edistämiseen tällaisten populististen toteamusten sijasta. Suurimmalla osalla kansalaisia on edelleen toimivat aivot joten tämän kaltaiset tutkimukseksi naamioidut lähdetiedottomat 'uutiset' kannattaisi Hesarinkin julkaista korkeintaan mielipidesivuilla.

Jos ei oteta ollenkaan kantaa suomalaisen itsemurhaamisen syihin vaan mietitään kylmästi itse toimenpidettä ja seuraamuksia niin olisiko parempi, että epätoivoinen henkilö toteuttaisi tekonsa toisella asetta huomattavasti helpommin saatavilla oleva keinolla? Jatkotutkimuksen aiheena voisikin olla se, että kuinka moni itsemurhaaja 'paremman puutteessa' menisi autonsa ratin taakse, jättäisi turvavyön kiinnittämättä ja ohjaisi ajoneuvon sivullisista välittämättä päin vastaantulijaa?

Lue säälittävän ja naurettavan välimaastoon sijoittuva artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.

HS vieraskynä: Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa

Sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö toteaa ajankohtaisessa kirjoituksessaan, että tilastojen perusteella väitteet maassamme vallitsevasta väkivallan perinteestä ovat vailla pohjaa.

Media lietsoo mielikuvaa Suomesta yhtenä euroopan väkivaltaisimmista maista. Helsingin Sanomat otsikoi, että "Suomessa kuollaan väkivaltaan muuta eurooppaa useammin" (31.12.). Jutussa ei tosin kerrottu millä luvuilla mitaten Suomi kuuluisi "väkivallan aiheuttamien kuolemien määrässä Euroopan kärkikaartiin".
Samankaltaisia uutisia voisi luetella monia. Suomi on milloin "vaarallinen maa naisille", milloin Euroopan häpeätahra perheväkivallan vuoksi.
Huolestuttavaa on, että uutisten takana olevat tiedot eivät aina perustu luotettaviin lähteisiin, saati tutkimustietoon.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Mielipide: Tavallisen kansalaisen on vaikea saada lupaa ampuma-aseelle

Tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessa otetaan kantaa Jukka Harjun uutisanalyysiin (HS Kotimaa 9.1.) ja pohditaan mm. sitä; "Miksi aina, kun jotain rikollista tapahtuu, tavallisen kansalaisen olo pyritään tekemään vaikeammaksi?". Tulisiko Suomen kansalaisillakin olla oikeus puolustaa itseään ja lähimmäistään? Nythän käytännössä yksilö joutuu edesvastuuseen voimakeinojen käyttämisestä kaikissa tilanteissa. Kun poliisejakaan ei saada jokaiseen kadunkulmaan seisomaan vaan päin vastoin virkoja edelleen vähennetään niin olisiko esim. (ammattitaitoinen) aseistettu kauppakeskuksen vartija tai oppilaitoksen vahtimestari pystyneet jo pelkällä olemassaolollaan ennaltaehkäisemään viimeaikaisia tragedioita tai puuttumalla tilanteeseen voimakeinoin pystyneet vähentämään kuolonuhrien määrää?

Tässä samassa yhteydessä voidaan heittää romukoppaan myös Sisäasianministeriön asehallintoyksikön johtavien virkamiesten kuten Mika Lehtosen toistamat; "ei niitä laittomia aseita niin helposti saada kuin mitä väitetään". Kuinka on sitten mahdollista, että ex. kansanedustajamme ja sekakäyttäjä Tony 'viikinki' Halme on niitä toistuvasti ja todistettavasti pystynyt hankkimaan. Häneltä on kuitenkin vuosien saatossa takavarikoitu laittomia pistooleja useaan otteeseen (ainakin 3 kappaletta), ja silti hän onnistui hankkimaan vielä yhden, jolla hän sitten ilmeisesti teki lopullisen itseään koskevan päätöksen. Huumepiireissä pyörii tunnetusti aseita ja huumeiden yleisyyden vuoksi luvattomia aseitakin luulisi olevan maksukykyisten asiakkaiden ulottuvilla uskottelipa AAHY:n 'asiantuntijat' julkisuudessa suurelle yleisölle mitä hyvänsä.

Niin surullinen kuin tämä uutinen Halmen kohtalosta onkin, todistaa se jollain tavalla sanomaa, että ongelma ei ole lailliset ampumaharrastajat, eikä ongelmaa poisteta tiukentamalla lakia - ainakaan ampuma-aselakia. Jotain sosiaalipuolen ja/tai poliisitoiminnan lakeja säätämällä ehkä saataisiin jotain nykyyhteiskunnassamme aikaiseksikin?

Lue edellä mainittu HS mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Keskustelu järeydestä ei ole kovinkaan järkevää

Lehtien palstoilla ja kansalaiskeskustelussa törmää aina aseasioista puhuttaessa epämääräisiin 'järeä'-määritelmiin. Mitä ikävämpi tapaus niin yleensä sitä 'järeämmäksi' asialla mässäilevien toimittajien ja samalla myös julkisuushakuisten poliitikkojen pienissä mielissä työkalut muuttuvat. Ammattitaidottomien toimittajien ja yleisen mielipidekeskustelun vanavedessä myös osa harrastajista on alkanut miettiä määritelmiä sille missä kulkee raja järeän ja ei järeän harrastusvälineen välillä.

Olisikohan kenenkään ylipäätään tarpeellista miettiä koko asiaa? Määritelmä kun on erittäin hankala toteuttaa tehdään se miten vain - toisen mielestä 'järeä' ei toisen mielestä ole 'järeää' nähnytkään. Miksi Suomessa pitää määritellä mikä on 'järeä' käsiase eli yhden käden ase eli pistooli tai revolveri? Revolvereita tai pistooleita kun ei ole määritelty nykyisessä aselaissamme tai ylipäätään missään päin maailmaa 'järeyden' perusteella. Ampumalajien säännöt (ja metsästyslaki) kertovat kaliperirajat ja jos niitä ei ole niin kaliperi valitaan yleensä käyttöön soveltuvuuden mukaan. Väärissä käsissä kaikki aseet ja kaliperit ovat kuitenkin riittävän 'järeitä' eli vaarallisia. On teknisestikin lähes mahdoton tehdä jonkinlaista luokitusta siitä, mistä 'järeä' alkaa ja mihin se loppuu. Tekniikka kuten kaliberitkin kuitenkin kehittyvät ja niitä tulee koko ajan lisää. Aseen 'vaarallisuuteen', vaikuttaa myös luodit, lataus, tulivoima jne. eli loppumaton suo on asiantuntemattomilla virkamiesraukoilla jälleen edessä.

Asia on verrattavissa siihen missä kohtaa mentiin pahasti metsään Sisäasiainministeriön alaisen asehallintoyksikön taiteilemissa yhtenäistämisohjeissa eli AYO:ssa. Tässäkin kohtaa AAHY:n virkamiehet menivät oikein kunnolla takapuoli edellä puuhun. AYO:n henki kun on (tai ainakin oli?) se, että lupaprosessin aikana katsotaan sairaalloisen tarkkaan minkä näköinen, värinen, muotoinen, pituinen, makuinen jne.. 'mutka' on kyseessä ja samalla jätetään se tärkein eli luvan hakija vähemmälle huomiolle. AAHY:n virkamiesten poliisin lupahallintoon syöttämien 'esimiesmääräysten' johdosta unohdettiin lähes täysin pöydän toisella puolen istuva lupaa hakeva yksilö mikä ainakin aikaisemmin mahdollisti esim. Jokelan tai Kauhajoen tapaiset 'yksittäistapaukset' jossa harrastustaustattomalle mieleltään häiriintyneelle hakijalle myönnettiin lupa 'ei niin järeään' käsiaseeseen vähän niin kuin kokeeksi?

Määritelyongelmat tulevat vastaan myös silloin kun mietimme mitä aseita tarvitaan ampumaurheilussa ja mitä taas ei? Esim. keräilijät ja reserviläiset ampuvat kilpaa vaikkapa perinneaseilla joita on kaiken kokoisia ja näköisiä. Osa ampumaseuroista järjestää erilaisia perinteisistä kilpapistooli- ja revolveliammunnoista poikkevavia kilpailuja eri asetyypeillä, joten sieltäkin niiden rajaaminen on erittäin vaikeaa. Puhumattakaan riistanhoidosta ja metsästysharrastuksesta jossa tarvitaan runsaasti erilaisia kalibereja ja aseen toimintatapoja riistaeläimen koon ja vaarallisuuden mukaan. Lintuluodikolla kun ei pärjää karhua vastaan ja toisinpäin työkalujen käyttö ei ole kovinkaan järkevää. Toisin sanoen voidaan todeta, että kaikkia aseita tarvitaan monipuolisessa ampumaharrastuksessa eli ampumaurheilussa ja metsästyksessä.

Edellä olevaa toteamusta voidaan korjata sen verran, että ainoa aseluokka mitä kukaan ei tarvitse on nykyisen pääministerimme, Matti Vanhasen julkisuuteen lanseeraama kuolematon ampuma-aseen määritelmä; 'lähes sarjatulta ampuva ase'. Juuri tämän kaltaiset 'asiantuntijat' kirjoittelevat käsitteistöämme uusiksi, vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen ja ovat myös työstämässä tulevaa ampuma-aselakiamme. Toivottavasti Suomen kansalaiset eivät aselain kohdalla joudu todistamaan sitä, mihin ojaan ja allikkoon tämän kaltaisella täydellisellä tietämättömyydellä voidaan joutua.

Järeä tai vähemmän järeä, molemmilla saa pahviin reikiä.

Molemmat ovat myös tappavan vaarallisia väärissä käsissä.

Blokikirjoitus: Aserekisteri toivottavasti kokonaan uusiksi...

Helsingin kaupunginvaltuutettu Jarmo Nieminen kirjoittaa tuoreessa blokimerkinnässään aserekisteristä ja siihen liittyvistä uudistuksista:

”Nykyistä aserekisteriä Holmlund kuvailee aataminaikuiseksi. Lupia on kirjattu vaihtelevasti esimerkiksi pahvikorteille, joista usein puuttuu sarjanumeroita ja käyttötarkoituksia. Suurin haaste on saada vanhat aseluvat kirjatuksi uuteen rekisteriin. Suomessa on noin 1,6 miljoonaa voimassaolevaa aselupaa.”
YLE Uutiset 4.10.2010
******************************************************************
Edellä olevaa ovat asealan asiantuntijajärjestöt esittäneet jo vuosia. Myös lukuisia kanteluja on tehty lupaviranomaisen joskus jopa leväperäisestä toiminnasta. Hienoa, että asiat nyt etenevät. Tämä on myös muistutus siitä, että oikeasti viranomaisen kannattaa kuunnella alan todellisia asiantuntijoita...

Lue kirjoitus kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Kolumni: Rauhan ja asevarustelun puolesta

Ohessa lainausta ja linkkiä filosofian tohtorin ja verkkokolumnisti Jussi Halla-Ahon kirjoitukseen. Kannattaa tutustua ajankohtaiseen kirjoitelmaan jos aihepiiri yhtään kiinnostaa:

**************************
Kosovolainen Ibrahim Shkupolli, 44, ampui uudenvuoden aattona Espoossa viisi ihmistä ja itsensä. Teon syynä oli saatujen tietojen mukaan mustasukkaisuus.


Joillakin tahoilla on innostuttu siitä, että Shkupolli oli maahanmuuttaja, vieläpä nimestä ja kotomaasta päätellen muslimi. Tapahtuman nähdään todistavan jotakin joko maahanmuuttajista tai kotouttamispolitiikasta. Mielestäni teko ei todista kummastakaan mitään. Olemme nähneet suomalaistenkin tekevän joukkomurhia vastaavin tai tyhmyydeltään verrannollisin motiivein. Toisaalta yksilö voi olla sisäsyntyisesti kilahtanut, vaikka hän olisi maahanmuuttaja, ts. täysin kotouttamispolitiikan laadusta riippumatta.


Sillä tavoin Shkupollin tapaus tietenkin sivuaa maahanmuuttokysymyksiä, että hänet oli aiemmin tuomittu pahoinpitelystä, vahingonteosta ja kahdesti ampuma-aserikoksesta. Lisäksi häntä on epäilty laittomasta uhkauksesta ja petoksista, ja hänelle oli määrätty lähestymiskielto. Shkupolli oli ilmeinen taparikollinen, ja koska hän ei ollut Suomen kansalainen, hänet olisi voitu poistaa maasta. Tässä mielessä hänen tekonsa oli seurausta humaanista kriminaali- ja ulkomaalaispolitiikasta...
**************************

Lue kirjoitus kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Ammunnan ja metsästyksen harrastajat HUOMIO!!!

Orientaatioksi ote YLE:n tuoreesta uutisesta:

********************
Sisäministeriö haluaa tiukentaa aselakia entisestään. Ministeriön tarkoituksena on tehdä toinen lakiesitys keväällä sen jälkeen, kun eduskunta on ottanut kantaa jo vireillä olevaan esitykseen. Asiasta kirjoittavat Turun Sanomat, Kaleva ja Väli-Suomen sanomalehdet.


Ministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen mukaan uudessa lakiesityksessä on tarkoitus käsitellä mm. seurojen toimintaa ja aseiden käyttötarkoitusta.
********************

Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että meidän kaikkien on oltava yhdessä entistäkin aktiivisempia! Ministeriön puolelta tullaan nimittäin kiristämään kaikkia ruuveja entistäkin enemmän. Käytännössä tämä aiheuttaa sen, että reilusti yli puolet mahdollisista tulevista ammunnan harrastajista jää tulematta harrasteen pariin käytännössä mahdottomien pykälien vuoksi tai harrasteen aloittamisen liiallisen vaikeuden vuoksi. Eli tätä kautta Erkki Tuomiojan esittämä 'aseet kuuluvat vain poliisille ja armeijalle!' -tokaisut tulevat toteutumaan ja asia koskettaa kaikkia niin uusia kuin vanhojakin harrastajia! Kuriositeettina tässä kohtaa kanattaa myös huomata, että itse normikäytännön ohi nimitetty kansliapäällikkö Viljanen on nyt huolestunut siitä, ettei eduskunta olekaan enää yksimielisesti 'kieltolain' takana. Siis huolestunut pohjimmiltaan siitä, että lakeja säädettäisiin demokraattisesti?

Jos tämä kaikki olisi tapahtunut jo kymmenen vuotta sitten, ei meillä olisi ainuttakaan mitallia esim. Pekingin Olympialaisista! Puhumattakaan muista yhteiskunnallisista vaikutuksista joita ammunta- ja metsästysharrastusten 'alasajaminen' tulisivat aiheuttamaan. Joten tämä viimeisin sisäasiainministeriön (Holmlund / Viljanen) lausunto kannattaa kaikkien ottaa tosissaan, koska se tarkoittaa käytännössä perinteikkään harrasteemme näivettymistä ja kuoliniskua merkittävälle osalle suomalaista vapaa-ajankulttuuria! Valitettavaa on, että liian monen metsästäjän suusta kuuluu edelleen, ettei nämä viimeaikaiset tapahtumat ja tämä 'laki-juttu' vaikuta heihin mitenkään.... Älkää nyt enää hyvät erämiehet luulko ettei tämä koske metsästäjiä!?

*****************************
- Ministeriö haluaa tiukentaa aselainsäädäntöä. Harrastustoiminta tai metsästys eivät yksin selitä sitä, miksi Suomessa on 1,6 miljoonaa asetta, hän sanoo.
*****************************

Kansalaisia ja harrastajia on koko aselakiuudistuksen ajan viety kuin pässiä narusta. Suurinta yksittäistä harrastajaryhmää eli metsästäjiä on 'rauhoiteltu' (=heille on valehdeltu) sanomalla, ettei meneillään olevat asiat (juurikaan) kosketa heitä ja samalla salaa ministeriön kabineteissa valmistellaan lakia, joka iskee juuri heidän harrasteensa osaan erittäin salakavalasti (mm. aktiivisuus velvoite). Meneillään oleva lakiuudistus puhumattakaan tulevista toimista vievät siis myös metsästäjiltä tuhkatkin pesästä niin tehokkaalla imurilla, ettei asioihin ehditä reagoida ennenkuin on liian myöhäistä!

Jälleen kerran täytyisi kaikkien alan eturyhmien ja järjestöjen tosissaan miettiä millä aiheen parissa puuhastelevan vastuuministeriön saisi ymmärtämään, että tilastollisesti Suomen 'korkea' ampuma-ase määrä johtuu siitä, että meillä rekisteröidään jokainen ampuma-ase rekisteriin mutta suurimmassa osassa eurooppaa kertalaukeavat ampuma-aseet ja mustaruutiaseet ovat rekisteröinnin ulkopuolella. Eli direktiivin aseluokat C ja D, joiden määrä ei todellakaan ole vähäinen! Lisäksi toimimattomassa aserekisterissämme on edelleen päällekkäisyyksiä eli sama sohlo voi olla merkittymä kirjoihin ja kansiin useammalla paikkakunnalla mikä luonnollisesti vääristää tilastoja.

Yhteenvetona todettakoon että nyt kaikkien yhteinen puolustusrintama on entistäkin tärkeämpi, sillä jos joku harrastajataho ajattelee yksin ja omien lausuntojensa avulla selviävänsä tästä kurimuksesta niin kyseinen harrastajataho ei ole edelleenkään havainnut, että heille puhuneet hallinnon edustajat ovat pitäneet koko matkan ajan ketunhäntää kainalossaan! Tässä siis tarvitaan kaikkien (pienten ja suurten) järjestöjen yhteistyötä. Kova tilanne vaatii kovaa puhetta ja aktiivisia tekoja! Pelkät kabinettipuheet tai sopimukset eivät harrasteitamme pelasta, ellei sopimuksen toinen osapuoli ole tuleva pääministeri ja poliisijallituksen johtaja!

Lue 'Sisäministeriö haluaa yhä tiukemman aselain' -uutinen kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Ammattisotilaan tausta?

Espoon murhatöihin 31.12.2009 liittyen uutisoinnissa on vilahdellut sana 'ammattisotilas'.

Ampuja oli vuonna 1966 syntynyt Kosovon albaani. Silloisen Jugoslavian alueella oli käynnissä etninen puhdistus ja sotatila suunnilleen koko 80-luvun aina 90-luvun alkuun. Ampuja oli siis ainakin 80-luvun puolivälistä alkaen potentiaalinen sotilas kuten Jugoslavian alueella tuolla vuosikymmenellä olivat kaikki miehet ja itse asiassa naisetkin. Oppi ja kokemus sotimiseen, murha- sekä tihutöihin hankittiin taisteluissa kokeneempien rinnalla.

Kyseinen ampuja, oltuaan mahdollisesti sotatoimissa vuosia, taidollisesti saattoi hyvinkin olla osaavampi murhatyössään kuin vaikkapa varusmiespalvelun suorittanut, suomalainen Sellon vartija tai espoolainen konstaapeli. Jugoslavian alueella ei kuitenkaan luultavasti tuona aikana ollut yhtään varsinaista sotakoulua kouluttamassa 'ammattisotilaita', ainakaan albaanien puolella. Yksi tunnusmerkki ammattisotilaan statukselle on palkan maksu. Jugoslaviassa sotimisesta tuskin maksettiin asianosaisille muutoin kuin omalla verellä?

Näin ollen kyseisen Kosovon albanialaisen murhamiehen yhteydessä ei siis ammattitaidottomimmankaan toimittajan kannattaisi puhua 'ammattisotilaasta'. Kaikki tarmo kannattaisi suunnata vaikkapa miettimiseen, miksi tämän kaltaista yhteiskuntaamme sopeutumatonta maahanmuttajarikollista ei oltu jo aikaa sitten karkoitettu Suomesta?

Ibrahim Shkupolli

Kaikesta huolimatta, parempaa Uutta Vuotta!

Juuri kun sosiaalipsykologian dosentti Atte Oksanen pääsi vuoden viimeisinä päivinä varoittelemasta meitä uusista terroriteoista ja koulusurmista Petri Gerdin, Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren vanavesissä niin Espoossa ulkomaalaistaustainen Ibrahim Shkupolli tappaa/murhaa 5 ihmistä ja lopettaa samalla myös omat kärsimyksensä tässä monikulttuurisessa suomenmaassa.

Sisäministerimme Holmlund ottaa osaa omaisten suruun ja kommentoi Espoon tapausta tuoreeltaan toteamalla, että laittomia aseita on liian helppo hankkia ja luvallisia aseita päätyy liian helposti rikollisten käsiin. Holmlund on kuitenkin ainakin 15 vuotta myöhässä todetessaan, että ampumakelvottomiksi tehtyjä aseita palautetaan uudelleen käyttöön sekä ulkomailla että Suomessa. Holmlund on omasta mielestään edelleen löytämässä viisastenkiveä todetessaan, että tähänkin ongelmaan puututaan uudessa aselaissa, jossa kiinnitetään aiempaa suurempaa huomiota aseiden asianmukaiseen säilytykseen kotona.

Holmlund ei ilmeisesti ymmärrä itsekään, että tässä(kin) kohtaa hän itse asiassa käsittelee ainakin kahta täysin eri asiaa samassa lauseessa ja hengenvedossa; 1. deaktivoidut ja laittomat reaktivoidut tai itserakennetut aseet, 2. laillinen aseharrastus ja laillisten aseiden eli kansalaisten yksityisomaisuuden asianmukainen säilyttäminen kotona.

Suomi ja maailma ovat tosiaan täynnä vuosien saatossa (viranomaisten määräysten mukaisesti) toimintakelvottomaksi tehtyjä - eli deaktivoituja aseita. Uudet ohjeet ja määräykset sekä minkään valtakunnan tiukkaakin tiukemmat (ase)lait eivät poista näitä välineitä ja vapailta markkinoilta. Rikolliset sekä hullut ovat ehtymätön luonnonvara ja he kyllä aina keinot keksivät esivallasta piittaamatta. Tätä dilemmaa on pohdittu blogissamme jo aikaisemminkin erittäin paljon. Nykypoliitikkojen asenne on todellakin se, että ei puututa itse ongelmin vaan painetaan pää puskaan ja koetetaan puuttua seuraamuksiin. Jos joku asia on jo lain mukaan laitonta niin tekeekö uuden (kielto)lain laatiminen siitä lopun?

Viimeaikaiset tapahtumat esimerkiksi 'Outokummun Asepajan' kohdalla ovat osoittaneet että toisille harrastus- ja toisille taas tappovälineiden sekä a-tarvikkeiden laiton tehtailu ei ole mikään ongelma. Työttömiä asiansa osaavia metalli- ja muita 'teesseitsemiehiä' löytyy varmasti kohtuullista korvausta vastaan palauttamaan toimintakelvottomia aseita takaisin toimintakuntoiseksi eli reaktivoimaan niitä tai jopa rakentamaan kokonaan itse jos em. aihioita ei olisi äärimmäisen helposti saatavilla.

Jos ja kun luvallisilla aseilla harrastaminen tehdään kohtuuttoman vaikeaksi niin muutkin kuin Kosovon albanialaiset rikolliset alkavat enenevissä määrin miettimään harrastanko luvallisella asianmukaisesti rekisteröidyllä aseella vastuullisesti ja turvallisesti vai tilaanko harrastusvälineen jostakin muualta ja maksan muutaman päiväsakon jos satun jäämään kiinni? Edellä mainitun muslimiväestöryhmän suomen alajaoston edustaja Driton Nushi kertoo pelkäävänsä, että tämä tragedia lisää ennakkoluuloja kaikkia maahanmuuttajia kohtaan. Nushin mukaan teko oli kuitenkin puhtaasti yksittäistapaus; mustasukkainen teko, joka johtui ihmissuhteista. Nushi tietää myös kertoa, että näin käy valitettavan usein myös suomalaisille miehille ja naisille.

Nushi ei huomaa tai ainakaan mainitse yhtäläisyyksistä maatamme viimeaikoina kuohuttaneiden kouluammuskelujen tai muiden laajennettujen itsemurhien sekä Espoon tapahtumien ja tekojen välillä. Terroristipommittajat ja kouluammuskelijat eittämättä kuuluvat hieman eri genreen perinteisten kotimaisten 'vaimontappajien' tai Ibrahimin kaltaisten 'toisinajattelijoiden' kanssa joiden mielestä naisilla ei ole ihmisarvoa tai oikeuksia ja miehellä on oikeus kostaa vaikkapa tyttöystävän pettäminen?

Samalla tavalla kuin koulusurmaajatkin tämän kaltaiset harkittuja murhatöitä toteuttavat yksilöt saavat taakseen omat kannattajansa. Tuskin hylsyt olivat Espoossa Prisman lattialla ennättäneet jäähtyä kun Ibrahimkin nostettiin tietyissä piireissä ja nettiyhteisöissä sankarin pallille. Tässäkin tapauksessa pitäisi kuitenkin kaikesta huolimatta nähdä metsä puilta ja käsitellä asiat asioina!

Jos esimerkiksi viimeaikaisiin kouluammuskeluluihin olisi syyllistynyt joku koulukiusattu tai muuten päähänpotkittu maahanmuuttajanuori, niin siitäkin varmasti syytettäisiin 'löysän' aselain lisäksi 'löysää' maahanmuuttopolitiikkaa ja islamia. 'Onneksi' kuitenkin Suomessa ammuskelut ovat tähän saakka hoituneet pääasiassa kotimaisin voimin. Jos lähdemme yksilöiden tekojen seurauksena leimaamaan jotakin väestö- tai harrastajaryhmiä kuten muslimeita tai ammunnan harrastajia niin tälle ei tule loppua koska kaikista ihmisryhmistä löytyy ääripäitä ja riittävästi sekopäitä tässä lintukodossamme nimeltä Suomi.

Lue Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian dosentti Atte Oksasen asiallinen artikkeli kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Poliisit täydessä suojavarustuksessa alkavat olla liiankin tuttu näky katukuvassamme?
Jospa se helpottaa kun kerätään kansalaisilta lailliset aseet pois eikä myönnetä uusia lupia?

Ei vastuuta vaan kieltolakeja?

Palataan edellä mainittuun rakettiasiaan vielä hieman. Tässä kansalaisiamme koskettavassa ilotulitehommassa on myös sinällään sama tilanne kuin aselain puolella, että muutamien idioottien ja/tai mieleltään häiriintyneiden vuoksi rajoitetaan koko kansaa.

YLLÄTYS YLLÄTYS; tässäkin on takana "direktiivimörkö" ja yli-innokkaat suomalaisvirkamiehet, jotka kirjoittelevat mielellään (ainakin nykysuuntauksen mukaan) huomattavasti EU-direktiivejä ahdasmielisempiä ja rajoittavampia lakeja.

Kuinka sitä hetki sitten 70-80-luvulla pärjättiin eikä kuoltu sukupuuttoon, kun kaikki alle 18 vuotiaatkin saivat ostaa ja paukutella papatteja milloin vain? Monet sotaleikit on varmasti aikojen saatossa suomessakin tullut leikittyä papattien keralla, tosin suurimmalla osalla "pommituksen" kohteet olivat esim. muovisia sotilasfiguureja.

Kinuja eli hieman voimakkaampia kiinalaisiakin paukkuja sai ennen ympäri vuoden mutta niitä ei kuitenkaan myyty ihan pikkupojille. Sittemmin nämä "isot kiinalaiset" kiellettiin täysin, koska joku keksi rakennella niiden mustasta ruudista pommin, joka räjähti käsiin tekovaiheessa. Eli tässäkin kävi niin, että muutaman yksilön typerät tai lainvastaiset teot vaikuttivat koko kansaan lain välityksellä!

Kieltolailla pyritään välttämään ikävää asiaa nimeltään vastuu. Kieltolaki ei estä ikäviä tapahtumia mutta se voi aiheuttaa sen etteivät vanhemmat tms. tahot huomioi asiaa ja tärkeä opetus jää antamatta. Taas "junnut" voivat ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään keksiä jotakin uutta (kuten aivan varmasti tekevät), joka aiheuttaa ikävän mediaseksikkään vahingon. Tähän sitten vastataan taas uudella kieltolailla, jolloin ympyrä sulkeutuu.

Miksi tänä päivänä lähes kaikkea yritetään säätää lailla ja ns. talonpoikaisjärjelle ei jää mitään sijaa nykysuomessa? Kuitenkaan lakiteksteissä ei voida ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tai mahdottomia tilanteita. Ainahan sitä tietenkin voi yritää ja silloin laista tulee niin iso ja monimutkainen ettei kukaan tuntisi tai ymmärtäisi sitä.

Nyt rakettikeskustelussa olleiden "roomalaistenkin" kieltämisen perimmäinen syy on siinä, että ihmiset ovat rikkoneet olemassa olevia lakeja ja ammuskelleet toisiaan ilotulituspaukkujen avulla. Tämä on luonnollisesti väärin, vastuutonta ja mainitaan nyt vielä kerran sen olevan myös vastoin jo olemassa olevia lakeja. Jokaisen hyvinkasvatetun, täysjärkisen ja vastuunsa tuntevan yksilön tulisi kuitenkin ymmärtää, että kohti paukutellessa toisen vahingoittumisen riski on erittäin ilmeinen. Aivan nuoremmille tieto tekojen vaarallisuudesta ja opetukset tulisi siirtyä aikuisilta.

Tässäkin yhteydessä voidaan siis hämmästellä kuinka lainsäätäjät kuvittelevat lain ja yleisten käytösnormien vastaisen toiminnan loppuvan kieltämällä jotkin tietyt ilotulitteet? Anologiana voi käyttää esim. Mora-merkkisen puukon täyskieltoa, jotta puukotukset loppuisivat. Vaikka Moramme kiellettäisiin lailla niin luultavasti normien ja lain vastaiset käytännöt jatkuisivat edelleen mutta uusilla välineillä.

Kategorisella kieltämisellä siis ammutaan vain omaan jalkaan, koska jo kertaalleen kielletyn kieltäminen ei muuta mitään.

Mitähän jos joukolla lahjoittaisimme tänä jouluna näille lintukotoamme rakenteleville virkamiehille runsaasti höyheniä, jotta Suomi ja maailma pelastuisivat?

Perutaanko aselupia iän perusteella?

Pääkaupunkiseudulla on epäilty poliisin peruuttelevan aselupien kelvottomin perustein, kuten omistajan iän perusteella. Helsingin poliisilaitoksen epäillään kiristäneen asiakkaita, vaatineen heiltä etukäteen sitoumuksen olla valittamalla määräaikaisista luvista.

Espoon tapaus
Espoossa epäillään poliisin peruuttelevan aselupia yksinomaan henkilöiden korkeahkon iän perustella. Tukea epäilyksille on antanut ampujia edustavien järjestöjen haltuun saatu, 11.11.2009 päivätty kirje, jossa iäkäs henkilö määrätään tulemaan Espoon poliisilaitokselle
"kuultavaksi tilaisuuteen jossa käsitellään ampuma-aselupianne. Ampuma-aseet on otettava mukaan".

Omaisten mukaan aseenomistaja ei ollut syyllistynyt rikoksiin, eikä törmäillyt juovuksissa, joten kirje paitsi ällistytti, myös loukkasi. Edelleen omaisten kertoman mukaan tämä nimenomainen tapaus päättyi onnellisesti, kun asianajaja otti yhteyttä poliisin ja vaati selvitystä. Kutsu oli todettu aiheettomaksi, työtapaturmaksi ja peruutettiin.

Toisaalta julkisuudessa on edelleen väitetty, että vastaavia kirjeitä on lähetetty yksin Espoossa useita kymmeniä (Länsiväylä 7.12.2009).

Epäluuloja lisäsi Yle, jonka radiouutisissa toisteltiin 1.12.2009 väitettä: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta". Jos väite olisi tällaisenaan tosi, Ylellä olisi ollut käsissään todella kova uutinen, mitä toimittaja ei tosin näy käsittäneen.

Uutisessa ennakoitiin tarkistusten johtavan tuhansien aselupien peruuttamiseen.

Espoon poliisilaitoksen lupakanslian esimies Pirkko Pihlström kiistää ikärasismin
"En ole tällaisesta kuullut, ja minusta kriteeri kuulostaa suoraan sanoen oudolta".

Myös laitoksella aseluvista vastaava ylikomisario Jyrki Kallio kiistää jyrkästi lupien peruuttamisen iän perusteella: "Se ei pidä paikkaansa. Olen kuullut tästä väitteestä ja itsekin ihmetellyt, mistä se voi olla peräisin". Kalliolla on tarjolla myös mahdollinen selitys:
"Takana on KRP:n tekemä ns. aserekisteriselvitys, jossa on käyty läpi luvanhaltijoita ja toisaalta selvitetty rikostietoja. Selvityksessä on löytynyt henkilöitä, joilla on sekä aseita, että rikoksia ja heidän osaltaan on sitten lähdetty selvittämään asiaa eteenpäin".

Espoon kutsutut olisivat siis henkilöitä, joiden tililtä on löydetty rikoksia, usein ilmeisesti aselupien myöntämisen jälkeen. Siitäkin huolimatta on syytä kysyä, voiko kyseessä olla tilaisuus, jossa henkilöä aidosti kuullaan, kun ampuma-aseet määrätään ottamaan mukaan. Eikö se osoita, että päätös aselupien peruuttamisesta on tehty jo etukäteen?
"Päätöstä ei varmaan ole tehty," ylikomisario Kallio arvioi.

Alussa mainitussa, onnellisesti päättyneessä kutsukirjeessä ei ollut mainintaa, minkä lain perusteella aseita pitäisi kuljetella mukana, joten määräys ei ollut laillinen. Määräys vaikuttaa muutoinkin ylimitoitetulta, sillä jos kyseessä on akuutti vaara ampuma-aseiden käyttämisestä väärin, poliisilla on valta ottaa aseet talteen.

Se lienee kuitenkin uskottavaa, ettei kutsuja ole lähetetty pelkän iän perusteella, vaan toiminta perustuu Kallion mainitsemaan selvitykseen.

Rekistereiden ristiinajo
Keskusrikospoliisi ajoi aiemmin syksyllä, sisäministeriön toimeksiannosta ristiin toisaalta aserekisterin, toisaalta poliisin rikosilmoitusrekisterin. Siltä osin kuin näin löytyi henkilöitä, joilla oli sekä aseita että rikoksia, tapaukset lähetettiin poliisipiireihin selvitettäväksi. Ajatus voi olla hyvä, mutta se ei ole ongelmaton.

Ensinnäkin poliisin rikosilmoitusrekisteri ei kerro eikä todista mitään henkilön syyllistymisestä mihinkään rikokseen. Rekisteriin merkitään tunnollisesti jokainen jostain henkilöstä tehty rikosilmoitus (tai tutkintapyyntö), samoin kaikki jonkin kansalaisen tekemät rikostutkintapyynnöt.
Lopputuloksesta, onko asiasta edes tehty esitutkintaa, nostettiinko syyte, hylättiinkö se vai tuomittiinko, rekisteriin kirjataan hyvin harvoin tietoja. Erityisesti kun epäilys on jäänyt vain epäilykseksi tai väitteeksi. Sen, oliko epäilyksissä siteeksikään perää, joudutaan tutkimaan käsityönä, tapaus kerrallaan.

Toisekseen, vastoin nykyisen, vuonna 1998 voimaan tulleen ampuma-aselain nimenomaista tarkoitusta poliisi ei ole kyennyt luomaan valtakunnallista, ajantasaista aserekisteriä. Nykyistä lakia valmisteltaessa SM arvioi ampuma-aseita olevan noin 2,2 miljoonaa. Eduskunnassa olevaa lain muutosesityksen perusteluissa aseita arvioidaan olevan vajaat 1,6 miljoonaa. Aseiden todellinen määrä ei kuitenkaan liene laskenut, ei ainakaan neljänneksellä. Vain päällekkäiset rekisteröinnit ovat vähentyneet.

Kolmanneksi, likikään kaikki rikokset eivät edellytä aselupien harkitsemista uudelleen. Ylinopeus ei ole peruste peruuttaa aseluvat (vaikkakin onkin ehkä ajateltavissa, että lyhyin ajoin toistuvat törkeät liikenteen vaarantamiset voivat osoittaa niin suurta piittaamattomuutta, että olisivat peruste). Jos satunnainen rattijuopumus olisi peruste peruuttaa aseluvat, meillä olisi virassa kymmeniä poliiseja, joilla ei ole oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Tällaisia aseettomia poliiseja ei taida laitoksilta montaa kappaletta löytyä.

Joku raja pitäisi olla myös sillä, paljonko teosta on aikaa. Kuinka vanhoja rikosjuttuja sisäministeriö etsii?
"Emme me ole kiinnostuneita 40 vuotta vanhoista jutuista", vastaa ylikomisario Tarmo Lamminaho SM:stä.

Entä mitä rikoksia selvitys koskee?
"Sellaisia joilla voi olla merkitystä aselupien kannalta", Lamminaho muotoilee.

Pitikö paikkansa Ylen uutinen: "Poliisi tarkistaa kaikkien niiden aseluvat, joita on joskus edes epäilty rikoksesta"? Sehän tarkoittaisi, että pelkäksi epäilyksi jääneistä tapauksista tulisi tai voisi tulla seuraamuksia hallinnollisin keinoin?
"Se oli epätarkasti muotoiltu. Pelkkä epäilys ei voi olla peruste peruuttaa aseluvat".

Jos saa kutsun tuollaiseen puhutteluun kuin ainakin Espoossa on lähetetty, ja jos katsoo olevansa kohtuullisen viaton, lienee paras ottaa asiamies, tarvittaessa asianajaja. Poliisilta pitää vaatia etukäteen tieto mistä on kysymys, eikä kuulemistilaisuuteen pidä mennä yksin.

Jos taas on äskettäin hakannut naapurinsa sairaalaan, on paras luovuttaa aseet pois vapaaehtoisesti.

Helsingin selitykset
Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön virkamiehet ovat marras-joulukuun taitteessa vuoroin vahvistaneet ja vuoroin kiistäneet tiedon, jonka mukaan käsiaseluvan hakijoita kiristetään laitoksella. Lupahakemus käsitellään vain, jos hakija sitoutuu olemaan valittamatta, mikäli lupa myönnetään vain määräaikaisena. Ellei anna sitoumusta, hakemus hylätään. Menettely on sekä laiton että ylipäänsä törkeää.

Mahdollisesti alaistensa virkamiesten kovin vaihtelevat selitykset saivat Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikosen astumaan julkisuuteen. Hän vakuutti Ylen uutisissa 10.12, että lupayksikössä noudatetaan lakia, aselupia myönnetään aivan normaalisti ja toisaalta niitä peruutetaan vain hyvin maltillisesti. Viime vuonna peruutettiin Riikosen mukaan 110 aselupaa, tänä vuonna tähän mennessä 140, luvuissa ovat mukana kaasuaseet.

Riikosen kertoma on aivan hyvä uutinen, mutta se ei ole koko totuus Helsingin poliisilaitoksen lupayksikön turvaryhmän toiminnasta. On vahvat perusteet epäillä, että laitoksella on kiristetty sitoumuksia, joskin se on kiireesti kiistetty, kun laittomuuksien perään on kysytty.

Lupien peruuttaminen puolestaan saatiin normaalitasolle vain erikoistoimin. Turvaryhmän nykyisen päällikön Jukka Kasken aloittaessa peruutukset nousivat jyrkästi, yli 400 vuodessa, mikä johti siihen että lokakuussa 2007 häneltä otettiin pois oikeus peruuttaa tai evätä aselupa. Tehtävä siirrettiin koko lupayksikön päällikölle, rikoskomisario Sakari Harjulle.

Kaiken lisäksi lupayksikön eräät virkamiehet tekivät ainakin vuosina 2005-2008 vääräksi tietämiään rikosilmoituksia, valehtelivat esitutkinnassa todistajina kuultuna, väärensivät asiakirjoja. He pyrkivät lavastamaan syyttömiä syylliseksi. Väärien rikosilmoitusten perusteella esitutkintaa tehneet poliisit Keskustan poliisipiirissä eivät ole puuttuneet kollegojensa rikoksiin, vaan peitelleet niitä. Myös Helsingin poliisilaitoksen johto, mukaan lukien poliisipäällikkö Jukka Riikonen, ovat tietoisia näistä rikoksista, mutta eivät ole vieneet niitä esitutkintaan.

On siis pitkä matka siihen, että voisimme sanoa Helsingissä kaiken olevan hyvin.

Mikko Niskasaari

toimittaja

Lue lisää toimittaja Niskasaaren aiheeseen liittyviä tekstejä tästä linkistä.

Virkamiesten uusin raketti-isku

Räjähteitä koskeva lainsäädäntö muuttuu keskiviikkona ja muutokset vaikuttavat ilotulitteisiin sekä niiden käyttöön. Lakimuutosten taustalla on viranomaisten mukaan pyrkimys harmonisoida eri EU-jäsenvaltioiden ilotulitemarkkinoita. Lisäksi muutoksilla saatetaan voimaan ne vaatimukset, jotka vuodenvaihteen ilotulitusten ikävät kokemukset nostavat esille.

Vaikka rakettilakiasia onkin hieman 'off topic' tässä yhteydessä niin yhtymäkohtana aselakiasiaan on ainakin se, että tämäkin lakimuutos on erittäin hätäinen. Ilman parempaa tietoa voidaan vain arvailla kuinka suuri osa näistä 'välttämättömistä muutoksista' on EU:n sanelemaa ja missä kohtaa omat säätäjämme jälleen kerran panevat puolet lisää omasta päästään ja menevät takapuoli edellä puuhun? Säätäjämme ovat kuitenkin todistetusti mestareita säätämään lakeja, jotka näennäisesti turvaavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä tekevät meidän pumpulilla vuoratusta lintukodostamme entistäkin pörröisemmän.

Hätäinen lakimuutos vaikuttaa varmuudella tuotteiden jälleenmyyntihintoihin. Ennennäkemättömän halvat hinnat saavat ilotulitteiden väärinkäyttäjät todennäköisesti hamstraamaan kiellettyjä raketteja nurkat täyteen. Ilotulitteet pysyvät kuitenkin oikein säilytettynä käyttökelpoisena vuosikymmeniä.
Ilotuliteyritykset olisivat halunneet lain tiukennuksiin nykyistä pidemmän siirtymäajan. Lisäksi ne ovat arvostelleet lain hätäistä valmistelua. Määräysten piti astua voimaan jo tämän kuun alussa, mutta ministeriön vitkastelu lykkäsi lakia parilla viikolla. Kauppiaiden mukaan epätietoisuus on vaikeuttanut valmistautumista lyhyeen sesonkiin. (HS.fi 16.12.2009)

Lue myös aiheeseen liittyvä "Ei vastuuta vaan kieltolakeja" blogiteksti.

Poliisijohto ylittänyt toimivaltansa aselupaohjeissa

Asealan elinkeinoja edustavat järjestöt pitävät edelleen laittomina sisäministeriön poliisiosaston antamia ohjeita, jotka koskevat muun muassa aselupien myöntämisen ehtoja. Järjestöt vaativat ohjeiden kumoamista 13. marraskuusta jättämällään kirjelmällä, ministeriön lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakonen vastasi siihen viime viikolla. Pääkysymykseen, poliisiosaston toimivallan ylitykseen, sisäministeriö ei vastannut lainkaan. Vaatimuksen käsittelyn aikana ministeriö kuitenkin kumosi ohjeen joka edellytti lääkärintodistusta aina kun haetaan lupaa ns. käsiaseeseen.

Moitteet laittomista ohjeista ja toimivallan ylittämisestä koskevat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta 16.10.2007 ja sen tarkennuksia 29.9.2008 sekä 14.10.2008. Jälkimmäiset ovat allekirjoittaneet poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja hallitusneuvos Jouni Laiho.

Voimassa olevan ampuma-aselain mukaan sisäministeriön poliisiosasto ei voi antaa lain soveltamisesta tarkempia ohjeita muusta kuin ampuma-aseiden deaktivoinnista. Sisäministeriön asetuksella voitaisiin tarkentaa esimerkiksi määräyksiä aseiden hyväksyttävistä käyttötarkoituksista, mutta tällaista asetusta ei ole annettu. Aselain 119 § mukaan lupaehdoista voidaan antaa tarkempia ohjeita - kuten vaatia lääkärintodistuksia - vain valtioneuvoston asetuksella. Sisäministeriöllä ei siis ole ollut asiassa toimivaltaa.

Esimiehen lainvastainen ohje ei sido poliisimiestä, hänellä päinvastoin on velvollisuus torjua laittomat määräykset. Siitä huolimatta useat poliisilaitokset ovat ryhtyneet noudattamaan lain sijasta ministeriön ohjeita. Ohjeissa määrätään esimerkiksi eri ampuma-aseiden hyväksyttävistä käyttötarkoituksista tavalla, joka aiheuttanut suurta sekaannusta ja käytäntöjen epäyhtenäisyyttä.

Ensimmäisen kerran järjestöt jättivät ohjeiden laittomuuksista oikaisuvaatimuksen sisäministeriölle jo 13.11.2008. Myös tuolloin ministeriö kieltäytyi korjaamasta virhettään.

Lain vastaiset ohjeet ovat aiheuttaneet alan yrityksille suuria taloudellisia vahinkoja, jopa yhden konkurssin. Useat yritykset valmistautuvat jättämään vahingonkorvausvaatimuksen, joka kohdistetaan ainakin Suomen valtioon.

Oheisista linkeistä voit ladata tiedotteessa mainitut liitteet:

• Sisäasiainministeriölle osoitetttu kirjelmä
• Lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakosen vastine

LISÄTIETOJA:
Asekauppiaiden liitto ry
Mikko Hietala p. 040 357 1652
toimisto@asekauppiaat.fi

Asealan Elinkeinonharjoittajat ry
Erkki Lähdeniemi p. 03 255 7126

asekauppa@lahdeniemi.fi

Suomen Aseseppien Yhdistys ry
Jorma Lähteenmäki p. 044 755 4506

jorma.lahteenmaki@lpkky.fi

Aselakikirjoituksia uusimmassa Reserviläinen-lehdessä

Eduskunta päättää uuden aselain sisällöstä vasta ensi vuonna. Hallituksen esitys on paraikaa eduskunnan hallintovaliokunnassa. Valiokunta aloittaa sen käsittelyn maraskuun alkupuoliskolla.

Lue koko artikkeli ja erityisesti lukijoiden kommentit tästä linkistä. [pdf]

Aseesi eivät enää jatkossa ole minkään arvoisia!?

Sisäasiainministeriön alainen asehallintoyksikkö laittomilla ohjeillaan ja hallituksemme poliittisine aselakilinjauksineen ovat päässeet yhteen avaintavoitteeseensa; kaikkien aseiden, niin uusien kuin kuin käytettyjenkin arvo on romahtanut! Puhuttiinpa sitten kansalaisten yksityisomaisuudesta tai asealan elinkeinonharjoittajien vaihto-omaisuudesta niin tulos on sama. Käytännössä ns. "yhden käden aseiden" eli pistoolien ja revolvereiden arvo lähentelee nollaa ja jos muutosta ei saada aikaan niin "pitkienkin pyssyjen" eli metsästyskiväärien sekä haulikoiden arvo alkaa olla menetetty!

Eduskunnan käsittelyssä oleva aselakiuudistus on hiljentänyt jo etukäteen alan kaupallisia markkinoita viranomaisten toivomalla tavalla.
Kun aseluvan saanti vaikeutuu ja mahdollisten aseenostajien määrä vähenee, urheiluaseiden rahallinen arvo ja jälleenmyyntimahdollisuudet sulavat nopeasti.
Vaikein tilanne on yksityisillä käsiaseiden omistajilla, jotka haluaisivat mahdollisesti luopua kalliilla ostamistaan harrastusvälineistä. Näiden laillinen myyminen on jo käytännössä miltei mahdotonta, koska ostajia ei ole. (Taloussanomat 5.11.2009) 

Lue koko artikkeli tästä linkistä. [pdf]

Tämä asia siis yhdistää meitä kaikkia niin aktiiviharrastajia kuin kerran kaudessa esim. metsästystä tai ammuntaa harrastavia henkilöitä sekä heidän perillisiään eli asia koskettaa välittömästi ja välillisesti erittäin suurta osaa Suomen kansalaisista. Lähinnä juuri em. asehallintoyksikön virkamiesten eli hallintoneuvos Jouni Laihon ja lainsäädäntöneuvos Mika Lehtosen toimet liittyen AYO:n sekä lupahallintoa koskevin lainvastaisiin ohjeisiin ovat hyvin tehokkaasti ja nopeasti tuhoamassa perinteisen asealan elinkeinon Suomesta. On todella uskomatonta, että kaikki tämä on tapahtunut jo nyt lakiin koskematta. Edelleen kentällä ja harrastajapiireissä kuitenkin ollaan autuaan tietämättömiä ja jotkut tahot edelleen ajattelevat ettei nykyiset määräykset ja/tai tulevat lakimuutokset tule koskemaan meitä? Näin ajattelevat metsästäjät ja urheiluampujat sekä reserviläisemme ovat pahasti väärässä - nyt vihdoinkin tämä tulisi kaikkien ymmärtää lajista, harrastuksesta tai asemastaan riippumatta!

Alan elinkeinonharjoittajat ovat etulinjassa nähneet mitä markkinoilla on tapahtunut alkaen 29.9.2008 annettujen ampuma-aseiden hallussapitolupien antamista sekä peruuttamista koskevien ohjeiden jälkeen. Kaikki ovat nähneet kuinka on käynyt käsiaseille kun lupia ei myönnetä tai lupaprosessi on tehty niin byrokraattiseksi, että harva edes yrittää hakea hankkimislupaa ja hankkia laillista asetta. Käsiaseiden arvo on romahtanut, niitä myydään "deaktivoituna" ties minne ja tämä sama tulee tapahtumaan hyvin pian myös kaikille pitkille käyttö- ja arvoaseille. Ainoa harrastajaryhmä mihin kalikka ei todennäköisesti kalahda on "suomen ylimystö" eli korkealta kartanoistaan alas katselevat "wahlroossit" jotka harrastavat muun sikariportaan kanssa "elämysjahteja" ja kiillottelevat muutaman sadan tuhannen euron arvoisia rinnakkaispiippuisia korujaan. Tavallisilta "työläisiltä" ja oikeilta metsä- ja erämiehiltä harrastusmahdollisudet ja/tai pienimuotoinen sijoittaminen harrastusvälineisiin kuitenkin tapetaan täysin.

Toivottavasti myös tulevaisuudessa aseharrastajamme voivat todeta, että; "raudassa ei ole raha hukassa" vaikkakin tähän tietoon tilanne näyttää erittäin pahalle. Jos tilanne ei muutu niin asekaupat eivät voi jatkossa hyvittää vaihdossa tarjottavista mitään eikä myöskään maksaa myyntiin tarjottavista aseista. Myös ne jotka eivät harrasta tai omista aseita voivat miettiä mitä kansalainen tuumaa jos harrastustoimintaa varten vuosien saatossa hankittu tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen arvoinen omaisuus muuttuu romuraudaksi vain siksi, että harrastusvälineet demonisoidaan ja luvan myöntämisprosessia vaikeutetaan kohtuuttomasti?

Edelleen on tietenkin niitäkin lupaviranomaisia, jotka noudattavat lakia mutta valtaosa kuitenkin toteuttaa laajaa harkintavaltaansa, lukee voimassa olevaa ampuma-aselakia kuin piru raamattua ja toimeenpanee virassaan AAHY:n sekä oman lääninsä poliisijohdon kiertokirjeitä. On huomioitavaa, että tämänkään kirjoituksen tarkoitus ei ole arvostella "ruohonjuuritason" viranomaisia tai saada potentiaalinen harrastaja luopumaan ajatuksesta hakea hankkimislupaa koska lupia kuitenkin kaikesta huolimatta edelleen myönnetään jos luvansaannin perusedellytykset täyttyvät = 1. harrastus ja 2. paikka/yhteisö jossa harrastaa. Kaikki asealan asiantuntijat ovat kuitenkin erittäin  huolestuneita kuinka tämä kaikki edellä ja myöhemmin mainittu tulee vaikuttamaan aseturvallisuuteen Suomessa?

Se mitä ei onneksi vielä suuremmassa määrin nähdä on laittoman asekaupan ja kanslaistottelemattomuuden vaikutukset yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Kun hallittu ja laillinen harrastaminen sekä aseen omistaminen tehdään lähes mahdottomaksi luodaan samalla iso kasa uusia ongelmia. On sanomattakin selvää, että ajamalla laillinen asekauppa nurkkaan loppupelissä voittajaksi selviytyy järjestäytynyt rikollisuus ja laiton asekauppa. Vaikkei maalattaisikaan mitään uusia suuria asekätkennän uhkakuvia seinille niin onhan se selvää, että jos kansalaisten yksityisomaisuudella ei ole jatkossa mitään arvoa laillisilla markkinoilla niin suuri osa ennen laillisesti omistetuista ja rekisteröidyistä harrastusvälineistä voi päätyä viranomaisvalvonnan ulkopuolelle.

Tämän lisäksi rajamme ovat auki Eurooppaan ja Venäjälle joten laiton tarjonta alkaa varmasti hyvin pian kohtaamaan laittoman kysynnän. Puhumattakaan rikollisista aineksista jos aivan tavallinen kansalainen haluaa silloin tällöin ampua pari haitta-/riistaeläintä tai poksutella hiekkamontulla niin miksi vaivautua hankkimaan aseeseen lupaa kun välineitä on runsaasti saatavilla muutenkin? Tai tuleeko tulevina vuosina Suomessa kummallisesti "katoamaan" suuri määrä aseita kun harrastajajoukot ja harrastajien perilliset lopultakin huomaavat, että luvaton aseen hankkija on huomattavasti maksuvalmiimpi kuin kukaan muu? Luovutetaanko vaikkapa edesmenneen sukulaisen arvokkaat aseet poliisille sulatettavaksi ilman korvausta vai törmääkö lupaviranomaiset entistä enemmän toteamukseen;  "ettei niitä nyt vain jostakin kumman syystä enää mistään löydy"?

On aivan aiheelista mennä itseemme ja kysyä, että missähän tosiaan tulevaisuudessa liikkuvat ennen lailliset ja rekisteröidyt (käsi)aseemme? Tai kuinka paljon lisää laittomia aseita virtaa markkinoille nyt tehtävien toimien johdosta? Kävelevätkö ne virkaansa hoitavaa poliisimiestä ja meitä itseämme vastaan vaikkapa kadulla? Näin ainakin briteissä tapahtuu ja englantilaisiinhan me haluamme itseämme vertailla ainakin jokaisessa aselakiesityksen vaiheessa? Ottakaa hyvät poliitikkomme ja kansalaiset viimeistään nyt järki käteen näissä aselakiin liittyvissä asioissa. Ei mielenterveysongelmia hoideta tai rikollisuuteen puututa huonoja aselakeja laatimalla - varsinkaan kiireessä ja ilman minkäänlaista asiantuntemusta kuten nyt on tehty!

Lue myös aiheeseen liittyvät "Aselaki ja mielenterveystyö" ja "Harrastajat syyllistetään" -artikkelit. [pdf]

Artikkeli: "Ampumaharrastajien otsarypyt syvenevät"

"Maanpuolustuskiltojen liiton jäsenkilloissa on lukuisia ampumaharrastajia. Mitä heidän mahdollisuudelleen jatkaa harrastusta tapahtuu, jos aselakiuudistuksen esitystä ei saada uudelleen valmisteluun? - Olemme erittäin huolissamme tilanteesta. Aselakiuudistus ei missään nimessä saa mennä läpi sellaisena kuin se nyt on esitetty. Mahdollisuus ampumaharrastukseen on turvattava!" Toteaa MPKL:n liittohallituksen jäsen Marko Patrakka.

Lue koko Maanpuolustaja-lehden artikkeli tästä linkistä. [pdf]