tiistai 31. elokuuta 2010

Kysymyksiä ja vastauksia...

Eduskunnassa perussuomalaisten kansanedustaja Raimo Vistbacka teki ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitolupiin liittyvän kirjallisen kysymyksen sisäasiainministeri Holmlundille.  Kysymys ja siihen annettu vastaus on jäljennetty alla. 

Tähän on nyt Suomessa tultu. Edes poliisit, ja arvatenkin myös puolustusvoimien henkilöstö eivät enää voi osana työtehtäviään harjoittaa työtehtäviensä ja kriisiajan edellyttämää ammattitaitoaan, jota ammattitaitoa työsopimukset ja asianmukainen viranhoito heiltä kuitenkin vaativat, puhumattakaan viran-/toimenhaltijan oman terveyden ja henkirievun säilyttämisestä ääritilanteissa. Kakskakkosammunta on erinomaista harjoittelua palvelusaseammuntojen ohella, lisäten sekä virkamiehen että sivullisten turvallisuutta. Näinkö vähän ministeriö poliisimiesten esimiehenä on kiinnostunut henkilöstönsä työhyvinvoinnista? Sisäasiainministerin mukaan näiden ammattiryhmien pitää oikein "harrastaa" 22. ammuntaa saadakseen pienoispistooliin hankintaluvan. Toisin sanoen tavallinen ammattitaidon ylläpitämiseksi tarkoitettu ammuntaharjoittelu, tai yleinen aseenkäsittelytaidon kehittäminen, kuten Holmlund asian ilmaisee ei aseluvan saamiseen riitä. Ja kuitenkin poliisi voi kantaa 9 mm. palvelusasettaan ja säilyttää sitä kotonaan. Samoin puolustusvoimien henkilöstö voi käsitellä vapaasti rynnäkkökiväärejä ja muita erva-aseita. Holmlundin perustelut aselupaohjeille ovat arvelluttavia. Aseturvallisuuden kannalta on vähemmän merkitystä sillä kenellä on omistusoikeus valtion omistamiin ampuma-aseisiin, olennaista sen sijaan on että niitä käsittelevät oikeanlaiset henkilöt. Perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen viittaaminen on tässä harhaanjohtavaa, sillä eri ammattiryhmiä voidaan lupa-asioissa käsitellä perustelluista syistä eriarvoisesti. Ammattiryhmien sisällä on työntekijöitä luonnollisesti kohdeltava yhdenvertaisesti. Peruste kakskakkosluvalle voidaan hyvin johtaa aselain 43 § 1 mom. 3. kohdan säännöksestä: työ, jossa ase on välttämätön. Työtehtävän menestyksekäs hoitaminen äärioloissa edellyttää poliisilta sekä puolustusvoimien henkilökunnalta riittävää ampumataitoa ja siinä kakskakkosella harjoittelu, muiden voimankäyttötaitojen ohella, on hyödyksi. Mikäli aselaki kuitenkin on Holmlundin käsityksen mukaan esteenä poliisin ja puolustusvoimien henkilöstön aseenkäsittelytaidon kehittämiselle niin toivoa sopii, että epäkohta korjataan viipymättä. Tai sitten sisäasiainministeriö voisi kysyä Poliisihallitusta ohjeistamaan luparajoitteet kuntoon jokerikorttinsa eli poliisilain nojalla. Kuten jo aikaisemmin on käynyt ilmi, niin poliisilakiin nojaavalla ohjeistuksella voidaan rajoittaa ja kieltää mitä vai, jopa kieltää luvat jollekin asetyypille kokonaan (muu ase -luokka). Näin siitä huolimatta, että eduskunnan säätämässä aselaissa muu ase -luokka on yhtä "vaarallinen" kuin muutkin asetyypit. Demokratiassa asetyypin kiellolle tarvittaisiin eduskunnan tahto. Muu ase -luokan totaalikiellon rinnalla poliisilain nojalla annetut aselain 43 §:n myönteiset tulkinnat poliisimiehiä ja puolustusvoimien henkilöstöä koskevassa lupapolitiikassa olisivat mitätön asia.
"Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 562/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä nykyisten aseiden hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämiskäytäntöjen muuttamiseksi siten, että poliisihenkilöt voivat saada nykyistä helpommin ampuma-aseluvan esimerkiksi 22 kaliiberin pistoolin hankkimista varten poliisien aseenkäsittelyyn liittyvän ammattitaidon säilyttämiseksi ja tärkeän poliisiampumaurheiluharrastuksen tukemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ampuma-aselain (1/1998) 43 §:n 1 momentissa on lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Momentin 2 kohdan mukaan lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan antaa ampumaurheilua ja -harrastusta varten. Momentin 3 kohdan mukaan lupa voidaan antaa työhön, jossa ase on välttämätön. Valtion omistamien ampuma-aseiden hallussapito on rajattu kokonaan ampuma-aselain soveltamisalan ulkopuolelle lain 17 §:n 1 momentin 2 kohdassa silloin kun hallussapidon perusteena on valtion palveluksessa olevan henkilön tehtävien hoitaminen. Valtion palveluksessa olevaa henkilöä, jonka tehtävien hoitamiseen liittyy ampuma-aseen kantaminen, kohdellaan ammunnan harrastajana ampuma-aselain soveltamisalaan kuuluvissa lupa-asioissa samoin kuin muitakin harrastajia. Ampuma-aselaissa ei ole heitä koskevia erityissäännöksiä. Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöskin osaltaan ohjaa luvanhakijoiden samankaltaiseen kohteluun. Ampuma-aselain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp) todetaan, että ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 2 kohdassa ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Satunnaista maaliin ampumista ei kuitenkaan voitaisi pitää momentissa tarkoitettuna ampumaurheiluna ja -harrastuksena, vaan ampumaurheilun ja -harrastuksen tulisi käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja. Poliisiampumaurheilun harrastaminen olisi laissa tarkoitettu hyväksyttävä käyttötarkoitus, yleinen aseenkäsittelytaidon kehittäminen puolestaan ei olisi. Sisäasiainministeriö on antanut 16.11.2007 aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet, joissa on ohjeistettu lupaviranomaisia. Lisäksi sisäasiainministeriö on Kauhajoen kouluampumisen jälkeen antanut kolme ohjekirjettä, joissa on muun muassa tiukennettu käsiaseluvan saamisen edellytyksiä. Poliisihallitus on 4.6.2010 antanut asiasta uuden ohjeen, joka korvasi edellä mainitut ohjekirjeet. Poliisimiehellä on mahdollisuus saada ampuma-aseen hankkimislupa ampumaurheilua ja -harrastusta varten myös poliisiampumaurheiluun. Lupa annetaan samoin edellytyksin kuin muuhunkin ampumaurheiluun ja -harrastukseen. Poliisi on työnantajana velvollinen vastaamaan poliisimiesten kouluttamisesta voimankäyttövälineiden turvalliseen ja asianmukaiseen käyttöön. Voimankäyttövälineiden käyttöön kouluttamisesta ja välineiden säilyttämisestä on säädetty sisäasiainministeriön asetuksessa poliisin voimakeinojen käyttämisestä (979/2004). Asetuksen 7 §:ssä on säädetty voimankäyttövälineiden säilyttämisestä. Sen mukaan voimankäyttövälineitä voidaan säilyttää perustellusta syystä muuallakin kuin poliisin tiloissa. Poliisimiehellä on ampuma-aselain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella mahdollisuus hankkia ilman erillistä lupaa patruunoita virka-aseeseensa. Säädökset eivät siten estä poliisimiehen omaehtoista harjoittelua virka-aseellaan. Poliisilaitos voi sallia tällaisen harjoittelun. Kuten kysymyksessäkin on mainittu, hallitus on antanut eduskunnalle hallituksen esityksen (HE 106/2009 vp), joka koskee muun muassa ampuma-aselain muuttamista. Hallituksen esitys sisältää ehdotuksia lyhyiden käsiaseiden luvansaantia koskeviksi uusiksi säädöksiksi. Käsiaseiden luvansaantia on tarkoitus merkittävästi rajoittaa. Käsitellessään asiaa ottaa eduskunta kantaa asiaan myös poliisimiesten ampumaurheilun ja -harrastuksen osalta. Helsingissä 3 päivänä elokuuta 2010 Sisäasiainministeri Anne Holmlund"

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eihän suomi noudata räjähdysainelakia ja asetustakaan. Holmlundin valvontaan kuuluva ja Turvatekniikan keskukselta luvat varastoinnille.

Kemikaalisäädökset käsittävät lain vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisesta käsittelystä (390/2005) sekä asetuksen vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja turvallisesta varastoinnista (59/1999). Nämä säädökset perustuvat suuronnettomuusvaaran torjuntaan koskevaan SEVESO II-direktiiviin (EY/105/2003), jota Suomikin on sitoutunut noudattamaan.


Meillä murskaamoiden ja louhimoiden ympäristössä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tehdä valvonta kantelu EU.n komissiolle. Suomi ei ole ottanut täytäntöön SEVESO-II direktiiviä.

Anonyymi kirjoitti...

Räjähdysaineostoluvan edellytys varastot oltava.Joka työmaalla.

Vaarallisten kemikaalien käsittelyä koskevat useat velvoitteet, joilla pyritään estämään vaarallisia onnettomuuksia ja rajoittamaan niiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamia seurauksia. Velvoitteet määräytyvät sen mukaan, kuinka laajasta toiminnasta on kyse. Toiminta jaetaan laajuuden perusteella kahteen ryhmään: laajamittaiseen ja vähäiseen. Laajamittaista toimintaa valvoo Turvatekniikan keskus (Tukes). Vähäistä toimintaa valvoo pelastusviranomainen.



Vähäisellä räjäytystyöllä työtä, jossa käytettävä räjähdysainemäärä ei ylitä 25 kiloa vuorokaudessa eikä yhtenä panoksena räjäytettävä määrä yhtä kiloa eikä räjäytystyö tapahdu taulukosta 1 ilmenevää käytettävästä räjähdysainemäärästä riippuvaa etäisyyttä lähempänä asuttua rakennusta tai paikkaa, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860410)



Laajamittaiselle räjähdysaineen käsittelylle ja varastoinnille lupa haetaan Turvatekniikan keskukselta. Määräykset ilmoitusvelvollisuudesta ja luvanvaraisuudesta on määritetty laissa ”Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005)”. Tämä laki sekä ”Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja turvallisesta varastoinnista 59/1999” perustuvat suuronnettomuusvaaran torjuntaan koskevaan SEVESO II –direktiiviin (EY/105/2003), jota Suomi on sitoutunut noudattamaan.



Yrityksille myydään räjähdysaineita vastoin lainsäädäntöä. Nämä yritykset rikkovat toistuvasti räjähdysaineiden käyttö- ja varastointimääräyksiä. Toistuvasti sivuutetaan ilmoitusvelvollisuus ja luvanvaraisuus, jotka on määrätty laissa.

Kymmenissä tapauksissa lain mukaan ei olisi lainkaan mahdollisuutta perustaa louhimoja ja murskaamoja suojaetäisyyksien ja muiden turvallisuuteen vaikuttavien asioiden vuoksi.



sisäministeri Anne Holmlund, poliisiylijohtaja Mikko Paatero, sisäministeriö ja Turvatekniikankeskus sallivat räjähdysaineiden laittoman käytön ja varastoinnin.



Tapauksia olisi kymmenittäin, mutta yksi esimerkki:

Esimerkiksi kotikaupungissaan Porissakin ministeri Holmlund antaa Lemminkäisen laittoman toiminnan jatkua. Tässä lainaus Porin kaupungin ympäristölupapäätöksestä:
"Laitoksen toiminnassa käytetään räjähdysaineita keskimäärin 55 tonnia vuodessa (maksimi 77 t/a). Räjähdysainevarastolle haetaan tarvittaessa lupa Teknilliseltä tarkastuskeskukselta ja ne suojataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla."
http://www.pori.fi/ymparisto/luvat/paatokset/lemminkainen13.6.2006.pdf

Tässä ilmoitetaan, kuinka paljon räjähdysaineita käytetään, mutta unohdetaan, että räjähdysaineiden käyttö ja varastointi ovat luvanvaraista toimintaa ja niihin liittyy velvoitteita. Niitä ei voi noin vain käyttää.

Vaarallisten kemikaalien käsittelylle ja varastoinnille on saatava viranomaisen lupa ennen toiminnan aloittamista. (http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-ja-kaasu/)



LUVANVARAISUUS 23§

”Vaarallisen kemikaalin laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain turvatekniikan keskuksen luvalla. Toiminnanharjoittajan tulee hakea edellä tarkoitettua lupaa turvatekniikan keskukselta. Hakemuksessa on esitettävä tiedot ja selvitykset suunnitellusta toiminnasta ja turvallisuusjärjestelyistä.”

(Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390)

Anonyymi kirjoitti...

Murskaamoiden räjähdysainemäärät ovat tuhansia kg.käytössä ja mitä tuhoa Friisilässä tapahtui pienillä määrillä.


Toivoin ,että lukisitte 2006v. tapahtuneen Friisilän onettomuutteen liityvän tutkimusselostuksen. Sisäministeriön laittomuus ja Tukesin varastolupien laiminlyönnit.
Mitään sisäministeriö ei korjannut onnettomuudesta huolimatta. Sama laiton meno jatkuu…

http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/itrcn89ov5.pdf
Lainauksia:
Panostajan
mukaan räjähteitä säilytettiin ajoneuvossa koska näin se oli turvallisempaa.

Työmaalla ei ollut erillistä varastosuojaa.

Niissä olevia räjähdystarvikkeita on käsiteltävä varovaisesti ja huolellisesti
ottaen huomioon varastoitavan tarvikkeen laji sekä varastoinnista annetut yleiset
määräykset.

Räjäytys- ja louhintatyömaiden valvonta
Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain
(390/2005) ja sen alemman asteisten säädösten noudattamista valvovat Turvatekniikan
keskus sekä poliisi ja pelastusviranomainen.

Valvontatarkastukset suoritettiin 18.–19.5.2006 ja 10.6.2006 poliisiviranomaisten ja Uudenmaan
työsuojelupiirin yhteistarkastuksina.

Tarkastuksessa ilmeni kuitenkin, että työmaan lähistöllä oli muitakin louhintatyömaita,
joista ei ollut tehty ilmoitusta. Kerava, Järvenpään, Tuusulan alueella
Näin laittomuudet sisäministeriö kuittaa. Me asukkaat taistelemme elämästä louhimoiden ja murskaamoiden lähellä. Talot vaurioituu jatkuvasti ja poliisi ei tutki. ANKARAN vastuun alaista

Yhdellä työmaalla
todettiin, että osaa räjähteistä säilytettiin määräysten vastaisesti varsinaisen
työmaan ulkopuolella yleisessä käytössä olleen polkupyörätelineen vieressä. Helsingissä
louhintatyömailla käytössä olleet räjähdevarastot eivät rakennusteknisesti olleet määräysten
edellyttämää tasoa.
Kuva 9. Räjähteiden säilytystä koulun vieressä muutaman metrin päässä kävelytiestä,
jossa ihmisiä liikkuu.

Räjähteiden säilyttämisestä työmaalla on ilmennyt sellaista tulkintaa, että varastosuojaa
tai eri lupaa ei tarvita kun seuraavat edellytykset täyttyvät: kyse on pienien kenttien päivän
tarpeesta, räjähteet säilytetään turvallisessa paikassa jatkuvan valvonnan alla, ne
on merkitty punaisella lipulla ja turvaetäisyydet täyttyvät.
Tulkinnasta riippumatta ei räjähteiden säilytys onnettomuusaamuna muun muassa turvaetäisyyksien
osalta täyttänyt VNP 410/86 mukaisia määräyksiä

Työmaille tehtyjen valvontatarkastusten ja tutkintailmoitusten perusteella räjähteiden
säilytys ajoneuvoissa on osoittautunut yleiseksi käytännöksi. Lisäksi räjähdysaineita säilytetään
esimerkiksi peräkärryissä ja työmaakopeissa, jotka eivät täytä säilyttämiselle
asetettuja määräyksiä.

Rikosilmoitusten perusteella räjähdysvarkauksien osuus on suuri. Käytetäänkö niitä rikollisiin
tarkoituksiin vai esimerkiksi toisilla työmailla, ei tarkoin tiedetä.

Samasta tutkintaselostuksesta osataan laki lukea mitä varastointi, käyttö ja turvamääräysiä laki edellyttää.

Murskaamot eivät hae lain edellyttämiä varastoja koska asutuksien läheisyytteen ei voi saadakkaan suojaetäisyydet ja turvamääräyset estävät. Samoin ympäristöriskit jätetään selvittämättä ympäristö- ja maa-ainesluvissa.

Kyllä nämä kertoo murskaamon vaaroista, kun omakotirakennustyömaan onnettomuudet ovat näin vakavia.
Vielä paineaallon aiheuttamat vaarat rakenne vaurioihin. Joihin ei poliisi voi toimia, kun valvonta on pettänyt käytössä ja varastoinnissa.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/200...rasto_luultavasti_laiton_855803.html
Joroisten räjähdevarasto luultavasti laiton
julkaistu 09.07.2009 klo 18:42, päivitetty 27.10.2009 klo 16:48


Turvatekniikan keskus ei ollut myöntänyt yrittäjälle poikkeuslupaa räjähteiden välivarastointiin.

http://www.kotinet.com/veikko.tenkula/peltilaatikko.htm

http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/itrcn89ov5.pdf

Anonyymi kirjoitti...

http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Ilotulitteet-ja-rajahteet/Varastointi-luovutus-ja-siirto/

Varastointi, luovutus ja siirto

Ilotulitteiden ja räjähteiden luovutus on tapahtuma, jossa asianmukaisesti hallinnassa olevia tuotteita luovutetaan toiselle yritykselle tai henkilölle, jolla on oikeus kyseisen tuotteen hankintaan ja hallussapitoon.

Räjähteiden luovutus ei vielä tarkoita tuotteen käyttämistä räjäytystyössä. Luovutukseen liittyy siirto, jolla tarkoitetaan käytännössä samaa asiaa kuin luovutus.

Räjähteen omistaja ja haltija vastaavat ilotulitteen tai räjähteen varastoinnista. Varastointia varten haetaan lupa Tukesilta.