maanantai 15. helmikuuta 2010

MYYTTEJÄ JA MIELIKUVIA MURTAMASSA

Aselain muuttamisen tarvetta perustellaan myyteillä ja mielikuvilla, joilla ei ole katetta elävässä elämässä. Suosittu myytti on suomalaisten poikkeuksellisen suuri ampuma-aseiden määrä, mikä saman tarinan mukaan selittäisi Suomen korkeat henkirikosluvut. Myytti ei pidä paikkaansa, mutta silti sitä on levittänyt myös sisäministeriö, erityisesti asiassa on ahkeroinut ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen (sd).

Väitteen mukaan Suomessa olisi ampuma-aseita asukasta kohden neljänneksi eniten maailmassa, Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen. Väitteen kelpaaminen jopa viranomaisten tiedotukseen on oudoksuttavaa, sillä se tiedetään myös sisäministeriössä vääräksi, ja väärän tiedon lähde tunnetaan.
Virheellinen tieto on peräisin sveitsiläisestä tutkimuksesta "Small Arms Survey 2007". Siinä väitetään Suomessa olevan yksityishenkilöillä luvallisia ja luvattomia aseita yhteensä 2,1 – 3,6 miljoonaa, mikä tarkoittaisi 41 - 69 ampuma-asetta jokaista 100 asukasta kohden. Haarukka on kovin suuri, erityisesti kun puhutaan valtiosta, jossa on tiukka aselaki.

Tosiasiassa aserekisterissä on vajaat 1,6 miljoonaa ampuma-asetta. Sveitsiläistutkijat olettivat Suomessa olevan lisäksi 1-2 miljoonaa luvatonta asetta. Oletus ei perustu mihinkään. Suomalaisarviot luvattomista aseista liikkuvat muutamasta kymmenestä tuhannesta enintään 100 000 kappaleeseen.
Vielä kesällä 2007 sisäministeriö oikaisi tutkimuksen virheen heti, kun sai siitä tiedon. ”Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden”, kerrotaan ministeriön tiedotteessa 29.8.2007.

Kaksi vuotta myöhemmin sama ministeriö kirjasi aselain muutosesityksen perusteluihin saman sveitsiläistutkimuksen saman perättömän väitteen Suomesta neljänneksi aseistetuimpana maana. Olisi mielenkiintoista kuulla, oliko se vahinko vai tahallinen teko. Toki lain perusteluista löytyy myös oikea luku, Suomen asetiheys on 30 luvallista asetta sataa asukasta kohden.
Suomen lisäksi 30 – 35 ampuma-asetta 100 henkilöä kohden on esimerkiksi Itävallassa, Kanadassa, Kreikassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa. Olemme hyvässä seurassa.

Ryhmässä myös näkyy, ettei ampuma-aseiden määrä korreloi henkirikosten määrään. Suomessa tehdään 2,5 - 3 tappoa ja murhaa 100 000 asukasta kohden. EU:ssa vähiten surmataan Saksassa, suhdeluku on selvästi alle 1, vaikka asetiheys on sama kuin Suomessa.
Korrelaation puute näkyy myös maissa, joissa aseita on vähän. Venäjällä aseita on 9 kappaletta sataa asukasta kohden, mutta henkirikoksia kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Luvalliset aseet eivät ole Suomessa tavallinen, vaan pikemminkin poikkeuksellinen tappoväline. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen pitkän aikavälin tilastojen mukaan noin kuusi (6) prosenttia henkirikoksista tehtiin luvallisella ampuma-aseella; lisäksi luvattomilla tehtiin noin joka kymmenes tappo. Ajanjaksolla 2002-2008 osuus oli hieman korkeampi, henkirikoksista 17 prosenttia tehtiin ampuma-aseilla, niistä puolet luvallisilla aseilla. Jaksoon sisältyvät Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhat.

Kun myytit murretaan, aselain muuttamiselle jää kovin vähän perusteita.

Mikko Niskasaari
toimittaja

Lue myös 'Suomen asetiheys on tavanomaista tasoa' -artikkeli tästä linkistä.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Aselain kanssa tekemisissä olevat viralliset tahot ja niiden edustajat vakuuttavat ammattitaidottomuudellaan. Otetaan esimerkiksi suhtautuminen erilaisiin aseisiin ja lupien myöntämiseen. On olemassa esim. cal. 9x19 mm itselataava kertalaukeava karbiini joka soveltuisi erittäin hyvin esim. reserviläisen urheiluammunta lajeihin. Se olisi riittävän tarkka, turvallinen (kimmokkeet, teho ym.), halpa ampua, säästäisi maaleja… Näihin aseisiin on kuitenkin erittäin vaikea saada lupia jostakin täysin käsittämättömästä syystä jota ei ole missään yhteydessä perusteltu uskottavasti ja asiantuntevasti. Toisaalta taas samaan käyttöön soveltuvien itselataaviin kertalaukeaviin cal. .223 (ja .308) ja vastaavat aseisiin saa lupia paljon helpommin vaikka patruunoiden tehot (lävistävyys, ballistiikka…) ovat aivan toista luokkaa, eli huomattavasti tehokkaampia. Näillä, etenkin cal. 308 aseilla ei esim. monissa kilpailuissa saa ampua johtuen kimmokevaarasta, maalilaitteiden vaurioitumisriskistä ym. Mitään perusteita tällaiselle erittäin epäloogiselle lupatoiminnalle ei ole esitetty joten voisiko joku tietävä perustella tätä ja olisiko mahdollista, että näitä epäloogisuuksia ja täydestä asiantuntemattomuudesta johtuvia selviä virheitä alettaisiin tarkastella aselain ja lupakäytäntöjen uusimisen yhteydessä ihan vakavasti? Nämä lapsukset eivät rajaudu vain tähän yhteen esimerkkiin vaan niitä on muitakin ja alueelliset vaihtelut ovat selviä.

En kannata rajoituksia sillä en usko niistä olevan mitään todellista hyötyä sillä aseita on aina jollakin ja niitä saa hankittua tavalla tai toisella. Osaava metallialan tuntija tekee ne vaikka itse.