lauantai 17. heinäkuuta 2010

Hämeensanomat 16.7.10 - "Tapettiin sitä ennenkin"

Kolme viatonta uhria saa surmansa järjettömässä veriteossa. Mies puukottaa kaksi pientä lastaan hengiltä. Humalainen nuorukainen ammuskelee haulikolla vanhempiansa, veljeänsä ja naapuriaan kohti. Tuntematon mies puukottaa kaksi naista kuoliaaksi. Mies polttaa vanhuksen asuntoonsa. Aseistautuneet vankikarkurit pakenevat halki Suomen rikoksia tehtaillen.

Karuja kertomuksia ihmisten henkisestä pahoinvoinnista vuonna 2010 vai suoraa seurausta television ja internetin väkivaltaviihteen, päättäjien arvoliberalismin ja liian löysien aselakien vaikutuksista suomalaisiin?

Ei, vaan uutisaiheita heinäkuulta 1960.

Noin 15 senttimetriä tämän kirjoituksen yläpuolella on palsta, jossa kerrotaan mistä Hämeen Sanomat kirjoitti puoli vuosisataa sitten. Jos palstalla julkaistuihin uutisiin on luottamista, niin juuri mikään ei Suomessa ole muuttunut.

Edelleen täällä juodaan viinaa, tapellaan kotona ja päästetään ryyppykaverista tai puolisosta ilmat pihalle, vaikka ei pitänyt.



Heinäkuun alussa 1960 Hämeen Sanomienkin otsikoissa olivat päivästä toiseen väkivallanteot, kuten nuo alussa mainitut Bodom-järven kolmoissurma, perheriidasta seurannut Iittalan käsittämätön lapsisurma, Kaloisten sekava haulikkomies, Tulilahden julma kaksoissurma, Hattulan murhapolttaja ja Tampereen vankikarkurit.

Siinä sivussa lehden sivuille riitti päivästä toiseen pienempiä tarinoita puukotuksista, ampumisista, pahoinpitelyistä ja ihan sattumanvaraisista väkivallanteoista, puhumattakaan varkaista ja rattijuopoista. Ihan kuin nykyäänkin.

Vain salaviinanpolttajista on vuonna 2010 hankala löytää lehtiuutisia. Heidän tilalleen ovat tulleet designhuumeiden valmistajat ja maahantuojat.



Puoli vuosisataa sitten elettiin aikaa, jolloin nostalgikkojen mielestä kaikki oli paremmin. Silloinhan ihmiset kunnioittivat toisiaan ja rikollisuus tai väkivalta olivat harvinaisia sattumuksia. Nuorisokin pukeutui siististi ja kunnioitti vanhempiaan.

Todellisuudessa Suomi oli silloin ihan yhtä vaarallinen -ellei jopa vaarallisempikin -paikka kuin nykyään. Ainakin hengestään pääsi helpommin.

Jos turvallisuutta mitataan henkirikosten määrällä, niin Suomessa ei 200 vuoteen ole ollut yhtä turvallista kuin nyt.

Findikaattori.fi -verkkopalvelun henkirikostilastojen mukaan 2000-luvulla sadastatuhannesta suomalaisesta 2-3 päättää päivänsä rikoksen uhrina. Vielä 1930-luvulla määrät olivat 4-5 -kertaisia ja uhriluvut pysyivät korkeana 1960-luvulle asti.

2000-luvulla henkirikokset ovat paljon julkisuutta saaneista joukkosurmista huolimatta jatkuvasti vähentyneet. Vuosi vuodelta Suomi muuttuu turvallisemmaksi maaksi, jossa on koko ajan epätodennäköisempää kuolla rikoksen uhrina.

Silti tänäkin vuonna 120-150 suomalaista kuolee toisen toimesta.

Aina jollakulla tulee mitta täyteen ja päässä napsahtaa. Eikä mikään laki tai valistus voi silloin estää tragediaa.

Juttu alkuperäisessä yhteydessään tästä linkistä.
Kohtaus Tampereen Ylioppilasteatterin näytelmästä; "Anteeksi että olen syntynyt!" vuodelta 1969.

1 kommentti:

Hopliitti kirjoitti...

Aina jollakulla tulee mitta täyteen ja päässä napsahtaa. Eikä mikään laki tai valistus voi silloin estää tragediaa.

Tyypillisessä suomalaisessa henkirikoksessa sekä uhri että tekijä ovat patologisessa humalatilassa, tekijä löytyy puukko kädessä uhrin päälle sammuneena eikä jälkeenpäin muista tapahtuneesta mitään eikä voi antaa sille mitään järjellistä selitystä.

Tämä "napsahtaminen" on eräs asevastaisen lobbyn lempiteemoja. Psykologian oppikirjat eivät tällaista ilmiötä kuitenkaan tunne, varsinkaan sellaista "napsahtamista" jonka laukaisee ampuma-aseen läsnäolo.